Mies luulee kaiken olevan hyvin, nainen haluaa erota - miksi aina näin?

6636456 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sdasdsad kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

utyuytu kirjoitti:

Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:

-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.

-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.

"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".

Huomaatko?

Niin, siis ongelmasta puhutaan, mutta erosta ei mainita sanallakaan ennen kuin laukut on jo pakattu. Onko ongelma sitten siinä, että naisten mielestä ero on automaattinen osa jatkumoa ongelman luonteesta  tai suuruudesta riippumatta, sitä ei tarvitse edes mainita? Pois vaan, jos ei kaikki ole 100% napissa.

Jos ongelma toistuu päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja jopa vuodesta toiseen ilman, että mitään parannusta tapahtuu, niin ero on ongelman automaattinen jatkumo. Jos töissä saat jatkusvasti huonoa palautetta työjäljestä ja käytöksestä, niin etkö ala pelätä potkuja ja korjaa toimintaasi? Miksi et tee samoin parisuhteessa? Vai ajatteletko, että vaimo on sinun kanssa elinkautisessa ja ei se siitä lähde vaikka vähän perseilen ja jätän hommat hänen hoidettavaksi? Miksi päivästä toiseen tuleva huono palaute ei saa sinua pelkäämään potkuja suhteesta ja miksi et korjaa toimintaasi, jos kuitenkin haluat jatkaa suhteessa?

Taas verrataan parisuhdetta työpaikkaan, sellaisenako te naiset oikeasti sen näette? Aika lattealta mahtaa maistua elämä teillä, eipä ihmekään ettei koskaan voi olla kaikki kunnossa.

Ehkä pitäisi vain katsastaa vähän tarkemmin, että minkälaisen naisen kanssa sitä on suhteeseen lähdössä. Haastattelee alkupään treffeillä, että onko parisuhde mielestäsi työpaikka vai rakkauteen perustuva ihmissuhde.

Eli alat haastatella kun pitäisi olla päätä pahkaa rakastumassa. Näet ihanat treffit työhaastatteluna. Mahtaa elämäsi olla latteaa.

Vierailija kirjoitti:

sdasdsad kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

utyuytu kirjoitti:

Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:

-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.

-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.

"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".

Huomaatko?

Niin, siis ongelmasta puhutaan, mutta erosta ei mainita sanallakaan ennen kuin laukut on jo pakattu. Onko ongelma sitten siinä, että naisten mielestä ero on automaattinen osa jatkumoa ongelman luonteesta  tai suuruudesta riippumatta, sitä ei tarvitse edes mainita? Pois vaan, jos ei kaikki ole 100% napissa.

Ainahan ero on yksi mahdollisuus. Miksi siitä pitäisi etukäteen varoitella? Jos ihminen ei ole tyytyväinen suhteeseensa niin erohan on aivan looginen seuraamus.

Siksi pitäisi varoitella, että ero on aikuselle ja fiksulle ihmiselle se viimeinen ja äärimmäinen toimenpide, johon turvaudutaan vain silloin kun suhdetta ei kertakaikkiaan saada toimimaan molempia tyydyttävällä tavalla. Se ei ole mikään lapsellinen ja spontaani kiukunpurkaus, ainakaan suhteissa joissa on sitouduttu tekemään töitä ongelmien ratkaisemiseksi.

tryrtytry kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

retertr kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

utyuytu kirjoitti:

Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:

-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.

-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.

"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".

Huomaatko?

Eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi se yksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi seksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi. ?

Miten tyhmä pitää ihmisen olla jos ei tajua, että suhteen toisen osapuolen jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä voi seurata ero? Onko nämä tyypit työelämässkin yhtä yllättyneitä jos pomo pitää sinulle puhuttelun myöhästelystä ja huonosta työtuloksesta, seuraavalle kerralla saa samasta aiheesta jo 1. varotuksen, sitten 2. varotuksen ja sitten tuleekin yllättäen potkut. Ihmetteleekö samat tyypit sitten muille, että ihan noin vaan ja yllättäen potkut tuli vai onko se vain parisuhteen ominaisuus, että sen toisen osapuolen tulisi sietää mitä vain ja valittaminen on vain tyhjän puhumista ei siitä voi seurata eroa?

Minusta erolla uhkailu ei kuulu suhteeseen. Ero otetaan esiin vasta, kun se ollaan valmiita toteuttamaan. Sitä ennen keskustellaan rauhallisesti ongelmista ja yritetään löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Molempien osapuolten tulisi ymmärtää ilman uhkailua, että ero on seuraava vaihtoehto jos ratkaisua ei löydy.

Tuo kuvaa aika hyvin naisten käsitystä parisuhteesta, se on kuin loputon työsuoritus ja mies on palkattu tekemään nainen onnelliseksi. Tulos tai ulos.

Minä väitän, että sellaista pariskuntaa ei olekaan, jolla ei aika ajoin olisi omaa kinasteluaan, pienemmistä tai suuremmista asioista. Mutta jos suuret linjat ovat kunnossa ja tunnepuoli pelaa, mistä hitosta pitäisi ymmärtää että nyt onkin jo ero mielessä toisella. Naapurin Esko ja Raija ovat kinastelleet 30 vuotta ja jatkavat hautaan asti, kun peruspilarit ovat kuitenkin kunnossa.

Minusta erosta nimenomaan pitää puhua, jos toisen mielestä ollaan niin vakavien kysymysten äärellä. Ei ole millään tavalla reilua jysäyttää sitä pommia ihan puskista. Samalla sanon, että ero-sanalla ei koskaan pitäisi leikkiä ja uhkailla turhan takia.

Parisuhteeseen kuuluu työsuoritus yhteisen kodin ja perheen hyväksi, myös molempien tulee työskenellä tehdäkseen puolisonsa onnelliseksi. Lisäksi sinun viesti sanoo 'aika ajoin olisi omaa kinastelluaan' ja lainaamasi viesti 'jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä'. Ymmärrätkö eron?

Eipä siinä juuri eroa ole, aina on joku asia pielessä. Niistä pitäisi sitten osata erotella, että mitkä näistä ovat mahdollisesti eroon johtavia ja mitkä tavallista perusnurinaa.

Miksi pitää erotella? Että tiedät milloin uskallat viis veisata kumppanisi puheista? Teet jotain vain äärimmäisen pakon edessä, et koskaan siksi että haluat ottaa kumppanisi huomioon.

Vierailija kirjoitti:

rtyrttrytr kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

utyuytu kirjoitti:

Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:

-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.

-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.

"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".

Huomaatko?

Eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi se yksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi seksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi. ?

Miten tyhmä pitää ihmisen olla jos ei tajua, että suhteen toisen osapuolen jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä voi seurata ero? Onko nämä tyypit työelämässkin yhtä yllättyneitä jos pomo pitää sinulle puhuttelun myöhästelystä ja huonosta työtuloksesta, seuraavalle kerralla saa samasta aiheesta jo 1. varotuksen, sitten 2. varotuksen ja sitten tuleekin yllättäen potkut. Ihmetteleekö samat tyypit sitten muille, että ihan noin vaan ja yllättäen potkut tuli vai onko se vain parisuhteen ominaisuus, että sen toisen osapuolen tulisi sietää mitä vain ja valittaminen on vain tyhjän puhumista ei siitä voi seurata eroa?

Minusta erolla uhkailu ei kuulu suhteeseen. Ero otetaan esiin vasta, kun se ollaan valmiita toteuttamaan. Sitä ennen keskustellaan rauhallisesti ongelmista ja yritetään löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Molempien osapuolten tulisi ymmärtää ilman uhkailua, että ero on seuraava vaihtoehto jos ratkaisua ei löydy.

Erosta voi keskustella ilman että sillä uhkaillaan. Moni nainen syyllistyy siihen, että eron mahdollisuudesta keskustellaan vain ystävien kanssa tai haudotaan sitä itsekseen. Jotkut miehet eivät siksi ymmärrä asian vakavuutta. Itse kun olettavat että näin isosta asiasta todellakin keskusteltaisiin suoraan.

Ylipäätään naisten tapa kommunikoida on monesti vihjailla hienotunteisesti ja olettaa toisen ymmärtävän viestin rivien välistä. Miehet taas usein viestivät suoraan, lyhyesti ja ytimekkäästi. Tämä tulee esiin niin monessa parisuhteessa, eikä vain erosta puhuttaessa. Miehet valittaa, että nainen olettaa hänen lukevan ajatuksia ja nainen luulee miestä tyhmäksi tai ettei hän välitä, kun hänen toiveitaan huomioida. Vastaavasti moni nainen loukkaantuu, kun mies on naisen mielestä tyly ja mies ihmettelee eikö tästäkään aiheesta saa puhua.

Ehkä tässä onkin se ero kommunikaatiossa: osalle porukkaa ero on aina olemassa oleva vaihtoehto jos suhteessa on paljon ja pitkään jatkuvia riitoja ja tyytymättömyyttä. Eroa ei tarvitse erikseen ottaa esille vaan se on olemassa riitojen alaviitteenä. Osalle taas riidat ja tyytymättömyys ja ovat vain riitoja ja tyytymättömyyttä ja ero on erillinen iso asia, joka otetaan esiin, kun halutaan korostaa että juuri tämä riita ja tyytymättömyys ovat jatkuessaan peruuttamattomia.

Minä kuulun ensin mainittuun ryhmään: ero on aina pinnan alla oleva ratkaisuvaihtoehto ja kun otan eron puheeksi ollaan jo oikeastaan menty sen erorajan yli eikä paluuta enää ole. Samoin koen jos vastapuoli ottaa eron puheeksi, että nyt eroraja on ylitetty eikä paluuta enää ole.

Tekstistä saa ehkä kuvan, että eroan helposti, mutta näin ei tosiaankaan ole vaan olen ennen eroa yrittänyt pitkään ja sitkeästi ratkaista ongelmaa ja löytää molempia tyydyttävää vaihtoehtoa, antanut toiselle useita mahdollisuuksia muuttaa toimintaansa ja yrittänyt muuttaa omaa toimintaani.

Tuo voi selittää aika paljon. Minä taas kuulun siihen porukkaan, että nahistelu on ihan tavallista nahistelua mikäli ei eroa nimenomaan oteta esille ratkaisuvaihtoehtona. Minusta ei ole ihan reilua, että toinen kuvittelee että loppuelämä tässä ollaan yhdessä ja karikoista mennään yhdessä yli tavalla tai toisella, kun taas toisella on salainen mittari ja kun se tulee täyteen, on laukut ovella että poks vaan.

Ja minusta taas sinun toimintatapa 'nahistelu on tavallista nahistelua' on avoin kortti perseilylle. Puoliso nyt vähän nalkuttaa ja samalla voi jättää omat hommat tekemättä, sopimukset pitämättä ja viilettää omissa harrastuksissa. Kun parhaansa mukaan käyttäytyy toista arvostavasti ja kunnioittavasti ei tarvitse pelätä, että sen puolison salainen mittari tuleekin täyteen ja laukut on pakattu.

Sinun mielestäsi kaikki parisuhteet ovat siis joko sellaisia, joissa ei koskaan olla eri mieltä mistään, tai sitten niitä jotka päättyvät eroon? Siinä välissä ei ole mitään arjen vaihtelua? Ja ei, perseily ei ole sama kuin nahistelu.

Vierailija kirjoitti:

rtyrtytrtry kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan on huomattu että usein miehet joille eroo tulee yllättäen ovat lapsellisia, ei oteta vastuuta omasta käytöksestä, ongelmista ei osata keskustella tai käsitellä, naisen yrittäminen asioista keskustelemiseen kahdenkesken ja ongelmien ratkaisemiseen nähdään nalkuttamisena. Oikeasti olette suhteessa silloin vielä emotionaalisesti kehittymättömän ihmisen kanssa. Naisethan usein pärjäävät helpoiten elämässä ongelmien kanssa koska tietävät miten ne käsitellään mutta miehet jäävät rannalle ruikuttamaan. 

Nainen pärjää sen takia, että hänellä on aina ympärillä porukkaa joka yksisilmäisesti kehuu häntä ja pitää hänen puoliaan, kenellekään ei tule mieleen että naisessa itsessäänkin voi olla vikaa. Sen jeesusteluporukan avulla noustaan kaikista ongelmista, jopa erostakin kuin mikäkin enkeli. Koska naisten kesken on tärkeämpää että kaikilla on kivaa, eikä puhua raa'an rehellisesti asioista. Miesten todellisuus on erilainen, ehkä siitä johtuu myös se että kun naiselta tulee pelkkää nalkutusta ja vittuilua niin se tuntuu ihan tavalliselta eikä mies ymmärrä että nyt ei ole kaikki hyvin prinsessamaassa.

Miehet eivät siis pärjää, koska he eivät ole solidaarisia eivätkä tue ja kannusta toisiaan. Pitäisikö miesten ottaa mallia naisista, jotta hekin alkaisivat pärjätä?

Miehet ovat solidaarisia ja ystävyydet pysyvät lujina, mutta siihen kuuluu myös se että kaverille sanotaan suoraan kun hän on mokannut ja että vikaa on hänessäkin. Ystävyyden tarkoitus ei ole perseennuolenta ja kaiken itsekritiikin häivyttäminen, kuten naisilla.

Vierailija kirjoitti:

utyuytu kirjoitti:

Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:

-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.

-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.

Joo, eka kohta kuulostaa tutulta. Meillä se yksi ongelma kokonaiskuvassa on, että seksi ei toimi. Miehestä seksi on vain pieni osa parisuhdetta. Mut kun hän tulee ja minä en, ongelma on mulle suurempi. Eli lähtökuopissa olen, seksi meillä onkin jo loppunut.

Sanoisin, että seksi on parisuhteessa niitä isoimpia asioita, ei mikään pikkujuttu.

Vierailija kirjoitti:

rtyrty kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska usein mies ei ymmärrä, että nainen ihan oikeasti kaipaa suhteelta joskus täysin eri asioita kuin hän. On saattanut vaikkapa oman sukunsa miehiltä oppia asenteen, että "nalkutus" on pakollinen paha, tulee aina kaupan päälle naisen kanssa eläessä. Kuvittelee olevansa hyvä mies kun sietää nalkutusta kärsivällisesti. :D Eikä mieleen pulpahda vaikkapa kuunnella naistaan niin, ettei tarvi edes "nalkuttaa", vaan voi luottaa tulleensa muutenkin kuulluksi.

Nalkutus heittomerkeissä, koska sana on välillä vähättelevä ja ikävä. Sitä käytetään vähän turhan laajasti kaikesta kritiikistä, erityisesti toki naisen antamasta.

Mies saattaa toisinaan myös pelätä että jos kuuntelee naistaan liikaa, hänestä tulee naisen silmissä nössö ja pehmo. Eli itsetunto on huono, eikä keinot sen nostamiseen kovin näppärät. Tällöin edes rautalanka ei auta.

Vinkki miehille, jotka haluavat välttää "nalkutusta": Kysele naiseltasi itse oma-aloitteisesti onko hän onnellinen, jos ei niin mitä voisit tehdä. Kysy myös, kokeeko tulevansa arvostetuksi, jos ei niin miksi. Mitä voit tehdä. Ja niin edes päin, kysy ja kuuntele.

Vinkki naisille: Valitse sellainen mies, joka on sinun arvojesi mukainen.

Luuletko, että siinä suhteen alkuvaiheessa mokaan paljastaa sitä todellista karvaansa.?

Hyvät miehet paljastavat luonteensa heti alkuun. Ja sitten tämän palstan u-l-imiehet, he paljastavat oman huonon luonteensa heti.

Mutta sitten ne huonot, mutta u-leja paremmin mukavaa esittävät miehet ovat ongelma, silloin yleensä vasta kun luulevat ettei nainen enää lähden missään tapauksessa, paljastuu se luonteen todellinen kurjuus. Ei kukaan nainen tahallaan valitse kuspäätä, vaan ihmisen todellinen luonne tulee näkyviin vasta kun oikeasti tulee rankka elämäntilanne.

Siksi fiksut vanhemmat neuvovat lapsiaan, että älä tee lapsia ennen kuin olette sen potentiaalisen toisen vanhemman kanssa yhdessä kokeneet jonkun kriisin, niissä vasta näkyy se todellinen luonne. Mikä myös tarkoittaa, että tutustuu kunnolla ennen lasten tekoa.

Tiedän aika monta naista jotka ovat muuttuneet omahyväisiksi heti lasten synnyttyä, myös minun lapseni äiti. Viisi vuotta jaksoi esittää mukavaa ja järkevää ihmistä. Tämä kun ei ole sukupuolisidonnainen asia. Tosin väitän että naiset ovat enemmän rahan perässä kuin miehet. Pointtina on että aina ei voi tietää mitä elämä eteen tuo, mutta on lapsellista syyttää muita omasta onnettomuudestaan. Jokainen tekee itse pariutumista koskevan valinnan, ei muut. Jos sattuu että valinta on väärä, niin ei siinä paljoa syyttelyt auta, se on väärä ja on aika ottaa opiksi ja siirtyä eteenpäin.

Hyvä että huomaat, että ihan itse valitsit rahan perässä olevan naisen.

Mutta saako kysyä, oletko niitä, joille naisen koulutus on merkityksetön? Kun kunnollisen ammatin hankkinut nainen myös hankkii itse ne rahansa, jos rahan perään on. En tunne yhtään juristia tai lääkäriä jotka venyisi kotona vuosikymmeniä hoitamassa paria lasta, sen sijaan kouluttamattomilla/työttömillä naisilla se on tapana, kun ei kerran  ole kiinnostavaa tai hyvin palkattua ammattia mihin palata.

Naisen älykkyys ei ole merkityksetön, mutta olen tavannut myös itsekkäitä ja etenkin itsensä koulutuksen kautta määritteleviä naisia, joten minusta koulutus ei takaa mitään. Olen huomannut että monesti ne joilla ei ole tarvetta päteä, ovat niitä parhaita kumppaneita. Aina tosin ei voi voittaa ja elämässä nyt joskus tulee kuraa niskaan ilman syytä, mutta ei niitä vatvomaan kannata jäädä.

Kolutetuista naisista tulee usein omahyväisiä, koska he luulevat että se koulutus tuo heihin jotain lisäarvoa parisuhdemielessä, vaikka sillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Jos haluat hyvinvoivia, terveitä ja pärjääviä lapsia, nimenomaan äidin koulutus on tässä merkittävä tekijä. Googlaamalla löytyy titkimuksia aiheesta.

Jos ei nyt vielä ihan lapsia mietitä, kun ollaan vasta tutustumassa. Tuskinpa se nainenkaan niitä ajatellen niitä tutkintojaan suorittaa. Etenkin kun niiden takia tuppaa jäämään lapset monesti hankkimatta.

Vierailija kirjoitti:

Jo pelkkä sana "nalkutus" on hyvin ongelmallinen. Sen käyttö kohdistuu nimenomaan naisiin ja siihen liittyy oikeutus olla kuuntelematta ja välittämättä - "akka se vain nalkuttaa".

Halu tulla kuulluksi ja saada osakseen oikeudenmukaista kohtelua mitätöidään täysin, kun sitä kutsutaan nalkuttamiseksi. Pojat, jotka oppivat ajattelemaan että tyytymätön nainen = nalkuttaja, tulevat olemaan niitä katkeria "ilman mitään oikeaa syytä" jätettyjä miehiä.

Paras keino vaikuttaa nalkutus-termin käyttöön on käyttää sitä itse - mutta miesten kohdalla. (Mieluiten sellaisten miesten kohdalla jotka itse mieluusti käyttävät sanaa puhuessaan naisista)

Eli tyytymätön mies nalkuttaa. Miehen valitus ja kiukuttelu on nalkutusta. Eli ei yhtään mitään! Siitä ei tarvitse välittää. Pyöritä silmiäsi moiselle. Typerä mies kun jäkättää, olis hiljaa.

Lupaan että muutaman kerran jälkeen miehen sanavarastosta putoaa pois muuan sana. On ilkeä tunne kun tulee mitätöidyksi.

Sille on varmaan joku syy, että nalkutus sanana yhdistetään nimenomaan naiseen.

6636456 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sdasdsad kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

utyuytu kirjoitti:

Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:

-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.

-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.

"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".

Huomaatko?

Niin, siis ongelmasta puhutaan, mutta erosta ei mainita sanallakaan ennen kuin laukut on jo pakattu. Onko ongelma sitten siinä, että naisten mielestä ero on automaattinen osa jatkumoa ongelman luonteesta  tai suuruudesta riippumatta, sitä ei tarvitse edes mainita? Pois vaan, jos ei kaikki ole 100% napissa.

Jos ongelma toistuu päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja jopa vuodesta toiseen ilman, että mitään parannusta tapahtuu, niin ero on ongelman automaattinen jatkumo. Jos töissä saat jatkusvasti huonoa palautetta työjäljestä ja käytöksestä, niin etkö ala pelätä potkuja ja korjaa toimintaasi? Miksi et tee samoin parisuhteessa? Vai ajatteletko, että vaimo on sinun kanssa elinkautisessa ja ei se siitä lähde vaikka vähän perseilen ja jätän hommat hänen hoidettavaksi? Miksi päivästä toiseen tuleva huono palaute ei saa sinua pelkäämään potkuja suhteesta ja miksi et korjaa toimintaasi, jos kuitenkin haluat jatkaa suhteessa?

Taas verrataan parisuhdetta työpaikkaan, sellaisenako te naiset oikeasti sen näette? Aika lattealta mahtaa maistua elämä teillä, eipä ihmekään ettei koskaan voi olla kaikki kunnossa.

Ehkä pitäisi vain katsastaa vähän tarkemmin, että minkälaisen naisen kanssa sitä on suhteeseen lähdössä. Haastattelee alkupään treffeillä, että onko parisuhde mielestäsi työpaikka vai rakkauteen perustuva ihmissuhde.

Rakkauteen perustuva ihmissuhde ei ole sellainen, jossa toinen jääräpäisesti jatkaa linjaa, jonka tietää pahoittavan toisen mielen uudestaan ja uudestaan. Tämä koskee niin omien sotkujen jättämistä toisen siivottavaksi, toisen kiusoittelua tökkimällä toista kipeästi kylkiluihin tai joka viikonloppuista ryyppämistä, noin niin kuin esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

6636456 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sdasdsad kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

utyuytu kirjoitti:

Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:

-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.

-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.

"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".

Huomaatko?

Niin, siis ongelmasta puhutaan, mutta erosta ei mainita sanallakaan ennen kuin laukut on jo pakattu. Onko ongelma sitten siinä, että naisten mielestä ero on automaattinen osa jatkumoa ongelman luonteesta  tai suuruudesta riippumatta, sitä ei tarvitse edes mainita? Pois vaan, jos ei kaikki ole 100% napissa.

Jos ongelma toistuu päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja jopa vuodesta toiseen ilman, että mitään parannusta tapahtuu, niin ero on ongelman automaattinen jatkumo. Jos töissä saat jatkusvasti huonoa palautetta työjäljestä ja käytöksestä, niin etkö ala pelätä potkuja ja korjaa toimintaasi? Miksi et tee samoin parisuhteessa? Vai ajatteletko, että vaimo on sinun kanssa elinkautisessa ja ei se siitä lähde vaikka vähän perseilen ja jätän hommat hänen hoidettavaksi? Miksi päivästä toiseen tuleva huono palaute ei saa sinua pelkäämään potkuja suhteesta ja miksi et korjaa toimintaasi, jos kuitenkin haluat jatkaa suhteessa?

Taas verrataan parisuhdetta työpaikkaan, sellaisenako te naiset oikeasti sen näette? Aika lattealta mahtaa maistua elämä teillä, eipä ihmekään ettei koskaan voi olla kaikki kunnossa.

Ehkä pitäisi vain katsastaa vähän tarkemmin, että minkälaisen naisen kanssa sitä on suhteeseen lähdössä. Haastattelee alkupään treffeillä, että onko parisuhde mielestäsi työpaikka vai rakkauteen perustuva ihmissuhde.

Eli alat haastatella kun pitäisi olla päätä pahkaa rakastumassa. Näet ihanat treffit työhaastatteluna. Mahtaa elämäsi olla latteaa.

Siihen kai teidän kanssanne joutuu, ettei tule valittua vahingossa työnantajaa puolison sijaan.

Vierailija kirjoitti:

tryrtytry kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

retertr kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

utyuytu kirjoitti:

Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:

-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.

-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.

"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".

Huomaatko?

Eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi se yksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi seksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi. ?

Miten tyhmä pitää ihmisen olla jos ei tajua, että suhteen toisen osapuolen jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä voi seurata ero? Onko nämä tyypit työelämässkin yhtä yllättyneitä jos pomo pitää sinulle puhuttelun myöhästelystä ja huonosta työtuloksesta, seuraavalle kerralla saa samasta aiheesta jo 1. varotuksen, sitten 2. varotuksen ja sitten tuleekin yllättäen potkut. Ihmetteleekö samat tyypit sitten muille, että ihan noin vaan ja yllättäen potkut tuli vai onko se vain parisuhteen ominaisuus, että sen toisen osapuolen tulisi sietää mitä vain ja valittaminen on vain tyhjän puhumista ei siitä voi seurata eroa?

Minusta erolla uhkailu ei kuulu suhteeseen. Ero otetaan esiin vasta, kun se ollaan valmiita toteuttamaan. Sitä ennen keskustellaan rauhallisesti ongelmista ja yritetään löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Molempien osapuolten tulisi ymmärtää ilman uhkailua, että ero on seuraava vaihtoehto jos ratkaisua ei löydy.

Tuo kuvaa aika hyvin naisten käsitystä parisuhteesta, se on kuin loputon työsuoritus ja mies on palkattu tekemään nainen onnelliseksi. Tulos tai ulos.

Minä väitän, että sellaista pariskuntaa ei olekaan, jolla ei aika ajoin olisi omaa kinasteluaan, pienemmistä tai suuremmista asioista. Mutta jos suuret linjat ovat kunnossa ja tunnepuoli pelaa, mistä hitosta pitäisi ymmärtää että nyt onkin jo ero mielessä toisella. Naapurin Esko ja Raija ovat kinastelleet 30 vuotta ja jatkavat hautaan asti, kun peruspilarit ovat kuitenkin kunnossa.

Minusta erosta nimenomaan pitää puhua, jos toisen mielestä ollaan niin vakavien kysymysten äärellä. Ei ole millään tavalla reilua jysäyttää sitä pommia ihan puskista. Samalla sanon, että ero-sanalla ei koskaan pitäisi leikkiä ja uhkailla turhan takia.

Parisuhteeseen kuuluu työsuoritus yhteisen kodin ja perheen hyväksi, myös molempien tulee työskenellä tehdäkseen puolisonsa onnelliseksi. Lisäksi sinun viesti sanoo 'aika ajoin olisi omaa kinastelluaan' ja lainaamasi viesti 'jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä'. Ymmärrätkö eron?

Eipä siinä juuri eroa ole, aina on joku asia pielessä. Niistä pitäisi sitten osata erotella, että mitkä näistä ovat mahdollisesti eroon johtavia ja mitkä tavallista perusnurinaa.

Miksi pitää erotella? Että tiedät milloin uskallat viis veisata kumppanisi puheista? Teet jotain vain äärimmäisen pakon edessä, et koskaan siksi että haluat ottaa kumppanisi huomioon.

Pitäisikö naisenkin ottaa jokainen pikkupurnaukseni kuolemanvakavasti, vaikka tietää että se menee ohi ja tärkeämmät asiat ovat kunnossa?

Vierailija kirjoitti:

6636456 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sdasdsad kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

utyuytu kirjoitti:

Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:

-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.

-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.

"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".

Huomaatko?

Niin, siis ongelmasta puhutaan, mutta erosta ei mainita sanallakaan ennen kuin laukut on jo pakattu. Onko ongelma sitten siinä, että naisten mielestä ero on automaattinen osa jatkumoa ongelman luonteesta  tai suuruudesta riippumatta, sitä ei tarvitse edes mainita? Pois vaan, jos ei kaikki ole 100% napissa.

Jos ongelma toistuu päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja jopa vuodesta toiseen ilman, että mitään parannusta tapahtuu, niin ero on ongelman automaattinen jatkumo. Jos töissä saat jatkusvasti huonoa palautetta työjäljestä ja käytöksestä, niin etkö ala pelätä potkuja ja korjaa toimintaasi? Miksi et tee samoin parisuhteessa? Vai ajatteletko, että vaimo on sinun kanssa elinkautisessa ja ei se siitä lähde vaikka vähän perseilen ja jätän hommat hänen hoidettavaksi? Miksi päivästä toiseen tuleva huono palaute ei saa sinua pelkäämään potkuja suhteesta ja miksi et korjaa toimintaasi, jos kuitenkin haluat jatkaa suhteessa?

Taas verrataan parisuhdetta työpaikkaan, sellaisenako te naiset oikeasti sen näette? Aika lattealta mahtaa maistua elämä teillä, eipä ihmekään ettei koskaan voi olla kaikki kunnossa.

Ehkä pitäisi vain katsastaa vähän tarkemmin, että minkälaisen naisen kanssa sitä on suhteeseen lähdössä. Haastattelee alkupään treffeillä, että onko parisuhde mielestäsi työpaikka vai rakkauteen perustuva ihmissuhde.

Rakkauteen perustuva ihmissuhde ei ole sellainen, jossa toinen jääräpäisesti jatkaa linjaa, jonka tietää pahoittavan toisen mielen uudestaan ja uudestaan. Tämä koskee niin omien sotkujen jättämistä toisen siivottavaksi, toisen kiusoittelua tökkimällä toista kipeästi kylkiluihin tai joka viikonloppuista ryyppämistä, noin niin kuin esimerkiksi.

Minulla ei ollut kyse noin selkeistä asioista, oli vaikea hahmottaa että tietty asia oli naiselle niin tärkeä, minusta tuntui että hän puhui siitä vain ohimennen ja lisäksi odotin, että tehtäisiin kaikki mahdollinen ennen eroamista, mutta puskasta tuli siis minulle. Mutta olenkin parantumaton romantikko, kuvittelen aina että parisuhteessa on jotain arjen yläpuolella olevaa  ja kaikki muu kyllä saadaan setvittyä jos tunnetta ja halua riittää.

Taisimme olla vain yhteensopimattomia, sekin pitää joskus hyväksyä että pelkkä rakkaus ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies luulee kaiken olevan hyvin, nainen haluaa erota - miksi aina näin?

Ei se ole läheskään aina noin. Lähipiirissä oli parikin tapausta, joissa nämä eron ottaneet miehet olivat jo pitkään valittaneet tilanteestaan miestenilloissa ja sitten kun viimein ottivat eron, niin naiset olivat aivan ihmeissään ja yllättyneitä. 

Mutta yhtä kaikki. Parisuhteissa pitäisi oikeasti keskustella enemmän. Monessa pitkässä suhteessa varmasti uraudutaan ja omasta tilanteesta ei edes jaksa enää keskustella ja sitten jossain vaiheessa tulee se viimeinen niitti vastaan.

Sitten on ne miehet, jotka kyllä haukkuvat puolisoa jossakin miestenillassa, mutta vaimolle eivät saa sanotuksi mitään. Ei uskalla, kun "äiti" voi suuttua.

Keskenkasvuisia siis.

Näitä löytyy paljon naisistakin. Miehelle ei omia toiveita uskalleta syystä tai toisesta kerrota vaan asiaa haudotaan yksin jopa vuosia, kunnes se paha olo sitten purkautuu erona tai muuna tempauksena.

Toinen yleinen piirre naisilla on, että asiasta ei puhuta rauhassa ja asiallisesti. Ongelmat tuodaan esiin riidellessä eli kiihtyneenä ei niin rakentavasti (täysin toista syyttäen) tai sitten vain vinoiluna ja nalkuttamisena. Miehen on helppo pistää nuo huonon päivän, väsymyksen ja tunnekuohun piikkiin. Varsinkin pikkulapsiaikana, kun kaikkea muutakin naisen käytöksessä perustellaan hormoneilla ja väsymyksellä. Tätä selittelyä tekee niin naiset kuin mediakin. Jopa neuvolassa miestä neuvotaan vain unohtamaan purkaukset ja jatkavan vakaasti eteenpäin, koska naisen hormoniheilahtelut ja väsymys nyt saa naisen helposti ylireagoimaan.

Ihanko totta neuvotaan? Meillä neuvola-ajoista on jo aikaa. Musta mikään ei ole ikinä ollut niin raivostuttavaa kuin naisen negatiivisten tunteiden leimaaminen vain hormonaalisiksi tunnepurkauksiksi, joista ei tarvitse välittää. Kunnon vähättelyä (ja sukua "hymyilisit vähän" -ilmiölle). Kuka sellaista sietää vuodesta toiseen?

Kyllä neuvotaan. Kun vaippaikäisen lapsen isä ihmettelee mitä lastensa äiti raivoaa, niin usein neuvotaan ottamaan huomioon että hormonit tasottuu vasta jonkin aikaa imetyksen loppumisen jälkeen ja miten sitä väsyneenä tulee tehtyä kärpäsestä härkänen. Että älä nyt hermostu, toisen huonosta käytöksestä, kun hän ei nyt ole ihan oma itsensä. Nainen tarvitsee nyt vain ymmärtävää miestä, joka ei pienestä pelästy.

Jos ei tätä kestä, niin hän vaatii kohtuuttomia tuoreelta äidiltä. Ja taas jos mies antaa kiukun mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, hän ilmeisesti vähättelee naista. Go figure..

Imetysaika on hyvin lyhyt osa äitiyttä. Imetyshormoneilla ei voi oikeuttaa huonoa käytöstä enää 15 vuotta myöhemmin, eikä ole suositeltavaa myöskään pyyhkiä puolison kiukkua maton alle samalla verukkeella...näinkö syntyy niitä miehiä, jotka eivät kuuntele? Väsynyt voi olla koska vaan, ja silloinkin helpotetaan puolison taakkaa, ei suljeta korvia ja kohautella olkapäitä, kumpikaan.

Kyllä imetyskin loppuu aikanaan, mutta jos perheessä on 2-3 lasta, niin raskaus- ja imetysajoista tulee jo useampi vuosi. Ei sekään ole valtavan pitkä aika elinikäiseksi tarkoitetusta suhteesta. Ongelma on vain se, että jos tulee noina tärkeinä vuosina kaltoin kohdelluksi, siitä jää helposti katkeruus kalvamaan. Kysy vaikka äideiltä, jotka kokevat jääneensä yksin vauva-aikana miehen ollessa ylitöissä ja/tai harrastuksissa. Sama se on miehillä. Jos useamman vuoden putkeen joutuu olemaan toisen haukuttavana milloin mistäkin, niin kyllä se rakkaus helposti korvautuu katkeruudella. Useimpien erojen siemen on kylvetty pikkulapsiaikana.