Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies luulee kaiken olevan hyvin, nainen haluaa erota - miksi aina näin?
16.04.2019 |
Näitä tapauksia on tullut vastaan omassa lähipiirissä useampia, että miehille ero tulee yllättäen vaikka kaikki on ollut "hyvin". Mistä luulette tämän johtuvan?
Omalla kohdallani ero näyttää olevan väistämättä edessä, ja todennäköisesti myös oma mieheni väittäisi sen jälkeen syyn olleen minussa, koska hänen mielestään kaikki oli suhteessa hyvin. Hänen mielestään kun kaikki on tosiaan hyvin, lukuunottamatta sitä, että minä haluan aina nostaa esille kaikenlaisia ongelmia ja puhua niistä. Miehen mielessä ei ole käynytkään, että ongelmat voisivat olla todellisia minulle, vaikka hän ei ole samaa mieltä. Miehen tapa käsitellä ikävät asiat on lakaista ne maton alle, pätee siis ihan kaikkeen elämässä.
Onko teille tullut vastaavia tapauksia vastaan lähipiirissä tai onko käynyt samalla tavalla omassa suhteessa?
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
utyuytu kirjoitti:
Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:
-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.
-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.
"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".
Huomaatko?Eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi se yksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi seksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi. ?
Miten tyhmä pitää ihmisen olla jos ei tajua, että suhteen toisen osapuolen jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä voi seurata ero? Onko nämä tyypit työelämässkin yhtä yllättyneitä jos pomo pitää sinulle puhuttelun myöhästelystä ja huonosta työtuloksesta, seuraavalle kerralla saa samasta aiheesta jo 1. varotuksen, sitten 2. varotuksen ja sitten tuleekin yllättäen potkut. Ihmetteleekö samat tyypit sitten muille, että ihan noin vaan ja yllättäen potkut tuli vai onko se vain parisuhteen ominaisuus, että sen toisen osapuolen tulisi sietää mitä vain ja valittaminen on vain tyhjän puhumista ei siitä voi seurata eroa?
Minusta erolla uhkailu ei kuulu suhteeseen. Ero otetaan esiin vasta, kun se ollaan valmiita toteuttamaan. Sitä ennen keskustellaan rauhallisesti ongelmista ja yritetään löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Molempien osapuolten tulisi ymmärtää ilman uhkailua, että ero on seuraava vaihtoehto jos ratkaisua ei löydy.
Erosta voi keskustella ilman että sillä uhkaillaan. Moni nainen syyllistyy siihen, että eron mahdollisuudesta keskustellaan vain ystävien kanssa tai haudotaan sitä itsekseen. Jotkut miehet eivät siksi ymmärrä asian vakavuutta. Itse kun olettavat että näin isosta asiasta todellakin keskusteltaisiin suoraan.
Ylipäätään naisten tapa kommunikoida on monesti vihjailla hienotunteisesti ja olettaa toisen ymmärtävän viestin rivien välistä. Miehet taas usein viestivät suoraan, lyhyesti ja ytimekkäästi. Tämä tulee esiin niin monessa parisuhteessa, eikä vain erosta puhuttaessa. Miehet valittaa, että nainen olettaa hänen lukevan ajatuksia ja nainen luulee miestä tyhmäksi tai ettei hän välitä, kun hänen toiveitaan huomioida. Vastaavasti moni nainen loukkaantuu, kun mies on naisen mielestä tyly ja mies ihmettelee eikö tästäkään aiheesta saa puhua.
Ehkä tässä onkin se ero kommunikaatiossa: osalle porukkaa ero on aina olemassa oleva vaihtoehto jos suhteessa on paljon ja pitkään jatkuvia riitoja ja tyytymättömyyttä. Eroa ei tarvitse erikseen ottaa esille vaan se on olemassa riitojen alaviitteenä. Osalle taas riidat ja tyytymättömyys ja ovat vain riitoja ja tyytymättömyyttä ja ero on erillinen iso asia, joka otetaan esiin, kun halutaan korostaa että juuri tämä riita ja tyytymättömyys ovat jatkuessaan peruuttamattomia.
Minä kuulun ensin mainittuun ryhmään: ero on aina pinnan alla oleva ratkaisuvaihtoehto ja kun otan eron puheeksi ollaan jo oikeastaan menty sen erorajan yli eikä paluuta enää ole. Samoin koen jos vastapuoli ottaa eron puheeksi, että nyt eroraja on ylitetty eikä paluuta enää ole.
Tekstistä saa ehkä kuvan, että eroan helposti, mutta näin ei tosiaankaan ole vaan olen ennen eroa yrittänyt pitkään ja sitkeästi ratkaista ongelmaa ja löytää molempia tyydyttävää vaihtoehtoa, antanut toiselle useita mahdollisuuksia muuttaa toimintaansa ja yrittänyt muuttaa omaa toimintaani.
Niinpä. Yksi kaveri yritti ottaa suhteen ongelmat vaimonsa kanssa puheeksi ja mainitsi eronkin mahdollisuuden. Hänen tarkoitus oli juurikin varoittaa miten vakavissaan on, jotta toinen voi herätä ennen kuin on mahdollista. Oli ajatellut pariterapiaa.
Nainen sitten veti herneet ja etsi itselleen viikossa oman vuokrakämpän kun eihän tässä mitään enää kannata tehdä kun toinen oli jo päätöksen erosta tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
retertr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
utyuytu kirjoitti:
Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:
-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.
-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.
"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".
Huomaatko?Eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi se yksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi seksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi. ?
Miten tyhmä pitää ihmisen olla jos ei tajua, että suhteen toisen osapuolen jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä voi seurata ero? Onko nämä tyypit työelämässkin yhtä yllättyneitä jos pomo pitää sinulle puhuttelun myöhästelystä ja huonosta työtuloksesta, seuraavalle kerralla saa samasta aiheesta jo 1. varotuksen, sitten 2. varotuksen ja sitten tuleekin yllättäen potkut. Ihmetteleekö samat tyypit sitten muille, että ihan noin vaan ja yllättäen potkut tuli vai onko se vain parisuhteen ominaisuus, että sen toisen osapuolen tulisi sietää mitä vain ja valittaminen on vain tyhjän puhumista ei siitä voi seurata eroa?
Minusta erolla uhkailu ei kuulu suhteeseen. Ero otetaan esiin vasta, kun se ollaan valmiita toteuttamaan. Sitä ennen keskustellaan rauhallisesti ongelmista ja yritetään löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Molempien osapuolten tulisi ymmärtää ilman uhkailua, että ero on seuraava vaihtoehto jos ratkaisua ei löydy.
Tuo kuvaa aika hyvin naisten käsitystä parisuhteesta, se on kuin loputon työsuoritus ja mies on palkattu tekemään nainen onnelliseksi. Tulos tai ulos.
Minä väitän, että sellaista pariskuntaa ei olekaan, jolla ei aika ajoin olisi omaa kinasteluaan, pienemmistä tai suuremmista asioista. Mutta jos suuret linjat ovat kunnossa ja tunnepuoli pelaa, mistä hitosta pitäisi ymmärtää että nyt onkin jo ero mielessä toisella. Naapurin Esko ja Raija ovat kinastelleet 30 vuotta ja jatkavat hautaan asti, kun peruspilarit ovat kuitenkin kunnossa.
Minusta erosta nimenomaan pitää puhua, jos toisen mielestä ollaan niin vakavien kysymysten äärellä. Ei ole millään tavalla reilua jysäyttää sitä pommia ihan puskista. Samalla sanon, että ero-sanalla ei koskaan pitäisi leikkiä ja uhkailla turhan takia.
Parisuhteeseen kuuluu työsuoritus yhteisen kodin ja perheen hyväksi, myös molempien tulee työskenellä tehdäkseen puolisonsa onnelliseksi. Lisäksi sinun viesti sanoo 'aika ajoin olisi omaa kinastelluaan' ja lainaamasi viesti 'jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä'. Ymmärrätkö eron?
Millä tavalla esim. jatkuvasti kotia siivoava nainen tekee miehensä onnelliseksi jos tuo mies ei itse pidä jatkuvaa siivoamista tarpeellisena? Ongelmahan on molemmin puolin usein siinä että yritetään tehdä toinen onnelliseksi tavoilla joita se toinen ei halua mutta jotka sille tekijälle itselleen sopivat.
Kyse on siis samasta asiata kuin ostaa toiselle lahja jonka haluaa itse.
Ehkä se nainen tekee miehen onnelliseksi jollain muulla tavalla kuin siivoamalla? Ehkä seksillä 3 kertaa viikossa, vaikka itse haluaisi vain kerran tai sitten päivittäisellä liharuualla vaikka itse haluaisi syödä kasvispainotteisimmin? Eihän tässä ollut puhe, että joka ikinen teko tehdään puolison miellyttämiseksi vaan että molempien tulee työskennellä tehdäkseen toinen onnelliseksi. Jatkuvasti kotia siivoava nainen haluaa kenties tehdä kodin turvalliseksi yhteiselle taaperolle, joka tunkee kaiken suuhunsa. Siivoava mies saa naisen tuntemaan, että mies haluaa huolehtia perheestään ja pitää lapsensa turvassa. Nyt kannattaa myös muistaa, että tämä on vain esimerkki naisen käytöksestä. Parhaiten asia selviää, kun keskustelee puolison kanssa ja yrittää selvittää ne motivaatiot käytöksen taustalla ja toimii sen mukaan. Jos siivousvimma johtuu lasten turvallisuudesta, niin osallistuu siivoukseen niin kauan kuin lapset ovat pieniä ja sitten uusi keskustelu. Jos siivousvimma johtuu korkeista standardeista kodin siisteyden suhteen, niin sitten yhdessä neuvottellaan se siisteyden taso jota ylläpidetään jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
utyuytu kirjoitti:
Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:
-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.
-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.
"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".
Huomaatko?Eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi se yksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi seksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi. ?
Miten tyhmä pitää ihmisen olla jos ei tajua, että suhteen toisen osapuolen jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä voi seurata ero? Onko nämä tyypit työelämässkin yhtä yllättyneitä jos pomo pitää sinulle puhuttelun myöhästelystä ja huonosta työtuloksesta, seuraavalle kerralla saa samasta aiheesta jo 1. varotuksen, sitten 2. varotuksen ja sitten tuleekin yllättäen potkut. Ihmetteleekö samat tyypit sitten muille, että ihan noin vaan ja yllättäen potkut tuli vai onko se vain parisuhteen ominaisuus, että sen toisen osapuolen tulisi sietää mitä vain ja valittaminen on vain tyhjän puhumista ei siitä voi seurata eroa?
Minusta erolla uhkailu ei kuulu suhteeseen. Ero otetaan esiin vasta, kun se ollaan valmiita toteuttamaan. Sitä ennen keskustellaan rauhallisesti ongelmista ja yritetään löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Molempien osapuolten tulisi ymmärtää ilman uhkailua, että ero on seuraava vaihtoehto jos ratkaisua ei löydy.
Erosta voi keskustella ilman että sillä uhkaillaan. Moni nainen syyllistyy siihen, että eron mahdollisuudesta keskustellaan vain ystävien kanssa tai haudotaan sitä itsekseen. Jotkut miehet eivät siksi ymmärrä asian vakavuutta. Itse kun olettavat että näin isosta asiasta todellakin keskusteltaisiin suoraan.
Ylipäätään naisten tapa kommunikoida on monesti vihjailla hienotunteisesti ja olettaa toisen ymmärtävän viestin rivien välistä. Miehet taas usein viestivät suoraan, lyhyesti ja ytimekkäästi. Tämä tulee esiin niin monessa parisuhteessa, eikä vain erosta puhuttaessa. Miehet valittaa, että nainen olettaa hänen lukevan ajatuksia ja nainen luulee miestä tyhmäksi tai ettei hän välitä, kun hänen toiveitaan huomioida. Vastaavasti moni nainen loukkaantuu, kun mies on naisen mielestä tyly ja mies ihmettelee eikö tästäkään aiheesta saa puhua.
Ehkä tässä onkin se ero kommunikaatiossa: osalle porukkaa ero on aina olemassa oleva vaihtoehto jos suhteessa on paljon ja pitkään jatkuvia riitoja ja tyytymättömyyttä. Eroa ei tarvitse erikseen ottaa esille vaan se on olemassa riitojen alaviitteenä. Osalle taas riidat ja tyytymättömyys ja ovat vain riitoja ja tyytymättömyyttä ja ero on erillinen iso asia, joka otetaan esiin, kun halutaan korostaa että juuri tämä riita ja tyytymättömyys ovat jatkuessaan peruuttamattomia.
Minä kuulun ensin mainittuun ryhmään: ero on aina pinnan alla oleva ratkaisuvaihtoehto ja kun otan eron puheeksi ollaan jo oikeastaan menty sen erorajan yli eikä paluuta enää ole. Samoin koen jos vastapuoli ottaa eron puheeksi, että nyt eroraja on ylitetty eikä paluuta enää ole.
Tekstistä saa ehkä kuvan, että eroan helposti, mutta näin ei tosiaankaan ole vaan olen ennen eroa yrittänyt pitkään ja sitkeästi ratkaista ongelmaa ja löytää molempia tyydyttävää vaihtoehtoa, antanut toiselle useita mahdollisuuksia muuttaa toimintaansa ja yrittänyt muuttaa omaa toimintaani.
Tuo voi selittää aika paljon. Minä taas kuulun siihen porukkaan, että nahistelu on ihan tavallista nahistelua mikäli ei eroa nimenomaan oteta esille ratkaisuvaihtoehtona. Minusta ei ole ihan reilua, että toinen kuvittelee että loppuelämä tässä ollaan yhdessä ja karikoista mennään yhdessä yli tavalla tai toisella, kun taas toisella on salainen mittari ja kun se tulee täyteen, on laukut ovella että poks vaan.
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
On se jännä, miten aina väitetään naisesta, että esim, naisen mielestä kodin täytyy olla aina tiptop. Minä en pidä siivoamisesta ja alan kestää sotkuja. Silti minusta olisi kiva käydä saunassa, mutta sitä ei ole pesty pariin vuoteen ja se on oikeasti limainen. Mies on innokas saunoja, mutta saunaa hän ei saa pestyä. Kylppäri on pesty viimeksi puoli vuotta sitten ja jotain kasvustoa laatoissa alkaa olla. Vessanpytyn pesin parin viikon käytön jälkeen ja kas vain, siinäkin alkoi kasvaa jotain. Kyse ei ole siitä, että mies ei huomaa. Huomaa kyllä, kyllä huomauttaa sotkusta, mutta ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään asian eteen.
En tiedä mistä kertoo se että oikein kukaan nainen ei onnistu puhumaan siitä asiasta josta yritin herättää keskustelua, eli siistä että osalla naisista esim. siisteysstandardit ovat vähän liiankin tiukat ja tämä aiheuttaa kitkaa parisuhteessa vaikka miestään ei olisi mikään varsinainen sottapytty. Aina tuodaan vain kerta toisensa jälkeen esiin mies joka ei tee juuri mitään ja tämä ikäänkuin kumoaa ajatuksen että naisen standardit voisivat olla liian kovat.
Jos naisen mielestä sotkut siivotaan heti, jos vaikka läiskyttää kahvia pöydälle ja miehen mielestä sen ehtii tehdä myöhemmin, niin onhan siinä eroa. Sotku näyttää sotkulta, jos sitä ei siivoa heti. Tyhjä kahvimuki olohuoneen pöydällä saa pari kaveria ennen kuin joku vie ne tiskikoneeseen. Mitä pitempään lian antaa pinttyä, sitä vaikeampi se on saada puhtaaksi. Minusta tahrat ja likaiset astiat eivät ole mikään sisustuselementti eikä "missä se ruuvimeisseli on, jota viime kesänä käytin" ole järkevää ajankäyttöä tai keskustelua.
Edelleen kaikkien muiden vastaajien tavoin et suostu keskustelemaan siitä mistä oli puhetta eli yleisen siivouksen aikataulusta. Kyse ei siis ole siitä ettei akuutteja sotkuja, esim. läikkynyttä kahvia, siivottaisi heti vaan siitä pitääkö kotia puunata kolme kertaa viikossa jotta se olisi riittävän siisti vai riittääkö esim. kevyempi viikkosiivous kerran viikossa ja välillä sitten tarpeen mukaan isompi siivous.
Tiedän monia perheitä jossa kannataan kaikki matot ja petivaatteet ulos vähintään kerran viikossa ja samalla kuurataan koti suunnilleen lattiasta kattoon. Tämän lisäksi imuri hurisee melkein joka päivä ja kaikkea kuurataan jatkuvasti. Ja tämä aina nimenomaan naisen vaatimuksesta.
Jos sitten mies ei tätä pidä tarpeellisena niin siitä seuraa hirveä valitus.
Kyllä todellakin pitää siivota melkein joka päivä, jos on perheessä pieniä lapsia ja vielä jos on lemmikkejä. Asutko yksin vai miksi et noin yksinkertaista asiaa tiedä? Varsinkin jos on konttaavia lapsia , niin silloin vasta pitääkin siivota.
Puhumme nyt hieman eri siivouksista. Toki lapsiperheessä pitää tehdä paljon sellaista ihan akuuttia siistimistä jossa pyyhitään pois kaatuneet maidot ja ruokatahrat yms. Mutta ei lapsiperheessäkään ole mikään pakko tehdä suursiivousta viikottain jos nuo tavalliset elämään kuuluvat siistimiset tekee aina heti kun jotain tapahtuu. En minä edes pitä varsinaisena siivoamisena jos pyyhin pöydän (ja ehkä lattiankin sen veirellä) ruokailun jälkeen. Se on vain normaalia kodinhoitoa.
Kodin ei todellakaan tarvitse pienten lasten kanssa olla koko ajan kuin sisustuslehdestä . Kyllä pieni sotku kuuluu nimenomaan lapsiperheen elämään ja sitä pitää myös oppia kestämään jos haluaa että kaikki energia ei mene kodin siivoukseen vaan voi myös joskus ihan rennosti vain olla perheen kanssa.
Taidat ihan oikeasti olla henkilö, joka ei ole koskaan ollut vastuussa kotitaloudesta ja lapsista samaan aikaan ja teidä, miten paljon sotkua lapset aiheuttavat.
Päinvastoin, olen mies joka on ollut monien vuosian ajan pääasiallisessa vastuussa perheen arjen pyörittämisestä kun vaimoni teki pitkiä iltoja. Ja siksi olen nähnyt että käytännössä se koti pysyy pystyssä vaikka koko ajan ei olisikaan jynssäämässä. Ja ne lapset (sekä jopa vaimo) saattavat jopa olla tyytyväisempiä kun illalla käyttää enemmän aikaa lasten kanssa ulkoiluun tai satujen lukemiseen kuin rätin heiluttamiseen.
Perussiisteys toki hoidetaan mutta ei sitä tarvitse töydellistä olla.
Tämä koko tekstisi on täyttä valetta. Hyvä yritys :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko mitään vinkkiä millä tunnistaa milloin nainen vastaa näihin totuuden mukaisesti ja milloin vastaa mitä luulee toisen haluavan kuulla?
Tulee melko lailla kusetettu olo, kun vuosien jälkeen parisuhdeterapiassa nainen vihdoin kertoo, mikä on hiertänyt. Ei sitten voinut sanoa silloin kun kyselin onko kaikki hyvin, haluaisiko jotain muuttaa?!? Jos oikeasti ei ole uskaltanut minulle toiveitaan kertoa, niin miten ihmeessä on uskaltanut mennä minun kanssa naimisiin ja hankkia lapsia? Tunnenko koko naista vai vain sen julkisivun jota hän on niin ahkerasti pitänyt yllä?
Sun naisellasi on selkeästi ollut ongelma.
Kyllä, enkä varmasti ole edes ainoa. Silti lähes kaikkien ensimmäinen oletus on se, ettei mies ei vain viitsinyt kuunnella, kun nainen kertoi toiveistaan. Koska kyllähän kaikki naiset osaavat puhua tunteistaan ja toiveistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rtyrttrytr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
utyuytu kirjoitti:
Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:
-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.
-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.
"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".
Huomaatko?Eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi se yksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi seksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi. ?
Miten tyhmä pitää ihmisen olla jos ei tajua, että suhteen toisen osapuolen jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä voi seurata ero? Onko nämä tyypit työelämässkin yhtä yllättyneitä jos pomo pitää sinulle puhuttelun myöhästelystä ja huonosta työtuloksesta, seuraavalle kerralla saa samasta aiheesta jo 1. varotuksen, sitten 2. varotuksen ja sitten tuleekin yllättäen potkut. Ihmetteleekö samat tyypit sitten muille, että ihan noin vaan ja yllättäen potkut tuli vai onko se vain parisuhteen ominaisuus, että sen toisen osapuolen tulisi sietää mitä vain ja valittaminen on vain tyhjän puhumista ei siitä voi seurata eroa?
Minusta erolla uhkailu ei kuulu suhteeseen. Ero otetaan esiin vasta, kun se ollaan valmiita toteuttamaan. Sitä ennen keskustellaan rauhallisesti ongelmista ja yritetään löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Molempien osapuolten tulisi ymmärtää ilman uhkailua, että ero on seuraava vaihtoehto jos ratkaisua ei löydy.
Erosta voi keskustella ilman että sillä uhkaillaan. Moni nainen syyllistyy siihen, että eron mahdollisuudesta keskustellaan vain ystävien kanssa tai haudotaan sitä itsekseen. Jotkut miehet eivät siksi ymmärrä asian vakavuutta. Itse kun olettavat että näin isosta asiasta todellakin keskusteltaisiin suoraan.
Ylipäätään naisten tapa kommunikoida on monesti vihjailla hienotunteisesti ja olettaa toisen ymmärtävän viestin rivien välistä. Miehet taas usein viestivät suoraan, lyhyesti ja ytimekkäästi. Tämä tulee esiin niin monessa parisuhteessa, eikä vain erosta puhuttaessa. Miehet valittaa, että nainen olettaa hänen lukevan ajatuksia ja nainen luulee miestä tyhmäksi tai ettei hän välitä, kun hänen toiveitaan huomioida. Vastaavasti moni nainen loukkaantuu, kun mies on naisen mielestä tyly ja mies ihmettelee eikö tästäkään aiheesta saa puhua.
Ehkä tässä onkin se ero kommunikaatiossa: osalle porukkaa ero on aina olemassa oleva vaihtoehto jos suhteessa on paljon ja pitkään jatkuvia riitoja ja tyytymättömyyttä. Eroa ei tarvitse erikseen ottaa esille vaan se on olemassa riitojen alaviitteenä. Osalle taas riidat ja tyytymättömyys ja ovat vain riitoja ja tyytymättömyyttä ja ero on erillinen iso asia, joka otetaan esiin, kun halutaan korostaa että juuri tämä riita ja tyytymättömyys ovat jatkuessaan peruuttamattomia.
Minä kuulun ensin mainittuun ryhmään: ero on aina pinnan alla oleva ratkaisuvaihtoehto ja kun otan eron puheeksi ollaan jo oikeastaan menty sen erorajan yli eikä paluuta enää ole. Samoin koen jos vastapuoli ottaa eron puheeksi, että nyt eroraja on ylitetty eikä paluuta enää ole.
Tekstistä saa ehkä kuvan, että eroan helposti, mutta näin ei tosiaankaan ole vaan olen ennen eroa yrittänyt pitkään ja sitkeästi ratkaista ongelmaa ja löytää molempia tyydyttävää vaihtoehtoa, antanut toiselle useita mahdollisuuksia muuttaa toimintaansa ja yrittänyt muuttaa omaa toimintaani.
Tuo voi selittää aika paljon. Minä taas kuulun siihen porukkaan, että nahistelu on ihan tavallista nahistelua mikäli ei eroa nimenomaan oteta esille ratkaisuvaihtoehtona. Minusta ei ole ihan reilua, että toinen kuvittelee että loppuelämä tässä ollaan yhdessä ja karikoista mennään yhdessä yli tavalla tai toisella, kun taas toisella on salainen mittari ja kun se tulee täyteen, on laukut ovella että poks vaan.
Ja minusta taas sinun toimintatapa 'nahistelu on tavallista nahistelua' on avoin kortti perseilylle. Puoliso nyt vähän nalkuttaa ja samalla voi jättää omat hommat tekemättä, sopimukset pitämättä ja viilettää omissa harrastuksissa. Kun parhaansa mukaan käyttäytyy toista arvostavasti ja kunnioittavasti ei tarvitse pelätä, että sen puolison salainen mittari tuleekin täyteen ja laukut on pakattu.
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
On se jännä, miten aina väitetään naisesta, että esim, naisen mielestä kodin täytyy olla aina tiptop. Minä en pidä siivoamisesta ja alan kestää sotkuja. Silti minusta olisi kiva käydä saunassa, mutta sitä ei ole pesty pariin vuoteen ja se on oikeasti limainen. Mies on innokas saunoja, mutta saunaa hän ei saa pestyä. Kylppäri on pesty viimeksi puoli vuotta sitten ja jotain kasvustoa laatoissa alkaa olla. Vessanpytyn pesin parin viikon käytön jälkeen ja kas vain, siinäkin alkoi kasvaa jotain. Kyse ei ole siitä, että mies ei huomaa. Huomaa kyllä, kyllä huomauttaa sotkusta, mutta ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään asian eteen.
En tiedä mistä kertoo se että oikein kukaan nainen ei onnistu puhumaan siitä asiasta josta yritin herättää keskustelua, eli siistä että osalla naisista esim. siisteysstandardit ovat vähän liiankin tiukat ja tämä aiheuttaa kitkaa parisuhteessa vaikka miestään ei olisi mikään varsinainen sottapytty. Aina tuodaan vain kerta toisensa jälkeen esiin mies joka ei tee juuri mitään ja tämä ikäänkuin kumoaa ajatuksen että naisen standardit voisivat olla liian kovat.
Jos naisen mielestä sotkut siivotaan heti, jos vaikka läiskyttää kahvia pöydälle ja miehen mielestä sen ehtii tehdä myöhemmin, niin onhan siinä eroa. Sotku näyttää sotkulta, jos sitä ei siivoa heti. Tyhjä kahvimuki olohuoneen pöydällä saa pari kaveria ennen kuin joku vie ne tiskikoneeseen. Mitä pitempään lian antaa pinttyä, sitä vaikeampi se on saada puhtaaksi. Minusta tahrat ja likaiset astiat eivät ole mikään sisustuselementti eikä "missä se ruuvimeisseli on, jota viime kesänä käytin" ole järkevää ajankäyttöä tai keskustelua.
Edelleen kaikkien muiden vastaajien tavoin et suostu keskustelemaan siitä mistä oli puhetta eli yleisen siivouksen aikataulusta. Kyse ei siis ole siitä ettei akuutteja sotkuja, esim. läikkynyttä kahvia, siivottaisi heti vaan siitä pitääkö kotia puunata kolme kertaa viikossa jotta se olisi riittävän siisti vai riittääkö esim. kevyempi viikkosiivous kerran viikossa ja välillä sitten tarpeen mukaan isompi siivous.
Tiedän monia perheitä jossa kannataan kaikki matot ja petivaatteet ulos vähintään kerran viikossa ja samalla kuurataan koti suunnilleen lattiasta kattoon. Tämän lisäksi imuri hurisee melkein joka päivä ja kaikkea kuurataan jatkuvasti. Ja tämä aina nimenomaan naisen vaatimuksesta.
Jos sitten mies ei tätä pidä tarpeellisena niin siitä seuraa hirveä valitus.
Kyllä todellakin pitää siivota melkein joka päivä, jos on perheessä pieniä lapsia ja vielä jos on lemmikkejä. Asutko yksin vai miksi et noin yksinkertaista asiaa tiedä? Varsinkin jos on konttaavia lapsia , niin silloin vasta pitääkin siivota.
Puhumme nyt hieman eri siivouksista. Toki lapsiperheessä pitää tehdä paljon sellaista ihan akuuttia siistimistä jossa pyyhitään pois kaatuneet maidot ja ruokatahrat yms. Mutta ei lapsiperheessäkään ole mikään pakko tehdä suursiivousta viikottain jos nuo tavalliset elämään kuuluvat siistimiset tekee aina heti kun jotain tapahtuu. En minä edes pitä varsinaisena siivoamisena jos pyyhin pöydän (ja ehkä lattiankin sen veirellä) ruokailun jälkeen. Se on vain normaalia kodinhoitoa.
Kodin ei todellakaan tarvitse pienten lasten kanssa olla koko ajan kuin sisustuslehdestä . Kyllä pieni sotku kuuluu nimenomaan lapsiperheen elämään ja sitä pitää myös oppia kestämään jos haluaa että kaikki energia ei mene kodin siivoukseen vaan voi myös joskus ihan rennosti vain olla perheen kanssa.
Taidat ihan oikeasti olla henkilö, joka ei ole koskaan ollut vastuussa kotitaloudesta ja lapsista samaan aikaan ja teidä, miten paljon sotkua lapset aiheuttavat.
Päinvastoin, olen mies joka on ollut monien vuosian ajan pääasiallisessa vastuussa perheen arjen pyörittämisestä kun vaimoni teki pitkiä iltoja. Ja siksi olen nähnyt että käytännössä se koti pysyy pystyssä vaikka koko ajan ei olisikaan jynssäämässä. Ja ne lapset (sekä jopa vaimo) saattavat jopa olla tyytyväisempiä kun illalla käyttää enemmän aikaa lasten kanssa ulkoiluun tai satujen lukemiseen kuin rätin heiluttamiseen.
Perussiisteys toki hoidetaan mutta ei sitä tarvitse töydellistä olla.
Oletko siis yksin pyörittänyt sitä perusarkea ja pyyhkinyt roiskeita? Vaimo ei huomaa tai välitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan on huomattu että usein miehet joille eroo tulee yllättäen ovat lapsellisia, ei oteta vastuuta omasta käytöksestä, ongelmista ei osata keskustella tai käsitellä, naisen yrittäminen asioista keskustelemiseen kahdenkesken ja ongelmien ratkaisemiseen nähdään nalkuttamisena. Oikeasti olette suhteessa silloin vielä emotionaalisesti kehittymättömän ihmisen kanssa. Naisethan usein pärjäävät helpoiten elämässä ongelmien kanssa koska tietävät miten ne käsitellään mutta miehet jäävät rannalle ruikuttamaan.
Nainen pärjää sen takia, että hänellä on aina ympärillä porukkaa joka yksisilmäisesti kehuu häntä ja pitää hänen puoliaan, kenellekään ei tule mieleen että naisessa itsessäänkin voi olla vikaa. Sen jeesusteluporukan avulla noustaan kaikista ongelmista, jopa erostakin kuin mikäkin enkeli. Koska naisten kesken on tärkeämpää että kaikilla on kivaa, eikä puhua raa'an rehellisesti asioista. Miesten todellisuus on erilainen, ehkä siitä johtuu myös se että kun naiselta tulee pelkkää nalkutusta ja vittuilua niin se tuntuu ihan tavalliselta eikä mies ymmärrä että nyt ei ole kaikki hyvin prinsessamaassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
utyuytu kirjoitti:
Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:
-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.
-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.
"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".
Huomaatko?Eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi se yksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi seksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi. ?
Miten tyhmä pitää ihmisen olla jos ei tajua, että suhteen toisen osapuolen jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä voi seurata ero? Onko nämä tyypit työelämässkin yhtä yllättyneitä jos pomo pitää sinulle puhuttelun myöhästelystä ja huonosta työtuloksesta, seuraavalle kerralla saa samasta aiheesta jo 1. varotuksen, sitten 2. varotuksen ja sitten tuleekin yllättäen potkut. Ihmetteleekö samat tyypit sitten muille, että ihan noin vaan ja yllättäen potkut tuli vai onko se vain parisuhteen ominaisuus, että sen toisen osapuolen tulisi sietää mitä vain ja valittaminen on vain tyhjän puhumista ei siitä voi seurata eroa?
Minusta erolla uhkailu ei kuulu suhteeseen. Ero otetaan esiin vasta, kun se ollaan valmiita toteuttamaan. Sitä ennen keskustellaan rauhallisesti ongelmista ja yritetään löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Molempien osapuolten tulisi ymmärtää ilman uhkailua, että ero on seuraava vaihtoehto jos ratkaisua ei löydy.
Erosta voi keskustella ilman että sillä uhkaillaan. Moni nainen syyllistyy siihen, että eron mahdollisuudesta keskustellaan vain ystävien kanssa tai haudotaan sitä itsekseen. Jotkut miehet eivät siksi ymmärrä asian vakavuutta. Itse kun olettavat että näin isosta asiasta todellakin keskusteltaisiin suoraan.
Ylipäätään naisten tapa kommunikoida on monesti vihjailla hienotunteisesti ja olettaa toisen ymmärtävän viestin rivien välistä. Miehet taas usein viestivät suoraan, lyhyesti ja ytimekkäästi. Tämä tulee esiin niin monessa parisuhteessa, eikä vain erosta puhuttaessa. Miehet valittaa, että nainen olettaa hänen lukevan ajatuksia ja nainen luulee miestä tyhmäksi tai ettei hän välitä, kun hänen toiveitaan huomioida. Vastaavasti moni nainen loukkaantuu, kun mies on naisen mielestä tyly ja mies ihmettelee eikö tästäkään aiheesta saa puhua.
Ehkä tässä onkin se ero kommunikaatiossa: osalle porukkaa ero on aina olemassa oleva vaihtoehto jos suhteessa on paljon ja pitkään jatkuvia riitoja ja tyytymättömyyttä. Eroa ei tarvitse erikseen ottaa esille vaan se on olemassa riitojen alaviitteenä. Osalle taas riidat ja tyytymättömyys ja ovat vain riitoja ja tyytymättömyyttä ja ero on erillinen iso asia, joka otetaan esiin, kun halutaan korostaa että juuri tämä riita ja tyytymättömyys ovat jatkuessaan peruuttamattomia.
Minä kuulun ensin mainittuun ryhmään: ero on aina pinnan alla oleva ratkaisuvaihtoehto ja kun otan eron puheeksi ollaan jo oikeastaan menty sen erorajan yli eikä paluuta enää ole. Samoin koen jos vastapuoli ottaa eron puheeksi, että nyt eroraja on ylitetty eikä paluuta enää ole.
Tekstistä saa ehkä kuvan, että eroan helposti, mutta näin ei tosiaankaan ole vaan olen ennen eroa yrittänyt pitkään ja sitkeästi ratkaista ongelmaa ja löytää molempia tyydyttävää vaihtoehtoa, antanut toiselle useita mahdollisuuksia muuttaa toimintaansa ja yrittänyt muuttaa omaa toimintaani.
Niinpä. Yksi kaveri yritti ottaa suhteen ongelmat vaimonsa kanssa puheeksi ja mainitsi eronkin mahdollisuuden. Hänen tarkoitus oli juurikin varoittaa miten vakavissaan on, jotta toinen voi herätä ennen kuin on mahdollista. Oli ajatellut pariterapiaa.
Nainen sitten veti herneet ja etsi itselleen viikossa oman vuokrakämpän kun eihän tässä mitään enää kannata tehdä kun toinen oli jo päätöksen erosta tehnyt.
Eihän siinä sitten huonosti käynyt? Kaverisi oli ajatellut eroa yhtenä vaihtoehtona ja kun toi sen esille, vaimo oli samaa mieltä: tämän suhteen eteen ei kannata tehdä töitä, erotaan saman tien. Kaveri sai mitä halusi. Jos kaverisi on lopputulokseen pettynyt, niin oliko tarkoitus sittenkin kiristää vaimoa, että jos vaimo ei tee niin kuin kaverisi haluaa, niin tuloksena on ero?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sdasdsad kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
utyuytu kirjoitti:
Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:
-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.
-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.
"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".
Huomaatko?Niin, siis ongelmasta puhutaan, mutta erosta ei mainita sanallakaan ennen kuin laukut on jo pakattu. Onko ongelma sitten siinä, että naisten mielestä ero on automaattinen osa jatkumoa ongelman luonteesta tai suuruudesta riippumatta, sitä ei tarvitse edes mainita? Pois vaan, jos ei kaikki ole 100% napissa.
Ainahan ero on yksi mahdollisuus. Miksi siitä pitäisi etukäteen varoitella? Jos ihminen ei ole tyytyväinen suhteeseensa niin erohan on aivan looginen seuraamus.
Mikä siinä sitten on, että naiset pitää miestä sikana, jos hän joku kaunis päivä vain ilmoittaa, että minä lähden nyt? Jos mies ei ole tyytyväinen, niin tottakai hän ottaa eron. Mitä siitä etukäteen varoittelemaan? Ei kai sillä nyt mitään merkitystä ole mihin hän on tyytymätön tai minkä ikäisiä lapset on? Jos vaimo ei halua ottaa miestä huomioon, niin ei se siitä pitkittämällä parane.
rtyrtytrtry kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan on huomattu että usein miehet joille eroo tulee yllättäen ovat lapsellisia, ei oteta vastuuta omasta käytöksestä, ongelmista ei osata keskustella tai käsitellä, naisen yrittäminen asioista keskustelemiseen kahdenkesken ja ongelmien ratkaisemiseen nähdään nalkuttamisena. Oikeasti olette suhteessa silloin vielä emotionaalisesti kehittymättömän ihmisen kanssa. Naisethan usein pärjäävät helpoiten elämässä ongelmien kanssa koska tietävät miten ne käsitellään mutta miehet jäävät rannalle ruikuttamaan.
Nainen pärjää sen takia, että hänellä on aina ympärillä porukkaa joka yksisilmäisesti kehuu häntä ja pitää hänen puoliaan, kenellekään ei tule mieleen että naisessa itsessäänkin voi olla vikaa. Sen jeesusteluporukan avulla noustaan kaikista ongelmista, jopa erostakin kuin mikäkin enkeli. Koska naisten kesken on tärkeämpää että kaikilla on kivaa, eikä puhua raa'an rehellisesti asioista. Miesten todellisuus on erilainen, ehkä siitä johtuu myös se että kun naiselta tulee pelkkää nalkutusta ja vittuilua niin se tuntuu ihan tavalliselta eikä mies ymmärrä että nyt ei ole kaikki hyvin prinsessamaassa.
Miehet eivät siis pärjää, koska he eivät ole solidaarisia eivätkä tue ja kannusta toisiaan. Pitäisikö miesten ottaa mallia naisista, jotta hekin alkaisivat pärjätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattuipa tämä ketju sopivaan aikaan. V*ttu minä otan eron. Siivosin tänään, nyt mies tuli töistä varttitunti sitten ja keittiön lattialla on kasa roskia, pöydän päällä on näkkärinmuruja ja mukista läikkynyttä teetä, sitä p*rkeleen näkkileipää on lattiallakin. Työpöydällä on makkarankuorta ja margariinirasia. Minulla hajoaa pää, kohta lähtee huutoraivarit! S**tana!
utyuytu kirjoitti:
Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:
-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.
-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.
Joo, eka kohta kuulostaa tutulta. Meillä se yksi ongelma kokonaiskuvassa on, että seksi ei toimi. Miehestä seksi on vain pieni osa parisuhdetta. Mut kun hän tulee ja minä en, ongelma on mulle suurempi. Eli lähtökuopissa olen, seksi meillä onkin jo loppunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sattuipa tämä ketju sopivaan aikaan. V*ttu minä otan eron. Siivosin tänään, nyt mies tuli töistä varttitunti sitten ja keittiön lattialla on kasa roskia, pöydän päällä on näkkärinmuruja ja mukista läikkynyttä teetä, sitä p*rkeleen näkkileipää on lattiallakin. Työpöydällä on makkarankuorta ja margariinirasia. Minulla hajoaa pää, kohta lähtee huutoraivarit! S**tana!
Joo. Vaihdetaan miehiä. Mun mies kitisee jatkuvasti tuollaisista jutuista. Eikä mua kiinnosta yrittää olla siistimpi mokoman aina happaman ukon kanssa. Pariutukaa keskenänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
utyuytu kirjoitti:
Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:
-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.
-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.
"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".
Huomaatko?Eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi se yksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi seksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi. ?
Miten tyhmä pitää ihmisen olla jos ei tajua, että suhteen toisen osapuolen jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä voi seurata ero? Onko nämä tyypit työelämässkin yhtä yllättyneitä jos pomo pitää sinulle puhuttelun myöhästelystä ja huonosta työtuloksesta, seuraavalle kerralla saa samasta aiheesta jo 1. varotuksen, sitten 2. varotuksen ja sitten tuleekin yllättäen potkut. Ihmetteleekö samat tyypit sitten muille, että ihan noin vaan ja yllättäen potkut tuli vai onko se vain parisuhteen ominaisuus, että sen toisen osapuolen tulisi sietää mitä vain ja valittaminen on vain tyhjän puhumista ei siitä voi seurata eroa?
Minusta erolla uhkailu ei kuulu suhteeseen. Ero otetaan esiin vasta, kun se ollaan valmiita toteuttamaan. Sitä ennen keskustellaan rauhallisesti ongelmista ja yritetään löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Molempien osapuolten tulisi ymmärtää ilman uhkailua, että ero on seuraava vaihtoehto jos ratkaisua ei löydy.
Erosta voi keskustella ilman että sillä uhkaillaan. Moni nainen syyllistyy siihen, että eron mahdollisuudesta keskustellaan vain ystävien kanssa tai haudotaan sitä itsekseen. Jotkut miehet eivät siksi ymmärrä asian vakavuutta. Itse kun olettavat että näin isosta asiasta todellakin keskusteltaisiin suoraan.
Ylipäätään naisten tapa kommunikoida on monesti vihjailla hienotunteisesti ja olettaa toisen ymmärtävän viestin rivien välistä. Miehet taas usein viestivät suoraan, lyhyesti ja ytimekkäästi. Tämä tulee esiin niin monessa parisuhteessa, eikä vain erosta puhuttaessa. Miehet valittaa, että nainen olettaa hänen lukevan ajatuksia ja nainen luulee miestä tyhmäksi tai ettei hän välitä, kun hänen toiveitaan huomioida. Vastaavasti moni nainen loukkaantuu, kun mies on naisen mielestä tyly ja mies ihmettelee eikö tästäkään aiheesta saa puhua.
Ehkä tässä onkin se ero kommunikaatiossa: osalle porukkaa ero on aina olemassa oleva vaihtoehto jos suhteessa on paljon ja pitkään jatkuvia riitoja ja tyytymättömyyttä. Eroa ei tarvitse erikseen ottaa esille vaan se on olemassa riitojen alaviitteenä. Osalle taas riidat ja tyytymättömyys ja ovat vain riitoja ja tyytymättömyyttä ja ero on erillinen iso asia, joka otetaan esiin, kun halutaan korostaa että juuri tämä riita ja tyytymättömyys ovat jatkuessaan peruuttamattomia.
Minä kuulun ensin mainittuun ryhmään: ero on aina pinnan alla oleva ratkaisuvaihtoehto ja kun otan eron puheeksi ollaan jo oikeastaan menty sen erorajan yli eikä paluuta enää ole. Samoin koen jos vastapuoli ottaa eron puheeksi, että nyt eroraja on ylitetty eikä paluuta enää ole.
Tekstistä saa ehkä kuvan, että eroan helposti, mutta näin ei tosiaankaan ole vaan olen ennen eroa yrittänyt pitkään ja sitkeästi ratkaista ongelmaa ja löytää molempia tyydyttävää vaihtoehtoa, antanut toiselle useita mahdollisuuksia muuttaa toimintaansa ja yrittänyt muuttaa omaa toimintaani.
Niinpä. Yksi kaveri yritti ottaa suhteen ongelmat vaimonsa kanssa puheeksi ja mainitsi eronkin mahdollisuuden. Hänen tarkoitus oli juurikin varoittaa miten vakavissaan on, jotta toinen voi herätä ennen kuin on mahdollista. Oli ajatellut pariterapiaa.
Nainen sitten veti herneet ja etsi itselleen viikossa oman vuokrakämpän kun eihän tässä mitään enää kannata tehdä kun toinen oli jo päätöksen erosta tehnyt.
Eihän siinä sitten huonosti käynyt? Kaverisi oli ajatellut eroa yhtenä vaihtoehtona ja kun toi sen esille, vaimo oli samaa mieltä: tämän suhteen eteen ei kannata tehdä töitä, erotaan saman tien. Kaveri sai mitä halusi. Jos kaverisi on lopputulokseen pettynyt, niin oliko tarkoitus sittenkin kiristää vaimoa, että jos vaimo ei tee niin kuin kaverisi haluaa, niin tuloksena on ero?
Tarkoitus ei ollut kiristää vaimoa. Tarkoitus oli antaa selkeä herätys/varoitus, että en todellakaan ole tyytyväinen. Ettei sitten kummankaan tarvitse valittaa/katua, ettei saanut mahdollisuutta vielä yrittää. Hän uskoi, että ongelmista olisi voitu selvitä, jos olisivat molemmat olleet valmiita tekemään sen eteen töitä.
Vaimo kuuli sanan ero ja luuli että toinen on jo päätöksensä tehnyt. Ei enää uskonut millään olevan väliä, kun ero on väistämättä edessä. Parempi näin kuin vuosien kitkuttaminen huonossa suhteessa, mutta kai sitä olisi pitkän suhteen pelastamiseksi vähän vaivaakin nähdä.
Kyllä, mieheni ensimmäinen avioliitto päättyi näin ja ymmärrän kyllä, miksi vaimo lähti toisen matkaan. En tiedä onko yhtään mitään oppinut siitä, aika haluton on keustelemaan meidänkään suhteen ongelmista tai yrittämään nähdä asiat minun kantiltani... On sitä mieltä, että tuo ensimmäinen liitto opetti hänelle tosi paljon, mutta voi olla että niitä oppeja on sitten vaikeaa kuitenkaan laittaa käytäntöön meidän suhteessa vaan toimii vain niillä samoilla keinoilla kuin ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sattuipa tämä ketju sopivaan aikaan. V*ttu minä otan eron. Siivosin tänään, nyt mies tuli töistä varttitunti sitten ja keittiön lattialla on kasa roskia, pöydän päällä on näkkärinmuruja ja mukista läikkynyttä teetä, sitä p*rkeleen näkkileipää on lattiallakin. Työpöydällä on makkarankuorta ja margariinirasia. Minulla hajoaa pää, kohta lähtee huutoraivarit! S**tana!
Joo. Vaihdetaan miehiä. Mun mies kitisee jatkuvasti tuollaisista jutuista. Eikä mua kiinnosta yrittää olla siistimpi mokoman aina happaman ukon kanssa. Pariutukaa keskenänne.
Vaihdetaan vaan. Minulla tulee itku, kun mies ei tuon vertaa arvosta tekemääni työtä. Siinäpä olkoon, en taatusti siivoa noita. Olin tekemässä ruokaa, mutta jätin sen kesken, en tee sitäkään. Illalla voin viedä näkkärinmurut miehen sänkyyn, siinäpä ihmettelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa lukemista! Miksi nainen ei voisi hoitaa kotia, jos mies hoitaa muut? Onko tämä jotenkin nykypäivänä kiellettyä? Erimielisyyksistä keskustellaan, ei nalkuteta tai huudeta.
Anteeksi, mutta selventäisitkö, että minkä muun? Mitä ihmeen miesten tlitä on edes olemassa suurimassa osassa talouksia ja kuinka paljon aikaa ne vievät päivässä? Autoa ei katsasteta joka päivä eikä renkaita vaihdeta. Suomessa kaikenlisäksi naiset ovat töissä siinä missä miehetkin.
En nyt jaksa eritellä että minkä muun, mutta meillä minä hoidan kaiken muun ja mies tekee ruoan, siivoaa kodin ja hoitaa minua enemmän lapsia. Minusta tuntuu että miehet eivät vain pidä niin kovaa meteliä tekemisistään.
Minuakin kiinnostaa, minkä muun sinä teet. Kerrostalossa asuvilla niitä muita töitä ei juurikaan ole.
Hoidan mökkimme remontit, asunto-osakkeeseen liittyvät asiat, huolehdin että autot toimivat ja ovat katsastettu ja huollettu, kotona remontoin jos on tarvetta, teen enemmän ansiotöitä jos on ylimääräiselle rahalle tarvetta, huollan ja korjaan polkupyörät itse, päivitän tietokoneet ja varmuuskopiot, mitä nyt eteen tulee. Mieheni taas tykkää laittaa ruokaa ja pitää kotia kunnossa. Kysyin siksi eri noin, koska jos olisin heti kysynyt naisena, niin reaktio olisi täysin eri, ja tämä ottaa päähän. Toisaalla huudetaan tasa-arvoa ja toisaalla ollaan syömässä rusinoita pullasta. Viimeaikoina on alkanut tuntumaan että epätasa-arvo koskettaa jo enemmän miehiä kuin naisia. Tämänkin sanominen on tabu.
Onko mökkinne jatkuvasti remontissa? Mitä päivittäisiä hoidettavia asioita asumiseen asunto-osakkeessa liittyy? Miten usein autonne pitää huoltaa ja katsastuttaa? Kerran vuodessa? Millaisia remonttitöitä asunto-osakkeessa muka saa enää nykyään itse tehdä - maalaatko seinät viikoittain? Polkupyörinen huolto - kerran pari vuodessa, eikö niin? Tietokoneet päivittävät ja varmuuskopioivat nykyään itse itsensä...
Kuule, minä teen kaiken tuon mitä mainostat, JA sen lisäksi päivittäiset kotityöt. Suurella ilolla luopuisin kotitöistä, sillä nuo muut työllistävät vain murto-osan siitä, mitä kodin ja perheen päivittäinen huolto vaatii.
Ja kuule, sinä teet mitä sinä teet ja minä teen mitä minä teen. Kodin ja perheen päivittäinen huolto käy mieheltäni huomattavasti näppärämmin kuin minulta ja molemmille jää saman verran vapaa-aikaa. Et taida nyt ymmärtää että mökin pihanhoitoon ja kunnossapitämiseen menee aikaa, vierasmökki on myös suunitteilla ja uuden rakentaminenkin on työlästä, koska on niin paljon asioita mihin tulee perehtyä. Toivottavasti sinä valitset sellaisen miehen joka sopii itsellesi paremmin. Miehestä kannattaa pitää hyvää huolta ja kunnioittaa häntä, niin lopputulos on suurella todennäköisyydellä parempi.
Mökin pihanhoito? Kuka ottaa paineita MÖKIN pihanhoidosta, työleirikö sulla siellä maalla on?
Miehesikö vaatii sinulta vierasmökkiä, vai ihan omasta halusta ja itsesi iloksiko sellaista suunnittelet?
Oletko ihan varma, että miehesi haluaa yksin pyörittää sitä (lapsiperhe?)arkea sillä välin, kun sinä harrastelet omia juttujasi? Ettei se vaan hiljaa mielessään haudo eroa...
Ei meillä oteta paineita, kerroin vain että minullakin on tekemistä. Miehen vanhemmilla ei ole koskaan ollut mökkiä eikä varaa, joten ehdotin jos me rakennettaisiin vierasmökki tontin toiseen päähän. Ei mies pyöritä lapsiperhearkea edelleenkään yksin ja yhteisen hyvän vuoksi tässä jokainen toimii.
"meillä minä hoidan kaiken muun ja mies tekee ruoan, siivoaa kodin ja hoitaa minua enemmän lapsia"
Omat sanasi tuosta yläpuolelta ^. Se sinun muu oli omien sanojesi mukaan auton katsastusta ja mökkiremppaa - mitäs lapsiperhearjen pyöritystä siihen sinun osuuteesi sitten siis sisältyikään?
Minä hoidan lapsia, mutta mies hoitaa niitä enemmän, koska minulla on tähän huonommin soveltuvat työajat. Ihan normaalia pyykäystä ja siivoamista teen kun ehdin, mutta pääsääntöisesti mieheni tekee nämä. Ruokaa teen tietysti välillä, vaikka en niin hyvää kuin mieheni. Aika paljon riippuu tilanteesta, mies osaa pyytää apua kun sitä tarvitsee ja samoin minä.
Tämä säie lähti liikkeelle tästä lausahduksestasi:
"Huvittavaa lukemista! Miksi nainen ei voisi hoitaa kotia, jos mies hoitaa muut?" Sen jälkeen kerroit, että teillä menee toisinpäin, mies hoitaa kodin ja sinä muut. Ja nyt paljastui, että ihan normaalisti mahdollisuuksiensa mukaan teillä molemmat sitten kuitenkin hoitavat sitä perhearkea - paitsi että sen LISÄKSI sinä hoidat kaiken muun vierasmökin rakentamista myöten.En ymmärrä, mihin pyrit tällä jankkauksella, kun kerran teette kuten useimmissa tasapuolisesti töitä jakavissa perheissä tehdään - tosin sillä erotuksella, että teet vielä vähän enemmän. Niin no, näinhän kuule monissa muissakin perheissä lopulta menee, naisen harteille.
Teen sen minkä teen, mieheni tekee enemmän kotitöitä ja lapsiin liittyviä asioita kuin minä. Minä teen enemmän muita. On hölmöä olettaa että joka tilaanteessa kaikki työt olisi korvamerkitty, kuten sinä nyt ilmeisesti tahtoisit olevan? Pointtini oli se että nykyaikana kotitöitä enemmän tekevä nainen tuntuu olevan automaattisesti uhri, mutta kotityöt tekevä mies on vain velvollisuutensa hoitava kunnon mies, joka sitten saa enemmän seksiä. Ei kuulosta minun korviini sellaiselta että tasa-arvon kannattajien puheilta.
Johtuisko siitä, että useimmiten ne vähemmän kotitöitä tekevät miehet eivät suinkaan niska limassa rakentele mitään vierasmökkejä ja perkaa mökkipihoja vaan todellakin "varmuuskopioivat ja huoltavat tietokoneet" ja katsastavat auton. Ja siinä se.
Minun tuntemani miehet tekevät paljon kotitöitä ja ovat muutenkin kunnollisia. Monien naiset tuntuvat vaatimuksiltaan kohtuuttomilta. Yksi ystäväni juuri valitteli kuinka hänen mies jättää sukkansa lojumaan lattialle. Tämä samainen mies kuitenkin rakensi heidän talon ja nainen se jaksaa valittaa sukista. Tuntuu että nuo puskista tulevat erot johtuu myös naisten liiallisista odotuksista elämää kohtaan. Ainakin minun omassa ystäväpiirissä olen huomannut että eron syyksi riittää että mikään ei oikein tunnu miltään. Olisikin ehkä syytä opetella tuntemaan itsensä ja lakata elämästä niin kuin muut odottavat.
Luuletko sä tosiaan, että ne on vain ne sukat, jotka tuollaiselta tyypiltä jää lojumaan? Eiköhän siellä ajelehdi paljon muutakin, sillä jos se osais laittaa tavaransa paikoilleen niin kai ne hikisukatkin sinne pyykkikoriin osautuis.
Mitenhän moni tässäkin ketjussa jankkaava mies katselis kauaakaan naista, joka jättää likavaatteensa pitkin poikin miehen keräiltäväksi ja viis veisais muustakaan siisteydestä? Saattais olla nalkutus herkässä näilläkin nalkuttavista akoista jauhavilla äijillä.
Melkein 20 vuotta olen katsellut.
Vierailija kirjoitti:
rtyrtytrtry kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan on huomattu että usein miehet joille eroo tulee yllättäen ovat lapsellisia, ei oteta vastuuta omasta käytöksestä, ongelmista ei osata keskustella tai käsitellä, naisen yrittäminen asioista keskustelemiseen kahdenkesken ja ongelmien ratkaisemiseen nähdään nalkuttamisena. Oikeasti olette suhteessa silloin vielä emotionaalisesti kehittymättömän ihmisen kanssa. Naisethan usein pärjäävät helpoiten elämässä ongelmien kanssa koska tietävät miten ne käsitellään mutta miehet jäävät rannalle ruikuttamaan.
Nainen pärjää sen takia, että hänellä on aina ympärillä porukkaa joka yksisilmäisesti kehuu häntä ja pitää hänen puoliaan, kenellekään ei tule mieleen että naisessa itsessäänkin voi olla vikaa. Sen jeesusteluporukan avulla noustaan kaikista ongelmista, jopa erostakin kuin mikäkin enkeli. Koska naisten kesken on tärkeämpää että kaikilla on kivaa, eikä puhua raa'an rehellisesti asioista. Miesten todellisuus on erilainen, ehkä siitä johtuu myös se että kun naiselta tulee pelkkää nalkutusta ja vittuilua niin se tuntuu ihan tavalliselta eikä mies ymmärrä että nyt ei ole kaikki hyvin prinsessamaassa.
Miehet eivät siis pärjää, koska he eivät ole solidaarisia eivätkä tue ja kannusta toisiaan. Pitäisikö miesten ottaa mallia naisista, jotta hekin alkaisivat pärjätä?
Tässä on taas se tilanne, että miegstä yritetään tehdä naisia.
Alue: Aihe vapaa
Päinvastoin, olen mies joka on ollut monien vuosian ajan pääasiallisessa vastuussa perheen arjen pyörittämisestä kun vaimoni teki pitkiä iltoja. Ja siksi olen nähnyt että käytännössä se koti pysyy pystyssä vaikka koko ajan ei olisikaan jynssäämässä. Ja ne lapset (sekä jopa vaimo) saattavat jopa olla tyytyväisempiä kun illalla käyttää enemmän aikaa lasten kanssa ulkoiluun tai satujen lukemiseen kuin rätin heiluttamiseen.
Perussiisteys toki hoidetaan mutta ei sitä tarvitse töydellistä olla.