Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies luulee kaiken olevan hyvin, nainen haluaa erota - miksi aina näin?
16.04.2019 |
Näitä tapauksia on tullut vastaan omassa lähipiirissä useampia, että miehille ero tulee yllättäen vaikka kaikki on ollut "hyvin". Mistä luulette tämän johtuvan?
Omalla kohdallani ero näyttää olevan väistämättä edessä, ja todennäköisesti myös oma mieheni väittäisi sen jälkeen syyn olleen minussa, koska hänen mielestään kaikki oli suhteessa hyvin. Hänen mielestään kun kaikki on tosiaan hyvin, lukuunottamatta sitä, että minä haluan aina nostaa esille kaikenlaisia ongelmia ja puhua niistä. Miehen mielessä ei ole käynytkään, että ongelmat voisivat olla todellisia minulle, vaikka hän ei ole samaa mieltä. Miehen tapa käsitellä ikävät asiat on lakaista ne maton alle, pätee siis ihan kaikkeen elämässä.
Onko teille tullut vastaavia tapauksia vastaan lähipiirissä tai onko käynyt samalla tavalla omassa suhteessa?
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rtyrty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska usein mies ei ymmärrä, että nainen ihan oikeasti kaipaa suhteelta joskus täysin eri asioita kuin hän. On saattanut vaikkapa oman sukunsa miehiltä oppia asenteen, että "nalkutus" on pakollinen paha, tulee aina kaupan päälle naisen kanssa eläessä. Kuvittelee olevansa hyvä mies kun sietää nalkutusta kärsivällisesti. :D Eikä mieleen pulpahda vaikkapa kuunnella naistaan niin, ettei tarvi edes "nalkuttaa", vaan voi luottaa tulleensa muutenkin kuulluksi.
Nalkutus heittomerkeissä, koska sana on välillä vähättelevä ja ikävä. Sitä käytetään vähän turhan laajasti kaikesta kritiikistä, erityisesti toki naisen antamasta.
Mies saattaa toisinaan myös pelätä että jos kuuntelee naistaan liikaa, hänestä tulee naisen silmissä nössö ja pehmo. Eli itsetunto on huono, eikä keinot sen nostamiseen kovin näppärät. Tällöin edes rautalanka ei auta.
Vinkki miehille, jotka haluavat välttää "nalkutusta": Kysele naiseltasi itse oma-aloitteisesti onko hän onnellinen, jos ei niin mitä voisit tehdä. Kysy myös, kokeeko tulevansa arvostetuksi, jos ei niin miksi. Mitä voit tehdä. Ja niin edes päin, kysy ja kuuntele.
Vinkki naisille: Valitse sellainen mies, joka on sinun arvojesi mukainen.
Luuletko, että siinä suhteen alkuvaiheessa mokaan paljastaa sitä todellista karvaansa.?
Hyvät miehet paljastavat luonteensa heti alkuun. Ja sitten tämän palstan u-l-imiehet, he paljastavat oman huonon luonteensa heti.
Mutta sitten ne huonot, mutta u-leja paremmin mukavaa esittävät miehet ovat ongelma, silloin yleensä vasta kun luulevat ettei nainen enää lähden missään tapauksessa, paljastuu se luonteen todellinen kurjuus. Ei kukaan nainen tahallaan valitse kuspäätä, vaan ihmisen todellinen luonne tulee näkyviin vasta kun oikeasti tulee rankka elämäntilanne.
Siksi fiksut vanhemmat neuvovat lapsiaan, että älä tee lapsia ennen kuin olette sen potentiaalisen toisen vanhemman kanssa yhdessä kokeneet jonkun kriisin, niissä vasta näkyy se todellinen luonne. Mikä myös tarkoittaa, että tutustuu kunnolla ennen lasten tekoa.
Tiedän aika monta naista jotka ovat muuttuneet omahyväisiksi heti lasten synnyttyä, myös minun lapseni äiti. Viisi vuotta jaksoi esittää mukavaa ja järkevää ihmistä. Tämä kun ei ole sukupuolisidonnainen asia. Tosin väitän että naiset ovat enemmän rahan perässä kuin miehet. Pointtina on että aina ei voi tietää mitä elämä eteen tuo, mutta on lapsellista syyttää muita omasta onnettomuudestaan. Jokainen tekee itse pariutumista koskevan valinnan, ei muut. Jos sattuu että valinta on väärä, niin ei siinä paljoa syyttelyt auta, se on väärä ja on aika ottaa opiksi ja siirtyä eteenpäin.
Hyvä että huomaat, että ihan itse valitsit rahan perässä olevan naisen.
Mutta saako kysyä, oletko niitä, joille naisen koulutus on merkityksetön? Kun kunnollisen ammatin hankkinut nainen myös hankkii itse ne rahansa, jos rahan perään on. En tunne yhtään juristia tai lääkäriä jotka venyisi kotona vuosikymmeniä hoitamassa paria lasta, sen sijaan kouluttamattomilla/työttömillä naisilla se on tapana, kun ei kerran ole kiinnostavaa tai hyvin palkattua ammattia mihin palata.
Naisen älykkyys ei ole merkityksetön, mutta olen tavannut myös itsekkäitä ja etenkin itsensä koulutuksen kautta määritteleviä naisia, joten minusta koulutus ei takaa mitään. Olen huomannut että monesti ne joilla ei ole tarvetta päteä, ovat niitä parhaita kumppaneita. Aina tosin ei voi voittaa ja elämässä nyt joskus tulee kuraa niskaan ilman syytä, mutta ei niitä vatvomaan kannata jäädä.
Kolutetuista naisista tulee usein omahyväisiä, koska he luulevat että se koulutus tuo heihin jotain lisäarvoa parisuhdemielessä, vaikka sillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä.
Jos haluat hyvinvoivia, terveitä ja pärjääviä lapsia, nimenomaan äidin koulutus on tässä merkittävä tekijä. Googlaamalla löytyy titkimuksia aiheesta.
Mikään ei kuitenkaan ole tärkeämpää, kuin että lapsilla on läsnä oleva isä. YH:t tuottavat reilusti huonommin pärjääviä lapsia.
Tuohan on miesten vallassa oleva asia. Ei lapsia pidä hylätä eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa lukemista! Miksi nainen ei voisi hoitaa kotia, jos mies hoitaa muut? Onko tämä jotenkin nykypäivänä kiellettyä? Erimielisyyksistä keskustellaan, ei nalkuteta tai huudeta.
Anteeksi, mutta selventäisitkö, että minkä muun? Mitä ihmeen miesten tlitä on edes olemassa suurimassa osassa talouksia ja kuinka paljon aikaa ne vievät päivässä? Autoa ei katsasteta joka päivä eikä renkaita vaihdeta. Suomessa kaikenlisäksi naiset ovat töissä siinä missä miehetkin.
En nyt jaksa eritellä että minkä muun, mutta meillä minä hoidan kaiken muun ja mies tekee ruoan, siivoaa kodin ja hoitaa minua enemmän lapsia. Minusta tuntuu että miehet eivät vain pidä niin kovaa meteliä tekemisistään.
Minuakin kiinnostaa, minkä muun sinä teet. Kerrostalossa asuvilla niitä muita töitä ei juurikaan ole.
Hoidan mökkimme remontit, asunto-osakkeeseen liittyvät asiat, huolehdin että autot toimivat ja ovat katsastettu ja huollettu, kotona remontoin jos on tarvetta, teen enemmän ansiotöitä jos on ylimääräiselle rahalle tarvetta, huollan ja korjaan polkupyörät itse, päivitän tietokoneet ja varmuuskopiot, mitä nyt eteen tulee. Mieheni taas tykkää laittaa ruokaa ja pitää kotia kunnossa. Kysyin siksi eri noin, koska jos olisin heti kysynyt naisena, niin reaktio olisi täysin eri, ja tämä ottaa päähän. Toisaalla huudetaan tasa-arvoa ja toisaalla ollaan syömässä rusinoita pullasta. Viimeaikoina on alkanut tuntumaan että epätasa-arvo koskettaa jo enemmän miehiä kuin naisia. Tämänkin sanominen on tabu.
Onko mökkinne jatkuvasti remontissa? Mitä päivittäisiä hoidettavia asioita asumiseen asunto-osakkeessa liittyy? Miten usein autonne pitää huoltaa ja katsastuttaa? Kerran vuodessa? Millaisia remonttitöitä asunto-osakkeessa muka saa enää nykyään itse tehdä - maalaatko seinät viikoittain? Polkupyörinen huolto - kerran pari vuodessa, eikö niin? Tietokoneet päivittävät ja varmuuskopioivat nykyään itse itsensä...
Kuule, minä teen kaiken tuon mitä mainostat, JA sen lisäksi päivittäiset kotityöt. Suurella ilolla luopuisin kotitöistä, sillä nuo muut työllistävät vain murto-osan siitä, mitä kodin ja perheen päivittäinen huolto vaatii.
Ja kuule, sinä teet mitä sinä teet ja minä teen mitä minä teen. Kodin ja perheen päivittäinen huolto käy mieheltäni huomattavasti näppärämmin kuin minulta ja molemmille jää saman verran vapaa-aikaa. Et taida nyt ymmärtää että mökin pihanhoitoon ja kunnossapitämiseen menee aikaa, vierasmökki on myös suunitteilla ja uuden rakentaminenkin on työlästä, koska on niin paljon asioita mihin tulee perehtyä. Toivottavasti sinä valitset sellaisen miehen joka sopii itsellesi paremmin. Miehestä kannattaa pitää hyvää huolta ja kunnioittaa häntä, niin lopputulos on suurella todennäköisyydellä parempi.
Mökin pihanhoito? Kuka ottaa paineita MÖKIN pihanhoidosta, työleirikö sulla siellä maalla on?
Miehesikö vaatii sinulta vierasmökkiä, vai ihan omasta halusta ja itsesi iloksiko sellaista suunnittelet?
Oletko ihan varma, että miehesi haluaa yksin pyörittää sitä (lapsiperhe?)arkea sillä välin, kun sinä harrastelet omia juttujasi? Ettei se vaan hiljaa mielessään haudo eroa...
Ei meillä oteta paineita, kerroin vain että minullakin on tekemistä. Miehen vanhemmilla ei ole koskaan ollut mökkiä eikä varaa, joten ehdotin jos me rakennettaisiin vierasmökki tontin toiseen päähän. Ei mies pyöritä lapsiperhearkea edelleenkään yksin ja yhteisen hyvän vuoksi tässä jokainen toimii.
"meillä minä hoidan kaiken muun ja mies tekee ruoan, siivoaa kodin ja hoitaa minua enemmän lapsia"
Omat sanasi tuosta yläpuolelta ^. Se sinun muu oli omien sanojesi mukaan auton katsastusta ja mökkiremppaa - mitäs lapsiperhearjen pyöritystä siihen sinun osuuteesi sitten siis sisältyikään?
Minä hoidan lapsia, mutta mies hoitaa niitä enemmän, koska minulla on tähän huonommin soveltuvat työajat. Ihan normaalia pyykäystä ja siivoamista teen kun ehdin, mutta pääsääntöisesti mieheni tekee nämä. Ruokaa teen tietysti välillä, vaikka en niin hyvää kuin mieheni. Aika paljon riippuu tilanteesta, mies osaa pyytää apua kun sitä tarvitsee ja samoin minä.
Tämä säie lähti liikkeelle tästä lausahduksestasi:
"Huvittavaa lukemista! Miksi nainen ei voisi hoitaa kotia, jos mies hoitaa muut?" Sen jälkeen kerroit, että teillä menee toisinpäin, mies hoitaa kodin ja sinä muut. Ja nyt paljastui, että ihan normaalisti mahdollisuuksiensa mukaan teillä molemmat sitten kuitenkin hoitavat sitä perhearkea - paitsi että sen LISÄKSI sinä hoidat kaiken muun vierasmökin rakentamista myöten.En ymmärrä, mihin pyrit tällä jankkauksella, kun kerran teette kuten useimmissa tasapuolisesti töitä jakavissa perheissä tehdään - tosin sillä erotuksella, että teet vielä vähän enemmän. Niin no, näinhän kuule monissa muissakin perheissä lopulta menee, naisen harteille.
Teen sen minkä teen, mieheni tekee enemmän kotitöitä ja lapsiin liittyviä asioita kuin minä. Minä teen enemmän muita. On hölmöä olettaa että joka tilaanteessa kaikki työt olisi korvamerkitty, kuten sinä nyt ilmeisesti tahtoisit olevan? Pointtini oli se että nykyaikana kotitöitä enemmän tekevä nainen tuntuu olevan automaattisesti uhri, mutta kotityöt tekevä mies on vain velvollisuutensa hoitava kunnon mies, joka sitten saa enemmän seksiä. Ei kuulosta minun korviini sellaiselta että tasa-arvon kannattajien puheilta.
Johtuisko siitä, että useimmiten ne vähemmän kotitöitä tekevät miehet eivät suinkaan niska limassa rakentele mitään vierasmökkejä ja perkaa mökkipihoja vaan todellakin "varmuuskopioivat ja huoltavat tietokoneet" ja katsastavat auton. Ja siinä se.
Minun tuntemani miehet tekevät paljon kotitöitä ja ovat muutenkin kunnollisia. Monien naiset tuntuvat vaatimuksiltaan kohtuuttomilta. Yksi ystäväni juuri valitteli kuinka hänen mies jättää sukkansa lojumaan lattialle. Tämä samainen mies kuitenkin rakensi heidän talon ja nainen se jaksaa valittaa sukista. Tuntuu että nuo puskista tulevat erot johtuu myös naisten liiallisista odotuksista elämää kohtaan. Ainakin minun omassa ystäväpiirissä olen huomannut että eron syyksi riittää että mikään ei oikein tunnu miltään. Olisikin ehkä syytä opetella tuntemaan itsensä ja lakata elämästä niin kuin muut odottavat.
Luuletko sä tosiaan, että ne on vain ne sukat, jotka tuollaiselta tyypiltä jää lojumaan? Eiköhän siellä ajelehdi paljon muutakin, sillä jos se osais laittaa tavaransa paikoilleen niin kai ne hikisukatkin sinne pyykkikoriin osautuis.
Mitenhän moni tässäkin ketjussa jankkaava mies katselis kauaakaan naista, joka jättää likavaatteensa pitkin poikin miehen keräiltäväksi ja viis veisais muustakaan siisteydestä? Saattais olla nalkutus herkässä näilläkin nalkuttavista akoista jauhavilla äijillä.
Melkein 20 vuotta olen katsellut.
Enpä ole tosiaan kuullut yhdenkään miehen sanovan syyksi erolleen, että nainen jätti sukat lattialle ja heitti takin sohvalle. Miesten syitä erota on se naisten jatkuva huutaminen ja nalkuttaminen ja pihtaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rtyrty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska usein mies ei ymmärrä, että nainen ihan oikeasti kaipaa suhteelta joskus täysin eri asioita kuin hän. On saattanut vaikkapa oman sukunsa miehiltä oppia asenteen, että "nalkutus" on pakollinen paha, tulee aina kaupan päälle naisen kanssa eläessä. Kuvittelee olevansa hyvä mies kun sietää nalkutusta kärsivällisesti. :D Eikä mieleen pulpahda vaikkapa kuunnella naistaan niin, ettei tarvi edes "nalkuttaa", vaan voi luottaa tulleensa muutenkin kuulluksi.
Nalkutus heittomerkeissä, koska sana on välillä vähättelevä ja ikävä. Sitä käytetään vähän turhan laajasti kaikesta kritiikistä, erityisesti toki naisen antamasta.
Mies saattaa toisinaan myös pelätä että jos kuuntelee naistaan liikaa, hänestä tulee naisen silmissä nössö ja pehmo. Eli itsetunto on huono, eikä keinot sen nostamiseen kovin näppärät. Tällöin edes rautalanka ei auta.
Vinkki miehille, jotka haluavat välttää "nalkutusta": Kysele naiseltasi itse oma-aloitteisesti onko hän onnellinen, jos ei niin mitä voisit tehdä. Kysy myös, kokeeko tulevansa arvostetuksi, jos ei niin miksi. Mitä voit tehdä. Ja niin edes päin, kysy ja kuuntele.
Vinkki naisille: Valitse sellainen mies, joka on sinun arvojesi mukainen.
Luuletko, että siinä suhteen alkuvaiheessa mokaan paljastaa sitä todellista karvaansa.?
Hyvät miehet paljastavat luonteensa heti alkuun. Ja sitten tämän palstan u-l-imiehet, he paljastavat oman huonon luonteensa heti.
Mutta sitten ne huonot, mutta u-leja paremmin mukavaa esittävät miehet ovat ongelma, silloin yleensä vasta kun luulevat ettei nainen enää lähden missään tapauksessa, paljastuu se luonteen todellinen kurjuus. Ei kukaan nainen tahallaan valitse kuspäätä, vaan ihmisen todellinen luonne tulee näkyviin vasta kun oikeasti tulee rankka elämäntilanne.
Siksi fiksut vanhemmat neuvovat lapsiaan, että älä tee lapsia ennen kuin olette sen potentiaalisen toisen vanhemman kanssa yhdessä kokeneet jonkun kriisin, niissä vasta näkyy se todellinen luonne. Mikä myös tarkoittaa, että tutustuu kunnolla ennen lasten tekoa.
Tiedän aika monta naista jotka ovat muuttuneet omahyväisiksi heti lasten synnyttyä, myös minun lapseni äiti. Viisi vuotta jaksoi esittää mukavaa ja järkevää ihmistä. Tämä kun ei ole sukupuolisidonnainen asia. Tosin väitän että naiset ovat enemmän rahan perässä kuin miehet. Pointtina on että aina ei voi tietää mitä elämä eteen tuo, mutta on lapsellista syyttää muita omasta onnettomuudestaan. Jokainen tekee itse pariutumista koskevan valinnan, ei muut. Jos sattuu että valinta on väärä, niin ei siinä paljoa syyttelyt auta, se on väärä ja on aika ottaa opiksi ja siirtyä eteenpäin.
Hyvä että huomaat, että ihan itse valitsit rahan perässä olevan naisen.
Mutta saako kysyä, oletko niitä, joille naisen koulutus on merkityksetön? Kun kunnollisen ammatin hankkinut nainen myös hankkii itse ne rahansa, jos rahan perään on. En tunne yhtään juristia tai lääkäriä jotka venyisi kotona vuosikymmeniä hoitamassa paria lasta, sen sijaan kouluttamattomilla/työttömillä naisilla se on tapana, kun ei kerran ole kiinnostavaa tai hyvin palkattua ammattia mihin palata.
Naisen älykkyys ei ole merkityksetön, mutta olen tavannut myös itsekkäitä ja etenkin itsensä koulutuksen kautta määritteleviä naisia, joten minusta koulutus ei takaa mitään. Olen huomannut että monesti ne joilla ei ole tarvetta päteä, ovat niitä parhaita kumppaneita. Aina tosin ei voi voittaa ja elämässä nyt joskus tulee kuraa niskaan ilman syytä, mutta ei niitä vatvomaan kannata jäädä.
Kolutetuista naisista tulee usein omahyväisiä, koska he luulevat että se koulutus tuo heihin jotain lisäarvoa parisuhdemielessä, vaikka sillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä.
Jos haluat hyvinvoivia, terveitä ja pärjääviä lapsia, nimenomaan äidin koulutus on tässä merkittävä tekijä. Googlaamalla löytyy titkimuksia aiheesta.
Mikään ei kuitenkaan ole tärkeämpää, kuin että lapsilla on läsnä oleva isä. YH:t tuottavat reilusti huonommin pärjääviä lapsia.
Itse asiassa tutkimusten mukaan itsellisten naisten lapset pärjäävät yhtä hyvin kuin normaalien heteroparien lapset. Yh-äitien lapsien pärjääminen on tulotasolla suhteutettuna samanlaista kuin muidenkin lasten. Koulussa tarkkailuluokalla ja muuten ongelmissa olevia lapsia yhdisti fyysisesti tai henkisesti poissaoleva isä. Jos isää ei ole koskaan ollutkaan (= lahjasoluilla alkunsa saanut lapsi), ei lapsella ole ongelmia. Mutta jos isä on lapsen hylännyt, lapselle tulee hylkäyskokemuksen takia ongelmia.
Ainahan naiset jostain napisevat. Olen pudonnut itse omista eroista paremmin jaloilleni kuin tytöt ja oppinut myös paljon.
Jo pelkkä sana "nalkutus" on hyvin ongelmallinen. Sen käyttö kohdistuu nimenomaan naisiin ja siihen liittyy oikeutus olla kuuntelematta ja välittämättä - "akka se vain nalkuttaa".
Halu tulla kuulluksi ja saada osakseen oikeudenmukaista kohtelua mitätöidään täysin, kun sitä kutsutaan nalkuttamiseksi. Pojat, jotka oppivat ajattelemaan että tyytymätön nainen = nalkuttaja, tulevat olemaan niitä katkeria "ilman mitään oikeaa syytä" jätettyjä miehiä.
Paras keino vaikuttaa nalkutus-termin käyttöön on käyttää sitä itse - mutta miesten kohdalla. (Mieluiten sellaisten miesten kohdalla jotka itse mieluusti käyttävät sanaa puhuessaan naisista)
Eli tyytymätön mies nalkuttaa. Miehen valitus ja kiukuttelu on nalkutusta. Eli ei yhtään mitään! Siitä ei tarvitse välittää. Pyöritä silmiäsi moiselle. Typerä mies kun jäkättää, olis hiljaa.
Lupaan että muutaman kerran jälkeen miehen sanavarastosta putoaa pois muuan sana. On ilkeä tunne kun tulee mitätöidyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo pelkkä sana "nalkutus" on hyvin ongelmallinen. Sen käyttö kohdistuu nimenomaan naisiin ja siihen liittyy oikeutus olla kuuntelematta ja välittämättä - "akka se vain nalkuttaa".
Halu tulla kuulluksi ja saada osakseen oikeudenmukaista kohtelua mitätöidään täysin, kun sitä kutsutaan nalkuttamiseksi. Pojat, jotka oppivat ajattelemaan että tyytymätön nainen = nalkuttaja, tulevat olemaan niitä katkeria "ilman mitään oikeaa syytä" jätettyjä miehiä.
Paras keino vaikuttaa nalkutus-termin käyttöön on käyttää sitä itse - mutta miesten kohdalla. (Mieluiten sellaisten miesten kohdalla jotka itse mieluusti käyttävät sanaa puhuessaan naisista)
Eli tyytymätön mies nalkuttaa. Miehen valitus ja kiukuttelu on nalkutusta. Eli ei yhtään mitään! Siitä ei tarvitse välittää. Pyöritä silmiäsi moiselle. Typerä mies kun jäkättää, olis hiljaa.
Lupaan että muutaman kerran jälkeen miehen sanavarastosta putoaa pois muuan sana. On ilkeä tunne kun tulee mitätöidyksi.
"Taas tuo ukko nalkuttaa seksin puutteestaan. Ja siitä, että taaskaan ei ole ruokaa ja paikat on sekaisin. On se rasittava kälättäjä, en jaksa kuunnella vaan lähden lenkille."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, emme ole eronneet koska toistaiseksi ollaan vielä selvitty riidasta toiseen, mutta... Kuulemma miehen mielestä meillä olisi kaikki hyvin jos minä vaan en valittaisi. Eli jos en valittaisi holtittomasta rahankäytöstä, yhteisen ajan puutteesta, seksin puutteesta, siivoamattomasta kodista, siitä että mies mieluummin pelaa kuin tekee mitään muuta, ei keskity hetkeäkään seurusteluun kanssani vaan räplää aina puhelinta, ei tee mitään suunnitelmia elämänmuutoksiin liittyen (esim. muutto, joita ollut suhteemme aikana jo kolme ja jotka olen hoitanut enimmäkseen itse)... Mutta jos valitan näistä niin se tarkoittaa että ne asiat ovat minulle tärkeämpiä kuin rakkaus.
Että näin meillä. Kaikki on hyvin kunhan tyydyn siihen, että eletään täysin miehen ehdoilla - mikä tarkoittaa melkolailla pellossa elämistä. Ja kyllä olen ehdottanut myös, että jatketaan suhdetta mutta muutetaan erilleen, ja jos tämä tällaisena oikeasti jatkuu vielä pitkäänkin niin vähintään tuo on edessä.
Luuletko oikeesti sillä valittamisella jotain voittavasi?
Anteeksi kun puutun tähän, mutta onko sillä valittamisella tarkoitus VOITTAA jotain?
Miksi yleensä asioista valitetaan? Jotkut esim. valittaa tuomiostaan saadakseen siihen muutoksen. Jotkut valittaa lääkärille kipujaan saadakseen hoitoa ja lääkettä. Ja niin edelleen. Yleensä halutaan muutosta, mutta yksin sitä on mahdoton toteuttaa.
Ja tuo valittaminen -sana on tietysti monimerkityksellinen. Valittamiseksi sanotaan, jos toinen vain huomauttaa jostakin vääryydestä tai rikkeestä. Se vaan halutaan näyttämään negatiiviselta. Se on siis yhtä kuin nalkutus, jankutus, pirullinen ilkeily, haukkuminen ym.
Miten sitten pitäisi asiasta sanoa? Jos ei todellakaan ole tyytyväinen toisen toimintaan ja se vain jatkuu ilman että toinen edes yrittää toimia paremmin, niin saako huomauttaa vai ei?
Holtiton rahankäyttö on jo kuitenkin sen laatuinen toiminta, että siitä kärsii yhteiselämä. Jos siitä ei saisi mitään sanoa, kun se on valittamista ja sillä yritetään VOITTAA jotain, niin tulkoon sitten yllätyksenä se ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
Onneksi sinä et päätä, minkälaisessa sotkussa toisten täytyy elää.
Jos se siivous on niin iso peikko että mies mieluummin menettää vaimonsa kun siivoaa, niin omapa on valintansa.
Oikeasti en usko, että kukaan eroaa pelkän siivoamisen vuoksi. Silloin kun mies ei siivoa, hän luultavasti ei muissakaan asioissa kanna omaa vastuutaan. Luultavasti muutkin kotityöt jäävät naiselle, ja se henkinenkin läsnäolo puuttuu.
Yksi ystäväni kertoi juuri millaista oli ollut heidän kahden viikon ulkomaanmatkansa. Siis vanhemmat ja 6 vuotias lapsi (ei mikään erityislapsi, hankala tms ) , rantakohde. Mies ei kahdessa viikossa kertaakaan tehnyt mitään lapsen kanssa, mies näpräsi puhelinta sen kaksi viikkoa, riippumatta siitä oltiinko rannalla, hotellilla vai ravintolassa syömässä. Kun lapsi oli altaalla, nainen ei uskaltanut käydä yksin vessassa, koska mies ei yhtään seurannut missä lapsi menee, vaikka istukin siinä altaan reunalla.
En usko että tuota avioliittoa on enää viiden vuoden päästä, ellei mies muutu. Ja uskon, että mies kovasti yllättyy erosta.
No ensinnäkin ihan ne molemmat menettävät avioliiton siksi että ovat liian jostamattomia suhteessa. Mutta jos nyt katsotaan valintaa enemmän ja vähemmän siivoamisen välillä niin kumman ajattelit noin keskimäärin edistävän pariskunnan keskinäistä suhdetta, mahdollisimman suuren suorittamisen vain hieman rennomman ja pariskunnalle enemmän yhteistä aikaa jättävän elämäntyylin? Veikkaisin että suurin osa ihmisistä on lopulta tyytyväisempia kun osaavat vähän relata.
Ja en myöskään sanonut ettei mies siivoaisi laikaan vaan että hänen mielestään ei tarvitse siivota niin usein. Ja se voi olla myös vaikka sen takia että mies viettää mielummin aikaa lasten kanssa kuin siivoaa. Tai tekee jotain mielestään tärkeämpiä kotitöitä.
Tuo lopun esimerkkisi taas meni sitten jo aivan kokonaan ohi siitä mistä minä kirjoitin. En ole sanonut ettei ero olisi ihan ok jos mies ei tee mitään. Kyse oli siis todellakin tilanteista joissa naisen standardeista voisi oikeasti hyvin vähän joustaa ilman että mikään romahtaa mutta nainen ei tätä näe vaan pitää avioliiton jatkamisen ehtona sitä että asiat tehdään juuri kuten hän haluaa. Näitäkin valitettavasti on.
Olen nähnyt millaisissa sekasorrossa nuo ihmiset elävät, jotka aina vetoavat tuohon "vietän mielummin aikaa lapsien/kumppanin kanssa kun siivoten". Siihen siivoamiseen ei menisi niin paljoa aikaa, jos panostaisi jonkun verran joka päivä.
(lainasinkohan nyt oikean tekstin)
Heti aluksi mainitsen, että käydään molemmat töissä ja maksetaan kaikki puoliksi.
Meillä käytännössä asia on niin, että vuoden sisällä mies on imuroinut kaksi kertaa. Molemmat kerrat minun pakottamana ja kauhean nurinan saattelemana, muuten kerrat olisi nolla. Olen välillä jättänyt imuroimatta että mieskin saa välillä havahtua ja tarttua toimeen. Mies on tuolloin valittanut pölyn ja hiekan määrää, mutta imuria ei ole kouraansa ottanut.
Lattiat mies on mopannut suhteen aikana nolla kertaa. Olen maininnut asiasta. Ja olen itse jättänyt pesemättä. Mies kyllä on valittanut kuinka on tahrainen lattia, eli on haitannut.
Myös vessan hän on pessyt koko suhteen aikana nolla kertaa. Olen maininnut asiasta. Ja jättänyt itse pesemättä parin kuukauden ajaksi ja sanon vaan että pääsi hirveään kuntoon.
Matot, pöytäpinnat, sama. Paljonko minun pitäisi laskea standardejani, kun toisen mielestä sopiva tahti on ei ikinä?
Pyykkiä pesee ehkä kerran kuussa, alkoi sujumaan n. vuoden nalkutuksen jälkeen. Ai että mikä urakka oli neuvoa missä on 40/60/90 asteen nappi ja mikä on käynnistysnappi. Vetosi pitkään tietämättömyyteen. Ei myöskään osannut valikoida saman väristä pyykkiä korista, ei raukka tiennyt tumman ja vaalean eroa. Aika naurettavan pitkälle jaksoi viedä venkoilun välttääkseen pyykinpesun.
Pyykkiuransa alussa mies myös valikoi vaan omat vaatteet koneeseen ja jätti homman siihen eli mun piti siitä samasta korista noukkia omat ja mennä laittamaan kone päälle, se oli miehen käsitys pyykkäämisetä. Turha kai mainita että itse sain koneeseen ja narulle asti aina myös miehen pyykit. Tämä palvelu oli suuressa vaarassa loppua mieheltä. Napakka puhuttelu sai aikaiseksi sen että mies saa nykyään koneen päälle asti, tosin aika usein siellä on vaan herran omaa pyykkiä vaikka kori olisi miten täynnä.
Pölyjä hän on sentään pyyhkinyt pari kertaa itsenäisesti!
Jne jne.
Osallistuu ruuan tekoon ja tiskaamiseen, teemme ne noin puoliksi. Mutta ei riitä kyllä kompensoimaan kokonaisuutta.
Jos mainitsen jonkunlaisesta tasapuolisuudesta, suuttuu. Viimeksi tänään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
Onneksi sinä et päätä, minkälaisessa sotkussa toisten täytyy elää.
Jos se siivous on niin iso peikko että mies mieluummin menettää vaimonsa kun siivoaa, niin omapa on valintansa.
Oikeasti en usko, että kukaan eroaa pelkän siivoamisen vuoksi. Silloin kun mies ei siivoa, hän luultavasti ei muissakaan asioissa kanna omaa vastuutaan. Luultavasti muutkin kotityöt jäävät naiselle, ja se henkinenkin läsnäolo puuttuu.
Yksi ystäväni kertoi juuri millaista oli ollut heidän kahden viikon ulkomaanmatkansa. Siis vanhemmat ja 6 vuotias lapsi (ei mikään erityislapsi, hankala tms ) , rantakohde. Mies ei kahdessa viikossa kertaakaan tehnyt mitään lapsen kanssa, mies näpräsi puhelinta sen kaksi viikkoa, riippumatta siitä oltiinko rannalla, hotellilla vai ravintolassa syömässä. Kun lapsi oli altaalla, nainen ei uskaltanut käydä yksin vessassa, koska mies ei yhtään seurannut missä lapsi menee, vaikka istukin siinä altaan reunalla.
En usko että tuota avioliittoa on enää viiden vuoden päästä, ellei mies muutu. Ja uskon, että mies kovasti yllättyy erosta.
No ensinnäkin ihan ne molemmat menettävät avioliiton siksi että ovat liian jostamattomia suhteessa. Mutta jos nyt katsotaan valintaa enemmän ja vähemmän siivoamisen välillä niin kumman ajattelit noin keskimäärin edistävän pariskunnan keskinäistä suhdetta, mahdollisimman suuren suorittamisen vain hieman rennomman ja pariskunnalle enemmän yhteistä aikaa jättävän elämäntyylin? Veikkaisin että suurin osa ihmisistä on lopulta tyytyväisempia kun osaavat vähän relata.
Ja en myöskään sanonut ettei mies siivoaisi laikaan vaan että hänen mielestään ei tarvitse siivota niin usein. Ja se voi olla myös vaikka sen takia että mies viettää mielummin aikaa lasten kanssa kuin siivoaa. Tai tekee jotain mielestään tärkeämpiä kotitöitä.
Tuo lopun esimerkkisi taas meni sitten jo aivan kokonaan ohi siitä mistä minä kirjoitin. En ole sanonut ettei ero olisi ihan ok jos mies ei tee mitään. Kyse oli siis todellakin tilanteista joissa naisen standardeista voisi oikeasti hyvin vähän joustaa ilman että mikään romahtaa mutta nainen ei tätä näe vaan pitää avioliiton jatkamisen ehtona sitä että asiat tehdään juuri kuten hän haluaa. Näitäkin valitettavasti on.
Olen nähnyt millaisissa sekasorrossa nuo ihmiset elävät, jotka aina vetoavat tuohon "vietän mielummin aikaa lapsien/kumppanin kanssa kun siivoten". Siihen siivoamiseen ei menisi niin paljoa aikaa, jos panostaisi jonkun verran joka päivä.
(lainasinkohan nyt oikean tekstin)
Heti aluksi mainitsen, että käydään molemmat töissä ja maksetaan kaikki puoliksi.
Meillä käytännössä asia on niin, että vuoden sisällä mies on imuroinut kaksi kertaa. Molemmat kerrat minun pakottamana ja kauhean nurinan saattelemana, muuten kerrat olisi nolla. Olen välillä jättänyt imuroimatta että mieskin saa välillä havahtua ja tarttua toimeen. Mies on tuolloin valittanut pölyn ja hiekan määrää, mutta imuria ei ole kouraansa ottanut.
Lattiat mies on mopannut suhteen aikana nolla kertaa. Olen maininnut asiasta. Ja olen itse jättänyt pesemättä. Mies kyllä on valittanut kuinka on tahrainen lattia, eli on haitannut.
Myös vessan hän on pessyt koko suhteen aikana nolla kertaa. Olen maininnut asiasta. Ja jättänyt itse pesemättä parin kuukauden ajaksi ja sanon vaan että pääsi hirveään kuntoon.
Matot, pöytäpinnat, sama. Paljonko minun pitäisi laskea standardejani, kun toisen mielestä sopiva tahti on ei ikinä?
Pyykkiä pesee ehkä kerran kuussa, alkoi sujumaan n. vuoden nalkutuksen jälkeen. Ai että mikä urakka oli neuvoa missä on 40/60/90 asteen nappi ja mikä on käynnistysnappi. Vetosi pitkään tietämättömyyteen. Ei myöskään osannut valikoida saman väristä pyykkiä korista, ei raukka tiennyt tumman ja vaalean eroa. Aika naurettavan pitkälle jaksoi viedä venkoilun välttääkseen pyykinpesun.
Pyykkiuransa alussa mies myös valikoi vaan omat vaatteet koneeseen ja jätti homman siihen eli mun piti siitä samasta korista noukkia omat ja mennä laittamaan kone päälle, se oli miehen käsitys pyykkäämisetä. Turha kai mainita että itse sain koneeseen ja narulle asti aina myös miehen pyykit. Tämä palvelu oli suuressa vaarassa loppua mieheltä. Napakka puhuttelu sai aikaiseksi sen että mies saa nykyään koneen päälle asti, tosin aika usein siellä on vaan herran omaa pyykkiä vaikka kori olisi miten täynnä.
Pölyjä hän on sentään pyyhkinyt pari kertaa itsenäisesti!
Jne jne.
Osallistuu ruuan tekoon ja tiskaamiseen, teemme ne noin puoliksi. Mutta ei riitä kyllä kompensoimaan kokonaisuutta.
Jos mainitsen jonkunlaisesta tasapuolisuudesta, suuttuu. Viimeksi tänään.
Ja sitten kun lopulta kyllästyt lopullisesti ja laitat eron vireille, se tulee miehelle täydellisenä yllätyksenä. Hänellähän on kaikki niin hyvin, mitä nyt akka välillä nalkuttaa...
Nimimerkillä "meillä sama tilanne, paitsi että ei tuo sitä ruokaakaan tee"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hitsi. Alkoi tekemään mieli kaljaa
Ainoa kommentti keskustelussa, jolle piti antaa yläpeukku :D
T: Se suhteen "mies", joka ei puhu mistään ja tulee pian katoamaan roskienvientireissulla. Ja joka juo kaljaa tälläkin hetkellä. Joka on siis perheen äiti ja vaimo.
Minäkin väsyin siihen, ettei mies kuuntele. Ihan sama mistä puhuin, sen katse pälyili jne.
Päätin sitten olla puhumatta kokonaan (toki vastasin suoriin kysymyksiin), ajattelin, että kohta se kysyy, että mikä minulla on.
Noin kuukauden päästä mies havahtui tilanteeseen, ja tokaisi ilahtuneena: "Nythän meillä on mennyt paljon paremmin, kun sä olet osannut pitää turpas kiinni!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kaikki omat suhteeni ovat päättyneet. Yritin miehille kertoa asioista, jotka häiritsivät, mutta reaktio oli tyypistä riippuen kieltäminen/suuttuminen tai "joo joo, yritän muuttua" -> mikään ei muutu. Kun sitä jonkun aikaa katselee ja tajuaa, ettei toisella ole kykyä myöntää itsessään olevan vikaa tai mitään aikomusta parantaa tapojaan, olen lopettanut suhteen. Aina tullut miehille yllätyksenä, koska heidän mielestään kaikki on ollut hyvin. Eivät varmaan uskoneet minun olevan tosissani tai ajattelivat, ettei asia ole niin vakava, koska olen rauhallinen ja asioista keskusteleva ihminen, en huuda enkä nalkuta. Eikä minulla ole mitään ongelmaa elää sinkkuna, jos vaihtoehtona on epäkunnioittava kumppani, joka ei kuuntele minua tai välitä onnellisuudestani.
Oletko niin vati että koitat muuttaa jokaista kumppaniasi?
Naisia pitää rakastaa juuri semmoisina kuin ovat, kaikkine alleineen ja henkisine vikoineen. Miehiä pitää muuttaa naisen mieluisksi.
Naisilta ei saa vaatia mitään, paitsi niitä asioita joita nainen itse haluaa. Mutta onhan se tasavertaista, koska miehiltä saa myös vaatia niitä asioita, mitä nainen haluaa.
Ihan reilua, mikäli haluat suhteessa pysyä. Mikään pakkohan ei kenenkään ole edes suhteeseen ryhtyä saati sitten siinä pysyä. Joko miellytä kumppaniaan tai sulla ei ole sellaista. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?
Pojat kasvatetaan itseriittoisiksi ja mukavuudenhaluisiksi, kyvyttömiksi tarkastella omia tunteitaan. Äidin funktio on olla se ihminen, joka siivoaa. Paskaiset bokserit katoavat huoneen lattialta koska äiti siivoaa.
Nykynainen haluaa yhä harvemmin olla perheenäiti koska kaikki perhe-elämän ja lisääntymisen rankkuus kaatuu äidin niskaan. Olet raskaana ja kuolemanväsynyt ja siivoat toisten jälkiä. Olet vastasynnyttänyt, kipeä ja herkässä mielentilassa, ympärillä joko paskainen kämppä tai sitten siivoat. Olet pienten lasten äiti ja univelassa, ja siivoat toisten jälkiä koko ajan. Ihan koko ajan.
Olet töissä ja tulet kotiin siivoamaan töisten jälkiä. Lopetat illalla, aloitat aamulla.
Kotitöiden kasaantuminen naiselle on hyvä syy erota. Kukaan ei halua viettää elämäänsä siivoten ja siivoten ja siivoten toisen aikuisen jälkiä ja lasten jälkiä. Miehet eivät siivoa siksi, koska siivoaminen on perseestä ja näkymätöntä työtä. Työtä, jonka huomaa vasta sitten, kun se jää tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.
Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.
Onneksi sinä et päätä, minkälaisessa sotkussa toisten täytyy elää.
Jos se siivous on niin iso peikko että mies mieluummin menettää vaimonsa kun siivoaa, niin omapa on valintansa.
Oikeasti en usko, että kukaan eroaa pelkän siivoamisen vuoksi. Silloin kun mies ei siivoa, hän luultavasti ei muissakaan asioissa kanna omaa vastuutaan. Luultavasti muutkin kotityöt jäävät naiselle, ja se henkinenkin läsnäolo puuttuu.
Yksi ystäväni kertoi juuri millaista oli ollut heidän kahden viikon ulkomaanmatkansa. Siis vanhemmat ja 6 vuotias lapsi (ei mikään erityislapsi, hankala tms ) , rantakohde. Mies ei kahdessa viikossa kertaakaan tehnyt mitään lapsen kanssa, mies näpräsi puhelinta sen kaksi viikkoa, riippumatta siitä oltiinko rannalla, hotellilla vai ravintolassa syömässä. Kun lapsi oli altaalla, nainen ei uskaltanut käydä yksin vessassa, koska mies ei yhtään seurannut missä lapsi menee, vaikka istukin siinä altaan reunalla.
En usko että tuota avioliittoa on enää viiden vuoden päästä, ellei mies muutu. Ja uskon, että mies kovasti yllättyy erosta.
No ensinnäkin ihan ne molemmat menettävät avioliiton siksi että ovat liian jostamattomia suhteessa. Mutta jos nyt katsotaan valintaa enemmän ja vähemmän siivoamisen välillä niin kumman ajattelit noin keskimäärin edistävän pariskunnan keskinäistä suhdetta, mahdollisimman suuren suorittamisen vain hieman rennomman ja pariskunnalle enemmän yhteistä aikaa jättävän elämäntyylin? Veikkaisin että suurin osa ihmisistä on lopulta tyytyväisempia kun osaavat vähän relata.
Ja en myöskään sanonut ettei mies siivoaisi laikaan vaan että hänen mielestään ei tarvitse siivota niin usein. Ja se voi olla myös vaikka sen takia että mies viettää mielummin aikaa lasten kanssa kuin siivoaa. Tai tekee jotain mielestään tärkeämpiä kotitöitä.
Tuo lopun esimerkkisi taas meni sitten jo aivan kokonaan ohi siitä mistä minä kirjoitin. En ole sanonut ettei ero olisi ihan ok jos mies ei tee mitään. Kyse oli siis todellakin tilanteista joissa naisen standardeista voisi oikeasti hyvin vähän joustaa ilman että mikään romahtaa mutta nainen ei tätä näe vaan pitää avioliiton jatkamisen ehtona sitä että asiat tehdään juuri kuten hän haluaa. Näitäkin valitettavasti on.
Olen nähnyt millaisissa sekasorrossa nuo ihmiset elävät, jotka aina vetoavat tuohon "vietän mielummin aikaa lapsien/kumppanin kanssa kun siivoten". Siihen siivoamiseen ei menisi niin paljoa aikaa, jos panostaisi jonkun verran joka päivä.
(lainasinkohan nyt oikean tekstin)
Heti aluksi mainitsen, että käydään molemmat töissä ja maksetaan kaikki puoliksi.
Meillä käytännössä asia on niin, että vuoden sisällä mies on imuroinut kaksi kertaa. Molemmat kerrat minun pakottamana ja kauhean nurinan saattelemana, muuten kerrat olisi nolla. Olen välillä jättänyt imuroimatta että mieskin saa välillä havahtua ja tarttua toimeen. Mies on tuolloin valittanut pölyn ja hiekan määrää, mutta imuria ei ole kouraansa ottanut.
Lattiat mies on mopannut suhteen aikana nolla kertaa. Olen maininnut asiasta. Ja olen itse jättänyt pesemättä. Mies kyllä on valittanut kuinka on tahrainen lattia, eli on haitannut.
Myös vessan hän on pessyt koko suhteen aikana nolla kertaa. Olen maininnut asiasta. Ja jättänyt itse pesemättä parin kuukauden ajaksi ja sanon vaan että pääsi hirveään kuntoon.
Matot, pöytäpinnat, sama. Paljonko minun pitäisi laskea standardejani, kun toisen mielestä sopiva tahti on ei ikinä?
Pyykkiä pesee ehkä kerran kuussa, alkoi sujumaan n. vuoden nalkutuksen jälkeen. Ai että mikä urakka oli neuvoa missä on 40/60/90 asteen nappi ja mikä on käynnistysnappi. Vetosi pitkään tietämättömyyteen. Ei myöskään osannut valikoida saman väristä pyykkiä korista, ei raukka tiennyt tumman ja vaalean eroa. Aika naurettavan pitkälle jaksoi viedä venkoilun välttääkseen pyykinpesun.
Pyykkiuransa alussa mies myös valikoi vaan omat vaatteet koneeseen ja jätti homman siihen eli mun piti siitä samasta korista noukkia omat ja mennä laittamaan kone päälle, se oli miehen käsitys pyykkäämisetä. Turha kai mainita että itse sain koneeseen ja narulle asti aina myös miehen pyykit. Tämä palvelu oli suuressa vaarassa loppua mieheltä. Napakka puhuttelu sai aikaiseksi sen että mies saa nykyään koneen päälle asti, tosin aika usein siellä on vaan herran omaa pyykkiä vaikka kori olisi miten täynnä.
Pölyjä hän on sentään pyyhkinyt pari kertaa itsenäisesti!
Jne jne.
Osallistuu ruuan tekoon ja tiskaamiseen, teemme ne noin puoliksi. Mutta ei riitä kyllä kompensoimaan kokonaisuutta.
Jos mainitsen jonkunlaisesta tasapuolisuudesta, suuttuu. Viimeksi tänään.
Kuulostaa niin tutulta! Miehen selitys on tietysti, että ”ei ole hänen tehtävä siivota, kun ei häntä haittaa”.
Meillä oli kaksi kylppäriä, kummallakin oma, toista en suostunut siivoamaan. Mies ei omaansa kirjaimellisesti siivonnut ikinä, eron jälkeen oli pakko siivota se. Vessanpönttö mukaanlukien kylpyhuone oli siivoamatta yli puoli vuotta, se oli todella saastainen. Jokainen pintakin oli saastainen kuin mikä. Yäk, kuinka alas olisi todella pitänyt ne standardit laskea? Oikeastihan kyse oli puhtaasti laiskuudesta ja itsekkyydestä, mies veti niin pitkälle sen oman laiskuuden kuin ikinä mahdollista ja keksi tekosyitä. Tämä nyt oli loppuvaiheessa suhteen pienin ongelma, mies oli hyvin katkera, vihainen, agressiivinen ja muutenkin ilkeä. Ei halunnut kuitenkaan erota, varmaan koska tarjosin hyvin tienaavana hyvän elintason. Ero tuli tottakai ihan puskista, olin kuulemma vain nalkuttanut, mutta ei koskaan kuvitellut, että olin tosissani. Siinäpä oiva syy katkeroitua lisää. Vieläkin puistattaa ja oksettaa, kun mietin koko ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Se on helppo sanoa noin, kun ei halua ottaa vastuuta omasta käytöksestään. Varmasti asiasta on yritetty puhua, mutta joko ei olla kuunneltu tai ei haluttu keskustella.
Mulla oli sellanen ongelma avovaimon kanssa, kun se aina sano, hae maitoa, vie roskat tee sitä ja tätä. Eli antoi käskyjä ja sen mielestä se oli juttelua. Meni aikaa, kun se ilmotti että haluaa erota ja selitti kun en kuuntele sitä. Sanoin, että kyllä kuuntelen, mutta kun annat koko aika ohjeita ja kysynpä nyt, että millos sä teet jotain. Sähän jakelet ohjeita millon pitää viedä roskat ja hakee maitoa ja muuta, kun voisit itse tehdä sen saman. Mua ei vtuta mikään muu niin paljon, kun koko aika jotain pitäs tehdä ja ite ei tee yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi näin myös. Voi sitä herttaista ihmettelevää naamaa kun tämä muija lähtikin oikeasti. "Mutta kaikkihan oli hyvin!" Niin, sinusta. Kyllähän se meilläkin miehen elämä olikin täydellistä, ja se ilmeisesti sivuseikka, onko nainen onnellinen.
Olin mieheni kanssa 15 ikävuodesta 42 ikävuoteen asti. Kun otin sitten eron, niin mietin ihan aidosti miten se mies pärjää. Ei pessyt koskaan pyykkiä, ei tehnyt koskaa ruokaa eikä oikein tehnyt mitään muutakaan kodinhoitoon liittyvää, mutta noi asiat ei mua haitannut. Mua haittas ne muut asiat, ku pyysi jotain tekemään, niin se oli vaan ylivoimasta sille. Lähdin pois ja kävin myöhemmin hakemassa vanhasta asunnosta yhden pöydän. Exällä oli noutoruokaa pelkästään ja leivätkin oli ostanut valmiina täytteillä. Sillä käy siivooja siellä, joka pesee pyykit ja jynssää paikat. Minä uskallan väittää, ettei hän osaa edes voidella leipää itse.
Sanoin omassa suhteessa jo kolme vuotta ennen lähtöä että lähden jos asiat ei lähde muuttumaan. Sitä ennen tietysti olin puhunut kun ruuneberi tietyistä ongelmista. Miehen mielestä ei ollut ongelmia. Lähdin ja mies kävi 2 vuotta 3* viikossa terapiassa. Toivottavasti se jeesas edes jotakin. Ongelma nähdäkseni oli se, ettei mies halunnut kuunnella muijien mutinoita. Tällaiset miehet loppujen lopuksi jätetään. Ovat sitten kovin järkyttyneitä, kun olisi muijan mutinat pitänyt kuunnella muttei viitsinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on helppo sanoa noin, kun ei halua ottaa vastuuta omasta käytöksestään. Varmasti asiasta on yritetty puhua, mutta joko ei olla kuunneltu tai ei haluttu keskustella.
Mulla oli sellanen ongelma avovaimon kanssa, kun se aina sano, hae maitoa, vie roskat tee sitä ja tätä. Eli antoi käskyjä ja sen mielestä se oli juttelua. Meni aikaa, kun se ilmotti että haluaa erota ja selitti kun en kuuntele sitä. Sanoin, että kyllä kuuntelen, mutta kun annat koko aika ohjeita ja kysynpä nyt, että millos sä teet jotain. Sähän jakelet ohjeita millon pitää viedä roskat ja hakee maitoa ja muuta, kun voisit itse tehdä sen saman. Mua ei vtuta mikään muu niin paljon, kun koko aika jotain pitäs tehdä ja ite ei tee yhtään mitään.
Tätähän se on. Mies hakee maidon ja vie roskat ja uhriutuu kun joutuu tekemään "aina kaiken". Käskemättä et olisi oma-aloitteisesti hoitanut noutamaan. Kukas teillä teki kaikki muut kotityöt?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin väsyin siihen, ettei mies kuuntele. Ihan sama mistä puhuin, sen katse pälyili jne.
Päätin sitten olla puhumatta kokonaan (toki vastasin suoriin kysymyksiin), ajattelin, että kohta se kysyy, että mikä minulla on.
Noin kuukauden päästä mies havahtui tilanteeseen, ja tokaisi ilahtuneena: "Nythän meillä on mennyt paljon paremmin, kun sä olet osannut pitää turpas kiinni!"
Ja tekosyysi että olet tuollaisen miehen kanssa..?
Alue: Aihe vapaa
Mikään ei kuitenkaan ole tärkeämpää, kuin että lapsilla on läsnä oleva isä. YH:t tuottavat reilusti huonommin pärjääviä lapsia.