Mies luulee kaiken olevan hyvin, nainen haluaa erota - miksi aina näin?

Vierailija kirjoitti:

Kaikille parisuhteesta ja eroista kiinnostuneille kannustan lukemaan Väestöliiton nettisivuja. Sieltä löytyy paljon materiaalia ja tietoa. Ehkäpä jollakulla se voisi jonkun lampun siellä päänupissa sytyttää ja esim saada huomaamaan erolle altistavia tekijöitä suhteessa ja erosta varoittavia asioita toisen ja omassakin käyttäytymisessä.

Aivan tutkittua juttua on se, että naiset arvioi erojen syyksi vuorovaikutuksen ongelmat yms yksilölliset ongelmat. Miehet taas kuvittelevat parisuhteen ongelmien syyksi ymmäristötekijöitä.

Heh, vai että naiset arvioi, ja miehet luulee. Just, just.

Todellisuudessa miehet analysoi, ja naiset tuntee.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus on helppo. Naisia on mahdoton miellyttää.

Women want fried ice.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille parisuhteesta ja eroista kiinnostuneille kannustan lukemaan Väestöliiton nettisivuja. Sieltä löytyy paljon materiaalia ja tietoa. Ehkäpä jollakulla se voisi jonkun lampun siellä päänupissa sytyttää ja esim saada huomaamaan erolle altistavia tekijöitä suhteessa ja erosta varoittavia asioita toisen ja omassakin käyttäytymisessä.

Aivan tutkittua juttua on se, että naiset arvioi erojen syyksi vuorovaikutuksen ongelmat yms yksilölliset ongelmat. Miehet taas kuvittelevat parisuhteen ongelmien syyksi ymmäristötekijöitä.

Heh, vai että naiset arvioi, ja miehet luulee. Just, just.

Todellisuudessa miehet analysoi, ja naiset tuntee.

Käväseppä pari erotutkimusts lukaisrmassa. Pdfnä löytyy. Tule sitten ulisemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kaikki omat suhteeni ovat päättyneet. Yritin miehille kertoa asioista, jotka häiritsivät, mutta reaktio oli tyypistä riippuen kieltäminen/suuttuminen tai "joo joo, yritän muuttua" -> mikään ei muutu. Kun sitä jonkun aikaa katselee ja tajuaa, ettei toisella ole kykyä myöntää itsessään olevan vikaa tai mitään aikomusta parantaa tapojaan, olen lopettanut suhteen. Aina tullut miehille yllätyksenä, koska heidän mielestään kaikki on ollut hyvin. Eivät varmaan uskoneet minun olevan tosissani tai ajattelivat, ettei asia ole niin vakava, koska olen rauhallinen ja asioista keskusteleva ihminen, en huuda enkä nalkuta. Eikä minulla ole mitään ongelmaa elää sinkkuna, jos vaihtoehtona on epäkunnioittava kumppani, joka ei kuuntele minua tai välitä onnellisuudestani.

Oletko niin vati että koitat muuttaa jokaista kumppaniasi?

Naisia pitää rakastaa juuri semmoisina kuin ovat, kaikkine alleineen ja henkisine vikoineen. Miehiä pitää muuttaa naisen mieluisksi.

Naisilta ei saa vaatia mitään, paitsi niitä asioita joita nainen itse haluaa. Mutta onhan se tasavertaista, koska miehiltä saa myös vaatia niitä asioita, mitä nainen haluaa.

Ihan reilua, mikäli haluat suhteessa pysyä. Mikään pakkohan ei kenenkään ole edes suhteeseen ryhtyä saati sitten siinä pysyä. Joko miellytä kumppaniaan tai sulla ei ole sellaista. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?

Hehehe, yksipuolinen tilanne on "ihan reilua", koska toinen suostuu siihen?

Voi, voi, sulla on jäänyt moraalikehitys aika puutteelliseksi. Jokainen tajuaa myös, että ääni kellossa muuttuisi heti, jos hyväksikäyttö olisikin toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa lukemista! Miksi nainen ei voisi hoitaa kotia, jos mies hoitaa muut? Onko tämä jotenkin nykypäivänä kiellettyä? Erimielisyyksistä keskustellaan, ei nalkuteta tai huudeta.

Anteeksi, mutta selventäisitkö, että minkä muun? Mitä ihmeen miesten tlitä on edes olemassa suurimassa osassa talouksia ja kuinka paljon aikaa ne vievät päivässä? Autoa ei katsasteta joka päivä eikä renkaita vaihdeta. Suomessa kaikenlisäksi naiset ovat töissä siinä missä miehetkin. 

En nyt jaksa eritellä että minkä muun, mutta meillä minä hoidan kaiken muun ja mies tekee ruoan, siivoaa kodin ja hoitaa minua enemmän lapsia. Minusta tuntuu että miehet eivät vain pidä niin kovaa meteliä tekemisistään.

Minuakin kiinnostaa, minkä muun sinä teet. Kerrostalossa asuvilla niitä muita töitä ei juurikaan ole.

Hoidan mökkimme remontit, asunto-osakkeeseen liittyvät asiat, huolehdin että autot toimivat ja ovat katsastettu ja huollettu, kotona remontoin jos on tarvetta, teen enemmän ansiotöitä jos on ylimääräiselle rahalle tarvetta, huollan ja korjaan polkupyörät itse, päivitän tietokoneet ja varmuuskopiot, mitä nyt eteen tulee. Mieheni taas tykkää laittaa ruokaa ja pitää kotia kunnossa. Kysyin siksi eri noin, koska jos olisin heti kysynyt naisena, niin reaktio olisi täysin eri, ja tämä ottaa päähän. Toisaalla huudetaan tasa-arvoa ja toisaalla ollaan syömässä rusinoita pullasta. Viimeaikoina on alkanut tuntumaan että epätasa-arvo koskettaa jo enemmän miehiä kuin naisia. Tämänkin sanominen on tabu.

Onko mökkinne jatkuvasti remontissa? Mitä päivittäisiä hoidettavia asioita asumiseen asunto-osakkeessa liittyy? Miten usein autonne pitää huoltaa ja katsastuttaa? Kerran vuodessa? Millaisia remonttitöitä asunto-osakkeessa muka saa enää nykyään itse tehdä - maalaatko seinät viikoittain? Polkupyörinen huolto - kerran pari vuodessa, eikö niin? Tietokoneet päivittävät ja varmuuskopioivat nykyään itse itsensä...

Kuule, minä teen kaiken tuon mitä mainostat, JA sen lisäksi päivittäiset kotityöt. Suurella ilolla luopuisin kotitöistä, sillä nuo muut työllistävät vain murto-osan siitä, mitä kodin ja perheen päivittäinen huolto vaatii.

Ja kuule, sinä teet mitä sinä teet ja minä teen mitä minä teen. Kodin ja perheen päivittäinen huolto käy mieheltäni huomattavasti näppärämmin kuin minulta ja molemmille jää saman verran vapaa-aikaa. Et taida nyt ymmärtää että mökin pihanhoitoon ja kunnossapitämiseen menee aikaa, vierasmökki on myös suunitteilla ja uuden rakentaminenkin on työlästä, koska on niin paljon asioita mihin tulee perehtyä. Toivottavasti sinä valitset sellaisen miehen joka sopii itsellesi paremmin. Miehestä kannattaa pitää hyvää huolta ja kunnioittaa häntä, niin lopputulos on suurella todennäköisyydellä parempi.

Mökin pihanhoito? Kuka ottaa paineita MÖKIN pihanhoidosta, työleirikö sulla siellä maalla on?

Miehesikö vaatii sinulta vierasmökkiä, vai ihan omasta halusta ja itsesi iloksiko sellaista suunnittelet?

Oletko ihan varma, että miehesi haluaa yksin pyörittää sitä (lapsiperhe?)arkea sillä välin, kun sinä harrastelet omia juttujasi? Ettei se vaan hiljaa mielessään haudo eroa...

Ei meillä oteta paineita, kerroin vain että minullakin on tekemistä. Miehen vanhemmilla ei ole koskaan ollut mökkiä eikä varaa, joten ehdotin jos me rakennettaisiin vierasmökki tontin toiseen päähän. Ei mies pyöritä lapsiperhearkea edelleenkään yksin ja yhteisen hyvän vuoksi tässä jokainen toimii.

"meillä minä hoidan kaiken muun ja mies tekee ruoan, siivoaa kodin ja hoitaa minua enemmän lapsia"

Omat sanasi tuosta yläpuolelta ^. Se sinun muu oli omien sanojesi mukaan auton katsastusta ja mökkiremppaa - mitäs lapsiperhearjen pyöritystä siihen sinun osuuteesi sitten siis sisältyikään?

Minä hoidan lapsia, mutta mies hoitaa niitä enemmän, koska minulla on tähän huonommin soveltuvat työajat. Ihan normaalia pyykäystä ja siivoamista teen kun ehdin, mutta pääsääntöisesti mieheni tekee nämä. Ruokaa teen tietysti välillä, vaikka en niin hyvää kuin mieheni. Aika paljon riippuu tilanteesta, mies osaa pyytää apua kun sitä tarvitsee ja samoin minä.

Tämä säie lähti liikkeelle tästä lausahduksestasi:

"Huvittavaa lukemista! Miksi nainen ei voisi hoitaa kotia, jos mies hoitaa muut?" Sen jälkeen kerroit, että teillä menee toisinpäin, mies hoitaa kodin ja sinä muut. Ja nyt paljastui, että ihan normaalisti mahdollisuuksiensa mukaan teillä molemmat sitten kuitenkin hoitavat sitä perhearkea - paitsi että sen LISÄKSI sinä hoidat kaiken muun vierasmökin rakentamista myöten.

En ymmärrä, mihin pyrit tällä jankkauksella, kun kerran teette kuten useimmissa tasapuolisesti töitä jakavissa perheissä tehdään - tosin sillä erotuksella, että teet vielä vähän enemmän. Niin no, näinhän kuule monissa muissakin perheissä lopulta menee, naisen harteille.

Teen sen minkä teen, mieheni tekee enemmän kotitöitä ja lapsiin liittyviä asioita kuin minä. Minä teen enemmän muita. On hölmöä olettaa että joka tilaanteessa kaikki työt olisi korvamerkitty, kuten sinä nyt ilmeisesti tahtoisit olevan? Pointtini oli se että nykyaikana kotitöitä enemmän tekevä nainen tuntuu olevan automaattisesti uhri, mutta kotityöt tekevä mies on vain velvollisuutensa hoitava kunnon mies, joka sitten saa enemmän seksiä. Ei kuulosta minun korviini sellaiselta että tasa-arvon kannattajien puheilta.

Johtuisko siitä, että useimmiten ne vähemmän kotitöitä tekevät miehet eivät suinkaan niska limassa rakentele mitään vierasmökkejä ja perkaa mökkipihoja vaan todellakin "varmuuskopioivat ja huoltavat tietokoneet" ja katsastavat auton. Ja siinä se.

Minun tuntemani miehet tekevät paljon kotitöitä ja ovat muutenkin kunnollisia. Monien naiset tuntuvat vaatimuksiltaan kohtuuttomilta. Yksi ystäväni juuri valitteli kuinka hänen mies jättää sukkansa lojumaan lattialle. Tämä samainen mies kuitenkin rakensi heidän talon ja nainen se jaksaa valittaa sukista. Tuntuu että nuo puskista tulevat erot johtuu myös naisten liiallisista odotuksista elämää kohtaan. Ainakin minun omassa ystäväpiirissä olen huomannut että eron syyksi riittää että mikään ei oikein tunnu miltään. Olisikin ehkä syytä opetella tuntemaan itsensä ja lakata elämästä niin kuin muut odottavat.

Luuletko sä tosiaan, että ne on vain ne sukat, jotka tuollaiselta tyypiltä jää lojumaan? Eiköhän siellä ajelehdi paljon muutakin, sillä jos se osais laittaa tavaransa paikoilleen niin kai ne hikisukatkin sinne pyykkikoriin osautuis.

Mitenhän moni tässäkin ketjussa jankkaava mies katselis kauaakaan naista, joka jättää likavaatteensa pitkin poikin miehen keräiltäväksi ja viis veisais muustakaan siisteydestä? Saattais olla nalkutus herkässä näilläkin nalkuttavista akoista jauhavilla äijillä.

Melkein 20 vuotta olen katsellut.

Enpä ole tosiaan kuullut yhdenkään miehen sanovan syyksi erolleen, että nainen jätti sukat lattialle ja heitti takin sohvalle. Miesten syitä erota on se naisten jatkuva huutaminen ja nalkuttaminen ja pihtaaminen.

Eikä u,li ymmärrä, että siinä kohtaa kun mies taantuu murrosikäiseksi jota pitää komentaa jotta se veisi edes sen roskapussin, niin sellainen mies ei ole mies, vaan se keskenkasvuinen. Naiset ani harvoin tuntevat seksuaalista vetoa keskenkasvuisiin.

Eli jonne ei saa pesää, ja ulkoistetaan muutenkin loisimasta. Mutta jostakin syystä tämä itsestäänselvyys tulee näille miehille yllätyksenä. Outoa, kun se looginen sukupuoli ei osaa odottaa edes itsestäänselvyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kaikki omat suhteeni ovat päättyneet. Yritin miehille kertoa asioista, jotka häiritsivät, mutta reaktio oli tyypistä riippuen kieltäminen/suuttuminen tai "joo joo, yritän muuttua" -> mikään ei muutu. Kun sitä jonkun aikaa katselee ja tajuaa, ettei toisella ole kykyä myöntää itsessään olevan vikaa tai mitään aikomusta parantaa tapojaan, olen lopettanut suhteen. Aina tullut miehille yllätyksenä, koska heidän mielestään kaikki on ollut hyvin. Eivät varmaan uskoneet minun olevan tosissani tai ajattelivat, ettei asia ole niin vakava, koska olen rauhallinen ja asioista keskusteleva ihminen, en huuda enkä nalkuta. Eikä minulla ole mitään ongelmaa elää sinkkuna, jos vaihtoehtona on epäkunnioittava kumppani, joka ei kuuntele minua tai välitä onnellisuudestani.

Oletko niin vati että koitat muuttaa jokaista kumppaniasi?

Naisia pitää rakastaa juuri semmoisina kuin ovat, kaikkine alleineen ja henkisine vikoineen. Miehiä pitää muuttaa naisen mieluisksi.

Naisilta ei saa vaatia mitään, paitsi niitä asioita joita nainen itse haluaa. Mutta onhan se tasavertaista, koska miehiltä saa myös vaatia niitä asioita, mitä nainen haluaa.

Ihan reilua, mikäli haluat suhteessa pysyä. Mikään pakkohan ei kenenkään ole edes suhteeseen ryhtyä saati sitten siinä pysyä. Joko miellytä kumppaniaan tai sulla ei ole sellaista. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?

Hehehe, yksipuolinen tilanne on "ihan reilua", koska toinen suostuu siihen?

Voi, voi, sulla on jäänyt moraalikehitys aika puutteelliseksi. Jokainen tajuaa myös, että ääni kellossa muuttuisi heti, jos hyväksikäyttö olisikin toisinpäin.

Mitä kohtaa et ymmärrä? Parisuhde on aina kahden kauppa ja kummankin pitää sitä haluta. Tähän ei mikään reiluus ja moraali päde. Jos kumppani/ suhde ei miellytä niin kumpi tahansa siitä voi lähteä. Se joka haluaa enemmän suhteessa olla toki joutuu enemmän tekemään. Mikään pakkohan ei tietysti ole, suhteessa oleminen on täysin vapaaehtoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rtyrty kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska usein mies ei ymmärrä, että nainen ihan oikeasti kaipaa suhteelta joskus täysin eri asioita kuin hän. On saattanut vaikkapa oman sukunsa miehiltä oppia asenteen, että "nalkutus" on pakollinen paha, tulee aina kaupan päälle naisen kanssa eläessä. Kuvittelee olevansa hyvä mies kun sietää nalkutusta kärsivällisesti. :D Eikä mieleen pulpahda vaikkapa kuunnella naistaan niin, ettei tarvi edes "nalkuttaa", vaan voi luottaa tulleensa muutenkin kuulluksi.

Nalkutus heittomerkeissä, koska sana on välillä vähättelevä ja ikävä. Sitä käytetään vähän turhan laajasti kaikesta kritiikistä, erityisesti toki naisen antamasta.

Mies saattaa toisinaan myös pelätä että jos kuuntelee naistaan liikaa, hänestä tulee naisen silmissä nössö ja pehmo. Eli itsetunto on huono, eikä keinot sen nostamiseen kovin näppärät. Tällöin edes rautalanka ei auta.

Vinkki miehille, jotka haluavat välttää "nalkutusta": Kysele naiseltasi itse oma-aloitteisesti onko hän onnellinen, jos ei niin mitä voisit tehdä. Kysy myös, kokeeko tulevansa arvostetuksi, jos ei niin miksi. Mitä voit tehdä. Ja niin edes päin, kysy ja kuuntele.

Vinkki naisille: Valitse sellainen mies, joka on sinun arvojesi mukainen.

Luuletko, että siinä suhteen alkuvaiheessa mokaan paljastaa sitä todellista karvaansa.?

Hyvät miehet paljastavat luonteensa heti alkuun. Ja sitten tämän palstan u-l-imiehet, he paljastavat oman huonon luonteensa heti.

Mutta sitten ne huonot, mutta u-leja paremmin mukavaa esittävät miehet ovat ongelma, silloin yleensä vasta kun luulevat ettei nainen enää lähden missään tapauksessa, paljastuu se luonteen todellinen kurjuus. Ei kukaan nainen tahallaan valitse kuspäätä, vaan ihmisen todellinen luonne tulee näkyviin vasta kun oikeasti tulee rankka elämäntilanne.

Siksi fiksut vanhemmat neuvovat lapsiaan, että älä tee lapsia ennen kuin olette sen potentiaalisen toisen vanhemman kanssa yhdessä kokeneet jonkun kriisin, niissä vasta näkyy se todellinen luonne. Mikä myös tarkoittaa, että tutustuu kunnolla ennen lasten tekoa.

Tiedän aika monta naista jotka ovat muuttuneet omahyväisiksi heti lasten synnyttyä, myös minun lapseni äiti. Viisi vuotta jaksoi esittää mukavaa ja järkevää ihmistä. Tämä kun ei ole sukupuolisidonnainen asia. Tosin väitän että naiset ovat enemmän rahan perässä kuin miehet. Pointtina on että aina ei voi tietää mitä elämä eteen tuo, mutta on lapsellista syyttää muita omasta onnettomuudestaan. Jokainen tekee itse pariutumista koskevan valinnan, ei muut. Jos sattuu että valinta on väärä, niin ei siinä paljoa syyttelyt auta, se on väärä ja on aika ottaa opiksi ja siirtyä eteenpäin.

Hyvä että huomaat, että ihan itse valitsit rahan perässä olevan naisen.

Mutta saako kysyä, oletko niitä, joille naisen koulutus on merkityksetön? Kun kunnollisen ammatin hankkinut nainen myös hankkii itse ne rahansa, jos rahan perään on. En tunne yhtään juristia tai lääkäriä jotka venyisi kotona vuosikymmeniä hoitamassa paria lasta, sen sijaan kouluttamattomilla/työttömillä naisilla se on tapana, kun ei kerran  ole kiinnostavaa tai hyvin palkattua ammattia mihin palata.

Naisen älykkyys ei ole merkityksetön, mutta olen tavannut myös itsekkäitä ja etenkin itsensä koulutuksen kautta määritteleviä naisia, joten minusta koulutus ei takaa mitään. Olen huomannut että monesti ne joilla ei ole tarvetta päteä, ovat niitä parhaita kumppaneita. Aina tosin ei voi voittaa ja elämässä nyt joskus tulee kuraa niskaan ilman syytä, mutta ei niitä vatvomaan kannata jäädä.

Kolutetuista naisista tulee usein omahyväisiä, koska he luulevat että se koulutus tuo heihin jotain lisäarvoa parisuhdemielessä, vaikka sillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Jos haluat hyvinvoivia, terveitä ja pärjääviä lapsia, nimenomaan äidin koulutus on tässä merkittävä tekijä. Googlaamalla löytyy titkimuksia aiheesta.

Mikään ei kuitenkaan ole tärkeämpää, kuin että lapsilla on läsnä oleva isä. YH:t tuottavat reilusti huonommin pärjääviä lapsia.

Itse asiassa tutkimusten mukaan itsellisten naisten lapset pärjäävät yhtä hyvin kuin normaalien heteroparien lapset. Yh-äitien lapsien pärjääminen on tulotasolla suhteutettuna samanlaista kuin muidenkin lasten. Koulussa tarkkailuluokalla ja muuten ongelmissa olevia lapsia yhdisti fyysisesti tai henkisesti poissaoleva isä. Jos isää ei ole koskaan ollutkaan (= lahjasoluilla alkunsa saanut lapsi), ei lapsella ole ongelmia. Mutta jos isä on lapsen hylännyt, lapselle tulee hylkäyskokemuksen takia ongelmia.

Höpö höpö, hylkäyskokemukset syynä on vedetty ihan hatusta. Lisäksi kannattaa vielä muistaa, että on merkittävä ero siinä, onko yksinhuoltaja nainen vai mies, nimittäin miesten kasvattamat pärjäävät huomattavasti paremmin naisten kasvattamiin verrattuna. Tähän on toki muitakin syitä kuin miesten paremmuus vanhempina, mutta lopputulos on silti mikä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kaikki omat suhteeni ovat päättyneet. Yritin miehille kertoa asioista, jotka häiritsivät, mutta reaktio oli tyypistä riippuen kieltäminen/suuttuminen tai "joo joo, yritän muuttua" -> mikään ei muutu. Kun sitä jonkun aikaa katselee ja tajuaa, ettei toisella ole kykyä myöntää itsessään olevan vikaa tai mitään aikomusta parantaa tapojaan, olen lopettanut suhteen. Aina tullut miehille yllätyksenä, koska heidän mielestään kaikki on ollut hyvin. Eivät varmaan uskoneet minun olevan tosissani tai ajattelivat, ettei asia ole niin vakava, koska olen rauhallinen ja asioista keskusteleva ihminen, en huuda enkä nalkuta. Eikä minulla ole mitään ongelmaa elää sinkkuna, jos vaihtoehtona on epäkunnioittava kumppani, joka ei kuuntele minua tai välitä onnellisuudestani.

Oletko niin vati että koitat muuttaa jokaista kumppaniasi?

Naisia pitää rakastaa juuri semmoisina kuin ovat, kaikkine alleineen ja henkisine vikoineen. Miehiä pitää muuttaa naisen mieluisksi.

Naisilta ei saa vaatia mitään, paitsi niitä asioita joita nainen itse haluaa. Mutta onhan se tasavertaista, koska miehiltä saa myös vaatia niitä asioita, mitä nainen haluaa.

Ihan reilua, mikäli haluat suhteessa pysyä. Mikään pakkohan ei kenenkään ole edes suhteeseen ryhtyä saati sitten siinä pysyä. Joko miellytä kumppaniaan tai sulla ei ole sellaista. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?

Hehehe, yksipuolinen tilanne on "ihan reilua", koska toinen suostuu siihen?

Voi, voi, sulla on jäänyt moraalikehitys aika puutteelliseksi. Jokainen tajuaa myös, että ääni kellossa muuttuisi heti, jos hyväksikäyttö olisikin toisinpäin.

Mitä kohtaa et ymmärrä? Parisuhde on aina kahden kauppa ja kummankin pitää sitä haluta. Tähän ei mikään reiluus ja moraali päde. Jos kumppani/ suhde ei miellytä niin kumpi tahansa siitä voi lähteä. Se joka haluaa enemmän suhteessa olla toki joutuu enemmän tekemään. Mikään pakkohan ei tietysti ole, suhteessa oleminen on täysin vapaaehtoista.

Kyse olikin juuri siitä, onko se reilua, kuten sinä tai sinunlainen väitti, vai eikö ole. Ilmiselvästi ei ole reilua, joten nyt sinä yrität sivuuttaa väitettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille parisuhteesta ja eroista kiinnostuneille kannustan lukemaan Väestöliiton nettisivuja. Sieltä löytyy paljon materiaalia ja tietoa. Ehkäpä jollakulla se voisi jonkun lampun siellä päänupissa sytyttää ja esim saada huomaamaan erolle altistavia tekijöitä suhteessa ja erosta varoittavia asioita toisen ja omassakin käyttäytymisessä.

Aivan tutkittua juttua on se, että naiset arvioi erojen syyksi vuorovaikutuksen ongelmat yms yksilölliset ongelmat. Miehet taas kuvittelevat parisuhteen ongelmien syyksi ymmäristötekijöitä.

Heh, vai että naiset arvioi, ja miehet luulee. Just, just.

Todellisuudessa miehet analysoi, ja naiset tuntee.

Käväseppä pari erotutkimusts lukaisrmassa. Pdfnä löytyy. Tule sitten ulisemaan.

Löysin jotain muuta kiinnostavaa

Tutkimusten mukaan avioeroriskiä lisäävät muun muassa maallistuminen, lapsen syntyminen ennen avioliittoa, omien vanhempien ero, lapseton avioliitto, entiset erot ja naisen miestä korkeampi tulotaso. Jälkimmäistä on tutkinut Suomessa erityisesti Marika Jalovaara. Kansainvälisissäkin tutkimuksissa sama tulos on todettu erääksi suurimmista riskitekijöistä. Eroperusteluissa siihen nojaavat, hieman yllättäen, usein sekä miehet että naiset. Yleisesti ottaen mainitut tekijät ovat tunnusomaisia hyvinvointivaltiolle – myös Suomelle, joka seuraa tilastoissa lähes täydellisesti Ruotsia...

Hyvin suuri osa eronneista katuu eroaan, kenties muistamatta, että he eivät olisi voineet muuttaa kumppaninsa käyttäytymistä koskaan...

erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen...

Erot kuin viruksia

Monien havainto siitä, että lähipiirin erot tuntuvat usein leviävän, saa tukea San Diegon, Brownin ja Harvardin yliopistojen yhteistutkimuksesta. Sen mukaan erot toimivat virusten tavoin. Henkilöt, joilla oli eronnut ystävä, ottivat itsekin eron 147 prosenttia suuremmalla todennäköisyydellä kuin ne, joiden ystävät olivat onnellisesti naimisissa. Sama vaikutus oli tutkimuksen mukaan eronneilla työkavereilla ja sisaruksilla, joskin vaikutus oli vähäisempi...

Havainto on merkittävä ja vahvistaa sitä tosiasiaa, että ero ei koskaan ole ”vain oma juttu”, kuten usein kuulee sanottavan. Yhteiskunnallinen, juridinen ja sosiaalinen liitto ei yksinkertaisesti elä tyhjiössä. Toimintamallit leviävät ympäristössä eikä ero tee tähän sääntöön poikkeusta.

-

Niin missä ne peedeeäffät on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille parisuhteesta ja eroista kiinnostuneille kannustan lukemaan Väestöliiton nettisivuja. Sieltä löytyy paljon materiaalia ja tietoa. Ehkäpä jollakulla se voisi jonkun lampun siellä päänupissa sytyttää ja esim saada huomaamaan erolle altistavia tekijöitä suhteessa ja erosta varoittavia asioita toisen ja omassakin käyttäytymisessä.

Aivan tutkittua juttua on se, että naiset arvioi erojen syyksi vuorovaikutuksen ongelmat yms yksilölliset ongelmat. Miehet taas kuvittelevat parisuhteen ongelmien syyksi ymmäristötekijöitä.

Heh, vai että naiset arvioi, ja miehet luulee. Just, just.

Todellisuudessa miehet analysoi, ja naiset tuntee.

Käväseppä pari erotutkimusts lukaisrmassa. Pdfnä löytyy. Tule sitten ulisemaan.

Löysin jotain muuta kiinnostavaa

Tutkimusten mukaan avioeroriskiä lisäävät muun muassa maallistuminen, lapsen syntyminen ennen avioliittoa, omien vanhempien ero, lapseton avioliitto, entiset erot ja naisen miestä korkeampi tulotaso. Jälkimmäistä on tutkinut Suomessa erityisesti Marika Jalovaara. Kansainvälisissäkin tutkimuksissa sama tulos on todettu erääksi suurimmista riskitekijöistä. Eroperusteluissa siihen nojaavat, hieman yllättäen, usein sekä miehet että naiset. Yleisesti ottaen mainitut tekijät ovat tunnusomaisia hyvinvointivaltiolle – myös Suomelle, joka seuraa tilastoissa lähes täydellisesti Ruotsia...

Hyvin suuri osa eronneista katuu eroaan, kenties muistamatta, että he eivät olisi voineet muuttaa kumppaninsa käyttäytymistä koskaan...

erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen...

Erot kuin viruksia

Monien havainto siitä, että lähipiirin erot tuntuvat usein leviävän, saa tukea San Diegon, Brownin ja Harvardin yliopistojen yhteistutkimuksesta. Sen mukaan erot toimivat virusten tavoin. Henkilöt, joilla oli eronnut ystävä, ottivat itsekin eron 147 prosenttia suuremmalla todennäköisyydellä kuin ne, joiden ystävät olivat onnellisesti naimisissa. Sama vaikutus oli tutkimuksen mukaan eronneilla työkavereilla ja sisaruksilla, joskin vaikutus oli vähäisempi...

Havainto on merkittävä ja vahvistaa sitä tosiasiaa, että ero ei koskaan ole ”vain oma juttu”, kuten usein kuulee sanottavan. Yhteiskunnallinen, juridinen ja sosiaalinen liitto ei yksinkertaisesti elä tyhjiössä. Toimintamallit leviävät ympäristössä eikä ero tee tähän sääntöön poikkeusta.

-

Niin missä ne peedeeäffät on?

Lähdettä kiitos :)

Omalta kohdaltani kokemus on sellainen, että mies elää jossain omassa oikeassaolemisen kuplassaan. Ei ole aavistustakaan siitä, mitä tarkoittaa vastuu parisuhteen hoidosta (kodinhoidosta puhumattakaan, vitsi koko juttu), ei ymmärrä mitä tarkoittaa kuunteleminen, asioiden jakaminen, parisuhteesta huolehtiminen. Todella usein myös miehiltä on ero takemättä äidistään. Tämä ilmenee joko niin, et mies pitää puolisoa itsestäänselvänä äidin jatkeena tai vaihtoehtoisesti purkaa äitivihansa puolisoon. Ei ole hajuakaan siitä mitä tasavertainen, aikuinen parisuhde tarkoittaa. Nämä ongelmat tulevat tietysti edellisiltä sukupolvilta. Nainen taas yleensä kasvaa vastuuseen ja aikuisuuteen lasten myötä. Niin tuleehan se yllärinä et jonain päivänä puoliso on saanut tarpeekseen ja elää mieluummin yksin kuin miesvauvan kanssa. Toinen asia on uhriutuminen liittyy varmaan tuohon äitivihaan. Mies uhriutuu ja saa turhautuneen, viha isen naisen näyttämään pahikselta, kun hän itse muina passiivisaggressiivisina vastuunvälttelijöinä ei ole tehnyt mitään väärin, vaan on ilkeän ja pahan naisen uhri suomeks sanottuna, miehet jäävusein kakaroiksi. Kun ei ole valjennut että olis aikuisen tasavertainen vastuu kaikesta siinä suhteessa, tuleehan se yllärinä et se äidinkorvikevaimo jättää.

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NäinMeillä kirjoitti:

En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.

Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.

On se jännä, miten aina väitetään naisesta, että esim, naisen mielestä kodin täytyy olla aina tiptop. Minä en pidä siivoamisesta ja alan kestää sotkuja. Silti minusta olisi kiva käydä saunassa, mutta sitä ei ole pesty pariin vuoteen ja se on oikeasti limainen. Mies on innokas saunoja, mutta saunaa hän ei saa pestyä. Kylppäri on pesty viimeksi puoli vuotta sitten ja jotain kasvustoa laatoissa alkaa olla. Vessanpytyn pesin parin viikon käytön jälkeen ja kas vain, siinäkin alkoi kasvaa jotain. Kyse ei ole siitä, että mies ei huomaa. Huomaa kyllä, kyllä huomauttaa sotkusta, mutta ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään asian eteen.

En tiedä mistä kertoo se että oikein kukaan nainen ei onnistu puhumaan siitä asiasta josta yritin herättää keskustelua, eli siistä että osalla naisista esim. siisteysstandardit ovat vähän liiankin tiukat ja tämä aiheuttaa kitkaa parisuhteessa vaikka miestään ei olisi mikään varsinainen sottapytty. Aina tuodaan vain kerta toisensa jälkeen esiin mies joka ei tee juuri mitään ja tämä ikäänkuin kumoaa ajatuksen että naisen standardit voisivat olla liian kovat.

Jos naisen mielestä sotkut siivotaan heti, jos vaikka läiskyttää kahvia pöydälle ja miehen mielestä sen ehtii tehdä myöhemmin, niin onhan siinä eroa. Sotku näyttää sotkulta, jos sitä ei siivoa heti. Tyhjä kahvimuki olohuoneen pöydällä saa pari kaveria ennen kuin joku vie ne tiskikoneeseen. Mitä pitempään lian antaa pinttyä, sitä vaikeampi se on saada puhtaaksi. Minusta tahrat ja likaiset astiat eivät ole mikään sisustuselementti eikä "missä se ruuvimeisseli on, jota viime kesänä käytin" ole järkevää ajankäyttöä tai keskustelua.

Edelleen kaikkien muiden vastaajien tavoin et suostu keskustelemaan siitä mistä oli puhetta eli yleisen siivouksen aikataulusta. Kyse ei siis ole siitä ettei akuutteja sotkuja, esim. läikkynyttä kahvia, siivottaisi heti vaan siitä pitääkö kotia puunata kolme kertaa viikossa jotta se olisi riittävän siisti vai riittääkö esim. kevyempi viikkosiivous kerran viikossa ja välillä sitten tarpeen mukaan isompi siivous.

Tiedän monia perheitä jossa kannataan kaikki matot ja petivaatteet ulos vähintään kerran viikossa ja samalla kuurataan koti suunnilleen lattiasta kattoon. Tämän lisäksi imuri hurisee melkein joka päivä ja kaikkea kuurataan jatkuvasti. Ja tämä aina nimenomaan naisen vaatimuksesta. 

Jos sitten mies ei tätä pidä tarpeellisena niin siitä seuraa hirveä valitus.

Kyllä todellakin pitää siivota melkein joka päivä, jos on perheessä pieniä lapsia ja vielä jos on lemmikkejä. Asutko yksin vai miksi et noin yksinkertaista asiaa tiedä? Varsinkin jos on konttaavia lapsia , niin silloin vasta pitääkin siivota. 

Jep. Täällä äskettäin konttaamaan oppinut lapsi ja suomenlapinkoira. Päivä alkaa sillä että vien koiran ulos, jonka jälkeen sitten imuroin ja moppaan lattiat. Jos en tee näin niin hiekkaa kertyy aivan valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille parisuhteesta ja eroista kiinnostuneille kannustan lukemaan Väestöliiton nettisivuja. Sieltä löytyy paljon materiaalia ja tietoa. Ehkäpä jollakulla se voisi jonkun lampun siellä päänupissa sytyttää ja esim saada huomaamaan erolle altistavia tekijöitä suhteessa ja erosta varoittavia asioita toisen ja omassakin käyttäytymisessä.

Aivan tutkittua juttua on se, että naiset arvioi erojen syyksi vuorovaikutuksen ongelmat yms yksilölliset ongelmat. Miehet taas kuvittelevat parisuhteen ongelmien syyksi ymmäristötekijöitä.

Heh, vai että naiset arvioi, ja miehet luulee. Just, just.

Todellisuudessa miehet analysoi, ja naiset tuntee.

Käväseppä pari erotutkimusts lukaisrmassa. Pdfnä löytyy. Tule sitten ulisemaan.

Löysin jotain muuta kiinnostavaa

Tutkimusten mukaan avioeroriskiä lisäävät muun muassa maallistuminen, lapsen syntyminen ennen avioliittoa, omien vanhempien ero, lapseton avioliitto, entiset erot ja naisen miestä korkeampi tulotaso. Jälkimmäistä on tutkinut Suomessa erityisesti Marika Jalovaara. Kansainvälisissäkin tutkimuksissa sama tulos on todettu erääksi suurimmista riskitekijöistä. Eroperusteluissa siihen nojaavat, hieman yllättäen, usein sekä miehet että naiset. Yleisesti ottaen mainitut tekijät ovat tunnusomaisia hyvinvointivaltiolle – myös Suomelle, joka seuraa tilastoissa lähes täydellisesti Ruotsia...

Hyvin suuri osa eronneista katuu eroaan, kenties muistamatta, että he eivät olisi voineet muuttaa kumppaninsa käyttäytymistä koskaan...

erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen...

Erot kuin viruksia

Monien havainto siitä, että lähipiirin erot tuntuvat usein leviävän, saa tukea San Diegon, Brownin ja Harvardin yliopistojen yhteistutkimuksesta. Sen mukaan erot toimivat virusten tavoin. Henkilöt, joilla oli eronnut ystävä, ottivat itsekin eron 147 prosenttia suuremmalla todennäköisyydellä kuin ne, joiden ystävät olivat onnellisesti naimisissa. Sama vaikutus oli tutkimuksen mukaan eronneilla työkavereilla ja sisaruksilla, joskin vaikutus oli vähäisempi...

Havainto on merkittävä ja vahvistaa sitä tosiasiaa, että ero ei koskaan ole ”vain oma juttu”, kuten usein kuulee sanottavan. Yhteiskunnallinen, juridinen ja sosiaalinen liitto ei yksinkertaisesti elä tyhjiössä. Toimintamallit leviävät ympäristössä eikä ero tee tähän sääntöön poikkeusta.

-

Niin missä ne peedeeäffät on?

Lähdettä kiitos :)

https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_…

Vierailija kirjoitti:

Naiset voisivat myös itse ilmaista itsensä selkeästi.

Valtaosa ei kykene siihen.

Asioista ei voi puhua suoraan, eikä varsinkaan asioiden oikeilla nimillä. Se on mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset voisivat myös itse ilmaista itsensä selkeästi.

Valtaosa ei kykene siihen.

Asioista ei voi puhua suoraan, eikä varsinkaan asioiden oikeilla nimillä. Se on mahdotonta.

Se on mahdotonta, koska vastaanottava osapuoli= miehet eivät ole tottuneet vaativaan ja loogiseen ajatteluun. Kun viestit menevät yli näiden käsityskyvyn niin tokihan se ero tulee sitten yllärinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset voisivat myös itse ilmaista itsensä selkeästi.

Valtaosa ei kykene siihen.

Asioista ei voi puhua suoraan, eikä varsinkaan asioiden oikeilla nimillä. Se on mahdotonta.

Se on mahdotonta, koska vastaanottava osapuoli= miehet eivät ole tottuneet vaativaan ja loogiseen ajatteluun. Kun viestit menevät yli näiden käsityskyvyn niin tokihan se ero tulee sitten yllärinä.

Se on vaativaa vain siksi, ettet kykene puhumaan selkeästi, etkä asioiden oikeilla nimillä. En itse ole ihan varma, onko se vain perustavanlaatuinen vika naisissa, vai löytyisikö sieltä kyky, jos vain löytyisi uskallusta.

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NäinMeillä kirjoitti:

En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.

Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.

On se jännä, miten aina väitetään naisesta, että esim, naisen mielestä kodin täytyy olla aina tiptop. Minä en pidä siivoamisesta ja alan kestää sotkuja. Silti minusta olisi kiva käydä saunassa, mutta sitä ei ole pesty pariin vuoteen ja se on oikeasti limainen. Mies on innokas saunoja, mutta saunaa hän ei saa pestyä. Kylppäri on pesty viimeksi puoli vuotta sitten ja jotain kasvustoa laatoissa alkaa olla. Vessanpytyn pesin parin viikon käytön jälkeen ja kas vain, siinäkin alkoi kasvaa jotain. Kyse ei ole siitä, että mies ei huomaa. Huomaa kyllä, kyllä huomauttaa sotkusta, mutta ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään asian eteen.

En tiedä mistä kertoo se että oikein kukaan nainen ei onnistu puhumaan siitä asiasta josta yritin herättää keskustelua, eli siistä että osalla naisista esim. siisteysstandardit ovat vähän liiankin tiukat ja tämä aiheuttaa kitkaa parisuhteessa vaikka miestään ei olisi mikään varsinainen sottapytty. Aina tuodaan vain kerta toisensa jälkeen esiin mies joka ei tee juuri mitään ja tämä ikäänkuin kumoaa ajatuksen että naisen standardit voisivat olla liian kovat.

Jos naisen mielestä sotkut siivotaan heti, jos vaikka läiskyttää kahvia pöydälle ja miehen mielestä sen ehtii tehdä myöhemmin, niin onhan siinä eroa. Sotku näyttää sotkulta, jos sitä ei siivoa heti. Tyhjä kahvimuki olohuoneen pöydällä saa pari kaveria ennen kuin joku vie ne tiskikoneeseen. Mitä pitempään lian antaa pinttyä, sitä vaikeampi se on saada puhtaaksi. Minusta tahrat ja likaiset astiat eivät ole mikään sisustuselementti eikä "missä se ruuvimeisseli on, jota viime kesänä käytin" ole järkevää ajankäyttöä tai keskustelua.

Edelleen kaikkien muiden vastaajien tavoin et suostu keskustelemaan siitä mistä oli puhetta eli yleisen siivouksen aikataulusta. Kyse ei siis ole siitä ettei akuutteja sotkuja, esim. läikkynyttä kahvia, siivottaisi heti vaan siitä pitääkö kotia puunata kolme kertaa viikossa jotta se olisi riittävän siisti vai riittääkö esim. kevyempi viikkosiivous kerran viikossa ja välillä sitten tarpeen mukaan isompi siivous.

Tiedän monia perheitä jossa kannataan kaikki matot ja petivaatteet ulos vähintään kerran viikossa ja samalla kuurataan koti suunnilleen lattiasta kattoon. Tämän lisäksi imuri hurisee melkein joka päivä ja kaikkea kuurataan jatkuvasti. Ja tämä aina nimenomaan naisen vaatimuksesta. 

Jos sitten mies ei tätä pidä tarpeellisena niin siitä seuraa hirveä valitus.

Kun siivotaan päivittäin vähän ja pidetään tavarat paikoillaan, ei tarvitse ikinä pitää sitä isompaa siivousta. Eikö sinulle ole mitään siivousasioita opetettu köksässä. Tietyt jutut tehdään päivittäin, toiset viikoittain. Jotkut harvemmin.

Joidenkin mielestä tuo ei ole siivoamista vaan sitä että tavarat laitetaan paikalleen ja pyyhitään sotkut sitä mukaan kun niitä tulee. Sitten kerran viikossa riittää imurointi ja vessan pesu.

On myös olemassa niitä joiden mielestä vessa pestään päivittäin ja imuroidaan vähintään kolme kertaa viikossa. Kerran viikossa sitten pestään lattiat.

Vierailija kirjoitti:

sdasdsad kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

utyuytu kirjoitti:

Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:

-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.

-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.

"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".

Huomaatko?

Niin, siis ongelmasta puhutaan, mutta erosta ei mainita sanallakaan ennen kuin laukut on jo pakattu. Onko ongelma sitten siinä, että naisten mielestä ero on automaattinen osa jatkumoa ongelman luonteesta  tai suuruudesta riippumatta, sitä ei tarvitse edes mainita? Pois vaan, jos ei kaikki ole 100% napissa.

Jos nainen sanoo "en halua jatkaa kanssasi, jos asiat x ja y eivät muutu", niin sinä et ymmärrä, että nainen puhuu erosta?

Ymmärrän myös muita tapoja ilmaista samaa asiaa, kunhan se jotenkin ilmaistaan.

Vierailija kirjoitti:

sdasdsad kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

utyuytu kirjoitti:

Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:

-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.

-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.

"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".

Huomaatko?

Niin, siis ongelmasta puhutaan, mutta erosta ei mainita sanallakaan ennen kuin laukut on jo pakattu. Onko ongelma sitten siinä, että naisten mielestä ero on automaattinen osa jatkumoa ongelman luonteesta  tai suuruudesta riippumatta, sitä ei tarvitse edes mainita? Pois vaan, jos ei kaikki ole 100% napissa.

Jos ongelma toistuu päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja jopa vuodesta toiseen ilman, että mitään parannusta tapahtuu, niin ero on ongelman automaattinen jatkumo. Jos töissä saat jatkusvasti huonoa palautetta työjäljestä ja käytöksestä, niin etkö ala pelätä potkuja ja korjaa toimintaasi? Miksi et tee samoin parisuhteessa? Vai ajatteletko, että vaimo on sinun kanssa elinkautisessa ja ei se siitä lähde vaikka vähän perseilen ja jätän hommat hänen hoidettavaksi? Miksi päivästä toiseen tuleva huono palaute ei saa sinua pelkäämään potkuja suhteesta ja miksi et korjaa toimintaasi, jos kuitenkin haluat jatkaa suhteessa?

Taas verrataan parisuhdetta työpaikkaan, sellaisenako te naiset oikeasti sen näette? Aika lattealta mahtaa maistua elämä teillä, eipä ihmekään ettei koskaan voi olla kaikki kunnossa.

Ehkä pitäisi vain katsastaa vähän tarkemmin, että minkälaisen naisen kanssa sitä on suhteeseen lähdössä. Haastattelee alkupään treffeillä, että onko parisuhde mielestäsi työpaikka vai rakkauteen perustuva ihmissuhde.

Vierailija kirjoitti:

retertr kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

utyuytu kirjoitti:

Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:

-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.

-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.

"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".

Huomaatko?

Eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi se yksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi seksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi. ?

Miten tyhmä pitää ihmisen olla jos ei tajua, että suhteen toisen osapuolen jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä voi seurata ero? Onko nämä tyypit työelämässkin yhtä yllättyneitä jos pomo pitää sinulle puhuttelun myöhästelystä ja huonosta työtuloksesta, seuraavalle kerralla saa samasta aiheesta jo 1. varotuksen, sitten 2. varotuksen ja sitten tuleekin yllättäen potkut. Ihmetteleekö samat tyypit sitten muille, että ihan noin vaan ja yllättäen potkut tuli vai onko se vain parisuhteen ominaisuus, että sen toisen osapuolen tulisi sietää mitä vain ja valittaminen on vain tyhjän puhumista ei siitä voi seurata eroa?

Minusta erolla uhkailu ei kuulu suhteeseen. Ero otetaan esiin vasta, kun se ollaan valmiita toteuttamaan. Sitä ennen keskustellaan rauhallisesti ongelmista ja yritetään löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Molempien osapuolten tulisi ymmärtää ilman uhkailua, että ero on seuraava vaihtoehto jos ratkaisua ei löydy.

Tuo kuvaa aika hyvin naisten käsitystä parisuhteesta, se on kuin loputon työsuoritus ja mies on palkattu tekemään nainen onnelliseksi. Tulos tai ulos.

Minä väitän, että sellaista pariskuntaa ei olekaan, jolla ei aika ajoin olisi omaa kinasteluaan, pienemmistä tai suuremmista asioista. Mutta jos suuret linjat ovat kunnossa ja tunnepuoli pelaa, mistä hitosta pitäisi ymmärtää että nyt onkin jo ero mielessä toisella. Naapurin Esko ja Raija ovat kinastelleet 30 vuotta ja jatkavat hautaan asti, kun peruspilarit ovat kuitenkin kunnossa.

Minusta erosta nimenomaan pitää puhua, jos toisen mielestä ollaan niin vakavien kysymysten äärellä. Ei ole millään tavalla reilua jysäyttää sitä pommia ihan puskista. Samalla sanon, että ero-sanalla ei koskaan pitäisi leikkiä ja uhkailla turhan takia.

Parisuhteeseen kuuluu työsuoritus yhteisen kodin ja perheen hyväksi, myös molempien tulee työskenellä tehdäkseen puolisonsa onnelliseksi. Lisäksi sinun viesti sanoo 'aika ajoin olisi omaa kinastelluaan' ja lainaamasi viesti 'jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä'. Ymmärrätkö eron?

Eipä siinä juuri eroa ole, aina on joku asia pielessä. Niistä pitäisi sitten osata erotella, että mitkä näistä ovat mahdollisesti eroon johtavia ja mitkä tavallista perusnurinaa.