Mies luulee kaiken olevan hyvin, nainen haluaa erota - miksi aina näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

utyuytu kirjoitti:

Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:

-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.

-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.

"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".

Huomaatko?

Eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi se yksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi eiköhän tuo tarkoittanut, että puhumatta nimenomaan erosta mitään? Logiikallasi siis jos toinen puhuu toiveista esimerkiksi seksin suhteen, tarkoittaahän että on jo suunnitellut tai toteuttanut pettämistä koska huono seksi. ?

Miten tyhmä pitää ihmisen olla jos ei tajua, että suhteen toisen osapuolen jatkuvasta ja pitkään jatkuneesta tyytymättömyydestä voi seurata ero? Onko nämä tyypit työelämässkin yhtä yllättyneitä jos pomo pitää sinulle puhuttelun myöhästelystä ja huonosta työtuloksesta, seuraavalle kerralla saa samasta aiheesta jo 1. varotuksen, sitten 2. varotuksen ja sitten tuleekin yllättäen potkut. Ihmetteleekö samat tyypit sitten muille, että ihan noin vaan ja yllättäen potkut tuli vai onko se vain parisuhteen ominaisuus, että sen toisen osapuolen tulisi sietää mitä vain ja valittaminen on vain tyhjän puhumista ei siitä voi seurata eroa?

Minusta erolla uhkailu ei kuulu suhteeseen. Ero otetaan esiin vasta, kun se ollaan valmiita toteuttamaan. Sitä ennen keskustellaan rauhallisesti ongelmista ja yritetään löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Molempien osapuolten tulisi ymmärtää ilman uhkailua, että ero on seuraava vaihtoehto jos ratkaisua ei löydy.

Erosta voi keskustella ilman että sillä uhkaillaan. Moni nainen syyllistyy siihen, että eron mahdollisuudesta keskustellaan vain ystävien kanssa tai haudotaan sitä itsekseen. Jotkut miehet eivät siksi ymmärrä asian vakavuutta. Itse kun olettavat että näin isosta asiasta todellakin keskusteltaisiin suoraan.

Ylipäätään naisten tapa kommunikoida on monesti vihjailla hienotunteisesti ja olettaa toisen ymmärtävän viestin rivien välistä. Miehet taas usein viestivät suoraan, lyhyesti ja ytimekkäästi. Tämä tulee esiin niin monessa parisuhteessa, eikä vain erosta puhuttaessa. Miehet valittaa, että nainen olettaa hänen lukevan ajatuksia ja nainen luulee miestä tyhmäksi tai ettei hän välitä, kun hänen toiveitaan huomioida. Vastaavasti moni nainen loukkaantuu, kun mies on naisen mielestä tyly ja mies ihmettelee eikö tästäkään aiheesta saa puhua.

Ehkä tässä onkin se ero kommunikaatiossa: osalle porukkaa ero on aina olemassa oleva vaihtoehto jos suhteessa on paljon ja pitkään jatkuvia riitoja ja tyytymättömyyttä. Eroa ei tarvitse erikseen ottaa esille vaan se on olemassa riitojen alaviitteenä. Osalle taas riidat ja tyytymättömyys ja ovat vain riitoja ja tyytymättömyyttä ja ero on erillinen iso asia, joka otetaan esiin, kun halutaan korostaa että juuri tämä riita ja tyytymättömyys ovat jatkuessaan peruuttamattomia.

Minä kuulun ensin mainittuun ryhmään: ero on aina pinnan alla oleva ratkaisuvaihtoehto ja kun otan eron puheeksi ollaan jo oikeastaan menty sen erorajan yli eikä paluuta enää ole. Samoin koen jos vastapuoli ottaa eron puheeksi, että nyt eroraja on ylitetty eikä paluuta enää ole.

Tekstistä saa ehkä kuvan, että eroan helposti, mutta näin ei tosiaankaan ole vaan olen ennen eroa yrittänyt pitkään ja sitkeästi ratkaista ongelmaa ja löytää molempia tyydyttävää vaihtoehtoa, antanut toiselle useita mahdollisuuksia muuttaa toimintaansa ja yrittänyt muuttaa omaa toimintaani.

Niinpä. Yksi kaveri yritti ottaa suhteen ongelmat vaimonsa kanssa puheeksi ja mainitsi eronkin mahdollisuuden. Hänen tarkoitus oli juurikin varoittaa miten vakavissaan on, jotta toinen voi herätä ennen kuin on mahdollista. Oli ajatellut pariterapiaa.

Nainen sitten veti herneet ja etsi itselleen viikossa oman vuokrakämpän kun eihän tässä mitään enää kannata tehdä kun toinen oli jo päätöksen erosta tehnyt.

Eihän siinä sitten huonosti käynyt? Kaverisi oli ajatellut eroa yhtenä vaihtoehtona ja kun toi sen esille, vaimo oli samaa mieltä: tämän suhteen eteen ei kannata tehdä töitä, erotaan saman tien. Kaveri sai mitä halusi. Jos kaverisi on lopputulokseen pettynyt, niin oliko tarkoitus sittenkin kiristää vaimoa, että jos vaimo ei tee niin kuin kaverisi haluaa, niin tuloksena on ero?

Tarkoitus ei ollut kiristää vaimoa. Tarkoitus oli antaa selkeä herätys/varoitus, että en todellakaan ole tyytyväinen. Ettei sitten kummankaan tarvitse valittaa/katua, ettei saanut mahdollisuutta vielä yrittää. Hän uskoi, että ongelmista olisi voitu selvitä, jos olisivat molemmat olleet valmiita tekemään sen eteen töitä.

Vaimo kuuli sanan ero ja luuli että toinen on jo päätöksensä tehnyt. Ei enää uskonut millään olevan väliä, kun ero on väistämättä edessä. Parempi näin kuin vuosien kitkuttaminen huonossa suhteessa, mutta kai sitä olisi pitkän suhteen pelastamiseksi vähän vaivaakin nähdä.

Mä muuten toimin samoin entisessä suhteessa. Mies sanoi että hänestä tuntuu että helpointa olisi jos erotaan ja mä käsitin sen niin että haluaa erota. Suhteessa oli ollut jo pitkään ongelmia ja koin että olin jo pitkään yrittänyt yksin parantaa sitä...ehkä sit olinkin jo valmis eroon ja oli helpompi lähteä kun se sana "ero" tuli miehen suusta. Yllätyin sitten kun lähdettyäni mies oiskin halunnut vielä yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No käyhän niitä toisinkinpäin, eli vaimo luulee että kaikki on ookoo, ja yksi kaunis päivä äijä pakkaa laukut ja lähtee, vaikka sen kliseisen nuoremman naisen luo.

Näinhän se miehillä usein menee, ehkä niitä ongelmia on ollut pidempään mutta mies ei ole niitä osannut/halunnut nostaa esille vaan on helpompi lähteä toisen mukaan.

Tässä näkyy hyvin se yleistys, että kaikki naiset on hyviä kuuntelemaan ja keskustelemaan. Ei todellakaan ole. Ihan kuten miehissäkin löytyy naisissakin niitä jotka eivät halua/pysty kuuntelemaan toisen murheita ja ajattelemaan asioita toisen näkökulmasta.

On moni mieskin yrittänyt vuosia puhua häntä hiertävistä asioista, mutta sillä ei ole ollut vaikutusta. Kun ero sitten tulee naiselle "yllätyksenä", ulkopuoliset olettavat heti miehen vain paenneen paikalta. Jos tilanne on toisin päin, oletetaan heti miehen vain sulkeneen silmänsä ja korvansa, kun ei ole tilannetta huomannut.

Ärsyttää nämä yleistykset. Varmasti miehillä ja naisilla on sukupuolittuneita piirteitä, mutta erot yksilöiden välillä on todella suuria. Ihan samalla tavalla voisi yleistää, että nainen on aina se, joka pihtaa ja nalkuttaa.

Toisaalta Väestöliiton tutkimus kertoo, että naiset hakee 80% eroista ja näissä 60%ssa kerrotaan eron syyksi kommunikaatio-ongelmat parisuhteessa. Joten kummatkohan on haluttomampia tämän tutkimuksen valossa keskustelemaan ja kuuntelemaan?

Eihän tuo tutkimus ota mitään kantaa siihen kumpi sukupuoli on halukas tai haluton keskustelemaan ja kuuntelemaan. Se kertoo vain syyksi kommunikaatio-ongelmat. Niitä on monenlaisia.

Ei esim. ymmärretä toisen erilaista tapaa viestiä (tulkitaan toista jatkuvasti väärin) tai ajoitusta (toinen selvittää asiat heti riidellessä, toinen vasta parin päivän rauhoittumisen jälkeen). Molemmissa kommunikaatio ei toimi, vaikka molemmat onkin halukkaita sitä omalla tavallaan yrittämään.

Se kertoo sen kumpi osapuoli kokee ongelman suuremmaksi ja ratkaisevaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sattuipa tämä ketju sopivaan aikaan. V*ttu minä otan eron. Siivosin tänään, nyt mies tuli töistä varttitunti sitten ja keittiön lattialla on kasa roskia, pöydän päällä on näkkärinmuruja ja mukista läikkynyttä teetä, sitä p*rkeleen näkkileipää on lattiallakin. Työpöydällä on makkarankuorta ja margariinirasia. Minulla hajoaa pää, kohta lähtee huutoraivarit! S**tana!

Joo. Vaihdetaan miehiä. Mun mies kitisee jatkuvasti tuollaisista jutuista. Eikä mua kiinnosta yrittää olla siistimpi mokoman aina happaman ukon kanssa. Pariutukaa keskenänne.

Vaihdetaan vaan. Minulla tulee itku, kun mies ei tuon vertaa arvosta tekemääni työtä. Siinäpä olkoon, en taatusti siivoa noita. Olin tekemässä ruokaa, mutta jätin sen kesken, en tee sitäkään. Illalla voin viedä näkkärinmurut miehen sänkyyn, siinäpä ihmettelee.

No mä taas lopetin ruuan tekeminen kun mies nalkuttaa silloinkin sotkusta, joka kokkauksesta tulee. Kokatkoon yksin.

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NäinMeillä kirjoitti:

En epäile etteikö olisi monia tapauksia jossa miehessä on ihan oikeasti vikaa niin paljon että ero on ihan luonnollinen seuraus. Tämän lisäksi on kuitenkin jonkin verran tapauksia jossa ongelma on enemmänkin yhteensovittamattomat standardit. Jos esim. naisen mielestä kodin pitää olla aina tip top ja tämä edellyttää siivoamista monta kertaa viikossa, ei ole ihan vain miehen vika jos hänen mielestään vähempikin riittäisi. Jos koti ei miehenkään standardeilla muuttuisi miksikään sikolätiksi niin en näe mitenkään järkeväksi jos avioliitto uhrataan siksi että mies ei halunnut muuttua täysin naisen halumaksi himosiivoojaksi.

Naisilta jää myös usein huomaamatta että miehet ja naiset motivoituvat töihin usein juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Nainen on tyyytyväinen ja rentoutunut kun kotihommat on saatu tehtyä, mies motivoituu kotitöihin kun on ensin tyytyväinen ja rentoutunut.

On se jännä, miten aina väitetään naisesta, että esim, naisen mielestä kodin täytyy olla aina tiptop. Minä en pidä siivoamisesta ja alan kestää sotkuja. Silti minusta olisi kiva käydä saunassa, mutta sitä ei ole pesty pariin vuoteen ja se on oikeasti limainen. Mies on innokas saunoja, mutta saunaa hän ei saa pestyä. Kylppäri on pesty viimeksi puoli vuotta sitten ja jotain kasvustoa laatoissa alkaa olla. Vessanpytyn pesin parin viikon käytön jälkeen ja kas vain, siinäkin alkoi kasvaa jotain. Kyse ei ole siitä, että mies ei huomaa. Huomaa kyllä, kyllä huomauttaa sotkusta, mutta ei vaan saa aikaiseksi tehdä mitään asian eteen.

En tiedä mistä kertoo se että oikein kukaan nainen ei onnistu puhumaan siitä asiasta josta yritin herättää keskustelua, eli siistä että osalla naisista esim. siisteysstandardit ovat vähän liiankin tiukat ja tämä aiheuttaa kitkaa parisuhteessa vaikka miestään ei olisi mikään varsinainen sottapytty. Aina tuodaan vain kerta toisensa jälkeen esiin mies joka ei tee juuri mitään ja tämä ikäänkuin kumoaa ajatuksen että naisen standardit voisivat olla liian kovat.

Jos naisen mielestä sotkut siivotaan heti, jos vaikka läiskyttää kahvia pöydälle ja miehen mielestä sen ehtii tehdä myöhemmin, niin onhan siinä eroa. Sotku näyttää sotkulta, jos sitä ei siivoa heti. Tyhjä kahvimuki olohuoneen pöydällä saa pari kaveria ennen kuin joku vie ne tiskikoneeseen. Mitä pitempään lian antaa pinttyä, sitä vaikeampi se on saada puhtaaksi. Minusta tahrat ja likaiset astiat eivät ole mikään sisustuselementti eikä "missä se ruuvimeisseli on, jota viime kesänä käytin" ole järkevää ajankäyttöä tai keskustelua.

Edelleen kaikkien muiden vastaajien tavoin et suostu keskustelemaan siitä mistä oli puhetta eli yleisen siivouksen aikataulusta. Kyse ei siis ole siitä ettei akuutteja sotkuja, esim. läikkynyttä kahvia, siivottaisi heti vaan siitä pitääkö kotia puunata kolme kertaa viikossa jotta se olisi riittävän siisti vai riittääkö esim. kevyempi viikkosiivous kerran viikossa ja välillä sitten tarpeen mukaan isompi siivous.

Tiedän monia perheitä jossa kannataan kaikki matot ja petivaatteet ulos vähintään kerran viikossa ja samalla kuurataan koti suunnilleen lattiasta kattoon. Tämän lisäksi imuri hurisee melkein joka päivä ja kaikkea kuurataan jatkuvasti. Ja tämä aina nimenomaan naisen vaatimuksesta. 

Jos sitten mies ei tätä pidä tarpeellisena niin siitä seuraa hirveä valitus.

Kun siivotaan päivittäin vähän ja pidetään tavarat paikoillaan, ei tarvitse ikinä pitää sitä isompaa siivousta. Eikö sinulle ole mitään siivousasioita opetettu köksässä. Tietyt jutut tehdään päivittäin, toiset viikoittain. Jotkut harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rtyrtytrtry kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan on huomattu että usein miehet joille eroo tulee yllättäen ovat lapsellisia, ei oteta vastuuta omasta käytöksestä, ongelmista ei osata keskustella tai käsitellä, naisen yrittäminen asioista keskustelemiseen kahdenkesken ja ongelmien ratkaisemiseen nähdään nalkuttamisena. Oikeasti olette suhteessa silloin vielä emotionaalisesti kehittymättömän ihmisen kanssa. Naisethan usein pärjäävät helpoiten elämässä ongelmien kanssa koska tietävät miten ne käsitellään mutta miehet jäävät rannalle ruikuttamaan. 

Nainen pärjää sen takia, että hänellä on aina ympärillä porukkaa joka yksisilmäisesti kehuu häntä ja pitää hänen puoliaan, kenellekään ei tule mieleen että naisessa itsessäänkin voi olla vikaa. Sen jeesusteluporukan avulla noustaan kaikista ongelmista, jopa erostakin kuin mikäkin enkeli. Koska naisten kesken on tärkeämpää että kaikilla on kivaa, eikä puhua raa'an rehellisesti asioista. Miesten todellisuus on erilainen, ehkä siitä johtuu myös se että kun naiselta tulee pelkkää nalkutusta ja vittuilua niin se tuntuu ihan tavalliselta eikä mies ymmärrä että nyt ei ole kaikki hyvin prinsessamaassa.

Miehet eivät siis pärjää, koska he eivät ole solidaarisia eivätkä tue ja kannusta toisiaan. Pitäisikö miesten ottaa mallia naisista, jotta hekin alkaisivat pärjätä?

Tässä on taas se tilanne, että miegstä yritetään tehdä naisia.

Pärjääminen on naismaista, pitää olla pärjäämätön äijjjjjä jotta olis MIÄS? Jessus miten lapsellista pjaskaa.

Tuttua hommaa. Yks ex sanoi, kun pyysin, että mentäis pariterapiaan, että: "Ei mulla oo mitään ongelmia" ja se siitä.

Toinen havahtui vasta kun olin tekemässä irtiottoa. Itki vuolaasti ja yritti hädissään kosia. Vuosia ennen sitä olisin halunnut, että jaetaan kotityöt, tehdään jotain yhdessä, hoidetaan suhdetta. Mutta ei. Hän halusi roikkua netissä, jätti kotityöt tyystin minulle, eikä ollut kiinnostunut juttelemaan mistään. Olin aivan pystyyn kuollut hänen kanssaan. Hänkin sanoi: "Minä luulin, että meillä on kaikki hyvin".

Kuinkahan paljon sitä on pakko neuvotella, valittaa, maanitella, yrittää sopia ja saada toinen olemaan tasavertainen kumppani, ennenkuin voi luovuttaa? Ja lopulta vain huomaat, että et enää pidä siitä ihmisestä jollaiseksi olet itse tullut teidän suhteessa. Nalkuttavaksi ja vihaiseksi, turhautuneeksi akaksi, jonka elämä on vain pelkkää mustaa liejuarkea, kun samaan aikaan toinen voi olla ongelmaton ilman huolen häivää.

Olen tullut siihen tulokseen, että nuo tuollaiset miehet ovat niin itsekkäitä ja katsovat vain omaan napaansa. Onneksi on vapaus valita, eikä kukaan/mikään tänä päivänä pakota olemaan huonossa suhteessa, kuten vaikkapa 50 vuotta sitten tapahtui. Nyt minulla on sellainen mies, kenen kanssa on hyvä olla. Tasa-arvoinen, kuunteleva ja osallistuva.

Veikkaan, että tämä on se syy, miksi kiltit uliulit jää nykyään yksin. Heidän mielestään riittää, kun ei hakkaa ja juo, mutta eivätpä sitten paljon muutakaan tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sattuipa tämä ketju sopivaan aikaan. V*ttu minä otan eron. Siivosin tänään, nyt mies tuli töistä varttitunti sitten ja keittiön lattialla on kasa roskia, pöydän päällä on näkkärinmuruja ja mukista läikkynyttä teetä, sitä p*rkeleen näkkileipää on lattiallakin. Työpöydällä on makkarankuorta ja margariinirasia. Minulla hajoaa pää, kohta lähtee huutoraivarit! S**tana!

Joo. Vaihdetaan miehiä. Mun mies kitisee jatkuvasti tuollaisista jutuista. Eikä mua kiinnosta yrittää olla siistimpi mokoman aina happaman ukon kanssa. Pariutukaa keskenänne.

Vaihdetaan vaan. Minulla tulee itku, kun mies ei tuon vertaa arvosta tekemääni työtä. Siinäpä olkoon, en taatusti siivoa noita. Olin tekemässä ruokaa, mutta jätin sen kesken, en tee sitäkään. Illalla voin viedä näkkärinmurut miehen sänkyyn, siinäpä ihmettelee.

No mä taas lopetin ruuan tekeminen kun mies nalkuttaa silloinkin sotkusta, joka kokkauksesta tulee. Kokatkoon yksin.

Ai että, oletko näitä tapauksia jotka jättää tyyliin sipulinkuoret ja perunankuoret lojumaan sinne keittiöön loppupäiväksi ja kaikki likaiset astiat jätetään pöydälle? Puhumatta siitä, että liedele jää ruokaa joka on läikkynyt yli? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sattuipa tämä ketju sopivaan aikaan. V*ttu minä otan eron. Siivosin tänään, nyt mies tuli töistä varttitunti sitten ja keittiön lattialla on kasa roskia, pöydän päällä on näkkärinmuruja ja mukista läikkynyttä teetä, sitä p*rkeleen näkkileipää on lattiallakin. Työpöydällä on makkarankuorta ja margariinirasia. Minulla hajoaa pää, kohta lähtee huutoraivarit! S**tana!

Joo. Vaihdetaan miehiä. Mun mies kitisee jatkuvasti tuollaisista jutuista. Eikä mua kiinnosta yrittää olla siistimpi mokoman aina happaman ukon kanssa. Pariutukaa keskenänne.

Vaihdetaan vaan. Minulla tulee itku, kun mies ei tuon vertaa arvosta tekemääni työtä. Siinäpä olkoon, en taatusti siivoa noita. Olin tekemässä ruokaa, mutta jätin sen kesken, en tee sitäkään. Illalla voin viedä näkkärinmurut miehen sänkyyn, siinäpä ihmettelee.

No mä taas lopetin ruuan tekeminen kun mies nalkuttaa silloinkin sotkusta, joka kokkauksesta tulee. Kokatkoon yksin.

Ai että, oletko näitä tapauksia jotka jättää tyyliin sipulinkuoret ja perunankuoret lojumaan sinne keittiöön loppupäiväksi ja kaikki likaiset astiat jätetään pöydälle? Puhumatta siitä, että liedele jää ruokaa joka on läikkynyt yli? 

Siivoan jäljet. Mies on niitä joiden mielestä kokatessa ei saa roiskua...kuulemma jos tekee kaikki vaiheet siististi jää vähemmän siivottavaa. No minusta se vie kaiken ilon pois kokkaamisesta.

Kaikki miehet eivät vain tajua naisia. Minä tajuan, liiankin kanssa.

Naiset flirttailevat minulle aina liikenteessä ollessani, huomaan sen kyllä. Olen onnistunut luomaan itsestäni paremman version kuin olin ennen ja se näkyy nyt 😊.

Rialle terkkuja😘!

Minä tunnen henkilökohtaisesti kaksi paria, missä nainen jättää tavarat lojumaan. Minä ja ystäväni tyttö.

Minulle kodin järjestys on ollut aina bomeemi. Mies taas tiukan jämpti asioissa. Keräilee sulavasti minun sukat lattialta ja pikkuhousut sängyn vierestä. Kun takkini tipahtaa hengarista, niin nostaa sen ja laittaa paikalleen. Joskus sanonut, että voisitko keittiön ovet laittaa kiinni, kun ne jää minulla aina auki. Yritän skarpata,

Olemme olleet naimisissa kojta 25 vuotta ja ei ole suurempaa riitaa tarvinnut koskaan riidellä erilaisesta siisteyskäsityksestä.

Kaverini tyttö asuu yhdessä todella tarkan miehen kanssa. Joka tavara pitää olla viivasuoraan minusta. Tyttö on jo nuorena elänyt ns. sikolätissä, missä kaikki jäi siihen, mihin se kädestä pantiin. Heilläkin mies keräilee ja siivoilee tytön jälkiä ja tyttö yrittää opetella viemään kahvikupit tiskikoneeseen, eikä jätä sängyn vierelle lattialle. Mutta hitaasti edistyy. Eivät myöskään riitele hädin tuskin koskaan.

Että meneeköhän sen niin, että jos on sottapyttynainen, niin mies vain hiljakseen siivoilee jälkiä, eikä huuda ja natkuta koko aikaa ja uhkaile avioerolla.

rtyrty kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska usein mies ei ymmärrä, että nainen ihan oikeasti kaipaa suhteelta joskus täysin eri asioita kuin hän. On saattanut vaikkapa oman sukunsa miehiltä oppia asenteen, että "nalkutus" on pakollinen paha, tulee aina kaupan päälle naisen kanssa eläessä. Kuvittelee olevansa hyvä mies kun sietää nalkutusta kärsivällisesti. :D Eikä mieleen pulpahda vaikkapa kuunnella naistaan niin, ettei tarvi edes "nalkuttaa", vaan voi luottaa tulleensa muutenkin kuulluksi.

Nalkutus heittomerkeissä, koska sana on välillä vähättelevä ja ikävä. Sitä käytetään vähän turhan laajasti kaikesta kritiikistä, erityisesti toki naisen antamasta.

Mies saattaa toisinaan myös pelätä että jos kuuntelee naistaan liikaa, hänestä tulee naisen silmissä nössö ja pehmo. Eli itsetunto on huono, eikä keinot sen nostamiseen kovin näppärät. Tällöin edes rautalanka ei auta.

Vinkki miehille, jotka haluavat välttää "nalkutusta": Kysele naiseltasi itse oma-aloitteisesti onko hän onnellinen, jos ei niin mitä voisit tehdä. Kysy myös, kokeeko tulevansa arvostetuksi, jos ei niin miksi. Mitä voit tehdä. Ja niin edes päin, kysy ja kuuntele.

Vinkki naisille: Valitse sellainen mies, joka on sinun arvojesi mukainen.

Luuletko, että siinä suhteen alkuvaiheessa mokaan paljastaa sitä todellista karvaansa.?

Hyvät miehet paljastavat luonteensa heti alkuun. Ja sitten tämän palstan u-l-imiehet, he paljastavat oman huonon luonteensa heti.

Mutta sitten ne huonot, mutta u-leja paremmin mukavaa esittävät miehet ovat ongelma, silloin yleensä vasta kun luulevat ettei nainen enää lähden missään tapauksessa, paljastuu se luonteen todellinen kurjuus. Ei kukaan nainen tahallaan valitse kuspäätä, vaan ihmisen todellinen luonne tulee näkyviin vasta kun oikeasti tulee rankka elämäntilanne.

Siksi fiksut vanhemmat neuvovat lapsiaan, että älä tee lapsia ennen kuin olette sen potentiaalisen toisen vanhemman kanssa yhdessä kokeneet jonkun kriisin, niissä vasta näkyy se todellinen luonne. Mikä myös tarkoittaa, että tutustuu kunnolla ennen lasten tekoa.

Tiedän aika monta naista jotka ovat muuttuneet omahyväisiksi heti lasten synnyttyä, myös minun lapseni äiti. Viisi vuotta jaksoi esittää mukavaa ja järkevää ihmistä. Tämä kun ei ole sukupuolisidonnainen asia. Tosin väitän että naiset ovat enemmän rahan perässä kuin miehet. Pointtina on että aina ei voi tietää mitä elämä eteen tuo, mutta on lapsellista syyttää muita omasta onnettomuudestaan. Jokainen tekee itse pariutumista koskevan valinnan, ei muut. Jos sattuu että valinta on väärä, niin ei siinä paljoa syyttelyt auta, se on väärä ja on aika ottaa opiksi ja siirtyä eteenpäin.

Hyvä että huomaat, että ihan itse valitsit rahan perässä olevan naisen.

Mutta saako kysyä, oletko niitä, joille naisen koulutus on merkityksetön? Kun kunnollisen ammatin hankkinut nainen myös hankkii itse ne rahansa, jos rahan perään on. En tunne yhtään juristia tai lääkäriä jotka venyisi kotona vuosikymmeniä hoitamassa paria lasta, sen sijaan kouluttamattomilla/työttömillä naisilla se on tapana, kun ei kerran  ole kiinnostavaa tai hyvin palkattua ammattia mihin palata.

Naisen älykkyys ei ole merkityksetön, mutta olen tavannut myös itsekkäitä ja etenkin itsensä koulutuksen kautta määritteleviä naisia, joten minusta koulutus ei takaa mitään. Olen huomannut että monesti ne joilla ei ole tarvetta päteä, ovat niitä parhaita kumppaneita. Aina tosin ei voi voittaa ja elämässä nyt joskus tulee kuraa niskaan ilman syytä, mutta ei niitä vatvomaan kannata jäädä.

Kolutetuista naisista tulee usein omahyväisiä, koska he luulevat että se koulutus tuo heihin jotain lisäarvoa parisuhdemielessä, vaikka sillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Jos haluat hyvinvoivia, terveitä ja pärjääviä lapsia, nimenomaan äidin koulutus on tässä merkittävä tekijä. Googlaamalla löytyy titkimuksia aiheesta.

No meilläkin ero tuli puun takaa, mutta toisinpäin . Eli mies jäi kiinni siitä, että hänellä oli toinen nainen. Siinä ei enää vaihtoehtoja ollut kuin erota.

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen henkilökohtaisesti kaksi paria, missä nainen jättää tavarat lojumaan. Minä ja ystäväni tyttö.

Minulle kodin järjestys on ollut aina bomeemi. Mies taas tiukan jämpti asioissa. Keräilee sulavasti minun sukat lattialta ja pikkuhousut sängyn vierestä. Kun takkini tipahtaa hengarista, niin nostaa sen ja laittaa paikalleen. Joskus sanonut, että voisitko keittiön ovet laittaa kiinni, kun ne jää minulla aina auki. Yritän skarpata,

Olemme olleet naimisissa kojta 25 vuotta ja ei ole suurempaa riitaa tarvinnut koskaan riidellä erilaisesta siisteyskäsityksestä.

Kaverini tyttö asuu yhdessä todella tarkan miehen kanssa. Joka tavara pitää olla viivasuoraan minusta. Tyttö on jo nuorena elänyt ns. sikolätissä, missä kaikki jäi siihen, mihin se kädestä pantiin. Heilläkin mies keräilee ja siivoilee tytön jälkiä ja tyttö yrittää opetella viemään kahvikupit tiskikoneeseen, eikä jätä sängyn vierelle lattialle. Mutta hitaasti edistyy. Eivät myöskään riitele hädin tuskin koskaan.

Että meneeköhän sen niin, että jos on sottapyttynainen, niin mies vain hiljakseen siivoilee jälkiä, eikä huuda ja natkuta koko aikaa ja uhkaile avioerolla.

Ei mene. Meillä mies nalkuttaa aivan jatkuvasti minun tavaroistani, vaikka omansa toki saavat lojua siellä täällä. Samoin kauhea haloo tiskeistä kun teen ruokaa, mutta omilta jäljiltään keittiö aina kuin pommin jäljiltä. Tämmöistä tasa-arvoa meillä.

Samaa kokemusta.

Vaikka täällä onkin Ulilaudan katkerat uliulimiehet päivystämässä ja kääntämässä ihan joka ikisen mahdollisen ongelmatilanteen miesvihaksi ja naisten syyksi (sitä asiasisältöähän ei toki tarvitse sisäistää, pääasia että saa valittaa katkerana), niin ihan todellisia nämä naisten kokemukset on ja toivon, että miehet ottavat niistä opiksi jos kerran suhteessa haluavat olla. Mikään pakkohan suhteessa ei siis ole olla!

Oma kokemus:

Vuosia yhdessä. Sanonut useamman kerran kauniisti joistakin asioista. Sitten sanon tylymmin. Ei vaikutusta. Lopulta ei seksikään vätyksen kanssa enää kiinnosta.

Ongelmia: mies ei tee ruokaa, jos ostaa ruokaa niin ostokset ovat usein ihan hölmöjä tyyliin yksi porkkanapussi ja leipäpaketti. Ei kyennyt ajattelemaan, että taloudessa on kaksi ihmistä ja hänkin voisi joskus niitä koko viikon ruokaostoksia tehdä. Vaatekaappi oli hävityksen kauhistus ja aina kaikki hukassa. Postiluukkuun tulleet laskut pinottiin kaapin perälle, josta ne kaikki tippuivat päälleni kun kerran aloin siivoamaan. Miehen mielestä laskuja ei tarvinnut maksaa ajallaan, minun mielestäni piti. Kerran meillä meni sähköt kun mies ei hoitanut sähkölaskua. (omalla kontollani oli vakuutukset).

Mies makasi sohvalla ja poltteli pilveä kun minä tein pitkää päivää ensin koulussa ja sitten töissä. Lähes joka päivä. Mies ei käskemättä tehnyt yhtään mitään kotitöitä, tiskiallaskin olisi alkanut kasvaa hometta ennen kuin hän olisi jotakin tehnyt.

Oikeasti, INHOAN sitä, että aikuista ihmistä pitää käskeä tai edes pyytää tekemään mitään. Ei ole yhteenmuutto kenenkään miehen kanssa tuon jälkeen kiinnostanut, miksi ottaisin vastaavan riippakiven uudestaan? Sen verran harvassa tuntuu olevan ne aikuiset mieshenkilöt, jotka ymmärtävät ITSE ja pyytämättä tehdä asioita. Haluan rinnalleni vastuullisen aikuisen enkä mitään velttoilevaa vätystä.

Ja tätä kuulee ihan koko ajan: mitäs menit yksiin vätyksen kanssa. Monista muistakin ketjuista selviää että ähäkutti, katsokaas kun se toinen osaa näytellä ihan muuta aluksi. Siis ihan oikeasti ja rehellisesti, moni mies on ollut suhteen alussa ihan muuta ja kun yhteen muutetaan ja suhde arkistuu, vasta silloin se vätystely alkaa. Ei sitä näe etukäteen.

Lisäys edelliseen:

ja tosiaan, tuli munkin miehelle yllätyksenä se että halusin erota, vaikka välit oli viilentyneet jo pitkään ennen kuin sanoin ääneen, että todellakin haluan erota. Puoli vuotta tuota ennen oli kriisi jolloin myös kerroin, että olen harkinnut eroa. Monin eri tavoin toin pitkän aikaa esille, että on ongelmia joihin haluan ratkaisun. Mies ei muutu, ei kuuntele, ei ota tosissaan, mitään.

Joo, heippa. Jäi varmaan ihmettelemään. Vaikea käsittää tuon sortin puupäisyyttä.

https://www.dennisprager.com/are-women-malcontents/ 

Vierailija kirjoitti:

rtyrty kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat hyvinvoivia, terveitä ja pärjääviä lapsia, nimenomaan äidin koulutus on tässä merkittävä tekijä. Googlaamalla löytyy titkimuksia aiheesta.

Jos haluat lapsia ylipäänsä niin äidin korkea koulutus on se huonoin mahdollinen asia. Sekä yhteiskunnalle että miehelle. Aloitetaan joskus 28 paikkeilla  ja tehdään max 2 koska pitäähän sitä uraakin ajatella. Sitten ajatellaan kultaiset lasit silmillä kuinka kivaa siellä töissä verrattuna oman lapsen hoitoon. Kunnes päästään takaisin töihin ja valitus alkaa taas siitä miten raskasta on töiden ja lastenhoidon yhteensovittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin mies on nyt järkyttynyt kun kerroin, että jos tilanteeseen ei tule merkittävää ja pysyvää muutosta, haluan eron.

Miehen näkemys tilanteesta on, että meillä tehdään kotityöt puoliksi. Myös lapset hoidetaan hänen mielestään puoliksi ja molemmilla on hyvin omaa aikaa.

Todellisuus onkinnihan toinen. Mies on viimeksi tehnyt kotitöitä viikko sitten kun tyhjensi astianpesukoneen. Tämä ilmeisesti on hänen mielestään puolet kaikista viikon kotitöistä lapsiperheessä. Minä laitan joka päivä ruoan. Jos miehen joskun silloin tällöin on ruokittava lapsensa, ajaa mäkkäriin. Minä vien ja haen lapset hoidosta. Minulla on silloin tällöin aamupalaveri töissä jolloin miehen on vietävä lapset. Tämä on niin suuri ponnistus että edes tuota viikon yhtä astianpesukoneen tyhjennystä ei voi sillä viikolla suorittaa ja minun pitäisi jotenkin hyvitellä herralle, että on joutunut viemään omat lapsensa hoitoon. Miehellä on aikaa vievä harrastus jonka parissa viettää 4-5 iltaa viikossa. Minun oma aikani on lenkkeily lapset mukana. Jotenkin tämä on kuitenkin miehen mielestä omaa aikaa.

Nyt sitten mies kitisee ettei ymmärrä miten ei muka osallistu tarpeeksi kotitöihin ja lasten hoitoon.

Entä jos listaatte kummatkin paperille mitä olette tehneet + oman ajan käyttö viikon aikana? Mieluummin vaikka exceliin allekkain niin ero loistaa kirkkaasti. Joko tajuaa tai jos ei tajua niin saat itse ainakin varmuuden siitä että menetetty tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kaikki omat suhteeni ovat päättyneet. Yritin miehille kertoa asioista, jotka häiritsivät, mutta reaktio oli tyypistä riippuen kieltäminen/suuttuminen tai "joo joo, yritän muuttua" -> mikään ei muutu. Kun sitä jonkun aikaa katselee ja tajuaa, ettei toisella ole kykyä myöntää itsessään olevan vikaa tai mitään aikomusta parantaa tapojaan, olen lopettanut suhteen. Aina tullut miehille yllätyksenä, koska heidän mielestään kaikki on ollut hyvin. Eivät varmaan uskoneet minun olevan tosissani tai ajattelivat, ettei asia ole niin vakava, koska olen rauhallinen ja asioista keskusteleva ihminen, en huuda enkä nalkuta. Eikä minulla ole mitään ongelmaa elää sinkkuna, jos vaihtoehtona on epäkunnioittava kumppani, joka ei kuuntele minua tai välitä onnellisuudestani.

Oletko niin vati että koitat muuttaa jokaista kumppaniasi?

Naisia pitää rakastaa juuri semmoisina kuin ovat, kaikkine alleineen ja henkisine vikoineen. Miehiä pitää muuttaa naisen mieluisksi.

Naisilta ei saa vaatia mitään, paitsi niitä asioita joita nainen itse haluaa. Mutta onhan se tasavertaista, koska miehiltä saa myös vaatia niitä asioita, mitä nainen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rtyrty kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat hyvinvoivia, terveitä ja pärjääviä lapsia, nimenomaan äidin koulutus on tässä merkittävä tekijä. Googlaamalla löytyy titkimuksia aiheesta.

Jos haluat lapsia ylipäänsä niin äidin korkea koulutus on se huonoin mahdollinen asia. Sekä yhteiskunnalle että miehelle. Aloitetaan joskus 28 paikkeilla  ja tehdään max 2 koska pitäähän sitä uraakin ajatella. Sitten ajatellaan kultaiset lasit silmillä kuinka kivaa siellä töissä verrattuna oman lapsen hoitoon. Kunnes päästään takaisin töihin ja valitus alkaa taas siitä miten raskasta on töiden ja lastenhoidon yhteensovittaminen.

Eihän tuosta tule mitään ongelmaa, jos mies tekee osansa. Eikä suomalaiset miehet suostu elättämään vaimoa ja lapsia vain miehen palkkatuloilla, kyllä siinä naisenkin palkka tarvitaan.