Mies luulee kaiken olevan hyvin, nainen haluaa erota - miksi aina näin?
Näitä tapauksia on tullut vastaan omassa lähipiirissä useampia, että miehille ero tulee yllättäen vaikka kaikki on ollut "hyvin". Mistä luulette tämän johtuvan?
Omalla kohdallani ero näyttää olevan väistämättä edessä, ja todennäköisesti myös oma mieheni väittäisi sen jälkeen syyn olleen minussa, koska hänen mielestään kaikki oli suhteessa hyvin. Hänen mielestään kun kaikki on tosiaan hyvin, lukuunottamatta sitä, että minä haluan aina nostaa esille kaikenlaisia ongelmia ja puhua niistä. Miehen mielessä ei ole käynytkään, että ongelmat voisivat olla todellisia minulle, vaikka hän ei ole samaa mieltä. Miehen tapa käsitellä ikävät asiat on lakaista ne maton alle, pätee siis ihan kaikkeen elämässä.
Onko teille tullut vastaavia tapauksia vastaan lähipiirissä tai onko käynyt samalla tavalla omassa suhteessa?
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
No käyhän niitä toisinkinpäin, eli vaimo luulee että kaikki on ookoo, ja yksi kaunis päivä äijä pakkaa laukut ja lähtee, vaikka sen kliseisen nuoremman naisen luo.
Näinhän se miehillä usein menee, ehkä niitä ongelmia on ollut pidempään mutta mies ei ole niitä osannut/halunnut nostaa esille vaan on helpompi lähteä toisen mukaan.
Kyllä. Minun ex-miehen mielestä meillä olisi ollut kaikki hyvin, jos vain minä olisin lopettanut valittamisen. Minun 'valittamisen' aiheet: mies yritti määrätä ulkonäköni hiusmallia (=polkka) ja vaatteita (=jakkupukuja) myöten. En suostunut vaan pidin oman makuni mukaisia vaatteita ja hiukset pitkänä = valitusta. Mies yritti määrätä mnkä verran saan tavata ystäviäni ja perhettäni, esim perheelle olisi sallittu 1 puhelu viikossa ja olisi pitänyt valita onko tämä yksi puhelu äidille, isälle vai jollekin sisaruksistani. En suostunut rajoituksiin = valitusta. Oli monia muitakin asioita, kun lopulta halusin erota ja mies oli järkyttynyt, kun meillä meni niin hyvin minun valitustani lukuunottamatta.
Se nainen on vuosikaudet yrittänyt kertoa ongelmista ja mies on kuitannut sen nalkutuksena, eikä kuunnellut. Kun naisen kärsivällisyys loppuu, loppuu liittokin. Mieshän on usein saattaen vaihdettava kuin junanvaunu, eikä lähde mihinkään, ellei kuvioissa ole jo seuraava nainen.
Se on helppo sanoa noin, kun ei halua ottaa vastuuta omasta käytöksestään. Varmasti asiasta on yritetty puhua, mutta joko ei olla kuunneltu tai ei haluttu keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vain palstamammojen kliseissä asia on näin. Mutta menestyksekästä miesvihaketjua, sehän oli tämänkin aloituksen tarkoitus, ei mikään muu.
Kovin heikko on maskuliininen identiteetti, jos ei tosiasioita kestä. Et kenties ole vielä niin vanha, että olisit tavannut näitä 30+ eronneita miehiä kovin useita.
Minulle kävi näin myös. Voi sitä herttaista ihmettelevää naamaa kun tämä muija lähtikin oikeasti. "Mutta kaikkihan oli hyvin!" Niin, sinusta. Kyllähän se meilläkin miehen elämä olikin täydellistä, ja se ilmeisesti sivuseikka, onko nainen onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain palstamammojen kliseissä asia on näin. Mutta menestyksekästä miesvihaketjua, sehän oli tämänkin aloituksen tarkoitus, ei mikään muu.
Kovin heikko on maskuliininen identiteetti, jos ei tosiasioita kestä. Et kenties ole vielä niin vanha, että olisit tavannut näitä 30+ eronneita miehiä kovin useita.
Mistä sinä tiedät mitä ne miehet ajattelevat? Naisilla on käsittämätön tapa kuvitella tietävänsä mitä muiden ihmisten päässä liikkuu. Luultavimmin ne miehet ovat luovuttaneet mielessään jo paljon ennen marttyroivaa pirttihirmua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain palstamammojen kliseissä asia on näin. Mutta menestyksekästä miesvihaketjua, sehän oli tämänkin aloituksen tarkoitus, ei mikään muu.
Kovin heikko on maskuliininen identiteetti, jos ei tosiasioita kestä. Et kenties ole vielä niin vanha, että olisit tavannut näitä 30+ eronneita miehiä kovin useita.
Mistä sinä tiedät mitä ne miehet ajattelevat? Naisilla on käsittämätön tapa kuvitella tietävänsä mitä muiden ihmisten päässä liikkuu. Luultavimmin ne miehet ovat luovuttaneet mielessään jo paljon ennen marttyroivaa pirttihirmua.
Niin ne miehet itse kertovat.
Naiset on ailahtelevaisia ja näkekevät jossain uuden nyksän ja sitten mennään. Suurin osa avioeroista on naisten aloitteesta.
Exälleni tuli myös ero yllätyksenä. Siitä huolimatta, ettei seksiä ollut vuoteen lainkaan, nukuimme pari vuotta eri huoneissa. Tämä siksi, että olin niin uupunut rukoilemaan apua arjen pyörittämiseen. Mies valitti minulle, koska kaikki muut naiset kyllä jaksavat hoitaa lapsensa ja kotinsa ja että oli kohtuutonta, että työssäkäyvältä mieheltä vaaditaan mitään. Mitä sitten, että itsekin tein täyttä työpäivää. Kun miehen alkoholin käyttö vielä kasvoi älyttömäksi ja sen aiheuttamat ristiriidat repivät perhettä vielä lisää, päätin erota. Mies raivostui, koska halusin erota ilman mitään syytä. Nyt riidellään elatustuesta, koska miehen mielestä lapsilisä kyllä riittää lasten kuluihin. Mitähän vielä...?
Vierailija kirjoitti:
Naiset on ailahtelevaisia ja näkekevät jossain uuden nyksän ja sitten mennään. Suurin osa avioeroista on naisten aloitteesta.
Jälkimmäinen on totta, muut syyt ovat moninaisia. Väkivalta, alkoholismi, rakkauden loppuminen, selvittämättömät ristiriidat, epätasa-arvo parisuhteessa, pettäminen... Uskottomuus on toki yksi yleisimmistä syistä eroon sinänsä, mutta lähinnä sen takia, että antaa ns. oikean syyn erolle. Usein asiat ovat olleet pitkään huonosti jo ennen pettämistä.
Vierailija kirjoitti:
Naiset kyllästyvät helposti. Heissä on sisäinen levottomuus.
Ketjun aiempaa kirjoittajaa lainaten: mistä sinä tiedät, mitä naisten mielessä liikkuu?
Meillä kävi niin että kun minä olin kotona sairaana, diili oli se että kotona makaava tekee kotityöt (hyvä kun pääsin sängystä ylös, mutta ok). Kun mies jäi työttömäksi ja minä olin opiskelemassa, kumma kyllä kotityöt olivat edelleen minun harteillani (mitä tapahtui sille että kotona makaava hoitaa kodin?). Minä siis maksoin ruuat, pesin pyykit, siivosin, laitoin ruokaa, lenkitin koirat, kaiken. Siis opskelujen ja työharjoitteluiden päälle. Siinä samalla kun mies makaa kotona pilveä poltellen. Jos kehtasin pyytää että edes joskus tekisi jotain, olin nalkuttava p*skiainen. Mies on nyt ex ja tuli ihan puskista sille tuo mun lähtö kun kaikkihan oli niin hyhvin. :)
Minäkin tunnen näitä miehelle ero tuli täysin yllätyksenä pareja. Ehkä parasta olisi sekä ottaa ongelmat esille, että sanoa jos emme niitä pysty ratkaisemaan on ero vääjäämättä edessä. Ystäväni meni pariterapiaankin avomiehensä kanssa suhteen ongelmia ratkomaan. Miehelle tuli silti yllätyksenä, kun ystäväni myöhemmin sanoi haluavansa lopettaa suhteen. Tiedän myös muutaman pariskunnan, joissa mies on päätynyt pettämään ja sitten on erottu. Mies kun ei ole saanut aikaiseksi kertoa tyytymättömyyttään suhteeseen mutta lähtenyt hakemaan seuraa.
En nyt lähtisi väittämään että se aina menee noin, mutta samankaltaisissa merkeissä minäkin lähdin. Erona ehkä se että olin kyllä tehnyt hyvin selväksi miehelle että homma ei toimi, nyt olisi aika mennä pariterapiaan jos tämä liitto meinataan tästä pelastaa. Asetettiin sellainen aikaraja että katsellaan siihen ja siihen asti saataisiinko tätä vielä toimimaan ja yritetään yhdessä ratkoa. Mitään ei vaan miehen puolelta tuntunut tapahtuvan, ja siinä yksinään on aika vaikea asioita ratkoa.
Lopulta tein sitten eropäätöksen ja vasta siinä vaiheessa mies tuntui heräävän että hei, tässähän on nyt joku ongelmakin vissiin meillä. Oli sitten siinä vaiheessa kovasti varaamassa aikaa pariterapeutille ja surullisena kyseli voitaisiinko vielä yrittää. Minä olin siinä kohtaa kuitenkin jo päätökseni tehnyt ja surutyöt oli käyty yksin läpi. Mutta minähän olin tietysti tässä tilanteesa se pahis, kun noin vaan julmasti puolisoni jätin.
Jos mies haluaa erota, hänellä on jo uusi mukana kuvioissa.
Nainen eroaa aivan muista syistä. Esim. toimimaton avioliitto, kommunikoinnin puute, hellyyden puute jne.
Näistä syistä minä erosin. Mieheni oli sitä mieltä, että kaikki oli hyvin. Hänen vahneimpansakin sanoivat: miksi haluat jättää hyvän miehen? Ei meidän suvussa erota.
Meillä oli toisinpäin. Luulin kaiken olevan hyvin. Meillä oli toki ollut omat riitamme, mutta en pitänyt niitä kovin vakavina. Sitten mies halusikin yhtäkkiä erota. Menimme pariterapiaan, mutta mies oli ilmeisesti jo ajatellut asian valmiiksi ja päättänyt, että halusi eron.
Tästä on jo vuosia ja olen nyt uudessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
En nyt lähtisi väittämään että se aina menee noin, mutta samankaltaisissa merkeissä minäkin lähdin. Erona ehkä se että olin kyllä tehnyt hyvin selväksi miehelle että homma ei toimi, nyt olisi aika mennä pariterapiaan jos tämä liitto meinataan tästä pelastaa. Asetettiin sellainen aikaraja että katsellaan siihen ja siihen asti saataisiinko tätä vielä toimimaan ja yritetään yhdessä ratkoa. Mitään ei vaan miehen puolelta tuntunut tapahtuvan, ja siinä yksinään on aika vaikea asioita ratkoa.
Lopulta tein sitten eropäätöksen ja vasta siinä vaiheessa mies tuntui heräävän että hei, tässähän on nyt joku ongelmakin vissiin meillä. Oli sitten siinä vaiheessa kovasti varaamassa aikaa pariterapeutille ja surullisena kyseli voitaisiinko vielä yrittää. Minä olin siinä kohtaa kuitenkin jo päätökseni tehnyt ja surutyöt oli käyty yksin läpi. Mutta minähän olin tietysti tässä tilanteesa se pahis, kun noin vaan julmasti puolisoni jätin.
Kuin omalta näppikseltäni...ihmeellistä passiivisuutta loputtomiin ja herätys sitten, kun oli jo liian myöhäistä. Siinä pisteessä ei terapiakaan enää auta.
No käyhän niitä toisinkinpäin, eli vaimo luulee että kaikki on ookoo, ja yksi kaunis päivä äijä pakkaa laukut ja lähtee, vaikka sen kliseisen nuoremman naisen luo.