Mies luulee kaiken olevan hyvin, nainen haluaa erota - miksi aina näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain palstamammojen kliseissä asia on näin. Mutta menestyksekästä miesvihaketjua, sehän oli tämänkin aloituksen tarkoitus, ei mikään muu. 

Kovin heikko on maskuliininen identiteetti, jos ei tosiasioita kestä. Et kenties ole vielä niin vanha, että olisit tavannut näitä 30+ eronneita miehiä kovin useita.

Mistä sinä tiedät mitä ne miehet ajattelevat? Naisilla on käsittämätön tapa kuvitella tietävänsä mitä muiden ihmisten päässä liikkuu. Luultavimmin ne miehet ovat luovuttaneet mielessään jo paljon ennen marttyroivaa pirttihirmua. 

Niin ne miehet itse kertovat.

Olet siis haastatellut IHAN KAIKKI suomalaiset eronneet miehet? Näinkö? Ohitit myös varsinaisen pointtini täysin. Mistä sinä tiedät mitä kukaan ihminen oikeasti ajattelee? Et niin mistään. 

Tuollainen toteamus erosta on täysin ylimalkainen toteamus, hyvää päivää-fraasiin verrattava. 

Vierailija kirjoitti:

 - koska naiset haluavat aina jotakin semmoista, mitä eivät voi saada

Tai vähintään niin, että haluat jotain sellaista jota heillä ei ole. Aina pitää olla muutosta ilmasta, eikä sen niin väliä minkä asian suhteen. Kunhan ollaan epätyytyisiä ja pyöritään muutokseen!!!1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain palstamammojen kliseissä asia on näin. Mutta menestyksekästä miesvihaketjua, sehän oli tämänkin aloituksen tarkoitus, ei mikään muu. 

Kovin heikko on maskuliininen identiteetti, jos ei tosiasioita kestä. Et kenties ole vielä niin vanha, että olisit tavannut näitä 30+ eronneita miehiä kovin useita.

Mistä sinä tiedät mitä ne miehet ajattelevat? Naisilla on käsittämätön tapa kuvitella tietävänsä mitä muiden ihmisten päässä liikkuu. Luultavimmin ne miehet ovat luovuttaneet mielessään jo paljon ennen marttyroivaa pirttihirmua. 

Mikä syy miehillä on tuossa tapauksessa jatkaa avioliittoa? Pitääkö se erokin laittaa naisen hoidettavaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No käyhän niitä toisinkinpäin, eli vaimo luulee että kaikki on ookoo, ja yksi kaunis päivä äijä pakkaa laukut ja lähtee, vaikka sen kliseisen nuoremman naisen luo.

Näinhän se miehillä usein menee, ehkä niitä ongelmia on ollut pidempään mutta mies ei ole niitä osannut/halunnut nostaa esille vaan on helpompi lähteä toisen mukaan.

Just joo. Eli siis jos miehelle tulee ero yllätyksenä, niin miehen vika, mitäs on niin hidasälyinen ettei tiedä missä mennään. Ja jos naiselle tulee yllätyksenä, niin miehen vika, kun ei osaa puhua ja nostaa esille ongelmia.

Ero ei ole koskaan yllätys kummallekaan. Hämmästyminen ja shokkivaihe on ihan normaali defenssi isoon ongelmaan. Kun ero on valmis, niin aivan taatusti molemmat tietävät miksi ollaan erottu. Eikä siinä vaiheessa kummankaan kuulu alkaa syyttää vain toista osapuolta, parisuhde on kahden kauppa. Molemmat siinä ovat epäonnistuneet, kun ero tulee ja molempien kuuluu kehittää itseään ennen uutta parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Ero ei ole koskaan yllätys kummallekaan. Hämmästyminen ja shokkivaihe on ihan normaali defenssi isoon ongelmaan. Kun ero on valmis, niin aivan taatusti molemmat tietävät miksi ollaan erottu. Eikä siinä vaiheessa kummankaan kuulu alkaa syyttää vain toista osapuolta, parisuhde on kahden kauppa. Molemmat siinä ovat epäonnistuneet, kun ero tulee ja molempien kuuluu kehittää itseään ennen uutta parisuhdetta.

Minulle on kyllä käynyt niin että mies halusi erota vaikka ei ollut ennen eroilmoitusta ottanut koskaan puheeksi että on tyytymätön johonkin. Eikä koskaan suostunut kertomaan syytä erohalulleen vaikka yritin monta kertaa asiasta kysellä ja jutella. Tänä päivänäkään en tiedä miksi hän halusi erota. Uutta naistakaan ei hällä näkynyt edes vuoden päästä erosta. Mutta ei aina molemmat tiedä syytä erolle jos toinen ei asiasta suostu millään keskustelemaan.

Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:

-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.

-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.

Meillä jos käy noin niin syy on se että mies ei seuraa mitä ympärillään tapahtuu. Turruttaa oman olonsa viinillä ja tuijottamalla puhelintaan, eikä tajua että se ei toisesta ole kiva tapa elää.

Mitä jos se on se toinen ihminen itsessään joka on alkanut tökkimään? Että ei vaan enää tykkää ihmisestä? Mitä siinä terapiat tai puhuminen auttaa?

Noh, emme ole eronneet koska toistaiseksi ollaan vielä selvitty riidasta toiseen, mutta... Kuulemma miehen mielestä meillä olisi kaikki hyvin jos minä vaan en valittaisi. Eli jos en valittaisi holtittomasta rahankäytöstä, yhteisen ajan puutteesta, seksin puutteesta, siivoamattomasta kodista, siitä että mies mieluummin pelaa kuin tekee mitään muuta, ei keskity hetkeäkään seurusteluun kanssani vaan räplää aina puhelinta, ei tee mitään suunnitelmia elämänmuutoksiin liittyen (esim. muutto, joita ollut suhteemme aikana jo kolme ja jotka olen hoitanut enimmäkseen itse)... Mutta jos valitan näistä niin se tarkoittaa että ne asiat ovat minulle tärkeämpiä kuin rakkaus.

Että näin meillä. Kaikki on hyvin kunhan tyydyn siihen, että eletään täysin miehen ehdoilla - mikä tarkoittaa melkolailla pellossa elämistä. Ja kyllä olen ehdottanut myös, että jatketaan suhdetta mutta muutetaan erilleen, ja jos tämä tällaisena oikeasti jatkuu vielä pitkäänkin niin vähintään tuo on edessä.

Tottuvat erolla uhkailuun, eivätkä enää ota sitä tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Noh, emme ole eronneet koska toistaiseksi ollaan vielä selvitty riidasta toiseen, mutta... Kuulemma miehen mielestä meillä olisi kaikki hyvin jos minä vaan en valittaisi. Eli jos en valittaisi holtittomasta rahankäytöstä, yhteisen ajan puutteesta, seksin puutteesta, siivoamattomasta kodista, siitä että mies mieluummin pelaa kuin tekee mitään muuta, ei keskity hetkeäkään seurusteluun kanssani vaan räplää aina puhelinta, ei tee mitään suunnitelmia elämänmuutoksiin liittyen (esim. muutto, joita ollut suhteemme aikana jo kolme ja jotka olen hoitanut enimmäkseen itse)... Mutta jos valitan näistä niin se tarkoittaa että ne asiat ovat minulle tärkeämpiä kuin rakkaus.

Että näin meillä. Kaikki on hyvin kunhan tyydyn siihen, että eletään täysin miehen ehdoilla - mikä tarkoittaa melkolailla pellossa elämistä. Ja kyllä olen ehdottanut myös, että jatketaan suhdetta mutta muutetaan erilleen, ja jos tämä tällaisena oikeasti jatkuu vielä pitkäänkin niin vähintään tuo on edessä.

Luuletko oikeesti sillä valittamisella jotain voittavasi?

utyuytu kirjoitti:

Minulle kävi noin, nainen lähti ihan yllättäen. Kokemani perusteella sanoisin, että:

-Miehelle toistuvakaan riitely ei tunnu isolta ongelmalta kokonaiskuvassa, jos suhteen peruspilarit ovat muuten kunnossa ja rakkautta on. Nainen ei arvosta kokonaisuutta, vaan jokin yksittäinen asia saattaa olla hänelle niin valtavan merkityksellinen, että hän on valmis eroamaan sen vuoksi jotta saa haluamansa joltain toiselta.

-Edellisestä johtuen mies ei ymmärrä, että ero on edes vaihtoehto, ellei nainen sano sitä kirjaimellisesti. Miehenä minä ainakin ajattelen, että yritetään kaikki mahdollinen, jopa terapia mukaanlukien, ennen kuin erotaan. Nainen voi kypsytellä eropäätöksen omassa päässään kuukausien aikana puhumatta asiasta mitään miehelleen ja oikeuttaa sen sillä, että onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan.

"Puhumatta asiasta mitään" ja samassa lauseessa "onhan hän sanonut monta kertaa, että ei ole tyytyväinen johonkin asiaan".

Huomaatko?

Olen vuosia yrittänyt lisätä jotain yhteistä tekemistä (mitä tahansa muutakin kuin seksi!) elämäämme tuloksetta, olen toistuvasti sanonut miten loukkaa kun keskusteluyrityksiini reagoidaan kuin puhuisin betoniseinälle, ja olen useita kertoja ehdottanut ja pyytänyt että hankkisimme apua kommunikointiin missä tahansa miehelle kelpaamassa muodossa (pariterapia, avioliittoleiri, nettikurssi, tai ihan vaikka vain se että puhuttaisiin toisillemme). Jos nyt pakkaisin kassini niin se tulisi varmasti ihan puun takaa. Kun eihän meillä ole mitään ongelmia! Tai siis miehellä ei ole! Muuta kuin hankala vaimo.

Vierailija kirjoitti:

- koska naisiin ei voi luottaa

- koska naisilla ei ole taistelukestävyyttä

- koska naiset haluavat aina jotakin semmoista, mitä eivät voi saada

- koska naiset elävät prinsessanpunaisissa pilvilinnoissa, realismi on heille kovin vierasta

Riittääkö?

Prinsesssanpunaisissa pilvilinnoissa?

Jokainen nainen jo ihan nuorikin tietää ettå parisuhde ei ole helppo juttu ja että naisen elämä miehen kanssa on raskasta ja nainen joutuu fyysisestikin raskauden, synnytyksen, imetyksen ja niistä toipumisen vuoksi koville.

Lisäksi naiset ovat lapsesta asti nähneet kuinka kelvottomia ja epäluotettavia monet miehet ja isät ovat eli elämän raadollisuus on tiedossa.

Miehet on ne jotka elää pilvilinnoissa ja luulevat olevansa jotain kuninkaita joita naisen pitåisi pyyteettå palvella ja siinä sivussa pysyä aina hoikkana ja laitettuna vaikka olisi synnyttämästä juuri tullut.

Moni mies on todellinen riippakivi ja riesa naiselle.

Tuttavissa monta naista jotka ovat ottaneet eron kun lapset olleet pieniä ja kaikki sanoneet ettå elämä on paljon kevyempää ja helpompaa ilman nurkissa möllöttävää oman kotinsa asioiden hoitoon osallistumatonta mieslasta.

Vierailija kirjoitti:

Noh, emme ole eronneet koska toistaiseksi ollaan vielä selvitty riidasta toiseen, mutta... Kuulemma miehen mielestä meillä olisi kaikki hyvin jos minä vaan en valittaisi. Eli jos en valittaisi holtittomasta rahankäytöstä, yhteisen ajan puutteesta, seksin puutteesta, siivoamattomasta kodista, siitä että mies mieluummin pelaa kuin tekee mitään muuta, ei keskity hetkeäkään seurusteluun kanssani vaan räplää aina puhelinta, ei tee mitään suunnitelmia elämänmuutoksiin liittyen (esim. muutto, joita ollut suhteemme aikana jo kolme ja jotka olen hoitanut enimmäkseen itse)... Mutta jos valitan näistä niin se tarkoittaa että ne asiat ovat minulle tärkeämpiä kuin rakkaus.

Että näin meillä. Kaikki on hyvin kunhan tyydyn siihen, että eletään täysin miehen ehdoilla - mikä tarkoittaa melkolailla pellossa elämistä. Ja kyllä olen ehdottanut myös, että jatketaan suhdetta mutta muutetaan erilleen, ja jos tämä tällaisena oikeasti jatkuu vielä pitkäänkin niin vähintään tuo on edessä.

Meillä oli tuo sama höpötys, "jos et nostaisi kissaa pöydälle aina niin ongelmia ei olisi".

Ongelmia kyllä oli, ihan oikeita sellaisia, eikä luokkaa "mies ei osannut laskea pöntön kantta alas".

T. Tuo jonka mies oli herttaisen hämmentynyt kun lopulta lähdin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Minun ex-miehen mielestä meillä olisi ollut kaikki hyvin, jos vain minä olisin lopettanut valittamisen. Minun 'valittamisen' aiheet: mies yritti määrätä ulkonäköni hiusmallia (=polkka) ja vaatteita (=jakkupukuja) myöten. En suostunut vaan pidin oman makuni mukaisia vaatteita ja hiukset pitkänä = valitusta. Mies yritti määrätä mnkä verran saan tavata ystäviäni ja perhettäni, esim perheelle olisi sallittu 1 puhelu viikossa ja olisi pitänyt valita onko tämä yksi puhelu äidille, isälle vai jollekin sisaruksistani. En suostunut rajoituksiin = valitusta. Oli monia muitakin asioita,  kun lopulta halusin erota ja mies oli järkyttynyt, kun meillä meni niin hyvin minun valitustani lukuunottamatta.

Jos miehelle ei kelpaa pitkät hiukset, löytyy kaapista luultavasti tappi ja paljon muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- koska naisiin ei voi luottaa

- koska naisilla ei ole taistelukestävyyttä

- koska naiset haluavat aina jotakin semmoista, mitä eivät voi saada

- koska naiset elävät prinsessanpunaisissa pilvilinnoissa, realismi on heille kovin vierasta

Riittääkö?

Prinsesssanpunaisissa pilvilinnoissa?

Jokainen nainen jo ihan nuorikin tietää ettå parisuhde ei ole helppo juttu ja että naisen elämä miehen kanssa on raskasta ja nainen joutuu fyysisestikin raskauden, synnytyksen, imetyksen ja niistä toipumisen vuoksi koville.

Lisäksi naiset ovat lapsesta asti nähneet kuinka kelvottomia ja epäluotettavia monet miehet ja isät ovat eli elämän raadollisuus on tiedossa.

Miehet on ne jotka elää pilvilinnoissa ja luulevat olevansa jotain kuninkaita joita naisen pitåisi pyyteettå palvella ja siinä sivussa pysyä aina hoikkana ja laitettuna vaikka olisi synnyttämästä juuri tullut.

Moni mies on todellinen riippakivi ja riesa naiselle.

Tuttavissa monta naista jotka ovat ottaneet eron kun lapset olleet pieniä ja kaikki sanoneet ettå elämä on paljon kevyempää ja helpompaa ilman nurkissa möllöttävää oman kotinsa asioiden hoitoon osallistumatonta mieslasta.

Tuo on just sitä pilvilinnailua, että parisuhteen pitäisi johtaa imetykseen.

Koska naisilla on monimutkaiset ja ailahtelevaiset aivot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, emme ole eronneet koska toistaiseksi ollaan vielä selvitty riidasta toiseen, mutta... Kuulemma miehen mielestä meillä olisi kaikki hyvin jos minä vaan en valittaisi. Eli jos en valittaisi holtittomasta rahankäytöstä, yhteisen ajan puutteesta, seksin puutteesta, siivoamattomasta kodista, siitä että mies mieluummin pelaa kuin tekee mitään muuta, ei keskity hetkeäkään seurusteluun kanssani vaan räplää aina puhelinta, ei tee mitään suunnitelmia elämänmuutoksiin liittyen (esim. muutto, joita ollut suhteemme aikana jo kolme ja jotka olen hoitanut enimmäkseen itse)... Mutta jos valitan näistä niin se tarkoittaa että ne asiat ovat minulle tärkeämpiä kuin rakkaus.

Että näin meillä. Kaikki on hyvin kunhan tyydyn siihen, että eletään täysin miehen ehdoilla - mikä tarkoittaa melkolailla pellossa elämistä. Ja kyllä olen ehdottanut myös, että jatketaan suhdetta mutta muutetaan erilleen, ja jos tämä tällaisena oikeasti jatkuu vielä pitkäänkin niin vähintään tuo on edessä.

Luuletko oikeesti sillä valittamisella jotain voittavasi?

Tuo "valittaminen" on sitä puhumista, ennen eroa, josta te miehet valitatte, että mistään ei voinut mitään ennakoida. Ennakoikaa siitä jotain että nainen valittaa. Ilman tuota valittamista olisi se lähtö puhumatta mitään, joka oli siis se, mikä ei varsinkaan miehistä ollut kivaa.

Ohis