Voiko rakkaus syttyä hitaasti?

Itsellä hieman vastaava kokemus. Olin 20v ja tapasin tällaisen miehen. Aloimme kuitenkin seurustella ja rakastuimme pikku hiljaa todella voimakkaasti. Menimme naimisiin 3v jälkeen ja edelleen yhdessä, 12 vuotta. Hän on paras ystäväni, seksi on ihanaa ja meillä on onnellinen suhde.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä hieman vastaava kokemus. Olin 20v ja tapasin tällaisen miehen. Aloimme kuitenkin seurustella ja rakastuimme pikku hiljaa todella voimakkaasti. Menimme naimisiin 3v jälkeen ja edelleen yhdessä, 12 vuotta. Hän on paras ystäväni, seksi on ihanaa ja meillä on onnellinen suhde.

Suhde voi tuntua hyvältä, kun ei tiedä mistä on jäänyt paitsi. Ystävyys voi olla täydellistä, seksi voi olla tajunnanräjäyttävää ja suhde voi olla taivaallinen. Aina voi löytää paremman! N37

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarpeeksi jännä.

Sovitaan niin.

Jos mies ei kiinnosta seksuaalisesti, niin ei kiinnosta. Ehkä hän on tunnevammainen, sen vaistoaa... tulee huono olo, kuten tuon yllä olevan k-miehen kommenteista.

Ap: jos et ole rakastunut, et halua koskettaa tai katsoa hänen nukkuvan, yms., niin jätä hänet. Se ei ole reilua poikaystääsi kohtaan, että annat hänen rakastua päivä päivältä syvemmin eikä hän tiedä, että vastassa onkin kylmä seinä.

Luin otsikon ”voiko raskaus syttyä hitaasti”. Hetken ihmettelin.

Minulla rakkaus syttyi hyvin hitaasti vuosien kuluessa. Mutta tilanne olikin se, että pyörimme samassa kaveripiirissä, ja toinen meistä oli vieläpä melkein koko tuon ajan varattu. Eli kumpikaan meistä ei ikinä olisi uskonut, että meistä tulee joskus pari. Ei missään nimessä olisi onnistunut, jos olisi koko tämä aika pitänyt deittailla tai yrittää virittää jotain suhdetta tai kipinää tai kemiaa tai romantiikkaa tai yhtään mitään. Pelkkä tuollainen vatvominen siitä mikä tämän suhteen laatu nyt on ja mitähän tunteita kenelläkin nyt on tappaa ihan taatusti niiden tunteiden kehittymisen.

Eli lyhyesti, voi syttyä hyvinkin hitaasti, mutta ei koskaan yrittämällä ja toivomalla.

- Nro. 110

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus voi syttyä hitaasti, ja syventyä ajan kanssa. Näin käy usein esim. ystävyyssuhteissa jolloin ihmiset jotka ovat olleet pitkään vierellä tulevat yhä tärkeämmäksi ajan kanssa. Intiassa useat avioliitot solmitaan järkisyistä, mutta koska tämä kuuluu kulttuuriin, asennoituvatkin nuoret parit niin että rakkaus tulee kyllä avioliittoon ajan kanssa ja näin käykin useimmiten! Toki varmasti huonojakin avioliittoja solmitaan, mutta mikäli kumppani ei tunnu epämiellyttävältä tai vastenmieliseltä, ja on muuten fiksu, on ennuste varsin hyvä.

Länsimaissa uskomme intohimoisempaan rakkauteen, ja monet odottavatkin ihastumista, rakastumista ja intohimoa parisuhteisiinsa. Tässäkään ei ole mitään vikaa, mutta voi kostautua joillekin niin että suhteen arkipäiväistyessä eivät kaikki tunnista sitä turvallista arkea ja hyvää yhteiseloa rakkaudeksi, kun luulevat että vain se alkuhuuma on aitoa rakkautta.

Mikäli kemiaa ei teidän välillänne ole lainkaan: mies on jollain lailla epämiellyttävä, haisee "väärälle" tai tuntuu jollain lailla vieraalta, voi olla ettette ole oikein yhteensopivia. Mikäli kyse taas on siitä että et ihastu tai rakastu helposti mutta pidät miestä ihan kivana ja viehättävänä, voi hyvinkin olla että suhteella olisi tulevaisuutta.

Minä valitsin miehen, johon en ollut rakastunut, koska parempaa ei ollut saatavilla. Olemme olleet jo kauan yhdessä ja viihdyn hänen kanssaan hyvin, mutta en ole rakastunut häneen. Hän on minulle kuin paras kaveri, ei sen enempää, mutta ei vähempääkään. Jos menettäisin hänet, elämä olisi aika ankeaa.

Kyllähän ihan mihin ja kehen hyvänsä lopulta kiintyy, kun elää ja viettää aikaa yhdessä. Ihan kiva on ihan kiva. Mutta ne valinnat joutuvat ikävästi koetukselle sitten, jos ja kun jonakin päivänä tuleekin vastaan se ”sielunkumppani” tai muuten vain viehättävä ihminen, johon tuntee myös vetoa.

Jo ilmaisutavasta "loistava kumppaniehdokas" tiesin, ettei mies ole sopiva... vaikka ap koittaa niin järkeillä. Ap, älä tuijota yksittäisiä kriteerejä - rakkaus on sydämen asia!

Rakkaus syttyy AINA hitaasti.

Ihastuminen voi syttyä jopa ensi silmäyksellä, mutta rakastuminen on jotain paljon syvempää. Jos mietit, missä rakkaus viipyy, et aidosti arvosta miestä. Arvostat vain mielessäsi olevia kriteerejä, joihin mies sovittuu. Mutta niistä kriteereistä ei ilmeisestikään koostu kokonainen, rakastettava ihminen.

Älä tuhlaa aikaasi, sillä lopulta sydämesi kuitenkin voittaa ja eroat.

Moni nainen tuhlaa "parhaimmat vuotensa" (parhaimmat mahdollisuudet, suurin valinnanvara!) roikkumalla miehessä, jota vain hyväksikäyttää aikansa turvallisuudentunteen vuoksi. Sitten tulee kiire löytää todellinen rakkaus; hosumalla tulee kuitenkin helposti virheitä... Muistakaa, että muodon vuoksi varattuna pysyttelemällä, mahdollisuutenne löytää jotain parempaa on kahlittu.

Jotenkin vaan naiset keskimäärin kokevat "kemiaa" vain siihen top20%:iin miehistä. Johtuisiko syy ihan vaan siitä, että jotkut miehet ovat karismaattisempia, rikkaampia tai jännempiä? Useimmiten tuo kemian tunteminen on ihan suoraan verrannollinen miehen puheenlahjoihin ja karismaan.

Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.

En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.

Ap

Sinussa Ap on selviä narsistin piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan virkistävää lukea suurinpiirtein rehellistä kuvausta naisen parinvalinnasta. Mies on ominaisuuksiltaan joka suhteessa moitteeton, mutta ei kelpaa. Pitäisi ilmeisesti olla tatuoitu päihteiden liikakäyttäjä, jotta sitä "kemiaa" löytyisi. Kummassakohan kanssa tulevaisuuden aviokriisi on todennäköisempi?

Sinäkö haluaisit naisen, joka ottaisi sinut kun et ryyppää ja riehu ja käyt töissäkin, vaikka hän ei rakastaisi sinua eikä haluaisi sinua? Nainen laittaisi seksin aikana silmät kiinni ettei näkisi kenen kanssa harrastaa seksiä, haaveilisi rakkaudesta ja miettisi että oliko suhteen aloittaminen alunperinkin virhe. Tämmöisen ihmisen kanssako haluaisit myöhemmin hankkia lapsia? Et voi arvostella toisten ratkaisuja typeriksi, jos tämä olisi sinun mielestäsi järkevä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Yritin eilen lopettaa koko jutun, mutta pyörsin puheeni melkein saman tien, koska tuli niin surullinen olo. Ehkä olen riippuvainen huomiosta. Jotain epätervettä tässä on. Toisaalta huomasin erotessa katselevani hänen hiuksiaan, ne olivat jotenkin eri tavalla kuin aiemmin ja näyttivät tosi söpöiltä. Myös yksi asia, jota hän välillä tekee piristääkseen minua, tuntui ensimmäistä kertaa aika söpöltä ja mukavalta, vaikka se on aiemmilla kerroilla lähinnä ahdistanut minua.

En tiiä... haluaisi vain edetä tosi hitaasti, että ei alkaisi ahdistaa. Mies ei vain oikein pidä sitä kovin imartelevana, minkä tietysti ymmärrän.

Ap

Lopeta se juttu. Olet ottamassa jonkun koska tuntuu että joku pitää olla. Mutta tämä ei ole se oikea. Been there done that. Eroaminen myöhemmin tulee olemaan tuhat kertaa vaikeampaa. Mitään selkeää syytä ei tule ja läheisesi syyllistövät kun eroat hyvästä miehestä. Pahimmassa tapauksessa venytät eroa vuosikausia.

Olisitko enemmän aidosta kiintymyksestä olla yhdessä vai siitä että teet paineita itsellesi haluta katsoa mihin suhde vie?

Vaikket olisi varma, mutta jos sulla on jotain lämpimiä tunteita ja kuvitelmia että voisit oikeasti elää hänen kanssaan niin tunnustelkaa ja puhukaa läpi kaikki skenaariot, voisitteko ehkä myöhemmin joskus kokeilla parisuhdetta, jos ei nyt.

Lopulta muuten oikeastaan viet tuolla jahkailulla toisen arvokasta ja omaa aikaa. Kun on sopiva ihminen vierellä, ei sitä silloin tarvitse miettiä liikaa.

Itse uskon ja toivon, että tuleva kumppani ihastuisi melko nopeasti. Kerran olen ollut seurustelusuhteessa, jossa olin "ihan kiva" ja tyttöystävä halusi "katsoa" mitä tästä tulee. Tätä kesti siis pari vuotta. Tuntui, että koko ajan minun pitäisi keksiä jokin ihmeellinen treffi tai temppu, jolla hänet saa ihastumaan. Ihan mukavaa ja mielenkiintoista alkuun, mutta lopussa kävi kyllä raskaaksi kun tuntuu, että ihan mitä teen niin en "kelpaa". En halua löysään hirteen enää uudelleen. Jos ei puolessa vuodessa tai max vuodessa ihastu, niin en kyllä jatkaisi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan virkistävää lukea suurinpiirtein rehellistä kuvausta naisen parinvalinnasta. Mies on ominaisuuksiltaan joka suhteessa moitteeton, mutta ei kelpaa. Pitäisi ilmeisesti olla tatuoitu päihteiden liikakäyttäjä, jotta sitä "kemiaa" löytyisi. Kummassakohan kanssa tulevaisuuden aviokriisi on todennäköisempi?

Voi olla että nainen (ap) on niin nuori, ettei ole vielä oikein valmis suhteeseen kenenkään kanssa, jolloin onkin hyvä kypsytellä ja rakentaa omaa elämää. Etkö toivoisi, että tämä hieno nuori mies löytää toisesta naisesta itselleen puolison, joka häntä arvostamisen lisäksi myös rakastaa?

Vierailija kirjoitti:

Sinussa Ap on selviä narsistin piirteitä.

Sinulla on diagnoosisormi liian herkässä ja käsitteet hakusessa. En ole kohdellut miestä heittelevillä mielialoilla tyyliin joka toinen päivä nöyryytän häntä ja joka toinen päivä pyytelen anteeksi. Olisin halunnut tutustua häneen rauhalliseen tahtiin ilman välitöntä sitoutumista, mutta koska mies oli saman tien tosi ihastunut minuun, hän ei olisi malttanut tehdä tätä vaan otti jarruttelun itseensä. Heti olisi pitänyt hypätä parisuhteeseen, vaikka en tiennyt hänestä mitään. Nyt ollaan jo vähän tutustuttu, mutta minusta se ei ole tarpeeksi. Tunnen hänen taholtaan painetta ilmaista enemmän sitoutumista kuin mitä olen tässä kohtaa valmis ilmaisemaan, ja suureksi osaksi tästä syystä tilanne on vaikea. En haluaisi hosua suuntaan tai toiseen, mutta paine siihen on kova.

Ap