Voiko rakkaus syttyä hitaasti?
Hei. Olen nuori nainen, ja minusta on kiinnostunut nuori mies. Hän on periaatteessa kaikkea, mitä voisin haluta. Minusta hän on tosi ihana ja ennen kaikkea loistavaa kumppanimateriaalia. Mukava, hyvännäköinen, ahkera, siisti, periaatteet ja itsekunnioitus kunnossa. Mutta en vain kertakaikkiaan saa itseäni rakastamaan häntä. En tiedä, mikä tässä on ongelma. Hän mielellään tekisi asioita kanssani, mutta mokaan kaiken, kun jarruttelen koko ajan. Voiko tästä tulla jotain vai pitäisikö vain luovuttaa?
Kommentit (451)
Tulet todennäköisesti katumaan päätöstäsi melko pian sen jälkeen kun näet hänet uuden tyttöystävän kanssa ja itse etsit vielä sitä ’rakastumisen tunnetta’. Mutta näin se menee, silloin kun on kultaa tarjolla, sitä ei osaa arvostaa. Onnea sinulle joka tapauksessa matkallesi.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Voithan kokeilla sujuisiko seksi.
Se rakkauden alkuhuuma haihtuu jokatapauksessa.
En ole mitään hurjaa ihastumista koskaan tuntenut nykyistä vaimoani kohtaan.
Ja oletko onnellinen? Ohjailet muitakin rakkaudettomaan liittoon?
Jestas mikä kommentti.
Olen onnellinen.
Liittomme ei ole rakkaudeton.
Vastaus ap:n kysymykseen oli, että kyllä rakkaus voi syttyä hitaasti.
Tulppu kirjoitti:
Tulet todennäköisesti katumaan päätöstäsi melko pian sen jälkeen kun näet hänet uuden tyttöystävän kanssa ja itse etsit vielä sitä ’rakastumisen tunnetta’. Mutta näin se menee, silloin kun on kultaa tarjolla, sitä ei osaa arvostaa. Onnea sinulle joka tapauksessa matkallesi.
Minusta ainakin on vaan hyvä nähdä, että kiva tyyppi joka ei minulle kelvannut löytää jonkun jolle kelpaa. Itse ainakin toivon tällaisessa tapauksessa toiselle vaan pelkkää onnea.
non-parelli kirjoitti:
Oletko Ap itse valmis suhteeseen ylipäätänsä kenenkään kanssa juuri nyt? hyväksytkö itsesi täysin sellaisena kuin olet? Ajoitus voi olla väärä, vaikka mies olisikin oikea. Tunteita voi syttyä myös ajan kanssa. Ei se aina mene niin että rakkautta ensi silmäyksellä.
En. Ajoitus on oman tilanteeni kannalta tosi huono, koska minulla on tällä hetkellä muita isoja asioita järjestettävänä. Mutta mies alkoi jo menettää mielenkiintoaan, kun en lähtenyt kelkkaan mukaan, joten panikoin että menee hyvä tilaisuus ohi, ja nyt on sitten yritetty tutustua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tunnetko seksuaalista vetovoimaa häntä kohtaan?
99 prosenttia ajasta en. Mutta olen kokenut elämäni tyydyttävimmän katsekontaktin hänen kanssaan pari–kolme viikkoa sitten. En ole koskaan kokenut mitään sellaista missään muualla. Sitä ei ole tapahtunut enää toiste, enkä tiedä mistä oli kyse. Ihan kuin bensaa olisi ollut puoli desiä ja nyt se on loppu. Ihan kuin olisi eri ihminen kyseessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen rakastunut tosi eri tavoin. Välillä nopeasti ja välillä hitaasti. Exän kanssa oli aivan mieletöntä seksiä mutta en heti rakastunut. Se tapahtui kun olin selvittänyt edelliset suhteet. Oli jäänyt asioita käsittelemättä erään ihastuksen ja erään rakkauden kohteen kanssa. Ex oli ensin laastari minulle.
Onko sinulla selvittämättömiä suhteita jotka vaivaa, että jospa vielä olisi mahdollista? Ne kannattaa kohdata. Kun kaipasin toisia miehiä niin otin yhteyttä heihin. Silloin tajusin ettei enää kiinnosta. Sain varmistuksen että ne jutut on historiaa ja pystyin unohtamaan.Silloin pystyin rakastumaan exääni joka oli siihen asti ollut vain seksisuhde. Mieti onko jotain tällaista.
On. Olen ollut ajatuksissani kiinni yhdessä ihmisessä, vaikka mitään sydänsärkyä en olekaan enää tuntenut pitkään aikaan. Yksi syy sille, että halusin yrittää tämän nykyisen kanssa tutustua paremmin, oli juuri se, että siirtyisin elämässä eteenpäin. Tuntuu siltä, että menneet tosiaan unohtuu, mutta suuren osan ajasta ei tunnu hyvältä ajatukselta ruveta tämän uuden kanssa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia, toiset kypsyttelevät tunteitaan pidempään ja toiset rakastuvat ensisilmäyksellä. Mutta nyt pitäisi ehkä tarkentaa, puhutaanko tässä ihastumisesta vai rakastumisesta? Onko kyse siitä ettet tunne mieheen kerrassaan mitään vetoa (muuta kuin ihan kaverillista tykkäämistä, siis) vai liikutaanko jo syvemmällä tunnetasolla?
Itse olen tällaista hitaasti lämpenevää tyyppiä, harvoin ihastun tai rakastun kehenkään ensisilmäyksellä. Usein onkin käynyt niin että olen tavannut jonkun ihmisen jossain ihan neutraalissa yhteydessä, ja jonkin ajan päästä olen vain tajunnut että vautsi, onpas muuten upea tyyppi. Mutta siinäkin on kyse vain ihastumisesta, rakkaus on sitten seuraus siitä ja syvenee ajan kanssa sitten kun ollaan jo yhdessä.
Jos siis kyse on siitä, ettet vaan toiveistasi huolimatta kykene tuntemaan mitään vetoa tähän mieheen tai koet että välillänne ei ole kemiaa, niin ei sitä kannata pakottaa. Välillä ihminen voi olla "paperilla" täydellinen kumppani itselle mutta jos ei sytytä niin sitten ei sytytä. Ei sitä voi järjellä selittää. Jos taas olet ihastunut, mutta rakkaus ei vielä ole antanut kuulua itsestään, niin sitten ei ole syytä huoleen. Se kyllä tulee sieltä kun opitte tuntemaan toisenne paremmin.
En ole ihastunut häneen. Minusta vain tuntuu hyvältä, että hyvä mies on kiinnostunut minusta. Ajattelin, että ehkä ne tunteet voisi ajan kanssa löytyä minultakin, jos opin tuntemaan hänet paremmin. Aiemmin hän oli itse asiassa tosi ihastunut minuun, mutta tunne alkoi jo vähän hellittää, koska torppasin häntä monta kuukautta. Että nyt tässä kohtaa pitäisi jo oikeasti minunkin puolelta löytää jotain tunteita annettavaksi, että häntä kiinnostaisi jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voi ajatella, että jos joku on paperilla hyvää aviomiesmateriaalia- MUTTA aidot TUNTEET puuttuvat kokonaan- niin silti voisi yrittää ajatella suhdetta? Eihän tossa ole mitään järkeä! Rakkaus tulee yllättäen ja järisyttäen, silloin ei kummallekaan osapuolelle ole epäselvää mistä on kyse. Valitse rakkaus, eikä järki. Monet valitsevat tuollaisen "täydellisen" miehen, tekevät perheen, ja sitten kolmikymppisenä tai nelikymppisenä rikkovat perheen ison kriisin perusteella. Koska ei ole koskaan kokenut aitoa rakkautta. Ja voin sanoa, että jos olet liitossa kivan kaverin kanssa, joskus tajuat että haluat elämältä paljon enemmän.
Ok. Olen kerran aikaisemmin seurustellut juuri tältä pohjalta, eli oli paperilla hyvä mutta minulla ei mitään tunteita. Olin juuri saanut takkiin joltakulta toiselta ja yritin kai pelastaa kasvoni tällä tavalla. Oli tosi tyhmä idea, joten päätin, että yritän välttää samaa jatkossa. Nyt en tunne tarvetta todistaa muille mitään, joten siitä tässä ei ainakaan ole kyse. Minua vain ahdistaa päästää tilaisuus menemään edes tutkimatta asiaa. Toisaalta tilaisuus mihin? Haluaisin ihan hirveästi sellaisen tavallisen mukavan elämän, mutta kun yritän kuvitella elämää tämän miehen kanssa, tulee tosi tyhjä olo. Luulin sen johtuvan siitä, että emme tosiaan vielä tiedä toisistamme ihan hirveän paljon. Mutta porukka puhuu täällä siitä kemiasta ja se loistaa omalta puoleltani poissaolollaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi. Sekoitat nyt rakkauden ja ystävyyden. Miksi et voisi pysyä ystävänä tämän miehen kanssa? Rakastuminen on jotain aivan muuta, josta et selvästikään vielä tiedä mitään.
Sitäkin on tässä harkittu, mutta sekään ei tunnu hyvältä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, haluatko häntä seksuaalisesti? Tekisikö yhdessä ollessanne mieli kosketella häntä koko ajan? Voisitko aamulla herätessäsi vain katsella häntä kun hän nukkuu ja tuntea valtavaa lämpöä ja hellyyttä? Saavatko hänen viestisi hymyn huulillesi?
Minä olen vanha yli viisikymppinen akka enkä silti olisi sitoutunut mieheeni ellei hän olisi herättänyt tuollaisia tunteita. Miksi olisin?
Parisuhdeterapeutit sanovat, että alkuhuuma on tärkeä, koska siihen mielessään palaaminen auttaa sitten kun tulee vaikeampia aikoja. Eikä sen tarvitse jäädä alkuhuumaksi, meillä on vielä viiden vuoden jälkeenkin samanlaista.
Vastaus kysymyksiisi on ei. :(
Ap
Siis kun minä olen aiemmin vain laukannut sen huuman perässä, ja aina on käynyt huonosti. Siksi olen nyt tässä tilanteessa, että mitä jos yrittäisin jotain muuta tapaa löytää sopiva mies. :(
Ap
Veikkaan, että kemian puute on usein biologiasta johtuvaa. Kaikkien geenejä ei vain ole tarkoitettu yhteen, ja tässä suhteessa nainen on se, joka ne löytää miehen ominaistuoksun perusteella. Jos ei tuoksu oikealta, niin ei tuoksu. On huono merkki, jos ei tee mieli nuuhkia toisen niskaa.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että kemian puute on usein biologiasta johtuvaa. Kaikkien geenejä ei vain ole tarkoitettu yhteen, ja tässä suhteessa nainen on se, joka ne löytää miehen ominaistuoksun perusteella. Jos ei tuoksu oikealta, niin ei tuoksu. On huono merkki, jos ei tee mieli nuuhkia toisen niskaa.
Hän itse asiassa tuoksuu omaan makuuni tosi hyvälle. Mutta minä en rakasta häntä.
Ap
Väkisin ja pakottamalla ei rakkaus tule. Älä ole hänen onnensa esteenä, vaan tee selväksi, että olette vain kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että kemian puute on usein biologiasta johtuvaa. Kaikkien geenejä ei vain ole tarkoitettu yhteen, ja tässä suhteessa nainen on se, joka ne löytää miehen ominaistuoksun perusteella. Jos ei tuoksu oikealta, niin ei tuoksu. On huono merkki, jos ei tee mieli nuuhkia toisen niskaa.
Minun ei tee koskaan mieli nuuhkia kenenkään niskaa, koska en pysty tuntemaan ihmisten ominaistuoksua. Olen nainen ja mielestäni minulla on normaali hajuaisti. Olenko jotenkin poikkeava. Rakastumaan kyllä pystyn.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka eivät koe minkäänlaista alkuhuumaa, kemiaa tai rakastumista suhteen alkuvaiheessa, vaihtavat jossain vaiheessa sellaiseen joka oikeasti sytyttää. Tai pettävät selän takana. Näitä on nähty.
Ap älä tee suurta virhettä. Järjellä ei kannata valita elämänsä miestä, vaan sydämellä.
Puheet "elämäni miehestä" on mennyttä aikaa. Elämän mies on se kuka kulloinkin on parhaiten koukutettavissa. Rohkeasti eteenpäin Ap. Nykymaailmassa seuraava mies on jo odottamassa, kun edellisen jättää.
Ymmärrän miesystävääsi. Jos sinulla ei ole rakkauden tunnetta, et uskalla avautua ja jäät miehen näkökulmasta kylmäksi. Seksikin on kuin panemista pumpattavan nuken kanssa. Naisenkin pitää olla himokas, eikä se onnistu ilman rakkautta. Vähän huonolta siis näyttää pitkällä tähtäimelle. Ystävyysparisuhteet on asia erikseen. Niissä ei nais-mies jännite ole pääosassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että kemian puute on usein biologiasta johtuvaa. Kaikkien geenejä ei vain ole tarkoitettu yhteen, ja tässä suhteessa nainen on se, joka ne löytää miehen ominaistuoksun perusteella. Jos ei tuoksu oikealta, niin ei tuoksu. On huono merkki, jos ei tee mieli nuuhkia toisen niskaa.
Minun ei tee koskaan mieli nuuhkia kenenkään niskaa, koska en pysty tuntemaan ihmisten ominaistuoksua. Olen nainen ja mielestäni minulla on normaali hajuaisti. Olenko jotenkin poikkeava. Rakastumaan kyllä pystyn.
Miestä kannattaa nuuhkia kanaloista ja nivusista? Jos kemiat kohtaavat suorastaan pyörryt!
Voi, tottakait.