Voiko rakkaus syttyä hitaasti?

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa hiukan siltä, että sinua vaivaa vanha toveri sitoutumiskammo, sukua myös läheisriippuvuudelle vaikkei uskoisi. Toinen ei vain tunnu niin kiinnostavalta koska tuntuu että on liian saavutettavissa ja kun tilanne on uhattuna alkaa yhtäkkiä viehätysviisarit värähdellä. Jos näin on ja miehellä vaan kantti kestää niin noilta pohjilta voisi olla hyvinkin toivoa jos vaan pystytte etenemään hitaasti.

Voi hyvin olla. Minulla on tosi huonoja kokemuksia niistä välittömistä voimakkaista tunteista. Sen lisäksi, että kyseisistä miehistä ei ole ollut hyväksi kumppaniksi, aika ennen hetkeä jolloin tämä lopulta tulee selväksi ei ole ollut mitenkään laadukasta. Kaikissa ihmissuhdeoppaissa aina peräänkuulutetaan sitä, että pitää huolehtia siitä omasta elämästä ja ettei vain roiku toisessa koko ajan. Kun tunteet ovat olleet todella voimakkaita, tätä ei ole pystynyt tekemään sitten millään. Muutaman kerran näin käynyt, joten siihen seinään on paljon jo hakattu päätä. Nyt kun sellaista omaa päätä sotkevaa hullaantumista ei ole, pystyy jotenkin jopa käytännössä toteuttamaan tämän. Siinä mielessä tämä on tosi tervetullut kokemus ja tilaisuus harjoitella omien rajojen asettamista jne. Huomaan myös että on jo vähän luontevampi olo hänen seurassaan, kun tietää toisesta edes jotain.

Ap

Vauva5000 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta en vain kertakaikkiaan saa itseäni rakastamaan häntä. En tiedä, mikä tässä on ongelma. ; mutta mokaan kaiken, kun jarruttelen koko ajan.

Hei nuori nainen!

On hienoa kuulla että olet löytänyt itseäsi kiinnostavan henkilön! Ensimmäinen askel on jo otettu.

Millä tavalla et saa itseäsi rakastamaan häntä?   Kuinka kauan olette tapailleet toisianne? Millä tavalla mokaat ja jarruttelet? 

Vauva5000 

Hei. Tapasin joitakin kuukausia sitten miehen, joka melkein saman tien oli ihastunut minuun kovasti. En itse tuntenut samalla tavalla, mm. siksi, ettei tiennyt hänestä yhtään mitään enkä sillä hetkellä ajatellut edes haluavani miestä elämääni. Kiinnostus on kuitenkin jatkunut jo pitkään hänen puoleltaan. Olen tässä miettinyt, että voisiko rakkaus syntyä muutenkin kuin sillä äkkisalamametodilla, jolla se tapahtui hänelle. Tutustuminen on ollut tosi vaikeaa, koska mies olisi heti halunnut minulta ne samat tunteet ja siirtymisen eteenpäin. Jarrutteluni tarkoittaa siis sitä, että flirttailun sijaan yritän saada häntä keskustelemaan ja kertomaan itsestään. Pointtini ei ole se, etten ymmärtäisi hänen toivettaan. Minusta se on täysin looginen. Mutta minulla ei ole tästä hyviä kokemuksia ja on aika tyhmää toistuvasti tavoitella asiaa, joka todistetusti ei ole toiminut vielä kertaakaan. Tästä ketjusta tuli nyt vähän tarkoituksettomasti sellainen kahtiajako, että vain toinen noista kahdesta on se oikea, vaikka tätä en hakenut. Halusin vain kuulla, voiko toisellakin tavalla päätyä onneen.

Jos nyt jotain hyvää voi kertoa, mies on alkanut vähän lämmetä meidän jutustelulle ja tutustumiselle ilman välitöntä painetta tai murhetta siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Ap

Kaikille pitää antaa mahdollisuus. Enkä puhu nyt siitä miehestä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kaikille pitää antaa mahdollisuus. Enkä puhu nyt siitä miehestä.

Ap

?? Onko sulla ap useampikin kierroksessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille pitää antaa mahdollisuus. Enkä puhu nyt siitä miehestä.

Ap

?? Onko sulla ap useampikin kierroksessa?

Ei tietenkään ole. Jäin vain miettimään, oliko edellinen vastaaja pelkässä trollausmielessä liikenteessä.

Ap

jos on noin urpo, ei ansaitse rakkauttakaan. Tee palvelus ja jää vanhaksi piiaksi tai kiertopalkinnoksi kaikille...

NysseOnAukiNysseOnKii kirjoitti:

jos on noin urpo, ei ansaitse rakkauttakaan. Tee palvelus ja jää vanhaksi piiaksi tai kiertopalkinnoksi kaikille...

Lueppa kommenttisi ja mieti sitten missä se urpo on.

Voi, meille kävi niin!

Oikeastaan sehän on melkein parasta, kun asiat kypsyy rauhassa. Ensin kavereita, sitten se voi muuttua rakkaudeksikin.

Paljon kestävämpää yleensä kuin salamarakastuminen!

Älä vastustele niin kovasti, ota rennosti, ovia sulkematta <3

Vierailija kirjoitti:

Vauva5000 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta en vain kertakaikkiaan saa itseäni rakastamaan häntä. En tiedä, mikä tässä on ongelma. ; mutta mokaan kaiken, kun jarruttelen koko ajan.

Hei nuori nainen!

On hienoa kuulla että olet löytänyt itseäsi kiinnostavan henkilön! Ensimmäinen askel on jo otettu.

Millä tavalla et saa itseäsi rakastamaan häntä?   Kuinka kauan olette tapailleet toisianne? Millä tavalla mokaat ja jarruttelet? 

Vauva5000 

Hei. Tapasin joitakin kuukausia sitten miehen, joka melkein saman tien oli ihastunut minuun kovasti. En itse tuntenut samalla tavalla, mm. siksi, ettei tiennyt hänestä yhtään mitään enkä sillä hetkellä ajatellut edes haluavani miestä elämääni. Kiinnostus on kuitenkin jatkunut jo pitkään hänen puoleltaan. Olen tässä miettinyt, että voisiko rakkaus syntyä muutenkin kuin sillä äkkisalamametodilla, jolla se tapahtui hänelle. Tutustuminen on ollut tosi vaikeaa, koska mies olisi heti halunnut minulta ne samat tunteet ja siirtymisen eteenpäin. Jarrutteluni tarkoittaa siis sitä, että flirttailun sijaan yritän saada häntä keskustelemaan ja kertomaan itsestään. Pointtini ei ole se, etten ymmärtäisi hänen toivettaan. Minusta se on täysin looginen. Mutta minulla ei ole tästä hyviä kokemuksia ja on aika tyhmää toistuvasti tavoitella asiaa, joka todistetusti ei ole toiminut vielä kertaakaan. Tästä ketjusta tuli nyt vähän tarkoituksettomasti sellainen kahtiajako, että vain toinen noista kahdesta on se oikea, vaikka tätä en hakenut. Halusin vain kuulla, voiko toisellakin tavalla päätyä onneen.

Jos nyt jotain hyvää voi kertoa, mies on alkanut vähän lämmetä meidän jutustelulle ja tutustumiselle ilman välitöntä painetta tai murhetta siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Ap

Nyt en ihan tajunnut. "Flirttailun sijaan", siis kuuluuko sinusta flirttailla, jos joku ihminen kiinnostaa? Minä en osaa yhtään flirttailla enkä edes näe sen tarpeellisuutta...

Tosi hienoa että haluat tutustua häneen, jatka sitä! Mitä se mies oikein ajattelee, että ette juttelisi ja tutustuisikaan, vaan heti menisitte sänkyyn? Yyh mikä tyyppi, jos näin...

Itse olen vähän varautunut myös ja mun pitää deittailla pidempään ja päästää toinen henkisesti ja fyysisesti lähelle että avaudun ja.luotan, ja tunteet voi kehittyä. Eli jatkan tapailua jos mies on mielestäni mukava ja fiksu. Mieheni oli tosi kohtelias ja ensimmäinen seksikertakin oli vähän kökkö, tapailtiin useita kuukausia ennen kuin tunteet kehittyivät alun pienestä lämmöstä roihuun.

Himoa, sitä että mies tulee itsevarmasti ja vie jalat alta ei pidä sekoittaa rakastumiseen. Ne miehet on pelureita. Se himo ei ole aina ensimmäinen tunne. Jos mies on sinuun rakastunut, hän kohtelee sinua kuin kukkaa kämmenellä ja varoo loukkaamasta sinua, on siis varovaisempi ja hillitympi koska ei halua ottaa riskiä että.homma menee pieleen. Pelimies ei pelkää, koska on tottunut lähestymään ja käyttämään naisia, olet vain yksi seksuaalinen keho muiden joukossa. Se kuka sinä ihmisenä olet on toissijaista.

Minusta on ihanaa että suhteessani on pohjana ystävyys ja yhteys, jonka päälle on syntynyt seksuaalinen suhde. Suhde jonka pohjana on seksuaalinen veto ja muita yhdistäviä tekijöitä ei sitten löydykään, on riskimpi.

Hei, kokemuksesta voin sanoa, että todellakin voi rakkaus syntyä vasta myöhemmin! Ja intohimo ja kaikki sellainen! Näin kävi oman mieheni kanssa. Seurustelin oikeesti puolisen vuotta hänen kanssaan vaan ikään kuin paremman puutteessa. Mutta jotenkin ihmeellisellä tavalla sytyin hänestä eri tavalla kuin ennen ... hän oli kaikkea mitä nainen voi toivoa, ihan hyvän näköinen, hyvä kroppa, miehekäs, osaa puhua ja pussata, muttei liikaa...arvot kohdallaan, kohtelee hyvin mimua ja muita ihmisiä, on hauska ja lähtee juttuihin mukaan, pistää parisuhteen etusijalle... en vaan jotenkin alussa viehättynyt hänestä kummemmin, seksi oli ok..

Mutta jotenkin se rakkaus oikeesti kasvoi, kasvoin häneen kiinni, näin hänet eri tavoin ja näen edelleen. Hän on mun lottovoitto. Ihan oikeesti, parasta mitä mitä tiedän.

Toivon todella, että ihan rauhassa jatkat tapailua yms. Mikä kiire tässä on? Ei kai sitä heti tarvitse päättää mitä tuntee vai tunteeko mitään? Pääasia, että on mukavaa. Rakkaus voi kasvaa, mutta et saa painostaa itseäsi. Ota rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vähän varautunut myös ja mun pitää deittailla pidempään ja päästää toinen henkisesti ja fyysisesti lähelle että avaudun ja.luotan, ja tunteet voi kehittyä. Eli jatkan tapailua jos mies on mielestäni mukava ja fiksu. Mieheni oli tosi kohtelias ja ensimmäinen seksikertakin oli vähän kökkö, tapailtiin useita kuukausia ennen kuin tunteet kehittyivät alun pienestä lämmöstä roihuun.

Himoa, sitä että mies tulee itsevarmasti ja vie jalat alta ei pidä sekoittaa rakastumiseen. Ne miehet on pelureita. Se himo ei ole aina ensimmäinen tunne. Jos mies on sinuun rakastunut, hän kohtelee sinua kuin kukkaa kämmenellä ja varoo loukkaamasta sinua, on siis varovaisempi ja hillitympi koska ei halua ottaa riskiä että.homma menee pieleen. Pelimies ei pelkää, koska on tottunut lähestymään ja käyttämään naisia, olet vain yksi seksuaalinen keho muiden joukossa. Se kuka sinä ihmisenä olet on toissijaista.

Minusta on ihanaa että suhteessani on pohjana ystävyys ja yhteys, jonka päälle on syntynyt seksuaalinen suhde. Suhde jonka pohjana on seksuaalinen veto ja muita yhdistäviä tekijöitä ei sitten löydykään, on riskimpi.

Olipa hyvin kirjoitettu!

Flirttailu? Häh?

Ei ap muutenkaan täällä jauhaisi jos tilanne olisi todellinen ja hän aikuinen, normaali ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeimmät tekijät parinvalinnassa mulla ovat olleet haju, vetovoima ja sielullinen yhteys (esim.samanlainen huumori). Nykyisen kumppanin kanssa nämä kaikki mätsäsivät heti alussa, mutta tunteiden kehittymiseen meni aikaa useampi kuukausi. Aloin jo oikeastaan turhautumaan, kun en tuntenut mitään suurta sielullista myrskyä sisälläni kuten aikaisempien suhteiden alussa, vaan kaikki oli oikeastaan aika tasaista. Siitä huolimatta vietimme paljon aikaa yhdessä, sillä pidimme toistemme seurasta ja meillä on ollut alusta saakka hauskaa keskenään. Hänen kanssaan olen saanut olla oma itseni ekoista treffeistä lähtien. Yhtenä päivänä se "tajuaminen" sitten tuli. Olin rakastunut vaivihkaan.

Ei se rationaalisuus aina auta, koska ihminen ei ole koskaan täysin rationaalinen otus. Ihmisen tunteet ohjaavat yllättävän paljon, vaikka muuta väittäisi. Jos et ap täysin järkiliittoon ole pyrkimässä, hellitä järkeilevää puolta itsestäsi.

Jos ette ole vielä avautuneet heikkouksistanne, lapsuusmuistoista tai salaisista mietteistä toisillenne, suosittelen lämpimästi sitä. Se jos mikä lähentää ihmisiä. Jos tämän jälkeen ei tunne mitään vetovoimaa, voi olla parasta olla vain ystäviä.

"Tunteiden kehittymiseen meni useampi kuukausi."

Auts. Pitikin tulla kysymään, kuinka pitkään ap on tuntenut miehen kanssa. :D

Omani tunsin vuoden, ja sen jälkeen oltiin vielä suunnilleen saman aikaa kavereita. Mun mielestä aikaa kului sopivasti, ei liian pitkään. Kemia tai mitä ikinä olikaan, yllätti ykskaks, vaikka en mitään sellaista ollut ajatellutkaan. Olin rakastunut, mutta en minä rakastamisesta tiennyt yhtään mitään.

Miten voi rakastua ihmiseen, jota ei tunne? Miten voi rakastaa ihmistä, jonka kanssa ei ole käynyt läpi vielä mitään myötä- ja vastoinkäymisiä? Toivon (tahdon!) että tää matka kestää vielä ainakin yhtä monta kymmentä vuotta kuin on jo kestänyt.

Vastaan siis, että rakkaus voi syttyä hitaasti. Se voi kipinöidä, leiskua, käydä välillä hiilloksella, kyteä ja leimahtaa aina uudestaan, palaakseen kestävällä liekillä kun tulta ruokkii.

Mun mies on sellainen hitaasti lämpeävä, hän vaati jonkun tovin että uskalsi todella heittäytyä. Halu oli kuitenkin molemminpuolista jo alusta asti, eikä toisesta olisi malttanut olla erossa, vaikka olisikin pitänyt edetä hitaasti (ja sitä kovasti yritettiinkin).

No, ihan yhteisellä päätöksellä muutettiin aikanaan puolen vuoden seurustelun jälkeen yhteen, eikä kaduta vieläkään.

Mutta pointtini on se, että vaikka olisi kuinka hitaasti lämpeävää sorttia, niin kyllä sen siltikin jollain asteella tietää. Jos ei saa itseään pitämään toisesta ”sillä tavalla”, niin kemiat on pahasti hukassa. Toki ihmiset muuttuu ja vaikkapa viiden vuoden päästä hän voi herättää sinussa aivan erilaista mielenkiintoa, mutta harvemminpa se pään sisällä oleva unelmatyyppi saa nauramaan tai on ihan oikeasti se jonka kanssa haluaa aktiivisesti yhteisen tulevaisuuden. Paperilla on helppo näyttää hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva5000 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta en vain kertakaikkiaan saa itseäni rakastamaan häntä. En tiedä, mikä tässä on ongelma. ; mutta mokaan kaiken, kun jarruttelen koko ajan.

Hei nuori nainen!

On hienoa kuulla että olet löytänyt itseäsi kiinnostavan henkilön! Ensimmäinen askel on jo otettu.

Millä tavalla et saa itseäsi rakastamaan häntä?   Kuinka kauan olette tapailleet toisianne? Millä tavalla mokaat ja jarruttelet? 

Vauva5000 

Hei. Tapasin joitakin kuukausia sitten miehen, joka melkein saman tien oli ihastunut minuun kovasti. En itse tuntenut samalla tavalla, mm. siksi, ettei tiennyt hänestä yhtään mitään enkä sillä hetkellä ajatellut edes haluavani miestä elämääni. Kiinnostus on kuitenkin jatkunut jo pitkään hänen puoleltaan. Olen tässä miettinyt, että voisiko rakkaus syntyä muutenkin kuin sillä äkkisalamametodilla, jolla se tapahtui hänelle. Tutustuminen on ollut tosi vaikeaa, koska mies olisi heti halunnut minulta ne samat tunteet ja siirtymisen eteenpäin. Jarrutteluni tarkoittaa siis sitä, että flirttailun sijaan yritän saada häntä keskustelemaan ja kertomaan itsestään. Pointtini ei ole se, etten ymmärtäisi hänen toivettaan. Minusta se on täysin looginen. Mutta minulla ei ole tästä hyviä kokemuksia ja on aika tyhmää toistuvasti tavoitella asiaa, joka todistetusti ei ole toiminut vielä kertaakaan. Tästä ketjusta tuli nyt vähän tarkoituksettomasti sellainen kahtiajako, että vain toinen noista kahdesta on se oikea, vaikka tätä en hakenut. Halusin vain kuulla, voiko toisellakin tavalla päätyä onneen.

Jos nyt jotain hyvää voi kertoa, mies on alkanut vähän lämmetä meidän jutustelulle ja tutustumiselle ilman välitöntä painetta tai murhetta siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Ap

Nyt en ihan tajunnut. "Flirttailun sijaan", siis kuuluuko sinusta flirttailla, jos joku ihminen kiinnostaa? Minä en osaa yhtään flirttailla enkä edes näe sen tarpeellisuutta...

Tosi hienoa että haluat tutustua häneen, jatka sitä! Mitä se mies oikein ajattelee, että ette juttelisi ja tutustuisikaan, vaan heti menisitte sänkyyn? Yyh mikä tyyppi, jos näin...

Tarkoitan, että aika aikaisessa vaiheessa mies haluaa signaaleja tai varmistusta siitä, että seksuaalinen vetovoima on olemassa. Minusta ei ehkä alkuvaiheessa tutustumista pitäisi keskittyä tähän.

Ap

Ei se oo hyvä jos ei nappaa

Itämaan tietäjät tietävät

Peppuseksistä saavat naiset ovat haluttua tavaraa miesmarkkinoilla On arvokkaampi kuin tuhat kamelia tai vuohta.

Näin meillä Babyloniassa.

Ei kaikille ole siunaantunut sinne erogeenisiä alueita. Monella ei ole erogeenisia alueita emättimessäkään saati klitoriksessa.

On erilaisia yksilöitä. Moni nainen ei saa koskaan orgasmia elämänsä aikana. Osa saa sen normaalista yhdynnästä ja arvokkaimmat tuhannen kamelin yksilöt saavat sen myös takakautta. Orgasmittomuudesta ei saa syyttää itseään.

Vierailija kirjoitti:

Itämaan tietäjät tietävät

Peppuseksistä saavat naiset ovat haluttua tavaraa miesmarkkinoilla On arvokkaampi kuin tuhat kamelia tai vuohta.

Näin meillä Babyloniassa.

Ei kaikille ole siunaantunut sinne erogeenisiä alueita. Monella ei ole erogeenisia alueita emättimessäkään saati klitoriksessa.

On erilaisia yksilöitä. Moni nainen ei saa koskaan orgasmia elämänsä aikana. Osa saa sen normaalista yhdynnästä ja arvokkaimmat tuhannen kamelin yksilöt saavat sen myös takakautta. Orgasmittomuudesta ei saa syyttää itseään.

Nyt peräkammarin poika erehtyy, jos luulee olevansa hauska.

Vierailija kirjoitti:

Hei, kokemuksesta voin sanoa, että todellakin voi rakkaus syntyä vasta myöhemmin! Ja intohimo ja kaikki sellainen! Näin kävi oman mieheni kanssa. Seurustelin oikeesti puolisen vuotta hänen kanssaan vaan ikään kuin paremman puutteessa. Mutta jotenkin ihmeellisellä tavalla sytyin hänestä eri tavalla kuin ennen ... hän oli kaikkea mitä nainen voi toivoa, ihan hyvän näköinen, hyvä kroppa, miehekäs, osaa puhua ja pussata, muttei liikaa...arvot kohdallaan, kohtelee hyvin mimua ja muita ihmisiä, on hauska ja lähtee juttuihin mukaan, pistää parisuhteen etusijalle... en vaan jotenkin alussa viehättynyt hänestä kummemmin, seksi oli ok..

Mutta jotenkin se rakkaus oikeesti kasvoi, kasvoin häneen kiinni, näin hänet eri tavoin ja näen edelleen. Hän on mun lottovoitto. Ihan oikeesti, parasta mitä mitä tiedän.

Toivon todella, että ihan rauhassa jatkat tapailua yms. Mikä kiire tässä on? Ei kai sitä heti tarvitse päättää mitä tuntee vai tunteeko mitään? Pääasia, että on mukavaa. Rakkaus voi kasvaa, mutta et saa painostaa itseäsi. Ota rauhassa.

Tämä ❤️