Voiko rakkaus syttyä hitaasti?

Eikö mies ollut silloin kun tuli kahville menossa iltarientoihin?

On jossain omissa menoissaan eikä vastaile nyt.

Ehkä ei tiedä tuleeko vai ei ja pitkittää vastaustaan.

Miksi ette silloin sopinut tarkkaa seuraavan tapaamisen ajankohtaa kun mies oli teillä? Miksi on niin vaikea naamatusten sopia asioita kuin sitten lähetellä viestejä perään?

Jos kerran mies "mongersi" sen suuntaista. Ihmettelin kyllä sanamuotoasi, ei kovin innokasta ja miestä arvostavaa sinunkaan puoleltasi kun et sitä mongerrusta paremmin tarkentanut.

Jospa se oli miehen yritys sopia oikeasti seuraavaa tapaamista ja luuli, ettei kiinnosta kun et siihen sen enempää tarttunut.

Nyt sitten kun kyselet perään niin ajattelee, että olkoon nyt rauhassa. Voihan mies ajatella sen myös kontrolliksi missä hän on. Onko ehkä sitä sinulla, alkoiko sinua mietityttää missä mies on?

Haluat tietää vastaako mies missä sitten onkaan.

Jotenkin en oikein ymmärrä toimintatapaasi.

Ensin halusit olla koko pyhät rauhassa ja nyt sitten kuitenkin oletkin noin aktiivinen? En ihmettele, että mieskin on ymmällään ja ei tiedä mitä haluat.

Miehen mielestä muutat mieltäsi ja hän ei pysy mukana. Mies on varmaan nyt tehnyt omia suunnitelmia pyhäksi kun ensin et halunnut tavata. Ja haluaa zitten pysä niissä lu et ottanut kantaa tapaamiseen. Onko tullut varovaisesti, kun ei pysy kärryillä kansasi?

Oletko kovin ailahtelevainen tai vaikeasti ymmärrettävä muidenkin kuin miehen mielestä?

Oletko huomannut samoja asioita muissa sosiaalisisa suhteissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tätä eilen mutta kello oli jo niin paljon ettei saanut enää vastata. Minä koen heti epäilyttäväksi sen jos mies tavallaan väsytystaktiikalla saa naisen myöntymään seurustelemaan kanssaan. Tulee mieleen se Wattsien perhemurhakeissi missä se mies vaan roikkui sen Shan'annin perässä niin pitkään että suostui seurustelemaan sen kanssa. 

Oon ite myös koittanut semmosta turvallista, mutta rakkaudetonta suhdetta kun arvelin että se voi toimia ja kuka sitä nyt semmoista rakkauden ja räydytyksen täyteistä draamaa edes haluaa. Viis vuotta myöhemmin ajatus siitä että ehkä sitä kuitenkin haluaa ja tarvitsee, johti siihen että suhde loppui. Anna itsellesi niin paljon arvostusta että uskot että ansaitset ihan oikeaa rakkautta. 

Apua... Siis kun mies vuorokausi sitten oli täällä minun kotona juomassa kahvia ja sanoi, että ehkä nähdään huomenna uudestaan. Lähetin vajaat kuusi tuntia sitten hänelle viestiä, että mitäs nähdäänkö. Sitten neljä tuntia sitten. Sitten puoli tuntia sitten. Ei mitään vastausta. Ei ole miehen tapaista. Alkaa tulla sellainen olo, että tällä miehellä ei kuitenkaan ole ihan kaikki muumit laaksossa ja että vain nolaan itseni tällä tavalla.

Ap

Ahaa, tämäkin oli jatkisprovo.

Anteeksi kauheasti, jos omassa elämässäsi ei tapahdu mitään käänteitä ja sen takia täytyy toisten elämää tulla taggaamaan provoiksi. Minä sen sijaan joudun oikeasti elämään tässä tilanteessa. Lähetin taas pari tuntia sitten viestin, että onko kaikki hyvin, mutta en ole tähänkään saanut vastausta. Alkaa olla aika selvää, että hänen mielensä on muuttunut, tai sitten on jokin itsetunto-ongelma. Tietäisinpä, mikä fiilis hänelle jäi siitä tapaamisesta.

Ap

Sä olet varasijoilla ja mies käy painamassa muita. Sitähän tämä raadollisuudessaan on. Jos ei heti heru, niin eikun eteenpäin. Välejä ei tietty kokonaan katkaista vaan oenkittämusen jälkeen tsekataan joko on kypsä seksiin.

Tämä mies ei ole sellainen. Ei ole seksisuhteiden perässä vaan tarpeeksi hyvän puolison.

Ap

Heh heh. Niinhän ne kaikki. Siihen asti kun on päässyt muutaman kerran panemaan.

Väitätkö, että kaikki muuttuvat muutaman kerran jälkeen pelkän seksin perässä juokseviksi? Et voisi olla enempää väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö mies ollut silloin kun tuli kahville menossa iltarientoihin?

On jossain omissa menoissaan eikä vastaile nyt.

Ehkä ei tiedä tuleeko vai ei ja pitkittää vastaustaan.

Miksi ette silloin sopinut tarkkaa seuraavan tapaamisen ajankohtaa kun mies oli teillä? Miksi on niin vaikea naamatusten sopia asioita kuin sitten lähetellä viestejä perään?

Jos kerran mies "mongersi" sen suuntaista. Ihmettelin kyllä sanamuotoasi, ei kovin innokasta ja miestä arvostavaa sinunkaan puoleltasi kun et sitä mongerrusta paremmin tarkentanut.

Jospa se oli miehen yritys sopia oikeasti seuraavaa tapaamista ja luuli, ettei kiinnosta kun et siihen sen enempää tarttunut.

Nyt sitten kun kyselet perään niin ajattelee, että olkoon nyt rauhassa. Voihan mies ajatella sen myös kontrolliksi missä hän on. Onko ehkä sitä sinulla, alkoiko sinua mietityttää missä mies on?

Haluat tietää vastaako mies missä sitten onkaan.

Jotenkin en oikein ymmärrä toimintatapaasi.

Ensin halusit olla koko pyhät rauhassa ja nyt sitten kuitenkin oletkin noin aktiivinen? En ihmettele, että mieskin on ymmällään ja ei tiedä mitä haluat.

Miehen mielestä muutat mieltäsi ja hän ei pysy mukana. Mies on varmaan nyt tehnyt omia suunnitelmia pyhäksi kun ensin et halunnut tavata. Ja haluaa zitten pysä niissä lu et ottanut kantaa tapaamiseen. Onko tullut varovaisesti, kun ei pysy kärryillä kansasi?

Oletko kovin ailahtelevainen tai vaikeasti ymmärrettävä muidenkin kuin miehen mielestä?

Oletko huomannut samoja asioita muissa sosiaalisisa suhteissa?

Anteeksi kun käytin sanaa mongertaa, yritin vain olla humoristinen. Mies siis SANOI, että ehkä seuraavana päivänä voitaisiin nähtä. Joten seuraavana päivänä otin häneen yhteyttä, että no nähdäänkö sitten, eikä siihen tullut vastausta. Mielestäni olen ollut ihan johdonmukainen suhteessa siihen, mitä tapaamisessamme puhuimme. En todellakaan tenttaa, missä hän liikkuu. Olen aiemmin jo ilmaissut hänelle, että kunnioitan hänen muita menojaan. Kysyin vain, tehdäänkö niin kuin hän itse ehdotti. Mielestäni toiminnassani ei ole mitään ihmeellistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap vaikuttaa poikkeuksellisen huomaavaiselta. Harva miettii toisen viihtyvyyttä yhtä pitkälle :)

Jee kiitos! :) Vihdoin jotain creditsiä omasta vaivannäöstä. Kiitos!!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap vaikuttaa poikkeuksellisen huomaavaiselta. Harva miettii toisen viihtyvyyttä yhtä pitkälle :)

Kävin myös eilen ostamassa kaupasta sitä ruokaa ja juomaa, joista hän on kertonut pitävänsä, ja lähetin sitten hänelle viestin, että näitä olisi nyt, nähdäänkö tänään. :)

Ap

Mies jopa käydessään heitti sivulauseessa, että sitten kun käyn hänen luonaan, kämpässä on sitä ja tätä. Ehkä sille on sitten iskenyt katumus kaiken suhteen eikä haluakaan enää kehittää tästä mitään.

Ap

Vaikka meneekin hieman aiheen vierestä, niin pitääpä kertoa takavuosilta eräs juttu. Kaveriporukassa oli silloin tällöin mukana noin 28-vuotias heppu, joka iski baarista itseään noin seitsemän vuotta nuoremman naisen. Olivat lähinnä sillä mielellä, että laittoivat toisilleen viestiä, kun teki mieli.

Pari vuotta myöhemmin tämä nuorempi nainen alkoi kiinnostua enemmän, mutta tätä edelleen samoissa baariporukoissa pyörivää heppua ei kiinnostanut kuin sänkytouhut. Tätä jatkui vielä monta vuotta, mutta tänä päivänä ovat olleet naimisissa jo lähes 10 vuotta.

En tiedä tarkkoja taustoja, miten suhde kehittyi tuohon pisteeseen, mutta sen verran hyvin tunsin tämän hepun yhteisten kaverien kautta, että ei vaikuttanut oikein parisuhdeihmiseltä, naimisiinmenosta nyt puhumattakaan. Maailma toki muuttuu iän myötä ja mainitut ihmiset olivat kuulemma 35v ja 28v, kun avioituivat.

Aika pitkä kärsivällisyys oli tällä naisella ja saihan hän lopultakin "palkinnon", kunnollisen ja itsestään huolta pitävän töissäkäyvän miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka meneekin hieman aiheen vierestä, niin pitääpä kertoa takavuosilta eräs juttu. Kaveriporukassa oli silloin tällöin mukana noin 28-vuotias heppu, joka iski baarista itseään noin seitsemän vuotta nuoremman naisen. Olivat lähinnä sillä mielellä, että laittoivat toisilleen viestiä, kun teki mieli.

Pari vuotta myöhemmin tämä nuorempi nainen alkoi kiinnostua enemmän, mutta tätä edelleen samoissa baariporukoissa pyörivää heppua ei kiinnostanut kuin sänkytouhut. Tätä jatkui vielä monta vuotta, mutta tänä päivänä ovat olleet naimisissa jo lähes 10 vuotta.

En tiedä tarkkoja taustoja, miten suhde kehittyi tuohon pisteeseen, mutta sen verran hyvin tunsin tämän hepun yhteisten kaverien kautta, että ei vaikuttanut oikein parisuhdeihmiseltä, naimisiinmenosta nyt puhumattakaan. Maailma toki muuttuu iän myötä ja mainitut ihmiset olivat kuulemma 35v ja 28v, kun avioituivat.

Aika pitkä kärsivällisyys oli tällä naisella ja saihan hän lopultakin "palkinnon", kunnollisen ja itsestään huolta pitävän töissäkäyvän miehen.

Mies on kuitenkin tyytyväinen? Jos mietin tätä "minun" miestä, niin hän haluaa kyllä itselleen naisen mutta ilman että se sotkee hänen muita tavoitteitaan. Että suhde ei rajoita omaa elämää liikaa tms.

Ap

Sä nyt vaan mietit ja vatvot koko asiaa ihan

liikaa. Mene, elä elämääsi. Se ei vastapuolen siinä oloon tai olemattomuuteen kaadu. Eikö sua jo itseäsikin ahdista tuo hukattu ajatusenergia? Tuo homma ei vatvomalla valmistu, se sun on ymmärrettävä. Toisella osapuolella on omat halunsa tai niiden puutteet.

Vierailija kirjoitti:

Sä nyt vaan mietit ja vatvot koko asiaa ihan

liikaa. Mene, elä elämääsi. Se ei vastapuolen siinä oloon tai olemattomuuteen kaadu. Eikö sua jo itseäsikin ahdista tuo hukattu ajatusenergia? Tuo homma ei vatvomalla valmistu, se sun on ymmärrettävä. Toisella osapuolella on omat halunsa tai niiden puutteet.

Ahdistaa totta kai. Mutta toki sitä hyvän tyypin nähdessään haluaa tutkia asiaa, koska sellaisia ei tule usein vastaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka meneekin hieman aiheen vierestä, niin pitääpä kertoa takavuosilta eräs juttu. Kaveriporukassa oli silloin tällöin mukana noin 28-vuotias heppu, joka iski baarista itseään noin seitsemän vuotta nuoremman naisen. Olivat lähinnä sillä mielellä, että laittoivat toisilleen viestiä, kun teki mieli.

Pari vuotta myöhemmin tämä nuorempi nainen alkoi kiinnostua enemmän, mutta tätä edelleen samoissa baariporukoissa pyörivää heppua ei kiinnostanut kuin sänkytouhut. Tätä jatkui vielä monta vuotta, mutta tänä päivänä ovat olleet naimisissa jo lähes 10 vuotta.

En tiedä tarkkoja taustoja, miten suhde kehittyi tuohon pisteeseen, mutta sen verran hyvin tunsin tämän hepun yhteisten kaverien kautta, että ei vaikuttanut oikein parisuhdeihmiseltä, naimisiinmenosta nyt puhumattakaan. Maailma toki muuttuu iän myötä ja mainitut ihmiset olivat kuulemma 35v ja 28v, kun avioituivat.

Aika pitkä kärsivällisyys oli tällä naisella ja saihan hän lopultakin "palkinnon", kunnollisen ja itsestään huolta pitävän töissäkäyvän miehen.

Mies on kuitenkin tyytyväinen? Jos mietin tätä "minun" miestä, niin hän haluaa kyllä itselleen naisen mutta ilman että se sotkee hänen muita tavoitteitaan. Että suhde ei rajoita omaa elämää liikaa tms.

Ap

Näin oletan. Yhteydenpito on kuitenkin ollut äärimmäisen vähäistä, kun kyseinen mies lopetti erään "poikamaisen" harrastuksen ja sen jälkeen olen nähnyt häntä vain yhden kerran - terassilla lähes kahdeksan vuotta sitten. Pari kertaa on sen jälkeen soiteltu ja muisteltu hurjia nuoruusvuosia. Mutta ei ole tapanani kysellä juoruja ihmisistä, joihin ei tule pidettyä yhteyttä. Tiedän vain, että pariskunnalla on yhteisesti ostettu asunto ja sen sijaintipaikkakunta on tiedossa - ja sen, että ovat edelleen yhdessä (tieto menneeltä talvelta).

Nyt se jo vastailee itselleen pitääkseen ketjun hengissä. Voi taivas.

Vain Porvoossa.

Olen itse prikulleen samassa tilanteessa mutta olen nuori mies..

Vierailija kirjoitti:

Nyt se jo vastailee itselleen pitääkseen ketjun hengissä. Voi taivas.

Vain Porvoossa.

Haista sinä pitkä pee. Tämä on minun elämääni eikä pelkkää viihdettä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen itse prikulleen samassa tilanteessa mutta olen nuori mies..

Kertoisitko enemmän?

Ap

Tämä on nyt kyllä tässä. Jos ei pysty vuorokauteen vastaamaan mitään, ei ole kyllä minua varten.

Ap

Älä mene väkisin yhteen. Minä ajattelin, että aikuisiässä ei tule enää suuria tunteita ja aloin seurustelemaan päällisin puolin mukavan miehen kanssa. Ihan kivaa oli, vaikka ihan täysin erilainen huumorintaju oli todella iso miinus. Päädyin kuitenkin pikkuhiljaa ärsyyntymään kaikesta, mitä hän teki tai sanoi ja itselläkin oli paha mieli, kun en halunnut olla sellainen. Lopulta näin nuoruuden ystäväni yhden kerran, rakastuin häneen ihan silmittömästi ja tajusin mikä mätti. En vain koskaan rakastanut tätä ex-miestäni. Kerroin hänelle kaiken ja vastaostettu asunto meni myyntiin. Tyhmää, mutta maksoin oppirahat ja kukapa meistä täydellinen olisi. Kohta 10vuotta olen ollut yhdessä nuoruuden ystäväni kanssa, 3 yhteistä lastakin on. En vaihtaisi päivääkään. Että sinänsä voi se rakkaus iskeä myöhemminkin, minäkin tunsin mieheni 17 vuotiaasta asti ja 10 vuotta myöhemmin rakastuin häneen. Mutta ei rakastumista voi pakottaa. Säästän sulta turhaa räpiköintiä elämässä, älä yritä väkisin. Ehkä tapaat hänet joskus ja sitten rakastut,mutta todennäköisrmpää on, että joku tulee kohta ja vie jalat altasi ja mietit että mitä hittoa ajattelinkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tätä eilen mutta kello oli jo niin paljon ettei saanut enää vastata. Minä koen heti epäilyttäväksi sen jos mies tavallaan väsytystaktiikalla saa naisen myöntymään seurustelemaan kanssaan. Tulee mieleen se Wattsien perhemurhakeissi missä se mies vaan roikkui sen Shan'annin perässä niin pitkään että suostui seurustelemaan sen kanssa. 

Oon ite myös koittanut semmosta turvallista, mutta rakkaudetonta suhdetta kun arvelin että se voi toimia ja kuka sitä nyt semmoista rakkauden ja räydytyksen täyteistä draamaa edes haluaa. Viis vuotta myöhemmin ajatus siitä että ehkä sitä kuitenkin haluaa ja tarvitsee, johti siihen että suhde loppui. Anna itsellesi niin paljon arvostusta että uskot että ansaitset ihan oikeaa rakkautta. 

Apua... Siis kun mies vuorokausi sitten oli täällä minun kotona juomassa kahvia ja sanoi, että ehkä nähdään huomenna uudestaan. Lähetin vajaat kuusi tuntia sitten hänelle viestiä, että mitäs nähdäänkö. Sitten neljä tuntia sitten. Sitten puoli tuntia sitten. Ei mitään vastausta. Ei ole miehen tapaista. Alkaa tulla sellainen olo, että tällä miehellä ei kuitenkaan ole ihan kaikki muumit laaksossa ja että vain nolaan itseni tällä tavalla.

Ap

Ahaa, tämäkin oli jatkisprovo.

Anteeksi kauheasti, jos omassa elämässäsi ei tapahdu mitään käänteitä ja sen takia täytyy toisten elämää tulla taggaamaan provoiksi. Minä sen sijaan joudun oikeasti elämään tässä tilanteessa. Lähetin taas pari tuntia sitten viestin, että onko kaikki hyvin, mutta en ole tähänkään saanut vastausta. Alkaa olla aika selvää, että hänen mielensä on muuttunut, tai sitten on jokin itsetunto-ongelma. Tietäisinpä, mikä fiilis hänelle jäi siitä tapaamisesta.

Ap

Sä olet varasijoilla ja mies käy painamassa muita. Sitähän tämä raadollisuudessaan on. Jos ei heti heru, niin eikun eteenpäin. Välejä ei tietty kokonaan katkaista vaan oenkittämusen jälkeen tsekataan joko on kypsä seksiin.

Tämä mies ei ole sellainen. Ei ole seksisuhteiden perässä vaan tarpeeksi hyvän puolison.

Ap

Heh heh. Niinhän ne kaikki. Siihen asti kun on päässyt muutaman kerran panemaan.

Väitätkö, että kaikki muuttuvat muutaman kerran jälkeen pelkän seksin perässä juokseviksi? Et voisi olla enempää väärässä.

Eivät ne muutu vaan ovat alunperinkin. Luuletko, että ne sitä seksiä saisivat mikäli ei esitä haluavansa vakavaa suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tätä eilen mutta kello oli jo niin paljon ettei saanut enää vastata. Minä koen heti epäilyttäväksi sen jos mies tavallaan väsytystaktiikalla saa naisen myöntymään seurustelemaan kanssaan. Tulee mieleen se Wattsien perhemurhakeissi missä se mies vaan roikkui sen Shan'annin perässä niin pitkään että suostui seurustelemaan sen kanssa. 

Oon ite myös koittanut semmosta turvallista, mutta rakkaudetonta suhdetta kun arvelin että se voi toimia ja kuka sitä nyt semmoista rakkauden ja räydytyksen täyteistä draamaa edes haluaa. Viis vuotta myöhemmin ajatus siitä että ehkä sitä kuitenkin haluaa ja tarvitsee, johti siihen että suhde loppui. Anna itsellesi niin paljon arvostusta että uskot että ansaitset ihan oikeaa rakkautta. 

Apua... Siis kun mies vuorokausi sitten oli täällä minun kotona juomassa kahvia ja sanoi, että ehkä nähdään huomenna uudestaan. Lähetin vajaat kuusi tuntia sitten hänelle viestiä, että mitäs nähdäänkö. Sitten neljä tuntia sitten. Sitten puoli tuntia sitten. Ei mitään vastausta. Ei ole miehen tapaista. Alkaa tulla sellainen olo, että tällä miehellä ei kuitenkaan ole ihan kaikki muumit laaksossa ja että vain nolaan itseni tällä tavalla.

Ap

Ahaa, tämäkin oli jatkisprovo.

Anteeksi kauheasti, jos omassa elämässäsi ei tapahdu mitään käänteitä ja sen takia täytyy toisten elämää tulla taggaamaan provoiksi. Minä sen sijaan joudun oikeasti elämään tässä tilanteessa. Lähetin taas pari tuntia sitten viestin, että onko kaikki hyvin, mutta en ole tähänkään saanut vastausta. Alkaa olla aika selvää, että hänen mielensä on muuttunut, tai sitten on jokin itsetunto-ongelma. Tietäisinpä, mikä fiilis hänelle jäi siitä tapaamisesta.

Ap

Sä olet varasijoilla ja mies käy painamassa muita. Sitähän tämä raadollisuudessaan on. Jos ei heti heru, niin eikun eteenpäin. Välejä ei tietty kokonaan katkaista vaan oenkittämusen jälkeen tsekataan joko on kypsä seksiin.

Tämä mies ei ole sellainen. Ei ole seksisuhteiden perässä vaan tarpeeksi hyvän puolison.

Ap

Heh heh. Niinhän ne kaikki. Siihen asti kun on päässyt muutaman kerran panemaan.

Väitätkö, että kaikki muuttuvat muutaman kerran jälkeen pelkän seksin perässä juokseviksi? Et voisi olla enempää väärässä.

Eivät ne muutu vaan ovat alunperinkin. Luuletko, että ne sitä seksiä saisivat mikäli ei esitä haluavansa vakavaa suhdetta.

No varmasti saisivat jos on speksit muuten kohdillaan.

Vierailija kirjoitti:

Älä mene väkisin yhteen. Minä ajattelin, että aikuisiässä ei tule enää suuria tunteita ja aloin seurustelemaan päällisin puolin mukavan miehen kanssa. Ihan kivaa oli, vaikka ihan täysin erilainen huumorintaju oli todella iso miinus. Päädyin kuitenkin pikkuhiljaa ärsyyntymään kaikesta, mitä hän teki tai sanoi ja itselläkin oli paha mieli, kun en halunnut olla sellainen. Lopulta näin nuoruuden ystäväni yhden kerran, rakastuin häneen ihan silmittömästi ja tajusin mikä mätti. En vain koskaan rakastanut tätä ex-miestäni. Kerroin hänelle kaiken ja vastaostettu asunto meni myyntiin. Tyhmää, mutta maksoin oppirahat ja kukapa meistä täydellinen olisi. Kohta 10vuotta olen ollut yhdessä nuoruuden ystäväni kanssa, 3 yhteistä lastakin on. En vaihtaisi päivääkään. Että sinänsä voi se rakkaus iskeä myöhemminkin, minäkin tunsin mieheni 17 vuotiaasta asti ja 10 vuotta myöhemmin rakastuin häneen. Mutta ei rakastumista voi pakottaa. Säästän sulta turhaa räpiköintiä elämässä, älä yritä väkisin. Ehkä tapaat hänet joskus ja sitten rakastut,mutta todennäköisrmpää on, että joku tulee kohta ja vie jalat altasi ja mietit että mitä hittoa ajattelinkaan?

Se olisi tosi kiva, jos näin kävisi (joku tulisi ja veisi jalat alta). Alan olla tosi väsynyt siihen, että nämä asiat ovat näin vaikeita. En vain tajua, miksei sitä sopivaa tule vastaan millään.

Tuli se vastauskin mieheltä vihdoin. Oli kuulemma lyhyellä varoitusajalla lähtenytkin eilen kaverin kanssa jonnekin reissuun ja tullut nyt takaisin. Olin vain, että ok, ei se mitään, nähdään myöhemmin. Nyt mies kysyy, että haluaisinko nähdä nyt illalla. Suoraan sanottuna ei tekisi mieli tavata juuri nyt, kun olen käyttänyt tuntikaupalla aikaa sen ihmettelemiseen, että miksi hän ei vastaa.

Ap