Voiko rakkaus syttyä hitaasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mene väkisin yhteen. Minä ajattelin, että aikuisiässä ei tule enää suuria tunteita ja aloin seurustelemaan päällisin puolin mukavan miehen kanssa. Ihan kivaa oli, vaikka ihan täysin erilainen huumorintaju oli todella iso miinus. Päädyin kuitenkin pikkuhiljaa ärsyyntymään kaikesta, mitä hän teki tai sanoi ja itselläkin oli paha mieli, kun en halunnut olla sellainen. Lopulta näin nuoruuden ystäväni yhden kerran, rakastuin häneen ihan silmittömästi ja tajusin mikä mätti. En vain koskaan rakastanut tätä ex-miestäni. Kerroin hänelle kaiken ja vastaostettu asunto meni myyntiin. Tyhmää, mutta maksoin oppirahat ja kukapa meistä täydellinen olisi. Kohta 10vuotta olen ollut yhdessä nuoruuden ystäväni kanssa, 3 yhteistä lastakin on. En vaihtaisi päivääkään. Että sinänsä voi se rakkaus iskeä myöhemminkin, minäkin tunsin mieheni 17 vuotiaasta asti ja 10 vuotta myöhemmin rakastuin häneen. Mutta ei rakastumista voi pakottaa. Säästän sulta turhaa räpiköintiä elämässä, älä yritä väkisin. Ehkä tapaat hänet joskus ja sitten rakastut,mutta todennäköisrmpää on, että joku tulee kohta ja vie jalat altasi ja mietit että mitä hittoa ajattelinkaan?

Se olisi tosi kiva, jos näin kävisi (joku tulisi ja veisi jalat alta). Alan olla tosi väsynyt siihen, että nämä asiat ovat näin vaikeita. En vain tajua, miksei sitä sopivaa tule vastaan millään.

Tuli se vastauskin mieheltä vihdoin. Oli kuulemma lyhyellä varoitusajalla lähtenytkin eilen kaverin kanssa jonnekin reissuun ja tullut nyt takaisin. Olin vain, että ok, ei se mitään, nähdään myöhemmin. Nyt mies kysyy, että haluaisinko nähdä nyt illalla. Suoraan sanottuna ei tekisi mieli tavata juuri nyt, kun olen käyttänyt tuntikaupalla aikaa sen ihmettelemiseen, että miksi hän ei vastaa.

Ap

Höpö höpö. Juuri kerroit, että hänellä oli iltamenoa eilen. Reissuun kaverin kanssa, joopa joo.

Ei kukaan ole oikeasti noin tyhmä. Jos tämä tarina ja ap olisivat tosia, niin panemassahan se olisi ollut. Iltameno, naisen luo yöksi, ei kai sieltä varap*llulle vastailla.

Ap, lopeta jo. Ei jaksa. Keksi joku parempi. Tarinankehittely on aina ok, mutta liian tiheään pistit päivityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mene väkisin yhteen. Minä ajattelin, että aikuisiässä ei tule enää suuria tunteita ja aloin seurustelemaan päällisin puolin mukavan miehen kanssa. Ihan kivaa oli, vaikka ihan täysin erilainen huumorintaju oli todella iso miinus. Päädyin kuitenkin pikkuhiljaa ärsyyntymään kaikesta, mitä hän teki tai sanoi ja itselläkin oli paha mieli, kun en halunnut olla sellainen. Lopulta näin nuoruuden ystäväni yhden kerran, rakastuin häneen ihan silmittömästi ja tajusin mikä mätti. En vain koskaan rakastanut tätä ex-miestäni. Kerroin hänelle kaiken ja vastaostettu asunto meni myyntiin. Tyhmää, mutta maksoin oppirahat ja kukapa meistä täydellinen olisi. Kohta 10vuotta olen ollut yhdessä nuoruuden ystäväni kanssa, 3 yhteistä lastakin on. En vaihtaisi päivääkään. Että sinänsä voi se rakkaus iskeä myöhemminkin, minäkin tunsin mieheni 17 vuotiaasta asti ja 10 vuotta myöhemmin rakastuin häneen. Mutta ei rakastumista voi pakottaa. Säästän sulta turhaa räpiköintiä elämässä, älä yritä väkisin. Ehkä tapaat hänet joskus ja sitten rakastut,mutta todennäköisrmpää on, että joku tulee kohta ja vie jalat altasi ja mietit että mitä hittoa ajattelinkaan?

Se olisi tosi kiva, jos näin kävisi (joku tulisi ja veisi jalat alta). Alan olla tosi väsynyt siihen, että nämä asiat ovat näin vaikeita. En vain tajua, miksei sitä sopivaa tule vastaan millään.

Tuli se vastauskin mieheltä vihdoin. Oli kuulemma lyhyellä varoitusajalla lähtenytkin eilen kaverin kanssa jonnekin reissuun ja tullut nyt takaisin. Olin vain, että ok, ei se mitään, nähdään myöhemmin. Nyt mies kysyy, että haluaisinko nähdä nyt illalla. Suoraan sanottuna ei tekisi mieli tavata juuri nyt, kun olen käyttänyt tuntikaupalla aikaa sen ihmettelemiseen, että miksi hän ei vastaa.

Ap

Höpö höpö. Juuri kerroit, että hänellä oli iltamenoa eilen. Reissuun kaverin kanssa, joopa joo.

Ei kukaan ole oikeasti noin tyhmä. Jos tämä tarina ja ap olisivat tosia, niin panemassahan se olisi ollut. Iltameno, naisen luo yöksi, ei kai sieltä varap*llulle vastailla.

Ap, lopeta jo. Ei jaksa. Keksi joku parempi. Tarinankehittely on aina ok, mutta liian tiheään pistit päivityksiä.

Niin, tai sinä et vain viitsi lukea lukemaasi kunnolla. Hänellä oli iltameno kaksi päivää sitten. Hän tuli käymään kaksi päivää sitten minun luonani ennen iltamenoaan. Oli alustavaa puhetta siitä, että tavattaisiin seuraavana päivänä, eli eilen. Eilen ei kuulunut mitään vastausta viesteihini. Vasta tänään sain kuulla, että hän oli eilen päättänyt lähteä reissuun. Ei mihinkään kovin kauas, joten hän on tullut jo takaisin ja kysyi, onko minulla suunnitelmia täksi illaksi.

Ihan oikeasti, mene viisastelemaan johonkin toiseen ketjuun, jos et osaa edes lukea. Tosi ärsyttävää yrittää käsitellä ongelmia täällä, kun aina joku urpo ryntää väittämään, että koko juttu on keksitty.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemia puuttuu. Ei jatkoon!

Niin no sitä tässä pelkään juuri. Harmittaa vain päästää noin hyvä menemään. :(

Ap

Yrittänyttä ei laiteta, eli tutustutte ja mikä hitaasti syttyy, se on sitä oikeaa rakkautta, kunnioitusta toista kohtaan. Jos ihmisessä kaikki miellyttää, on se varmaa, että kun lakkaat ajattelemasta epäonnistumista, näet potentiaalin ja rakastut, aivan varmasti.

Onhan teidän välillä ap jokin vetovoima selvästi, jos sinä häntä niin kovasti mietit ja hänkin ilmeisesti sinua? Ja varsinkin jos sulla on sellainen tunne, ettet halua päästää menemään, niin kertoohan se nyt jotain. Minusta tuossa on kyllä toivoa, että voisi kehittyä vielä hyvään suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Onhan teidän välillä ap jokin vetovoima selvästi, jos sinä häntä niin kovasti mietit ja hänkin ilmeisesti sinua? Ja varsinkin jos sulla on sellainen tunne, ettet halua päästää menemään, niin kertoohan se nyt jotain. Minusta tuossa on kyllä toivoa, että voisi kehittyä vielä hyvään suuntaan.

Ok. Pidetään silmät auki. En vain tiedä, miten tästä voi tulla mitään, jos mitään sitovaa ei voi sopia tulevalle ajankohdalle edes yhden päivän päähän, vaan olen sen varassa, mikä häntä milloinkin huvittaa. Ehkä voidaan nähdä huomenna, ehkä voidaan syödä illallista viikonloppuna, ehkä sitä ja tätä. Ei jaksa toisten sitoutumisdefenssien kanssa ruveta tappelemaan. Tapaa minua sitten jos oikeasti huvittaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus voi syttyä hitaasti, ja syventyä ajan kanssa. Näin käy usein esim. ystävyyssuhteissa jolloin ihmiset jotka ovat olleet pitkään vierellä tulevat yhä tärkeämmäksi ajan kanssa. Intiassa useat avioliitot solmitaan järkisyistä, mutta koska tämä kuuluu kulttuuriin, asennoituvatkin nuoret parit niin että rakkaus tulee kyllä avioliittoon ajan kanssa ja näin käykin useimmiten! Toki varmasti huonojakin avioliittoja solmitaan, mutta mikäli kumppani ei tunnu epämiellyttävältä tai vastenmieliseltä, ja on muuten fiksu, on ennuste varsin hyvä.

Länsimaissa uskomme intohimoisempaan rakkauteen, ja monet odottavatkin ihastumista, rakastumista ja intohimoa parisuhteisiinsa. Tässäkään ei ole mitään vikaa, mutta voi kostautua joillekin niin että suhteen arkipäiväistyessä eivät kaikki tunnista sitä turvallista arkea ja hyvää yhteiseloa rakkaudeksi, kun luulevat että vain se alkuhuuma on aitoa rakkautta.

Mikäli kemiaa ei teidän välillänne ole lainkaan: mies on jollain lailla epämiellyttävä, haisee "väärälle" tai tuntuu jollain lailla vieraalta, voi olla ettette ole oikein yhteensopivia. Mikäli kyse taas on siitä että et ihastu tai rakastu helposti mutta pidät miestä ihan kivana ja viehättävänä, voi hyvinkin olla että suhteella olisi tulevaisuutta.

Minä valitsin miehen, johon en ollut rakastunut, koska parempaa ei ollut saatavilla. Olemme olleet jo kauan yhdessä ja viihdyn hänen kanssaan hyvin, mutta en ole rakastunut häneen. Hän on minulle kuin paras kaveri, ei sen enempää, mutta ei vähempääkään. Jos menettäisin hänet, elämä olisi aika ankeaa.

Mä luin että rakkaus on parhaimmillaan kuin täydellistä ystävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Vtuttaa ihan hirveästi, mutta olette puhuneet. Mitä tässä voi muutakaan tehdä kuin antaa olla.

Ap

tutustu rauhassa ja tehkää asioita yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan virkistävää lukea suurinpiirtein rehellistä kuvausta naisen parinvalinnasta. Mies on ominaisuuksiltaan joka suhteessa moitteeton, mutta ei kelpaa. Pitäisi ilmeisesti olla tatuoitu päihteiden liikakäyttäjä, jotta sitä "kemiaa" löytyisi. Kummassakohan kanssa tulevaisuuden aviokriisi on todennäköisempi?

Olipa typerä kommentti. Olen mies ja tunnen lukuisia ominaisuuksiltaan moitteetonta naista, mutta yhtäkään kohtaan en tunne romanttisia fiiliksiä. Ei suhdetta voi rakentaa sen varaan että toinen on ok. Kyllä se hullaantumisen tunne on tärkeä. Toki aina voi solmia ns. järkiavioliiton jos ei romantiikkaa kaipaa, mutta ap:n tapauksessa näin ei taida olla.

Vieläkö se karvapershe trolli (ap) jaksaa tyttöillä!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemia puuttuu. Ei jatkoon!

Niin no sitä tässä pelkään juuri. Harmittaa vain päästää noin hyvä menemään. :(

Ap

Yrittänyttä ei laiteta, eli tutustutte ja mikä hitaasti syttyy, se on sitä oikeaa rakkautta, kunnioitusta toista kohtaan. Jos ihmisessä kaikki miellyttää, on se varmaa, että kun lakkaat ajattelemasta epäonnistumista, näet potentiaalin ja rakastut, aivan varmasti.

Tai sitten käy aivan varmasti ilmi ettei tosiaankaan kannata alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mene väkisin yhteen. Minä ajattelin, että aikuisiässä ei tule enää suuria tunteita ja aloin seurustelemaan päällisin puolin mukavan miehen kanssa. Ihan kivaa oli, vaikka ihan täysin erilainen huumorintaju oli todella iso miinus. Päädyin kuitenkin pikkuhiljaa ärsyyntymään kaikesta, mitä hän teki tai sanoi ja itselläkin oli paha mieli, kun en halunnut olla sellainen. Lopulta näin nuoruuden ystäväni yhden kerran, rakastuin häneen ihan silmittömästi ja tajusin mikä mätti. En vain koskaan rakastanut tätä ex-miestäni. Kerroin hänelle kaiken ja vastaostettu asunto meni myyntiin. Tyhmää, mutta maksoin oppirahat ja kukapa meistä täydellinen olisi. Kohta 10vuotta olen ollut yhdessä nuoruuden ystäväni kanssa, 3 yhteistä lastakin on. En vaihtaisi päivääkään. Että sinänsä voi se rakkaus iskeä myöhemminkin, minäkin tunsin mieheni 17 vuotiaasta asti ja 10 vuotta myöhemmin rakastuin häneen. Mutta ei rakastumista voi pakottaa. Säästän sulta turhaa räpiköintiä elämässä, älä yritä väkisin. Ehkä tapaat hänet joskus ja sitten rakastut,mutta todennäköisrmpää on, että joku tulee kohta ja vie jalat altasi ja mietit että mitä hittoa ajattelinkaan?

Se olisi tosi kiva, jos näin kävisi (joku tulisi ja veisi jalat alta). Alan olla tosi väsynyt siihen, että nämä asiat ovat näin vaikeita. En vain tajua, miksei sitä sopivaa tule vastaan millään.

Tuli se vastauskin mieheltä vihdoin. Oli kuulemma lyhyellä varoitusajalla lähtenytkin eilen kaverin kanssa jonnekin reissuun ja tullut nyt takaisin. Olin vain, että ok, ei se mitään, nähdään myöhemmin. Nyt mies kysyy, että haluaisinko nähdä nyt illalla. Suoraan sanottuna ei tekisi mieli tavata juuri nyt, kun olen käyttänyt tuntikaupalla aikaa sen ihmettelemiseen, että miksi hän ei vastaa.

Ap

Ei asiat ole vaikeita, sinä teet niistä vaikeita. Mietit aivan liikaa, ja jumitat kotona miettien miksi mies ei vastaa jne. Elä elämääsi, ja ole onnellinen, ehkä sitten tuleekin joku vastaan joka vetää jalat alta. Sitä ei väkisin saa tapahtuvaksi, se vaan tapahtuu. Ja silloin molemmat haluavat ihan yhtä paljon nähdä koko ajan, eikä tarvitse pelata tuollaista ihme peliä ja säätöä mitä sinä nyt teet (etttä kun mies ehdottaa jotain, et viitsikään tavata koska olet loukkaantunut jne). Lapsellsta pskaa suoraan sanoen sun tekstisi! Mutta ei se haittaa, koska minäkin uskon että olet trolli. Osaat kirjoittaa todella ärsyttävästi, siksi kai sulle vastataan tässä ketjussa. Ihan naurettavaa jahkaamista suhteesta, jolla ei selvästi ole mitään mahdollisuuksia. Yrität väkisin pakottaa jotain, mitä ei luonnollisesti ole olemassa. Se on vähän sama kuin hakkaisi koko ajan päätään seinään. Eihän se hyvältä tunnu.

Ap, olet todella hankala ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Onhan teidän välillä ap jokin vetovoima selvästi, jos sinä häntä niin kovasti mietit ja hänkin ilmeisesti sinua? Ja varsinkin jos sulla on sellainen tunne, ettet halua päästää menemään, niin kertoohan se nyt jotain. Minusta tuossa on kyllä toivoa, että voisi kehittyä vielä hyvään suuntaan.

Vetovoimaa? Jos toinen pakkomielteisesti pitää kiinni "hyvästä" miehestä, vaikka ei koe vetoa hänen suuntaan mutta epätoivoisesti haluaa jonkun. Ja toinen häviää moneksi päiväksi eikä vastaa viesteihin. Sä kutsut tätä vetovoimaksi? 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Vtuttaa ihan hirveästi, mutta olette puhuneet. Mitä tässä voi muutakaan tehdä kuin antaa olla.

Ap

Tuo kysymys itsessään on niin huono, etten viitsinyt vastata. Mutta tuo vastaus on vielä huonompi. ”Mitä tässä voi muutakaan tehdä kuin antaa olla.” Pitää tehdä niinkuin itsestäsi tuntuu, ei mitä muut sanoo. Ei ne rakkaudet useinkaan salamana syty. Minulla on kohta 20 yhteistä vuotta takana mieheni kanssa. Oltiin tunnettu puoli vuotta ennenkuin ihastuttiin. Itse asiassa tuttavuuden alussa hän tuntui minusta liian radikaalilta, liian ehdottomalta, liian itsepäiseltä. Eipä ne piirteet enää haitanneet, kun oli tunnettu se puoli vuotta. Mieheni veli on naimisissa lapsuudenystävänsä kanssa. Tunteneet 3-vuotiaasta saakka, mutta alkoivat seurustella vasta lukion 3.luokalla. Ei siis mikään salamarakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mene väkisin yhteen. Minä ajattelin, että aikuisiässä ei tule enää suuria tunteita ja aloin seurustelemaan päällisin puolin mukavan miehen kanssa. Ihan kivaa oli, vaikka ihan täysin erilainen huumorintaju oli todella iso miinus. Päädyin kuitenkin pikkuhiljaa ärsyyntymään kaikesta, mitä hän teki tai sanoi ja itselläkin oli paha mieli, kun en halunnut olla sellainen. Lopulta näin nuoruuden ystäväni yhden kerran, rakastuin häneen ihan silmittömästi ja tajusin mikä mätti. En vain koskaan rakastanut tätä ex-miestäni. Kerroin hänelle kaiken ja vastaostettu asunto meni myyntiin. Tyhmää, mutta maksoin oppirahat ja kukapa meistä täydellinen olisi. Kohta 10vuotta olen ollut yhdessä nuoruuden ystäväni kanssa, 3 yhteistä lastakin on. En vaihtaisi päivääkään. Että sinänsä voi se rakkaus iskeä myöhemminkin, minäkin tunsin mieheni 17 vuotiaasta asti ja 10 vuotta myöhemmin rakastuin häneen. Mutta ei rakastumista voi pakottaa. Säästän sulta turhaa räpiköintiä elämässä, älä yritä väkisin. Ehkä tapaat hänet joskus ja sitten rakastut,mutta todennäköisrmpää on, että joku tulee kohta ja vie jalat altasi ja mietit että mitä hittoa ajattelinkaan?

Se olisi tosi kiva, jos näin kävisi (joku tulisi ja veisi jalat alta). Alan olla tosi väsynyt siihen, että nämä asiat ovat näin vaikeita. En vain tajua, miksei sitä sopivaa tule vastaan millään.

Tuli se vastauskin mieheltä vihdoin. Oli kuulemma lyhyellä varoitusajalla lähtenytkin eilen kaverin kanssa jonnekin reissuun ja tullut nyt takaisin. Olin vain, että ok, ei se mitään, nähdään myöhemmin. Nyt mies kysyy, että haluaisinko nähdä nyt illalla. Suoraan sanottuna ei tekisi mieli tavata juuri nyt, kun olen käyttänyt tuntikaupalla aikaa sen ihmettelemiseen, että miksi hän ei vastaa.

Ap

Ei asiat ole vaikeita, sinä teet niistä vaikeita. Mietit aivan liikaa, ja jumitat kotona miettien miksi mies ei vastaa jne. Elä elämääsi, ja ole onnellinen, ehkä sitten tuleekin joku vastaan joka vetää jalat alta. Sitä ei väkisin saa tapahtuvaksi, se vaan tapahtuu. Ja silloin molemmat haluavat ihan yhtä paljon nähdä koko ajan, eikä tarvitse pelata tuollaista ihme peliä ja säätöä mitä sinä nyt teet (etttä kun mies ehdottaa jotain, et viitsikään tavata koska olet loukkaantunut jne). Lapsellsta pskaa suoraan sanoen sun tekstisi! Mutta ei se haittaa, koska minäkin uskon että olet trolli. Osaat kirjoittaa todella ärsyttävästi, siksi kai sulle vastataan tässä ketjussa. Ihan naurettavaa jahkaamista suhteesta, jolla ei selvästi ole mitään mahdollisuuksia. Yrität väkisin pakottaa jotain, mitä ei luonnollisesti ole olemassa. Se on vähän sama kuin hakkaisi koko ajan päätään seinään. Eihän se hyvältä tunnu.

Ketäpä kiinnostaa, että sinua ärsyttää tai pidät lapsellisena sitä, että pohtii asioita. Harmi itsesi kannalta, mutta onneksi ei toivottavasti elävässä elämässä koskaan tavata. Minusta vain ei ole tasapuolista, että heitellään ilmaan jotain tapaamisen mahdollisuutta ja sitten pidän aikaani vapaana sitä varten mutta mitään ei tapahdu. Joten lopetin tämän tekemisen. Järjestin itselleni muuta menoa enkä ollutkaan saatavilla sitten kun häntä taas huvitti. Tämä tapahtui ihan ystävällisessä hengessä. Kummasti miehen viestittely alkoi tihentyä ja suorastaan kiinnostus syntyi sitä kohtaan, että missä olen ollut ja mitä tehnyt ja että milloinhan seuraavan kerran tavataan. En tätä hakenut vaan oman elämäni elämistä, mutta näin kuulemma usein käy.

Sinulla ilmeisesti on ongelma sen kanssa, etteivät kaikki potentiaaliset kumppanit heti paneta vaan tekee mieli tietää asiasta enemmän ennen kuin rupeaa mihinkään. Minkäs minä sille voin. Kaikkea hyvää sinulle valitsemallasi tiellä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Vtuttaa ihan hirveästi, mutta olette puhuneet. Mitä tässä voi muutakaan tehdä kuin antaa olla.

Ap

Tuo kysymys itsessään on niin huono, etten viitsinyt vastata. Mutta tuo vastaus on vielä huonompi. ”Mitä tässä voi muutakaan tehdä kuin antaa olla.” Pitää tehdä niinkuin itsestäsi tuntuu, ei mitä muut sanoo. Ei ne rakkaudet useinkaan salamana syty. Minulla on kohta 20 yhteistä vuotta takana mieheni kanssa. Oltiin tunnettu puoli vuotta ennenkuin ihastuttiin. Itse asiassa tuttavuuden alussa hän tuntui minusta liian radikaalilta, liian ehdottomalta, liian itsepäiseltä. Eipä ne piirteet enää haitanneet, kun oli tunnettu se puoli vuotta. Mieheni veli on naimisissa lapsuudenystävänsä kanssa. Tunteneet 3-vuotiaasta saakka, mutta alkoivat seurustella vasta lukion 3.luokalla. Ei siis mikään salamarakkaus.

Niin. Kaikkien taustahan on totta kai juuri samanlainen kuin itselläsi, joten pitäisi olla ihan itsestään selvää kaikille uusiin ihmisiin tutustuville, miten toimitaan. Minulle ei nyt vain ole, koska en ole elänyt sinun historiaasi vaan omani. Palstalta voi saada välillä tosi hyviä pointteja, minkä vuoksi tänne kirjoitinkin, mutta sinun suhtautumisesti asiaan kuin olisi aivan itsestään selvää, että sinun kokemuksesi yleispätee kaikkien muidenkin tilanteeseen. Minusta se ei ole keskustelun tarkoitus, mutta tee ihan mitä sinua huvittaa.

Ap

Näyttää siltä, että palstalla on ainakin pari sappea täynnä olevaa ihmistä, jotka ottavat asiakseen kiertää mahdollisimman monta ketjua läpi ja löytää jotakin, jota huudella trolliksi. Näillä ihmisiltä on ilmeisesti ihan hukassa se tosiasia, että kaikki me olemme hyviä jossain ja huonoja jossain. Jotkin asiat ovat itselle tosi selviä ja toiset taas ei yhtään. Minulla ne epäselvät asiat sattuu olemaan ihmissuhdekuviot. Olisi kiva saada nämä huutelijat luokseni jonkin sellaisen asian pariin, joka ei suju heiltä luonnostaan, ja sitten haukkua heidät vtun idiooteiksi koska eivät tajua itsestään selviä asioita. Tuskin ymmärtäisivät pointtia sittenkään. Kertoo myös aika paljon heidän omasta maailmastaan, jossa ilmeisesti on ihan täyspäinen idea alkaa hoitaa jossain vauvapalstalla ihan keksittyä ketjua ja käyttää siihen paljon aikaa. Viittaa siihen että heillä itsellään on aika vähän mitään mielekästä sisältöä elämässä ja paljon ärsyttävää aikaa käsissä, jolle ei löyty mitään kunnon käyttöä. Otan osaa.

Ap

Trolli tai tasapainoton. Outoja aggressioita niille, jotka vaivautuvat pitämään ketjua hengissä vastauksillaan. En alkaisi seurustella ap:n kanssa, en missään tilanteessa, niin paljon on luonne tässä ketjussa paljastunut. Harmillista, että otsikko oli kiinnostava mutta sisältö shaibaa. Tuhlasin elämääni kun luin. Huokaus.

Tämä kuulostaa hiukan siltä, että sinua vaivaa vanha toveri sitoutumiskammo, sukua myös läheisriippuvuudelle vaikkei uskoisi. Toinen ei vain tunnu niin kiinnostavalta koska tuntuu että on liian saavutettavissa ja kun tilanne on uhattuna alkaa yhtäkkiä viehätysviisarit värähdellä. Jos näin on ja miehellä vaan kantti kestää niin noilta pohjilta voisi olla hyvinkin toivoa jos vaan pystytte etenemään hitaasti.

Vierailija kirjoitti:

Mutta en vain kertakaikkiaan saa itseäni rakastamaan häntä. En tiedä, mikä tässä on ongelma. ; mutta mokaan kaiken, kun jarruttelen koko ajan.

Hei nuori nainen!

On hienoa kuulla että olet löytänyt itseäsi kiinnostavan henkilön! Ensimmäinen askel on jo otettu.

Millä tavalla et saa itseäsi rakastamaan häntä?   Kuinka kauan olette tapailleet toisianne? Millä tavalla mokaat ja jarruttelet? 

Vauva5000