Voiko rakkaus syttyä hitaasti?

Itselläni oli vähän samanlainen tilanne. Mutta lopulta mies olisi niin kovasti halunnut seurustella kanssani että koin sen ahdistavana ja edelleen se vaikuttaa minuun vaikken ole yli vuoteen ollut hänen kanssa tekemisissä.

Nykyisen mieheni kanssa tunsin alusta alkaen kemian meidän välillä. Kun muistan tuon miehen joka olisi halunnut kanssani seurustella niin ahdistun pahasti. Mieti tarkkaan mihin olet valmis ja älä anna minkään pakottaa itseäsi suhteeseen mikä ei tunnu kaikilta osin hyvältä.

Ei jatkoon.

Nyt on jollakulla rakkaus haussa, kun näitä vanhoja ketjuja haudasta ylös kaivetaan.

Oletko hetero? Miten niin mokaat jarruttelemalla? Etkö siis suostu tapaamisiin vai jätätkö vastaamatta tms?

Oletko uskoutunut elämästäsi ja menneisyydestäsi hänelle tai kuullut hänen uskoutuvan? Haluatko kertoa hänelle asioita? Rakkauden kohteen usein haluaa hyväksyvän itsensä. Toisaalta hitaassa suhteessa voi suhtautua toiseen arkisemmin alussa ja olla rennompi.

Vierailija kirjoitti:

Kemia puuttuu. Ei jatkoon!

No eihän tuossa ole vielä edes annettu kemioille mahdollisuutta!

Ladyn pitäisi nyt vaan suostua johonkin, mitä hänelle ehdotellaan.  Siinä sitten tutustuisivat paremmin.

Ilmiselvästi lady on kiinnostunut miehestä ja perusasiat rakastumiselle otolliset.  Se, että suostuu johonkin tapaamiseen ei tarkoita sitä, että olisi lupautunut pysyvään suhteeseen.   Menee vain kaverina ja katsoo kortit.   Ei sitten tarvitse lopun ikäänsä vatvoa tai kuvitella turhia tuosta suhteesta.   Paras valita jotain melko neutraalia, johon vaan on kivempi tai helpompi mennä jonkun toisen kanssa kuin jotain yltiö romanttista.

Rakkaus voi syttyä hitaasti.  Ja joskus ihan varkain ajan kanssa, vaikka kumpikaan ei koskaan edes halunnut rakastua.

Voisin toki mainita ihan tunnettuja suomalaisia "hitaita" rakastumisia, joista on tullut vakaita ja hyviä rakkaussuhteita, mutten tee niin, koska sitten päädytään outoon juoruilukeskusteluun.

Mieti Saara Aaltoa ja Shirly Karvista ja heidän parisuhdehistorioitaan. Voiko olla samanlainen tilanne vai vaikuttaako erilaiselta?

Voi, ja yleensä syttyykin. Mutta ei se pakottamalla tule.

Ihanin suhde minulla on ollut hyvin hyvin hitaasti lämpiävä ystävyys miehen kanssa, jota jouduin olosuhteiden pakosta näkemään päivittäin.

Ei se niin mene.

Se kyllä voi syttyä johonkuhun, kenen kanssa on pitkään ollut tekemisissä. Se kyllä silloinkin tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mutta asiaan ei voi itse vaikuttaa. Sitä ei voi pakottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka eivät koe minkäänlaista alkuhuumaa, kemiaa tai rakastumista suhteen alkuvaiheessa, vaihtavat jossain vaiheessa sellaiseen joka oikeasti sytyttää. Tai pettävät selän takana. Näitä on nähty. 

Ap älä tee suurta virhettä. Järjellä ei kannata valita elämänsä miestä, vaan sydämellä.

Muuten samaa mieltä, mutta on siinä hyvä vähän järkeäkin käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan virkistävää lukea suurinpiirtein rehellistä kuvausta naisen parinvalinnasta. Mies on ominaisuuksiltaan joka suhteessa moitteeton, mutta ei kelpaa. Pitäisi ilmeisesti olla tatuoitu päihteiden liikakäyttäjä, jotta sitä "kemiaa" löytyisi. Kummassakohan kanssa tulevaisuuden aviokriisi on todennäköisempi?

Josko nyt sitten kuitenkin joku kultainen keskitie. Ei tarvitse olla mitään järisyttävää ilotulitusta, mutta pakkohan sitä jotain kemiaa on olla.

Ja se kemia on yleensä keskiolut.

Nuorena en tyytyisi jos ei kolahda. Itse tyydyin ja rakkaus ei koskaan syttynyt. Sänkypuuhat muuttuivat vuosien myötä yhä vastenmielisemmiksi ja koko ihmisen näkeminen otti jatkuvasti päähän. Eihän se hyvä diili ollut sitten kummallekaan.

Minä valitsisin intohimoisen mutta tasapainoisen suhteen myös. Joku juttu pitää olla, joka kiehtoo yhä uudelleen.

Itse menin naimisiin ilman kipinää. Olin ollut sinkkuna 10 vuotta, joten tein valinnan parisuhteen ja ikisinkkuuden välillä. Elämäni on ollut sata kertaa parempaa parisuhteessa kuin sinkkuna, mutta en voi tietää olisinko jatkamalla sinkkuna vielä voinut tavata hänet, jota kohtaa kipinää olisi ollut. Elämä on valintoja.

semmonen kaverirakkaus voi syntyä ajan kanssa mutta "se oikea" jää kyllä valitettavasti

puuttumaan.."se oikea" tunnekki hiipuu ajan kanssa  1 -2 vuodessa ja suhteesta tulee enempi

kaveripohjalta toimiva pitemmän päälle..

Ei ole olemassakaan mitään "rakkautta ensisilmäyksellä"

Rakkaus kasvaa nimenomaan hitaasti ja ajan myötä. Tavallaan oppiessaan tuntemaan toisen, tunneside vahvistuu. Sen huomaa, kun joutuu jostain syystä toisesta ihmisestä olemaan erossa. 

Pitää ymmärtää ja osata erottaa toisistaan kaksi eri käsitettä, nimittäin "rakastuminen" ja "rakastaminen".

Rakastuminen tai ihastuminen, on hetkellinen hurmos, joka aiheutuu aivojen kemiasta. Tämä tunne hiipuu ja haihtuu joidenkin viikkojen aikana. 

Rakastaminen sen sijaan on tahdosta riippuva pyrkimys rakastaa toista ihmistä.

Nykypäivän "Kaikki mulle tänne heti" elämänfilosofiaan ihastuminen istuu erinomaisesti, mutta halu rakastaa toista on aivan last season.

Taidat sotkea rakkauden ja seksuaalisen vetovoiman toisiinsa.

Ap, olet saanut kotoasi vahingollisen parisuhteen mallin. Sinun tulisi ymmärtää, että olet ehdollistunut kiinnostumaan vain pettävistä kusipäistä. Paras olisi, että voisit tehdä töitä psyykesi kanssa ja oppia rakastumaan myös kunnollisiin miehiin.

Voi 💑