Lue keskustelun säännöt.
Isoäidit, miksi lapsenlapset pitää ahtaa täyteen sokeria?
Meillä oli lapsen synttärit viikonloppuna. Isoäiti toi molemmille lapsille pikkunaposteltavaksi omat rasialliset marmeladia (á 300 g), 6 Kinder-munaa, pari muuta suklaa-patukkaa sekä yhteiseksi ison kasan lakuja. Tuossa kertakasassa on enemmän, mitä nuo normaalisti kuukauden aikana saavat karkkia. Kyse alle kouluikäisistä lapsista.
Voisko joku selittää, mikä järki tässä on, että kahdelle pienelle lykätään kilo sokeria yhdellä istumalla? Mä sitten sain taas pahiksen viitan, kun pistin karkit jemmaan, ruoka-aika kun oli vartin päästä.
Kommentit (911)
681/911
|
23.04.2019 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitakaa ja syöttäkää itse pentunne, niin ei tarvii haukkua isoäitejä. Ottakaa omat eväät mukaan mummolaan ja tarjotkaa niitä isovanhemmillekin, niin muutkin oppii terveet tapanne vai elättekö siivellä?
Niinpä nii, jouduin viemään lapsen 10 kk mummolle hoitoon ja tiesin, että ruoka-aika on kohta. Laitoin mukaan ruoan:kasviksia ja lihaa. Mutta mitäpä olikaan mummo tehnyt. "En antanut tuota sinun tekemää ruokaa, kun keitin itse perunaa. Peruna on hyvää ruokaa!" Eli lapsi sai sinä päivänä pelkkää perunaa ruoaksi, koska äidin tekemät ruoat ei mummolle kelpaa.
Meillä olin tehnyt ison kasan vihanneksia ja lihaa lapselle, kun jouduttiin mennä anoppilan kautta kotiin (olin ollut omien vanhempien luona). Yhden aterian ajaksi jouduin jättämään lapsen (alle 1 v, en muista tarkasti ikää) hoitoon. Anoppi oli sit lämmittänyt vähintään neljän päivän satsin kerralla (ohjeistettu oli, että pari lusikallista riittää), ja kertoi kuinka lapselle ei ollut ruoka maistunut (=mun tekemä ruoka on pahaa).. sitten vmäinen hymy naamalle ja ilkkua tokaisu että koiralle maistui. Tämmöisiä pikkukällejä tapahtui jatkuvasti, kun vielä yritin tulla toimeen anopin kanssa.
Vai oli sulla itse tehtyjä soseita oikein 4 pv satsi matkalla mukana. Wau! Ja oikein jouduitte anoppilaan pysähtymään matkalla paremmasta mummolasta. Olisi kyllä kannattanut ennemmin pysähtyä vaikka abc:llä ja yöpyä hotellissa.
Ihan oikeasti naiset: kyllä teissä miniöissäkin on varmasti jotain vikaa, kun teilläon tuollaiset psykoanopit. Ainakin tulkitsette yli ihan hemmetin paljon kaikkea sanomista ja anopin ilmeitä.
T. Ei vielä anoppi, pojan äiti
Onneksi joukossamme vaeltaa vielä kaltaisiasi älykköjä. Nyt vasta ymmärrän, että olen vain Tulkinnut Väärin anoppia... Edellisen vastaajan listausta mukaillen, tässä muutamia edesottamuksia jotka minä vain tulkitsin väärin...
- Vauva jää mummolaan, nyt pääsetkin hyvään hoitoon, virkkoi anoppi 2vkon ikäiselle vauvalle. Meni sohvalle ja kääntyi istumaan seinään päin kädet puuskassa kun emme jättäneet vauvaa.
- Hyi, eiköhän ole lutkutettu tarpeeksi jo, mummu antaakin nyt ihanaa kaupan herkkumaitoa, sitä kyllä riittää. - Anopin kommentti 4kk vauvan imetyksestä
- Ei tämä sinun ole, sie saat kotona pitää, mie pidän täällä! - vastaus pyyntööni antaa itkevä vauva takaisin minulle anoppilassa.
- Otti 6kk vauvan ja lähti ulos ovesta, käveli edestakaisin pihamaalla, jos erehdyin menemään ulos ja lähestymään heitä, niin tämä sähähti "siellä on kahvia, mene ottamaan, me ollaan nyt kahden!"Lapsi on nyt 2v. eikä anoppi oli KERTAAKAAN kutsunut minua äidiksi vauvalle. Hänen koko elämänsä ja identiteettinsä sen sijaan on vain mummua mummua mummua, vaikkei lapsi olisi lähimaillakaan. Minä olen lapselle edelleen "Kaisa", poikansa eli mieheni on kuitenkin "isi". Jos lapsi lähestyy minua, niin anoppi suhisee "ä-ää, älä mene sinne" ja pudistaa päätään ja tuijottaa kiinteästi lasta, heiluttaa vimmatusti lelua tms. että saisi lapsen mielenkiinnon itseensä.
Onpa kurjaa tässä vaiheessa ymmärtää että kaikki olisi voinut mennä paremmin jos minä en olisi Tulkinnut Väärin.Hmm, miks toi on mun mielestä lähinnä aika söpöä :D Anoppisi ihan oikeasti tykkää vauvasta mutta on höpsähtänyt eli jos sanoisit asiasta ystävällisesti niin teillä olis todella innokas lapsenvahti joka ainakin varmasti rakastaa lasta! :D En ole äiti (vielä) mutta voisin kuvitella että noin innokkaalle mummolle just uskaltais jättää lapsen.[/quote Minusta tuo anoppi on rehellisesti sanottuna luonnevikainen ja tyhmä tai sairas, tai kaikkia noita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi tykkää laittaa kahvipöydän koreaksi ja siinä on tarjolla leipää, erilaisia leivänpäällisiä sekä jotain makeaa anopin leipomaa kuten pullaa. Tykkään, kun tarjolla on muutakin kuin makeaa .
Oma äitini taas lyö pöytään litran paketin jätskiä ja keksejä useaa eri sorttia, lapset sitten mättää kunnes huono olo.
Miniät vastaan anopit kirjoitti:
Anopit inhoavat miniöitään ja näyttävät inhonsa näillä makeilla "tuliaisilla". Anoppi ei kunnioita lapsen vanhempien kasvatusperiaatteita, vaan haluaa kävellä lapsen äidin ja isän yli. Myös anopin äiti tuputti salaa ja julkisesti ruoka-allergiselle lapselle suklaata. "Ei se haittaa, jos vähän syö." Ruoka-allerginen lapsi raapi seuraavana yönä kotona käsi- ja polvitaipeensa verille, koska hän on allerginen suklaalle. Ilmeisesti anoppi on onnellinen, kun miniä näkee punaista.
Mä olen melko vakuuttunut, että mun anoppi ei välitä minusta niin paljoa, että inhoaisi minua. Sen takia kaikki mitä sanon, ohjeistan tai kiellän on vain tuulen huminaa hänen korvissaan. Ei hän kyllä arvosta kyllä poikaansa sen enempää. En oikein usko, että hän tykkää edes lapsestamme, vaan lapsenlapsi on enempi statussymboli, ja tuolla "hemmottelulla" hän haluaa osoittaa vertaisilleen, kuinka loistavan hyvä tyyppi hän on myös mummuna.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi tykkää laittaa kahvipöydän koreaksi ja siinä on tarjolla leipää, erilaisia leivänpäällisiä sekä jotain makeaa anopin leipomaa kuten pullaa. Tykkään, kun tarjolla on muutakin kuin makeaa .
Oma äitini taas lyö pöytään litran paketin jätskiä ja keksejä useaa eri sorttia, lapset sitten mättää kunnes huono olo.
Mun äiti ei tunne käsitettä välipala, mutta joka päivä on iltapäiväkahvit. Kerran istuttiin kahvipöytään mun lapsuudenkodissa. Lapsi siinä katseli ympärilleen ja kysyi äidiltäni, että voisiko saada voileivän. (Sai). Jos tarjolla olisi ollut jätskiä, niin varmasti olisi käynyt myös noin, että sitä syödään, kunnes voidaan huonosti. Mun äiti oli aikoinaan kovin tarkka herkuttelumäärien kanssa (pois lukien iltapäiväkahvittelu), mutta lastenlapsien kanssa jostain syystä meinaa vähän tuo annoskoko olla suuri. Karkkia ei kyllä lapsille juuri anna, mutta jätskiä, keksiä ja kakkua on miltei päivittäin tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Syömishäiriöinen isoäiti joka ei osaa kokea tunteita ilman mässäämistä. Minun äitini on samanlainen. Siis viisi kiloa suklaata kahdelle pienikokoiselle tytölle on perussatsi.
Ei riitä mihinkään. Annetaan viisikiloa molemmille omansa ja limpparia päälle 10 litraa molemmille. Kakkua, keksiä, suklaata, lakuja, karkkimässyjä kiloittain jokaikinenpäivä!!!! Hyvä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömishäiriöinen isoäiti joka ei osaa kokea tunteita ilman mässäämistä. Minun äitini on samanlainen. Siis viisi kiloa suklaata kahdelle pienikokoiselle tytölle on perussatsi.
Ei riitä mihinkään. Annetaan viisikiloa molemmille omansa ja limpparia päälle 10 litraa molemmille. Kakkua, keksiä, suklaata, lakuja, karkkimässyjä kiloittain jokaikinenpäivä!!!! Hyvä tulee.
Sitten kun lapsenlapsi on rantapallon muotoinen, niin voidaankin päivitellä koko suvulle ja kaikille tuttaville, kuinka huono äiti se miniä onkaan, kun ei yhtään osaa huolehtia lapsen syömisten kontrolloimisesta.
Muistelin tässä omaa lapsuuttani. Mun mummu oli melko karun elämän elänyt, mutta lapsenlapsiaan rakasti. Koska ei oikein muuten osannut tunteitaan näyttää, niin rakasti sitten ruualla. Toi aina tuliaisiksi ison kasan karkkia (ei kiloa sentään, mutta kuitenkin). Kun olin lomailemassa mummulassa, niin aina oli keksiä, karkkia, leivottiin ja syötiin pullaa, aamupalaksi sai halutessaan lättyjä, teehen sai laittaa sen kuudennenkin palan sokeria, sokerihuurrettuja murojakin oli. Ne vasta olivatkin herkkua, kun äiti ei niitä ikinä suostunut kotiin ostamaan.
Näin jälkikäteen ajateltuna, en haluaisi, että mun vanhemmat kohtelisivat mun lapsia noin. Kyllä lapsi tarvitsee rajat, myös mummulassa, kun vanhempien vahtiva silmä ei ole paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömishäiriöinen isoäiti joka ei osaa kokea tunteita ilman mässäämistä. Minun äitini on samanlainen. Siis viisi kiloa suklaata kahdelle pienikokoiselle tytölle on perussatsi.
Ei riitä mihinkään. Annetaan viisikiloa molemmille omansa ja limpparia päälle 10 litraa molemmille. Kakkua, keksiä, suklaata, lakuja, karkkimässyjä kiloittain jokaikinenpäivä!!!! Hyvä tulee.
Sitten kun lapsenlapsi on rantapallon muotoinen, niin voidaankin päivitellä koko suvulle ja kaikille tuttaville, kuinka huono äiti se miniä onkaan, kun ei yhtään osaa huolehtia lapsen syömisten kontrolloimisesta.
Tuttu ilmiö mun lapsuudesta. Mummon elämäntehtävä oli syöttää makeaa, lisää ja lisää ja lisää meille lapsille. Nuorin siskoni lihoi pahasti kun oli hoidossa mummolla työpäivien ajan, muiden ollessa koulussa. Tästä lihavuudesta tuli mummon ja papan ihmettelyn ja yököttelyn aihe josta saarnattiin kovaan ääneen meidän äidille. Mummolla sisko sai JOKA PÄIVÄ munkkeja ja aamupuuro syötiin paksun sokerikerroksen ja pienen nyrkin kokoisen voisilmän kanssa.
Mummo napsutteli pahastuneena suutaan ja samaan aikaan juoksutti pöytään munkkeja ja pullaa ja ruokajuomaksi mehua tai limua. Äiti laittoi siskon sitten kunnalliseen päivähoitoon ja kilot karisivat alle vuodessa. Kuitenkin mummo ja pappa edelleen muistelevat kuinka "Sirjakin oli silloin pienenä niin lihava".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien tehtävä on hemmotella lapsenlapset pilalle ja saada lapset tottelemattomiksi vanhempia kohtaan hokemalla näille, että kuinka tuhmia vanhemmat ovat kun komentelevat lapsia ja sanomalla näille, että ei lasten tarvitse vanhempia totella.
Samoin nostaa itseään jalustalle ja opettaa lapselle, kuinka sen vanhemmat on tylsiä tiukkiksia ja isovanhempi kaiken salliva/ostava/antava lempisukulainen. ”Äitisi kieltää kaiken hauskan, kyllä mummo olisi sinulle jätskin ostanut”. Meillä mummo puhuu tällaisiä juttuja jo 9kk ikäiselle tyttärelleni, kun sanoin että kesäiset jätskireissut saa unohtaa vielä joksikin aikaa, ei kuulu tuon ikäisen ruokavalioon pehmikset.
En ymmärrä yhtään sitä mentaliteettia että isovanhemman kuuluu saada hemmotella ja vanhempien tehtävä on huolehtia siitä perusarjesta. Minä haluan hemmotella omia lapsiani, minä haluan että mun lapsilla on hyviä muistoja minusta ja isästään, isovanhemmilla on omat lapsensa olleet. Olen todella allerginen sille että sanotaan "kyllä minä annan sitä ja tätä, onkos tylsää kun äiti kieltää". Se on pahanpuhumista, siitä ei ole meidän perheelle mitään hyötyä, isovanhempi tietenkin saa kokea olevansa paras tyyppi.
Vaarin naama venähti kun kerran sanoin hyvin selkeästi että "sinä et puhu meidän lapsille tuollaista". Vai siis pitäisikö se sallia? Miksi?Juuri näin, silkkaa vanhempien mustamaalaamista! Isovanhemmat on omat lapsensa kasvattaneet, jos jokin asia on jäänyt kaivelemaan tms. heidän vanhemmuuden varrella, niin ei minun lapseni ole mikään työväline omien virheiden korjaamiseen. Tottakai minä haluan olla ensimmäisenä viemässä tytärtäni jäätelölle (sitten kun sen aika joskus koittaa :D) ja nähdä hänen ilmeensä jäätelöä maistaessaan ensimmäisenä, isänsä kanssa yhdessä tottakai. Aivan kuten olen halunnut olla läsnä kun ollaan maisteltu ekaa kertaa soseita, käyty ekaa kertaa keinumassa, tytär on istunut ekaa kertaa kauppakärrin kyytiin jne.
Anoppi väitti mua itsekkääksi, kun olen halunnut olla todistamassa lapsen ensimmäisiä kokemuksia, eikä hän saanut olla se, joka on ensimmäisenä vienyt keinuun, antanut kiinteitä tai nähnyt ensiaskeleet. Hänellä kuulemma mummuna on etuoikeus kaikkeen tähän. Itse on lasten ollessa pieniä dumpannut heidät samassa taloudessa asuvalle äidilleen ja mennyt töihin. Ilmeisesti jotain jäänyt kokematta, jota nyt yrittää paikata lastenlapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömishäiriöinen isoäiti joka ei osaa kokea tunteita ilman mässäämistä. Minun äitini on samanlainen. Siis viisi kiloa suklaata kahdelle pienikokoiselle tytölle on perussatsi.
Ei riitä mihinkään. Annetaan viisikiloa molemmille omansa ja limpparia päälle 10 litraa molemmille. Kakkua, keksiä, suklaata, lakuja, karkkimässyjä kiloittain jokaikinenpäivä!!!! Hyvä tulee.
Sitten kun lapsenlapsi on rantapallon muotoinen, niin voidaankin päivitellä koko suvulle ja kaikille tuttaville, kuinka huono äiti se miniä onkaan, kun ei yhtään osaa huolehtia lapsen syömisten kontrolloimisesta.
Tuttu ilmiö mun lapsuudesta. Mummon elämäntehtävä oli syöttää makeaa, lisää ja lisää ja lisää meille lapsille. Nuorin siskoni lihoi pahasti kun oli hoidossa mummolla työpäivien ajan, muiden ollessa koulussa. Tästä lihavuudesta tuli mummon ja papan ihmettelyn ja yököttelyn aihe josta saarnattiin kovaan ääneen meidän äidille. Mummolla sisko sai JOKA PÄIVÄ munkkeja ja aamupuuro syötiin paksun sokerikerroksen ja pienen nyrkin kokoisen voisilmän kanssa.
Mummo napsutteli pahastuneena suutaan ja samaan aikaan juoksutti pöytään munkkeja ja pullaa ja ruokajuomaksi mehua tai limua. Äiti laittoi siskon sitten kunnalliseen päivähoitoon ja kilot karisivat alle vuodessa. Kuitenkin mummo ja pappa edelleen muistelevat kuinka "Sirjakin oli silloin pienenä niin lihava".
Mulle ei ikinä sanottu mitään ylimääräisistä kiloista suoraan, mutta vihjeitä annettiin. "Kyllä siitä Tarjasta tulikin nätti, kun laihdutti. Joka päivä käy juoksemassa, kyllä on kannattanut, löysi miehenkin laihduttuaan." Toisaalta käytiin myös läpi hyvinkin karkealla kielenkäytöllä, kuinka "Irman perä on levennyt, kauankohan Kalevi viitsii moista katsella". Mutta liian laihakaan ei saanut tietenkään olla. Jos ei ollut liian lihava tai laiha, niin sitten ihmisestä etsittiin muita vikoja. Mutta ihan joka kerta kerrattiin koko tuttavapiirin lihomiset/laihtumiset. Ehkä näin jälkeenpäin vähän ironista, että keskustellaan ihmisten kiloista ja mätetään korvapuustia naamaan. Mummukaan ei ollut nuorempana mikään hoikka, vanhemmiten erinäisten ruoansulatusongelmien takia laihtui, kun ei voinut juuri mitään syödä. Äitini ja hänen siskonsa harrastavat (edelleen) samaa. Ollut kyllä pikkupunkerolle todella haitallinen kasvuympäristö. Mutta mitäpä ei kolmen vuoden psykoterapia korjaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi omassa lapsuudessa tuuri siinä, että mummi ei itse tykännyt makeista herkuista. Ruokaa tosin melkein pakkosyötti senkin edestä ja löi kepillä, jos ei santsannut. :D Mutta on uskomatonta, miten tämä jatkuu ihan aikuisikään asti. Omista isovanhemmista on aika jo jättänyt, mutta miehen puoli porskuttaa edelleen. Kauhulla aina odottelen niitä visiittejä mummun tykö, kun rouvalla ei vain yksinkertaisesti "ei" kuulu sanavarastoon. Aikuisen lapsenlapsen eteen kannetaan ihan kaikki mahdollinen makea, pari kertaa on lounasvisiitillä pääruoaksi tarjoillut mustikkapiirakkaa ja kermakakkua, ja siihen sitten jälkkärit ja muut herkut päälle. Mua mummu ei siedä juurikaan, koska en makeasta perusta, ja tämä loukkaa häntä syvästi. Mies taas kiltisti puputtaa viikon kalorit kerrallaan ja seuraavat pari päivää valittelee vatsakipua... hoh hoijaa. Jos meille ikinä lapsia siunaantuu, tuonne eivät kyllä hoitoon lähde.
Just näin. Kannattaa demonisoida etukäteen koko miehen suku.
Jos jonkun henkilön puolison lähisuvusta tietää hankalaksi, niin kyllä siihen kannattaa varautua, että ongelmia tulee kun lapsi(a) siunautuu. Ei se ole demonisointia, vaan ihan järkevää toimintaa.
Mun ennen etäinen anoppi muuttui todella häiritseväksi tunkeilijaksi kun esikoinen syntyi. Olisi pysynyt vaan etäällä ja antanut meidän elää elämäämme, niin olisimme varmasti ihan jokainen onnellisempia, ja välitkin voisivat olla jotain muuta kuin poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien tehtävä on hemmotella lapsenlapset pilalle ja saada lapset tottelemattomiksi vanhempia kohtaan hokemalla näille, että kuinka tuhmia vanhemmat ovat kun komentelevat lapsia ja sanomalla näille, että ei lasten tarvitse vanhempia totella.
Samoin nostaa itseään jalustalle ja opettaa lapselle, kuinka sen vanhemmat on tylsiä tiukkiksia ja isovanhempi kaiken salliva/ostava/antava lempisukulainen. ”Äitisi kieltää kaiken hauskan, kyllä mummo olisi sinulle jätskin ostanut”. Meillä mummo puhuu tällaisiä juttuja jo 9kk ikäiselle tyttärelleni, kun sanoin että kesäiset jätskireissut saa unohtaa vielä joksikin aikaa, ei kuulu tuon ikäisen ruokavalioon pehmikset.
En ymmärrä yhtään sitä mentaliteettia että isovanhemman kuuluu saada hemmotella ja vanhempien tehtävä on huolehtia siitä perusarjesta. Minä haluan hemmotella omia lapsiani, minä haluan että mun lapsilla on hyviä muistoja minusta ja isästään, isovanhemmilla on omat lapsensa olleet. Olen todella allerginen sille että sanotaan "kyllä minä annan sitä ja tätä, onkos tylsää kun äiti kieltää". Se on pahanpuhumista, siitä ei ole meidän perheelle mitään hyötyä, isovanhempi tietenkin saa kokea olevansa paras tyyppi.
Vaarin naama venähti kun kerran sanoin hyvin selkeästi että "sinä et puhu meidän lapsille tuollaista". Vai siis pitäisikö se sallia? Miksi?Juuri näin, silkkaa vanhempien mustamaalaamista! Isovanhemmat on omat lapsensa kasvattaneet, jos jokin asia on jäänyt kaivelemaan tms. heidän vanhemmuuden varrella, niin ei minun lapseni ole mikään työväline omien virheiden korjaamiseen. Tottakai minä haluan olla ensimmäisenä viemässä tytärtäni jäätelölle (sitten kun sen aika joskus koittaa :D) ja nähdä hänen ilmeensä jäätelöä maistaessaan ensimmäisenä, isänsä kanssa yhdessä tottakai. Aivan kuten olen halunnut olla läsnä kun ollaan maisteltu ekaa kertaa soseita, käyty ekaa kertaa keinumassa, tytär on istunut ekaa kertaa kauppakärrin kyytiin jne.
Anoppi väitti mua itsekkääksi, kun olen halunnut olla todistamassa lapsen ensimmäisiä kokemuksia, eikä hän saanut olla se, joka on ensimmäisenä vienyt keinuun, antanut kiinteitä tai nähnyt ensiaskeleet. Hänellä kuulemma mummuna on etuoikeus kaikkeen tähän. Itse on lasten ollessa pieniä dumpannut heidät samassa taloudessa asuvalle äidilleen ja mennyt töihin. Ilmeisesti jotain jäänyt kokematta, jota nyt yrittää paikata lastenlapsilla.
Minun anoppi pyysi soittamaan ja kutsumaan hänet paikalle, kun soseita annetaan ekan kerran. Arvaa vaan soitinko.. Mieheni kuvasi kännykälläni tämän ensimaistelun ja näytettiin se sitten mummolle kun tuli meillä käymään, tästäkös mummo möksähti kun ei livenä päässyt tapahtumaan todistamaan :D Pyysi vielä, että lähettäisin videon hänelle, tokaisin vaan että kaikki kuvat/videot ei ole jaettavaksi, osan haluan pitää ihan ”omanani”. Mummo on sellainen hölösuu eikä tiedä, mitä yksityisyys tarkoittaa, tästä syystä en hänelle kuvia/videoita paljonkaan lähettele koska ne lähtevät levitykseen samantien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien tehtävä on hemmotella lapsenlapset pilalle ja saada lapset tottelemattomiksi vanhempia kohtaan hokemalla näille, että kuinka tuhmia vanhemmat ovat kun komentelevat lapsia ja sanomalla näille, että ei lasten tarvitse vanhempia totella.
Samoin nostaa itseään jalustalle ja opettaa lapselle, kuinka sen vanhemmat on tylsiä tiukkiksia ja isovanhempi kaiken salliva/ostava/antava lempisukulainen. ”Äitisi kieltää kaiken hauskan, kyllä mummo olisi sinulle jätskin ostanut”. Meillä mummo puhuu tällaisiä juttuja jo 9kk ikäiselle tyttärelleni, kun sanoin että kesäiset jätskireissut saa unohtaa vielä joksikin aikaa, ei kuulu tuon ikäisen ruokavalioon pehmikset.
En ymmärrä yhtään sitä mentaliteettia että isovanhemman kuuluu saada hemmotella ja vanhempien tehtävä on huolehtia siitä perusarjesta. Minä haluan hemmotella omia lapsiani, minä haluan että mun lapsilla on hyviä muistoja minusta ja isästään, isovanhemmilla on omat lapsensa olleet. Olen todella allerginen sille että sanotaan "kyllä minä annan sitä ja tätä, onkos tylsää kun äiti kieltää". Se on pahanpuhumista, siitä ei ole meidän perheelle mitään hyötyä, isovanhempi tietenkin saa kokea olevansa paras tyyppi.
Vaarin naama venähti kun kerran sanoin hyvin selkeästi että "sinä et puhu meidän lapsille tuollaista". Vai siis pitäisikö se sallia? Miksi?Juuri näin, silkkaa vanhempien mustamaalaamista! Isovanhemmat on omat lapsensa kasvattaneet, jos jokin asia on jäänyt kaivelemaan tms. heidän vanhemmuuden varrella, niin ei minun lapseni ole mikään työväline omien virheiden korjaamiseen. Tottakai minä haluan olla ensimmäisenä viemässä tytärtäni jäätelölle (sitten kun sen aika joskus koittaa :D) ja nähdä hänen ilmeensä jäätelöä maistaessaan ensimmäisenä, isänsä kanssa yhdessä tottakai. Aivan kuten olen halunnut olla läsnä kun ollaan maisteltu ekaa kertaa soseita, käyty ekaa kertaa keinumassa, tytär on istunut ekaa kertaa kauppakärrin kyytiin jne.
Anoppi väitti mua itsekkääksi, kun olen halunnut olla todistamassa lapsen ensimmäisiä kokemuksia, eikä hän saanut olla se, joka on ensimmäisenä vienyt keinuun, antanut kiinteitä tai nähnyt ensiaskeleet. Hänellä kuulemma mummuna on etuoikeus kaikkeen tähän. Itse on lasten ollessa pieniä dumpannut heidät samassa taloudessa asuvalle äidilleen ja mennyt töihin. Ilmeisesti jotain jäänyt kokematta, jota nyt yrittää paikata lastenlapsilla.
Minun anoppi pyysi soittamaan ja kutsumaan hänet paikalle, kun soseita annetaan ekan kerran. Arvaa vaan soitinko.. Mieheni kuvasi kännykälläni tämän ensimaistelun ja näytettiin se sitten mummolle kun tuli meillä käymään, tästäkös mummo möksähti kun ei livenä päässyt tapahtumaan todistamaan :D Pyysi vielä, että lähettäisin videon hänelle, tokaisin vaan että kaikki kuvat/videot ei ole jaettavaksi, osan haluan pitää ihan ”omanani”. Mummo on sellainen hölösuu eikä tiedä, mitä yksityisyys tarkoittaa, tästä syystä en hänelle kuvia/videoita paljonkaan lähettele koska ne lähtevät levitykseen samantien.
Mikset soittanut? *huutonaurua*
Mun mies oli kerran lähettänyt tädilleen videonpätkän, jossa lapsi kiittää saamastaan synttärilahjasta. Anoppi suuttui, kun hänelle ei oltu lähetetty samaa videota. Miksi ihmeessä olisi, sille tädille se video oli otettu. Mä jaan mun muutamalle sukulaiselle videoita ja kuvia, mutta anopille en ikinä, juurikin tuon yksityisyyden takia. Mun äiti näyttää niitä tädeilleni, mutta anoppi ihan kaikille, jotka vaan jaksaa jäädä kuuntelemaan hänen jaaritustaan. Onhan tuo aikoinaan kutsunut mun kotiin mulle täysin tuntemattomia ihmisiä ihailemaan vauvaa. En arvostanut, kun pari kylän juoruämmää istui mun keittiössä kun tulin kaupasta. Olin jättänyt vauvan pikaisen kaupassa käynnin ajaksi mummun hoiviin, ja toinen käytti tilaisuuden hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien tehtävä on hemmotella lapsenlapset pilalle ja saada lapset tottelemattomiksi vanhempia kohtaan hokemalla näille, että kuinka tuhmia vanhemmat ovat kun komentelevat lapsia ja sanomalla näille, että ei lasten tarvitse vanhempia totella.
Samoin nostaa itseään jalustalle ja opettaa lapselle, kuinka sen vanhemmat on tylsiä tiukkiksia ja isovanhempi kaiken salliva/ostava/antava lempisukulainen. ”Äitisi kieltää kaiken hauskan, kyllä mummo olisi sinulle jätskin ostanut”. Meillä mummo puhuu tällaisiä juttuja jo 9kk ikäiselle tyttärelleni, kun sanoin että kesäiset jätskireissut saa unohtaa vielä joksikin aikaa, ei kuulu tuon ikäisen ruokavalioon pehmikset.
En ymmärrä yhtään sitä mentaliteettia että isovanhemman kuuluu saada hemmotella ja vanhempien tehtävä on huolehtia siitä perusarjesta. Minä haluan hemmotella omia lapsiani, minä haluan että mun lapsilla on hyviä muistoja minusta ja isästään, isovanhemmilla on omat lapsensa olleet. Olen todella allerginen sille että sanotaan "kyllä minä annan sitä ja tätä, onkos tylsää kun äiti kieltää". Se on pahanpuhumista, siitä ei ole meidän perheelle mitään hyötyä, isovanhempi tietenkin saa kokea olevansa paras tyyppi.
Vaarin naama venähti kun kerran sanoin hyvin selkeästi että "sinä et puhu meidän lapsille tuollaista". Vai siis pitäisikö se sallia? Miksi?Juuri näin, silkkaa vanhempien mustamaalaamista! Isovanhemmat on omat lapsensa kasvattaneet, jos jokin asia on jäänyt kaivelemaan tms. heidän vanhemmuuden varrella, niin ei minun lapseni ole mikään työväline omien virheiden korjaamiseen. Tottakai minä haluan olla ensimmäisenä viemässä tytärtäni jäätelölle (sitten kun sen aika joskus koittaa :D) ja nähdä hänen ilmeensä jäätelöä maistaessaan ensimmäisenä, isänsä kanssa yhdessä tottakai. Aivan kuten olen halunnut olla läsnä kun ollaan maisteltu ekaa kertaa soseita, käyty ekaa kertaa keinumassa, tytär on istunut ekaa kertaa kauppakärrin kyytiin jne.
Anoppi väitti mua itsekkääksi, kun olen halunnut olla todistamassa lapsen ensimmäisiä kokemuksia, eikä hän saanut olla se, joka on ensimmäisenä vienyt keinuun, antanut kiinteitä tai nähnyt ensiaskeleet. Hänellä kuulemma mummuna on etuoikeus kaikkeen tähän. Itse on lasten ollessa pieniä dumpannut heidät samassa taloudessa asuvalle äidilleen ja mennyt töihin. Ilmeisesti jotain jäänyt kokematta, jota nyt yrittää paikata lastenlapsilla.
Minun anoppi pyysi soittamaan ja kutsumaan hänet paikalle, kun soseita annetaan ekan kerran. Arvaa vaan soitinko.. Mieheni kuvasi kännykälläni tämän ensimaistelun ja näytettiin se sitten mummolle kun tuli meillä käymään, tästäkös mummo möksähti kun ei livenä päässyt tapahtumaan todistamaan :D Pyysi vielä, että lähettäisin videon hänelle, tokaisin vaan että kaikki kuvat/videot ei ole jaettavaksi, osan haluan pitää ihan ”omanani”. Mummo on sellainen hölösuu eikä tiedä, mitä yksityisyys tarkoittaa, tästä syystä en hänelle kuvia/videoita paljonkaan lähettele koska ne lähtevät levitykseen samantien.
Mikset soittanut? *huutonaurua*
Mun mies oli kerran lähettänyt tädilleen videonpätkän, jossa lapsi kiittää saamastaan synttärilahjasta. Anoppi suuttui, kun hänelle ei oltu lähetetty samaa videota. Miksi ihmeessä olisi, sille tädille se video oli otettu. Mä jaan mun muutamalle sukulaiselle videoita ja kuvia, mutta anopille en ikinä, juurikin tuon yksityisyyden takia. Mun äiti näyttää niitä tädeilleni, mutta anoppi ihan kaikille, jotka vaan jaksaa jäädä kuuntelemaan hänen jaaritustaan. Onhan tuo aikoinaan kutsunut mun kotiin mulle täysin tuntemattomia ihmisiä ihailemaan vauvaa. En arvostanut, kun pari kylän juoruämmää istui mun keittiössä kun tulin kaupasta. Olin jättänyt vauvan pikaisen kaupassa käynnin ajaksi mummun hoiviin, ja toinen käytti tilaisuuden hyväkseen.
Sama täällä; äitini näyttää kuvia lapsestani oman kännykkänsä näytöltä vain sukulaisillemme ja muutamalle harvalle ystävälleen, anoppini taas esittelee/lähettelee lapseni kuvia työkavereilleen, HIEROJALLEEN (!?), sukulaisille, joita en miehen puolelta ole koskaan tavannut ja bimboille ystävilleen. Joka viikko ruinaa uusia kuvia kun on niiiin saatananmoinen ikävä mummon murua, vaikka edellisestä näkemisesta on vajaa viikko..
Ihan siks, että on hauskaa katsoa sekasortoa, kun noususokeriset lapset pyörii kuin lokkiparvi pullan perässä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan siks, että on hauskaa katsoa sekasortoa, kun noususokeriset lapset pyörii kuin lokkiparvi pullan perässä.
niin, ja saa sitten niille muille typerille mummoille kertoilla, kuinka huonosti miniä kasvattaa lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan siks, että on hauskaa katsoa sekasortoa, kun noususokeriset lapset pyörii kuin lokkiparvi pullan perässä.
Ja sitten pääseekin Et-lehden palstoille ruikuttamaan kun tuhma miniä ei anna lapsia hoitoon, vaikka mummu on maailman paras mummu ☺️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan siks, että on hauskaa katsoa sekasortoa, kun noususokeriset lapset pyörii kuin lokkiparvi pullan perässä.
Ja sitten pääseekin Et-lehden palstoille ruikuttamaan kun tuhma miniä ei anna lapsia hoitoon, vaikka mummu on maailman paras mummu ☺️
:D
mä oon joskus miettinyt, että pitäiskö munkin mennä anoppilaan "ihan hyvää hyvyyttään" kertomaan kuinka rumat ikkunaverhot siellä on, kysellä nenää nyrpistellen että koskas täällä on viimeksi lattia pesty ja muita pieniä kohteliaisuuksia, jotka todella kaipaavat jo palautusta antajalleen. En vaan millään viitsisi ihan yhtä alas vajota, mitä anoppi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan siks, että on hauskaa katsoa sekasortoa, kun noususokeriset lapset pyörii kuin lokkiparvi pullan perässä.
Ja sitten pääseekin Et-lehden palstoille ruikuttamaan kun tuhma miniä ei anna lapsia hoitoon, vaikka mummu on maailman paras mummu ☺️
:D
mä oon joskus miettinyt, että pitäiskö munkin mennä anoppilaan "ihan hyvää hyvyyttään" kertomaan kuinka rumat ikkunaverhot siellä on, kysellä nenää nyrpistellen että koskas täällä on viimeksi lattia pesty ja muita pieniä kohteliaisuuksia, jotka todella kaipaavat jo palautusta antajalleen. En vaan millään viitsisi ihan yhtä alas vajota, mitä anoppi...
Niinpä, meidänkin remontoitu koti on ihan kamala, kaikki tehty väärin. Kerrottu ammattilaisille jotka remontin toteuttivat, että mm. lattia väärin asennettu. Kun olimme pari päivää poissa remonttimiehille oltiin käyty sanomassa uudet ohjeet. Onneksi soittivat ja varmistivat meiltä, niin saatiin semmoinen kun haluttiin, ei semmoinen kuin appiukko olisi halunnut.