Isoäidit, miksi lapsenlapset pitää ahtaa täyteen sokeria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuu puuttua on tasan sillä ketä homma häiritsee. Jos lasten äiti ei saa sanaa suustaan niin turha itkeä kun mummut ei osaa lukea ajatuksia. Tulee näistä purkauksista mieleen veljen vaimo. Naama väärinpäin joka hel****n kerta kun meidän äiti antaa jotain lapsenlapsilleen. Totta puhuen nykyään tää on jo jonkun asteinen vitsi meillä, yks mököttää ja kiristelee hampaitaan mutta ei vaan saa sanottua. Nykyään jopa odotetaan että no tuleeko se sieltä vai ei 😂 Ensin oli että ei sokeria, no äiti siirty leluihin ja sitten oli että ei muovijuttuja niin nyt äiti on antanut puisia leluja ja vaatteita. Koskaan, KOSKAAN ei ole kuitenkaan hyvä. Mua alkanut ihan kunnolla vit***aa kun yks hankkii juttuja tarkkojen sääntöjen sisällä ja saa kiitokseksi naaman norsunveellä. Oon samoilla linjoilla nykyään äitin kanssa että oikeasti se sitä ärsyttää, kun muksut tykkää hänestä 😄 ite oon vela just siksi ettei äitiys tee musta samanlaista kun pikkuveljen "emäntä" 😂

Sorry, mutta en tajua, että mikä tällainen kuvio on. Miksei se veljesi kiitä äitiään jos tämä tuo hänen lapsilleen jotakin? Yleensä kumpikin aviopuoliso hoitaa oman sukunsa. Enkä hahmota miten sinulle kuuluu mitenkään se, mitä äitisi ja veljesi välillä tapahtuu.

No meillä on tapana antaa tuomiset ja muut sille äidille ja se on niistä valittanut niin äiti on antanut suoraan sille "tarkistettavaksi". En tiedä kuuluuko mulle mutta aika usein olen nähnyt sitä touhua ja äitin kanssa puhuttu. Elämässä ei ole mitään muuta kun muksut niin kaipa ne jutut sille annetaan 😄 Ennen kun syyttelet meitä niin tää nainen on ihan itse näyttänyt mitä meistä ajattelee, äitille tiuski joskus että hän määrää esim. saako lapset mehua vai ei 😂

Tietenkin äiti määrää saako lapsilleen antaa mehua vai ei. Jösses.

Anna ne lahjasi veljellesi ja vaadi sieltä vanhemmuutta, kiitollisuutta ja aikuisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuu puuttua on tasan sillä ketä homma häiritsee. Jos lasten äiti ei saa sanaa suustaan niin turha itkeä kun mummut ei osaa lukea ajatuksia. Tulee näistä purkauksista mieleen veljen vaimo. Naama väärinpäin joka hel****n kerta kun meidän äiti antaa jotain lapsenlapsilleen. Totta puhuen nykyään tää on jo jonkun asteinen vitsi meillä, yks mököttää ja kiristelee hampaitaan mutta ei vaan saa sanottua. Nykyään jopa odotetaan että no tuleeko se sieltä vai ei 😂 Ensin oli että ei sokeria, no äiti siirty leluihin ja sitten oli että ei muovijuttuja niin nyt äiti on antanut puisia leluja ja vaatteita. Koskaan, KOSKAAN ei ole kuitenkaan hyvä. Mua alkanut ihan kunnolla vit***aa kun yks hankkii juttuja tarkkojen sääntöjen sisällä ja saa kiitokseksi naaman norsunveellä. Oon samoilla linjoilla nykyään äitin kanssa että oikeasti se sitä ärsyttää, kun muksut tykkää hänestä 😄 ite oon vela just siksi ettei äitiys tee musta samanlaista kun pikkuveljen "emäntä" 😂

Sorry, mutta en tajua, että mikä tällainen kuvio on. Miksei se veljesi kiitä äitiään jos tämä tuo hänen lapsilleen jotakin? Yleensä kumpikin aviopuoliso hoitaa oman sukunsa. Enkä hahmota miten sinulle kuuluu mitenkään se, mitä äitisi ja veljesi välillä tapahtuu.

No meillä on tapana antaa tuomiset ja muut sille äidille ja se on niistä valittanut niin äiti on antanut suoraan sille "tarkistettavaksi". En tiedä kuuluuko mulle mutta aika usein olen nähnyt sitä touhua ja äitin kanssa puhuttu. Elämässä ei ole mitään muuta kun muksut niin kaipa ne jutut sille annetaan 😄 Ennen kun syyttelet meitä niin tää nainen on ihan itse näyttänyt mitä meistä ajattelee, äitille tiuski joskus että hän määrää esim. saako lapset mehua vai ei 😂

Eli todennäköisesti rajaton anoppi ja tyttärensä (joka ilmeisesti teini tai hyvin nuori) on yhdessä miniän kimpussa. I d i o o t i t

Tää käly tulee aina näihin ketjuihin haukkumaan veljensä vaimoa. On suorastaan sairaalla tavalla mustasukkainen tälle.

Yhdessä sitten kyykyttävät ja haukkuvat joka ilmeen ja eleen ja sanan takanapäin.

Miks karhut syö itsensä läskiks talvea varten? No että pärjää talven.

Miksi lapsista pitää tehdä läskejä jo ennen teini-ikää? No että jaksaa pelaa yhteen putkeen 10 minuuttia, ennen jaksaa avaa seuraavan sipsipussin. sen lisäks jos sattuu ruoka loppuu maailmasta, niin ne pärjää 3 päivää ennenku delaa. Tosin me laiheliinit, ei kuolla ihan heti nälkään, koska ollaan totuttu pärjää makaroonilla ja kaljalla, kun taas läskit tulee ja vie meidän viimesetkin ruuat ja naiset. (Läskit naiset, koska laihat on jo kuollu sukupuuttoon)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaanpa näihin viimeisiin viesteihin. Vanhempi tyttö on sanonut usein että mummon kanssa on niin hyvä, mummon vieressä kun saisi nukkuakin. Olen luvannut että vielä se päivä koittaa, kunhan äitinsä laskee yöksi. Nuorena koin samankaltaista kiukkua ja kuvitelmia kilpailusta. Vasta lastenlasten myötä ymmärsin mistä on kyse. Minä, ihmisenä, isoäitinä, tarjoan tytöille sellaista omaani joka kantaa kauas. Ei arjen hälinää, ei sitä loputonta menoa vaan kohtaamista ja lämpöä, tunnetta siitä, että lapsi on Rakas juuri sellaisena kuin on. Sen merkitys kirkastuu vasta kun saat pienokaisen syliisi, on turhaa yrittää selittääkään. Hyvää pääsiäistä, kaikille kirjoittelijoille.

Tää on varmaan mun anoppi, sanavalinnatkin samanlaisia. Elätellyt aina just tuollaista kuvitelmaa kuinka hänen kanssaan lasten on oikeasti hyvä olla, koti on välttämätön paha josta onneksi pääsee mummilaan. Nyt kouluikäiset lapset lähinnä välttelevät mummin tukahduttavia halauksia ja lässytyksiä ja kertovat heti kun mummi on arvostellut minua. Kyseli 4lk pojalta miltä siellä kotona tuntuu olla, tuntuuko ettei kukaan kuuntele. Poika oli vastannut että hyvältä, äiti ei ole kuuro toisin ku sinä 😂 (mummilla on toinen korva kuuro)

No tämä ei ole enää OK. Lapselle annetaan ymmärtää että ilkeily on sallittua. En voi kuvitellakaan miltä mummosta on tuntunut. Äiti taputti käsiään vahingon ilosta, kertoo kaiken tästä "äidistä".

Eli lapsen pitäisi oppia että ilkeily on sallittua siinä tapauksessa, jos ilkeilijä on vanhempi ihminen? Nythän lapsi antoi samalla mitalla takaisin kun hänen äitiään ja kotiaan arvosteltiin. Kerrotko miksi manipuloivaa mummoa pitäisi käsitellä silkkihansikkain?

Hmm... En näe nyt kyllä manipulointia. Olisiko ollut vaikka tavallinen kysymys jonka lapsi halusi vääntää jotta äitin kanssa saisi höyrytä jostakin ja olla "samalla puolella". Jos olisikin niin että kysymys olisi ollut arvostelun kuuloista niin lapselle opetetaan että viisas antaa olla. Ala-aste ikäisen pojan ei pidä todellakaan oppia että haistattelu on OK. Tuon ikäinen poika on jo muutenkin nenäkkäässä iässä. Ja kyllä, se kauhea vanhojen jäärien typerän turha opetus : vanhempia kunnioitetaan.

Kyllähän tuo poika kunnioitti äitiään.

Näin ohiksena pohdittavaksi: Miksi vanhempia pitäisi ylipäätään kunnioittaa automaattisesti? Kyllä se kunnioitus pitää ansaita, ja siihen ei riitä se, että toinen on elänyt vanhaksi. Esimerkiksi tuo kauhea mummo jolla selkeästi oli kilpailu lapsenlapsen kanssa suosiosta todellakin ansaitsi näpäytyksen.

No pohditaanpas... :) lähdetään vaikka ihmiskunnan historiasta. Tänne asti ei oltaisi päästy jos vanhempien ihmisten elämänviisautta ei olisi kuunneltu. Kaikkialla maailmassa heimojen vanhimmat tekivät päätökset, he saivat parasta ravintoa ja heitä kohdeltiin todella arvokkaasti. Miksi jos kerran nuoret tietävät paremmin? 😄

Vanha ihminen kaipaa rauhaa ja mukavaa tekemistä, oman lapsenlapsen seura vie ajatukset pois nivelkivuista yms. Vanha ihminen voi alkaa potea muistiongelmaa, jolloin on vihoviimeistä jos häntä arvostellaan saati ivataan millään tavalla. Parhaat muistot lapsuudesta liittyvät tutkitusti isovanhempiin. Hetko, olisiko tämä se syy nuorten äitien kiukkuun? Mummo kohtaa lapsen tavalla johon vasta aikuistunut ylimielinen äippä ei ikänsä vuoksi pysty.

Ystävä pieni. Kunnioita vanhempia tarkoittaa Kunnioita Itseäsi Vanhempia Ihmisiä, ei välttämättä omia vanhempia.

Minulla on ihania muistoja molemmista mummoistani, toinen vielä elää mutta kovin huonokuntoisena. Mummojeni kanssa olen esimerkiksi opetellut pullan leipomista, käynyt mustikassa, käynyt sienestämässä, bongaillut lintuja, saunonut, tehnyt pihatöitä, toinen mummo lauloi aina kun olin lapsi. Mummojen kanssa tosiaan on parempia lapsuusmuistoja kuin vanhempieni kanssa. Mutta molemmat mummot ovat ymmärtäneet paikkansa, antaneet sitä aikaa meille lapsille. Papan kanssa käytiin kalassa ja pappa opetti perkaamaan kalat, muutoin papat jäivät etäisemmiksi kun toinen kuolikin niin aikaisin.

Toinen mummo joskus arvosteli äitiäni, ja voin sanoa että kerroin joka sanan äidilleni ja sen jälkeen kyläilyjä harvennettiin hetkeksi. Jatkossa mummo osasi pitää suutaan soukeammalla. Ei kenenkään lapsen pidä kuunnella isovanhemmiltaan haukkuja vanhemmistaan. Kunnioitus pitää ansaita. Jos isovanhempani eivät olisi olleet noin täyspäisiä emme varmasti olisi olleet tekemisissä. Eräs sukulaiseni on täysi sekopää ja häntä emme nähneet yli kymmeneen vuoteen kunnes me lapset olimme riittävän vanhoja ymmärtämään hänen käytöstään vähän paremmin, silloinkin kyläilyä vain kerran vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuu puuttua on tasan sillä ketä homma häiritsee. Jos lasten äiti ei saa sanaa suustaan niin turha itkeä kun mummut ei osaa lukea ajatuksia. Tulee näistä purkauksista mieleen veljen vaimo. Naama väärinpäin joka hel****n kerta kun meidän äiti antaa jotain lapsenlapsilleen. Totta puhuen nykyään tää on jo jonkun asteinen vitsi meillä, yks mököttää ja kiristelee hampaitaan mutta ei vaan saa sanottua. Nykyään jopa odotetaan että no tuleeko se sieltä vai ei 😂 Ensin oli että ei sokeria, no äiti siirty leluihin ja sitten oli että ei muovijuttuja niin nyt äiti on antanut puisia leluja ja vaatteita. Koskaan, KOSKAAN ei ole kuitenkaan hyvä. Mua alkanut ihan kunnolla vit***aa kun yks hankkii juttuja tarkkojen sääntöjen sisällä ja saa kiitokseksi naaman norsunveellä. Oon samoilla linjoilla nykyään äitin kanssa että oikeasti se sitä ärsyttää, kun muksut tykkää hänestä 😄 ite oon vela just siksi ettei äitiys tee musta samanlaista kun pikkuveljen "emäntä" 😂

Sorry, mutta en tajua, että mikä tällainen kuvio on. Miksei se veljesi kiitä äitiään jos tämä tuo hänen lapsilleen jotakin? Yleensä kumpikin aviopuoliso hoitaa oman sukunsa. Enkä hahmota miten sinulle kuuluu mitenkään se, mitä äitisi ja veljesi välillä tapahtuu.

No meillä on tapana antaa tuomiset ja muut sille äidille ja se on niistä valittanut niin äiti on antanut suoraan sille "tarkistettavaksi". En tiedä kuuluuko mulle mutta aika usein olen nähnyt sitä touhua ja äitin kanssa puhuttu. Elämässä ei ole mitään muuta kun muksut niin kaipa ne jutut sille annetaan 😄 Ennen kun syyttelet meitä niin tää nainen on ihan itse näyttänyt mitä meistä ajattelee, äitille tiuski joskus että hän määrää esim. saako lapset mehua vai ei 😂

Tämä voisi olla minun miehen siskon nuorempi versio. Miehen sisko (lapseton sinkku) tietää lapsista AIVAN KAIKEN. Oli ihan aidosti pöyristynyt kun sanoin anopille joskus että meillä lasten asioista päättää lasten vanhemmat. (Lapset, joista nuorin alle 2v. olisi pitänyt jättää viikoksi mummilaan, vaikkei oltu tekemisissä kuin satunnaisesti vain) Kokee ihmeellistä tarvetta hännystellä äitiään, kaikkein paras oli jonain äitienpäivänä kun lapset oli pieniä. Soitti veljelleen eli minun miehelle että tulkaa huomenna mummilaan kun on äitienpäivä, yllätetään äiti, lapsenlapset tois lahjoja ja kortit ja syötäisiin yhdessä. Oli aivan raivona kun mies sanoi että me juhlitaan kotona (melkein 300km välimatka) ja nimenomaan tätä meidän lasten äitiä eli minua.

Siskonsa otti tuon loukkauksena ja nälvi varmaan 10 vuotta sen jälkeen asiasta miehelleni, siis tällaisia juttuja juhlissa ym. "oho, vai tulitte tekin, mie kun muistelin ettet ruukaa muusta perheestäs enää perustaa" ja jos tehtiin lähtöä "ai rouvako se päätti että nyt mennään, kyllähän se on silloin mentävä". Onneksi olin aikuinen tuohon aikaan, nuorempana olisi keskisormi näkynyt useamman kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuu puuttua on tasan sillä ketä homma häiritsee. Jos lasten äiti ei saa sanaa suustaan niin turha itkeä kun mummut ei osaa lukea ajatuksia. Tulee näistä purkauksista mieleen veljen vaimo. Naama väärinpäin joka hel****n kerta kun meidän äiti antaa jotain lapsenlapsilleen. Totta puhuen nykyään tää on jo jonkun asteinen vitsi meillä, yks mököttää ja kiristelee hampaitaan mutta ei vaan saa sanottua. Nykyään jopa odotetaan että no tuleeko se sieltä vai ei 😂 Ensin oli että ei sokeria, no äiti siirty leluihin ja sitten oli että ei muovijuttuja niin nyt äiti on antanut puisia leluja ja vaatteita. Koskaan, KOSKAAN ei ole kuitenkaan hyvä. Mua alkanut ihan kunnolla vit***aa kun yks hankkii juttuja tarkkojen sääntöjen sisällä ja saa kiitokseksi naaman norsunveellä. Oon samoilla linjoilla nykyään äitin kanssa että oikeasti se sitä ärsyttää, kun muksut tykkää hänestä 😄 ite oon vela just siksi ettei äitiys tee musta samanlaista kun pikkuveljen "emäntä" 😂

Sorry, mutta en tajua, että mikä tällainen kuvio on. Miksei se veljesi kiitä äitiään jos tämä tuo hänen lapsilleen jotakin? Yleensä kumpikin aviopuoliso hoitaa oman sukunsa. Enkä hahmota miten sinulle kuuluu mitenkään se, mitä äitisi ja veljesi välillä tapahtuu.

No meillä on tapana antaa tuomiset ja muut sille äidille ja se on niistä valittanut niin äiti on antanut suoraan sille "tarkistettavaksi". En tiedä kuuluuko mulle mutta aika usein olen nähnyt sitä touhua ja äitin kanssa puhuttu. Elämässä ei ole mitään muuta kun muksut niin kaipa ne jutut sille annetaan 😄 Ennen kun syyttelet meitä niin tää nainen on ihan itse näyttänyt mitä meistä ajattelee, äitille tiuski joskus että hän määrää esim. saako lapset mehua vai ei 😂

Tämä voisi olla minun miehen siskon nuorempi versio. Miehen sisko (lapseton sinkku) tietää lapsista AIVAN KAIKEN. Oli ihan aidosti pöyristynyt kun sanoin anopille joskus että meillä lasten asioista päättää lasten vanhemmat. (Lapset, joista nuorin alle 2v. olisi pitänyt jättää viikoksi mummilaan, vaikkei oltu tekemisissä kuin satunnaisesti vain) Kokee ihmeellistä tarvetta hännystellä äitiään, kaikkein paras oli jonain äitienpäivänä kun lapset oli pieniä. Soitti veljelleen eli minun miehelle että tulkaa huomenna mummilaan kun on äitienpäivä, yllätetään äiti, lapsenlapset tois lahjoja ja kortit ja syötäisiin yhdessä. Oli aivan raivona kun mies sanoi että me juhlitaan kotona (melkein 300km välimatka) ja nimenomaan tätä meidän lasten äitiä eli minua.

Siskonsa otti tuon loukkauksena ja nälvi varmaan 10 vuotta sen jälkeen asiasta miehelleni, siis tällaisia juttuja juhlissa ym. "oho, vai tulitte tekin, mie kun muistelin ettet ruukaa muusta perheestäs enää perustaa" ja jos tehtiin lähtöä "ai rouvako se päätti että nyt mennään, kyllähän se on silloin mentävä". Onneksi olin aikuinen tuohon aikaan, nuorempana olisi keskisormi näkynyt useamman kerran.

Tämä voisi olla minun lapseton siskoni. Myös kaikkitietävä. Eikä todellakaan tajua lapsista yhtään mitään. Oli aivan törkeä veljeni vaimoa kohtaan. Nimitti mm tämän lapsia aina "suvun lapsiksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on taas hyvä esimerkki keskustelusta, miksi nykyään jotkut äidit ovat niin väsyneitä, yksin, eivätkä saa isovanhemmilta hoitoapua, kun ei osata ihmissuhde taitoja, vaan koetaan isovanhemmat uhkana, eikä osata edes luovia yhden karkkipussin kanssa, vaan mennään täysin raiteiltaan ja suututaan.

Meillä jos mummot tuo karkkia ruoka-aikana, katetaan isovanhemmille lautanen pöytään ja herkutellaan sen jälkeen tai osa karkeista laitetaan kaappiin, eikä kukaan pahoita toisen mieltä, kun jokainen huomioi toisensa ja löysätään sitä pipoa. Vanhempien tehtävä on vaalia lapsi-isovanhempi suhdetta ja tehtävä kaikki sen eteen, myös nieltävä omat tunnekuohut, kun "vika" voi olla itsessäkin.

Ja jos perhe pitää arkena kiinni hyvästä ruokailutottumuksistä, ei yksi tai kaksi karkkipussia silloin tällöin kaada.

Vai asuuko nämä mummot teillä.

Kyllä tuo pahimpina aikoina melkein asui meillä.

Todellisuudessa hänen talonsa on 300 metrin päässä, mutta pitää poikansa taloa jatkeena omalle kodilleen, ja luulee, että voi tällä olla kuin kotonaan. Sisustaa, tylyttää poikaansa, hänen puolisoaan, haukkua uudet verhot ja tapetit, jotka miniä laittanut keittiöön ilman konsultointia sisustusmestarianopilta, käydä läpi talon asukkaiden henkilökohtaisia papereita, kollata lääkekaapin jne. Ihanaa, eikös?

Mä en kata kutsumattomille vieraille lautasta pöytään, koska aika usein ruoka on mitoitettu meidän perheelle. Jos kyseessä olisi joku harvinaisempi ja haluttu vieras, voisin varmasti kaivaa jääkaapista lisää syömistä.

Mutta ei, ei ja vielä kerran ei niille anopin tuomille herkuille. Toistan varmasti itseäni, mutta mun mielestä karkkia ei tarvita joka päivä. Toisekseen, anoppi panostaa herkuissa määrään, ei laatuun, joten niitä kamalia halpissuklaita riittää. Niitä ei mun mielestä kenenkään tarvitse syödä. Minä ja mun mies tehdään nämä herkku-päätökset meidän perheessä, eikä ruveta tekemään anopin mieliksi poikkeuksia, kun tuon kanssa on vääntämistä muutenkin jatkuvasti, ja ihan kaikesta. Olemme joutuneet todella kovasti tekemään töitä, että olemme saaneet nykyiset rajat, ja vaatii myös paljon töitä, että saamme pidettyä niistä kiinni. Ei tässä tilanteessa "löysätä pipoa", koska seuraavaksi onkin sitten taas säkillinen kirppislöytöjä eteisessä, se kuudes kilo sontasuklaata seuraavana päivänä, ja sitten on taas löydetty mun lapsille ihanat kengät, jotka on 3 numeroa liian pienet, koska ei yhdelläkään 4-vuotiaalla voi kuulemma olla kengän koko 31  (paitsi mun pojalla). Ja sit suututaan, kun lapsi ei saa edes kenkää jalkaansa, eli ovat käyttökelvottomat heti kättelyssä. Tämäkin on jotenkin mun syytä.

Vaalisitko sinä tuollaiseen isovanhempaan suhdetta? Jos vastaus on kyllä, niin miksi ihmeessä?

Mitä järkeä on rakentaa talo lähes samaan pihapiiriin isovanhempien kanssa? Luulisi tuon olevan jo ennakoitavissa, änketä nyt samalle tontille. Vai haluttiinko tällä ratkaista lastenhoito-ongelmat?

Jyrääminen ja sekoilu alkaa kun ensimmäinen lapsi syntyy. Aiemmin hienotunteiset ja omista asioistaan huolehtivat appivanhemmat muuttuvat täysin. Elämän tarkoitukseksi tulee saada kasvattajan ja vanhempien kanssa tasavertaisen ihmisen rooli lastenlasten elämässä.

Tiesitkö että monesti ne lasten VANHEMMAT kylläkin haluavat että isovanhemmat ovat vanhempien rinnalla ja jakavat vastuun. Järkyttikö tämä tieto? Ärsyttääkö että monissa perheissä erityisesti maaseudulla isovanhemmat päättävät siinä missä vanhemmat ja jopa heidän ohikin ja ongelmaa ei ole ☺️

Tuo onkin sitten jo lastensuojelun asia.

Lapsi tarvitsee, tutkitusti, hyvään kasvuun mahdollisimman monta kiintymyssuhdetta. Ja sopuisaa perhe-elämää. Tämä ei toteudu minäminä-äitien uhossa. En ole ennen kuullut mitään noin pöljää että hyvät kasvamisen eväät ovat sosiaaliasia 😄

Minkä tutkimuksen mukaan tarvitaan mahdollisimman monta kiintymyssuhdetta? 

Lue psykologiaa ja kysy sitten uudestaan 😄

Olen opettajaopiskelija, myös psykologiaa sivuaineena opiskellut. Missään en ole törmännyt väitteeseen että lapsella pitäisi olla monta kiintymyssuhdetta, varsinkaan muihin kuin omiin vanhempiin. Toki turvallisia aikuisia on hyvä olla monta, mutta se turvallinen luotettava aikuinen voi olla vaikkapa kummisetä, naapuri, opettaja, valmentaja jne. Kaipaisin lähdettä tälle väitteelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuu puuttua on tasan sillä ketä homma häiritsee. Jos lasten äiti ei saa sanaa suustaan niin turha itkeä kun mummut ei osaa lukea ajatuksia. Tulee näistä purkauksista mieleen veljen vaimo. Naama väärinpäin joka hel****n kerta kun meidän äiti antaa jotain lapsenlapsilleen. Totta puhuen nykyään tää on jo jonkun asteinen vitsi meillä, yks mököttää ja kiristelee hampaitaan mutta ei vaan saa sanottua. Nykyään jopa odotetaan että no tuleeko se sieltä vai ei 😂 Ensin oli että ei sokeria, no äiti siirty leluihin ja sitten oli että ei muovijuttuja niin nyt äiti on antanut puisia leluja ja vaatteita. Koskaan, KOSKAAN ei ole kuitenkaan hyvä. Mua alkanut ihan kunnolla vit***aa kun yks hankkii juttuja tarkkojen sääntöjen sisällä ja saa kiitokseksi naaman norsunveellä. Oon samoilla linjoilla nykyään äitin kanssa että oikeasti se sitä ärsyttää, kun muksut tykkää hänestä 😄 ite oon vela just siksi ettei äitiys tee musta samanlaista kun pikkuveljen "emäntä" 😂

Sorry, mutta en tajua, että mikä tällainen kuvio on. Miksei se veljesi kiitä äitiään jos tämä tuo hänen lapsilleen jotakin? Yleensä kumpikin aviopuoliso hoitaa oman sukunsa. Enkä hahmota miten sinulle kuuluu mitenkään se, mitä äitisi ja veljesi välillä tapahtuu.

No meillä on tapana antaa tuomiset ja muut sille äidille ja se on niistä valittanut niin äiti on antanut suoraan sille "tarkistettavaksi". En tiedä kuuluuko mulle mutta aika usein olen nähnyt sitä touhua ja äitin kanssa puhuttu. Elämässä ei ole mitään muuta kun muksut niin kaipa ne jutut sille annetaan 😄 Ennen kun syyttelet meitä niin tää nainen on ihan itse näyttänyt mitä meistä ajattelee, äitille tiuski joskus että hän määrää esim. saako lapset mehua vai ei 😂

Tämä voisi olla minun miehen siskon nuorempi versio. Miehen sisko (lapseton sinkku) tietää lapsista AIVAN KAIKEN. Oli ihan aidosti pöyristynyt kun sanoin anopille joskus että meillä lasten asioista päättää lasten vanhemmat. (Lapset, joista nuorin alle 2v. olisi pitänyt jättää viikoksi mummilaan, vaikkei oltu tekemisissä kuin satunnaisesti vain) Kokee ihmeellistä tarvetta hännystellä äitiään, kaikkein paras oli jonain äitienpäivänä kun lapset oli pieniä. Soitti veljelleen eli minun miehelle että tulkaa huomenna mummilaan kun on äitienpäivä, yllätetään äiti, lapsenlapset tois lahjoja ja kortit ja syötäisiin yhdessä. Oli aivan raivona kun mies sanoi että me juhlitaan kotona (melkein 300km välimatka) ja nimenomaan tätä meidän lasten äitiä eli minua.

Siskonsa otti tuon loukkauksena ja nälvi varmaan 10 vuotta sen jälkeen asiasta miehelleni, siis tällaisia juttuja juhlissa ym. "oho, vai tulitte tekin, mie kun muistelin ettet ruukaa muusta perheestäs enää perustaa" ja jos tehtiin lähtöä "ai rouvako se päätti että nyt mennään, kyllähän se on silloin mentävä". Onneksi olin aikuinen tuohon aikaan, nuorempana olisi keskisormi näkynyt useamman kerran.

Tämä voisi olla minun lapseton siskoni. Myös kaikkitietävä. Eikä todellakaan tajua lapsista yhtään mitään. Oli aivan törkeä veljeni vaimoa kohtaan. Nimitti mm tämän lapsia aina "suvun lapsiksi".

Ei voi olla totta, suvun lapset täälläkin!! Miehen sisko sanoi kerran että tiede on todistanut että lapsen geenit tulevat pääosin isän suvusta ja tämähän on todellisuudessa päinvastoin.

- se sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuu puuttua on tasan sillä ketä homma häiritsee. Jos lasten äiti ei saa sanaa suustaan niin turha itkeä kun mummut ei osaa lukea ajatuksia. Tulee näistä purkauksista mieleen veljen vaimo. Naama väärinpäin joka hel****n kerta kun meidän äiti antaa jotain lapsenlapsilleen. Totta puhuen nykyään tää on jo jonkun asteinen vitsi meillä, yks mököttää ja kiristelee hampaitaan mutta ei vaan saa sanottua. Nykyään jopa odotetaan että no tuleeko se sieltä vai ei 😂 Ensin oli että ei sokeria, no äiti siirty leluihin ja sitten oli että ei muovijuttuja niin nyt äiti on antanut puisia leluja ja vaatteita. Koskaan, KOSKAAN ei ole kuitenkaan hyvä. Mua alkanut ihan kunnolla vit***aa kun yks hankkii juttuja tarkkojen sääntöjen sisällä ja saa kiitokseksi naaman norsunveellä. Oon samoilla linjoilla nykyään äitin kanssa että oikeasti se sitä ärsyttää, kun muksut tykkää hänestä 😄 ite oon vela just siksi ettei äitiys tee musta samanlaista kun pikkuveljen "emäntä" 😂

Sorry, mutta en tajua, että mikä tällainen kuvio on. Miksei se veljesi kiitä äitiään jos tämä tuo hänen lapsilleen jotakin? Yleensä kumpikin aviopuoliso hoitaa oman sukunsa. Enkä hahmota miten sinulle kuuluu mitenkään se, mitä äitisi ja veljesi välillä tapahtuu.

No meillä on tapana antaa tuomiset ja muut sille äidille ja se on niistä valittanut niin äiti on antanut suoraan sille "tarkistettavaksi". En tiedä kuuluuko mulle mutta aika usein olen nähnyt sitä touhua ja äitin kanssa puhuttu. Elämässä ei ole mitään muuta kun muksut niin kaipa ne jutut sille annetaan 😄 Ennen kun syyttelet meitä niin tää nainen on ihan itse näyttänyt mitä meistä ajattelee, äitille tiuski joskus että hän määrää esim. saako lapset mehua vai ei 😂

Eli todennäköisesti rajaton anoppi ja tyttärensä (joka ilmeisesti teini tai hyvin nuori) on yhdessä miniän kimpussa. I d i o o t i t

No, jos jotain hyvää on omassa tilanteessa, niin näitä hankalia tapauksia on vain 1. Miehen sisarukset ovat ihan mukavia tyyppejä.

Mä oonkin aina miettinyt, että mistä ne lapsettomat tinkaajat aina löytyy näihin ketjuihin ylistämään sukua ja väheksymään äitien roolia.

Kälyjähän ne..

Täällä yksi isoäiti joka rakastaa lastenlapsia ylikaiken!

Ap:lle terkkuja, että on myös isovanhempia jotka ymmärtävät olla tuputtamatta sokeria pienille. Nameja saa, mutta ainoastaan jälkiruoaksi tai aikuisten pullakaffe aikana.

Toimii meillä! Ja on muistettava herkkujen jälkeen antaa se ksylitolipastilli!

Joo, onhan näitä. Itse muistan joskus siivonneeni lapsipuoleni oksennuksen pääsiäisenä. Oli koko sänky täynnä ruskeaa  mönjää. Siis oli vetänyt mummon tuputtamia suklaita oikein olan takaa. Oli varmaan hyvä olo lapsella :( Mummo varmaan vaan mielissään ajatteli, että onpa ihanaa hemmotella ja vienpä huomenna taas kymmenen pääsiäismunaa lisää, jos ovat entiset jo loppuneet.

Vierailija kirjoitti:

Joo, onhan näitä. Itse muistan joskus siivonneeni lapsipuoleni oksennuksen pääsiäisenä. Oli koko sänky täynnä ruskeaa  mönjää. Siis oli vetänyt mummon tuputtamia suklaita oikein olan takaa. Oli varmaan hyvä olo lapsella :( Mummo varmaan vaan mielissään ajatteli, että onpa ihanaa hemmotella ja vienpä huomenna taas kymmenen pääsiäismunaa lisää, jos ovat entiset jo loppuneet.

Juuri näin. Mummu saa tyytyväisenä syöttää lasta ja lapsekkaasti uhmata lapsen perheen sääntöjä. Vielä todistelee itselleen, kuinka se Mira-Marko tykkää, uutta vaan pyysi. No, kun huono olo iskee lapselle, niin eihän mummo ole sitä todistamassa. Meillä ei tätä ole karkilla tehty, mutta mummu on salaa viljaherkälle lapselle syöttänyt ruisleipää. Naama ylväässä ilmeessä kehuskeli, kuinka lapsi tykkäs. Eihän kyse ollut siitä ettei tykkää, vaan ettei maha kestä. Sitä ripulin määrää.... mutta ne krampit taisivat tuottaa pienelle huudosta päätellen todella paljon tuskaa.Oli yksi elämän pisimpiä öitä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi isoäiti joka rakastaa lastenlapsia ylikaiken!

Ap:lle terkkuja, että on myös isovanhempia jotka ymmärtävät olla tuputtamatta sokeria pienille. Nameja saa, mutta ainoastaan jälkiruoaksi tai aikuisten pullakaffe aikana.

Toimii meillä! Ja on muistettava herkkujen jälkeen antaa se ksylitolipastilli!

Mun lapsille kelpaisi kaltaisesi isoäiti 🥰

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, onhan näitä. Itse muistan joskus siivonneeni lapsipuoleni oksennuksen pääsiäisenä. Oli koko sänky täynnä ruskeaa  mönjää. Siis oli vetänyt mummon tuputtamia suklaita oikein olan takaa. Oli varmaan hyvä olo lapsella :( Mummo varmaan vaan mielissään ajatteli, että onpa ihanaa hemmotella ja vienpä huomenna taas kymmenen pääsiäismunaa lisää, jos ovat entiset jo loppuneet.

Juuri näin. Mummu saa tyytyväisenä syöttää lasta ja lapsekkaasti uhmata lapsen perheen sääntöjä. Vielä todistelee itselleen, kuinka se Mira-Marko tykkää, uutta vaan pyysi. No, kun huono olo iskee lapselle, niin eihän mummo ole sitä todistamassa. Meillä ei tätä ole karkilla tehty, mutta mummu on salaa viljaherkälle lapselle syöttänyt ruisleipää. Naama ylväässä ilmeessä kehuskeli, kuinka lapsi tykkäs. Eihän kyse ollut siitä ettei tykkää, vaan ettei maha kestä. Sitä ripulin määrää.... mutta ne krampit taisivat tuottaa pienelle huudosta päätellen todella paljon tuskaa.Oli yksi elämän pisimpiä öitä.

Meillä tätä on tehty laktoosin kanssa. Todisteltu oikein kuinka koko juttu on ihan vaan äidin huomionkipeyttä ja keksitty juttu.

Ihan oikeasti pahoinpitely syöttää lapselle vääränlaista ruokaa :( 

Varsinkin jos lapsella on paha allergia, niin kannattaa vaan suorilta tehdä rikosilmoitus asiasta. 

Olen miettinyt välillä pidetäänkö mua kurjana mummopuolena, kun en hemmottele puolisoni lapsenlapsia koskaan makeisilla tai yleensä millään sokerilla. Yksi syy on varmaan se, että en itse pidä juuri makeasta, toinen luultavasti oma koulutukseni, jonka kautta sokerin haitat elimistölle ovat niin hyvin selkäytimessäni, että tunnen pahoinpiteleväni toisia ihmisiä jos tarjoan heille jotain niin epäterveellistä. Me kyllä viemme lapsia esim. elokuviin, uimaan, pienille reissuille, teatteriin tai sienestämään, otetaan silloin tällöin yökylään (tietty yhtä lasta kohden ei kovin usein, kun lapsenlapsia on kahdeksan - ja minulla ei omia lapsenlapsia edes vielä ole). Mukava lukea, että ainakin jonkun mielestä meidän tapa on kuitenkin oikea. Itse kun välillä tunnen itseni ikäväksi ihmiseksi synttärijuhlilla sen onnittelukorttini kanssa missä lukee että lahja on vaikka teatteri ensi viikolla tai risteily kahden viikon päästä - ja joku toinen vieras tuo valtavan pehmolelun ja ämpärillisen karkkeja.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt välillä pidetäänkö mua kurjana mummopuolena, kun en hemmottele puolisoni lapsenlapsia koskaan makeisilla tai yleensä millään sokerilla. Yksi syy on varmaan se, että en itse pidä juuri makeasta, toinen luultavasti oma koulutukseni, jonka kautta sokerin haitat elimistölle ovat niin hyvin selkäytimessäni, että tunnen pahoinpiteleväni toisia ihmisiä jos tarjoan heille jotain niin epäterveellistä. Me kyllä viemme lapsia esim. elokuviin, uimaan, pienille reissuille, teatteriin tai sienestämään, otetaan silloin tällöin yökylään (tietty yhtä lasta kohden ei kovin usein, kun lapsenlapsia on kahdeksan - ja minulla ei omia lapsenlapsia edes vielä ole). Mukava lukea, että ainakin jonkun mielestä meidän tapa on kuitenkin oikea. Itse kun välillä tunnen itseni ikäväksi ihmiseksi synttärijuhlilla sen onnittelukorttini kanssa missä lukee että lahja on vaikka teatteri ensi viikolla tai risteily kahden viikon päästä - ja joku toinen vieras tuo valtavan pehmolelun ja ämpärillisen karkkeja.

Olisitpa meidän lasten mummo!

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt välillä pidetäänkö mua kurjana mummopuolena, kun en hemmottele puolisoni lapsenlapsia koskaan makeisilla tai yleensä millään sokerilla. Yksi syy on varmaan se, että en itse pidä juuri makeasta, toinen luultavasti oma koulutukseni, jonka kautta sokerin haitat elimistölle ovat niin hyvin selkäytimessäni, että tunnen pahoinpiteleväni toisia ihmisiä jos tarjoan heille jotain niin epäterveellistä. Me kyllä viemme lapsia esim. elokuviin, uimaan, pienille reissuille, teatteriin tai sienestämään, otetaan silloin tällöin yökylään (tietty yhtä lasta kohden ei kovin usein, kun lapsenlapsia on kahdeksan - ja minulla ei omia lapsenlapsia edes vielä ole). Mukava lukea, että ainakin jonkun mielestä meidän tapa on kuitenkin oikea. Itse kun välillä tunnen itseni ikäväksi ihmiseksi synttärijuhlilla sen onnittelukorttini kanssa missä lukee että lahja on vaikka teatteri ensi viikolla tai risteily kahden viikon päästä - ja joku toinen vieras tuo valtavan pehmolelun ja ämpärillisen karkkeja.

Luulen, että siinä lahjan antamisen hetkellä se lelu ja ämpärillinen karkkia ilahduttavat pientä lasta enemmän kuin lupaus elämyksestä. Tai ainakin näin meillä (lapset 4 ja 6). Mutta kyllä se ämpärillinen karkkia ja lelu unohtuvat äkkiä, ellei lelu nouse lemppareihin. Hyvin harvoin näin käy. Mutta retket, leffassa käynti, laivaretki, hoplop... näitä muistellaan vielä pitkään, ja aina ilolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt välillä pidetäänkö mua kurjana mummopuolena, kun en hemmottele puolisoni lapsenlapsia koskaan makeisilla tai yleensä millään sokerilla. Yksi syy on varmaan se, että en itse pidä juuri makeasta, toinen luultavasti oma koulutukseni, jonka kautta sokerin haitat elimistölle ovat niin hyvin selkäytimessäni, että tunnen pahoinpiteleväni toisia ihmisiä jos tarjoan heille jotain niin epäterveellistä. Me kyllä viemme lapsia esim. elokuviin, uimaan, pienille reissuille, teatteriin tai sienestämään, otetaan silloin tällöin yökylään (tietty yhtä lasta kohden ei kovin usein, kun lapsenlapsia on kahdeksan - ja minulla ei omia lapsenlapsia edes vielä ole). Mukava lukea, että ainakin jonkun mielestä meidän tapa on kuitenkin oikea. Itse kun välillä tunnen itseni ikäväksi ihmiseksi synttärijuhlilla sen onnittelukorttini kanssa missä lukee että lahja on vaikka teatteri ensi viikolla tai risteily kahden viikon päästä - ja joku toinen vieras tuo valtavan pehmolelun ja ämpärillisen karkkeja.

Luulen, että siinä lahjan antamisen hetkellä se lelu ja ämpärillinen karkkia ilahduttavat pientä lasta enemmän kuin lupaus elämyksestä. Tai ainakin näin meillä (lapset 4 ja 6). Mutta kyllä se ämpärillinen karkkia ja lelu unohtuvat äkkiä, ellei lelu nouse lemppareihin. Hyvin harvoin näin käy. Mutta retket, leffassa käynti, laivaretki, hoplop... näitä muistellaan vielä pitkään, ja aina ilolla.

Ei lapset ole tyhmiä. Ne hetken pohahdukset palvelee enemmän sitä antajaa, joka haluaa sen kahden sekunnin riemun.