Lue keskustelun säännöt.
Isoäidit, miksi lapsenlapset pitää ahtaa täyteen sokeria?
Meillä oli lapsen synttärit viikonloppuna. Isoäiti toi molemmille lapsille pikkunaposteltavaksi omat rasialliset marmeladia (á 300 g), 6 Kinder-munaa, pari muuta suklaa-patukkaa sekä yhteiseksi ison kasan lakuja. Tuossa kertakasassa on enemmän, mitä nuo normaalisti kuukauden aikana saavat karkkia. Kyse alle kouluikäisistä lapsista.
Voisko joku selittää, mikä järki tässä on, että kahdelle pienelle lykätään kilo sokeria yhdellä istumalla? Mä sitten sain taas pahiksen viitan, kun pistin karkit jemmaan, ruoka-aika kun oli vartin päästä.
Kommentit (911)
Vierailija kirjoitti:
Jos isoäiti tuo herkkuja, niin eikö niitä voi laittaa kaappiin, ja ottaa vaikka yhden suklaarasian tai karkkipussin, että "tästä tarjotaankin sitten jälkiruoka".
Ehkä joku voi toimia näin. Meillä ei toimi, koska sitä mässyä tulee kiloittain, melko usein. Ja poikkeuksetta jotain hyvin halpaa ja hyvin makeaa, eivätkä oikein muutenkaan maistu hyvälle. Mä mieluummin herkuttelen lasten kanssa vähän laadukkaammin mutta harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaas nyt, että nämä mummot ovat yleensä eläneet lapsena ja nuorena puutteessa ruuan suhteen, ilman ylellisyyksiä.
Heille ruoka : rakkaus.
Ajatusmallia ei niin vain muuteta.
Höpö höpö, nykyajan mummit ovat syntyneet n. 60-luvulla, jolloin ei ollut enää mikään pula-aika.
Kyllä vähän iäkkäämpien vanhempien vanhemmat ovat vanhempia kuin 60-luvulla syntyneitä. Esim omat appivanhemmat syntyneet -44 ja -47.
Eikä silloin enää mirään pula-aikaa eletty.
Niin, mitä nyt elintarvikkeita säännösteltiin jne tuohon aikaan. Pointti oli kuitenkin siinä, että ei kaikkien pienten lasten isovanhemmat ole 60-lukulaisia.
Paskanko väliä vaikka kantas säkillä sokeria teille. Heitä roskikseen tai vie eteenpäin.Sillä niistä sokereista pääsee irti. Eikä sillä ole mitään väliä loppupeleissä kuitenkaan. Ne herranterttunne ovat sitten kouluaikana kaupassa hamstraamassa CocaColaa, energia juomia ja karkkia sekä makeita leivonnaisia. Katselen tätä koululaisten roskan syömistä joka päivä, kun asun koulun vieressä ja kauppa siinä lähellä. Lisäksi nämä kullanmurut jättävät leivonnaispussit, limutölkit ja karkkipaperit siihen missä istuksivat tai kävelevät. Varsinaisia luonnonsuojelioita ja ravintotietoisia????
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä niin raivostuttavaa :( Meidänkin lapsen isovanhemmat tuovat aina tullessaan valtavan määrän jotain överimakeita Kinder-patukoita. Eivät ymmärrä, ettei sokeriöverit ole hyväksi lapselle, vaikka kuinka pyytäisikin lisää.
Sinä paksu äippä tietenkin vedät patukat salaa kaksin käsin naamaasi 😁
Täällä monet ovat ihmetelleet, miksi tämä keskustelu koskee enimmäkseen anoppeja. Omalta osaltani voin kertoa, että luojan kiitos oma äitini ei ole anoppini, sillä hän on monta kertaa stereotyyppisempi anoppi kuin mieheni äiti. Ero on kuitenkin siinä, että omalle äidilleni rohkenen sanoa vastaan toisin kuin mieheni äidille, joka on jäänyt minulle aika vieraaksi ja etäiseksi. Kunpa hänkin vaan olisi yhtä hienovarainen minua kohtaan kuin minä häntä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin mielestä lasten terveyden heikentäminen on rakkautta.
Herkutellakin voi mutta todellista rakkautta olisi tehdä sitä kohtuudella ja hyvistä raaka-aineista itse tehdyillä jälkiruuilla esim. Ei niin, että ostetaan halvinta glukoosifruktoosipjaskaa puoli kiloa.
Haluaako lapselle hyvää vai pahaa? Siinä kysymys.
Tee niin tai näin, aina menee väärinpäin.
Lastenlapsille ei uskalla ostaa vaatteita, kun ne on äitinsä mielestä aina väärää merkkiä, väärää väriä, väärää kokoa jne.
Apua ei uskalla tarjota, koska se on tuppautumista ja puuttumista perheen rutiineihin.
Etäisyyden pitäminen se vasta onkin pahasta, koska silloin isovanhemmat ovat välipitämättömiä ja itsekkäitä sikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee niin tai näin, aina menee väärinpäin.
Lastenlapsille ei uskalla ostaa vaatteita, kun ne on äitinsä mielestä aina väärää merkkiä, väärää väriä, väärää kokoa jne.
Apua ei uskalla tarjota, koska se on tuppautumista ja puuttumista perheen rutiineihin.
Etäisyyden pitäminen se vasta onkin pahasta, koska silloin isovanhemmat ovat välipitämättömiä ja itsekkäitä sikoja.
Voi sentään, olet ymmärtänyt aivan väärin! Jokainen lapsiperhe, joiden isovanhemmilla on ollut haasteita ymmärtää että he eivät päätä lapsiperheen asioista, ovat pelkästään onnellisia etäisyyden ottamisesta. Nähdään synttäreinä jos silloinkaan, rahaa ei pyydetä eikä haluta, nautitaan rauhasta
Vierailija kirjoitti:
Tee niin tai näin, aina menee väärinpäin.
Lastenlapsille ei uskalla ostaa vaatteita, kun ne on äitinsä mielestä aina väärää merkkiä, väärää väriä, väärää kokoa jne.
Apua ei uskalla tarjota, koska se on tuppautumista ja puuttumista perheen rutiineihin.
Etäisyyden pitäminen se vasta onkin pahasta, koska silloin isovanhemmat ovat välipitämättömiä ja itsekkäitä sikoja.
Vaatteita voi ostaa, jos ostaa oikeanlaisia.
Apua voi antaa kun sitä pyydetään.
Normaali ihminen ei joko roiku iholla tai katkaise välejä vaan osaa olla asiallisissa tekemisissä.
Jos nää kaikki on sulle liian vaikeita juttuja, niin grow up. Aloita vaikka siitä, että suhtaudut lapsesi perheeseen kuin ystäviisi. En usko että tunget oukemaan heitä liian pieniin vaatteisiin, ryntäät tekemään tupatarkastuksia joka päivä tai suutut, jos ei he ole kanssasi 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei meillä ainakaan.
Eilen oli juhlat ja pienet (1-9v) söivät blinejä, savulohta ja uusia perunoita, kurkkua, tomaattia, melonia, chorizoa, juustoa ja jälkkäriksi jäätelöä. Joku taisi ottaa pienen pääsiäismunan
Karkkipäivästä pitävät vanhemmat huolen, emme me. Kesällä löytyy kyllä mehujäätä, marjapuuroa ja joskus pullaa muttei todellakaan aina
Vierailija kirjoitti:
Tee niin tai näin, aina menee väärinpäin.
Lastenlapsille ei uskalla ostaa vaatteita, kun ne on äitinsä mielestä aina väärää merkkiä, väärää väriä, väärää kokoa jne.
Apua ei uskalla tarjota, koska se on tuppautumista ja puuttumista perheen rutiineihin.
Etäisyyden pitäminen se vasta onkin pahasta, koska silloin isovanhemmat ovat välipitämättömiä ja itsekkäitä sikoja.
Mulla on 3 lastenlasta. Olen jo alussa sanonut että apua saa ja pitää pyytää mutta en sitä tyrkytä. Käytännössä olen hoitanut pieniä kerran viikossa että äitiyslomalla ollut miniä tai tytär on päässyt harrastuksiin ja asioille. Nyt hoidan yhtä päivän viikossa lyhentääkseni tämän tarhaviikkoa.
Vaatteita en osta koskaan kysymättä. Toinen haluaa tiettyä merkkiä ja toinen hyödyntää fb kirpparit. Jos näen jotain kaupassa otan kuvan ja lähetän sen, siihen voi vastata ei kiitos tai kiitos. Laitan rahaa tilille.
Vielä ei lle mennyt kertaakaan pieleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee niin tai näin, aina menee väärinpäin.
Lastenlapsille ei uskalla ostaa vaatteita, kun ne on äitinsä mielestä aina väärää merkkiä, väärää väriä, väärää kokoa jne.
Apua ei uskalla tarjota, koska se on tuppautumista ja puuttumista perheen rutiineihin.
Etäisyyden pitäminen se vasta onkin pahasta, koska silloin isovanhemmat ovat välipitämättömiä ja itsekkäitä sikoja.
Vaatteita voi ostaa, jos ostaa oikeanlaisia.
Apua voi antaa kun sitä pyydetään.
Normaali ihminen ei joko roiku iholla tai katkaise välejä vaan osaa olla asiallisissa tekemisissä.
Jos nää kaikki on sulle liian vaikeita juttuja, niin grow up. Aloita vaikka siitä, että suhtaudut lapsesi perheeseen kuin ystäviisi. En usko että tunget oukemaan heitä liian pieniin vaatteisiin, ryntäät tekemään tupatarkastuksia joka päivä tai suutut, jos ei he ole kanssasi 24/7.
Todellakin näin !
Yo.on _normaalia_ !
Mulla ei ole lapsenlapsia, mutta en kyllä uskaltaisi paljon mitään omatoimisesti ostella. Ihan riittävän vaikeana muistan oman lapsen vaatehankinnat . Raha on tylsä ja persoonaton , mutta minusta kuitenkin parempi olettaen , että se on pyytetöntä.
Apua annetaan , jos pystyy kun sitä pyydetään. Apua voi myös tarjota , mutta ei pidä loukkaantua jos vastaus on kieltävä.
Ja todellakaan isovanhemmat eivät nykyaikana elä symbioosissa aikuisen lapsensa perheen kanssa eivät edes taloudessa , jossa on useimpia sukupolvia ellei tämä ole yhteinen sopimus.
Toisen kotia kunniotetaan oli se lapsen, tädin, ystävän . Tämä on mulle se kaikkein käsittämätön juttu näissä ketjuissa. Toisen omaisuuden penkominen ja luvatta alueelle tunkeutuminen.
Edellinen kirjoittaja tiivisti minusta kaiken mitä tarvitaan sopuisaan , sujuvaan ja normaaliin kanssa käymiseen .
Siihen että isovanhemmat tunkevat herkkuja kun ovat itse eläneet pula-aikaa niin ehkä joku riippuen asuinpaikasta ja vanhempiensa tulotasosta. Olen syntynyt 50-luvun puolivälissä ja en kyllä mitään pulaa ole nähnytkään, jollei sellaiseksi lasketa H:gin kansakoulujen silloista ruokaa.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta ainakin omassa lapsuudessani 1960-luvulla karkkia sai aika harvoin. Yleensä synttäreillä, jouluna ja pääsiäisenä suklaamunan. Ei ollut vielä mitään kerran viikossa karkkipäivää. Koska karkkia sai harvoin, karkilla oli erilainen merkitys kuin mitä nykyisin on. Omat isovanhempani (1890-luvulla syntyneitä) tuputtivat pullaa. Valkoinen vehnä oli heidän lapsuutensa ylellisyyttä ja sen vuoksi pullalla hemmoteltiin lapsenlapsia. Tämän päivän lapset todennäköisesti hemmottelevat aikanaan omia lapsenlapsiaan jollain ihan muulla kuin syötävällä, koska heidän lapsuudestaan ei ole syötävää puuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta ainakin omassa lapsuudessani 1960-luvulla karkkia sai aika harvoin. Yleensä synttäreillä, jouluna ja pääsiäisenä suklaamunan. Ei ollut vielä mitään kerran viikossa karkkipäivää. Koska karkkia sai harvoin, karkilla oli erilainen merkitys kuin mitä nykyisin on. Omat isovanhempani (1890-luvulla syntyneitä) tuputtivat pullaa. Valkoinen vehnä oli heidän lapsuutensa ylellisyyttä ja sen vuoksi pullalla hemmoteltiin lapsenlapsia. Tämän päivän lapset todennäköisesti hemmottelevat aikanaan omia lapsenlapsiaan jollain ihan muulla kuin syötävällä, koska heidän lapsuudestaan ei ole syötävää puuttunut.
Minä olen syntynyt 1960 ja aina saatiin tosiaan korkeintaan yksi normikarkkipussi kolmelle jaettavaksi, jos tuli sukulaisia. Siksi en voikaan lainkaan tajuta, että milloin nämä tuliaiset tällaisiksi jättimässyiksi meni. Minunkin siskoni toi kerran kilon suklaata kummallekin ja lisäksi keksiä, karkkia, pullaa, itsetehtyjä pikkuleipiä 80.
Itse vien yleensä Mignon-munia yhden per lärvi tms. Ja kesällä vien itse kasvattamaani puutarhasta tai itsetehtyä hilloketta tms jonka tiedän herkuksi. Mutta yhden purkin.
Enkä ikinä anna suoraan lapsille, vaan aina vaivihkaa vanhemmille, jotka sitten antaa jälkiruoaksi.
Olen itse isoäiti, minusta on pelkästään ihanaa jos miniä sanoo mitä lapselle saa antaa tai ostaa, tarkasti. Tulee sellainen tunne että hän välittää ja huolehtii lapsesta.
Myös tuntuu, että meidän antamat lahjat ovat tärkeitä niitä odotetaan.
Ei mitään kuha ny jotain ostin ku halvalla sain.
Tää on ehkä ohis mutta muistan ikuisesti mitä äitini sanoi minulle kun odotin esikoistani. Hän halusi valaa minuun uskoa ja luottoa omiin päätöksiini kertomalla, mitkä asiat äitiydessä tulivat hänelle suurimpina yllätyksinä ja mikä oli erityisen vaikeaa.
Hän sanoi että äitinä menettää sen tietyn vapauden, mikä kuuluisi olla kaikilla ihmisillä, ellei puolusta tonttiaan sarvet päässä. Yhtäkkiä on sinun velvollisuutesi laskea kotiisi ihmisiä, joita et sinne välttämättä halua, vuorovaikuttamaan lastesi kanssa ja tuomaan tavaraa jota et halua kotiisi. Sinulle loukkaannutaan jos et aja vapaapäivinä tervehtimään sukulaisia joilla et ole edes kyläillyt suuremmin ennen lapsia. Sinun on hyväksyttävä perheesi ulkopuolisten ihmisten tapa olla lastesi kanssa, sinun on järjestettävä mahdollisuus luoda suhteita.
Jos et suostu siihen sirkukseen ja valikoit kokonaan itse keitä haluat tavata ja milloin, niin sinua inhotaan. Se, kumpi on lasten kanssa enemmän, pitäisi olla täysivaltainen päättämään noista asioista. Isä voisi halutessaan viedä omalla ajallaan isommat lapset sukuloimaan jos haluaa. Jos sukulointia ei kuitenkaan tapahdu niin se on aina laiskan ja eristäytyvän äidin syytä.
Vierailija kirjoitti:
Tee niin tai näin, aina menee väärinpäin.
Lastenlapsille ei uskalla ostaa vaatteita, kun ne on äitinsä mielestä aina väärää merkkiä, väärää väriä, väärää kokoa jne.
Apua ei uskalla tarjota, koska se on tuppautumista ja puuttumista perheen rutiineihin.
Etäisyyden pitäminen se vasta onkin pahasta, koska silloin isovanhemmat ovat välipitämättömiä ja itsekkäitä sikoja.
Vaatteiden koko ei ole mikään mielipidekysymys. Joko vaate on sopiva, tai sitten ei. Ei-sopivia ei oteta käyttöön, koska liian isoja ja liian pieniä vaatteita on tympeä käyttää. Vai ostatko itse itsellesi vaatteet nopalla koon arpoen, kolme numeroa liian isot housut ja kaksi kokoa liian pieni paita päälle pitää kelvata, kun ne on ostettu?
Mun lapset puetaan melko värikkäästi, lapset lisäksi ovat jo sen ikäisiä, että oma mielipide vaatteista on. Isoäiti väkisin tuo ruskeita tai valmiiksi kulahtaneen harmaita vaatteita. Mä ehkä voisin niitä kelpuuttaa pihaleikkiin, mutta lapsi ei. Pitääkö väkisin pakottaa se vaate päälle, kun isoäiti moisen rievun on ostanut?
Apuakin voi tarjota, mutta ei tyyliin ”mä tuun nyt pesemään teidän ikkunat, kun te ette mitään saa itse aikaiseksi”. Sit pestä tehokkaasti ikkunat, ja jättäen ne kovin raitaisiksi ja pahempaan kuntoon, mitä olivat ennen pesua. Tämmöisestäkin kokemusta...
Kun isovanhempi on tarpeeksi vaikea tapaus, niin etäisyys on vain hyvästä. Itse en ole yhtään pahoillani, että ei kovin usein nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse isoäiti, minusta on pelkästään ihanaa jos miniä sanoo mitä lapselle saa antaa tai ostaa, tarkasti. Tulee sellainen tunne että hän välittää ja huolehtii lapsesta.
Myös tuntuu, että meidän antamat lahjat ovat tärkeitä niitä odotetaan.
Ei mitään kuha ny jotain ostin ku halvalla sain.
Näin mun äiti toimii myös. Molemmat voittavat! Mä saan sellaista mitä tarvitsen ja haluan, äitini taas on tyytyväinen, kun tietää että tavarat tulevat käyttöön eikä turhaksi kaapintäytteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee niin tai näin, aina menee väärinpäin.
Lastenlapsille ei uskalla ostaa vaatteita, kun ne on äitinsä mielestä aina väärää merkkiä, väärää väriä, väärää kokoa jne.
Apua ei uskalla tarjota, koska se on tuppautumista ja puuttumista perheen rutiineihin.
Etäisyyden pitäminen se vasta onkin pahasta, koska silloin isovanhemmat ovat välipitämättömiä ja itsekkäitä sikoja.
Vaatteiden koko ei ole mikään mielipidekysymys. Joko vaate on sopiva, tai sitten ei. Ei-sopivia ei oteta käyttöön, koska liian isoja ja liian pieniä vaatteita on tympeä käyttää. Vai ostatko itse itsellesi vaatteet nopalla koon arpoen, kolme numeroa liian isot housut ja kaksi kokoa liian pieni paita päälle pitää kelvata, kun ne on ostettu?
Mun lapset puetaan melko värikkäästi, lapset lisäksi ovat jo sen ikäisiä, että oma mielipide vaatteista on. Isoäiti väkisin tuo ruskeita tai valmiiksi kulahtaneen harmaita vaatteita. Mä ehkä voisin niitä kelpuuttaa pihaleikkiin, mutta lapsi ei. Pitääkö väkisin pakottaa se vaate päälle, kun isoäiti moisen rievun on ostanut?Apuakin voi tarjota, mutta ei tyyliin ”mä tuun nyt pesemään teidän ikkunat, kun te ette mitään saa itse aikaiseksi”. Sit pestä tehokkaasti ikkunat, ja jättäen ne kovin raitaisiksi ja pahempaan kuntoon, mitä olivat ennen pesua. Tämmöisestäkin kokemusta...
Kun isovanhempi on tarpeeksi vaikea tapaus, niin etäisyys on vain hyvästä. Itse en ole yhtään pahoillani, että ei kovin usein nähdä.
Mulle sanottiin raskausaikana että onneksi teillä on isovanhemmat lähellä niin saatte tarvittaessa apua. Anoppi sanoikin että he auttavat sitten ihan kaikessa missä vain tarvitsee. Minulla ei ole elämänhallinnan ongelmia tai muutakaan joten tiesin jo silloin että pärjäämme varmasti hyvin ilman apuakin.
Sairastuin kuitenkin keuhkokuumeeseen lapsen ollessa 4kk. Mies oli reissutöissä, lähti tulemaan kotiin kun kuuli diagnoosin. Anoppi ilmestyi ovelle ennen kun mies oli saapunut kotiin ja alkoi hulluna touhottaa, että voi voi kun olet kipeänä eikä kukaan auta! En ollut ollut siivonnut kahteen päivään, tämän huomattuaan anoppi sanoi että nythän voit rauhakseltaan siivoilla, hän hoitaa vauvan. Istui vauva sylissä sohvalla, puristeli tätä itseään vasten ja suukotti kasvoja, ja minä siivosin hitain liikkein keittiötä.
Olin nuori ja kokematon, tänään olisi anoppi lentänyt niskaperseotteella pihalle.
Eikä silloin enää mirään pula-aikaa eletty.