Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isoäidit, miksi lapsenlapset pitää ahtaa täyteen sokeria?
Meillä oli lapsen synttärit viikonloppuna. Isoäiti toi molemmille lapsille pikkunaposteltavaksi omat rasialliset marmeladia (á 300 g), 6 Kinder-munaa, pari muuta suklaa-patukkaa sekä yhteiseksi ison kasan lakuja. Tuossa kertakasassa on enemmän, mitä nuo normaalisti kuukauden aikana saavat karkkia. Kyse alle kouluikäisistä lapsista.
Voisko joku selittää, mikä järki tässä on, että kahdelle pienelle lykätään kilo sokeria yhdellä istumalla? Mä sitten sain taas pahiksen viitan, kun pistin karkit jemmaan, ruoka-aika kun oli vartin päästä.
Kommentit (911)
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt välillä pidetäänkö mua kurjana mummopuolena, kun en hemmottele puolisoni lapsenlapsia koskaan makeisilla tai yleensä millään sokerilla. Yksi syy on varmaan se, että en itse pidä juuri makeasta, toinen luultavasti oma koulutukseni, jonka kautta sokerin haitat elimistölle ovat niin hyvin selkäytimessäni, että tunnen pahoinpiteleväni toisia ihmisiä jos tarjoan heille jotain niin epäterveellistä. Me kyllä viemme lapsia esim. elokuviin, uimaan, pienille reissuille, teatteriin tai sienestämään, otetaan silloin tällöin yökylään (tietty yhtä lasta kohden ei kovin usein, kun lapsenlapsia on kahdeksan - ja minulla ei omia lapsenlapsia edes vielä ole). Mukava lukea, että ainakin jonkun mielestä meidän tapa on kuitenkin oikea. Itse kun välillä tunnen itseni ikäväksi ihmiseksi synttärijuhlilla sen onnittelukorttini kanssa missä lukee että lahja on vaikka teatteri ensi viikolla tai risteily kahden viikon päästä - ja joku toinen vieras tuo valtavan pehmolelun ja ämpärillisen karkkeja.
Nuohan on juuri niitä ihania tekemisiä mistä jää parhaat muistot! Vaikutat ihanalle mummolle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyajan vanhemmat ovat niin tiukkoja, että lapsi ei muuten koskaan saa karkkia, ja tästä syystä on isovanhempien tehtävä hemmotella. Toisena syynä on se, että entisaikaan ei ollut niin paljon karkkia tarjolla.
Olen keskustellut näistä asioista useaan kertaan omien lasteni isovanhempien kanssa, ja tuossa on syyt, jotka olen saanut.Jos kerron, että itse asiassa lapset syövät sokeria hyvin usein, sitä ei uskota. Hemmottelua ei myöskään voi suorittaa muulla tavoin kuin sokerilla ja hampurilaisaterioilla.
Nykyiset 70v. isoäidit ovat jo eläneet elämänsä nallekarkki ja Fazerina-maailmassa eli kaikkea oli silloin jo tarjolla kaupoissa, ainakin pääkaupunkiseudulla. Eli ovat varmasti tietoisia sokerin vaaroista.
On kaikenikäisiä ihmisiä, joilla ei ole tunnetaitoja näyttää kiintymystään muuten kuin ruoalla ja syöminen onkin monella tunnesidonnainen lapsuudenkokemus. Eikö niiden isoäitien kanssa voi tehdä järkeistämissopimusta, jos eivät itse älyä?
Vierailija kirjoitti:
Vinkki isovanhemmille, kiva rakkaudenosoitus lapselle olisi esim viedä leffaan, teatteriin, jonnekin konserttiin, esitykseen, ulkoilemaan, kirjastoon tms.
Mutta esim leffassa ilman niitä jättipoppareita, karkkeja, limuja...tosin, siellä leffassa kun lapset käyvät omien vanhempiensa kansssa, niin eipä näytä vanhempia haittaavan yhtään, vaikka lapsi mättäisi koko 2 tuntia popparia, limua ja karkkia.
Joskus nämä herkkukieltosäännöt tuntuvat koskevan vain isovanhempia...
Tuskin isovanhemmat jaksavat roudata teidän huonokäytöksisiä janipettereitä leffaan, jossa vaaditaan vielä, kaiken lisäksi hiljaisuutta! (olen katsonut supernannya).
Tämä on kyllä niin raivostuttavaa :( Meidänkin lapsen isovanhemmat tuovat aina tullessaan valtavan määrän jotain överimakeita Kinder-patukoita. Eivät ymmärrä, ettei sokeriöverit ole hyväksi lapselle, vaikka kuinka pyytäisikin lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki isovanhemmille, kiva rakkaudenosoitus lapselle olisi esim viedä leffaan, teatteriin, jonnekin konserttiin, esitykseen, ulkoilemaan, kirjastoon tms.
Mutta esim leffassa ilman niitä jättipoppareita, karkkeja, limuja...tosin, siellä leffassa kun lapset käyvät omien vanhempiensa kansssa, niin eipä näytä vanhempia haittaavan yhtään, vaikka lapsi mättäisi koko 2 tuntia popparia, limua ja karkkia.
Joskus nämä herkkukieltosäännöt tuntuvat koskevan vain isovanhempia...
Tuskin isovanhemmat jaksavat roudata teidän huonokäytöksisiä janipettereitä leffaan, jossa vaaditaan vielä, kaiken lisäksi hiljaisuutta! (olen katsonut supernannya).
Olet nähnyt pari haasteellista lasta ja yleistät koskemaan satoja tuhansia lapsia... ei paljon järki päätä pakota...
Ja miten aattelit sen sokerihumalan sitten rauhoittavan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyajan vanhemmat ovat niin tiukkoja, että lapsi ei muuten koskaan saa karkkia, ja tästä syystä on isovanhempien tehtävä hemmotella. Toisena syynä on se, että entisaikaan ei ollut niin paljon karkkia tarjolla.
Olen keskustellut näistä asioista useaan kertaan omien lasteni isovanhempien kanssa, ja tuossa on syyt, jotka olen saanut.Jos kerron, että itse asiassa lapset syövät sokeria hyvin usein, sitä ei uskota. Hemmottelua ei myöskään voi suorittaa muulla tavoin kuin sokerilla ja hampurilaisaterioilla.
Nykyiset 70v. isoäidit ovat jo eläneet elämänsä nallekarkki ja Fazerina-maailmassa eli kaikkea oli silloin jo tarjolla kaupoissa, ainakin pääkaupunkiseudulla. Eli ovat varmasti tietoisia sokerin vaaroista.
On kaikenikäisiä ihmisiä, joilla ei ole tunnetaitoja näyttää kiintymystään muuten kuin ruoalla ja syöminen onkin monella tunnesidonnainen lapsuudenkokemus. Eikö niiden isoäitien kanssa voi tehdä järkeistämissopimusta, jos eivät itse älyä?
Tämä järkeistämissopimus vaatisi sen, että se isoäiti ymmärtäisi tilanteessa olevan ongelman. Mun lasten isoäiti taas ei ymmärrä mitään muuta kuin ”minä haluan antaa lapsenlapsille karkkia ja minähän sen teen vaikka lastenlasten vanhemmat kieltävät”. Ei sellaisen kanssa voi mitään sopia. Yritetty on, mikään ei muuttunut. Meille vaan suututtiin, kun ollaan miehen kanssa kuulemma liian tiukkoja lasten syömisen kanssa, kun ei mitään hyvää sallita.
Itse vien aina karkkipussin lastenlapsille ja kyllä silmät loistaa! Teen niin jatkossakin, ihan varmasti. 😄😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole isoäiti, eivätkä mun lasteni isoäidit hukuta lapsiani sokeriin, mutta vastauksena lienee se, ettei ennen sokeria pidetty niin pahana.
Olen 57-vuotias. Minun lapsuudessani ja nuoruudessani tehtiin monia asioita eri tavalla kuin nykyään, mutta mistä kumpuaa ajatus, ettemme me nykymummotkin kehittyisi vuosikymmenten kuluessa, omaksuisi uusia tapoja ja terveyskäsityksiä? En todellakaan elä, kuten 30-luvulla syntynyt äitini opetti, enkä siten kuin koulun terveysopin tunnilla 70-luvun lopussa neuvottiin tai enää edes kuten 90-luvun alussa, kun omat lapseni syntyivät. Koko elämän ajan omaksutaan uutta.
Vierailija kirjoitti:
Itse vien aina karkkipussin lastenlapsille ja kyllä silmät loistaa! Teen niin jatkossakin, ihan varmasti. 😄😊
Tässä viestissä tiivistettynä isoäidin itsekkyys. Hän saa kaipaamansa reaktion lapsenlapsilla viemällä karkkipussin, lasten hyvinvointiin tuskin suodaan ajatustakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole isoäiti, eivätkä mun lasteni isoäidit hukuta lapsiani sokeriin, mutta vastauksena lienee se, ettei ennen sokeria pidetty niin pahana.
Olen 57-vuotias. Minun lapsuudessani ja nuoruudessani tehtiin monia asioita eri tavalla kuin nykyään, mutta mistä kumpuaa ajatus, ettemme me nykymummotkin kehittyisi vuosikymmenten kuluessa, omaksuisi uusia tapoja ja terveyskäsityksiä? En todellakaan elä, kuten 30-luvulla syntynyt äitini opetti, enkä siten kuin koulun terveysopin tunnilla 70-luvun lopussa neuvottiin tai enää edes kuten 90-luvun alussa, kun omat lapseni syntyivät. Koko elämän ajan omaksutaan uutta.
Mun anoppi on 70 + ikäinen. Monessa asiassa hyvin moderni, mutta lasten kasvatus on kaikki 70-luvun oppien mukaiseksi. Samoin ravintotietoisuus. Ihan turha puhua hänen kanssaan mitään yllämainituista, ei kykene vastaanottamaan uutta tietoa, kun on jo kaikkitietävä 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki isovanhemmille, kiva rakkaudenosoitus lapselle olisi esim viedä leffaan, teatteriin, jonnekin konserttiin, esitykseen, ulkoilemaan, kirjastoon tms.
Mutta esim leffassa ilman niitä jättipoppareita, karkkeja, limuja...tosin, siellä leffassa kun lapset käyvät omien vanhempiensa kansssa, niin eipä näytä vanhempia haittaavan yhtään, vaikka lapsi mättäisi koko 2 tuntia popparia, limua ja karkkia.
Joskus nämä herkkukieltosäännöt tuntuvat koskevan vain isovanhempia...
Tuskin isovanhemmat jaksavat roudata teidän huonokäytöksisiä janipettereitä leffaan, jossa vaaditaan vielä, kaiken lisäksi hiljaisuutta! (olen katsonut supernannya).
Kahden lapsen kanssa olen käynyt useissa lapsille tarkoitetuissa tilaisuuksissa, enkä ole nähnyt niin huonosti käyttäytyviä lapsia, kuin supernannyssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri sina jauhaa, kuinka hänen äitinsä niin ja näin, "koska hänen nuoruudessaan plaa plaa". Siis ollaanko me nykyäidit nyt sitten tämän hetkisen tiedon varassa seuraavat 50 vuotta? Ei mitään kehitystä enää meissä tapahdu?
Kiva työnantajalle, kun seuraavat 40 vuotta sanoisin, että näin meillä siellä ammattikorkeakoulussa vuonna 2015 opetettiin :D
Eihän kukaan voi elää niin, ettei mitään tietoa enää tartu mukaan lapsuuden ja nuoruuden jälkeen :D
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri sina jauhaa, kuinka hänen äitinsä niin ja näin, "koska hänen nuoruudessaan plaa plaa". Siis ollaanko me nykyäidit nyt sitten tämän hetkisen tiedon varassa seuraavat 50 vuotta? Ei mitään kehitystä enää meissä tapahdu?
Kiva työnantajalle, kun seuraavat 40 vuotta sanoisin, että näin meillä siellä ammattikorkeakoulussa vuonna 2015 opetettiin :DEihän kukaan voi elää niin, ettei mitään tietoa enää tartu mukaan lapsuuden ja nuoruuden jälkeen :D
Tähän vaikuttaa isoäitien kohdalla se että aika oikeastikin kultaa muistot. Ihan oikeasti kuvittelee, että ei minun Pekka kyllä silloin 40 vuotta sitten valvonut eikä itkenyt juuri koskaan, ehkäpä olin vain niin hyvä äiti. Pekka sai pullamössöä, äidin kanssa samalla lusikalla tietenkin, jo 3kk ikäisenä. Kyllä pitää lapsenlapsenkin saada - olin aikoinani kuitenkin tavattoman taitava vauvan äiti, kyllä tätä tietotaitoa pitää miniän kuunnella. Miniä ei voi, siis ei vaan voi, tietää mistään mitään, minä olen ollut Äiti jo 40 vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on, että kun lapselta kielletään karkit, niin sitten niitä syödään siellä, missä voi. Esimerkiksi meidän lasten synttäreillä nämä "meidän lapset ei edes halua karkkia" -äitien lapset ahmivat herkkuja sellaista tahtia, että kauhistuttaa katsoakin.
Saman näki nyt virpojissa eli jos antoi lasten ottaa itse, niin karkkeja rohmuttiin järkyttävät määrät.
Parempi elää niin, että kaikki kohtuudella on hyvä määrä.
Nimenomaan. Yli kilo kerralla karkkia ei ole millään muotoa kohtuullista.
Meillä saa lapset karkkia ja muutakin herkkua, mutta harkiten. Mieluusti jälkiruokana, ei esim automatkalla ajankuluna.
Meillä ei toimi tämä, jaksan sitä aina hämmästellä. 4- ja 6-vuotiaat on aina silmät kiiluen herkkupöydän ääressä synttäreillä, vaikka systemaattisesti on koitettu hälventää kielletyn hedelmän makua: pitää karkkipäiviä ja joskus saa jopa extrana jotain pientä jälkkäriä viikolla. Ei niin ei.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaas nyt, että nämä mummot ovat yleensä eläneet lapsena ja nuorena puutteessa ruuan suhteen, ilman ylellisyyksiä.
Heille ruoka : rakkaus.
Ajatusmallia ei niin vain muuteta.
Höpö höpö, nykyajan mummit ovat syntyneet n. 60-luvulla, jolloin ei ollut enää mikään pula-aika.
Tää on kyllä hyvin hämmentävä keskustelu. Eilen todistin Lidlissä kun kaksi mummoa kaiveli suklaamunahyllyä ja lääppi jokaista kennoa ulkoa ja sisältä (folioon kääritty munat, mutta silti) etsiessään niitä täydellisinä pääsiäismunia mussukoilleen... Sitten ihmetellään miksi munista löytyy toukkia kun suoraan siirtolapuutarhasta pingotaan karkkiostoksille.
Tietty ikäryhmä kokee oikeudekseen tehdä ihan mitä vaan, ei pelkästään omien lastenlasten kanssa vaan ihan kaikessa.
Ihan jäätävää, että jotkut ihan vaan uhon takua syöttää allergiselle lapsella suklaata tai keliaakikolle viljaa. Pistää miettimään, että kiinnostaako oikeasti näitä lasten hyvinvointi.
Minusta on ok, jos juhlapäivinä tulee karkkia ja silloin tällöin herkutellaan kouluikäisten kanssa. Taaperoille ja vauvoille sokeria ei ollenkaan.
Jos isoäiti tuo herkkuja, niin eikö niitä voi laittaa kaappiin, ja ottaa vaikka yhden suklaarasian tai karkkipussin, että "tästä tarjotaankin sitten jälkiruoka".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaas nyt, että nämä mummot ovat yleensä eläneet lapsena ja nuorena puutteessa ruuan suhteen, ilman ylellisyyksiä.
Heille ruoka : rakkaus.
Ajatusmallia ei niin vain muuteta.
Höpö höpö, nykyajan mummit ovat syntyneet n. 60-luvulla, jolloin ei ollut enää mikään pula-aika.
Kyllä vähän iäkkäämpien vanhempien vanhemmat ovat vanhempia kuin 60-luvulla syntyneitä. Esim omat appivanhemmat syntyneet -44 ja -47.
Kyllä 80-luvullakin sellainen mummo ärsytti, joka ei uskonut vanhempien asettamia rajoja, eikä silloinkaan todellakaan ollut mitenkään normaalia jättää parin kuukauden ikäistä hoitoon, jotta mummolle tulisi hyvä mieli. Tätähän ennen on jouduttu jättämään pakon edestä pikkuvauvoja hoitoon, ja hinta siitä on ollut turvallinen kiintymyssuhde.
Näillä nykymummoilla on varmasti jotain omia traumoja äiti- ja anoppisuhteissaan, jos tarve mitätöidä tyttären tai miniän äitiys on noin kova.
Miettikää nyt tuotakin, että itketään ettei saa hoitaa toisen (syli) vauvaa tai kutsutaan itseä toisen lapselle äidiksi. Kyllä luonnossa emo hyökkää päälle, kun joku tulee pentujen kimppuun tai yrittää viedä ne. Ei ollut ok 30 vuotta sitten tuollainen eikä tänä päivänäkään. Täytyy olla ihmisellä todellisia mielenterveysongelmia, jos yrittää kammeta itsensä äidin ja lapsen väliin noin törkeästi. Kautta aikojen on kirjoitettu äidin ja pienen lapsen ainutlaatuisesta suhteesta ja uskonpa että antiikin Kreikassakin on tiedetty, että äidin ja lapsen väliin ei mennä.
Neljän äiti ja kolmen mummu
Alue: Aihe vapaa
Meillä anoppi ”todisti” viljaherkkyyden mielikuvituksen tuotteeksi, kun lapsen peräpää ei alkanut vuotaa samalla sekunnilla, kun nielaisi leivänpalan. Olisi odottanut pari tuntia lisää... on muuten sairaanhoitaja koulutukseltaan, tuon verran ymmärtää kropan toiminnasta. Onneksi on eläkkeellä nyt.