Sivut

Kommentit (876)

Vierailija

"En ole itse isoäiti, totesin vain, että kun niin paljon on tullut kritiikkiä isoäitien ostamia lahjoja kohtaan, kannattaako sieltä päin kauheasti lahjojen osalta odottaakaan? Ostaa itse lapselleen sen, mitä lapsi haluaa ja tarvitsee."

Et ole isoäiti, mutta kommentistasi on aistittavissa sama loukkaantuminen mistä tässäkin ketjussa kerrotaan. Miksi niistä lahjoista ei voi sopia, jos haluat antaa lahjaksi lapsen vanhemmalta saadun tiedon perusteella haalarin, nukketalon tai Porshen niin joko a) annat rahat b) sinulle kerrotaan tarkkaan mitat,väri, malli jne. Ja sinä noudatat niitä etkä sävellä kun se sinapinkeltainen oli niin nätti.
Lahja on kuitenkin yllätys sille lapselle vaikka se on vanhempien kanssa sovittu, sehän kai on pääasia?
Ja todella , on erittäin vaikeaa ymmärtää ja jopa peräti uskoa , että täällä kerrottuja ihmisiä on olemassa kun en ole heihin vähän yli 60v elämäni aikana törmännyt .Esim. Se puu case kuoppineen oli jo kyllä toisesta ulottuvuudesta.

Vierailija

Ei tätä tajua todeksi, jollei itse sitä elä. Meillepä ei tuotu puuta, tuotiin metsuri. Siis ihan pokkana ajetaan meidän mökille metsurin kanssa ja katsotaan sen metsurin kanssa kaadettavat puut. Meidän tontilla meidän puut.

Ja sitten loukkaannutaan kun me ei ilahduttu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei tätä tajua todeksi, jollei itse sitä elä. Meillepä ei tuotu puuta, tuotiin metsuri. Siis ihan pokkana ajetaan meidän mökille metsurin kanssa ja katsotaan sen metsurin kanssa kaadettavat puut. Meidän tontilla meidän puut.

Ja sitten loukkaannutaan kun me ei ilahduttu.


Ei h*lvetti 😂!!!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli noin kolmevuotiaana anopilla yökylässä ja alkoi oksentaa, luulimme vatsataudiksi kunnes selvisi että kunnon ruuan asemasta anoppi tarjoaa herkkuja, oikein tyrkyttää kunnes lapsi on oikeasti sairas. Ei varmaan tarvitse sanoa, että loppui yökyläilyt anopilla ! Oma äitini sentään tarjoaa ihan kunnon ruokaa lapsenlapselleen, vaikka on sielläkin se keksipaketti aina kaapissa.

Meillä kävi sama juttu. Silloin harvoin, kun lapsi oli yökylässä ilman meitä, oli aina omituinen vatsakipu yöllä. Mummo koitti väittää että johtuu ikävästä, mutta itse ihmettelin, miksi se ikäväkipu ei tule illalla, vaan herättää lapsen keskellä yötä. Kyselin sitten syömisistä ja kävi ilmi, että kun lapsi ei ollut syönyt ruokaa, niin oli sitten syötetty herkkuja koko päivän, kun ”pitäähän lapsen jotain syödä”.

Meillä asiaan auttoi keskustelu ja mummokin oli kovin pahoillaan, kun oli aiheuttanut lapselle turhaan kipua. Sen jälkeen ongelmaa ei ole ollut.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille ei tule pelkästään lasten nameja, vaatteita ja leluja, vaan myös sisustustavaraa. Siis isoja jouluvaloja ja -patsaita, pihakoristeita, pöytiä, tuoleja.

Asioita jotka nyt yleensä ihmiset itse hankkii. Ja sitten närkästytään, kun sanon, että ei ome kyllä yhtään minun tyyliäni. Kun ne on tuotu meidän etuovelle tai pihaan ”lapsille”. Tuotiin jopa puu. Ja määrättiin sille paikka.

Minun mielestäni tuollaisista pitäisi neuvotella vanhempien kanssa ensin. Mutta näemmä en vain tajua hyväsydämisyyttä.

Mun anoppi tykkää tietyn tyylisistä männyistä. Oli jostain löytänyt halvalla useita taimia, ja eihän suloviléninä voinut kieltäytyä kieltäytyä, vaikka tarjouksessa oli tuplamäärä taimia tarpeeseen nähden. Oli sitten omaan pihaansa istuttanut taimia, ja tuli sitten jatkamaan istutustöitä meidän pihaan. Mä tulin paikalle, kun oli kaivamassa koloa taimelle meidän pihassa. Meille yllätykseksi aikoi. En arvostanut. Itkua vääntäen lähti kotiin taimineen, "kun hän vaan hyvällä". Kenellehän sitä hyvää halusi? Ei ainakaan mulle eikä mun miehelle. 

Voi apua! Ei oo todellista! Kyllähön meillekin anoppi ehdotti jalomielisesti, että voisi antaa meille rahaa, että saatais uuteen taloon olohuoneen matto. Ei meinannut millään tajuta, ettei meillä ole mattoa, kun ei semmoista haluta. Hyvää tarkoitti ilman muuta, mutta oli mielenkiintoinen tilanne. Tää puujuttu vetää kyllä voiton 100-0!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Koska on niin vaikea sanoa ”minä rakastan sinua”. Tätä sitten yritetään viestittää kilolla karkkia.

Ei vaan ”rakastathan sinä minua” aka ”enemmän kuin äitiä ja toista mummoa”. Oma tarve ja oma rakkauden tarve.

Vierailija

Isoäidin aikaan sokeri ollut vielä ongelma, kun joka ruoka ei ollut täynnä piilosokeria ja lapset eivät käyttäneet visa electroniaan ostamalla irtokarkkeja. Herkut olivat harvinaisempia ja osattiin käyttää itsehillintää niiden syömiseen.

Vierailija

Moi, tässä yksi isoäiti eli mummo. Vastaan omasta puolestani kun muista en tiedä.
Ihmettelen kauheasti aloittajan mummoa joka syöttää nykypäivänä lapsenlapset sokerihumalaan!!!
Meillä mummolassa lapset ei saa karkkeja, eikä mitään missä on lisättyä sokeria. Koska emme papan kanssa itsekään syö imellyksiä, ovat lapset tottuneet samaan systeemiin. Herkuista käy hedelmät ja porkkanat, yms. mitä mekin syödään. Enkä usko että tenavat tykkäisivät meistä enemmän jos syöttäisimme heille makeaa!😉
Pääsiäinenkin menee ilman suklaata. Teen marjarahkaa joka maistuu kaikille. Mitään napinaa ei tästä aiheudu!

Tavaraa ei aikuisille lapsille osteta. He puolisoineen ovat sanoneet selvästi, että heillä on oma maku. Joskus annetaan rahasumma, että voivat itse ostaa mitä parhaaksi näkevät. Helppoa kaikille!

Vierailija

Meillä on sellainen tilanne, että yksi lapsen isovanhemmista on lihavuuden takia liikuntavammainen ja masentunut. Polvet eivät kestä enää kävelyä tuetta. Saattaa hengästyä, kun kääntää päätään. Lähes koko valveillaoloaikansa tyrskähtelee vähän väliä itkuun, kun on niin kauhea elämä mässykoukussa. Mikään, ei mikään auta pääsemään siitä eroon. Sitä kohtaloa ei toivo kenellekään.

Lapselle tämä henkilö on kuitenkin aina pyrkinyt tuputtamaan salaa niin paljon sokeria kuin vain mahdollista. Uhriutuu, jos kielletään.

Kai se on jotain sisäistä vihaa pientä viatonta lasta kohtaan. Mustasukkaisuutta, kun lapsi vie huomion. Tiedostamatonta aggressiota.

Vierailija

Huvikseni vien aina pojan lapsille valtavat määrät karkkia. On niin hauska seurata, kun miniähän ne kuitenkin syö.
Lapset ei karkeista niinkään edes välitä. Silti miniän pitää aina tuhistella ja osoittaa typerä käytöksensä. Haukkuu minut ja repii makeat lapsilta käsistä ja vie muka "talteen", että syödään sitten ajan kanssa.

Aika on se, kun miniä pääsee niihin yksinään käsiksi. Vetelee yhdeltä istumalta kilotolkulla karkkia ja suklaata. Ja oksentaa välissä.

Nojoo. En oikeasti ilkeyttäni tee tuota. Oon yrittänyt saada poikaa ymmärtämään, että vaimonsa todellakin tarvitsee ammattiapua. Mitä pikemmin sen parempi.
Miniän syömishäiriöstä kärsii koko perhe. Jollain tavalla pahempaa kuin alkoholismi.
Asiasta pitäisi miniän mielestä vaieta.
Ja että, mitäkö tää anopille kuuluu? Kuuluu se, kun syömishäiriö on henkinen sairaus ja huonossa vaiheessa jää lapsetkin heitteille.

Tuli vaan mieleen, että nykyäänhän syömishäiriöt on niin yleisiä, että oisko muissakin perheissä tätä?
Jos suhde syömiseen on normaali, ei mikään määrä mummon makeisia käy kenenenkään hermoon.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eivätkö vanhemmat itse osaa rajoittaa lasten karkinsyöntiä? Nuo herkuthan voi jakaa useammalle karkkipäivälle.

Koko ajan tulee lisää ja lisää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Moi, tässä yksi isoäiti eli mummo. Vastaan omasta puolestani kun muista en tiedä.
Ihmettelen kauheasti aloittajan mummoa joka syöttää nykypäivänä lapsenlapset sokerihumalaan!!!
Meillä mummolassa lapset ei saa karkkeja, eikä mitään missä on lisättyä sokeria. Koska emme papan kanssa itsekään syö imellyksiä, ovat lapset tottuneet samaan systeemiin. Herkuista käy hedelmät ja porkkanat, yms. mitä mekin syödään. Enkä usko että tenavat tykkäisivät meistä enemmän jos syöttäisimme heille makeaa!😉
Pääsiäinenkin menee ilman suklaata. Teen marjarahkaa joka maistuu kaikille. Mitään napinaa ei tästä aiheudu!

Tavaraa ei aikuisille lapsille osteta. He puolisoineen ovat sanoneet selvästi, että heillä on oma maku. Joskus annetaan rahasumma, että voivat itse ostaa mitä parhaaksi näkevät. Helppoa kaikille!

Oiskohan mun mieheni kanssa mahdollista aikuisadoptoida teidät jommankumman vanhemmiksi ja siten lapsemme isovanhemmiksi. Tuli oikein haikea olo, kun kaivattais niin tällaista asennetta meillekin!

Kiva, että kommentoit, antoi toivoa, että fiksujakin mummoja on!

Vierailija

Yleensä kun törmään ihmisiin, joiden käytöstä en heti ymmärrä, koetan ajatella itseäni heidän paikalle. Yleensä onnistuu. Nyt ei. Siis esim.

Olen mummo. Olen saanut lapsenlapsen, tärkeimmän koko maailmassa. Rakastan häntä. Haluan hänelle vain parasta. Haluan tehdä kaikkeni, että heillä menee kivasti ja että voin pysyä heidän elämässään.

Siispä... Vien heille tahallani kaikkea mahdollista haitallista ja vaarallista. Vaivalloista. Sellaista, josta heille tulee paha mieli. Sellaista, josta lapselle voi tulla terveysongelmia ja henkisiäkin ongelmia. Tiedän, miten kakkostyypin diabetes ja verisuonitaudit syntyvät, miten epäterve suhde ruokaan. Tiedän, miten reikiintyneet hampaat voivat tuhota koko kropan. Niinpä tuputan lapselle sokeria, joka näitä kaikkia pahoja tauteja aiheuttaa.

Juuh, ei onnistu näkökulmaharjoitus.

Mummi_55

HEI kamoon nyt jotain rajaa isoäitien haukkumiseen. Olet varmaan puhetaitoinen (ainakin osaat kirjoittaa tosi ilkeästi ), niin puhu selkeästi mummille tai siis äidillesi. Mummilla voi olla se mielikuva, että osoittaa rakkauttaan tuomalla paljon herkkuja lapsille. Minä tuon aina tuliaiset Ruotsin laivalta ja silloin on isompi satsi joka riittää äidin jakamana pidempään. Käydessäni vien aina vain jotain pientä hyvää ja kun lapset ovat luonani niin silloin aina syödään ensin ruokaa ja sen jälkeen herkkuja. Tuntuu pahalta isoäidin puolesta jos tuo juttusi nyt sitten on totta....

Vierailija

Mummi_55 kirjoitti:
HEI kamoon nyt jotain rajaa isoäitien haukkumiseen. Olet varmaan puhetaitoinen (ainakin osaat kirjoittaa tosi ilkeästi ), niin puhu selkeästi mummille tai siis äidillesi. Mummilla voi olla se mielikuva, että osoittaa rakkauttaan tuomalla paljon herkkuja lapsille. Minä tuon aina tuliaiset Ruotsin laivalta ja silloin on isompi satsi joka riittää äidin jakamana pidempään. Käydessäni vien aina vain jotain pientä hyvää ja kun lapset ovat luonani niin silloin aina syödään ensin ruokaa ja sen jälkeen herkkuja. Tuntuu pahalta isoäidin puolesta jos tuo juttusi nyt sitten on totta....

Ap on kyllä kertonut että asiasta on yritetty jutella. Kai ymmärrät a) se että sinä viet kerran kaksi vuodessa(?) ison satsin ei ole verrattavissa siihen että mummo vie pahimmillaan kerran viikossa sen satsin. Ja b) koska sinulle ei ole kukaan koskaan asiasta sanonut, niin voit ihan hyvillä mielin jatkaa tapaasi. Herkut ovat varmasti tervetulleita.

Joskus palstalla käy niin, että lukee jonkun jutun ja alkaa pelkäämään, että ajatellaanko minustakin noin ja tulee kova tarve puolustaa sitä osapuolta johon samaistuu. Sinä kuitenkin nyt unohdat, ettei tilanteesi ole ollenkaan samanlainen kuin aloituksen mummon.

Maisaac

Meillä isoäiti ei ole tuonut ainuttakaan karkkipussia lapsenlapsille koskaan. 

Lapset ovat jo 12 ja 10.

Joskus kyllä kuorii porkkanoita ja pilkkoo niitä, ja lapset syövät, mutta karkkia ei koskaan.

Joten ei voi sanoa, että kaikki isoäidit tekevät noin.

Eikä meidän isoäiti ole pihi, ei siitä johdu, ostaa lapsille talvitakkeja ja lenkkareita yms. Syytää heihin rahaa kyllä, mutta karkkeja ei osta koskaan.

Ei todellakaan voi yleistää, että kaikki isoäidit ovat tuollaisia.

mummuminäkin

Tämähän on jo vihapuhetta ja kohteena on nyt mummut. Lopettakaa moinen haukkuminen.

Onneksi on olemassa myös fiksuja äitejä ja isiä, jotka sopivat fiksujen mummujen kanssa pelisäännöistä myös karkinsyönnin suhteen. Kohtuus kaikessa. 

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat