Sivut

Kommentit (640)

Vierailija

Voisiko joku isoäiti kertoa, että mikä esimerkiksi tässä oli loukkaavaa:

Isoäiti kiinnostunut kukista, ollut töissäkin kukkien parissa. Vinkkasin ennen lapsen synttäreitä toukokuussa, että lapsi on kovasti kysellyt kesäkukista ja että voisi ilahtua, jos mummo toisi lahjaksi siemeniä, vähän opastaisi niistä kesäkukista ja voisivat sittne kesän yhdessä niitä lapsen siemeniä seurailla.

Tästä vedettiin herneet takaraivoon.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:

antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.

liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.

Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.


Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?

No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.


No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).

Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?


Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?

Eli et pysty etkä kykene kysymään lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo ja ostamaan sitä. Mikä siinä on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Mikä? Saati ottamaan vain vastaan lapsen äidin vinkkiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:

antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.

liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.

Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.


Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?

No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.


No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).

Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?


Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?

Eli et pysty etkä kykene kysymään lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo ja ostamaan sitä. Mikä siinä on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Mikä? Saati ottamaan vain vastaan lapsen äidin vinkkiä.


En ole itse isoäiti, totesin vain, että kun niin paljon on tullut kritiikkiä isoäitien ostamia lahjoja kohtaan, kannattaako sieltä päin kauheasti lahjojen osalta odottaakaan? Ostaa itse lapselleen sen, mitä lapsi haluaa ja tarvitsee.

Vierailija

Poikapuoleni elää sokerilla, limsoilla ja roskaruualla. Kotiruokaa pyörittelee lautasellaan "koska ei tykkää". Sokerikoukussa ollut ikänsä, ikää 16v.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:

antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.

liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.

Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.


Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?

No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.


No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).

Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?


Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?

Eli et pysty etkä kykene kysymään lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo ja ostamaan sitä. Mikä siinä on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Mikä? Saati ottamaan vain vastaan lapsen äidin vinkkiä.


En ole itse isoäiti, totesin vain, että kun niin paljon on tullut kritiikkiä isoäitien ostamia lahjoja kohtaan, kannattaako sieltä päin kauheasti lahjojen osalta odottaakaan? Ostaa itse lapselleen sen, mitä lapsi haluaa ja tarvitsee.

Mutta miksi isoäidin vaihtoehdot on joko a) ostaa jotain mitä ei haluta tai b) kiukutella. Kuitenkin täysivaltainen aikuinen ihminen ilmeisesti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Poikapuoleni elää sokerilla, limsoilla ja roskaruualla. Kotiruokaa pyörittelee lautasellaan "koska ei tykkää". Sokerikoukussa ollut ikänsä, ikää 16v.

Tuo on niin surullista, mutta varmasti vanhemmalla/vanhemmilla on tuossa myös peiliin katsomisen paikka. Tuossa iässä vanhempien on vähän vaikea enää puuttua asiaan. Sen takia itse yritän opettaa noille pienille parempia tapoja, mutta mummu on eri mieltä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku isoäiti kertoa, että mikä esimerkiksi tässä oli loukkaavaa:

Isoäiti kiinnostunut kukista, ollut töissäkin kukkien parissa. Vinkkasin ennen lapsen synttäreitä toukokuussa, että lapsi on kovasti kysellyt kesäkukista ja että voisi ilahtua, jos mummo toisi lahjaksi siemeniä, vähän opastaisi niistä kesäkukista ja voisivat sittne kesän yhdessä niitä lapsen siemeniä seurailla.

Tästä vedettiin herneet takaraivoon.

Väittäisin että kyse on siitä, että mummo kokee sinun tunkevan hänen ja lapsenlapsen väliin, mikä on hänestä uhkaavaa. Hän kilpailee alitajuntaisesti lapsesta, eikä ole käsittänyt kunnolla omaa tai äidin roolia.

Vierailija

Huvittavinta tuossa lahjojen tilaamisesta pöyristymisessä on se, että anoppi itse kyllä aina tilaa lahjansa. Sekä itselleen että miehelleen. Yhtäkään merkkipäivää ei ole menty ilman, että anoppi seikkaperäisesti kertoo jokaiselle lapselleen, minkä Myrnan haluaa tai minkä risteilyn on katsonut tai millainen talvihattu apelta puuttuu jne.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:

antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.

liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.

Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.


Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?

No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.


No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).

Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?


Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?

Eli et pysty etkä kykene kysymään lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo ja ostamaan sitä. Mikä siinä on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Mikä? Saati ottamaan vain vastaan lapsen äidin vinkkiä.


En ole itse isoäiti, totesin vain, että kun niin paljon on tullut kritiikkiä isoäitien ostamia lahjoja kohtaan, kannattaako sieltä päin kauheasti lahjojen osalta odottaakaan? Ostaa itse lapselleen sen, mitä lapsi haluaa ja tarvitsee.

Mutta miksi isoäidin vaihtoehdot on joko a) ostaa jotain mitä ei haluta tai b) kiukutella. Kuitenkin täysivaltainen aikuinen ihminen ilmeisesti.


No sitä on vaikea sanoa. Kirjoitin yleisesti näiden viestien pohjalta, en juuri sinun isoäidistäsi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:

antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.

liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.

Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.


Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?

No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.


No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).

Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?


Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?

Eli et pysty etkä kykene kysymään lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo ja ostamaan sitä. Mikä siinä on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Mikä? Saati ottamaan vain vastaan lapsen äidin vinkkiä.


En ole itse isoäiti, totesin vain, että kun niin paljon on tullut kritiikkiä isoäitien ostamia lahjoja kohtaan, kannattaako sieltä päin kauheasti lahjojen osalta odottaakaan? Ostaa itse lapselleen sen, mitä lapsi haluaa ja tarvitsee.

Mutta miksi isoäidin vaihtoehdot on joko a) ostaa jotain mitä ei haluta tai b) kiukutella. Kuitenkin täysivaltainen aikuinen ihminen ilmeisesti.


No sitä on vaikea sanoa. Kirjoitin yleisesti näiden viestien pohjalta, en juuri sinun isoäidistäsi.

Ei minulla ole isoäitiä. Minä kirjoitin nimenomaan yleisesti näiden viestien pohjalta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:

antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.

liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.

Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.


Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?

No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.


No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).

Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?


Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?

Eli et pysty etkä kykene kysymään lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo ja ostamaan sitä. Mikä siinä on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Mikä? Saati ottamaan vain vastaan lapsen äidin vinkkiä.


En ole itse isoäiti, totesin vain, että kun niin paljon on tullut kritiikkiä isoäitien ostamia lahjoja kohtaan, kannattaako sieltä päin kauheasti lahjojen osalta odottaakaan? Ostaa itse lapselleen sen, mitä lapsi haluaa ja tarvitsee.

Mutta sitten pitäisi maksaa itse, eihän se käy.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku isoäiti kertoa, että mikä esimerkiksi tässä oli loukkaavaa:

Isoäiti kiinnostunut kukista, ollut töissäkin kukkien parissa. Vinkkasin ennen lapsen synttäreitä toukokuussa, että lapsi on kovasti kysellyt kesäkukista ja että voisi ilahtua, jos mummo toisi lahjaksi siemeniä, vähän opastaisi niistä kesäkukista ja voisivat sittne kesän yhdessä niitä lapsen siemeniä seurailla.

Tästä vedettiin herneet takaraivoon.

Meillä on loukkaannuttu verisesti mm siitä, että kerroin, missä meidän lähin leikkipuisto on. Sen sijaan isoäiti jääräpäisesti haluaisi leikittää lapsen täkäläisen päiväkodin pihassa, jonne ei saa mennä aukioloaikaan. Hän jopa kutsuu sitä nyt ”leikkipuistoksi”.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:

antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.

liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.

Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.


Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?

No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.


No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).

Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?


Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?

Eli et pysty etkä kykene kysymään lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo ja ostamaan sitä. Mikä siinä on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Mikä? Saati ottamaan vain vastaan lapsen äidin vinkkiä.


En ole itse isoäiti, totesin vain, että kun niin paljon on tullut kritiikkiä isoäitien ostamia lahjoja kohtaan, kannattaako sieltä päin kauheasti lahjojen osalta odottaakaan? Ostaa itse lapselleen sen, mitä lapsi haluaa ja tarvitsee.

Mutta sitten pitäisi maksaa itse, eihän se käy.

Kukaan ei ole niitä mummon kymppejä vailla. Mutta tokihan se on mukavampaa tättäröidä marttyyrina kuin toimia järkevästi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:

antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.

liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.

Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.


Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?

No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.


No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).

Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?


Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?

Eli et pysty etkä kykene kysymään lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo ja ostamaan sitä. Mikä siinä on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Mikä? Saati ottamaan vain vastaan lapsen äidin vinkkiä.


En ole itse isoäiti, totesin vain, että kun niin paljon on tullut kritiikkiä isoäitien ostamia lahjoja kohtaan, kannattaako sieltä päin kauheasti lahjojen osalta odottaakaan? Ostaa itse lapselleen sen, mitä lapsi haluaa ja tarvitsee.

Mutta miksi isoäidin vaihtoehdot on joko a) ostaa jotain mitä ei haluta tai b) kiukutella. Kuitenkin täysivaltainen aikuinen ihminen ilmeisesti.


No sitä on vaikea sanoa. Kirjoitin yleisesti näiden viestien pohjalta, en juuri sinun isoäidistäsi.

Ei minulla ole isoäitiä. Minä kirjoitin nimenomaan yleisesti näiden viestien pohjalta.


Johan se on todettu: Isoäiti ei vain osaa ostaa sellaista lahjaa, joka miellyttäisi lapsen äidin korkeita vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:

antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.

liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.

Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.


Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?

No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.


No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).

Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?


Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?

Eli et pysty etkä kykene kysymään lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo ja ostamaan sitä. Mikä siinä on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Mikä? Saati ottamaan vain vastaan lapsen äidin vinkkiä.


En ole itse isoäiti, totesin vain, että kun niin paljon on tullut kritiikkiä isoäitien ostamia lahjoja kohtaan, kannattaako sieltä päin kauheasti lahjojen osalta odottaakaan? Ostaa itse lapselleen sen, mitä lapsi haluaa ja tarvitsee.

Mutta miksi isoäidin vaihtoehdot on joko a) ostaa jotain mitä ei haluta tai b) kiukutella. Kuitenkin täysivaltainen aikuinen ihminen ilmeisesti.


No sitä on vaikea sanoa. Kirjoitin yleisesti näiden viestien pohjalta, en juuri sinun isoäidistäsi.

Ei minulla ole isoäitiä. Minä kirjoitin nimenomaan yleisesti näiden viestien pohjalta.


Johan se on todettu: Isoäiti ei vain osaa ostaa sellaista lahjaa, joka miellyttäisi lapsen äidin korkeita vaatimuksia.

Ei tällaista ole todettu. On todettu että isoäiti ei kuuntele mitä lapsi toivoo tai mistä lapsi tykkää tai edes minkäikäinen tai -kokoinen lapsi on. Ja kun tekee hutihankinnan, syyttää yhtäkkiä siitä lapsen äitiä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat