Järkeilettekö miehet parinvalinnassa ettei kannata yrittää sitä kauneinta?
Koska kaunis on niin haluttu ja todennäköisemmin vaihtaa sinut parempaan, vaan pyritte ensisijaisesti saamaan jonkun taviksemman naisen?
Kommentit (108)
Ei minua edes kiinnosta ’teknisesti kauneimmat’.
Tykkään naisista joissa on jotakin omaperäistä.
Siis kyllähän baarissa jokainen mies huomaa sen kauniin naisen. Sitten vain siinä katsellaan, kuka lähtee mokaan itsensä ensimmäisenä. Yleensä se on se baarin kännisin ukko.
En ole yrittänyt kauneimpia, koska itse olen kaukana komeasta. Ei mitään mahdollisuuksia siis.
Sanoisin, että kuitenkin omaa ulkonäkötasoani ylempää olen naiseni etsinyt, koska olen muuten huomattavasti keskivertoa menestyneempi.
En tietenkään yrittänyt kauneinta, tiedän ja tunnistan rajani. Nappasin just itselleni sopivan, yhtä mitäänsanomattoman näköinen kuin minäkin, mutta sopii mulle kuin nenä pähän.
Paljon on kauniita.
Mutta harvoin on hyvin kauniita ja vieläpä hyväntahtoisia.
En järkeile. Kaksi kauneinta naisystävääni on itse tehnyt minulle aloitteen. Jälkimmäisen kanssa olen ollut naimisissa jo parikymmentä vuotta.
Ap sekoittaa avausviestissään sukupuolet keskenään.
Kaunis nainen ei ota vähemmän komeaa miestä alun perinkään, joten kaunista on turha yrittää. Koska kauneus on yleensä huipussaan nuorena, ymmärtänet pointin.
Miehet sen sijaan usein komistuvat n. 35v tienoille asti, ja saavat lisää rahaa/statusta. Silloin avautuu mahdollisuus vaihtaa nainen parempaan.
Korkeintaan voi käydä niin että nainen pettyy miehen "etenemiseen elämässä" (rahan ja statuksen hankkimiseen) ja treidaa parempaan kun on vielä kuosissa.
Miehetkin saattaa oikeesti rakastua. Siis kertakaikkiaan vaan hullantua, viehättyä toisesta ihmisestä ja silloin tasoteoriat joutaa roskiin. Mun mies on selkeästi mua komeampia, tasoteoriaslangilla "mua ylempänä," mutta silti valitsi mut, ensimmäisestä silmäyksestä asti. Ja se sanoo aina, että oon ulkonäöltä sekä luonteelta sen mielestä täysi kymppi. Mikä mä oon siihen vastaan riitelemään? Hän rakastaa mua ja mä häntä, eikä se ole yhtään sen monimutkaisempaa.
Eiköhän jokaisella ole mieluisa kokonaisuus hakusessa. Ulkoisesti kaikkein viehättävimmät ovat usein henkisesti hyvin ohkaisia, koska elämä on soljunut siitä peilautuen. Tervepäisempiä löytyy seuraavasta viehättävien kategoriasta.
On ollut todella kaunis nainen, ehkä kaunein jonka olen ikinä nähnyt ja sitten vähemmänkin kauniita. Ei se ulkonäkö paljon auta jos ei henkisesti natsaa. Ja kun natsaa niin ulkoiset seikat menettävät paljon merkitystään.
Vierailija kirjoitti:
Miehetkin saattaa oikeesti rakastua. Siis kertakaikkiaan vaan hullantua, viehättyä toisesta ihmisestä ja silloin tasoteoriat joutaa roskiin. Mun mies on selkeästi mua komeampia, tasoteoriaslangilla "mua ylempänä," mutta silti valitsi mut, ensimmäisestä silmäyksestä asti. Ja se sanoo aina, että oon ulkonäöltä sekä luonteelta sen mielestä täysi kymppi. Mikä mä oon siihen vastaan riitelemään? Hän rakastaa mua ja mä häntä, eikä se ole yhtään sen monimutkaisempaa.
Jälleen meni asiat kuten palstamiesten teorioissa. Naisen hypergamia toteutui.
Olen nainen ja itse voin sanoa että minulla on kaksi ehdotonta kriteeriä miehelle:
1. Ei saa olla liian hyvännäköinen
2. Ei saa olla liian hyvätuloinen
Riski siihen että mies pettää kasvaa näkemykseni mukaan exponentiaalisesti jos mies on jompaakumpaa edellä mainittua saati kumpaakin koska halukkaita naisia riittää vaikka muille jakaa.
Otin siis oikein mielelläni ihan tavismiehen. Ok näköisen ja ihan kivasti toimeentulevan mutta en rikasta tai erityisen hyvännäköistä.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
En varsinaisesti haaveile kauneimmasta. Tärkeintä on, että nainen on tarpeeksi hyvännäköinen; erilaiset naiset ovat omalla tavallaan hyvännäköisiä eikä kaikissa voi yhdistyä kaikki samat kauniit piirteet.
Kaunis nainen ei myöskään välttämättä aktiivisesti vaihda parempaan, koska naisessa voi olla vikoja ja epävarmuutta, minkä vain nainen itse tietää. Toki jos vaihtamisella tarkoitetaan sitä että kiinnostuneita miehiä pyörii ympärillä ja joku saa taivuteltua naisen omaan karsinaansa, voidaan sitten puhua vaihtamisesta.
Miehillä on myös monenlaisia fetisistisiä mieltymyksiä erilaisiin naisiin, kun taas pessimistien mukaan kaikki naiset haaveilevat perinteisen maskuliinisesta alfasta eli esim.sairaalloisen lihaville miehille ei ole ihailijoita, mutta naisille kyllä on.
Miehet pitävät vaihtelusta (teoriassa). Nainen sen sijaan ei välttämättä halua koskaan kokeilla pientä penistä tai lyhyttä miestä oltuaan isopeniksisen tai ison miehen kanssa.
Oletko, Mies1985, puhunut terapeutillesi tuosta sinua pitkään vaivanneesta ikäkriisistä? Jos keskustelisit asian selväksi, ehkä hyväksyisit olevasi kohta 35-vuotias aikuinen mies, lakkaisit kuolaamasta varhaisteinityttöjä ja vihdoinkin uskaltautuisit pääsemään poikuudestasikin? Olisi nimittäin huomattavasti uskottavampaa, jos sinulla olisi edes yhden kerran kokemus siitä, mistä sinä saarnaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mikä kenestäkin on kaunein vaihtelee. Niin miesten kuin naistenkin suhteen.
Aika jännä tää ku oon nätti nainen ja joka kerta, joka kerta, kukaan mies ei ole pitänyt minua ei-kauniina. Kaikki aina ihastuvat minuun heti. Uskon siis että minkä miehet näkee kauniina ei vaihtele, muuten olisi myös sellaisia miehiä jotka ei pitäisi minua yhtään kauniina.
Kyllä kauniit ovat kauniita kaikkien silmiin. Sen lisäksi meillä jokaisella tietysti on henkilökohtaisia mieltymyksiä, eli lyhyttukkainen kaunotar/komistus ei välttämättä kaikkia värähdytä, vaikka tämän näkeekin olevan eteerisen kaunis/uskomattoman komea. Samoin kuin pitkät hiukset voivat tehdä "suohirviöstäkin" viehättävän sellaisen silmiin, jolle pitkät hiukset ovat se juttu.
Vierailija kirjoitti:
Miehetkin saattaa oikeesti rakastua. Siis kertakaikkiaan vaan hullantua, viehättyä toisesta ihmisestä ja silloin tasoteoriat joutaa roskiin. Mun mies on selkeästi mua komeampia, tasoteoriaslangilla "mua ylempänä," mutta silti valitsi mut, ensimmäisestä silmäyksestä asti. Ja se sanoo aina, että oon ulkonäöltä sekä luonteelta sen mielestä täysi kymppi. Mikä mä oon siihen vastaan riitelemään? Hän rakastaa mua ja mä häntä, eikä se ole yhtään sen monimutkaisempaa.
Sinua varmaan on lähestynyt lukuisat miehet?
Oon järkeillyt ettei mun kannata yrittää yhtään ketään. Aina tulee vai vain paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja itse voin sanoa että minulla on kaksi ehdotonta kriteeriä miehelle:
1. Ei saa olla liian hyvännäköinen
2. Ei saa olla liian hyvätuloinenRiski siihen että mies pettää kasvaa näkemykseni mukaan exponentiaalisesti jos mies on jompaakumpaa edellä mainittua saati kumpaakin koska halukkaita naisia riittää vaikka muille jakaa.
Otin siis oikein mielelläni ihan tavismiehen. Ok näköisen ja ihan kivasti toimeentulevan mutta en rikasta tai erityisen hyvännäköistä.
Mun kokemuksen mukaan juuri päinvastoin. Kaikki mua "heikompitasoiset" miehet on olleet pettureita ja "oman tasoiset" tai "ylemmät" taas uskollisia. Oon selittänyt käytöstä noiden pettäjien heikommalla itsetunnolla ja tarpeella pönkittää sitä naisseikkailuilla. Uskolliset miehet taas on aivan täysin selvillä omasta arvostaan, eikä heillä ole tarvetta hakea egoboostausta naiskentelemalla ympäriinsä. Heille ovat muut asiat tärkeämpiä, kuten työ, perhe ja harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehetkin saattaa oikeesti rakastua. Siis kertakaikkiaan vaan hullantua, viehättyä toisesta ihmisestä ja silloin tasoteoriat joutaa roskiin. Mun mies on selkeästi mua komeampia, tasoteoriaslangilla "mua ylempänä," mutta silti valitsi mut, ensimmäisestä silmäyksestä asti. Ja se sanoo aina, että oon ulkonäöltä sekä luonteelta sen mielestä täysi kymppi. Mikä mä oon siihen vastaan riitelemään? Hän rakastaa mua ja mä häntä, eikä se ole yhtään sen monimutkaisempaa.
Sinua varmaan on lähestynyt lukuisat miehet?
On kyllä, mutta luultavasti juuri siksi, että olen ns. naapurintyttömäisen kaunis ja ulkonäköni lisäksi myös luonteeltani helposti lähestyttävä, eli sosiaalinen, itsevarma, iloinen ja puhelias sekä aina kaikille kohtelias ja reilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehetkin saattaa oikeesti rakastua. Siis kertakaikkiaan vaan hullantua, viehättyä toisesta ihmisestä ja silloin tasoteoriat joutaa roskiin. Mun mies on selkeästi mua komeampia, tasoteoriaslangilla "mua ylempänä," mutta silti valitsi mut, ensimmäisestä silmäyksestä asti. Ja se sanoo aina, että oon ulkonäöltä sekä luonteelta sen mielestä täysi kymppi. Mikä mä oon siihen vastaan riitelemään? Hän rakastaa mua ja mä häntä, eikä se ole yhtään sen monimutkaisempaa.
Sinua varmaan on lähestynyt lukuisat miehet?
On kyllä, mutta luultavasti juuri siksi, että olen ns. naapurintyttömäisen kaunis ja ulkonäköni lisäksi myös luonteeltani helposti lähestyttävä, eli sosiaalinen, itsevarma, iloinen ja puhelias sekä aina kaikille kohtelias ja reilu.
Miltä tuntuu olla kaunis?
En mieti asiaa, koska minulle nätein nainen on aivan eri mitä joillain muilla miehillä. Tosin en muutenkaan tee valintaa ulkonäön perusteella