Mikä olisi saanut sinut tekemään (lisää) lapsia? Paremmat tuet? Paremmat miehet? Paremmat päiväkodit?
Liian matala syntyvyys on ihan oikeasti suuri ongelma, koska veronmaksajat vähenee Suomessa mutta veroja kuluttavat ryhmät kasvaa. Siihen on kuitenkin syynsä miksi ihmiset ei enää tee lapsia tai tekee vain yhden. Mikä olisi saanut sinut tekemään sen yhden lapsen tai hänelle sisaruksia?
Omalla kohdalla esikoisen saaminen lykkääntyi myöhäiselle iälle ihan vain siitä syystä, että riittävän hyvää miestä ei löytynyt perheen perustamista varten. Löytyi viinaan meneviä, elämämkoululaisia, vastuuttomia lurjuksia, pettäjiä jne, mutta ei miestä, jota voisi kuvitella hyväksi isäksi. No onneksi lopulta löytyi, ja sain esikoisen 37-vuotiaana. Toista lasta en halua, koska työelämä ei jousta riittävästi ja päiväkodit on kamalia paikkoja. Minua ei tuet saisi tekemään lapsia eikä meidän elämä ole jostain tukisatasesta kiinni. Mutta jos saisin tehdä esim. 50 % työviikkoa kunnes lapsi / lapset on 8-vuotiaita ja toiseksi 50 % ajaksi saisin heidät oikeasti hyvään päiväkotiin, jossa on pienet ryhmät ja hyvät opettajat, niin se saisi minut lisääntymään.
Kommentit (201)
sähkön sulkeminen, ei olisi enää muutakaan tekemistä kunnetti tai telkkari tai edes tietsikka ei enää toimi ja on tylsää.. niin eiku naimaan.
Jaa-a. Jos olisin syntynyt mieheksi, niin ehkä olisinkin kokenut tarvetta paneskella maailmaan liudan lapsia. Miehillä nähdäkseni on suurempi tarve uskotella itselleen, että heidän geeninsä ovat jotenkin merkityksellisiä ja siksi niitä pitäisi levitellä pitkin maita ja mantuja. Koska (epä?)onnekseni synnyin siihen sukupuoleen, joka olisi joutunut sietämään sekä raskaudet että synnytykset ja lisäksi kaiken jälkeläisten hoivaamisesta aiheutuneen riesan (mieshän jo sai geeninsä jatkettua, mitä heiltä sen jälkeen enää voisi vaatia?), niin eipä ole käynyt mielessäkään hankkia yhtään lasta.
Toisaalta, minä en myöskään ole se joka pilaa maapallon niiltä tulevilta sukupolvilta lisääntymishimollani. Toivottavasti siis nämä lisääntymishimoiset ymmärtävät olla kiitollisia meille lapsettomille, jotka omalta osaltaan vähentävät luonnon kuormitusta ja tekevät heidän jälkeläisilleen maailmasta hitusen paremman paikan ;)
Vierailija kirjoitti:
tämäkin lanka sen todistaa, vika on aina kaikissa ja kaikessa muussa kuin naisessa.
huutista yhteiskunnan vapaamatkustajille.
Kuinka niin? Jos minä kannan, synnytän, imetän, hoivaan, kasvatan lapset, hoidan kodin ja vielä useat miehenkin asiat, niin kai se mieskin voi jotakin tehdä? Minusta vaan vanha työnjako on usein ihan toimiva lapsiperheessä; nainen hoitaa kodin ja mies palkkatyön. Toki voi ne olla toisinkinpäin jos niin tykkää. Tai jos haluaa laittaa kaikki kristillisesti tasan niin mikäs siinä. Kunhan jokainen tekee jotakin.
Ja jos yhteiskunta haluaa lisää veronmaksajia, saa myös maksaa oman osansa siitä lystistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään lasta. Minä olen niitä naisia jotka ei jostain syystä ole kelvanneet. Koulutettu, fiksu, paino normaalin alarajoilla eikä naamakaan kuulemma pöllömpi. Eipä vaan ole tullut samanhenkistä miestä vastaan tai jos on niin ne on olleet jo rengastettuja enkä minä sekaannu varattuihin. Lapsentekoikä oli ja meni.
Jos sinkulle olisi ollut tarjolla keinohedelmöitys olisin yhden mukulan tehnyt mielelläni. Nykyäänhän voi mennä Tanskaan, Latviaan jne. jos haluaa sinkkunaisena lapsia. Käyttäkää tytöt mahdollisuus hyödyksenne ennen kuin olette liian vanhoja!
Eilen uutisoitiin, että nyt Suomessakin sinkkunainen saa hedelmöityshoitoja julkisella.
1. Tyhmän, päätänsä perässä aukovan naikkosen kanssa ei ole mitään yhteistä,
Eli siis nothing in common.
Parempi taloudellinen tilanne lapsena ja nuorena, jotta ehtisi elää. Nyt on käynyt niin, että vielä lähemmäs kolmekymppisenäkin eletään sitä elämää, että haaveillaan jos joskus voisi tehdä jotain. Pätkätyöstä työttömyyden kautta ehkä taas pätkätyöhön, tulot valuvat vuokraan, ei ole mahdollisuutta säästää.
Odotan vieläkin sitä, että voisin toteuttaa omia haaveitani, elää sitä villiä ja vapaata nuoruutta, ja sitten rauhoittua ja miettiä josko sen perheenkin haluaisi perustaa. "Pitkittynyt nuoruus" tarkoittaa oikeasti pitkittynyttä epävarmuutta ja köyhyyttä, kun ei ole mahdollista elää sitä huoletonta nuoren elämää parikymppisenä - hyvä jos vielä kolmekymppisenäkään - muttei kuitenkaan pääse siirtymään siihen vakaaseen aikuisuuteenkaan. Kun ei ole ehtinyt kokea vapautta, ei halua luopua ajatuksesta, että sen voisi vielä saavuttaa. Lapset tähän yhtälöön eivät ainakaan vapautta toisi, vaan vielä tiukempaa taloudellista ja sosiaalista kitumista.
Lisäksi naisena pelottaa myös raskaudesta ja synnytyksestä aiheutuvat vauriot, koska ei olisi varaa niitä hoidattaa.
Jos minulla ja miehelläni olisi jonkinlainen tukiverkosto, joka voisi joskus edes auttaa lastenhoidossa, niin ehkä olisi voinut harkita toisen lapsen hankkimista. Tai vastaavasti jos olisi niin paljon rahaa, että voisi palkata lastenhoitajan säännöllisesti auttamaan vauva-arkea. Olemme kuitenkin täysin ilman tukiverkostoa tai lapsuudenperheitä, eikä yksinkertaisesti vaan voimat riittäisi enää siihen pikkulapsiarkeen, josta ei saa hetkenkään hengähdystaukoa.
Paremmat yöunet. Ja se ettei olisi koko ajan tarvinnut pelätä myöhempien työnsaantinahdollisuuksien puolesta, kun halusi hoitaa lapset pienenä kotona. Ja että olisi voinut liikkua bussilla, käydä ravintolassa, asioida kaupassa ilman että koko ajan on lapsivihamielusen ilmapiirin vuoksi olo että on jonkun tiellä, tarkkailtavana ja arvioitavana.
Paremmat tuet. Millään en pystynyt laittaan 10kk vanhaa vauvaa päiväkotiin, mutta töihin oli pakko palata tai olis tullut konkurssi. Vaikka saatiin asia järjestymään muilla tavoin ja lapsi ei tarvitse hoitoa kun muutamana päivänä viikossa ja hoitajana on lapsen mummu niin silti oli aivan todella pa*kaa jättää niin pieni hoitoon. Ja on vieläkin vaikka lapsi on nyt 1,5v. Toista ei oo varaa tehdä, matalapalkka-alalla työskentelevälle ei äippärahoista suurta iloa ole. Tulis ees se tonni kuussa käteen äitiyslomalla/vanhempainvapaalla, sillä jo pärjäis.
Varmaan voisin taipua, jos mies ihan palavissaan ja sydän karrella toivoisi kolmatta lasta ja myös jäisi sen kanssa kotiin vauvavuoden jälkeen pariksi vuodeksi. Mies ei kuitenkaan tahdo kolmatta, enkä minäkään oma-aloitteisesti.
Miehet on kelvottomia isäksi koska miehen mallia ei osata antaa ja pojista kasvatetaan itsekeskeisiä mammanpoikia.
Löysin aviomieheni vasta 30-vuotiaana. Hyvää kannatti odottaa koska hän on todella hyvä isä. Mutta eipä sen uuden poikaystävänkään kanssa heti halua rynnätä lapsentekopuuhiin. Siksi olin vasta 33 v kun esikoinen syntyi ja 35 kun kuopus. Kolmatta ei tule koska raskauden riskit lisääntyy koko ajan. Lisäksi +30-vuotiaana valvominen on ihan eri juttu kuin vaikka 10 vuotta sitten.
Ehkä olisin voinut, jos tekemisestä maksettaisiin kunnon kipurahat, ja joku muu ottaisi sen lapsen sitten hoitaakseen ja elättääkseen.
Eikö tässä maailmassa ole jo liikaa ihmisiä?
On kyllä ihmeellistä että aina jaksetaan toitottaa veronmaksajien vähenemisestä, ja samalla vielä kauhistellaan väestöräjähdystä ja ilmastonmuutosta :D Koittakaa ymmärtää, että ei se talous ja väestö kerta kaikkiaan voi kasvaa loputtomiin, Suomessakaan. Jossain vaiheessa tulee pakostakin se hetki että väestö lähtee kutistumaan ja vanhuksia tulee sen muutaman sukupolven verran elättää. Parempi vaan, että se tulee nyt kuin sitten kun meitä on täällä ahtaassa paskaan hukkuvassa maailmassa paljon enemmän. Tehkää palvelus syntymättömille lapsillenne ja jättäkää heidät saamatta.
Paremmat tai siis ihan vaan yksi, se itselle sopiva mies puuttui. Ja puuttuu yhä edelleen, mutta enää en oikeastaan edes halua parisuhdetta.
Vastentahtoinen lapsettomuuskaan ei tänä päivänä enää harmita vaan päinvastoin olen siitä enemmän kuin kiitollinen tämän viime vuosien politiikan takia.
N42
Minä olisin halunnut perheen ja lapset jo pikkuisen päälle parikymppisenä, mutta miehet oli järjestään pelkän p*lun perässä juoksevia kusipäitä.
Ovat varmaan samanlaisia yhä edelleen, mutta itse löin lopullisesti hanskat tiskiin parisuhteen perheen ja lasten suhteen kun täytin kolmekymmentä.
Kyllähän se välillä mietityttää, että jos elämä olisi mennyt omien toiveiden mukaan niin saattaisin hyvinkin olla jo mummi ja yhteistä elämää olisi aviomiehen kanssa takanapäin jo pian 3 vuosikymmentä.
n44
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ihmeellistä että aina jaksetaan toitottaa veronmaksajien vähenemisestä, ja samalla vielä kauhistellaan väestöräjähdystä ja ilmastonmuutosta :D Koittakaa ymmärtää, että ei se talous ja väestö kerta kaikkiaan voi kasvaa loputtomiin, Suomessakaan. Jossain vaiheessa tulee pakostakin se hetki että väestö lähtee kutistumaan ja vanhuksia tulee sen muutaman sukupolven verran elättää. Parempi vaan, että se tulee nyt kuin sitten kun meitä on täällä ahtaassa paskaan hukkuvassa maailmassa paljon enemmän. Tehkää palvelus syntymättömille lapsillenne ja jättäkää heidät saamatta.
Juu mutta kun meillä ei synny niitä vauvoja käytännössä katsoen ollenkaan, niin se on ongelma.
Ei mikään. Kaksi halusimme, kaksi saimme. Lisäksi myöhemmin kävi ilmi että esikoisella on autismi, ja lääkärin mukaan suuri riski oli olemassa että myöhemmillä sisaruksilla voi olla syvä autismi. Onneksi tuossa vaiheessa toinen (terve) lapsi oli jo, muuten olisi sekin jäänyt hankkimatta.
Eli mistään iltatähdestä ei meillä todellakaan tarvinnut haaveilla 😒