Mikä olisi saanut sinut tekemään (lisää) lapsia? Paremmat tuet? Paremmat miehet? Paremmat päiväkodit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään. Minulla on yksi ja se riittää. Kolme ensimmäistä vuotta meni valvoen. Nyt on kaikki helppoa ja mukavaa, niin emme tätä halua muuttaa. Mies on halunnut aina vain yhden lapsen. Itse päädyin tähän tulokseen kolmen vuoden unettomuuden jälkeen.

Olisitko halunnut toisen, jos teille olisi tullut esim. kotipalvelun työntekijä hoitamaan lasta yhden yön viikossa, jotta olisit saanut nukkua?

En, koska en olisi ottanut apua kuitenkaan vastaan. Synnytyksen jälkeen ahdistus piti huolen siitä, etten luottanut vauva-aikana muihin kuin mieheeni. Enkä olisi saanut nukuttua, jos joku vieras olisi ollut lapseni kanssa tai pyörinyt kotonamme.

Paremmat miehet ja varmemmat tulevaisuudennäkymät

Paremmat synnytysvehkeet. Kolme sektiota ja neljättä ei enää mulle suositella. Siksi piuhat poikki.

Niille täällä kommentoineille, joiden mielestä Suomessa on luksusolosuhteet esim USAan verrattuna: USAssa on ainakin reilusti tiedossa ehdot ja se, että mm. päivähoito maksetaan kokonaan omasta pussista kuten myös lapsen mahdolliset opinnot. Siellä myös palkasta on ihan eri tavalla mahdollista säästää ennakkoon näihin menoihin kun verojen osuus niin pieni.

Suomessa sen sijaan periaatteessa laki takaa lähes ilmaisen päivähoidon, tuet jne., jonka varaan moni tuudittautuukin. Todellisuudessa tarhapaikkoja on erittäin vaikea saada edes kohtuullisen matkan päästä varsinkin jos ei ole autoa. Toisekseen päivähoidon taso on monessa paikassa surkea. USAssa sentään yksityiset tarhat tarjoaa kilpailuetuna oikeasti hyvää hoitoa lapsille. Se on märkä rätti naamalle, jos sattuukin olemaan erityistä tukea tarvitseva lapsi ja on laskenut ns virallisten lupausten varaan että tukea on saatavilla. Koska ei sitä usein ole. Uskon että tämä vaikuttaa siihen ettei moneen perheeseen tule kuin yksi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Paremmat tuet ja vakituinen työpaikka johon palata. Perheen pitää saada itse päättää kuka jää kotiin hoitamaan lasta ilman että siitä seuraa sanktioita. Unohtakaa ne tasa-arvo höpötykset ja keskittykää siihen mikä on lapselle parasta. Ihan sama hoitaako isä vai äiti mutta jos laskut ja lainat jää maksamatta ja ruokaa ei tule pöytään kun isä jää kotiin niin se ei ole lapsen edun mukaista. Ei ole myöskään päiväkotiin vieminen melkeen suoraan kohdusta.

Miksi laskut jäis maksamatta kun äiti olis töissä?

Perheiden "oma" päätös on ongelma koska se päätös on 99%sesti aina sama: äiti kotona.

Jos olisi parempi mies ja tasa-arvoinen parisuhde, voisin tehdä vielä sen yhden lapsen. Mutta jos kaikki kaikki kaikki kaatuu naisen vastuulle, niin en jaksa.

Kun kaksi ekaa tuli tehtyä opiskeluaikana, olisin kaivannut myös enemmän taloudellista tukea. Olin vähän väliinputoaja, kun opiskelin, olin äiti ja kävin töissäkin välissä. Esim. opiskelijana en saanut korotettua vanhempainpäivärahaa, koska siihen ei sovelleta siirrettävää ansaintajaksoa, äitiysloman alkaessa en ollut työsuhteessa, enkä työtön, vaan opiskelija. Se oli kyllä todella katkeraa.

Niin paskat geenit, ettei näitä tarvi kenenkään kestää :)

Jos eka raskaus olisi sujunut paremmin, meillä voisi olla toinenkin lapsi. Nyt eka ajatus kun kotiin pääsi oli ettei ikinä enää.

Parempi synnytys. Siis sektio, jos sellaisen haluaa. Ei saa meillä, koska synnärin ylilääkäri on päättänyt, että aina yritetään ensin alakautta.

Vierailija kirjoitti:

Niille täällä kommentoineille, joiden mielestä Suomessa on luksusolosuhteet esim USAan verrattuna: USAssa on ainakin reilusti tiedossa ehdot ja se, että mm. päivähoito maksetaan kokonaan omasta pussista kuten myös lapsen mahdolliset opinnot. Siellä myös palkasta on ihan eri tavalla mahdollista säästää ennakkoon näihin menoihin kun verojen osuus niin pieni.

Suomessa sen sijaan periaatteessa laki takaa lähes ilmaisen päivähoidon, tuet jne., jonka varaan moni tuudittautuukin. Todellisuudessa tarhapaikkoja on erittäin vaikea saada edes kohtuullisen matkan päästä varsinkin jos ei ole autoa. Toisekseen päivähoidon taso on monessa paikassa surkea. USAssa sentään yksityiset tarhat tarjoaa kilpailuetuna oikeasti hyvää hoitoa lapsille. Se on märkä rätti naamalle, jos sattuukin olemaan erityistä tukea tarvitseva lapsi ja on laskenut ns virallisten lupausten varaan että tukea on saatavilla. Koska ei sitä usein ole. Uskon että tämä vaikuttaa siihen ettei moneen perheeseen tule kuin yksi lapsi.

Helsinki ei ole koko Suomi.

Paremmat geenit, siis ilman mielenterveysongelmia. En halua tehdä lasta tähän maailmaan vain tappaakseni sen muutaman kuukauden kuluessa.

Minua mikään ei saisi tekemään lisää lapsia, olen kaksi tehnyt jo hyvissä ajoin ennen 3-kymppiä.

Minulla on todella hyvä puoliso, taloudellisesti voisimme elättää vielä kaksi lasta ja iänkin puolesta se olisi mahdollista, sillä edes 30v ei ole vielä täynnä. Me ollaan voitu hoitaa lapsia niin kauan kotona, kuin olemme halunneet (ekaa 3v ja toista reilu 2v), emmekä varsinaisesti mistään materiaalisesta ole joutuneet luopumaan lasten takia. Molempien päiväkodit ovat olleet myös hyviä 18 lapsen pikkupäiväkoteja. Ei olla juuri sairasteltu, lapsilla ei ole mitään erityisongelmia.

Näin vaan on hyvä :) Toisen lapsen jälkeen tiesimme että tämä oli tässä ja puoliso teetti vasektomian.

Potentiaalinen mies olisi ollut hyvä lähtökohta

Minulla on kaksi lasta. Voisin tehdä lisää jos löytäisin hyvän miehen (fiksu, raitis, luotettava, rakastettava), jolla on lisäksi tarpeeksi iso palkka, ja joka tukisi minun kotiäitiyttä - yhteiskunnan lisäksi. Minusta ei ole mieltä tehdä lapsia, jos ne pitää lykätä päiväkotiin 10 tunniksi päivässä. Mitä perhe-elämää sellainen on? Samantien voi elää ilman lapsia, tulee halvemmaksi ja helpommaksi!

Ja kun kuopus tulisi kouluikään, voisin aloittaa jonkun osa-aikatyön, jolloin pystyisin hyvin yhdistämään oman työssäkäynnin perheen/kodin hoivaamiseen (joka on minulle naisena ja äitinä hyvin tärkeää, vaikka tälläistä tavoitetta ei ilmeisesti nykyään pidetä kovin kunniallisena/arvostettuna). Minä haluaisin hoitaa lapseni hyvin, eikä se tarkoita sitä, että yhteiskunta tarjoaa lapsilleni SÄILÖN siksi aikaa kun minä käyn töissä ja olen uupumisen partaalla. 

Ei ole vastaan tullut sellainen nainen, jonka kanssa haluaisin tai uskaltaisin tehdä lapsia. Tai no, on muutama potentiaalinen tullut, mutta ne eivät ole olleet kiinnostuneita minusta.

Parempi tukiverkosto, esim. auttavat isovanhemmat

Paremmat miehet. Ensimmäisen lapsen isä oli aivan toivoton. En moneen vuoteen edes uskaltanut alkaa enää suhteeseen. Vuosien päästä luulin, että nyt löysin hyvän miehen. Hän oli aivan mahtava lasten kanssa ja kohteli minua hyvin. Raskausaikana miehen oikea luonne paljastui. Hyvin, hyvin itsekäs. Ei enää lapsia siis. Itselläkin alkaa tulla vastaan. Lisäksi työ ja pieni lapsi on todella hankala yhdistelmä. Varsinkin jos työaika ei ole 8-16. Ja lapsen isästä ei apua. Hoitopaikoista on pula ja joutuu viemään lapsen toiselle puolelle kaupunkia hoitoon. Rahaa ei ole liikaa, mutta kun osaa säästää ja käyttää rahaa viisaasti, niin ainakaan mulle se ei ole ollut este lapsille. Vaan lähinnä mulkut miehet.

Hyvä kun itse selviydyn niin en millään halua lapsia. Jos oikeasti olisi vaikka rikas mies joka huolehtii rahan tulosta ja on lojaali hyvä isä niin mielelläni pullautan vaikka 4 kakaraa ja olen kotiäiti, tekisin taidetta ja muita juttuja. En muuten lapsia rupee tekemään. Jos nyt työn saisi ekana jostain niin hyvä tulisi.

-25v nainen

Jos joku auttaisi edes joskus! Eli tukiverkoston täydellinen puutos saa lapsiluvun jäämään yhteen. Toinen on tämä inhottava ilmapiiri tässä maassa, yleisesti.

Ei ole mitään kovaa hinkua saada lapsia, mutta jos nyt sellaisen haluaisin niin suurin ongelma on taloudellinen epävarmuus. Suurimman osan ajasta töitä ei ole, vain pätkiä saa välillä haalittua eikä vakituisesta duunista tietoakaan. Jo tällaisenaan elämä on stressaavaa, saatika jos pitäisi vielä elättää lapsi(a). En vaan halua lapsilleni samaa penninvenytyselämää mitä itse jouduin pienenä kokemaan.