Mikä olisi saanut sinut tekemään (lisää) lapsia? Paremmat tuet? Paremmat miehet? Paremmat päiväkodit?

Itse en varmaan koskaan halua lapsia. Siihen on monta syytä. Olen köyhästä perheestä ja nyt minulla on myös niin huono tilanne etten voisi edes ajatella, että lapsen hankkisin keskelle tätä kaikkea. Työttömyyttä ja muutenkin pätkätöitä sekä pienet tulot. Opiskelua pitäisi myös jatkaa. Lisäksi minulla on muutenkin taipumusta masennukseen ja mielialat vaihtelee joten en varmaan kuitenkaan olisi se paras äiti, vaikka tiedän että yrittäisin kyllä kaikkeni. Suhtaudun muutenkin tulevaisuuteen varauksella ja en ainakaan usko asioiden paranevan ja maailman tilanteen menevän parempaan suuntaan. Senkin takia jotenkin pelottaa, että miten minun käy ja samalla mietin kuinka lapseni pärjäisi. Tiedän, että pelkäisin myös synnytystä todella paljon. Sitten vielä se "käytännön tekijä" eli minulla ei ole tietoakaan miehestä ja tiedän etten voisi todellakaan heti alkaa perheenlisäystä miettimään jos vihdoin löytäisin edes jotenkin sopivan. Uskon, että voi olla parempi vaihtoehto jos en saa lainkaan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Itse en varmaan koskaan halua lapsia. Siihen on monta syytä. Olen köyhästä perheestä ja nyt minulla on myös niin huono tilanne etten voisi edes ajatella, että lapsen hankkisin keskelle tätä kaikkea. Työttömyyttä ja muutenkin pätkätöitä sekä pienet tulot. Opiskelua pitäisi myös jatkaa. Lisäksi minulla on muutenkin taipumusta masennukseen ja mielialat vaihtelee joten en varmaan kuitenkaan olisi se paras äiti, vaikka tiedän että yrittäisin kyllä kaikkeni. Suhtaudun muutenkin tulevaisuuteen varauksella ja en ainakaan usko asioiden paranevan ja maailman tilanteen menevän parempaan suuntaan. Senkin takia jotenkin pelottaa, että miten minun käy ja samalla mietin kuinka lapseni pärjäisi. Tiedän, että pelkäisin myös synnytystä todella paljon. Sitten vielä se "käytännön tekijä" eli minulla ei ole tietoakaan miehestä ja tiedän etten voisi todellakaan heti alkaa perheenlisäystä miettimään jos vihdoin löytäisin edes jotenkin sopivan. Uskon, että voi olla parempi vaihtoehto jos en saa lainkaan lapsia.

Edelliseen vielä se ettei minullakaan olisi mitään tukijoukkoja ja siinä mielessä tiedän, että pitäisi pärjätä omillaan. Ja syyt miksi voisin harkita lapsia olisivat parempi elämäntilanne eli rahallisuutta, vakituinen työ, löytyisi sopiva mies, enemmän tukijoukkoja ja muutenkin todella tasainen ja hyvä tilanne kaikin puolin. 

Keinokohtu.

Olisin tehnyt enemmän lapsia, jos ei 2015 alkanutta kriisiä ei olisi jätetty hoitamatta Sipilän, Orpon ja Soinin toimesta.

Persujen nousu ei ikäni vuoksi enää asiaa muuttaisi, mutta äänestän silti heitä, koska se on lasteni turvallisuuden kannalta viisainta.

Olisin tehnyt enemmän lapsia, mutta mies on liikaa matkoilla. Kotona tahtoisin olla ja rahaakin on, mutta entäs sitten se eläke vanhana, jos sais vaikka erovakuutukse. On meillä 2 lasta, halusin 4.

Meillä parisuhde ihan retuperällä ja sitä ei todellakaan paikata tekemällä lisää lapsia. Harmi, olisin halunnut ainakin toisen lapsen vielä.

Lisäksi päivähoidon huono taso käy välillä mielessä. Lapset ovat tosiaan päiväkodissa vain säilössä. Kaikenmaailman vasuja pitää täyttää, vaikka oikeasti lapselle ei ole tarjota edes syliä tarpeeseen. Erityisesti pienimpien lasten osalta tämä huoli. Toki koskee myös isompia.

Ap:n mainitsema lyhyempi työviikko nykyistä pidempään on minusta hyvä idea.

Ei mikään. Kaksi lasta on ja heidät elätän käytännössä yksin. Onneksi ovat jo isoja. Olen lähes totaaliyh sillä isä osallistuu vain vähän. Isovanhemmat on kuolleet ja muu suku etäistä. Työni on rankkaa asiantuntijatyötä ylitöineen ja ylityöt lisääntyneet vuosi vuodelta. Lapset ihmettelee kun ainoa huoltaja painaa illat pitkät töissä. Asuminen on kallista ja teinit haluaa adidakset sun muut merkkikamat. Kaikki tuleva raha menee vaikka ei olla eron jälkeen juuri matkusteltu. Uusi mieheni auttaa jonkun verran mutta on ihan eri asia kuin että olisi ydinperhe. Lasten isä ei jaksanut lasten kiukuttelua ja lähti kun lapset oli alakoulussa. Onneksi tuli hommattua ammatti ja työ. Kotiäideille voi käydä todella huonosti.

Meillä on kaksi lasta. Nuorimman kohdalla päivähoito ei ole toiminut ollenkaan, ei saatu lähipäiväkotiin vaan perhepäivähoitajalle. Jokainen tietää perhepäivähoitajan tasoittumisvapaat.. näiden mukaan ollaan sitten eletty arkea, teen siis vuorotöitä ja omat vapaani jouduin 2v toivomaan pph:n vapaiden mukaan jottei pieni joutunut vuorohoitopäiväkotiin varahoitoon (kokeiltiin, lapsi itki koko hoitopäivän vieraiden lasten ja aikuisten seassa, jotka aina vaihtuivat). Puhumattakaan pph:n sairastumisesta, vieläkin muistelen kauhulla. Tuli pakollinen eskari vanhemmalle, sinne kuskasin esikoista jokaisella arkivapaalla. Puhumattakaan kahden lapsen viemisestä aamuisin kahteen eri paikkaan ja iltapäivällä hakemisesta. Miehen kanssa ja ylipäätään koko perheenä ei ole ollut yhteisiä lomia nyt neljään vuoteen, koska päivähoidon sulut koulun lomien aikaan ja pieni koululainen.

Päivähoidosta ei tietenkään tule maksuhyvityksiä kuin sen pakollisen heinäkuun, eli lapsi/lapset on vapaalla noin 10-12 viikkoa vuosittain ja täydellä maksulla mennään. Kesäisin tuntuu, kun hoitomaksu juoksee ja ruokakulut kasvaa.

Täällä ei ole kerhoja, kesäkerho ekaluokkalaiselle alkoi 8:30 ja miehen työt sekä minun aamuvuoroni klo 7. Odotan kauhulla miten selvitään kun nuorempi menee ekalle, kun aamut yksin ei sujunut vanhemmallakaan. Tukiverkkoa on, mutta se yksi hoitokelvollinen isovanhempi vanhenee itsekin, en luota että saataisiin apuja. Aamukerhoa pienelle koululaiselle ei ole, iltapäivisin vain.

Se olen minä joka arkivapailla hoitaa lasten neuvolat, hammashoitajat, vasukeskustelut, vanhempainvartit yms.

Olisi tullut kolmas jos päivähoito olisi aidosti työtä tekevien lapsille. Nyt saatiin kuopus päiväkotiin ja on jo tullut pyyntöjä tärkeän aikuisen päivään kahden viikon varoajalla (ei, ei saada noin pienellä varoajalla vapaata töistä), pihailtaan jne. En jaksa työpäivien jälkeen. Olisi tullut kolmas jos työnantaja olisi tukenut vajaata työaikaa esimerkiksi antamalla tulla töihin myöhemmin. Itse asiassa jos olisin tiennyt kuinka rankkoja vuodet kahden lapsen kanssa tulisi olemaan, ei olisi tullut sitä toistakaan.

Eroprosentteja en ihmettele, kyllä tämä yhteisen vapaa-ajan puute alkaa tuntua. Aina teet kaiken yksin lasten kanssa, kotityöt vuorollasi yksin jne. Vuorotyö toki vaikuttaa, alallani ei ole muuta vaihtoehtoa.

Alhaisempi ikä, tukiverkko. Tosin lapsia on kolme, joten eiköhän tämäkin määrä riitä.

Terveydelliset syyt vaikuttivat siihen, että meillä on 2 lasta. Useampaa suunniteltiin.

Nykyään työelämän vaatimukset ovat koventuneet, jos työpaikka on. Henkinen kuormitus työn vuoksi on kasvanut, mikä taas on johtaa sairastumiseen. Mikä vaikutus tuohon sitten on avokonttoreilla, mikä tekee työskentely-ympäristöstä rauhattoman? Projektityön vaikutus?

Pitkä kouluttautuminen ei takaa työpaikkaa. Vakituisia työsuhteita ei enää juurikaan ole, vaan työsuhteet ovat muuttuneet määräaikaisiksi ei vain yksityisellä puolella vaan myös julkisella puolella. Tästä tulee taloudellinen epävarmuus.

Monet kaipaavat tukiverkkoa saadessaan lapsia. Fyysinen tuki on nykyään siirtynyt nettiin. Kun ei olla tekemisissä sukulaisten ja naapureiden kanssa, niin sellaisia ihmiskontakteja ei enää synny, mitä joskus aikaisemmin oli. Esim. naapurilta saattoi pyytää kauppa-apua, jos itse tai lapsi oli sairas.

Lopuksi voisi todeta: "Kyllä ennen oli paremmin."

Vierailija kirjoitti:

tämäkin lanka sen todistaa, vika on aina kaikissa ja kaikessa muussa kuin naisessa.

huutista yhteiskunnan vapaamatkustajille. 

Ketju, ei lanka, vaikka englanniksi näistä keskusteluista thread-sanaa käytetäänkin.

Paremmat hedelmöittymismahdollisuudet.

Ihan iloisia ja tyytyväisiä olemme kuitenkin ainokaiseemme, mutta kyllä olisi ollut ihanaa saada toinenkin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

1. Tyhmän, päätänsä perässä aukovan naikkosen kanssa ei ole mitään yhteistä,

Eli siis nothing in common.

Hmm, kumpikohan teistä on oikeasti tyhmä? Se joka ymmärtää tasoeron eikä lähde parisuhteesta vai se joka ei ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

tämäkin lanka sen todistaa, vika on aina kaikissa ja kaikessa muussa kuin naisessa.

huutista yhteiskunnan vapaamatkustajille. 

Naiset pitävät tämän maan pystyssä. Tekevät lapset, hoitavat ne ja kodin ja lisäksi käyvät työssä ja maksavat verot.

Puuttui mies parhaaseen (25-36 v.) lapsentekoaikaan. Nykyinen ei ollut kiinnostunut lapsista, ja lähempänä 40 lapset alkoivat tuntua rasitteelta, joten päästin helposti irti lapsiajatuksista.

En ole koskaan pitänyt erityisesti lapsista, mutta en ole lapsivihaaja, vaikka minut sellaiseksi täällä lasketaan. Sen sijaan olen kyllä pikkulasten äitivihaaja ja tukirahaeläjävihaaja. Olen koko elämäni äänestänyt vasemmalla puolella, mutta nykyinen järjetön tukirahojen ruinaaminen, että voi löllötellä himassa, kun lapsi pelaa iPhonella, saa minut vahvasti kannattamaan kovia arvoja.

Kaksi lasta on tehty oma terveys ja vauvan terveys vaarantuen. Kolmannen olisin halunnut, mutta en uskaltanut enää riskeerata. Sitä paitsi mies sanoi ettei yhtään enää, hän ei halua pelätä jäävänsä leskeksi joka kerta kun oon raskaana.

Eli terveys on se syy miksi ei enempää lapsia.

Vähemmän _irrationaalisia_ juppiodotteita. Turvatumpi toimeentulo (mahdollisuus esim syödä kalaa ja kotimaisia vihanneksia, mieluiten oma auto (ei mikään hieno) ja rahaa bensaan). Vähemmän dystopiatodennäköisyyksiä. Vähemmän alkoholistigeenejä. Enemmän sukulaisten tukea. Kotiopetus. Oma piha ja tutut naapurit (ei tuhansia tuntemattomia joiden seassa seksuaalirikollisia).

Meillä kummallakin on keskituloiset vakityöt eli sinänsä taloudellisesti hyvässä asemassa, mutta koska asumme pk-seudulla ovat asuinkustannukset liian kalliit sillä rahaa isompaan asuntoon ei olisi ja kun töiden perässä on tänne joutunut muuttamaan tukiverkkoja ei ole lainkaan lähellä vaan sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä. Lisäksi arveluttaa lapsen vaikutus työntekooni ja mahdollisiin uramahdollisuuksiini. 

Vaikka tienataankin ihan hyvin, niin rahaan se kolmannen lapsen hankinta on kaatunut. Kaikki on niin helkutin kallista. Ja nykyään lapsiin ja lasten harrastuksiin menee aivan älyttömästi rahaa. Toisaalta sitä taas haluaa ja on tavallaan pakkokin panostaa niihin, että lapsi ei jäisi ulkopuolelle ja että lapsi saisi parhaat eväät elämään. Enkä tarkoita nyt mitään viidenkympin merkkipipoja, vaan ihan perus harrastukset ja välineet. Myös esim. auto pitäisi vaihtaa isompaan, mikäli lapsia olisi kolme. Nykyisetkin autot on melko romuja, eikä varaa ole ottaa mitään autolainoja. Valitettavasti taloudellinen tilanne ei tästä enää ehdi muuttua, kun alkaa tuo neljäkymppiä uhkaavasti lähestyä. Lapsilisien reilu korotus olisi ollut meidän tilanteessamme se ratkaiseva tekijä.

Toinen asia on työnteon ja perhe-elämän yhteensovittaminen, mikä on aivan alkeellisella tasolla Suomessa, kuten tässäkin ketjussa monesti mainittu. Itse olen nykyisin onnekkaasti sellaisessa työpaikassa, jossa kaikki asiat on ratkaistavissa ja sovittavissa, joten osa-aikatyöt ja vapaat työajat onnistuvat kyllä tarvittaessa. Harvalla näin on.

Se, että mieheni olisi ollut raskaana ja synnyttänyt minun sijastani.