Mies haluaa nähdä vain viikonloppuisin.

Vierailija kirjoitti:

Onko mieleesi ollenkaan tullut, että on hyvin mahdollista, että miehesikin on jostain syystä vain varovainen ? Ei halua nähäd useammin, kun miettii jos kuitenkin sitten toinen ei enää miellytäkään niin paljoa ? Kuinka paljon ylipäätään olette keskustellut nimenomaan teistä kahdesta ? 

Ollaan keskusteltu kyllä lähes kaikesta. Kaverinsa mukaan on todella ihastunut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ne on löysässä, tiedän.

Ne vahvistuvat joka kerta kun nähdään ja sitten lässähtävät.

En itsekkään halua joka päivä nähdä mutta 5-7 päivää on myrkkyä, silloin en tunne enää mitään. Ap

Silloin et ole ylipäänsä kypsä suhteeseen. Suhteisiin tulee viikon taukoja ja pitempiäkin työmatkojen, lomamatkojen, sukulaisten tarpeiden ja monien muiden syiden takia. Jos viiden päivän eron jälkeen ei enää tunne mitään toista kohtaan, niin on joko täysin epäkypsä seurusteluun tai ei ainakaan ole rakastunut kyseiseen ihmiseen.

Rakkautta on monenlaista.

Raakaa sanoa että joku olisi täysin epäkypsä seurusteluun jonkun nettikeskustelun perusteella.

"Olen sillä kannalla että piirteittesi vuoksi sinun tulisi kuolla yksin ilman emotionaalista läheisyyttä joka kuitenkin on perustarve ihmisillä."

Mulla on piirteenäni äärimmäinen raivarointi ihmissuhteissa, tietyissä olosuhteissa. Nähdäkseni tämä on perusteltu syy joko järjestää asiat niin että en ikinä joudu niihin tiettyihin olosuhteisiin, tai sitten olla olematta ihmissuhteessa jos en saa asioitani noin järjestettyä.

Ap:n kaltainen tarvitsevuus ja tunne tunteiden lopahtamisesta ovat varsin kestettäviä ongelmia, ja myös mahdollisia järkevästi selvittää - jos niitä ei kauhistella itseään suuremmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mieleesi ollenkaan tullut, että on hyvin mahdollista, että miehesikin on jostain syystä vain varovainen ? Ei halua nähäd useammin, kun miettii jos kuitenkin sitten toinen ei enää miellytäkään niin paljoa ? Kuinka paljon ylipäätään olette keskustellut nimenomaan teistä kahdesta ? 

Ollaan keskusteltu kyllä lähes kaikesta. Kaverinsa mukaan on todella ihastunut. Ap

Se ei poista sitä tosiseikkaa, että saattaa olla vain varovainen. Tiedätkö esimerkiksi todellisen syyn hänen eroonsa ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mieleesi ollenkaan tullut, että on hyvin mahdollista, että miehesikin on jostain syystä vain varovainen ? Ei halua nähäd useammin, kun miettii jos kuitenkin sitten toinen ei enää miellytäkään niin paljoa ? Kuinka paljon ylipäätään olette keskustellut nimenomaan teistä kahdesta ? 

Ollaan keskusteltu kyllä lähes kaikesta. Kaverinsa mukaan on todella ihastunut. Ap

Se ei poista sitä tosiseikkaa, että saattaa olla vain varovainen. Tiedätkö esimerkiksi todellisen syyn hänen eroonsa ?

Tiedän eron syyt. Olen omasta mielestäni myöskin kuitenkin sellainen jonkalainen hän kumppaninsa haluaa olevan. Tämän huomaan kyllä hänen käytöksestään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ne on löysässä, tiedän.

Ne vahvistuvat joka kerta kun nähdään ja sitten lässähtävät.

En itsekkään halua joka päivä nähdä mutta 5-7 päivää on myrkkyä, silloin en tunne enää mitään. Ap

Silloin et ole ylipäänsä kypsä suhteeseen. Suhteisiin tulee viikon taukoja ja pitempiäkin työmatkojen, lomamatkojen, sukulaisten tarpeiden ja monien muiden syiden takia. Jos viiden päivän eron jälkeen ei enää tunne mitään toista kohtaan, niin on joko täysin epäkypsä seurusteluun tai ei ainakaan ole rakastunut kyseiseen ihmiseen.

Rakkautta on monenlaista.

Raakaa sanoa että joku olisi täysin epäkypsä seurusteluun jonkun nettikeskustelun perusteella.

"Olen sillä kannalla että piirteittesi vuoksi sinun tulisi kuolla yksin ilman emotionaalista läheisyyttä joka kuitenkin on perustarve ihmisillä."

Mulla on piirteenäni äärimmäinen raivarointi ihmissuhteissa, tietyissä olosuhteissa. Nähdäkseni tämä on perusteltu syy joko järjestää asiat niin että en ikinä joudu niihin tiettyihin olosuhteisiin, tai sitten olla olematta ihmissuhteessa jos en saa asioitani noin järjestettyä.

Ap:n kaltainen tarvitsevuus ja tunne tunteiden lopahtamisesta ovat varsin kestettäviä ongelmia, ja myös mahdollisia järkevästi selvittää - jos niitä ei kauhistella itseään suuremmiksi.

Kiitos! Läheisyys on kyllä perustarve, siis fyysinen. Ap

Ymmärrän ap:ta täysin. Itse olen samanlaisessa suhteessa, ja ensimmäiset puoli vuotta tunteet ailahteli laidasta laitaan. Ihastumisesta välinpitämättömyyteen ja ärsyyntymiseen. Olin jo monta kertaa lopettamassa suhteen, mutta sitten kun taas nähtiin niin olinkin taas ihastunut. Ja siis miehelle en tästä koskaan puhunut. Nyt ollaan melkein vuosi oltu yhdessä, ja tunteet tasaantuneet. Totuin tilanteeseen, ja ollaan jo puhuttu rakkaudesta, ja suunniteltu yhteistä tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta täysin. Itse olen samanlaisessa suhteessa, ja ensimmäiset puoli vuotta tunteet ailahteli laidasta laitaan. Ihastumisesta välinpitämättömyyteen ja ärsyyntymiseen. Olin jo monta kertaa lopettamassa suhteen, mutta sitten kun taas nähtiin niin olinkin taas ihastunut. Ja siis miehelle en tästä koskaan puhunut. Nyt ollaan melkein vuosi oltu yhdessä, ja tunteet tasaantuneet. Totuin tilanteeseen, ja ollaan jo puhuttu rakkaudesta, ja suunniteltu yhteistä tulevaisuutta.

Ihanaa että joku sentään on ollut vastaavassa tilanteessa. En millään raaskisi miehestä luopua koska hänen kanssaa minulla on kuitenkin "yhteys" millaista en koskaan aiemmin ole kokenut. Ap

Et kai sitten aio kysyä jokaisen täysin samanlaisen työpäivän jälkeen "Miten päivä meni?" Rasittavampaa ei voi kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Et kai sitten aio kysyä jokaisen täysin samanlaisen työpäivän jälkeen "Miten päivä meni?" Rasittavampaa ei voi kuvitella.

Miksi kysyisin? Elämässäni on muutakin kuin tylsät työpäivät. Kyse oli näkemisestä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta täysin. Itse olen samanlaisessa suhteessa, ja ensimmäiset puoli vuotta tunteet ailahteli laidasta laitaan. Ihastumisesta välinpitämättömyyteen ja ärsyyntymiseen. Olin jo monta kertaa lopettamassa suhteen, mutta sitten kun taas nähtiin niin olinkin taas ihastunut. Ja siis miehelle en tästä koskaan puhunut. Nyt ollaan melkein vuosi oltu yhdessä, ja tunteet tasaantuneet. Totuin tilanteeseen, ja ollaan jo puhuttu rakkaudesta, ja suunniteltu yhteistä tulevaisuutta.

Ihanaa että joku sentään on ollut vastaavassa tilanteessa. En millään raaskisi miehestä luopua koska hänen kanssaa minulla on kuitenkin "yhteys" millaista en koskaan aiemmin ole kokenut. Ap

Ehkä sun kannattaa vielä sinnitellä noiden tunteiden kanssa, ja muutama kuukausi katsoa mihin tilanne ja tunteet etenee?

Kiva itsellekin kuulla, että muillakin on tällaisia tunteita. Pidin itseäni ailahtelevana teininä noiden ajatusten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta täysin. Itse olen samanlaisessa suhteessa, ja ensimmäiset puoli vuotta tunteet ailahteli laidasta laitaan. Ihastumisesta välinpitämättömyyteen ja ärsyyntymiseen. Olin jo monta kertaa lopettamassa suhteen, mutta sitten kun taas nähtiin niin olinkin taas ihastunut. Ja siis miehelle en tästä koskaan puhunut. Nyt ollaan melkein vuosi oltu yhdessä, ja tunteet tasaantuneet. Totuin tilanteeseen, ja ollaan jo puhuttu rakkaudesta, ja suunniteltu yhteistä tulevaisuutta.

Ihanaa että joku sentään on ollut vastaavassa tilanteessa. En millään raaskisi miehestä luopua koska hänen kanssaa minulla on kuitenkin "yhteys" millaista en koskaan aiemmin ole kokenut. Ap

Ehkä sun kannattaa vielä sinnitellä noiden tunteiden kanssa, ja muutama kuukausi katsoa mihin tilanne ja tunteet etenee?

Kiva itsellekin kuulla, että muillakin on tällaisia tunteita. Pidin itseäni ailahtelevana teininä noiden ajatusten kanssa.

Joo olen kutakuinkin päättänyt että näin teen vaikka se tuskallista onkin. Ap

Mitä teen itseni kanssa, kysyy AP.

Olet kuin lapsi, joka haluaa jotakin (olla miehen lähellä) ja joka ei sitä saa (koska mies haluaa olla yksin). Tulet vihaiseksi, kun halusi ei saa vastakaikua. Käännät vihan tunteen mielessäsi niin, ettei mies mukamas enää jaksa kiinnostaa tauon jälkeen. Vaikka ihan selvästi kiinnostaa kuitenkin. Sinua vain harmittaa se, kun toivettasi ei täytetä. Ja se on toki ihan normaalia.

Jotta oppisit työstämään asiaa, sinun on ensinnäkin oltava rehellinen. Torjunta on se, mikä sinua harmittaa - ei mikään muu. Miten sitten oppisit kääntämään asian mielessäsi siedettäväksi?

Ikävöivälle lapselle yritetään yleensä järjestää ohjelmaa, joka saa ajatukset pois ikävöimisestä. Rutiinit ovat tärkeitä, mutta lisäksi sulla voisi olla ihan omia juttuja, joilla täyttää yksinäisiä iltoja. Ilmoittaudu jumppaan, uintiryhmään tai juoksukouluun, joogaan tai pilatakseen. Tapaa omia ystäviä. Lue kirjoja!

Kun mieli tekee miehen kainaloon mutta tämä ei jaksa nähdä, sano itsellesi että se ei johdu sinusta. Syy ei ole se, ettei mies pidä sinusta tarpeeksi. Muistele kivoja sanoja, jotka hän on sanonut sinulle. Kieltäydy uskomasta ettet olisi sen arvoinen - koska sinä olet! - syy tapaamattomuuteen on muualla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä teen itseni kanssa, kysyy AP.

Olet kuin lapsi, joka haluaa jotakin (olla miehen lähellä) ja joka ei sitä saa (koska mies haluaa olla yksin). Tulet vihaiseksi, kun halusi ei saa vastakaikua. Käännät vihan tunteen mielessäsi niin, ettei mies mukamas enää jaksa kiinnostaa tauon jälkeen. Vaikka ihan selvästi kiinnostaa kuitenkin. Sinua vain harmittaa se, kun toivettasi ei täytetä. Ja se on toki ihan normaalia.

Jotta oppisit työstämään asiaa, sinun on ensinnäkin oltava rehellinen. Torjunta on se, mikä sinua harmittaa - ei mikään muu. Miten sitten oppisit kääntämään asian mielessäsi siedettäväksi?

Ikävöivälle lapselle yritetään yleensä järjestää ohjelmaa, joka saa ajatukset pois ikävöimisestä. Rutiinit ovat tärkeitä, mutta lisäksi sulla voisi olla ihan omia juttuja, joilla täyttää yksinäisiä iltoja. Ilmoittaudu jumppaan, uintiryhmään tai juoksukouluun, joogaan tai pilatakseen. Tapaa omia ystäviä. Lue kirjoja!

Kun mieli tekee miehen kainaloon mutta tämä ei jaksa nähdä, sano itsellesi että se ei johdu sinusta. Syy ei ole se, ettei mies pidä sinusta tarpeeksi. Muistele kivoja sanoja, jotka hän on sanonut sinulle. Kieltäydy uskomasta ettet olisi sen arvoinen - koska sinä olet! - syy tapaamattomuuteen on muualla.

Kiitos! Tiedostan nämä kaikki asiat ja olen toiminut neuvomallasi tavalla. Harrastan liikuntaa lähes päivittäin ja tapaan ystäviäni.

Silti en saa järjellänikään ajatellen hylkäämisen pelkoa pois päästäni vaikka tiedän sen olevan vain "lukko omassa päässäni" toki hetkellisesti rauhoitun mutta sitten se iskee jälleen ja ottaa vallan. Olen tiedostanut ongelmani jo noin. 10 vuotta, tuona aikanakaan en ole asiaan saanut ratkaisua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä teen itseni kanssa, kysyy AP.

Olet kuin lapsi, joka haluaa jotakin (olla miehen lähellä) ja joka ei sitä saa (koska mies haluaa olla yksin). Tulet vihaiseksi, kun halusi ei saa vastakaikua. Käännät vihan tunteen mielessäsi niin, ettei mies mukamas enää jaksa kiinnostaa tauon jälkeen. Vaikka ihan selvästi kiinnostaa kuitenkin. Sinua vain harmittaa se, kun toivettasi ei täytetä. Ja se on toki ihan normaalia.

Jotta oppisit työstämään asiaa, sinun on ensinnäkin oltava rehellinen. Torjunta on se, mikä sinua harmittaa - ei mikään muu. Miten sitten oppisit kääntämään asian mielessäsi siedettäväksi?

Ikävöivälle lapselle yritetään yleensä järjestää ohjelmaa, joka saa ajatukset pois ikävöimisestä. Rutiinit ovat tärkeitä, mutta lisäksi sulla voisi olla ihan omia juttuja, joilla täyttää yksinäisiä iltoja. Ilmoittaudu jumppaan, uintiryhmään tai juoksukouluun, joogaan tai pilatakseen. Tapaa omia ystäviä. Lue kirjoja!

Kun mieli tekee miehen kainaloon mutta tämä ei jaksa nähdä, sano itsellesi että se ei johdu sinusta. Syy ei ole se, ettei mies pidä sinusta tarpeeksi. Muistele kivoja sanoja, jotka hän on sanonut sinulle. Kieltäydy uskomasta ettet olisi sen arvoinen - koska sinä olet! - syy tapaamattomuuteen on muualla.

Kiitos! Tiedostan nämä kaikki asiat ja olen toiminut neuvomallasi tavalla. Harrastan liikuntaa lähes päivittäin ja tapaan ystäviäni.

Silti en saa järjellänikään ajatellen hylkäämisen pelkoa pois päästäni vaikka tiedän sen olevan vain "lukko omassa päässäni" toki hetkellisesti rauhoitun mutta sitten se iskee jälleen ja ottaa vallan. Olen tiedostanut ongelmani jo noin. 10 vuotta, tuona aikanakaan en ole asiaan saanut ratkaisua. Ap

Ja nyt ajattelet, että yksi vauvapalstan ketju auttaa sinua...Huoh..

No ei auta mutta eri näkökulmat asiaan voivat olla hyödyllisiä. Toki myös hyvinkin hyödyttömiä. Ap

Vierailija kirjoitti:

No ei auta mutta eri näkökulmat asiaan voivat olla hyödyllisiä. Toki myös hyvinkin hyödyttömiä. Ap

Minun mielestäni tässä vain ei voi olla mitään monia näkökulmia. Joko sinä jaksat tuota tai et jaksa.

Pistä mies jahtaamaan sinua! Älä ehdottele äläkä viestittele vaan odota että mies tekee aloitteen. Leiki hankalasti tavoiteltavaa.

Usein asetelma nimittäin muotoutuu niin, että läheisriippuvainen takertuu ja pommittaa, jolloin se toinen vaistomaisesti alkaa väistellä. Ensin mainittu tulee koko ajan epätoivoisemmaksi mikä saa jälkimmäisen ottamaan yhä enemmän etäisyyttä.

Jos muuttaa omaa toimintaansa, toisen on ennen pitkää pakko ottaa eri rooli. Ehkä mies muuttuisi tuolla keinolla enemmän siihen suuntaan, että alkaisit taas kokea olevasi haluttu.

Eihän sinulla ole ainakaan paljon menetettävää, jos nyt jo pohdit kerran eroa. Toisaalta - lähtisitkö heti baariin tai Tinderiin etsimään uutta kumppania jos eroaisit tästä nykyisestä? Mikä hyöty erosta olisi? Olisiko sinulla yhtäkkiä vähemmän yksinäistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä teen itseni kanssa, kysyy AP.

Olet kuin lapsi, joka haluaa jotakin (olla miehen lähellä) ja joka ei sitä saa (koska mies haluaa olla yksin). Tulet vihaiseksi, kun halusi ei saa vastakaikua. Käännät vihan tunteen mielessäsi niin, ettei mies mukamas enää jaksa kiinnostaa tauon jälkeen. Vaikka ihan selvästi kiinnostaa kuitenkin. Sinua vain harmittaa se, kun toivettasi ei täytetä. Ja se on toki ihan normaalia.

Jotta oppisit työstämään asiaa, sinun on ensinnäkin oltava rehellinen. Torjunta on se, mikä sinua harmittaa - ei mikään muu. Miten sitten oppisit kääntämään asian mielessäsi siedettäväksi?

Ikävöivälle lapselle yritetään yleensä järjestää ohjelmaa, joka saa ajatukset pois ikävöimisestä. Rutiinit ovat tärkeitä, mutta lisäksi sulla voisi olla ihan omia juttuja, joilla täyttää yksinäisiä iltoja. Ilmoittaudu jumppaan, uintiryhmään tai juoksukouluun, joogaan tai pilatakseen. Tapaa omia ystäviä. Lue kirjoja!

Kun mieli tekee miehen kainaloon mutta tämä ei jaksa nähdä, sano itsellesi että se ei johdu sinusta. Syy ei ole se, ettei mies pidä sinusta tarpeeksi. Muistele kivoja sanoja, jotka hän on sanonut sinulle. Kieltäydy uskomasta ettet olisi sen arvoinen - koska sinä olet! - syy tapaamattomuuteen on muualla.

Kiitos! Tiedostan nämä kaikki asiat ja olen toiminut neuvomallasi tavalla. Harrastan liikuntaa lähes päivittäin ja tapaan ystäviäni.

Silti en saa järjellänikään ajatellen hylkäämisen pelkoa pois päästäni vaikka tiedän sen olevan vain "lukko omassa päässäni" toki hetkellisesti rauhoitun mutta sitten se iskee jälleen ja ottaa vallan. Olen tiedostanut ongelmani jo noin. 10 vuotta, tuona aikanakaan en ole asiaan saanut ratkaisua. Ap

Jos kerran se lukko päässäsi aiheuttaa noin paljon vaivaa ja noin kauan, niin etkö ole jo todennut että yksin et sitä saa auki ? Olisiko kuitenkin itsesi takia parempi mennä keskustelemaan asiasta jonkun ammattilaisen kanssa, jotta et sotke suhteitasi tämän takia ? Kuitenkin kerrot että menneissä suhteissakin tämä on ollut sama ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Olen "seurustellut" lähemmäs puolivuotta miehen kanssa joka tuntuu ensimmäistä kertaa elämässä oikeasti siltä oikealta. Olen yli 40v.

Ongelma on se että hän tekee vuorotyötä ja on introvertti.

Näemme max 2 kertaa viikossa, yleensä vain kerran. Lapsivapaat viikonloput olemme kokonaisuudessaan viettäneet yhdessä koko alkuvuoden.

Ongelma on se etten pysty ihastumaan koska näemme niin harvoin. Itse haluaisin nukkua viikolla edes yhden yön toisen vieressä niinäkin viikkoina kun olemme viikonlopun kokonaan yhdessä.

Tuntuu että menen aina ekoille treffeille koska en pysty ylläpitämään tunnetta kun max 2-3päivää!

Ymmärtääkö joku mistä puhun?

Kaikki on muuten kunnossa, matkoja tms. Varattu pitkälle syksyyn ja muutenkin puhuttu tästäkin asiasta. Miestä ei tämä häiritse, hänen on saatava rauhoittua yksin työpäivän jälkeen. Pelkään että katkasen kohta suhteen koska ärsyttää tuo "alusta" aloittaminen. :(

Kun ollaan välillä oltu 4 päivääkin yhdessä olen aivan ihastunut/rakastunur mutta kaikki tosiaan haihtuu ja sitten alkaa ottaa päähän.

Mitä tuo "et pysty ylläpitämään tunnetta" tarkoittaa? Että sitten sinulla ei ole enää mitään tunteita häntä kohtaan, vai että sitten et ole enää tunnekuohun vallassa, perhosia vatsassa jne? Kummankin harmittelu kuulostaa oudolta. Jälkimmäinen siksi, että tiiätkös, ei sellaista ole tarkoituskaan olla 24/7. Sinun iässä luulisi jo tietävän, että tässä elämässä on muitakin asioita tehtävänä kuin rakastuneena kieriskely.

Myös minun mieheni on introvertti ja tekee vuorotyötä. Kokemuksen rintaäänellä sanon: anna hänelle tilaa ja leporauhaa. Sillä tavalla onnenne voi jatkua. Jos olet liian takertuva ja vaativa, homma voi kosahtaa siihen, kun hän uupuu. Mutta toisaalta, jos tunteesi häntä kohtaan ovat niin heikkoja ja pinnallisia, että ne ehtivät viikossa haihtua, niin ehkäpä sinun olisi parastakin jättää hänet rauhaan ja etsiä joku muu.

Vierailija kirjoitti:

Pistä mies jahtaamaan sinua! Älä ehdottele äläkä viestittele vaan odota että mies tekee aloitteen. Leiki hankalasti tavoiteltavaa.

Usein asetelma nimittäin muotoutuu niin, että läheisriippuvainen takertuu ja pommittaa, jolloin se toinen vaistomaisesti alkaa väistellä. Ensin mainittu tulee koko ajan epätoivoisemmaksi mikä saa jälkimmäisen ottamaan yhä enemmän etäisyyttä.

Jos muuttaa omaa toimintaansa, toisen on ennen pitkää pakko ottaa eri rooli. Ehkä mies muuttuisi tuolla keinolla enemmän siihen suuntaan, että alkaisit taas kokea olevasi haluttu.

Eihän sinulla ole ainakaan paljon menetettävää, jos nyt jo pohdit kerran eroa. Toisaalta - lähtisitkö heti baariin tai Tinderiin etsimään uutta kumppania jos eroaisit tästä nykyisestä? Mikä hyöty erosta olisi? Olisiko sinulla yhtäkkiä vähemmän yksinäistä?

Kuvasit tätä, mutta en ole varma, onko ap:n ongelma sama vai ei. Toiset haluavat enemmän puhetta, halailua, läheisyyttä, yhteisiä harrastuksia jne kuin toiset.