Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa nähdä vain viikonloppuisin.
10.04.2019 |
Olen "seurustellut" lähemmäs puolivuotta miehen kanssa joka tuntuu ensimmäistä kertaa elämässä oikeasti siltä oikealta. Olen yli 40v.
Ongelma on se että hän tekee vuorotyötä ja on introvertti.
Näemme max 2 kertaa viikossa, yleensä vain kerran. Lapsivapaat viikonloput olemme kokonaisuudessaan viettäneet yhdessä koko alkuvuoden.
Ongelma on se etten pysty ihastumaan koska näemme niin harvoin. Itse haluaisin nukkua viikolla edes yhden yön toisen vieressä niinäkin viikkoina kun olemme viikonlopun kokonaan yhdessä.
Tuntuu että menen aina ekoille treffeille koska en pysty ylläpitämään tunnetta kun max 2-3päivää!
Ymmärtääkö joku mistä puhun?
Kaikki on muuten kunnossa, matkoja tms. Varattu pitkälle syksyyn ja muutenkin puhuttu tästäkin asiasta. Miestä ei tämä häiritse, hänen on saatava rauhoittua yksin työpäivän jälkeen. Pelkään että katkasen kohta suhteen koska ärsyttää tuo "alusta" aloittaminen. :(
Kun ollaan välillä oltu 4 päivääkin yhdessä olen aivan ihastunut/rakastunur mutta kaikki tosiaan haihtuu ja sitten alkaa ottaa päähän.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Ihan selkeesti viettää arkipäivät vaimonsa ja lastensa kanssa ja sulle jää viikonloput ja muut vapaat.
Mutta kun ei vietä, ei ole vainoa! Luitko aloituksen.
Itse olen kuin tämä mies. En jaksaisi töiden jälkeen väsyneenä tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kompromissi tai sitten toteatte että teidän odotukset suhteesta ei vaan kohtaa.
Tai sitten sinä mukaudut miehen rytmiin, ei se pitemmän päälle mahdoton rytmi ole, kun mies kuitenkin haluaa tavata.
Toisaalta jatkamalla tapailua samalla hyväksyt myös sen mahdollisuuden, että tuo teidän juttu ei tule koskaan tuosta etenemään, ette tule muuttamaan yhteen tms. Mies tarvinnee tilansa jatkossakin. Sinun on päätettävä riittääkö tuollainen suhde sulle, vai tarvitsetko enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Pienin lapsistani on puolet viikosta isällään joten tuona aikana ehdittäisiin tavata ainakin yhtenä iltana.
Korostan edelleen että minulle olisi ok yksi ilta viikolla ja viikonloput.
Ymmärrän tämän rauhoittumisen tarpeen.
En vaan kestä ns. Torjumista joka johtaa siihen että "kuolletan" tunteeni kokonaan. Vika on päässäni vaikka muuten olenkin älykäs ihminen. Tiedostan asian mutta en sitä jatkuvista yrityksistä huolimatta pysty selvittämänään itselleni.
Ajattelen "pidä tunkkis kun et kerran halua nähdä".
No joko pääsen yli tai sitten olen vaan yksin, yksinkertaista. Ap
No sinä nyt vain olet tuollainen ihminen. Ehkä kannattaa etsiä rinnalle sellainen jolla on aikaa ja tahtoa sellaiseen suhteeseen jonka sinä haluat?
Vierailija kirjoitti:
Joku kompromissi tai sitten toteatte että teidän odotukset suhteesta ei vaan kohtaa.
Tai sitten sinä mukaudut miehen rytmiin, ei se pitemmän päälle mahdoton rytmi ole, kun mies kuitenkin haluaa tavata.
Toisaalta jatkamalla tapailua samalla hyväksyt myös sen mahdollisuuden, että tuo teidän juttu ei tule koskaan tuosta etenemään, ette tule muuttamaan yhteen tms. Mies tarvinnee tilansa jatkossakin. Sinun on päätettävä riittääkö tuollainen suhde sulle, vai tarvitsetko enemmän.
Näin se on ja olen hyväksynyt että nämä asiat minun pitää ymmärtää.
Olen kuitenkin todennut että tuskin löydän mistään sopivampaa tyyppiä kun sitä ei ole tähänkään mennessä vastaan tullut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienin lapsistani on puolet viikosta isällään joten tuona aikana ehdittäisiin tavata ainakin yhtenä iltana.
Korostan edelleen että minulle olisi ok yksi ilta viikolla ja viikonloput.
Ymmärrän tämän rauhoittumisen tarpeen.
En vaan kestä ns. Torjumista joka johtaa siihen että "kuolletan" tunteeni kokonaan. Vika on päässäni vaikka muuten olenkin älykäs ihminen. Tiedostan asian mutta en sitä jatkuvista yrityksistä huolimatta pysty selvittämänään itselleni.
Ajattelen "pidä tunkkis kun et kerran halua nähdä".
No joko pääsen yli tai sitten olen vaan yksin, yksinkertaista. ApNo sinä nyt vain olet tuollainen ihminen. Ehkä kannattaa etsiä rinnalle sellainen jolla on aikaa ja tahtoa sellaiseen suhteeseen jonka sinä haluat?
Niin sellaista ihmistä ei ole koskaan löytynyt.
No yksin voi aina olla että turha valittaa sinänsä. Ärsyttää vaan kun kenot käsitellä asiaa ovat vähissä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä kerrot, että osaat olla myös yksinäsi. Kuitenkin valitat, ettei varmaan parempaa saa ? Mikä ihmeen pakko on ylipäätään olla missään suhteessa ? Mies haluaa toisella tavalla ja sinä toisella, miksi ihmeessä ylipäätään sitten olet suhteessa joka hiertää. Kerrot olevasi älykäs, mutta tunneäly sinulta näköjään puuttuu.
Tai sitten se mies haluaa vaan seksiä ja on keksiny tollasen introvertti-jutun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä kerrot, että osaat olla myös yksinäsi. Kuitenkin valitat, ettei varmaan parempaa saa ? Mikä ihmeen pakko on ylipäätään olla missään suhteessa ? Mies haluaa toisella tavalla ja sinä toisella, miksi ihmeessä ylipäätään sitten olet suhteessa joka hiertää. Kerrot olevasi älykäs, mutta tunneäly sinulta näköjään puuttuu.
Osaan olla yksinäni koska olen vuosia välillä ollutkin, silti olisi mukavampaa että olisi parisuhde. Olen ehkä liiankin itsenäinen joka heijastuu myös tähän ongelmaan. Muissa asioissa olen valmis mihin tahansa kompromissiin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä kerrot, että osaat olla myös yksinäsi. Kuitenkin valitat, ettei varmaan parempaa saa ? Mikä ihmeen pakko on ylipäätään olla missään suhteessa ? Mies haluaa toisella tavalla ja sinä toisella, miksi ihmeessä ylipäätään sitten olet suhteessa joka hiertää. Kerrot olevasi älykäs, mutta tunneäly sinulta näköjään puuttuu.
Osaan olla yksinäni koska olen vuosia välillä ollutkin, silti olisi mukavampaa että olisi parisuhde. Olen ehkä liiankin itsenäinen joka heijastuu myös tähän ongelmaan. Muissa asioissa olen valmis mihin tahansa kompromissiin. Ap
Jos olisit itsenäinen niinkuin väität, niin tämä ei todellakaan ole ongelma. Joko keskustelet miehen kanssa onnistuuko tapaamisten lisääminen ja jos ei , niin joko hyväksyt asian tai poistut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä kerrot, että osaat olla myös yksinäsi. Kuitenkin valitat, ettei varmaan parempaa saa ? Mikä ihmeen pakko on ylipäätään olla missään suhteessa ? Mies haluaa toisella tavalla ja sinä toisella, miksi ihmeessä ylipäätään sitten olet suhteessa joka hiertää. Kerrot olevasi älykäs, mutta tunneäly sinulta näköjään puuttuu.
Osaan olla yksinäni koska olen vuosia välillä ollutkin, silti olisi mukavampaa että olisi parisuhde. Olen ehkä liiankin itsenäinen joka heijastuu myös tähän ongelmaan. Muissa asioissa olen valmis mihin tahansa kompromissiin. Ap
Jos olisit itsenäinen niinkuin väität, niin tämä ei todellakaan ole ongelma. Joko keskustelet miehen kanssa onnistuuko tapaamisten lisääminen ja jos ei , niin joko hyväksyt asian tai poistut.
Näin se on paitsi että olen kyllä itsenäinen.
Kai jos en olisi, ottaisin kenet tahansa tuolta kadulta mitä en todellakaan tee. Ap
Vierailija kirjoitti:
Viestitellään päivittän ja jaetaan päivän tärkeimmät jutut sekä toivotellaan hyvät yöt.
No turha tätä on näköjään jauhaa, kukaan ei taida ymmärtää mitä tarkoitan.
En pysty ylläpitämään tunnesidettä ilman että näen toisen.
En tiedä mikä olisi ratkaisu. Muuten kaikki on paremmin kuin hyvin. Puheyhteys toimii, seksi ja kaikki mitä nyt ikinä voi keksiä.
Pakko vaan kärsiä ja odottaa miten tässä käy.
Ap
Feel you! Olen lukenut että tunneside katkeaa noin viikossa ja allekirjoitan sen täysin myös omalla kohdallani. MIeheni tekee silloin tällöin n. 10 pv työmatkoja, ja alkuun on ikävä mutta siinä viikon kohdalla alkaa tuntua että ihan sama tuleeko takaisin ollenkaan :D Noin kärjistetysti. Ei auta vaikka viestitellään ja soitellaan päivittäin, katson valokuvia ym. Eli en tiedä mitä asialle voisi tehdä... itse en kyllä jaksaisi tuota jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä kerrot, että osaat olla myös yksinäsi. Kuitenkin valitat, ettei varmaan parempaa saa ? Mikä ihmeen pakko on ylipäätään olla missään suhteessa ? Mies haluaa toisella tavalla ja sinä toisella, miksi ihmeessä ylipäätään sitten olet suhteessa joka hiertää. Kerrot olevasi älykäs, mutta tunneäly sinulta näköjään puuttuu.
Osaan olla yksinäni koska olen vuosia välillä ollutkin, silti olisi mukavampaa että olisi parisuhde. Olen ehkä liiankin itsenäinen joka heijastuu myös tähän ongelmaan. Muissa asioissa olen valmis mihin tahansa kompromissiin. Ap
Jos olisit itsenäinen niinkuin väität, niin tämä ei todellakaan ole ongelma. Joko keskustelet miehen kanssa onnistuuko tapaamisten lisääminen ja jos ei , niin joko hyväksyt asian tai poistut.
Näin se on paitsi että olen kyllä itsenäinen.
Kai jos en olisi, ottaisin kenet tahansa tuolta kadulta mitä en todellakaan tee. Ap
Sinun mielestäsi itsenäisen ihmisen merkki on se, ettei ota ketä tahansa kadulta mukaansa ? Voi luoja mitä aivopieruja. Sinun aivoituksillasi joka ikinen ihminen on sitten itsenäinen.
Älä seurustele kerta oot tuollainen. Ei koko ajan kuulu olla yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mielestäni olen itsenäinen jos olen vuosia yksin pyörittänyt taloutta kera 3 lapsen.
Silti kaipaan parisuhdetta.
Ja kaksi kertaa viikossa ei ole joka päivä ja koko ajan.
Ilkeilyjä en kaipaa, tarpeeksi huono fiilis jo muutenkin. Ap
AP, ymmärrän jotenkin sun fiilikset. Kysyit, että mitä voit tehdä itsesi suhteen. Mä suosittelen, että hakeudut juttelemaan asiasta empaattiselle ja osaavalle psykologille. Näissä asioissa on aina hyvä saada uutta näkökulmaa ja parasta on aina ammattilaisen objektiivinen näkemys. Voi olla, että sulla on niin vahva hylkäämisen trauma, että defenssimekanismi sen kokemuksen uudelleenkokemiseen on niin vahva, että sun tunteet "kuolee" naps. Ja siis eihän ne oikeasti kuole, vaan ne vaan tukahdutetaan. Voi myös olla, että oikeasti olet nyt suhteessa, joka yksinkertaisesti ei vaan palvele sun emotionaalisia ja fyysisiä tarpeita. Oli miten oli, hyötyisit varmasti ammattiavusta ja se olisi varmasti hyväksi myös sun lapselle, että äiti on iloisempi ja ei murehtis asioista. Lapset nimittäin aistivat ihan kaiken, vaikka miten reipas olisit! Paljon voimia ja tsemppiä sulle! :)
Vierailija kirjoitti:
AP, ymmärrän jotenkin sun fiilikset. Kysyit, että mitä voit tehdä itsesi suhteen. Mä suosittelen, että hakeudut juttelemaan asiasta empaattiselle ja osaavalle psykologille. Näissä asioissa on aina hyvä saada uutta näkökulmaa ja parasta on aina ammattilaisen objektiivinen näkemys. Voi olla, että sulla on niin vahva hylkäämisen trauma, että defenssimekanismi sen kokemuksen uudelleenkokemiseen on niin vahva, että sun tunteet "kuolee" naps. Ja siis eihän ne oikeasti kuole, vaan ne vaan tukahdutetaan. Voi myös olla, että oikeasti olet nyt suhteessa, joka yksinkertaisesti ei vaan palvele sun emotionaalisia ja fyysisiä tarpeita. Oli miten oli, hyötyisit varmasti ammattiavusta ja se olisi varmasti hyväksi myös sun lapselle, että äiti on iloisempi ja ei murehtis asioista. Lapset nimittäin aistivat ihan kaiken, vaikka miten reipas olisit! Paljon voimia ja tsemppiä sulle! :)
Kiitos! Lapset voi hyvin enkä anna tämän heijastua heihin. Yleisesti ottaen en ole mitenkään masentunut enkä mitään siihen viittaavaa. Liikun säännöllisesti, käyn töissä, nukun ja tapaan ystäviä.
Joku ihme tunnelukko tämä on. Pitäis mennä keskustelemaan, onneks on paljon ystäviä joille olen asiasta puhunut, kukaan ei vaan oikein ymmärrä minua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No mielestäni olen itsenäinen jos olen vuosia yksin pyörittänyt taloutta kera 3 lapsen.
Silti kaipaan parisuhdetta.Ja kaksi kertaa viikossa ei ole joka päivä ja koko ajan.
Ilkeilyjä en kaipaa, tarpeeksi huono fiilis jo muutenkin. Ap
No ei ole joka päivä ja koko ajan, mutta tuossa tilanteessa se on aika paljon. Itse olen suhteessa, jossa näemme kaksi kertaa kuukaudessa. Siihen verrattuna tuo sinun tilanteesi kuulostaa ihan normaalilta.
Vierailija kirjoitti:
No sullahan tunteet löysässä on, jos ne parissa päivässä ehtii haihtua. Mulla on päin vastoin, että jos koko ajan olen yhdessä toisen kanssa, niin hommasta menee maku äkkiä. Muutaman päivän ero vain piristää ja jälleennäkeminen on taas kiva, kun on ehtinyt vähän kaivata.
Mä valitettavasti ymmärrän aloittajaa. Tuo tauon pitäminen on normaalia pidemmässä suhteessa, mutta alkuhuuma ehtii vähän tyssätä kun ei ole varmuutta koska näkee seuraavan kerran. Tähän myös perustuu se että ihastuksista pääsee eroon kun ei tapaa liian usein tai lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sullahan tunteet löysässä on, jos ne parissa päivässä ehtii haihtua. Mulla on päin vastoin, että jos koko ajan olen yhdessä toisen kanssa, niin hommasta menee maku äkkiä. Muutaman päivän ero vain piristää ja jälleennäkeminen on taas kiva, kun on ehtinyt vähän kaivata.
Mä valitettavasti ymmärrän aloittajaa. Tuo tauon pitäminen on normaalia pidemmässä suhteessa, mutta alkuhuuma ehtii vähän tyssätä kun ei ole varmuutta koska näkee seuraavan kerran. Tähän myös perustuu se että ihastuksista pääsee eroon kun ei tapaa liian usein tai lainkaan.
Juuri tätä tarkoitan! Viikonlopun jäljeen alkaa aina tuntua siltä että ihastuu mutta keskiviikkoon mennessä tunne on kadonnut jos ei nää uudelleen. Mieskin selkeesti viestii niinä päivinä enemmän kun edellinen yö on nukuttu yhdessä. Ap
Sinulla taitaa olla kiintymyssuhdeongelma lapsuudesta tai joku myöhempi trauma ja tarvitset vakaan ja turvallisen suhteen. Jos niin, sinulle on terveellisempää olla yksin kuin ongelmaasi hiertävässä suhteessa.