Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Naiset vaativat liikoja, eikä tavallinen mies kelpaa"
09.04.2019 |
Lainausmerkeissä siksi koska se ei ole oma ajatukseni, vaan yleinen nettipalstoilla ja muuallakin esiintyvä väite. Onko se mielestänne totta? Kertokaa omia kokemuksianne milloin noin on tapahtunut, tai niin on perusteettomasti väitetty.
Kommentit (1344)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Tunnen paljon ihmisiä, mutta tämän palstan todellisuus on kyllä aivan jotain muuta kuin mitä itse näen ja koen. Olinko tosiaan 20-vuotiaana "kuin poptähti" ja sain valita miehen? Samanikäiset miehet istuskelivat yksinään? Miksi itse muistan särkeneeni sydämeni muutamaan kertaankin?
Mielenkiinnolla havaitsen, että valtaosa miehistä ei ota lainkaan huomioon sitä, että nainen harvoin alkaa seurustelemaan, jos ei ole ihastunut. Pitäisikö naiselle tosiaan vain KELVATA joku mies? Olisiko nämä miehet iloisia, jos KELPAISIVAT? Minusta on hirveä ajatus, ettei mies rakastaisi minua vaan jotenkin tyytyisi minuun.
Toisekseen vaikuttaa, etteivät monet tänne kirjoittavat miehet mitään parisuhdetta halua vaan pildeä nuorilta, missin näköisiltä naisilta. Ihastuminen, rakastuminen, rakkaus ja parisuhde tuntuvat olevan aivan vieraita käsitteitä.
Onko tällaisia vinkuvia miehiä oikeasti olemassa useampia, vai kirjoittaako pari miestä palstan kaikki pimeät viestit?
Sanokaa nyt joku tosissanne, valitseeko mies naisen parisuhteeseen kylmästi jonkun ""tason"" perustella, ilman tunteita??
Muuten, minusta taas SEKÄ George Clooney ETTÄ Richard Gere ovat vastenmielisen näköisiä. Täällä ei vain puhuta siitä, että vaikka joku mies valokuvassa näyttäisi kivalta (nuo eivät näytä), ei hullukaan sen perusteella suhteeseen ala.
Ulkonäöllä on se merkitys, että miehen ulkonäön täytyy miellyttää MINUA. Ei siskojani, serkkujani, työkavereita, "kaikkia naisia". Minua.
Samaa mieltä muuten, en laske M36 näiden palstaulien joukkoon. Hän kuulostaa ok tyypiltä, hiukan masentuneelta vain. Palstaulit on jotain AIVAN muuta. Auttaisin mielelläni M36:tta jos voisin, katsoisin esim. Tinder-profiilin ja kuvat ja antaisin rehellisen mielipiteeni mättääkö joku. Parasta olisi nähdä livenä. M36, jos oikeasti haluat, voin katsoa profiilisi tai, jos asut lähellä, tavata. Olen siis varattu, tarkoita ihan kaverimielessä, auttaakseni.
Tässä on vain sellainen juttu, että mummoikäisten mielipide on usein aivan toista kuin lisääntymisikäisten naisten.
M33
Kerro ihmeessä, miksi mielipiteeni on aivan toista kuin "lisääntymisikäisten naisten"? Olin kovastikin lisääntymisikäinen kun ihastuin, useasti, kyselemättä lompakon paksuutta. Olin lisääntymisikäinen, kun Gere ja Clooney tekivät elokuvia ja totesin, että molemmat näyttävät silmääni ällöttäviltä.
Arveletko, että nykytytöt eivät ihastu ja rakastu? Että heidän sydäntään ei särjetä, ja että he ovat iloisia, jos vain "kelpaavat" miehelle, joka ei rakasta heitä?
Kerro nyt. Mikä osa viestistäni oli sellainen, ettei lisääntymisikäinen nainen sitä missään tapauksessa allekirjoita?
Jännä, ettei yksikään nainen sanonut, että ei näin, mummo, ei näin, hourit dementiassasi. Mies tuli sanomaan, että nainen on väärässä. Kiintoisaa.
Hyvin harva ihastuu ja rakastuu aidosti. Lähes poikkeuksetta taustalla rahaan liittyviä syitä ja vaatimuksia, joista ei tingitä.
Niin koska harva nainen haluaa mitään lusmua elättiä ja lompakkoloista riesakseen.
Selkokielellä ilmaistuna: naiselle raha on tärkeintä miehessä ja siksi naista ei kiinnosta mies, jota ei kiinnosta tienaaminen ja naisesta maksaminen, vaan haluaa, että naisellekin tunne on rahaa tärkeämpää.
Usko jo. Kukaan ei pidä laiskousta luusereista ja sossurotista. Niillä ei ole kenellekään mitään tarjottavaa. Ei henkisesti eikä aineellisesti.
Siis niin päin, että työtä, rahaa ja muuta tällaista vaativilla ei ole henkisellä tasolla mitään tarjottavaa. Tuollaiset vaatimukset paljastavat jo sinällänsä tunteettomuuden.
En nyt puhuisi tunteettomuudesta, mutta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi useimmille naisille on niin valtavan tärkeää, että mies on mukana työelämässä. Samoin työttömyydestä vedetään helposti tosi pitkälle meneviä johtopäätöksiä miehen luonteesta ja arvoista. Ennakkoluuloista eikä mielestäni kovin fiksuakaan. Ja olen siis itse nainen.
Minä en enää ihmettele. Oma mieheni jättäytyi työelämän ulkopuolelle, ja lupasi tuolloin huolehtia kotihommista. Mitä hän on siis tehnyt näiden kolmen kotona viettämänsä vuoden aikana? Keskimäärin kerran viikossa imuroinut vähän keskilattioita ja käynyt kaupassa. Muistaa narista nöidennhommiennraksaudesta, kun minä työpäivän jälkeen olen tehnyt ruuan ja huolehtinut tiskit. Lisäksi näihin minulle lankeaviin "ei-kotitöihin" kuuluu siis saniteettitilojen siivous (mukaan luettuna vessat), pölyjen pyyhintä ja kunnollinen imurointi (siis myös sänkyjen, sohvien ja tuolien alta), luutumainen, vuodevaatteiden vaihto, pyykkihuolto kokonaisuudessaan, pihan hoito - ja samat kuviot mökillä (paitsi että siellä hän ei tee mitään, koska hänelläkin kuulemma pitää olla myös vapaapäiviä).
En pysty enää arvostamaan häntä yhtään. En yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Mikäli tähän ketjuun on uskominen, niin "tavallisten" miesten suurin ongelma on se, että 25 vuotta täyttäneet naiset ovat jotenkin niin huonoja, ettei heidän osoittamaansa kiinnostusta enää lasketa. Päälle kolmekymppinen on jo niin ala-arvoinen ettei sellaisen kanssa oikeastaan edes kannata pariutua. Miehen pitää saada ihanne, joka on 19-24-vuotias kaunis nainen ja nyt ketjussa kitisee lauma miehiä, jotka jäivät vaille tätä ihannetta ja sen vuoksi ovat katkeria naisille. Ja en tarkoita nimimerkkiä M36 nyt. Hän vaikuttaa ihan hyvältä tyypiltä joka ei syytä naisia omasta huonosta tuuristaan.
Ja M36 on se mies, jota te ette koskaan ole huolineet. Ironista, eikö vain? Puheita riittää, mutta teot puuttuvat.
Japanissa sanotaan että nainen on kuin Joulukakku, suosittu traditio siellä, mutta kukaan ei halua joulukuun 25. päivän jälkeen. Kiinassa Sheng nu, ylijäämä-naiset, vaikka kiinassa on huutava pula naisista. Täälläkin osattiin ennen, esim Ranskassa termi oli Le Catherinettes, https://en.wikipedia.org/wiki/Catherinette
Tähän on paljon järkisyitä, mutta ne on varmaan ketjussa jo, kun on näin pitkä. Eikä ne teitä oikeasti kiinnosta, vain oma näkökulma kiinnostaa. Summa summarum, aina ei nainenkaan voi syödä ja silti säilyttää kakkunsa.
Kerrotko kuinka voi huolia tai olla huolimatta miestä, jota ei tunne lainkaan, joka ei tiedä että juuri sinä olet edes olemassa ja jota tuskin on koskaan edes tavannut? No, omasta puolestani voin ainakin todeta että minulla ei ole osaa eikä arpaa sen kanssa, miksi M36 on sinkku. Ainoa minusta kiinnostunut mies, jota minä en huolinut, on tällä hetkellä 52-vuotias, naimisissa toista kertaa elämässään ja kahden aikuisen ja yhden kouluikäisen lapsen isä.
Toki ymmärrän että jonkinlaisella heikolla logiikalla sinä yrität nyt vastuuttaa kaikki naiset joidenkin muiden naisten huolimisista ja huolimatta jättämisistä. Oletan myös, että et katso aiheelliseksi noudattaa samaa logiikkaa silloin, jos se käännetään toisin päin. Sinä tuskin vastuutat itseäsi kaikkien "ylijäämänaisten" sinkkuudesta saati syyllistät itseäsi siitä, ettet ole heitä huolinut.
Mitä sitten näihin ylijäämänaisiin tulee, niin eivätkö he juuri todista turhaksi tämän ulinan, että naisille ei muka tavallinen mies kelpaisi? Sinäkin tässäkin viestissä lähinnä kerrot, kuinka miehille ei kelpaa tavallinen nainen! Ja tämän kerrot heti sen jälkeen kun olet syyllistänyt palstanaisia siitä, että he eivät ole huolineet miestä, jota eivät ole koskaan tavanneetkaan... 😅
Järki hoi äly älä jätä.
Mikä ihme on ylijäämänainen? Miten sellainen määritellään? Miksi jotkut naiset löytävät seuraa ulkonäöstä ja persoonasta riippumatta, ja toiset taas jäävät yksin vaikka ovat ominaisuuksiltaan niin kuin muutkin?
Koska ovat, tadaa, liian vaativia, oman tasoonsa nähden.
Useissa tapauksissa ei pidä ollenkaan paikkaansa, näin myös omalla kohdallani. Olen lähestynyt itse ihan tavallisia miehiä, mutta parit on tullut joka kerta. En tiedä mikä minussa on vikana, ominaisuuksiltani olen tavallinen kuten valtaosa ihmisistä. Niin sikälikin en ymmärrä tätä tasojauhantaa. Yli 90% vastaantulevista pareista kadulla, kaupassa, kirjastossa, elokuvissa, kahviloissa, ostoskeskuksissa tms. vastaavissa paikoissa on ihan tavallisia.
Sinulle on jo kerrottu, mikä sinussa on vikana. Olet liian vaativa, oman tasoosi nähden. Nuo jotka sinun mielestä ovat "ihan tavallisia" miehiä, ovat parisuhdetasosi yläpuolella, toisin sanoen heillä on parempiakin vaihtoehtoja, tai heidän mielestä on parempi olla yksin.
Kai kaikki nyt ymmärtää, että 90% ihmisistä eivät ole samalla viivalla, vaikka sinä haluatkin kutsua heitä kaikkia "ihan tavallisiksi".
Naisettomat miehet ovat näin ollen siis liian vaativia omaan tasoonsa nähden. Kuvittelevat jahtaavansa ihan tavallisia naisia, omaa tasoaan alempia yleensä, mutta silti silmissä kuvastelee nuori, kaunis ja timmi missukka. Ja näillä on parempiakin vaihtoehtoja, koten luu jää äijän käteen.
Miksi tätä samaa jankkausta käydään jatkuvasti, kun tämä totuus kerran on selvillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla on useat miehet kertoneet että yli 30-vuotias, tai ylipainoinen, tai 'muuten vain ruma', tai sairas, tai mitä ikinä vain, ei ole nainen. Sitten itketään kun "naiset" eivät halua juuri heitä, vaan haluavat sen miehen joka kuulu 10 % parhaimmistoon kaikista miehistä joillain ehdoilla.
Sokeana sille, että he itse haluavat naisen joka kuuluu heidän omien kriteeriensä mukaan 10 % parhaimmistoon kaikista naisista, sama itkupotkuraivo toistuu kerta toisensa jälkeen.
Kyllä nuo vähemmän hyvät kelpaavat ihan hyvin seksiin. Ja se miesten käsitys hyvästä naisesta on kyllä aika paljon löysempi kuin ne mitä ne perusvaatimukset on mitä naiset laittavat miehille. Jos miehen pitää olla pitkä, komee, ja hyväpalkkainen niin jo sillä ollaan jo alle 1% miehissä. Sitten vielä päälle, sosiaalinen, samat harrastukset, oma ikä -/+3v ym pilipali juttuja niin eipä ihme että sadasta miehestä laitetaan parille mätchiä ja niistä sitten joka kymmenes johtaa treffeihin ja parisuhteeseen joku sitten kun on treiffailut 5-10 kpl miehiä.
Nainen etsii ensisijaisesti parisuhdetta. Ole hyvä ja vastaa kysymykseen, kelpaako teille miehille ne vähemmän hyvät naiset parisuhteeseen? Miksi täällä jankataan sivutolkulla seksistä, mutta ei puhuta sanallakaan henkisestä yhteydestä ja parisuhteesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Tunnen paljon ihmisiä, mutta tämän palstan todellisuus on kyllä aivan jotain muuta kuin mitä itse näen ja koen. Olinko tosiaan 20-vuotiaana "kuin poptähti" ja sain valita miehen? Samanikäiset miehet istuskelivat yksinään? Miksi itse muistan särkeneeni sydämeni muutamaan kertaankin?
Mielenkiinnolla havaitsen, että valtaosa miehistä ei ota lainkaan huomioon sitä, että nainen harvoin alkaa seurustelemaan, jos ei ole ihastunut. Pitäisikö naiselle tosiaan vain KELVATA joku mies? Olisiko nämä miehet iloisia, jos KELPAISIVAT? Minusta on hirveä ajatus, ettei mies rakastaisi minua vaan jotenkin tyytyisi minuun.
Toisekseen vaikuttaa, etteivät monet tänne kirjoittavat miehet mitään parisuhdetta halua vaan pildeä nuorilta, missin näköisiltä naisilta. Ihastuminen, rakastuminen, rakkaus ja parisuhde tuntuvat olevan aivan vieraita käsitteitä.
Onko tällaisia vinkuvia miehiä oikeasti olemassa useampia, vai kirjoittaako pari miestä palstan kaikki pimeät viestit?
Sanokaa nyt joku tosissanne, valitseeko mies naisen parisuhteeseen kylmästi jonkun ""tason"" perustella, ilman tunteita??
Muuten, minusta taas SEKÄ George Clooney ETTÄ Richard Gere ovat vastenmielisen näköisiä. Täällä ei vain puhuta siitä, että vaikka joku mies valokuvassa näyttäisi kivalta (nuo eivät näytä), ei hullukaan sen perusteella suhteeseen ala.
Ulkonäöllä on se merkitys, että miehen ulkonäön täytyy miellyttää MINUA. Ei siskojani, serkkujani, työkavereita, "kaikkia naisia". Minua.
Samaa mieltä muuten, en laske M36 näiden palstaulien joukkoon. Hän kuulostaa ok tyypiltä, hiukan masentuneelta vain. Palstaulit on jotain AIVAN muuta. Auttaisin mielelläni M36:tta jos voisin, katsoisin esim. Tinder-profiilin ja kuvat ja antaisin rehellisen mielipiteeni mättääkö joku. Parasta olisi nähdä livenä. M36, jos oikeasti haluat, voin katsoa profiilisi tai, jos asut lähellä, tavata. Olen siis varattu, tarkoita ihan kaverimielessä, auttaakseni.
Tässä on vain sellainen juttu, että mummoikäisten mielipide on usein aivan toista kuin lisääntymisikäisten naisten.
M33
Kerro ihmeessä, miksi mielipiteeni on aivan toista kuin "lisääntymisikäisten naisten"? Olin kovastikin lisääntymisikäinen kun ihastuin, useasti, kyselemättä lompakon paksuutta. Olin lisääntymisikäinen, kun Gere ja Clooney tekivät elokuvia ja totesin, että molemmat näyttävät silmääni ällöttäviltä.
Arveletko, että nykytytöt eivät ihastu ja rakastu? Että heidän sydäntään ei särjetä, ja että he ovat iloisia, jos vain "kelpaavat" miehelle, joka ei rakasta heitä?
Kerro nyt. Mikä osa viestistäni oli sellainen, ettei lisääntymisikäinen nainen sitä missään tapauksessa allekirjoita?
Jännä, ettei yksikään nainen sanonut, että ei näin, mummo, ei näin, hourit dementiassasi. Mies tuli sanomaan, että nainen on väärässä. Kiintoisaa.
Hyvin harva ihastuu ja rakastuu aidosti. Lähes poikkeuksetta taustalla rahaan liittyviä syitä ja vaatimuksia, joista ei tingitä.
Niin koska harva nainen haluaa mitään lusmua elättiä ja lompakkoloista riesakseen.
Selkokielellä ilmaistuna: naiselle raha on tärkeintä miehessä ja siksi naista ei kiinnosta mies, jota ei kiinnosta tienaaminen ja naisesta maksaminen, vaan haluaa, että naisellekin tunne on rahaa tärkeämpää.
Usko jo. Kukaan ei pidä laiskousta luusereista ja sossurotista. Niillä ei ole kenellekään mitään tarjottavaa. Ei henkisesti eikä aineellisesti.
Siis niin päin, että työtä, rahaa ja muuta tällaista vaativilla ei ole henkisellä tasolla mitään tarjottavaa. Tuollaiset vaatimukset paljastavat jo sinällänsä tunteettomuuden.
En nyt puhuisi tunteettomuudesta, mutta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi useimmille naisille on niin valtavan tärkeää, että mies on mukana työelämässä. Samoin työttömyydestä vedetään helposti tosi pitkälle meneviä johtopäätöksiä miehen luonteesta ja arvoista. Ennakkoluuloista eikä mielestäni kovin fiksuakaan. Ja olen siis itse nainen.
Minä en enää ihmettele. Oma mieheni jättäytyi työelämän ulkopuolelle, ja lupasi tuolloin huolehtia kotihommista. Mitä hän on siis tehnyt näiden kolmen kotona viettämänsä vuoden aikana? Keskimäärin kerran viikossa imuroinut vähän keskilattioita ja käynyt kaupassa. Muistaa narista nöidennhommiennraksaudesta, kun minä työpäivän jälkeen olen tehnyt ruuan ja huolehtinut tiskit. Lisäksi näihin minulle lankeaviin "ei-kotitöihin" kuuluu siis saniteettitilojen siivous (mukaan luettuna vessat), pölyjen pyyhintä ja kunnollinen imurointi (siis myös sänkyjen, sohvien ja tuolien alta), luutumainen, vuodevaatteiden vaihto, pyykkihuolto kokonaisuudessaan, pihan hoito - ja samat kuviot mökillä (paitsi että siellä hän ei tee mitään, koska hänelläkin kuulemma pitää olla myös vapaapäiviä).
En pysty enää arvostamaan häntä yhtään. En yhtään.
Tekikö miehesi siis kotitöitä enemmän silloin, kun hän oli työelämässä? Vai eikö mun logiikka muuten pelaa?
Aika epäreilu ja inhottava tilanne teillä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla on useat miehet kertoneet että yli 30-vuotias, tai ylipainoinen, tai 'muuten vain ruma', tai sairas, tai mitä ikinä vain, ei ole nainen. Sitten itketään kun "naiset" eivät halua juuri heitä, vaan haluavat sen miehen joka kuulu 10 % parhaimmistoon kaikista miehistä joillain ehdoilla.
Sokeana sille, että he itse haluavat naisen joka kuuluu heidän omien kriteeriensä mukaan 10 % parhaimmistoon kaikista naisista, sama itkupotkuraivo toistuu kerta toisensa jälkeen.
Kyllä nuo vähemmän hyvät kelpaavat ihan hyvin seksiin. Ja se miesten käsitys hyvästä naisesta on kyllä aika paljon löysempi kuin ne mitä ne perusvaatimukset on mitä naiset laittavat miehille. Jos miehen pitää olla pitkä, komee, ja hyväpalkkainen niin jo sillä ollaan jo alle 1% miehissä. Sitten vielä päälle, sosiaalinen, samat harrastukset, oma ikä -/+3v ym pilipali juttuja niin eipä ihme että sadasta miehestä laitetaan parille mätchiä ja niistä sitten joka kymmenes johtaa treffeihin ja parisuhteeseen joku sitten kun on treiffailut 5-10 kpl miehiä.
Nainen etsii ensisijaisesti parisuhdetta. Ole hyvä ja vastaa kysymykseen, kelpaako teille miehille ne vähemmän hyvät naiset parisuhteeseen? Miksi täällä jankataan sivutolkulla seksistä, mutta ei puhuta sanallakaan henkisestä yhteydestä ja parisuhteesta?
Siksi, että nuo asiat ylittävät korkealta ja kovaa näiden jankkaajien käsityskyvyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Tunnen paljon ihmisiä, mutta tämän palstan todellisuus on kyllä aivan jotain muuta kuin mitä itse näen ja koen. Olinko tosiaan 20-vuotiaana "kuin poptähti" ja sain valita miehen? Samanikäiset miehet istuskelivat yksinään? Miksi itse muistan särkeneeni sydämeni muutamaan kertaankin?
Mielenkiinnolla havaitsen, että valtaosa miehistä ei ota lainkaan huomioon sitä, että nainen harvoin alkaa seurustelemaan, jos ei ole ihastunut. Pitäisikö naiselle tosiaan vain KELVATA joku mies? Olisiko nämä miehet iloisia, jos KELPAISIVAT? Minusta on hirveä ajatus, ettei mies rakastaisi minua vaan jotenkin tyytyisi minuun.
Toisekseen vaikuttaa, etteivät monet tänne kirjoittavat miehet mitään parisuhdetta halua vaan pildeä nuorilta, missin näköisiltä naisilta. Ihastuminen, rakastuminen, rakkaus ja parisuhde tuntuvat olevan aivan vieraita käsitteitä.
Onko tällaisia vinkuvia miehiä oikeasti olemassa useampia, vai kirjoittaako pari miestä palstan kaikki pimeät viestit?
Sanokaa nyt joku tosissanne, valitseeko mies naisen parisuhteeseen kylmästi jonkun ""tason"" perustella, ilman tunteita??
Muuten, minusta taas SEKÄ George Clooney ETTÄ Richard Gere ovat vastenmielisen näköisiä. Täällä ei vain puhuta siitä, että vaikka joku mies valokuvassa näyttäisi kivalta (nuo eivät näytä), ei hullukaan sen perusteella suhteeseen ala.
Ulkonäöllä on se merkitys, että miehen ulkonäön täytyy miellyttää MINUA. Ei siskojani, serkkujani, työkavereita, "kaikkia naisia". Minua.
Samaa mieltä muuten, en laske M36 näiden palstaulien joukkoon. Hän kuulostaa ok tyypiltä, hiukan masentuneelta vain. Palstaulit on jotain AIVAN muuta. Auttaisin mielelläni M36:tta jos voisin, katsoisin esim. Tinder-profiilin ja kuvat ja antaisin rehellisen mielipiteeni mättääkö joku. Parasta olisi nähdä livenä. M36, jos oikeasti haluat, voin katsoa profiilisi tai, jos asut lähellä, tavata. Olen siis varattu, tarkoita ihan kaverimielessä, auttaakseni.
Tässä on vain sellainen juttu, että mummoikäisten mielipide on usein aivan toista kuin lisääntymisikäisten naisten.
M33
Kerro ihmeessä, miksi mielipiteeni on aivan toista kuin "lisääntymisikäisten naisten"? Olin kovastikin lisääntymisikäinen kun ihastuin, useasti, kyselemättä lompakon paksuutta. Olin lisääntymisikäinen, kun Gere ja Clooney tekivät elokuvia ja totesin, että molemmat näyttävät silmääni ällöttäviltä.
Arveletko, että nykytytöt eivät ihastu ja rakastu? Että heidän sydäntään ei särjetä, ja että he ovat iloisia, jos vain "kelpaavat" miehelle, joka ei rakasta heitä?
Kerro nyt. Mikä osa viestistäni oli sellainen, ettei lisääntymisikäinen nainen sitä missään tapauksessa allekirjoita?
Jännä, ettei yksikään nainen sanonut, että ei näin, mummo, ei näin, hourit dementiassasi. Mies tuli sanomaan, että nainen on väärässä. Kiintoisaa.
Hyvin harva ihastuu ja rakastuu aidosti. Lähes poikkeuksetta taustalla rahaan liittyviä syitä ja vaatimuksia, joista ei tingitä.
Niin koska harva nainen haluaa mitään lusmua elättiä ja lompakkoloista riesakseen.
Selkokielellä ilmaistuna: naiselle raha on tärkeintä miehessä ja siksi naista ei kiinnosta mies, jota ei kiinnosta tienaaminen ja naisesta maksaminen, vaan haluaa, että naisellekin tunne on rahaa tärkeämpää.
Usko jo. Kukaan ei pidä laiskousta luusereista ja sossurotista. Niillä ei ole kenellekään mitään tarjottavaa. Ei henkisesti eikä aineellisesti.
Siis niin päin, että työtä, rahaa ja muuta tällaista vaativilla ei ole henkisellä tasolla mitään tarjottavaa. Tuollaiset vaatimukset paljastavat jo sinällänsä tunteettomuuden.
En nyt puhuisi tunteettomuudesta, mutta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi useimmille naisille on niin valtavan tärkeää, että mies on mukana työelämässä. Samoin työttömyydestä vedetään helposti tosi pitkälle meneviä johtopäätöksiä miehen luonteesta ja arvoista. Ennakkoluuloista eikä mielestäni kovin fiksuakaan. Ja olen siis itse nainen.
Minä en enää ihmettele. Oma mieheni jättäytyi työelämän ulkopuolelle, ja lupasi tuolloin huolehtia kotihommista. Mitä hän on siis tehnyt näiden kolmen kotona viettämänsä vuoden aikana? Keskimäärin kerran viikossa imuroinut vähän keskilattioita ja käynyt kaupassa. Muistaa narista nöidennhommiennraksaudesta, kun minä työpäivän jälkeen olen tehnyt ruuan ja huolehtinut tiskit. Lisäksi näihin minulle lankeaviin "ei-kotitöihin" kuuluu siis saniteettitilojen siivous (mukaan luettuna vessat), pölyjen pyyhintä ja kunnollinen imurointi (siis myös sänkyjen, sohvien ja tuolien alta), luutumainen, vuodevaatteiden vaihto, pyykkihuolto kokonaisuudessaan, pihan hoito - ja samat kuviot mökillä (paitsi että siellä hän ei tee mitään, koska hänelläkin kuulemma pitää olla myös vapaapäiviä).
En pysty enää arvostamaan häntä yhtään. En yhtään.
Tekikö miehesi siis kotitöitä enemmän silloin, kun hän oli työelämässä? Vai eikö mun logiikka muuten pelaa?
Aika epäreilu ja inhottava tilanne teillä kyllä.
Ei tehnyt, mutta hankki sentään kaverina rahaa yhteiseen elämiseen. Oikeutti kotiin jäämisen sillä, että tekee sitten kotityöt. Ja mielestään myös näin tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Tunnen paljon ihmisiä, mutta tämän palstan todellisuus on kyllä aivan jotain muuta kuin mitä itse näen ja koen. Olinko tosiaan 20-vuotiaana "kuin poptähti" ja sain valita miehen? Samanikäiset miehet istuskelivat yksinään? Miksi itse muistan särkeneeni sydämeni muutamaan kertaankin?
Mielenkiinnolla havaitsen, että valtaosa miehistä ei ota lainkaan huomioon sitä, että nainen harvoin alkaa seurustelemaan, jos ei ole ihastunut. Pitäisikö naiselle tosiaan vain KELVATA joku mies? Olisiko nämä miehet iloisia, jos KELPAISIVAT? Minusta on hirveä ajatus, ettei mies rakastaisi minua vaan jotenkin tyytyisi minuun.
Toisekseen vaikuttaa, etteivät monet tänne kirjoittavat miehet mitään parisuhdetta halua vaan pildeä nuorilta, missin näköisiltä naisilta. Ihastuminen, rakastuminen, rakkaus ja parisuhde tuntuvat olevan aivan vieraita käsitteitä.
Onko tällaisia vinkuvia miehiä oikeasti olemassa useampia, vai kirjoittaako pari miestä palstan kaikki pimeät viestit?
Sanokaa nyt joku tosissanne, valitseeko mies naisen parisuhteeseen kylmästi jonkun ""tason"" perustella, ilman tunteita??
Muuten, minusta taas SEKÄ George Clooney ETTÄ Richard Gere ovat vastenmielisen näköisiä. Täällä ei vain puhuta siitä, että vaikka joku mies valokuvassa näyttäisi kivalta (nuo eivät näytä), ei hullukaan sen perusteella suhteeseen ala.
Ulkonäöllä on se merkitys, että miehen ulkonäön täytyy miellyttää MINUA. Ei siskojani, serkkujani, työkavereita, "kaikkia naisia". Minua.
Samaa mieltä muuten, en laske M36 näiden palstaulien joukkoon. Hän kuulostaa ok tyypiltä, hiukan masentuneelta vain. Palstaulit on jotain AIVAN muuta. Auttaisin mielelläni M36:tta jos voisin, katsoisin esim. Tinder-profiilin ja kuvat ja antaisin rehellisen mielipiteeni mättääkö joku. Parasta olisi nähdä livenä. M36, jos oikeasti haluat, voin katsoa profiilisi tai, jos asut lähellä, tavata. Olen siis varattu, tarkoita ihan kaverimielessä, auttaakseni.
Tässä on vain sellainen juttu, että mummoikäisten mielipide on usein aivan toista kuin lisääntymisikäisten naisten.
M33
Kerro ihmeessä, miksi mielipiteeni on aivan toista kuin "lisääntymisikäisten naisten"? Olin kovastikin lisääntymisikäinen kun ihastuin, useasti, kyselemättä lompakon paksuutta. Olin lisääntymisikäinen, kun Gere ja Clooney tekivät elokuvia ja totesin, että molemmat näyttävät silmääni ällöttäviltä.
Arveletko, että nykytytöt eivät ihastu ja rakastu? Että heidän sydäntään ei särjetä, ja että he ovat iloisia, jos vain "kelpaavat" miehelle, joka ei rakasta heitä?
Kerro nyt. Mikä osa viestistäni oli sellainen, ettei lisääntymisikäinen nainen sitä missään tapauksessa allekirjoita?
Jännä, ettei yksikään nainen sanonut, että ei näin, mummo, ei näin, hourit dementiassasi. Mies tuli sanomaan, että nainen on väärässä. Kiintoisaa.
Hyvin harva ihastuu ja rakastuu aidosti. Lähes poikkeuksetta taustalla rahaan liittyviä syitä ja vaatimuksia, joista ei tingitä.
Niin koska harva nainen haluaa mitään lusmua elättiä ja lompakkoloista riesakseen.
Selkokielellä ilmaistuna: naiselle raha on tärkeintä miehessä ja siksi naista ei kiinnosta mies, jota ei kiinnosta tienaaminen ja naisesta maksaminen, vaan haluaa, että naisellekin tunne on rahaa tärkeämpää.
Usko jo. Kukaan ei pidä laiskousta luusereista ja sossurotista. Niillä ei ole kenellekään mitään tarjottavaa. Ei henkisesti eikä aineellisesti.
Siis niin päin, että työtä, rahaa ja muuta tällaista vaativilla ei ole henkisellä tasolla mitään tarjottavaa. Tuollaiset vaatimukset paljastavat jo sinällänsä tunteettomuuden.
En nyt puhuisi tunteettomuudesta, mutta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi useimmille naisille on niin valtavan tärkeää, että mies on mukana työelämässä. Samoin työttömyydestä vedetään helposti tosi pitkälle meneviä johtopäätöksiä miehen luonteesta ja arvoista. Ennakkoluuloista eikä mielestäni kovin fiksuakaan. Ja olen siis itse nainen.
Kyllähän se nimenomaan asenteista kertoo, jos ei ole mitään halua tai yritystä itseään elättää vaan lusmuilla toisten elätettävänä.
Elämässä voi tehdä paljon hyvää ja merkityksellistä, vaikka ei tekisi ansiotyötä tai toimisi yrittäjänä. Kaikkea ei tarvitse mitata rahassa ja/tai tuottavuudessa. Työssäkäynti ei myöskään ole esim. vastuullisuuden synonyymi, sen yhdenlainen ilmentymä kylläkin, mutta ei ainoa.
Ei millään pahalla, mutta ei yhteiskunnan rahat yksinkertaisesti riitä elättämään jokaista, joka mieluummin jäisi kotiin löhöämään kuin menisi töihin ansaitsemaan oman elatuksensa. Suurimman osan ihmisistä yksinkertaisesti pitää tehdä ansiotyötä, mikäli mielimme pystyä jatkossakin huolehtimaan niistä, jotka eivät pysty töihin tai eivät yrityksistä huolimatta saa töitä. Tämän vuoksi minä en pysty ajattelemaan niin, että maatkoon vaan nuoret ja työkykyiset ihmiset vuokrayksiöissään yhteiskunnan tukia nostellen, koska ei vaan huvita mennä töihin. Ei niitä yhteiskunnan varoja, joilla ne tuet katetaan, oikeasti mistään rahapuusta poimita.
Minulle on hyvin tärkeää turvata hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuus ja siksi en voisi seurustella ihmisen kanssa, jonka arvomaailma on niin paljon omastani poikkeava, että hän haluaa härskisti ottaa niin paljon kuin pystyy niin kauan kuin pystyy. Tämä elämäntapatyötön palstamiekkonen joka tässäkin ketjussa taas naisten ahneista työvaatimuksista kitisee, aikoo kuulemma alkaa mieluummin rikolliseksi kuin mennä töihin, jos yhteiskunnan tuet joskus poistuvat.
Periaatteessa olen samaa mieltä tuosta hyvinvointivaltiosta. Tosiasia kuitenkin on, että Suomi on viime vuosikymmeninä mennyt kohti luokkayhteiskuntaa ja syyllisiä siihen ovat paljon isommat tahot ja trendit (maailmantalous, poliittiset päättäjät) kuin ne muutamat harvat vapaaehtoisesti työttömät. Näitä ihmisiä on oikeasti aivan marginaalinen määrä.
Paljon enemmän on sellaisia ihmisiä, jotka tekevät liikaa ja/tai itselleen sopimatonta työtä ja siksi sairastuvat ja/tai jäävät ennenaikaiselle eläkkeelle. Nämä tulevat myös yhteiskunnalle kalliiksi. Uskallan väittää, että kalliimmaksi kuin ne harvat "elämäntapatyöttömät". Ja liian moni omassa tuttavapiirissäkin valittaa jatkuvasti sitä, että työ vie kaikki voimat tai että on ihan naimisissa työnsä kanssa. Terveyden lisäksi parisuhde ja mahdolliset lapset kärsivät. Onko tällainen siis oikeasti tavoiteltava elämäntapa?
Mielestäni koko hyvinvointivaltion käsite voitaisiin määrittää osittain uudelleen. Onko hyvinvointia se, että raataa hulluna työssä saadakseen koko ajan lisää tavaraa ja erilaisia elämyksiä, siis jopa oman terveytensä ja ihmissuhteittensa kustannuksella? Ihan meidän maapallommekin takia yhä useamman pitäisi alkaa kyseenalaistamaan tällainen ajattelu. Hyvinvointivaltion pitäisi tarkoittaa sitä, että mahdollisimman monella kansalaisella on kokonaisuudessaan mahdollisimman hyvä elämä.
On olemassa paljon sävyjä elämäntapatyöttömyyden ja itsensä työllä tappamisen välillä. Ei kenenkään pitäisi kaatua taakkansa alle, mutta en pidä oikeana sitäkään, että sysää koko oman taakkansa muiden kannettavaksi ilman että edes yrittää ottaa osaa sen kantamiseen. En halua leikata työttömyysturvaa saati kiusata ihmisiä jollain tehottomilla aktiivimalleilla, mutta puolisonvalinnassa tämän tyyppiset arvokysymykset vaikuttaa.
Minusta on täysin ymmärrettävää, miksi monelle naiselle on tärkeää, että mies tuntee edes halua tehdä sen verran töitä, että oman elatuksensa ansaitsee. Kyllä valtaosa miehistäkin tätä puolisoltaan toivoo. Elämäntapatyöttömyys elämänvalintana rajoittaa oikeasti ihmisen mahdollisuuksia elää esimerkiksi yhteistaloudessa puolisonsa kanssa, jollei se puoliso ole halukas taikka taloudellisesti kykenevä elättämään toista aikuista. Pitkäaikaistyöttömän työttömyysturvalla ei yleensä pysty kustantamaan omaa osuuttaan kaikista talouden kuluista. Toki poikkeuksia on, esimerkiksi jos asuu vanhempien ostamassa asunnossa josta ei tarvitse maksaa kuin korkeintaan nimellistä vuokraa tms. Pääosin elämäntapatyöttömän elinkustannuksista varsin paljon jää puolison kontolle, ellei puolisokin ole elämäntapatyötön, koska kaikki muut tuet ovat puolison tuloista riippuvaisia. Ja ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei todellakaan puolison tarvitse suuria tienata, että oikeutta asumistukeen ja tt-tukeen ei olekaan.
Mutta kuten itsekin sanoit, varsin harva on elämäntapatyötön, joten ei ole mielestäni mikään ihme, jos niiden harvojen on vaikeampaa löytää itselleen sopivaa kumppania. Valtaosa ihmisistä kuitenkin haaveilee aika perinteisistä asioista, avioliitosta, lapsista, kivasta kodista ja mahdollisuudesta elää ilman jatkuvaa taloudellista ahdinkoa. Ei se ole ahneutta tai tunteettomuutta, niinkuin tämä palstalusmuilija syyttelee.
Kumpi nyt sitten on olennaisempaa, työssäkäynti vai riittävä määrä rahaa? Entä jos elää vaikka sijoitusvoitoillaan? Tai perinnön tai lottovoiton turvin? Onko silloin väliä, mikä asenne on työhön ja hyvinvointivaltioon?
Mitä tulee sitten tukiin ja siihen, että puolison tulot vaikuttavat niihin, niin kukaan tai mikään ei pakota paria menemään naimisiin tai edes muuttamaan yhteen asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Mikäli tähän ketjuun on uskominen, niin "tavallisten" miesten suurin ongelma on se, että 25 vuotta täyttäneet naiset ovat jotenkin niin huonoja, ettei heidän osoittamaansa kiinnostusta enää lasketa. Päälle kolmekymppinen on jo niin ala-arvoinen ettei sellaisen kanssa oikeastaan edes kannata pariutua. Miehen pitää saada ihanne, joka on 19-24-vuotias kaunis nainen ja nyt ketjussa kitisee lauma miehiä, jotka jäivät vaille tätä ihannetta ja sen vuoksi ovat katkeria naisille. Ja en tarkoita nimimerkkiä M36 nyt. Hän vaikuttaa ihan hyvältä tyypiltä joka ei syytä naisia omasta huonosta tuuristaan.
Ja M36 on se mies, jota te ette koskaan ole huolineet. Ironista, eikö vain? Puheita riittää, mutta teot puuttuvat.
Japanissa sanotaan että nainen on kuin Joulukakku, suosittu traditio siellä, mutta kukaan ei halua joulukuun 25. päivän jälkeen. Kiinassa Sheng nu, ylijäämä-naiset, vaikka kiinassa on huutava pula naisista. Täälläkin osattiin ennen, esim Ranskassa termi oli Le Catherinettes, https://en.wikipedia.org/wiki/Catherinette
Tähän on paljon järkisyitä, mutta ne on varmaan ketjussa jo, kun on näin pitkä. Eikä ne teitä oikeasti kiinnosta, vain oma näkökulma kiinnostaa. Summa summarum, aina ei nainenkaan voi syödä ja silti säilyttää kakkunsa.
Kerrotko kuinka voi huolia tai olla huolimatta miestä, jota ei tunne lainkaan, joka ei tiedä että juuri sinä olet edes olemassa ja jota tuskin on koskaan edes tavannut? No, omasta puolestani voin ainakin todeta että minulla ei ole osaa eikä arpaa sen kanssa, miksi M36 on sinkku. Ainoa minusta kiinnostunut mies, jota minä en huolinut, on tällä hetkellä 52-vuotias, naimisissa toista kertaa elämässään ja kahden aikuisen ja yhden kouluikäisen lapsen isä.
Toki ymmärrän että jonkinlaisella heikolla logiikalla sinä yrität nyt vastuuttaa kaikki naiset joidenkin muiden naisten huolimisista ja huolimatta jättämisistä. Oletan myös, että et katso aiheelliseksi noudattaa samaa logiikkaa silloin, jos se käännetään toisin päin. Sinä tuskin vastuutat itseäsi kaikkien "ylijäämänaisten" sinkkuudesta saati syyllistät itseäsi siitä, ettet ole heitä huolinut.
Mitä sitten näihin ylijäämänaisiin tulee, niin eivätkö he juuri todista turhaksi tämän ulinan, että naisille ei muka tavallinen mies kelpaisi? Sinäkin tässäkin viestissä lähinnä kerrot, kuinka miehille ei kelpaa tavallinen nainen! Ja tämän kerrot heti sen jälkeen kun olet syyllistänyt palstanaisia siitä, että he eivät ole huolineet miestä, jota eivät ole koskaan tavanneetkaan... 😅
Järki hoi äly älä jätä.
Mikä ihme on ylijäämänainen? Miten sellainen määritellään? Miksi jotkut naiset löytävät seuraa ulkonäöstä ja persoonasta riippumatta, ja toiset taas jäävät yksin vaikka ovat ominaisuuksiltaan niin kuin muutkin?
Koska ovat, tadaa, liian vaativia, oman tasoonsa nähden.
Useissa tapauksissa ei pidä ollenkaan paikkaansa, näin myös omalla kohdallani. Olen lähestynyt itse ihan tavallisia miehiä, mutta parit on tullut joka kerta. En tiedä mikä minussa on vikana, ominaisuuksiltani olen tavallinen kuten valtaosa ihmisistä. Niin sikälikin en ymmärrä tätä tasojauhantaa. Yli 90% vastaantulevista pareista kadulla, kaupassa, kirjastossa, elokuvissa, kahviloissa, ostoskeskuksissa tms. vastaavissa paikoissa on ihan tavallisia.
Sinulle on jo kerrottu, mikä sinussa on vikana. Olet liian vaativa, oman tasoosi nähden. Nuo jotka sinun mielestä ovat "ihan tavallisia" miehiä, ovat parisuhdetasosi yläpuolella, toisin sanoen heillä on parempiakin vaihtoehtoja, tai heidän mielestä on parempi olla yksin.
Kai kaikki nyt ymmärtää, että 90% ihmisistä eivät ole samalla viivalla, vaikka sinä haluatkin kutsua heitä kaikkia "ihan tavallisiksi".
Naisettomat miehet ovat näin ollen siis liian vaativia omaan tasoonsa nähden. Kuvittelevat jahtaavansa ihan tavallisia naisia, omaa tasoaan alempia yleensä, mutta silti silmissä kuvastelee nuori, kaunis ja timmi missukka. Ja näillä on parempiakin vaihtoehtoja, koten luu jää äijän käteen.
Miksi tätä samaa jankkausta käydään jatkuvasti, kun tämä totuus kerran on selvillä?
Tietty osa naisista ja miehistä näyttää jäävän yksin. Naiset siksi, että ei ole olemassa tarpeeksi hyviä miehiä. Miehet siksi, että ei ole olemassa tarpeeksi huonoja naisia
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Tunnen paljon ihmisiä, mutta tämän palstan todellisuus on kyllä aivan jotain muuta kuin mitä itse näen ja koen. Olinko tosiaan 20-vuotiaana "kuin poptähti" ja sain valita miehen? Samanikäiset miehet istuskelivat yksinään? Miksi itse muistan särkeneeni sydämeni muutamaan kertaankin?
Mielenkiinnolla havaitsen, että valtaosa miehistä ei ota lainkaan huomioon sitä, että nainen harvoin alkaa seurustelemaan, jos ei ole ihastunut. Pitäisikö naiselle tosiaan vain KELVATA joku mies? Olisiko nämä miehet iloisia, jos KELPAISIVAT? Minusta on hirveä ajatus, ettei mies rakastaisi minua vaan jotenkin tyytyisi minuun.
Toisekseen vaikuttaa, etteivät monet tänne kirjoittavat miehet mitään parisuhdetta halua vaan pildeä nuorilta, missin näköisiltä naisilta. Ihastuminen, rakastuminen, rakkaus ja parisuhde tuntuvat olevan aivan vieraita käsitteitä.
Onko tällaisia vinkuvia miehiä oikeasti olemassa useampia, vai kirjoittaako pari miestä palstan kaikki pimeät viestit?
Sanokaa nyt joku tosissanne, valitseeko mies naisen parisuhteeseen kylmästi jonkun ""tason"" perustella, ilman tunteita??
Muuten, minusta taas SEKÄ George Clooney ETTÄ Richard Gere ovat vastenmielisen näköisiä. Täällä ei vain puhuta siitä, että vaikka joku mies valokuvassa näyttäisi kivalta (nuo eivät näytä), ei hullukaan sen perusteella suhteeseen ala.
Ulkonäöllä on se merkitys, että miehen ulkonäön täytyy miellyttää MINUA. Ei siskojani, serkkujani, työkavereita, "kaikkia naisia". Minua.
Samaa mieltä muuten, en laske M36 näiden palstaulien joukkoon. Hän kuulostaa ok tyypiltä, hiukan masentuneelta vain. Palstaulit on jotain AIVAN muuta. Auttaisin mielelläni M36:tta jos voisin, katsoisin esim. Tinder-profiilin ja kuvat ja antaisin rehellisen mielipiteeni mättääkö joku. Parasta olisi nähdä livenä. M36, jos oikeasti haluat, voin katsoa profiilisi tai, jos asut lähellä, tavata. Olen siis varattu, tarkoita ihan kaverimielessä, auttaakseni.
Tässä on vain sellainen juttu, että mummoikäisten mielipide on usein aivan toista kuin lisääntymisikäisten naisten.
M33
Kerro ihmeessä, miksi mielipiteeni on aivan toista kuin "lisääntymisikäisten naisten"? Olin kovastikin lisääntymisikäinen kun ihastuin, useasti, kyselemättä lompakon paksuutta. Olin lisääntymisikäinen, kun Gere ja Clooney tekivät elokuvia ja totesin, että molemmat näyttävät silmääni ällöttäviltä.
Arveletko, että nykytytöt eivät ihastu ja rakastu? Että heidän sydäntään ei särjetä, ja että he ovat iloisia, jos vain "kelpaavat" miehelle, joka ei rakasta heitä?
Kerro nyt. Mikä osa viestistäni oli sellainen, ettei lisääntymisikäinen nainen sitä missään tapauksessa allekirjoita?
Jännä, ettei yksikään nainen sanonut, että ei näin, mummo, ei näin, hourit dementiassasi. Mies tuli sanomaan, että nainen on väärässä. Kiintoisaa.
Hyvin harva ihastuu ja rakastuu aidosti. Lähes poikkeuksetta taustalla rahaan liittyviä syitä ja vaatimuksia, joista ei tingitä.
Niin koska harva nainen haluaa mitään lusmua elättiä ja lompakkoloista riesakseen.
Selkokielellä ilmaistuna: naiselle raha on tärkeintä miehessä ja siksi naista ei kiinnosta mies, jota ei kiinnosta tienaaminen ja naisesta maksaminen, vaan haluaa, että naisellekin tunne on rahaa tärkeämpää.
Usko jo. Kukaan ei pidä laiskousta luusereista ja sossurotista. Niillä ei ole kenellekään mitään tarjottavaa. Ei henkisesti eikä aineellisesti.
Siis niin päin, että työtä, rahaa ja muuta tällaista vaativilla ei ole henkisellä tasolla mitään tarjottavaa. Tuollaiset vaatimukset paljastavat jo sinällänsä tunteettomuuden.
En nyt puhuisi tunteettomuudesta, mutta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi useimmille naisille on niin valtavan tärkeää, että mies on mukana työelämässä. Samoin työttömyydestä vedetään helposti tosi pitkälle meneviä johtopäätöksiä miehen luonteesta ja arvoista. Ennakkoluuloista eikä mielestäni kovin fiksuakaan. Ja olen siis itse nainen.
Kyllähän se nimenomaan asenteista kertoo, jos ei ole mitään halua tai yritystä itseään elättää vaan lusmuilla toisten elätettävänä.
Elämässä voi tehdä paljon hyvää ja merkityksellistä, vaikka ei tekisi ansiotyötä tai toimisi yrittäjänä. Kaikkea ei tarvitse mitata rahassa ja/tai tuottavuudessa. Työssäkäynti ei myöskään ole esim. vastuullisuuden synonyymi, sen yhdenlainen ilmentymä kylläkin, mutta ei ainoa.
Ei millään pahalla, mutta ei yhteiskunnan rahat yksinkertaisesti riitä elättämään jokaista, joka mieluummin jäisi kotiin löhöämään kuin menisi töihin ansaitsemaan oman elatuksensa. Suurimman osan ihmisistä yksinkertaisesti pitää tehdä ansiotyötä, mikäli mielimme pystyä jatkossakin huolehtimaan niistä, jotka eivät pysty töihin tai eivät yrityksistä huolimatta saa töitä. Tämän vuoksi minä en pysty ajattelemaan niin, että maatkoon vaan nuoret ja työkykyiset ihmiset vuokrayksiöissään yhteiskunnan tukia nostellen, koska ei vaan huvita mennä töihin. Ei niitä yhteiskunnan varoja, joilla ne tuet katetaan, oikeasti mistään rahapuusta poimita.
Minulle on hyvin tärkeää turvata hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuus ja siksi en voisi seurustella ihmisen kanssa, jonka arvomaailma on niin paljon omastani poikkeava, että hän haluaa härskisti ottaa niin paljon kuin pystyy niin kauan kuin pystyy. Tämä elämäntapatyötön palstamiekkonen joka tässäkin ketjussa taas naisten ahneista työvaatimuksista kitisee, aikoo kuulemma alkaa mieluummin rikolliseksi kuin mennä töihin, jos yhteiskunnan tuet joskus poistuvat.
Periaatteessa olen samaa mieltä tuosta hyvinvointivaltiosta. Tosiasia kuitenkin on, että Suomi on viime vuosikymmeninä mennyt kohti luokkayhteiskuntaa ja syyllisiä siihen ovat paljon isommat tahot ja trendit (maailmantalous, poliittiset päättäjät) kuin ne muutamat harvat vapaaehtoisesti työttömät. Näitä ihmisiä on oikeasti aivan marginaalinen määrä.
Paljon enemmän on sellaisia ihmisiä, jotka tekevät liikaa ja/tai itselleen sopimatonta työtä ja siksi sairastuvat ja/tai jäävät ennenaikaiselle eläkkeelle. Nämä tulevat myös yhteiskunnalle kalliiksi. Uskallan väittää, että kalliimmaksi kuin ne harvat "elämäntapatyöttömät". Ja liian moni omassa tuttavapiirissäkin valittaa jatkuvasti sitä, että työ vie kaikki voimat tai että on ihan naimisissa työnsä kanssa. Terveyden lisäksi parisuhde ja mahdolliset lapset kärsivät. Onko tällainen siis oikeasti tavoiteltava elämäntapa?
Mielestäni koko hyvinvointivaltion käsite voitaisiin määrittää osittain uudelleen. Onko hyvinvointia se, että raataa hulluna työssä saadakseen koko ajan lisää tavaraa ja erilaisia elämyksiä, siis jopa oman terveytensä ja ihmissuhteittensa kustannuksella? Ihan meidän maapallommekin takia yhä useamman pitäisi alkaa kyseenalaistamaan tällainen ajattelu. Hyvinvointivaltion pitäisi tarkoittaa sitä, että mahdollisimman monella kansalaisella on kokonaisuudessaan mahdollisimman hyvä elämä.
On olemassa paljon sävyjä elämäntapatyöttömyyden ja itsensä työllä tappamisen välillä. Ei kenenkään pitäisi kaatua taakkansa alle, mutta en pidä oikeana sitäkään, että sysää koko oman taakkansa muiden kannettavaksi ilman että edes yrittää ottaa osaa sen kantamiseen. En halua leikata työttömyysturvaa saati kiusata ihmisiä jollain tehottomilla aktiivimalleilla, mutta puolisonvalinnassa tämän tyyppiset arvokysymykset vaikuttaa.
Minusta on täysin ymmärrettävää, miksi monelle naiselle on tärkeää, että mies tuntee edes halua tehdä sen verran töitä, että oman elatuksensa ansaitsee. Kyllä valtaosa miehistäkin tätä puolisoltaan toivoo. Elämäntapatyöttömyys elämänvalintana rajoittaa oikeasti ihmisen mahdollisuuksia elää esimerkiksi yhteistaloudessa puolisonsa kanssa, jollei se puoliso ole halukas taikka taloudellisesti kykenevä elättämään toista aikuista. Pitkäaikaistyöttömän työttömyysturvalla ei yleensä pysty kustantamaan omaa osuuttaan kaikista talouden kuluista. Toki poikkeuksia on, esimerkiksi jos asuu vanhempien ostamassa asunnossa josta ei tarvitse maksaa kuin korkeintaan nimellistä vuokraa tms. Pääosin elämäntapatyöttömän elinkustannuksista varsin paljon jää puolison kontolle, ellei puolisokin ole elämäntapatyötön, koska kaikki muut tuet ovat puolison tuloista riippuvaisia. Ja ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei todellakaan puolison tarvitse suuria tienata, että oikeutta asumistukeen ja tt-tukeen ei olekaan.
Mutta kuten itsekin sanoit, varsin harva on elämäntapatyötön, joten ei ole mielestäni mikään ihme, jos niiden harvojen on vaikeampaa löytää itselleen sopivaa kumppania. Valtaosa ihmisistä kuitenkin haaveilee aika perinteisistä asioista, avioliitosta, lapsista, kivasta kodista ja mahdollisuudesta elää ilman jatkuvaa taloudellista ahdinkoa. Ei se ole ahneutta tai tunteettomuutta, niinkuin tämä palstalusmuilija syyttelee.
Kumpi nyt sitten on olennaisempaa, työssäkäynti vai riittävä määrä rahaa? Entä jos elää vaikka sijoitusvoitoillaan? Tai perinnön tai lottovoiton turvin? Onko silloin väliä, mikä asenne on työhön ja hyvinvointivaltioon?
Mitä tulee sitten tukiin ja siihen, että puolison tulot vaikuttavat niihin, niin kukaan tai mikään ei pakota paria menemään naimisiin tai edes muuttamaan yhteen asumaan.
Tyyppi joka vaan huinalee ei kiinnosta tulipa elanto mistä tahansa. Tällöin elämänarvot ja tavoitteet ovat niin erilaiset ettei suhteella ole mitään yhteistä pohjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Tunnen paljon ihmisiä, mutta tämän palstan todellisuus on kyllä aivan jotain muuta kuin mitä itse näen ja koen. Olinko tosiaan 20-vuotiaana "kuin poptähti" ja sain valita miehen? Samanikäiset miehet istuskelivat yksinään? Miksi itse muistan särkeneeni sydämeni muutamaan kertaankin?
Mielenkiinnolla havaitsen, että valtaosa miehistä ei ota lainkaan huomioon sitä, että nainen harvoin alkaa seurustelemaan, jos ei ole ihastunut. Pitäisikö naiselle tosiaan vain KELVATA joku mies? Olisiko nämä miehet iloisia, jos KELPAISIVAT? Minusta on hirveä ajatus, ettei mies rakastaisi minua vaan jotenkin tyytyisi minuun.
Toisekseen vaikuttaa, etteivät monet tänne kirjoittavat miehet mitään parisuhdetta halua vaan pildeä nuorilta, missin näköisiltä naisilta. Ihastuminen, rakastuminen, rakkaus ja parisuhde tuntuvat olevan aivan vieraita käsitteitä.
Onko tällaisia vinkuvia miehiä oikeasti olemassa useampia, vai kirjoittaako pari miestä palstan kaikki pimeät viestit?
Sanokaa nyt joku tosissanne, valitseeko mies naisen parisuhteeseen kylmästi jonkun ""tason"" perustella, ilman tunteita??
Muuten, minusta taas SEKÄ George Clooney ETTÄ Richard Gere ovat vastenmielisen näköisiä. Täällä ei vain puhuta siitä, että vaikka joku mies valokuvassa näyttäisi kivalta (nuo eivät näytä), ei hullukaan sen perusteella suhteeseen ala.
Ulkonäöllä on se merkitys, että miehen ulkonäön täytyy miellyttää MINUA. Ei siskojani, serkkujani, työkavereita, "kaikkia naisia". Minua.
Samaa mieltä muuten, en laske M36 näiden palstaulien joukkoon. Hän kuulostaa ok tyypiltä, hiukan masentuneelta vain. Palstaulit on jotain AIVAN muuta. Auttaisin mielelläni M36:tta jos voisin, katsoisin esim. Tinder-profiilin ja kuvat ja antaisin rehellisen mielipiteeni mättääkö joku. Parasta olisi nähdä livenä. M36, jos oikeasti haluat, voin katsoa profiilisi tai, jos asut lähellä, tavata. Olen siis varattu, tarkoita ihan kaverimielessä, auttaakseni.
Tässä on vain sellainen juttu, että mummoikäisten mielipide on usein aivan toista kuin lisääntymisikäisten naisten.
M33
Kerro ihmeessä, miksi mielipiteeni on aivan toista kuin "lisääntymisikäisten naisten"? Olin kovastikin lisääntymisikäinen kun ihastuin, useasti, kyselemättä lompakon paksuutta. Olin lisääntymisikäinen, kun Gere ja Clooney tekivät elokuvia ja totesin, että molemmat näyttävät silmääni ällöttäviltä.
Arveletko, että nykytytöt eivät ihastu ja rakastu? Että heidän sydäntään ei särjetä, ja että he ovat iloisia, jos vain "kelpaavat" miehelle, joka ei rakasta heitä?
Kerro nyt. Mikä osa viestistäni oli sellainen, ettei lisääntymisikäinen nainen sitä missään tapauksessa allekirjoita?
Jännä, ettei yksikään nainen sanonut, että ei näin, mummo, ei näin, hourit dementiassasi. Mies tuli sanomaan, että nainen on väärässä. Kiintoisaa.
Hyvin harva ihastuu ja rakastuu aidosti. Lähes poikkeuksetta taustalla rahaan liittyviä syitä ja vaatimuksia, joista ei tingitä.
Niin koska harva nainen haluaa mitään lusmua elättiä ja lompakkoloista riesakseen.
Selkokielellä ilmaistuna: naiselle raha on tärkeintä miehessä ja siksi naista ei kiinnosta mies, jota ei kiinnosta tienaaminen ja naisesta maksaminen, vaan haluaa, että naisellekin tunne on rahaa tärkeämpää.
Usko jo. Kukaan ei pidä laiskousta luusereista ja sossurotista. Niillä ei ole kenellekään mitään tarjottavaa. Ei henkisesti eikä aineellisesti.
Siis niin päin, että työtä, rahaa ja muuta tällaista vaativilla ei ole henkisellä tasolla mitään tarjottavaa. Tuollaiset vaatimukset paljastavat jo sinällänsä tunteettomuuden.
En nyt puhuisi tunteettomuudesta, mutta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi useimmille naisille on niin valtavan tärkeää, että mies on mukana työelämässä. Samoin työttömyydestä vedetään helposti tosi pitkälle meneviä johtopäätöksiä miehen luonteesta ja arvoista. Ennakkoluuloista eikä mielestäni kovin fiksuakaan. Ja olen siis itse nainen.
Minä en enää ihmettele. Oma mieheni jättäytyi työelämän ulkopuolelle, ja lupasi tuolloin huolehtia kotihommista. Mitä hän on siis tehnyt näiden kolmen kotona viettämänsä vuoden aikana? Keskimäärin kerran viikossa imuroinut vähän keskilattioita ja käynyt kaupassa. Muistaa narista nöidennhommiennraksaudesta, kun minä työpäivän jälkeen olen tehnyt ruuan ja huolehtinut tiskit. Lisäksi näihin minulle lankeaviin "ei-kotitöihin" kuuluu siis saniteettitilojen siivous (mukaan luettuna vessat), pölyjen pyyhintä ja kunnollinen imurointi (siis myös sänkyjen, sohvien ja tuolien alta), luutumainen, vuodevaatteiden vaihto, pyykkihuolto kokonaisuudessaan, pihan hoito - ja samat kuviot mökillä (paitsi että siellä hän ei tee mitään, koska hänelläkin kuulemma pitää olla myös vapaapäiviä).
En pysty enää arvostamaan häntä yhtään. En yhtään.
Tekikö miehesi siis kotitöitä enemmän silloin, kun hän oli työelämässä? Vai eikö mun logiikka muuten pelaa?
Aika epäreilu ja inhottava tilanne teillä kyllä.
Ei tehnyt, mutta hankki sentään kaverina rahaa yhteiseen elämiseen. Oikeutti kotiin jäämisen sillä, että tekee sitten kotityöt. Ja mielestään myös näin tekee.
Ok. Kai sinä olet sanonut miehelle, että hänen panoksensa kotitöistä ei todellakaan ole riittävä? Ei tuollaista tilannetta tarvitse sietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla on useat miehet kertoneet että yli 30-vuotias, tai ylipainoinen, tai 'muuten vain ruma', tai sairas, tai mitä ikinä vain, ei ole nainen. Sitten itketään kun "naiset" eivät halua juuri heitä, vaan haluavat sen miehen joka kuulu 10 % parhaimmistoon kaikista miehistä joillain ehdoilla.
Sokeana sille, että he itse haluavat naisen joka kuuluu heidän omien kriteeriensä mukaan 10 % parhaimmistoon kaikista naisista, sama itkupotkuraivo toistuu kerta toisensa jälkeen.
Kyllä nuo vähemmän hyvät kelpaavat ihan hyvin seksiin. Ja se miesten käsitys hyvästä naisesta on kyllä aika paljon löysempi kuin ne mitä ne perusvaatimukset on mitä naiset laittavat miehille. Jos miehen pitää olla pitkä, komee, ja hyväpalkkainen niin jo sillä ollaan jo alle 1% miehissä. Sitten vielä päälle, sosiaalinen, samat harrastukset, oma ikä -/+3v ym pilipali juttuja niin eipä ihme että sadasta miehestä laitetaan parille mätchiä ja niistä sitten joka kymmenes johtaa treffeihin ja parisuhteeseen joku sitten kun on treiffailut 5-10 kpl miehiä.
Nainen etsii ensisijaisesti parisuhdetta. Ole hyvä ja vastaa kysymykseen, kelpaako teille miehille ne vähemmän hyvät naiset parisuhteeseen? Miksi täällä jankataan sivutolkulla seksistä, mutta ei puhuta sanallakaan henkisestä yhteydestä ja parisuhteesta?
Eihän nämä tyypit parisuhteesta ja henkisistä yhteyksistä välitä. Ongelma on se, ettei saa alle 25 v instamissipyllistelijöiltä seksiä. Muuta tämä porukka ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallinen mies kelpaa näillä ominaisuuksilla:
-täysijärkinen
-siisti
-omillaan toimeentuleva
-ei riippuvuuksia
-puoleensavetävä
-mukava
-EI tarvitse olla pitkä eikä lihaksikas
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Tunnen paljon ihmisiä, mutta tämän palstan todellisuus on kyllä aivan jotain muuta kuin mitä itse näen ja koen. Olinko tosiaan 20-vuotiaana "kuin poptähti" ja sain valita miehen? Samanikäiset miehet istuskelivat yksinään? Miksi itse muistan särkeneeni sydämeni muutamaan kertaankin?
Mielenkiinnolla havaitsen, että valtaosa miehistä ei ota lainkaan huomioon sitä, että nainen harvoin alkaa seurustelemaan, jos ei ole ihastunut. Pitäisikö naiselle tosiaan vain KELVATA joku mies? Olisiko nämä miehet iloisia, jos KELPAISIVAT? Minusta on hirveä ajatus, ettei mies rakastaisi minua vaan jotenkin tyytyisi minuun.
Toisekseen vaikuttaa, etteivät monet tänne kirjoittavat miehet mitään parisuhdetta halua vaan pildeä nuorilta, missin näköisiltä naisilta. Ihastuminen, rakastuminen, rakkaus ja parisuhde tuntuvat olevan aivan vieraita käsitteitä.
Onko tällaisia vinkuvia miehiä oikeasti olemassa useampia, vai kirjoittaako pari miestä palstan kaikki pimeät viestit?
Sanokaa nyt joku tosissanne, valitseeko mies naisen parisuhteeseen kylmästi jonkun ""tason"" perustella, ilman tunteita??
Muuten, minusta taas SEKÄ George Clooney ETTÄ Richard Gere ovat vastenmielisen näköisiä. Täällä ei vain puhuta siitä, että vaikka joku mies valokuvassa näyttäisi kivalta (nuo eivät näytä), ei hullukaan sen perusteella suhteeseen ala.
Ulkonäöllä on se merkitys, että miehen ulkonäön täytyy miellyttää MINUA. Ei siskojani, serkkujani, työkavereita, "kaikkia naisia". Minua.
Samaa mieltä muuten, en laske M36 näiden palstaulien joukkoon. Hän kuulostaa ok tyypiltä, hiukan masentuneelta vain. Palstaulit on jotain AIVAN muuta. Auttaisin mielelläni M36:tta jos voisin, katsoisin esim. Tinder-profiilin ja kuvat ja antaisin rehellisen mielipiteeni mättääkö joku. Parasta olisi nähdä livenä. M36, jos oikeasti haluat, voin katsoa profiilisi tai, jos asut lähellä, tavata. Olen siis varattu, tarkoita ihan kaverimielessä, auttaakseni.
Tässä on vain sellainen juttu, että mummoikäisten mielipide on usein aivan toista kuin lisääntymisikäisten naisten.
M33
Kerro ihmeessä, miksi mielipiteeni on aivan toista kuin "lisääntymisikäisten naisten"? Olin kovastikin lisääntymisikäinen kun ihastuin, useasti, kyselemättä lompakon paksuutta. Olin lisääntymisikäinen, kun Gere ja Clooney tekivät elokuvia ja totesin, että molemmat näyttävät silmääni ällöttäviltä.
Arveletko, että nykytytöt eivät ihastu ja rakastu? Että heidän sydäntään ei särjetä, ja että he ovat iloisia, jos vain "kelpaavat" miehelle, joka ei rakasta heitä?
Kerro nyt. Mikä osa viestistäni oli sellainen, ettei lisääntymisikäinen nainen sitä missään tapauksessa allekirjoita?
Jännä, ettei yksikään nainen sanonut, että ei näin, mummo, ei näin, hourit dementiassasi. Mies tuli sanomaan, että nainen on väärässä. Kiintoisaa.
Hyvin harva ihastuu ja rakastuu aidosti. Lähes poikkeuksetta taustalla rahaan liittyviä syitä ja vaatimuksia, joista ei tingitä.
Niin koska harva nainen haluaa mitään lusmua elättiä ja lompakkoloista riesakseen.
Selkokielellä ilmaistuna: naiselle raha on tärkeintä miehessä ja siksi naista ei kiinnosta mies, jota ei kiinnosta tienaaminen ja naisesta maksaminen, vaan haluaa, että naisellekin tunne on rahaa tärkeämpää.
Usko jo. Kukaan ei pidä laiskousta luusereista ja sossurotista. Niillä ei ole kenellekään mitään tarjottavaa. Ei henkisesti eikä aineellisesti.
Siis niin päin, että työtä, rahaa ja muuta tällaista vaativilla ei ole henkisellä tasolla mitään tarjottavaa. Tuollaiset vaatimukset paljastavat jo sinällänsä tunteettomuuden.
En nyt puhuisi tunteettomuudesta, mutta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi useimmille naisille on niin valtavan tärkeää, että mies on mukana työelämässä. Samoin työttömyydestä vedetään helposti tosi pitkälle meneviä johtopäätöksiä miehen luonteesta ja arvoista. Ennakkoluuloista eikä mielestäni kovin fiksuakaan. Ja olen siis itse nainen.
Minä en enää ihmettele. Oma mieheni jättäytyi työelämän ulkopuolelle, ja lupasi tuolloin huolehtia kotihommista. Mitä hän on siis tehnyt näiden kolmen kotona viettämänsä vuoden aikana? Keskimäärin kerran viikossa imuroinut vähän keskilattioita ja käynyt kaupassa. Muistaa narista nöidennhommiennraksaudesta, kun minä työpäivän jälkeen olen tehnyt ruuan ja huolehtinut tiskit. Lisäksi näihin minulle lankeaviin "ei-kotitöihin" kuuluu siis saniteettitilojen siivous (mukaan luettuna vessat), pölyjen pyyhintä ja kunnollinen imurointi (siis myös sänkyjen, sohvien ja tuolien alta), luutumainen, vuodevaatteiden vaihto, pyykkihuolto kokonaisuudessaan, pihan hoito - ja samat kuviot mökillä (paitsi että siellä hän ei tee mitään, koska hänelläkin kuulemma pitää olla myös vapaapäiviä).
En pysty enää arvostamaan häntä yhtään. En yhtään.
Onpa laiska mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla on useat miehet kertoneet että yli 30-vuotias, tai ylipainoinen, tai 'muuten vain ruma', tai sairas, tai mitä ikinä vain, ei ole nainen. Sitten itketään kun "naiset" eivät halua juuri heitä, vaan haluavat sen miehen joka kuulu 10 % parhaimmistoon kaikista miehistä joillain ehdoilla.
Sokeana sille, että he itse haluavat naisen joka kuuluu heidän omien kriteeriensä mukaan 10 % parhaimmistoon kaikista naisista, sama itkupotkuraivo toistuu kerta toisensa jälkeen.
Kyllä nuo vähemmän hyvät kelpaavat ihan hyvin seksiin. Ja se miesten käsitys hyvästä naisesta on kyllä aika paljon löysempi kuin ne mitä ne perusvaatimukset on mitä naiset laittavat miehille. Jos miehen pitää olla pitkä, komee, ja hyväpalkkainen niin jo sillä ollaan jo alle 1% miehissä. Sitten vielä päälle, sosiaalinen, samat harrastukset, oma ikä -/+3v ym pilipali juttuja niin eipä ihme että sadasta miehestä laitetaan parille mätchiä ja niistä sitten joka kymmenes johtaa treffeihin ja parisuhteeseen joku sitten kun on treiffailut 5-10 kpl miehiä.
Nainen etsii ensisijaisesti parisuhdetta. Ole hyvä ja vastaa kysymykseen, kelpaako teille miehille ne vähemmän hyvät naiset parisuhteeseen? Miksi täällä jankataan sivutolkulla seksistä, mutta ei puhuta sanallakaan henkisestä yhteydestä ja parisuhteesta?
Koska parisuhdetta tai henkistä yhteyttä ei luoda ilman seksiä. Seksiä sen sijaan voi harrastaa ilman henkistä yhteyttä tai suhdetta.
Miehen pitää olla sonni joka ottaa omansa. Mitkään vässykät ei kiinnosta.
Nainen kirjoitti:
Tavallinen mies kelpaa näillä ominaisuuksilla:
-täysijärkinen
-siisti
-omillaan toimeentuleva
-ei riippuvuuksia
-puoleensavetävä
-mukava
-EI tarvitse olla pitkä eikä lihaksikas
Kaikkea olen kaikkea tuota paitsi puoleensavetävä, joka onkin se iso vaatimus. Siksi olen kai jäänyt yksin lukiosuhteen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n50+ kirjoitti:
Tunnen paljon ihmisiä, mutta tämän palstan todellisuus on kyllä aivan jotain muuta kuin mitä itse näen ja koen. Olinko tosiaan 20-vuotiaana "kuin poptähti" ja sain valita miehen? Samanikäiset miehet istuskelivat yksinään? Miksi itse muistan särkeneeni sydämeni muutamaan kertaankin?
Mielenkiinnolla havaitsen, että valtaosa miehistä ei ota lainkaan huomioon sitä, että nainen harvoin alkaa seurustelemaan, jos ei ole ihastunut. Pitäisikö naiselle tosiaan vain KELVATA joku mies? Olisiko nämä miehet iloisia, jos KELPAISIVAT? Minusta on hirveä ajatus, ettei mies rakastaisi minua vaan jotenkin tyytyisi minuun.
Toisekseen vaikuttaa, etteivät monet tänne kirjoittavat miehet mitään parisuhdetta halua vaan pildeä nuorilta, missin näköisiltä naisilta. Ihastuminen, rakastuminen, rakkaus ja parisuhde tuntuvat olevan aivan vieraita käsitteitä.
Onko tällaisia vinkuvia miehiä oikeasti olemassa useampia, vai kirjoittaako pari miestä palstan kaikki pimeät viestit?
Sanokaa nyt joku tosissanne, valitseeko mies naisen parisuhteeseen kylmästi jonkun ""tason"" perustella, ilman tunteita??
Muuten, minusta taas SEKÄ George Clooney ETTÄ Richard Gere ovat vastenmielisen näköisiä. Täällä ei vain puhuta siitä, että vaikka joku mies valokuvassa näyttäisi kivalta (nuo eivät näytä), ei hullukaan sen perusteella suhteeseen ala.
Ulkonäöllä on se merkitys, että miehen ulkonäön täytyy miellyttää MINUA. Ei siskojani, serkkujani, työkavereita, "kaikkia naisia". Minua.
Samaa mieltä muuten, en laske M36 näiden palstaulien joukkoon. Hän kuulostaa ok tyypiltä, hiukan masentuneelta vain. Palstaulit on jotain AIVAN muuta. Auttaisin mielelläni M36:tta jos voisin, katsoisin esim. Tinder-profiilin ja kuvat ja antaisin rehellisen mielipiteeni mättääkö joku. Parasta olisi nähdä livenä. M36, jos oikeasti haluat, voin katsoa profiilisi tai, jos asut lähellä, tavata. Olen siis varattu, tarkoita ihan kaverimielessä, auttaakseni.
Tässä on vain sellainen juttu, että mummoikäisten mielipide on usein aivan toista kuin lisääntymisikäisten naisten.
M33
Kerro ihmeessä, miksi mielipiteeni on aivan toista kuin "lisääntymisikäisten naisten"? Olin kovastikin lisääntymisikäinen kun ihastuin, useasti, kyselemättä lompakon paksuutta. Olin lisääntymisikäinen, kun Gere ja Clooney tekivät elokuvia ja totesin, että molemmat näyttävät silmääni ällöttäviltä.
Arveletko, että nykytytöt eivät ihastu ja rakastu? Että heidän sydäntään ei särjetä, ja että he ovat iloisia, jos vain "kelpaavat" miehelle, joka ei rakasta heitä?
Kerro nyt. Mikä osa viestistäni oli sellainen, ettei lisääntymisikäinen nainen sitä missään tapauksessa allekirjoita?
Jännä, ettei yksikään nainen sanonut, että ei näin, mummo, ei näin, hourit dementiassasi. Mies tuli sanomaan, että nainen on väärässä. Kiintoisaa.
Hyvin harva ihastuu ja rakastuu aidosti. Lähes poikkeuksetta taustalla rahaan liittyviä syitä ja vaatimuksia, joista ei tingitä.
Niin koska harva nainen haluaa mitään lusmua elättiä ja lompakkoloista riesakseen.
Selkokielellä ilmaistuna: naiselle raha on tärkeintä miehessä ja siksi naista ei kiinnosta mies, jota ei kiinnosta tienaaminen ja naisesta maksaminen, vaan haluaa, että naisellekin tunne on rahaa tärkeämpää.
Usko jo. Kukaan ei pidä laiskousta luusereista ja sossurotista. Niillä ei ole kenellekään mitään tarjottavaa. Ei henkisesti eikä aineellisesti.
Siis niin päin, että työtä, rahaa ja muuta tällaista vaativilla ei ole henkisellä tasolla mitään tarjottavaa. Tuollaiset vaatimukset paljastavat jo sinällänsä tunteettomuuden.
En nyt puhuisi tunteettomuudesta, mutta olen kyllä aina ihmetellyt, miksi useimmille naisille on niin valtavan tärkeää, että mies on mukana työelämässä. Samoin työttömyydestä vedetään helposti tosi pitkälle meneviä johtopäätöksiä miehen luonteesta ja arvoista. Ennakkoluuloista eikä mielestäni kovin fiksuakaan. Ja olen siis itse nainen.
Kyllähän se nimenomaan asenteista kertoo, jos ei ole mitään halua tai yritystä itseään elättää vaan lusmuilla toisten elätettävänä.
Elämässä voi tehdä paljon hyvää ja merkityksellistä, vaikka ei tekisi ansiotyötä tai toimisi yrittäjänä. Kaikkea ei tarvitse mitata rahassa ja/tai tuottavuudessa. Työssäkäynti ei myöskään ole esim. vastuullisuuden synonyymi, sen yhdenlainen ilmentymä kylläkin, mutta ei ainoa.
Ei millään pahalla, mutta ei yhteiskunnan rahat yksinkertaisesti riitä elättämään jokaista, joka mieluummin jäisi kotiin löhöämään kuin menisi töihin ansaitsemaan oman elatuksensa. Suurimman osan ihmisistä yksinkertaisesti pitää tehdä ansiotyötä, mikäli mielimme pystyä jatkossakin huolehtimaan niistä, jotka eivät pysty töihin tai eivät yrityksistä huolimatta saa töitä. Tämän vuoksi minä en pysty ajattelemaan niin, että maatkoon vaan nuoret ja työkykyiset ihmiset vuokrayksiöissään yhteiskunnan tukia nostellen, koska ei vaan huvita mennä töihin. Ei niitä yhteiskunnan varoja, joilla ne tuet katetaan, oikeasti mistään rahapuusta poimita.
Minulle on hyvin tärkeää turvata hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuus ja siksi en voisi seurustella ihmisen kanssa, jonka arvomaailma on niin paljon omastani poikkeava, että hän haluaa härskisti ottaa niin paljon kuin pystyy niin kauan kuin pystyy. Tämä elämäntapatyötön palstamiekkonen joka tässäkin ketjussa taas naisten ahneista työvaatimuksista kitisee, aikoo kuulemma alkaa mieluummin rikolliseksi kuin mennä töihin, jos yhteiskunnan tuet joskus poistuvat.
Periaatteessa olen samaa mieltä tuosta hyvinvointivaltiosta. Tosiasia kuitenkin on, että Suomi on viime vuosikymmeninä mennyt kohti luokkayhteiskuntaa ja syyllisiä siihen ovat paljon isommat tahot ja trendit (maailmantalous, poliittiset päättäjät) kuin ne muutamat harvat vapaaehtoisesti työttömät. Näitä ihmisiä on oikeasti aivan marginaalinen määrä.
Paljon enemmän on sellaisia ihmisiä, jotka tekevät liikaa ja/tai itselleen sopimatonta työtä ja siksi sairastuvat ja/tai jäävät ennenaikaiselle eläkkeelle. Nämä tulevat myös yhteiskunnalle kalliiksi. Uskallan väittää, että kalliimmaksi kuin ne harvat "elämäntapatyöttömät". Ja liian moni omassa tuttavapiirissäkin valittaa jatkuvasti sitä, että työ vie kaikki voimat tai että on ihan naimisissa työnsä kanssa. Terveyden lisäksi parisuhde ja mahdolliset lapset kärsivät. Onko tällainen siis oikeasti tavoiteltava elämäntapa?
Mielestäni koko hyvinvointivaltion käsite voitaisiin määrittää osittain uudelleen. Onko hyvinvointia se, että raataa hulluna työssä saadakseen koko ajan lisää tavaraa ja erilaisia elämyksiä, siis jopa oman terveytensä ja ihmissuhteittensa kustannuksella? Ihan meidän maapallommekin takia yhä useamman pitäisi alkaa kyseenalaistamaan tällainen ajattelu. Hyvinvointivaltion pitäisi tarkoittaa sitä, että mahdollisimman monella kansalaisella on kokonaisuudessaan mahdollisimman hyvä elämä.
On olemassa paljon sävyjä elämäntapatyöttömyyden ja itsensä työllä tappamisen välillä. Ei kenenkään pitäisi kaatua taakkansa alle, mutta en pidä oikeana sitäkään, että sysää koko oman taakkansa muiden kannettavaksi ilman että edes yrittää ottaa osaa sen kantamiseen. En halua leikata työttömyysturvaa saati kiusata ihmisiä jollain tehottomilla aktiivimalleilla, mutta puolisonvalinnassa tämän tyyppiset arvokysymykset vaikuttaa.
Minusta on täysin ymmärrettävää, miksi monelle naiselle on tärkeää, että mies tuntee edes halua tehdä sen verran töitä, että oman elatuksensa ansaitsee. Kyllä valtaosa miehistäkin tätä puolisoltaan toivoo. Elämäntapatyöttömyys elämänvalintana rajoittaa oikeasti ihmisen mahdollisuuksia elää esimerkiksi yhteistaloudessa puolisonsa kanssa, jollei se puoliso ole halukas taikka taloudellisesti kykenevä elättämään toista aikuista. Pitkäaikaistyöttömän työttömyysturvalla ei yleensä pysty kustantamaan omaa osuuttaan kaikista talouden kuluista. Toki poikkeuksia on, esimerkiksi jos asuu vanhempien ostamassa asunnossa josta ei tarvitse maksaa kuin korkeintaan nimellistä vuokraa tms. Pääosin elämäntapatyöttömän elinkustannuksista varsin paljon jää puolison kontolle, ellei puolisokin ole elämäntapatyötön, koska kaikki muut tuet ovat puolison tuloista riippuvaisia. Ja ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei todellakaan puolison tarvitse suuria tienata, että oikeutta asumistukeen ja tt-tukeen ei olekaan.
Mutta kuten itsekin sanoit, varsin harva on elämäntapatyötön, joten ei ole mielestäni mikään ihme, jos niiden harvojen on vaikeampaa löytää itselleen sopivaa kumppania. Valtaosa ihmisistä kuitenkin haaveilee aika perinteisistä asioista, avioliitosta, lapsista, kivasta kodista ja mahdollisuudesta elää ilman jatkuvaa taloudellista ahdinkoa. Ei se ole ahneutta tai tunteettomuutta, niinkuin tämä palstalusmuilija syyttelee.
Kumpi nyt sitten on olennaisempaa, työssäkäynti vai riittävä määrä rahaa? Entä jos elää vaikka sijoitusvoitoillaan? Tai perinnön tai lottovoiton turvin? Onko silloin väliä, mikä asenne on työhön ja hyvinvointivaltioon?
Mitä tulee sitten tukiin ja siihen, että puolison tulot vaikuttavat niihin, niin kukaan tai mikään ei pakota paria menemään naimisiin tai edes muuttamaan yhteen asumaan.
Henkilökohtaisesti minulle on suhteessa tärkeintä juuri ne elämänarvot ja asenteet. Minä voin hyvin seurustella työttömän ja köyhän miehen kanssa, mikäli hänen arvomaailmansa vastaa suunnilleen omaani niissä asioissa joita pidän tärkeinä. Suhtautuminen hyvinvointivaltioon on yksi tällaisista arvokysymyksistä.
Mutta minä olen jo sen verran vanha täti, että esimerkiksi perheen perustaminen ei omalla kohdallani ole enää ajankohtaista. Olen jo mieleiseni kodin ja omaisuuden saanut ostettua ja maksettua. Tällä hetkellä mulla on varsin vähäiset pakolliset menot tuloihin verrattuna, joten voin suhtautua esimerkiksi kumppanin työttömyyteen kevyemmin kuin monet nuoremmat ihmiset, joilla tämän elämäntilanteen saavuttaminen on vasta haaveissa tai työn alla. Tämä keskustelu ei kuitenkaan koske minun elämäntilannettani vaan sitä, ovatko naiset nirsoja ja rahanahneita jos vaativat puolisoltaan niinkin kauheaa asiaa kuin yhteisvastuullisuutta elinkustannusten hoidossa.
Ja tietenkään kukaan ei pakota muuttamaan yhteen, mutta se on silti asia, jota moni parisuhteelta haluaa. Tällöin on mielestäni ymmärrettävää, että silloin haluaa kumppanin, joka haluaa samaa ja joka on halukas yhtäläisesti panostamaan siihen elämään yhdessä. Ei se ole mitään naisten ahneutta ja nirsoutta, että tämä tämän palstan elämäntapalusmuilija ei kelpaa. Kyse on siitä, että hänen tapaamansa naiset haluavat eri asioita tulevaisuudelta kuin hän. Hän on itse vapaaehtoisesti valinnut varsin poikkeuksellisen elämäntavan, mutta haukkuu naisia siitä, että he eivät halua elää samalla tavalla. Tämä on se ydinkysymys. Jos ihminen itse valitsee elää toisin kuin suurin osa muista ihmisistä, ei pidä syyttää muita jos on tavallista vaikeampaa löytää itselleen sopivaa kumppania.
Minä valitsin itse jo nuorena lapsettoman elämän. Kyllä se varsinkin alle 35-vuotiaana teki minusta monen miehen silmissä naisen johon ei voi vakavissaan sitoutua. Minä ymmärsin sen. En räksyttänyt ympäriinsä haukkumassa miehiä siitä, että he halusivat lapsia tai ainakin pitää sen vaihtoehdon avoimena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on hyvin tärkeää turvata hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuus ja siksi en voisi seurustella ihmisen kanssa, ...
Eli et voisi seurustella vihervassarin kanssa, joka tuhoaa hyvinvointiyhteiskunnan importoimalla elättejä.
-ohis
Olen poliittisesti aika vasemmistolainen itse, vaikka en nyt tänne puoluepoliittisista asioista tullutkaan keskustelemaan. Joten mikäli haluat väenväkisin kääntää tämänkin asian m aahan muuttokysymykseksi, joudut etsimään kinastelukaverisi muualta. Minulla ei ole mitään halua alkaa jankkaamaan siitä asiasta, koska viestistäsi voi päätellä, että sinä olet ennakkoluulosi vassareita kohtaan jo lukkoon lyönyt etkä niistä luovu.
Aloitit jo. Ei ollut syytä kirjoittaa viestiäsi, paitsi jankkaamishalu. Älä siis vastaa tähän viestiin.
En minä aloittanut puhetta puoluepolitiikasta tai m aahanm uutosta. Vastasin ainoastaan minulle esitettyyn kysymykseen. Ja kuten sanoin, en ole tämän enempää näistä jutuista kiinnostunut keskustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Nainen kirjoitti:
Tavallinen mies kelpaa näillä ominaisuuksilla:
-täysijärkinen
-siisti
-omillaan toimeentuleva
-ei riippuvuuksia
-puoleensavetävä
-mukava
-EI tarvitse olla pitkä eikä lihaksikasKaikkea olen kaikkea tuota paitsi puoleensavetävä, joka onkin se iso vaatimus. Siksi olen kai jäänyt yksin lukiosuhteen jälkeen.
Kyllä monikin pitää sinua puoleensavetävänä, heidät pitäisi vain löytää....
Alue: Aihe vapaa
No toki se tietää muiden pilit, koska se tyyppi ei ole hetero. Sen kaverit tietävät tämän, me täällä palstalla tiedämme sen, mutta kaveri vaan ei uskalla tulla kaapista.
Vaikka kaikki naisissa tuntuu tuosta tyypistä etovalta, ja kaikki miehissä paremmalta. DO THE MATH.