Lue keskustelun säännöt.
Miten elämäsi muuttui kun täytit neljäkymmentä?
Kommentit (21)
Eipä juuri mitenkään. Onnellisempi olen vuosi vuodelta enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. Elämäni on muuttunut esimerkiksi valmistuttuani, vaihtaessani työpaikkaa tai muuttaessani yhteen. Mikään elämänmuutos ei ole ollut sidoksissa ikään. Tai no, 7-vuotiaana piti mennä kouluun ja 66-vuotiaana varmaan pääsee eläkkeelle.
No nuoruus päättyy siihen, ei siinä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Tulin laittomasti irtisanotuksi valtiolta ja ryhdyin yrittäjäksi.
Good for you, onnea 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vituttaa vuosi vuodelta enemmän,mutta oikeastaan tykkään siitä koska olen masokisti. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään.
Oli ihan kiva täyttää 40v. Aika armahtaa itsensä, paskat nakata muiden milipiteistä ja olla onnellinen sellaisena kuin on.
Kauhea kriisi iski päälle. Se ei liittynyt mitenkään ikään, mutta yhtäkkiä tuli paljon ongelmia ja vastoinkäymisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. 47-vuotiaana oikeastaan vasta huomasin, että ikää on jo mittarissa. Fysiikka heikkenee väistämättä. Nyt ikää 49 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. Olin onnellinen jo ennen sitä ja tietenkin myös sen jälkeen. Elämässä kaikki on todella hyvin ja luultavasti myös jatkuu näin.
Vierailija kirjoitti:
Mies vaihtoi nuorempaan.
Sama ja vieläpä 20v. nuorempaan! Oltiin miehen kanssa saman ikäisiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas hommasin miehen 15 vuoden sinkkuilun jälkeen.
Isä kuoli. Nyt huolehdin äitini kotonapärjäämisestä. Tuli myös ihan jäätävä rupsahdus niin ulkonäössä kuin fyysisessä kunnossakin, selkää kivistää ja huomaan että kengän jalkaan laittoa varten mielellään istuu.
Päädyin rauhoittavien lääkkeiden riippuvuuden vuoksi vieroitushoitoon psykiatrian suljetulle. Se meni ihan hyvin, mutta vähitellen kuvioon tuli "laillinen" alkoholiriippuvuus.
Ei mitenkään. Ei keho, ura tai parisuhde kalenteria katso. Tai no, eläkkeelle jäämisen suhteen katsoo, muttei muuten. Enemmän podin ikäkriisiä kolmekymppisenä, kun aloin miettiä, mitä "aikuisena" haluan tehdä.
Nyt olen 52-vuotias, ja toki hiukan on jo kremppaa ja iän näkee. So what? En nyt muutenkaan haluaisi harrastaa mitään extremeä ja muutoin kuntoni on ihan riittävän hyvä. Ja mies on jo, eikä minun tarvitse olla mikään baarin vetonaula.
Onnellisuus ei edellytä täydellistä elämää, sellainen on aniharvalla, jos kenelläkään. Onnellisuus syntyy kyvystä iloita siitä, mitä on.
Aloin kasvoista tupsahtaa. Ekat harmaat hiukset.
Tulin laittomasti irtisanotuksi valtiolta ja ryhdyin yrittäjäksi.