Mikä on pahin terveydenhuollon toimenpide, jossa olet käynyt?

Aika monia täällä listattuja toimenpiteitä tehneenä sanoisin että yksi kivuliaimmista taitaa olla perspaiseen avaus. Oikeasti kivuliaat jutut tehdään kuitenkin yleensä nukutuksessa tai spinaalissa tai sitten kunnon paikallispuudutuksessa. Paiseita kuitenkin avataan myös päivystyksessä mutta ne ei aina tahdo oikein puutua. Toinen aika ikävältä vaikuttava on bronkoskopian lavaatio. 

Osaavissa käsissä monet täällä esitetyistä toimenpiteistä ei oikeasti ole kauhean kivuliaita (esim. lumbaalipunktio, varpaan puudutus tai ranteen valtimoverinäytteen otto). Nuoret vaikuttaa keskimäärin kipuherkemmiltä kuin vanhukset (ehkä erityisesti vielä naiset, nuoret miehet vaan pyörtyy).

t lääkäri

Kierukan asennus (olen synnyttämätön). Huusin kivusta ja oksensin toimenpiteen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selkäydinpunktio oli varsin vastenmielinen toimenpide. En toivo uusintaa.

Kivulias.

Tämä. Ja vielä monta kertaa.

Joo tämä. Multa ei meinannut löytyä kohtaa mennä sisään, niin ronkki ja ronkki ja ronkki ja käski vaihtamaan asentoa ja ronkki lisää. Yli 15 min ajan etsi sopivaa kohtaa ja työnteli sillä pirun piikillä. Sai lopulta otettua kuitenkin. Hyvähän sen oli mulle kiukutella "Sulla on huonon mallinen selkä"... Joo anteeksi, lupaan parantaa tapani?

Vierailija kirjoitti:

Aika monia täällä listattuja toimenpiteitä tehneenä sanoisin että yksi kivuliaimmista taitaa olla perspaiseen avaus. Oikeasti kivuliaat jutut tehdään kuitenkin yleensä nukutuksessa tai spinaalissa tai sitten kunnon paikallispuudutuksessa. Paiseita kuitenkin avataan myös päivystyksessä mutta ne ei aina tahdo oikein puutua. Toinen aika ikävältä vaikuttava on bronkoskopian lavaatio. 

monet täällä esitetyistä toimenpiteistä ei oikeasti ole kauhean kivuliaita (esim. lumbaalipunktio, varpaan puudutus tai ranteen valtimoverinäytteen otto). Nuoret vaikuttaa keskimäärin kipuherkemmiltä kuin vanhukset (ehkä erityisesti vielä naiset, nuoret miehet vaan pyörtyy).

lääkäri

Niin nimenomaan osaavissa käsissä. Mutta entäs sitten ne tunarit jotka pistää likvoria saadakseen kahdeksan kertaa todetakseen et taas meni pieleen? Ja uusinta seuraavana päivänä jolloin sama tunari onnistuu neljännellä kertaa. Tunti eteenpäin potilas niin kivulias et vain morfiini auttaa. Tätä kattellaan muutama päivä ja väitetään et kokiksen juominen auttaa. Lopulta tehdään veripaikka ja potilas kotiutuu aamulla. Osaava lääkäri on eri asia kuin häslääjä joka kiduttaa potilasta.

Murtuneet ranneluut vedettiin oikeille paikoilleen. Ranne oli puudutettu, mutta se ei tuntunut juuri auttavan. Kipu oli aivan hirveää, en ollut saanut edes buranaa etukäteen (oli kyllä tarjottu, mutta rannetta ei särkenyt, enkä tajunnut että toimenpide on noin kauhea). Holtittoman vollotuksen seasta sitten nyökyttelin hoitajalle, kun hän vetämisen ja kipsauksen jälkeen kysyi ottaisinko sitä buranaa nyt :D Menin toimenpiteestä ihan pois tolaltani, koko episodissa se oli ehdottomasti pahinta - edes itse murtuminen ei tuntunut yhtä hirveältä!

Sähköhoidon saaminen 12krt. Odottaminen omaa vuoroaan, se kun makaa ja katsoo nukutuslääkäriä viimeisen kerran ennen kuin nukutusaine alkaa vaikuttaa. Sen jälkeen herääminen, siitä toipuminen, kun sanat ja ajatukset on hukassa.

Olen kuitenkin lopulta tyytyväinen, vaikeassa masennuksessa itsemurha-alttiina hoitokeino oli minulle hyödyllinen.

Bartholin rauhasen paise & sen avaus, myöhemmin sen saman marsupialisaatio ja vielä myöhemmin koko rauhasen poisto molemmilta puolilta alapäätä. Need to say more?! Ne tietää ketkä tietää. Tätä en toivoisi pahimmalle vihamiehellekään...

Onneksi oli taitava kirurgi. Alapään näyttää siltä kun siellä ei mitään olisi tehtykään. Kipuja toki vieläkin on, eikä tiedetä loppuuko ne koskaan / uusiiko vaiva silti (tuolla on paljon niitä rauhastiehyitä jotka voi tästä kaikesta huolimatta reagoida vielä tulehtumalla).

Terveiden hampaiden poisto oikomistarkoituksissa. En ikinä unohda sitä kuinka oikojatäti puristaa päätäni kainalossaan samalla kun kiskoo täydellisiä rautahampaita pihdeillä irti. Puudutus toimi, mutta se tunne ja ääni kun päästäsi revitään väkivalloin osia irti. Näiden 4 hampaan poiston rinnalla viisaudenhampaat oli ihan pala kakkua, näen vieläkin painajaisia tapahtuneesta.

Lääkkeellinen abortti. Toivon etten ikinä enää joudu samaan tilanteeseen.

Katetrin laitto sectioon mennessä sattui ihan helvetisti. Lupasivat puudutuksen mutta laitettiin kuitenkin ilman.

Olin viimeisilläni raskaana, alkoi tulla tiheitä supistuksia joten lähdin kotoa sairaalaan. Sairaalassa sitruunan niellyt kätilö teki erittäin kovakouraisen sisätutkimuksen joka sattui aivan saa*anasti ja kesti oudon kauan. Itkin ja kiemurtelin, ei ole koskaan sattunut niin paljon mikään, aivan kuin puukkoa olisi pyöritelty alakerrassa. Kun nousin käsittelyn jälkeen ylös, oksensin ja huimasi kovaa. Huimaus ja oksetus jatkui kotiin asti, jonne minut passitettiin "väärän hälytyksen" myötä "lepäilemään ja ottamaan panadolia" .

Myöhemmin lääkäriystäväni kertoi että ko. kätilö todennäköisesti suoritti käsin kohdunkaulan manipulaatiota, jotta synnytys olisi käynnistynyt. Olin ensisynnyttäjä ja minulle oli varattu aika suunniteltuun sektioon vauvan perätilan vuoksi. En todella olisi suostunut sen hirviön käsittelyyn jos olisin tiennyt mitä hän oikein yrittää. Onneksi vauva pysyi mahassa leikkauspäivään asti.

Paljon on ollut kaikenlaista, mutta aika vissiin kullannut muistot. En osaa päättää kumpi on ollu lopulta pahempi, alapäässä olevan paiseen avaus, ja sen päivittäinen hoito, eli paiseen sisälle tungetun "nauhan" vetäminen pois, ja uuden tunkeminen paisehaavaan yli viikon ajan päivittäin. VAI vatsalaukun tähystys. Vaikea valita siksi, koska tähystys kuitenkin on tehty vain kerran, ja se ei sinänsä kauaa kestänyt, toisin kuin paise vaivasi viikkotolkulla, ja joka päivä tiesit kellonajan milloin sitä taas ronkitaan.

Verisuonten vaahtoruiskutus, helvetinmoinen kipu molemmissa jaloissa. Synnytyskanavaan 12 tunniksi juuttunut ylisuurivauva on piece of cake tuon toimenpiteen rinnalla.

Mainostetaan hoitona jonka voi tehdä vaikka lounastauolla. No viikon päästä pystyin taivuttamaan jalkoja ja ottamaan pari askelta. Kuolevat suonet kipuili ja sykki vielä puolen vuoden päästä. Mustemat (ja niitä oli) tasoittui 8kk aikana. Kipulääkkeitä olen syönyt kokoajan.

Vierailija kirjoitti:

Verisuonten vaahtoruiskutus, helvetinmoinen kipu molemmissa jaloissa. Synnytyskanavaan 12 tunniksi juuttunut ylisuurivauva on piece of cake tuon toimenpiteen rinnalla.

Mainostetaan hoitona jonka voi tehdä vaikka lounastauolla. No viikon päästä pystyin taivuttamaan jalkoja ja ottamaan pari askelta. Kuolevat suonet kipuili ja sykki vielä puolen vuoden päästä. Mustemat (ja niitä oli) tasoittui 8kk aikana. Kipulääkkeitä olen syönyt kokoajan.

Siis se suonikohjujen hoito jota mainostetaan helppona ja kivuttomana? :O

Kolonoskopia. Ensimmäinen ei tuntunut missään, mutta myöhemmät ovat olleet suoraa huutoa suonensisäisestä kipulääkityksestä huolimatta. Onhan tähystys suunkin kautta ikävää, mutta se ei ainakaan itselläni satu, vaikka muuten aivan kamalalta tuntuukin.

Valtimoverinäyte ranteesta on myös kauheaa, kun itselläni sitä suonta ei vain halua löytyä ja väännetään ja käännetään neulaa. Ehdotan lääkäriä aina suosiolla ottamaan nivusesta, vaikka sen pitäisi useimmalle olla pahempi paikka.

Vierailija kirjoitti:

Kolonoskopia. Ensimmäinen ei tuntunut missään, mutta myöhemmät ovat olleet suoraa huutoa suonensisäisestä kipulääkityksestä huolimatta. Onhan tähystys suunkin kautta ikävää, mutta se ei ainakaan itselläni satu, vaikka muuten aivan kamalalta tuntuukin.

Valtimoverinäyte ranteesta on myös kauheaa, kun itselläni sitä suonta ei vain halua löytyä ja väännetään ja käännetään neulaa. Ehdotan lääkäriä aina suosiolla ottamaan nivusesta, vaikka sen pitäisi useimmalle olla pahempi paikka.

Tjaa. Kolonoskopia itselläni ihan piece of cake, pikkuisen nipisteli ja kaasut jälkeenpäin. Kipu ei monesti olekaan se mikä tekee tutkimuksesta pahan, vaan se että ei ole tarpeeksi tietoa tutkimuksesta, eikä pysty siihen varautumaan. Itselläni gastroskopia paitsi sattui(jonka olisi voinut sietää) myös aiheutti paniikkikohtauksen ja shokkiinmenon, kun en saanut hengitettyä ja oksensin kaaressa. Nyt en kykene siihen enää ilman nukutusta, joka myös lukee papereissani.

Kysyisin, miten te muut pystytte olemaan paikallanne, jos kovasti sattuu? Moni kun kertoo itkeneensä tai huutaneensa mutta pysyneensä silti paikallaan.

Mä en näet pysty siihen. Jos koen sietämätöntä kipua, pyrin tilanteesta pois. Esim. kun mulle piti tehdä virtsarakon tähystys, se ohuen instrumentin hivutus virtsaputkeen alkoi heti alussa jo sattua niin paljon, hirveä pisto virtsaputkessa, että aloin tietysti pompata ylös siitä pöydältä. En vaan pystynyt olemaan siinä. Se tehtiin sitten nukutuksessa.

Pleuradreenin laitto. Kokematon lääkäri ensimmäistä kertaa tekemässä kyseistä toimenpidettä, toinen lääkäri vierellä neuvomassa. Otteet epävarmoja ja lopputuloksena aivan liian iso reikä kyljessä. Alkuun yritettiin tunkea liian isoa dreeniä kylkiluiden välistä ja eihän se mahtunut, vaikka kuinka yritettiin voimalla tunkea. Onneksi tajusivat vaihtaa pienempään kokoon. Seuraavaksi imua säädellessä jokin meni vikaan enkä saanut hengitettyä. Kamala tunne, kun keuhkot eivät toimi ja tunnet hitaasti tukehtuvasi lääkärin silmien alla (lääkäreiden samaan aikaan pohtiessa, kuinka näitä asetuksia nyt tulisi sitten muuttaa). Tajusivat jotain olevan hassusti, kun koneet alkoivat hälyttää laskevasta happisaturaatiosta. Siinä kohtaa pikamorfiinia suoneen ja nopeasti imun asetukset kuntoon. Voi kuinka ihana se tunne olikaan, kun sai happea keuhkoihin vedettyä. Myöhemmin kyseinen lääkäri kovasti pyyteli anteeksi aiheuttamaansa turhaa ylimääräistä kipua.

Esikoisen suunnitellusta kiireelliseksi muuttunut komplisoitunut sektio.

Ja voin kertoa että mulle on tehty paljon, leikkauksiakin viisi.

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin, miten te muut pystytte olemaan paikallanne, jos kovasti sattuu? Moni kun kertoo itkeneensä tai huutaneensa mutta pysyneensä silti paikallaan.

Mä en näet pysty siihen. Jos koen sietämätöntä kipua, pyrin tilanteesta pois. Esim. kun mulle piti tehdä virtsarakon tähystys, se ohuen instrumentin hivutus virtsaputkeen alkoi heti alussa jo sattua niin paljon, hirveä pisto virtsaputkessa, että aloin tietysti pompata ylös siitä pöydältä. En vaan pystynyt olemaan siinä. Se tehtiin sitten nukutuksessa.

Ihan silkasta pelosta, että mitä tapahtuu, kun instrumentit siirtyy väärään kohtaan liikkeen myötä, kun jo oikeassa paikassa sattuu.