IS: Työviesteihin ei haluta vastata, eikä oman alan keskusteluita seurata – Nuoret pitävät kiinni vapaa-ajasta

Vierailija kirjoitti:

Kaupan alalla on paljon sellasia nuoria jotka tekee 15-30 tuntia viikossa. Yleensä kun tarvitaan kiireesti joku, niin lähtee yhteinen viesti kaikille , et kuka ottaa vuoron. Mut huomattu on et ei kiinnosta juur nuoria, vapaa-aika on ilmeisesti tärkeämpää. Joskus tietysti ei kukaan pääsekään lähtemään vaikka loppuviikoks töihin, mutta kun alkaa olla aika yleistä.

Eikös nämä nuoret myös yleensä opiskele? Ja kyllä työntekijällä on oikeus vapaa-aikaan ja omiin menoihin. Kannattaa ehkä miettiä, voisiko omissa vuorolistoissa olla jotain häikkää, jos jatkuvasti tarvitsee viikonloppuihin hälyttää porukkaa. Tee ne listat kunnolla niin, että väkeä on tarpeeksi ja että sairastapauksissa ei olla heti lirissä. Ja mitenkäs usein itse menet töihin tuuraamaan sairastuneita. Jos et itsekään suostu yhtäkkiä viikonlopputöihin, turha marista, että toisille on vapaa-aika tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Kaupan alalla on paljon sellasia nuoria jotka tekee 15-30 tuntia viikossa. Yleensä kun tarvitaan kiireesti joku, niin lähtee yhteinen viesti kaikille , et kuka ottaa vuoron. Mut huomattu on et ei kiinnosta juur nuoria, vapaa-aika on ilmeisesti tärkeämpää. Joskus tietysti ei kukaan pääsekään lähtemään vaikka loppuviikoks töihin, mutta kun alkaa olla aika yleistä.

Palkka alalla sellainen että varmasti moni arvottaa vapaa-aikansa ja omat menonsa tärkeämmiksi. Tiesitkö että yli tessin saa maksaa? Hälytysraha voisi motivoida työntekijöitä tai että saisi korvausta listan ylittävästä työajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain viime vuonna tv-stä tulleessa Mooren dokumenttiohjelmassa , joka kertoi Euroopasta, kerrottiin, että Saksassa työaikalainsäädäntö kieltää työnantajaa soittamassa tai lähettämästä sähköpostia työntekijöille työajan ulkopuolella. Joissain firmoissa oli jopa niin, ettei keskus yhdistänyt työntekijöiden numeroon muuta kuin työaikana. Liekö totta vai tarua?

Saksassa on muutenkin tiukemmat säädökset.

Jos vaikka työntekijä on tehnyt liian pitkän työpäivän ja ajaa kotimatkalla kolarin, niin syyllinen kolariin on työnantaja. Se voi tulla työnantajalle hyvinkin kalliiksi.

Suomalaisille työntekijöille tämä sääntö tulee usein yllätyksenä ja selviää vasta kun esimies tulee erikseen sanomaan siitä.

Saksassa pidetään ihan kunnon pelotteilla huoli siitä että työpäivät eivät veny liikaa. Siellä onkin paljon vahvemmat ammattiliitot kuin meillä.

Kuulostaa karmealta. En halua tai tarvitse ketään pelottelemaan muita puolestani.

Montakohan vuosikymmentä pitää odotella, ennen kuin ihmiset näkisivät muitakin vaihtoehtoja kuin itselle mieluisan. Yhdet haluavat tehdä 7,5 tuntia päivässä, minkä jälkeen ovi sulkeutuu jämptisti. Toiset haluvat tehdä vapaammin ja joustavammin. Kolmannet toimivat jotenkin ihan muuten.

Tulipa taas mieleeni tuosta yhdestä viestistä entinen esimieheni. Hänen kuvitelmissaan tein tosi vähän tunteja, vaikka todellisuudessa tein tunteja ihan yhtä paljon kuin muutkin. Mutta koska olin määräaikainen ja tein vain iltoja ja viikonloppuja, hänen mielestään minä en tehnyt tarpeeksi ja aina ensimmäisenä oli minua nakittamassa sijaisuuksiin. Tottakai hänen silmissään minulla oli tosi paljon vapaata, kun en ollut koskaan töissä silloin kun hän oli. Hän teki pelkästään virka-aikaa ja koskaan hän ei tehnyt iltoja tai viikonloppuja. Mutta silti jaksoi marista, kun porukka ei luovu vapaistaan.

Olen itse ihan erilainen, rakastan omaa alaani, luen sen kirjallisuutta ja seuraan uusimpia käänteitä päivittäin. Tilaan alan lehtiä, luen julkaisuja, seuraan keskustelua, kirjoitan itsekin artikkeleita aina kun aikaa on. Joskus teen ylitöitä ihan vaan huvin vuoksi. Työ on samalla harrastukseni, josta saan paljon iloa ja nautintoa.

Mutta tajuan kyllä että kaikille ammatti ei ole se unelma ja paras juttu ikinä. Itse olen aika onnekkaassa asemassa tehden sitä mitä eniten rakastan. Nykyään työelämä on paljon "dynaamisempaa" ja muuttuvampaa, ja onhan se huolestuttava kehitys että jossain tavistyössäkin pitäisi olla superomistautunut ja seurata alaa. Työhaastatteluissa pitäisi kuulostaa motivoituneelta ja esittää että palavasti haluaa tehdä JUURI SITÄ, vaikka haettava paikka olisi varastotyöntekijä...

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt ehkä vähän pikkumainen, mutta olen huomannut myös, että nuoret käyvät surutta työajalla vessassa, ja vanhemmat työntekijät osaa jotenkin ajoittaa vessahädät taukoihinsa. 

Niillä on tenat housuissa niin voi antaa tulla rauhassa. Kotona vaihtaa vaan uuden tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kehittänyt itseäni myös vapaa-ajalla, koska olen halunnut päästä eteenpäin urallani ja vaurastua. Opiskeluaikana pänttäsin hiki hatussa ja juoksin harjoitteluja läpi Suomessa ja ulkomailla. Ensimmäiset 8 vuotta painoin muiden leivissä tukka putkella. Viitisen vuotta sitten perustin hankkimieni osaamisten pohjalle yrityksen, joka kasvaa ja menestyy todella hyvin.

Alun ponnistelujen jälkeen työmäärä on nykyään laskeutunut maltilliselle tasolle, ja tienaan miltei 10-kertaisesti keskivertopalkansaajaan nähden. Minusta panostus kannatti, mutta jokainen miettii tietysti itse omalla kohdalla.

Nojoo, ei taida lähihoitajan palkkaan vaikuttaa, vaikka töiden lisäksi opiskelisi 5 tuntia alan kirjallisuutta tai kävisi sadalla eri kurssilla. Eli tottakai jokainen päättää itse, eikä kaikilla aloilla ole edes tuollaista mahdollisuutta, että saisi sitten kymmenenkertaista palkkaa kun hiki hatussa pakertaa muutaman vuoden. Duunarin pitääkin ajatella sitä, että tekee sitä työtä kymmeniä vuosia eikä työnantajaa kiinnosta että kuinka rampana sitä sitten eläkkeelle lähtee, tai jääkö ennenaikojaan pois koska oli liian heikko työhön.

Tiedän yhden ihmisen joka alalla painoi täysillä töitä eläkeikään asti, ehti olla pari kuukautta eläkkeellä ja sitten sai sairaskohtauksen ja kuoli. Kyllä nosti omaa motivaatiota tehdä enemmän kuin mikä on pakollista.

Elämä on tässä ja nyt, se ei ole kymmenen eikä 20 vuoden päästä vaan just nyt. Jos työ on koko elämä, niin sehän on oma asia miten paljon siihen omaa aikaansa käyttää. Minulle työ on ensisijaisesti rahan lähde, pidän kyllä myös työstäni, mutta kyllä työpäivät on niin raskaita, että yhtään enempää en halua tehdä, mieluummin vähemmän, lyhyempiä työpäiviä ja lisää työllistymistä. Jos työ vie kaiken jaksamisen ja ajan, niin mieluummin rahallisesti vähän köyhempi elämä kuin se, että käyn töissä ja makaan sitten voipuneena sohvalla kaikki vapaani.

Ja tuossa tulee juuri se ero vanhempiin sukupolviin nähden, työ ei ole uudemmille sukupolville enää mikään elämäntarkoitus, että viis muusta, kunhan on niitä töitä. Tämä korpeaa varmasti yrittäjiä ja joitakin piittaamattomia esimiehiä. Hyvät esimiehet ja järkevät ihmiset kyllä ymmärtää, miksi orjuus aikanaan laukkatettiin, jospa se joskus iskis Sipiläänkin tämä oivallus.

Työajalla keskityn työhön ja itse asiaan. Kun tulen työstä kotiin unohdan kaikki työjutut. On todella tärkeää asettaa rajat ja keskittyä hetkeen ja rauhaan. Tuo on juuri se syy miksi on uupumusta, masennusta, keskittymiskyvyn puutetta monilla kun pitää puhelinta vahdata jatkuvasti. Ihan kuin oman sielunsa pitäisi myydä työlle. EI KIITOS. 

Minulle tuli aiheesta mieleen että päätin vuosia sitten lopettaa kaikkien pikaviestimien käytön, koska niiden ilmaantumisen myötä huomasin kuinka työasiat alkoivat vainota vapaa-ajallakin. Työkaverit/harjottelijat muuttuivat ihan avuttomiksi pikaviestimien myötä kun tunsivat varmaan että kaikkiin on aina ja koko ajan yhteys olemassa, niin miksipä yrittää enää itse miettiä ratkaisuja. Ihan tyhmiä kysymyksiä ja neuvoja olivat vailla jopa monesti samana iltana, joten pakko oli laittaa mese yms. Pikalinjat kiinni, soittaa jaksavat onneksi vain kun oikeasti on ongelma.

Tietyillä aloilla on ihan velvoite seurata oman alan uusia "tuulia", esimerkiksi sossun pitää kyllä tuntea muuttuva lainsäädäntö. Ei voi vedota siihen, että ei nyt jaksa tai viitsi perehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Kaupan alalla on paljon sellasia nuoria jotka tekee 15-30 tuntia viikossa. Yleensä kun tarvitaan kiireesti joku, niin lähtee yhteinen viesti kaikille , et kuka ottaa vuoron. Mut huomattu on et ei kiinnosta juur nuoria, vapaa-aika on ilmeisesti tärkeämpää. Joskus tietysti ei kukaan pääsekään lähtemään vaikka loppuviikoks töihin, mutta kun alkaa olla aika yleistä.

Nuoreni on tällaisessa työssä. 28-30 tuntia viikossa. Työvuorolistat laaditaan niin, että siellä on jo ennakkoon vajausta koko ajan. Työpäivät on kuitenkin nuorilla vain 5-7 tuntia ja vapaapäiviä yksi tai kaksi viikkoon. Sitten kun saavat listat, alkaa tulla tekstiviestejä, että 28 työvuoroa auki, kuka ottaa. Jos olet jo kuutena viitenä päivänä viikossa töissä, niin itsekkin aikuisena miettisin, lähtisinkö yksittäisella viikkovapaalla tekemään 5 tunnin työvuoroa 8 euron tuntipalkalla. Se tekee niin vähän rahaa, että mieluummin pitäisin sen vapaapäivän, kuin ottaisin tunnit vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tietyillä aloilla on ihan velvoite seurata oman alan uusia "tuulia", esimerkiksi sossun pitää kyllä tuntea muuttuva lainsäädäntö. Ei voi vedota siihen, että ei nyt jaksa tai viitsi perehtyä.

Ja näillä aloilla pitääkin varata työaikaa kouluttautumiseen ja tiedonhankintaan. Tai sitten huomioida palkassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olen vain tavallinen hoitsu, minuakin ärsyttää, että esimies odottaa, että haukkana vastaan kotona nukkumapäivänä ja vapailla viesteihin. Jos pääsen töistä klo 7.15 ja panen nukkumaan, tulee kiukutteluja, jos en klo 10.00 vastaa työviestiin.

Joten äänestäisin myös, että vapaalla ei tarvitse lukea työpaikan sähköposteja

  Eihän sinun ole mikään pakko niihin työasioihin liittyviin viesteihin vastata vapaa-ajallasi. Jos vastaat, niin et ainakaan ilmaiseksi.

No en tietenkään vastaa, kun nukun työvuoron jälkeen. Mutta sitä jupinaa ja palautetta saa kuunnella, kun ei taaskaan oltu tärkeitä sähköposteja luettu ajoissa ja ne pitäisi lukea heti ja samana päivänä ja kuitata luetuiksi. Jotenkin todellisuudentaju mennyt tästä, että yövuoron jälkeen täytyy myös nukkua ja silloin ei sähköposteja lueta, eikä puhelimessa ole äänet päällä.

Ei varmaan ole kaikkien työpaikkojen ongelma, mutta meille nyt on sattunut tehotäti tiimivastaavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietyillä aloilla on ihan velvoite seurata oman alan uusia "tuulia", esimerkiksi sossun pitää kyllä tuntea muuttuva lainsäädäntö. Ei voi vedota siihen, että ei nyt jaksa tai viitsi perehtyä.

Ja näillä aloilla pitääkin varata työaikaa kouluttautumiseen ja tiedonhankintaan. Tai sitten huomioida palkassa.

niinhän se huomioidaankin. Miksi luulet insinöörin tienaavan enemmän kuin lastentarhan tädin.

Johtuisiko naisten 0800-1530 asenteesta teidän heikompi palkkataso?

Vierailija kirjoitti:

Monissa hommissa koko ajatus siitä että on erikseen vapaa-aika ja työaika on totaalisen vanhentunut. Ei kukaan maksa nk. asiantuntijaduuneissa siitä että kökötetään konttorilla vaan siitä että hoidetaan tietyt hommat ja pysytään mukana asioiden muutoksessa. Kyllä se vaatii aitoa kiinnostusta omaa alaa kohtaan ja halua seurata sen kehittymistä ilman tuntien ja minuuttien laskemista.

Olet osittain oikeassa. Tästä päivystysajasta ja tavoitettavuudesta ja mukana pysyttelemisestä vapaa-aikana vain ei makseta kenellekään, joten turha itkeä. Asiantutntijan jos haluaa päivystävän, niin silloin annetaan palkan juosta 24/7 eikä vätistä siitä, ettei hän vaivaudu puhelintaan avaamaan vapaa-ajalla. Mutta kun suuryhtiön isot pomot eivät voikaan enää kaapia kymppitonnejen tulosta omaan taskuun päivässä, jos rahaa menee työntekijöille. Aivan kuin työntekijöiden tulisi olla jotain ultimaattisia hyväntekijöitä ja uhrata oma elämänsä ilmaiseksi. Samaan aikaan isokihoporras ei uhraa minuuttiakaan ja kaapii suuret rahat päältä. Onneksi ihmiset eivät suostu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa hommissa koko ajatus siitä että on erikseen vapaa-aika ja työaika on totaalisen vanhentunut. Ei kukaan maksa nk. asiantuntijaduuneissa siitä että kökötetään konttorilla vaan siitä että hoidetaan tietyt hommat ja pysytään mukana asioiden muutoksessa. Kyllä se vaatii aitoa kiinnostusta omaa alaa kohtaan ja halua seurata sen kehittymistä ilman tuntien ja minuuttien laskemista.

Ai? Itse oon it-arkkitehti ja koodari enkä tee koskaan vapaa-ajallani töitä enkä mitään omaan alaani liittyvää (no: joskus pelaan tietokonepelejä sentään). Hyvin on pärjännyt ja asiakkaat ja oma esimies antavat hyvää palautetta. 

Itse olen pikemminkin sitä mieltä, että jos joutuu uhraamaan vapaa-aikaansa selvitäkseen työstään, on joko väärällä alalla (ei lahjoja ja kykyjä alalle, mitä joutuu kompensoimaan liikatyöllä) tai sitten on tehottomat oppimis- ja tiedonhakutekniikat (esim. luetaan paksuja opuksia sen sijaan että etsittäisiin netistä äkkiä täsmälleen se tieto mitä tarvii työssään).

Hyvä sinä. Oot helpolla alalla. Sun ei tartte esittää instassa alasi neroa tai pitää omaa blogia, että saisit edes niitä töitä.

Ei tarvitse joo, töitä kyllä riittää tällä alalla. Mutta alaa pidetään yleisesti hyvin vaativanan siinä mielessä, että jatkuvasti vaihtuu tekniikat, asiakkaat,ympäristöt, ohjelmointikielet. Kaikki pitää oppia lennosta projekteja asiakkaalle tehdessä. Moni väittää juuri tällä alalla, että ei ole mahdollista selvitä tekemättä valtavasit ilmaista ylityötä ja opiskelematta vapaa-ajalla. Mutta on se, kunhan tehostaa opiskelutapansa eikä yritä tietää kaikkea kaikesta, vaan opettelee aina juuri sen, mitä oikeasti tarvitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan alalla on paljon sellasia nuoria jotka tekee 15-30 tuntia viikossa. Yleensä kun tarvitaan kiireesti joku, niin lähtee yhteinen viesti kaikille , et kuka ottaa vuoron. Mut huomattu on et ei kiinnosta juur nuoria, vapaa-aika on ilmeisesti tärkeämpää. Joskus tietysti ei kukaan pääsekään lähtemään vaikka loppuviikoks töihin, mutta kun alkaa olla aika yleistä.

Nuoreni on tällaisessa työssä. 28-30 tuntia viikossa. Työvuorolistat laaditaan niin, että siellä on jo ennakkoon vajausta koko ajan. Työpäivät on kuitenkin nuorilla vain 5-7 tuntia ja vapaapäiviä yksi tai kaksi viikkoon. Sitten kun saavat listat, alkaa tulla tekstiviestejä, että 28 työvuoroa auki, kuka ottaa. Jos olet jo kuutena viitenä päivänä viikossa töissä, niin itsekkin aikuisena miettisin, lähtisinkö yksittäisella viikkovapaalla tekemään 5 tunnin työvuoroa 8 euron tuntipalkalla. Se tekee niin vähän rahaa, että mieluummin pitäisin sen vapaapäivän, kuin ottaisin tunnit vastaan. 

Höpö höpö. Meillä on nuoret, jotka tekevät korkeintaan kaksi vuoroa viikossa ja joka listoihin on useita päiviä, jotka on pakko saada vapaiksi. Esim. juhannuksena kukaan ei ole tulossa töihin. Sitten nämä viisikymppiset muutenkin 30 tuntia viikossa tekevät ottavat niitä lisävuoroja.

Olen jäänyt nykymaailman joustamisloukkuun - minä joustan, työnantaja ei niinkään.

Olen asiantuntija ja kahden tarhaikäisen lapsen äiti. Minun tulisi olla toimistolla 9-17. Koska minulla on firmapuhelin, siihen on vastattava 24/7. Ja se soi 24/7. Suurin osa asiakkaista ovat eri aikavyöhykkeellä kuin minä, joten yleensä joudun tekemään tiiviisti töitä 4h vielä toimistoajan ulkopuolella.

Minun on autettava lisämään firman näkyvyyttä, joten joudun töiden jälkeen lyhyellä varoitusajalla osallistumaan typeriin kissanristiäisiin, vapaa-ajalla kirjoittamaan artikkeleita LinkedIniin, lentää ensimmäisellä aamulennolla seminaariin ja palata viimeisellä mahdollisella lennolla takaisin ja lukea vapaa-aikana (hah!!) alani julkaisuja, jotta voisin vapaa-aikanani valmistella sisäistä koulutusta muille työntekijöille. Ja ei, en saa tästä yhtään ylimääräistä korvausta.

Enkä näe lapsiani juuri koskaan.

Sitten taas työnantajahan/esimieshän ei ole juuri koskaan valmis itse joustamaan, esimerkiksi antaa tehdä etätöitä tai vaikka käymään päivän aikana salilla, jos muuten on hiljaista. Itse olen siis töissä paikassa, jossa on liukuva työaika ja hallinnoidaan tehtaan tuotannon hommia. Yksi esimieheni tosissaan oli sitä mieltä, että jos kotona vastaa työviesteihin, joihin siis vaati vastaamaan vaikka iltamyöhään, ei sitä kuitenkaan lasketa työajaksi. Jos kysymykset olisi luokkaa "saitko asian X hoidettua", asia olisi mulle vähän enemmän ok, mutta keskustelut saattoivat välillä kestää jopa tunnin. Ja tietenkään esimies ei ollut valmis joustamaan toiseen suuntaan missään. Onneksi lähti pois firmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Meillä on nuoret, jotka tekevät korkeintaan kaksi vuoroa viikossa ja joka listoihin on useita päiviä, jotka on pakko saada vapaiksi. Esim. juhannuksena kukaan ei ole tulossa töihin. Sitten nämä viisikymppiset muutenkin 30 tuntia viikossa tekevät ottavat niitä lisävuoroja.

Höpö höpö. Itse olen kahdessa paikassa töissä, toisessa nykyään vähemmän (liikuntapaikka, kaupungin työntekijöitä osittain) ja toisessa toimihenkilönä, iso pörssiyhtiö. MOLEMMISSA nuoret, itseni mukaan luettuna, ovat niitä ainoita joita saa kiinni vapaa-ajalla, ja joiden kanssa työvuorojen järjestely on jotenkin sujuvaa. Vaikka nuoremmat monesti vielä opiskelevat töiden päälle.  Näin esimies- ja asiantuntijaroolissa olen itse velvoitettu vastaamaan vapaa-ajallakin, mutta osalta vanhemmista kollegoista on turha odottaa tiukassa paikassa nopealla aikataululla vastausta toimistoaikojen jälkeen, mikä on sekin ihan ok. Omalla otannalla oman ja tuttujen työpaikoilta väite nuorten laiskuudesta on täysin puutaheinää.