IS: Työviesteihin ei haluta vastata, eikä oman alan keskusteluita seurata – Nuoret pitävät kiinni vapaa-ajasta

Antsander kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Meillä on nuoret, jotka tekevät korkeintaan kaksi vuoroa viikossa ja joka listoihin on useita päiviä, jotka on pakko saada vapaiksi. Esim. juhannuksena kukaan ei ole tulossa töihin. Sitten nämä viisikymppiset muutenkin 30 tuntia viikossa tekevät ottavat niitä lisävuoroja.

Höpö höpö. Itse olen kahdessa paikassa töissä, toisessa nykyään vähemmän (liikuntapaikka, kaupungin työntekijöitä osittain) ja toisessa toimihenkilönä, iso pörssiyhtiö. MOLEMMISSA nuoret, itseni mukaan luettuna, ovat niitä ainoita joita saa kiinni vapaa-ajalla, ja joiden kanssa työvuorojen järjestely on jotenkin sujuvaa. Vaikka nuoremmat monesti vielä opiskelevat töiden päälle.  Näin esimies- ja asiantuntijaroolissa olen itse velvoitettu vastaamaan vapaa-ajallakin, mutta osalta vanhemmista kollegoista on turha odottaa tiukassa paikassa nopealla aikataululla vastausta toimistoaikojen jälkeen, mikä on sekin ihan ok. Omalla otannalla oman ja tuttujen työpaikoilta väite nuorten laiskuudesta on täysin puutaheinää.

Tämä.

Jotta tähän asiaan saadaan edes jotain tolkkua niin kannattaa äänestää kokoomusta, keskustaa tai sinisiä. 

Itse olen 22v. Vastaan kaikkiin viesteihin, luen ja vastaan sähköposteihin iltaisin (tosin minulla on lähetyksissä ajastus, että ne lähtevät Outlookista vasta klo 06.00), teen 12-13h päivää 6pv/viikko ja minulla on 247 päivystys. Palkkaa tästä maksetaan lähempänä 10 000e/kk kun 5000e/kk. Rakastan työtäni ja elämääni, sääliksi käy ikäisiäni alisuorittajia. Olen ylempi toimihenkilö kandin papereilla.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 22v. Vastaan kaikkiin viesteihin, luen ja vastaan sähköposteihin iltaisin (tosin minulla on lähetyksissä ajastus, että ne lähtevät Outlookista vasta klo 06.00), teen 12-13h päivää 6pv/viikko ja minulla on 247 päivystys. Palkkaa tästä maksetaan lähempänä 10 000e/kk kun 5000e/kk. Rakastan työtäni ja elämääni, sääliksi käy ikäisiäni alisuorittajia. Olen ylempi toimihenkilö kandin papereilla.

No ei noilla palkoilla haittaiskaan asioita hoitaa työajan jälkeen, mutta tällä alle 2500€/kk palkalla en todellakaan työasioihin vapaa-ajalla koske.

Nousee Suomen uljas huomen jos vain työni teen

Kapo laiskat selliin paiskaa aina uudelleen

Eihän syyttä vetelyyttä vaadita tänään

Siksi yöhön ylityöhön kunniakseen jään

Nousuaika, tyhjä taika, tehdas raikaa: "Keppijumppaa!"

Eilen, tänään, huomenna

Tehdas antaa kaikkensa

Tyhjän päällä pelätään

Onko kohta sitäkään?

Jokainen pöytä on työpöytä

Jokainen päivä jättipotti

Linja-autot kuljettavat väkeä ees ja taas

Vessajonossa ei saa etuilla

Muista paikkani, raha ei tuo onnea

Muut ovat minua arvokkaampia

Tehdas on painonsa arvo kullassa

-lainaus kappaleesta "Tehdas" - YUP

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 22v. Vastaan kaikkiin viesteihin, luen ja vastaan sähköposteihin iltaisin (tosin minulla on lähetyksissä ajastus, että ne lähtevät Outlookista vasta klo 06.00), teen 12-13h päivää 6pv/viikko ja minulla on 247 päivystys. Palkkaa tästä maksetaan lähempänä 10 000e/kk kun 5000e/kk. Rakastan työtäni ja elämääni, sääliksi käy ikäisiäni alisuorittajia. Olen ylempi toimihenkilö kandin papereilla.

Itse en vaihtaisi, koska en tee mitään enemmällä rahalla kuin nyt tienaan. Saan 5500 euroa kuussa työstä it-alalla, sellaisesta jota ei tarvi tehdä kuin 9-17 arkisin, ilman tarvetta tehdä ylitöitä tai käyttää vapaa-aikaa työasioihin kuten sähköpostien katselu. Minulle vapaa-aika on arvokkaampaa kuin raha. 

Vierailija kirjoitti:

Monissa hommissa koko ajatus siitä että on erikseen vapaa-aika ja työaika on totaalisen vanhentunut. Ei kukaan maksa nk. asiantuntijaduuneissa siitä että kökötetään konttorilla vaan siitä että hoidetaan tietyt hommat ja pysytään mukana asioiden muutoksessa. Kyllä se vaatii aitoa kiinnostusta omaa alaa kohtaan ja halua seurata sen kehittymistä ilman tuntien ja minuuttien laskemista.

Tämä on juuri näin. Jos sinut on palkattu asiantuntijatehtäviin ja saat myös vastaavaa palkkaa, niin kyllä sitten on omaa alaa seurattava myös vapaa-ajalla ja jollakin tavalla vastattava viesteihinkin. Jos se ei kiinnosta, niin kaupan kassoille kannattaa sitten hakea.

Vierailija kirjoitti:

No maksaisi parempaa palkkaa.

Eihän se siitä ole kiinni. Myisitkö sinä vapaa-aikasi paremmasta palkasta?

Vierailija kirjoitti:

Rajojen asettaminen on ensimmäinen porras kaikissa työuupumuksen estämislistoissa. Vuosikymmenet tehdastyötä tehnyt voi aina jättää pitkänkin työpäivän jälkeen hommat taakseen ovien sulkeutuessa mutta joka viestintävälineestä vapaa-aikaan iskevät viestit omista töistä kellon ympäri syövät ihmisen jaksamisen nopeasti.

Tuo on se yleinen väärinkäsitys, että vain henkistä työtä tekevä voi uupua. Ei pidä paikkaansa! Itse palvelualalla, eikä työ todellakaan ole aina rajoittunut työaikaan. Etenkin edellisessä paikassa pomo viestitteli aamusta iltamyöhään, jopa yöllä. Piti päivystää ilman päivystyskorvausta, koko ajan valmiustila päällä. En osannut pitää puoliani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa hommissa koko ajatus siitä että on erikseen vapaa-aika ja työaika on totaalisen vanhentunut. Ei kukaan maksa nk. asiantuntijaduuneissa siitä että kökötetään konttorilla vaan siitä että hoidetaan tietyt hommat ja pysytään mukana asioiden muutoksessa. Kyllä se vaatii aitoa kiinnostusta omaa alaa kohtaan ja halua seurata sen kehittymistä ilman tuntien ja minuuttien laskemista.

Ai? Itse oon it-arkkitehti ja koodari enkä tee koskaan vapaa-ajallani töitä enkä mitään omaan alaani liittyvää (no: joskus pelaan tietokonepelejä sentään). Hyvin on pärjännyt ja asiakkaat ja oma esimies antavat hyvää palautetta. 

Itse olen pikemminkin sitä mieltä, että jos joutuu uhraamaan vapaa-aikaansa selvitäkseen työstään, on joko väärällä alalla (ei lahjoja ja kykyjä alalle, mitä joutuu kompensoimaan liikatyöllä) tai sitten on tehottomat oppimis- ja tiedonhakutekniikat (esim. luetaan paksuja opuksia sen sijaan että etsittäisiin netistä äkkiä täsmälleen se tieto mitä tarvii työssään).

Tai sitten on liikaa työtä yhdelle ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa hommissa koko ajatus siitä että on erikseen vapaa-aika ja työaika on totaalisen vanhentunut. Ei kukaan maksa nk. asiantuntijaduuneissa siitä että kökötetään konttorilla vaan siitä että hoidetaan tietyt hommat ja pysytään mukana asioiden muutoksessa. Kyllä se vaatii aitoa kiinnostusta omaa alaa kohtaan ja halua seurata sen kehittymistä ilman tuntien ja minuuttien laskemista.

Tämä on juuri näin. Jos sinut on palkattu asiantuntijatehtäviin ja saat myös vastaavaa palkkaa, niin kyllä sitten on omaa alaa seurattava myös vapaa-ajalla ja jollakin tavalla vastattava viesteihinkin. Jos se ei kiinnosta, niin kaupan kassoille kannattaa sitten hakea.

Ei muuten kannata. Me kovalla liksalla duunia tekevät piirrämme kaupoihin automaattikassojen seuraajia.

Toki jossain keräilyssä kotiin kuljetettavien kamojen osalta on vielä hetki hommia, asia kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajojen asettaminen on ensimmäinen porras kaikissa työuupumuksen estämislistoissa. Vuosikymmenet tehdastyötä tehnyt voi aina jättää pitkänkin työpäivän jälkeen hommat taakseen ovien sulkeutuessa mutta joka viestintävälineestä vapaa-aikaan iskevät viestit omista töistä kellon ympäri syövät ihmisen jaksamisen nopeasti.

Tuo on se yleinen väärinkäsitys, että vain henkistä työtä tekevä voi uupua. Ei pidä paikkaansa! Itse palvelualalla, eikä työ todellakaan ole aina rajoittunut työaikaan. Etenkin edellisessä paikassa pomo viestitteli aamusta iltamyöhään, jopa yöllä. Piti päivystää ilman päivystyskorvausta, koko ajan valmiustila päällä. En osannut pitää puoliani.

En ymmärrä miten työpäivänsä tietokoneen ääressä istuva ihminen voi uupua. Mikä voisi olla sen helpompaa

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 22v. Vastaan kaikkiin viesteihin, luen ja vastaan sähköposteihin iltaisin (tosin minulla on lähetyksissä ajastus, että ne lähtevät Outlookista vasta klo 06.00), teen 12-13h päivää 6pv/viikko ja minulla on 247 päivystys. Palkkaa tästä maksetaan lähempänä 10 000e/kk kun 5000e/kk. Rakastan työtäni ja elämääni, sääliksi käy ikäisiäni alisuorittajia. Olen ylempi toimihenkilö kandin papereilla.

Toiset arvostaa oman vapaa-aikansa korkeemmalle kuin työnsä. Ite oon sitä mieltä et teen töitä jotta voin elää. En elä sen takia että voisin tehä töitä. Pidän omasta työstäny, mutta silti pyrin valmistuun mahollisimman nopeesti jotta pääsis aikasemmin kotiin. En esim pidä mitään taukoja koko työpäivän aikana. Lukuunottamatta vessataukoo jos hätä yllättää. Teen päivän tehtävät ja lähen heti viettään vapaa-aikaa. Yleensä 8h työt tehty 6 tunnissa. Vaikka olisi työaikaa jäljellä niin en vastaa työnantajan puheluihin. Ne keskustelut voidaan hoitaa sit työpaikalla seuraavana päivänä. 

Nykyäänhän nuori ei pääse edes vakivirkaan kuin ihmeen kautta. Jotenkin paksulta se tuntuu, että työnantajalle on vain pakollinen kuluerä, joka heivataan pihalle ensimmäisestä rikkeestä, mutta työn eteen pitäisi silti olla valmis uhraamaan kaikki. Jos on työnantajalle vain kuluerä, miksi työnantajakaan olisi mitään muuta kuin palkanmaksaja?

Minä joustan mielelläni, jos sitä kompensoidaan tarpeeksi tai jos työnantaja joustaa takaisin. Jännä kyllä se ei koskaan mene näin päin, ja sen ehdottaminenkin saa suun mutrulleen. Hyväntekeväisyyttä en työnantajalle tee. Varsinkin kun tiedän firman tahkovan söpösti voittoa ja silti säästävän henkilöstökustannuksissa. 

Vapaalla ollaan vapaalla ja töissä ollaan töissä.

Aika harva loppujen lopuksi tekee työtä jota tulenpalavalla innolla ja motivaatiolla haluaa tehdä lähestulkoon joka päivä elämänsä loppuun asti. Sanoisin että ehkä maksimissaan 15% väestöstä on työssä johon heillä on sisäinen kutsumus. En tarkoita, että loput 85% inhoaisivat työtään, mutta työ on heille vain työtä. Sitä tehdään jotta saadaan rahaa, mitä pääsee sitten käyttämään asioihin joista oikeasti nauttii.

Itse olen tehnyt töitä useissa erilaisissa paikoissa, kaupassa, ravintolassa, postissa/varastossa, terveydenhuoltoalalla... Siltikään ei yksikään paikka ole ollut sellainen, että vapaa-ajallani tai lomillani odottaisin jo sormet syyhyten paluuta työn tekoon. Teen työtä vain, koska saan siitä elämiseen tarvittavan rahan. Vapaa-aikani käytän mieluummin kavereiden kanssa puuhasteluun, kaunokirjallisuuden lukemiseen, tanssimiseen ja itseni hemmotteluun. Jos rahaa olisi kuin kroisoksella eikä töissä tarvitsisi käydä, aloittaisin varmaan vakavammin tanssin harrastamisen ja panostaisin enemmän ystävyyssuhteisiini ympäri Suomen, en todellakaan menisi pyörittelemään toimistoon papereita tai hymyilemään ja palvelemaan asiakkaita yhtään minnekään.

Mä olen viime aikoina ihan tietoisesti opetellut siihen, etten seuraa firman kanavia työajan ulkopuolella. Nykyään osaan jopa kieltäytyä ylitöistä, mutta aika pitkää tuli oltua aikamoinen kynnysmatto. Hyödyinkö siitä mitään? En. Laiskat huithapelit porskuttavat menemään ihan samalla tavalla ja tunnolliset hoitavat heidänkin työnsä. Kiitosta ei tule kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Minä joustan mielelläni, jos sitä kompensoidaan tarpeeksi tai jos työnantaja joustaa takaisin. Jännä kyllä se ei koskaan mene näin päin, ja sen ehdottaminenkin saa suun mutrulleen. Hyväntekeväisyyttä en työnantajalle tee. Varsinkin kun tiedän firman tahkovan söpösti voittoa ja silti säästävän henkilöstökustannuksissa. 

Meillä sama. Äskettäin kyseltiin milloin haluaisin pitää kesälomani ja kun vastasin, alkoi voivottelu ettei se oikein olisi hyvä ajankohta. Ilmeisesti tuo kysely oli pelkkä muodollisuus ja lomat pidetään silloin kun työnantaja päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olen vain tavallinen hoitsu, minuakin ärsyttää, että esimies odottaa, että haukkana vastaan kotona nukkumapäivänä ja vapailla viesteihin. Jos pääsen töistä klo 7.15 ja panen nukkumaan, tulee kiukutteluja, jos en klo 10.00 vastaa työviestiin.

Joten äänestäisin myös, että vapaalla ei tarvitse lukea työpaikan sähköposteja

  Eihän sinun ole mikään pakko niihin työasioihin liittyviin viesteihin vastata vapaa-ajallasi. Jos vastaat, niin et ainakaan ilmaiseksi.

No en tietenkään vastaa, kun nukun työvuoron jälkeen. Mutta sitä jupinaa ja palautetta saa kuunnella, kun ei taaskaan oltu tärkeitä sähköposteja luettu ajoissa ja ne pitäisi lukea heti ja samana päivänä ja kuitata luetuiksi. Jotenkin todellisuudentaju mennyt tästä, että yövuoron jälkeen täytyy myös nukkua ja silloin ei sähköposteja lueta, eikä puhelimessa ole äänet päällä.

Ei varmaan ole kaikkien työpaikkojen ongelma, mutta meille nyt on sattunut tehotäti tiimivastaavaksi.

Olen itse työssä, jossa työajat saa päättää itse, kunhan työt on tehty annettuun päivämäärään mennessä. Silti on napinaa, jos et ole tavoitettavissa 24/7. Ilmoitin itse, että olen töissä aikavälillä X-Y. Jos on tulipalokiire, kysykää jotakuta toista. Yleensä ei ole niin kiire, etteikö sitä hommaa ehdi tekemään huomenna heti ensimmäiseksi, kun työpäivä taas alkaa. 

Jännästi vaan meillä vaihtuu työporukkaa ihan solkenaan.