IS: Työviesteihin ei haluta vastata, eikä oman alan keskusteluita seurata – Nuoret pitävät kiinni vapaa-ajasta

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 22v. Vastaan kaikkiin viesteihin, luen ja vastaan sähköposteihin iltaisin (tosin minulla on lähetyksissä ajastus, että ne lähtevät Outlookista vasta klo 06.00), teen 12-13h päivää 6pv/viikko ja minulla on 247 päivystys. Palkkaa tästä maksetaan lähempänä 10 000e/kk kun 5000e/kk. Rakastan työtäni ja elämääni, sääliksi käy ikäisiäni alisuorittajia. Olen ylempi toimihenkilö kandin papereilla.

Täällä voi kertoa ihan mitä vaan omasta työpaikastaan ja palkastaan, jopa valheita. Jokainen kuitenkin ymmärtää, ettei tuollaista paikkoja ole kovin montaa Suomessa, jos yhtään. Mitä järkeä siis sääliä ja suoraan sanoen haukkua niitä, jotka eivät sellaiseen pääse? Leuhkimista ja toisten dissaamista tuo on. Et vaikuta mukavalta ihmiseltä. 

Olen työssä, jossa oletuksena on ilta- ja viikonlopputyöt ilman korvausta jos on tarpeen. Vastapainoksi suuri vapaus työajoissa.ja hyvä palkka. Oon tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisivät edes muuten töitä, mutta kun nykynuoret (eivät kolmekymppiset vaan vielä nuoremmat) eivät kykene tekemään töitä! Heti, kun tulee vähänkin vaikeampi homma tai vähän työstressiä, jäädään saikulle!

Meillä taas vanhemmat naiset jäävät herkästi saikulle. Minä en jäänyt saikulle edes masennuksen takia, kun en uskaltanut.

N25

Meillä just naurettiin, kuinka nuoret jää saikulle jostain pikkuvaivasta, ja vanhat romut raahautuu töihin ihan samoilla vaivoilla vuodesta toiseen. Toki vanhat osaa myös hoitaa/hoidattaa niitä vaivoja fysioterapialla, liikunnalla ja hieronnalla.

Meillä suurin osa saikuttajista on 60+ ikäisiä, jotka oikein laskevat että onko kaikki vuoden saikkupäivät jo varmasti käytetty. Joka vaivasta juostaan lääkärissä ja yhtä vanha terkkari siellä komppaa, että "nyt kannattaa hoidattaa kaikki vaivat, eläkeläiset ei enää kiinnosta lääkäreitä". Siispä hiton pitkiä saikkuja jatkuvasti tällä eläkettä odottavalla porukalla, nuoremmat tekevät heidänkin työt ilman sijaisia ja mitään palkanlisiä. Siinä mielessä sopisi, että nuoremmatkin alkaisivat saikuttaa joka kynsivallintulehduksesta.

Hassua, meillä on just toistepäin.

Nuorilla on vilkkaampi sosiaalinen elämä, joten ne saa niitä pöpöjäkin useammin kun ovat kontaktissa useampien ihmisten kanssa, käyvät ehkä vielä jotain kouluja ja harrastavat ryhmissä ja käyvät ehkä baareissa. Tietysti he ovat keskimääräisesti enemmän jollain flunssasaikulla.

Ja oikeastaan ihan sama, jos ei koe ole työkunnossa ja lääkäri sen toteaa myös, niin sitten on ihan laillinen oikeis jäädä pois. Ei siinä ole mitään nokan koputtamista kenelläkään. Hyvä, että pitävät jaksamisestaan huolta eivätkä veny ja leiki marttyyria.

Itsekin burnoutin kokeneena sanon vaan että ei kannata tappaa itseään työllä. Ketään ei kiinnosta, jos tulet sairaana töihin ja menetät terveytesi. Ei siitä kukaan kiitä. Itse on pidettävä itsestään huolta ja vedettävä rajat, ei sitä kukaan muu tee sinun puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on liian suuret sosiaalituet. Kun rahaa ei tursuisi tekemättä mitään, kiinnostaisi myös työn tekeminenkin.

Työttömyyskorvaus on n. 520€ /kk nettona. Kuinka paljon tuosta voisi sinun mielestäsi leikata?

En minäkään vastaa mihinkään työ juttuihin vapaa-ajalla eikä yhtään vähempää kiinnosta seurata mitään työhön liittyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olen vain tavallinen hoitsu, minuakin ärsyttää, että esimies odottaa, että haukkana vastaan kotona nukkumapäivänä ja vapailla viesteihin. Jos pääsen töistä klo 7.15 ja panen nukkumaan, tulee kiukutteluja, jos en klo 10.00 vastaa työviestiin.

Joten äänestäisin myös, että vapaalla ei tarvitse lukea työpaikan sähköposteja

Yksi keino on hankkiutua viikonloppuna mökille jonnekin hevonperseeseen.

Ei paljoa auta haukkana puhelimeen vastaaminen, jos on 250 km:n päässä työpaikasta. Pomo joutuu kuitenkin soittamaan jollekin toiselle. Tähän vielä suojakänni päälle "olen ajokunnossa/mies on ajokunnossa klo 15 iltapäivällä". :D

Vastaan viestiin kun sen näen (olen työpaikan wa-ryhmässä omalla numerollani), työposteja en lue viikonloppuisin tai lomilla ja jos jotain kiinnostavaa webinaaria tmv. tulee vastaan vapaa-ajalla, niin osallistun jos ehdin.

Teen töitä sillä ajalla josta minulle maksetaan, vapaa-ajan sisältö on päätettävissäni.

Työsopparissa on tuntimäärä/kk, ja sen mukaan olen tehnyt sopimuksen työnanatajan kanssa siitä kuinka monta tuntia elämästäni olen myynyt hänelle.

Työajan ulkopuolella ei ole velvollisuutta työskennellä ilman erillistä korvausta, oli se sitten rahallinen tai tunti/tunnista-vapaa, tai miten vaan sovitaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen työssä, jossa oletuksena on ilta- ja viikonlopputyöt ilman korvausta jos on tarpeen. Vastapainoksi suuri vapaus työajoissa.ja hyvä palkka. Oon tyytyväinen.

Suuri vapaus työajoissa, mutta oletuksena illat ja viikonloput? No, jokainen tietysti näkee vapauden siellä, missä haluaa. 

Mä olen todella tarkka omasta vapaa-ajastani. Mulla on erillinen työpuhelin, joten en edes näe, jos siihen viestejä tai puheluita tulee silloin kun en ole töissä. Jos joku hätä tulisi, kyllä ne jonkun keinon keksii ottaa yhteyttä (esim. facebook,...toki oma numerokin löytyy henkilötiedoista HR:stä). En suostu venymään ja paukumaan. Teen kyllä välillä pidempää päivää, mutta ne menee liukumiin minuutilleen. Ammatillista kehittymistä teen nykyään lähinnä työaikana. Aikaisemmin käytin myös vapaa-aikaa siihen, mutta enää ei kiinnosta. Linkedininkin selaan enää vain työaikana.

Minusta on todella pelottavaa, että nykyään on normi ja odotusarvo, että asiantuntijalla on "palava intohimo" alaansa kohtaan ja hän käyttää paljon vapaa-aikaansa itsensä kehittämiseen omalla alallaan. Sehän tarkoittaa sitä, että työ todellakin valtaa koko elämän. En itse suostu siihen enää. Jos en pääse tästä enää eteenpäin työuralla, niin se ei haittaa. En oikeastaan haluakaan ylemmäs. Toisenlaisiin tehtäviin kyllä, mutta ei siihenkään itseopiskelu auta, koska niihin tarvitaan sitä työkokemusta ja sitä saa vain töistä.

En yhtään ihmettele, että työuupumus on niin yleistä tänä päivänä, kun meininki on mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työssä, jossa oletuksena on ilta- ja viikonlopputyöt ilman korvausta jos on tarpeen. Vastapainoksi suuri vapaus työajoissa.ja hyvä palkka. Oon tyytyväinen.

Suuri vapaus työajoissa, mutta oletuksena illat ja viikonloput? No, jokainen tietysti näkee vapauden siellä, missä haluaa. 

Ilta- ja viikonlopputyöt eivät ole normi, vaan niitä tulee ehkä 1-2 kertaan viikossa. Ja vapaudella tarkoitan, että päivisin voin tehdä paljon omia asioita ilman että mun tarvii ilmoitella siitä pomolle. Koen, että mulla on nykyään paljon enemmän vapautta kuin esim. joskus aikanaan kun teki 9-5 konttorityötä kellokortilla. Työnmäärä on kuitenkin ratkaisevaa ja se on ok-tasolla. 

Kovat on normit kun viikonlopputöitäkin on kahdesti viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Kovat on normit kun viikonlopputöitäkin on kahdesti viikossa.

Jos tekee pari tuntia viikonlopputöitä, niin se ei ole kovinkaan paljon. Jos vaihtokaupassa saa vapauden lähteä vaikka keskellä päivää hoitamaan omia asioita, ilman että kukaan kyselee perään.

Mutta jos tykkää tehdä 9-5 työtä, niin eiköhän niitäkin töitä löydy. Ei vain sovi minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olen vain tavallinen hoitsu, minuakin ärsyttää, että esimies odottaa, että haukkana vastaan kotona nukkumapäivänä ja vapailla viesteihin. Jos pääsen töistä klo 7.15 ja panen nukkumaan, tulee kiukutteluja, jos en klo 10.00 vastaa työviestiin.

Joten äänestäisin myös, että vapaalla ei tarvitse lukea työpaikan sähköposteja

Ei tarvitse vastata, ja miksi pitäisi? Hoitsun työ on pohjimmiltaan kuitenkin ns piian ja rengin työtä( en itseväheksy, mutta työnantajan suhtautuminen on sellaista). Miksi pitäisi omalla ajallaan jossain suorittavassa työssä kehittää osaamistaan ja ammattitaitoaan? Se on työnantajan velvollisuus ja tapahtuu työaikana. Eriasia, jos on jossain kovan palkan asiantuntijatehtävissä, niin kyllä silloin, mutta tavallisessa duunarityössä.....ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisivät edes muuten töitä, mutta kun nykynuoret (eivät kolmekymppiset vaan vielä nuoremmat) eivät kykene tekemään töitä! Heti, kun tulee vähänkin vaikeampi homma tai vähän työstressiä, jäädään saikulle!

Meillä taas vanhemmat naiset jäävät herkästi saikulle. Minä en jäänyt saikulle edes masennuksen takia, kun en uskaltanut.

N25

Meillä just naurettiin, kuinka nuoret jää saikulle jostain pikkuvaivasta, ja vanhat romut raahautuu töihin ihan samoilla vaivoilla vuodesta toiseen. Toki vanhat osaa myös hoitaa/hoidattaa niitä vaivoja fysioterapialla, liikunnalla ja hieronnalla.

Meillä suurin osa saikuttajista on 60+ ikäisiä, jotka oikein laskevat että onko kaikki vuoden saikkupäivät jo varmasti käytetty. Joka vaivasta juostaan lääkärissä ja yhtä vanha terkkari siellä komppaa, että "nyt kannattaa hoidattaa kaikki vaivat, eläkeläiset ei enää kiinnosta lääkäreitä". Siispä hiton pitkiä saikkuja jatkuvasti tällä eläkettä odottavalla porukalla, nuoremmat tekevät heidänkin työt ilman sijaisia ja mitään palkanlisiä. Siinä mielessä sopisi, että nuoremmatkin alkaisivat saikuttaa joka kynsivallintulehduksesta.

Ei vaan tuo porukka pitäisi päästää joko kokonaan eläkkeelle tai tekemään lyhennettyä työviikkoa tai -päivää. Kompensaationa siitä tulisi töitä nuoremmille. Eläkeikää pitäisi oikeasti laskea ja töitä helpottaa vanhemmalle väelle, koska sitten käy juuri näin, että saikuttavat. Uupumus voi vaivata monesta syystä minkä ikäisiä vain ja yksi syy on se kun työntekijöitä on liian vähän. Jaksaa nuoremmatkin paremmin kun on tarpeeksi työvoimaa jakamaan töitä.

Vasta oli lehdissä juttua miten sihteerien tarve on vähentynyt ja mikä ihme se on kun kaikki vanha paperityö siirtyy koneille muun työn oheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisivät edes muuten töitä, mutta kun nykynuoret (eivät kolmekymppiset vaan vielä nuoremmat) eivät kykene tekemään töitä! Heti, kun tulee vähänkin vaikeampi homma tai vähän työstressiä, jäädään saikulle!

Meillä taas vanhemmat naiset jäävät herkästi saikulle. Minä en jäänyt saikulle edes masennuksen takia, kun en uskaltanut.

N25

Meillä just naurettiin, kuinka nuoret jää saikulle jostain pikkuvaivasta, ja vanhat romut raahautuu töihin ihan samoilla vaivoilla vuodesta toiseen. Toki vanhat osaa myös hoitaa/hoidattaa niitä vaivoja fysioterapialla, liikunnalla ja hieronnalla.

Meillä suurin osa saikuttajista on 60+ ikäisiä, jotka oikein laskevat että onko kaikki vuoden saikkupäivät jo varmasti käytetty. Joka vaivasta juostaan lääkärissä ja yhtä vanha terkkari siellä komppaa, että "nyt kannattaa hoidattaa kaikki vaivat, eläkeläiset ei enää kiinnosta lääkäreitä". Siispä hiton pitkiä saikkuja jatkuvasti tällä eläkettä odottavalla porukalla, nuoremmat tekevät heidänkin työt ilman sijaisia ja mitään palkanlisiä. Siinä mielessä sopisi, että nuoremmatkin alkaisivat saikuttaa joka kynsivallintulehduksesta.

Ei vaan tuo porukka pitäisi päästää joko kokonaan eläkkeelle tai tekemään lyhennettyä työviikkoa tai -päivää. Kompensaationa siitä tulisi töitä nuoremmille. Eläkeikää pitäisi oikeasti laskea ja töitä helpottaa vanhemmalle väelle, koska sitten käy juuri näin, että saikuttavat. Uupumus voi vaivata monesta syystä minkä ikäisiä vain ja yksi syy on se kun työntekijöitä on liian vähän. Jaksaa nuoremmatkin paremmin kun on tarpeeksi työvoimaa jakamaan töitä.

Vasta oli lehdissä juttua miten sihteerien tarve on vähentynyt ja mikä ihme se on kun kaikki vanha paperityö siirtyy koneille muun työn oheen.

Tiedätkö kuinka kalliiksi tulisi tiputtaa eläkeikä esim. 60-vuoteen? Käytännössä tarkoittaisi, että eläkemaksuja pitäisi nostaa vähintään 40% nykyisestä. Tai tiputtaa eläkettä samassa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisivät edes muuten töitä, mutta kun nykynuoret (eivät kolmekymppiset vaan vielä nuoremmat) eivät kykene tekemään töitä! Heti, kun tulee vähänkin vaikeampi homma tai vähän työstressiä, jäädään saikulle!

Meillä taas vanhemmat naiset jäävät herkästi saikulle. Minä en jäänyt saikulle edes masennuksen takia, kun en uskaltanut.

N25

Meillä just naurettiin, kuinka nuoret jää saikulle jostain pikkuvaivasta, ja vanhat romut raahautuu töihin ihan samoilla vaivoilla vuodesta toiseen. Toki vanhat osaa myös hoitaa/hoidattaa niitä vaivoja fysioterapialla, liikunnalla ja hieronnalla.

Meillä suurin osa saikuttajista on 60+ ikäisiä, jotka oikein laskevat että onko kaikki vuoden saikkupäivät jo varmasti käytetty. Joka vaivasta juostaan lääkärissä ja yhtä vanha terkkari siellä komppaa, että "nyt kannattaa hoidattaa kaikki vaivat, eläkeläiset ei enää kiinnosta lääkäreitä". Siispä hiton pitkiä saikkuja jatkuvasti tällä eläkettä odottavalla porukalla, nuoremmat tekevät heidänkin työt ilman sijaisia ja mitään palkanlisiä. Siinä mielessä sopisi, että nuoremmatkin alkaisivat saikuttaa joka kynsivallintulehduksesta.

Ei vaan tuo porukka pitäisi päästää joko kokonaan eläkkeelle tai tekemään lyhennettyä työviikkoa tai -päivää. Kompensaationa siitä tulisi töitä nuoremmille. Eläkeikää pitäisi oikeasti laskea ja töitä helpottaa vanhemmalle väelle, koska sitten käy juuri näin, että saikuttavat. Uupumus voi vaivata monesta syystä minkä ikäisiä vain ja yksi syy on se kun työntekijöitä on liian vähän. Jaksaa nuoremmatkin paremmin kun on tarpeeksi työvoimaa jakamaan töitä.

Vasta oli lehdissä juttua miten sihteerien tarve on vähentynyt ja mikä ihme se on kun kaikki vanha paperityö siirtyy koneille muun työn oheen.

Sihteerien työ ei ole vähentynyt tai poistunut, päinvastoin. Sihteereitä ei vain enää palkata. Kallispalkkaiset asiantuntijat tekevät oman työnsä ohella sihteerien työt. Kuvitteleeko joku tosissaan että sihteerit pyörittelevät vain papereita, eikä tee mitään koneilla?

Via että pitäisi vapaa-ajalla vastailla työviesteihin? Aaahhahaa.

Saattaisin toki suostua, mutta meinaa sitten että tilille kilahtaa tuntuva kompensointi, jokaisesta vastauksesta.

Muussa tapauksessa työnantaja voi vetää näppii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työssä, jossa oletuksena on ilta- ja viikonlopputyöt ilman korvausta jos on tarpeen. Vastapainoksi suuri vapaus työajoissa.ja hyvä palkka. Oon tyytyväinen.

Suuri vapaus työajoissa, mutta oletuksena illat ja viikonloput? No, jokainen tietysti näkee vapauden siellä, missä haluaa. 

Ilta- ja viikonlopputyöt eivät ole normi, vaan niitä tulee ehkä 1-2 kertaan viikossa. Ja vapaudella tarkoitan, että päivisin voin tehdä paljon omia asioita ilman että mun tarvii ilmoitella siitä pomolle. Koen, että mulla on nykyään paljon enemmän vapautta kuin esim. joskus aikanaan kun teki 9-5 konttorityötä kellokortilla. Työnmäärä on kuitenkin ratkaisevaa ja se on ok-tasolla. 

Okei, tuon ymmärrän. Toisaalta minusta kuulostaa siltä, että yö- tai viikonlopputyöt eivät mitenkään oleellisesti vaikuta työsi vapauteen arkisin. Eiköhän tuollainen vapaus olisi mahdollista ihan ilman niitäkin. Eihän viikonlopputöitä kuitenkaan voi yksi yhteen niputtaa arkitöiden kanssa. Tarkoitan sitä, että jos sinä voit lähteä tiistaina tuosta vaan hammaslääkäriin ja siihen menee vaikka 2 tuntia, niin tuskin teet viikonloppuna just se kaksi tuntia korvaukseksi. Joskus on vähemmän, joskus enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa hommissa koko ajatus siitä että on erikseen vapaa-aika ja työaika on totaalisen vanhentunut. Ei kukaan maksa nk. asiantuntijaduuneissa siitä että kökötetään konttorilla vaan siitä että hoidetaan tietyt hommat ja pysytään mukana asioiden muutoksessa. Kyllä se vaatii aitoa kiinnostusta omaa alaa kohtaan ja halua seurata sen kehittymistä ilman tuntien ja minuuttien laskemista.

Siinä tapauksessa voi sitten järjestää asian niin, että alan seuraaminen on mahdollista työajan puitteissa. Edellisessä työpaikassani oli älytöntä, että kahvihuoneen pöydälle kannettiin koko ajan jotain ohjeistusta ja tiedotetta, jotka piti sitten kahvitauolla lukea. Usein ne jäi lukematta ja sitten tuli valitusta, kun kukaan ei ole mistään perillä.

No kun se koko ajatus työajasta ei ole relevantti. Ei kukaan maksa siellä konttorilla nököttämisestä vaan siitä että hoidetaan tietyt hommat.

No sitten teetetään hommat aliurakoitsijalla, joka on itse yrittäjä. Hälle pitää toki maksaa enemmän (ainakin yleensä).