IS: Työviesteihin ei haluta vastata, eikä oman alan keskusteluita seurata – Nuoret pitävät kiinni vapaa-ajasta

Oma pomoni on usein ihmetellyt närkästyneenä, kun en ole tietoinen mitä hän on postannut yrityksen Faceen ja Instaan. Itse en taas ymmärrä, miksi minun pitäisi niitä seurata, varsinkin omalla vapaa-ajalla. En halua tietää mitään työhön liittyvää työajan ulkopuolella.

Ei voisi työasiat vapaalla vähempää kiinnostaa.

Sosiaaliala ja 47v.

Joo itsekin muistan ajat muuttofirmassa.

Saat sen yhden palkattoman ruokatauon, ja kun söit vaikka varikolla , niin aina tuli joku ajojärjestelystä yms kertomaan seuraavan keikan detaileja.

Ilmoitat asiallisesti, " hei, mulla on nyt päivän ainut palautumishetki. Palaa asiaan 23 minuutin kuluttua."

Leimaannut heti " hankalaksi".

Sitten jos unohdit laittaa puhelimen äänettömälle pe iltana, niin se soi la 6:20, " tuutko hommii, meil on jengii saikul ".

Sama juttu lomilla, " tuut pari päivää painaa ja jatketaa lomaa loppupäästä, hirvee pula äijistä nyt".

Puhelin soi soi soi ja soi.

12ekuu / tunti, joo kiitti mulle riitti...

Raksalla kongi pelastaa aina, 15:30 kotiin, ja seuraavana arkena jatkuu 7:00, ei poikkeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on liian suuret sosiaalituet. Kun rahaa ei tursuisi tekemättä mitään, kiinnostaisi myös työn tekeminenkin.

Ja miten sinä taukki kuvittelet tämän liittyvän sosiaalitukiin?

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen näin lähellä eläkeikää nuorten tapaa, työt työnä ja vapaa-aika vapaa-aikana. Kun ne yt:t tulee, ei siitä venymisestä ja joustamisesta useimmiten mitään kunniaa saa. Terveys vaan menee. Laita perhe ja ystävät etusijalle. Heistä on iloa työuran jälkeenkin. Itse alkoi esimiehen niuhotus pänniä ja sanoin itseni irti vuosi sitten. Rahaa vähemmän, mutta olen oman ajankäyttöni herra (tai rouva).

Ihan kaikkea en allekirjoita tästä kommentista mutta toi pitää niin paikkansa mitä sanot yt-neuvotteluista. Niin tulee vaan irtisanotuiksi kaikki joustaneet, venyneet, korvaamattomat puurtajatyhdessä laiskojen työtävieroksuvien kanssa. Monella pomolla on outoja ajatuksia joustosta ja sitoutumisesta. Useimmitne se tarkoittaa, että työntekijä tekee ylitöitä ilman korvausta ja on hiljaa kun tulee irtisanotuksi.

Minä en ole enää nuori ja töitä olen tehnyt 32 vuotta. Olen 48 vuotias ja uudessa työpaikassani ollut nyt vajaa 1,5 vuotta.

Edellisessä työpaikassani olin yli 23 vuotta. Minulle maksettiin oman puhelimen käytöstä puhelinkulukorvausta ja tavallaan olin 24h vuorokaudessa käytettävissä. Siis henk.koht. numeroni oli sama kuin työnumeroni. Joskus ketutti kun joku mm. soitti viikonloppuna kertoen, että kopiokone lakkasi toimimasta jne ..... Lomalla piti pitää puhelin äänettömällä ettei puhelut häiritse jne. Olin pienipalkkanen yms. Elin kuitenkin sitä elämää täysillä, kaikessa mukana ja kaikkeni antaen. Sanotaanko näin, että järjestin myös työyhteisööni lisää laskutettavaa jne. Olin välillä aika poikki.

Silti se päivä tuli "tuotannolliset ja taloudelliset" syyt ja aikani oli lähteä ja alkuun se oli shokki.

Pääsin ensimmäiseen työpaikkaan johon hain = tämä uusi nyt. Työpaikka on hyvä ja parempi palkkakin. Ainoa vaatimukseni oli työpuhelin jonka voin sulkea viikonlopuksi. Olen tunnollinen ja teen aina parhaani, mutta joku ero on nyt. Tiedostan, että "työ on vain työtä". En ole samalla lailla valmis elämään työni kautta. Samanlaista tunnesidettä ei töihin ole. Olen jotenkin tiedostanut, että kuitenkin olen vain hyödyke talolle ja suruttahan ihmisiä potkitaan pois. Joustan kyllä töissä tarvittaessa koska tiimini on täynnä ihania ihmisiä, mutta esimerkiksi vapaa-aikaani en halua sotkea yhtäkään työpaikkani ihmistä. Minkäänlaisiin yhteisiin vapaa-ajalla tapahtuviin rientoihin en kaipaa yms.

Olen viiskymppinen pätkätyöläinen.

Olen joskus myynyt kuukausipalkkaa vastaan enemmän kuin työpanokseni. Meni yöunet, tuli lääkitys. Ajattelin, että pitää uskoa ja sitoutua ja priorisoida työnantaja.

Arvatkaa vaan, millä työnantaja palkitsi tämän? Potkuilla tietty.

Tällä hetkellä pää on paremmassa kunnossa, lääkkeitä en tarvitse. Enkä todellakaan aio antaa vapaa-aikaani enää kenellekään työnantajalle. Täyden työpanoksen kyllä aina kyseessä olevan projektin ajaksi, mutta mieluummin lähden silloin kun olen vielä käyttökelpoinen enkä enää tuloslaskelman turha kulurivi.

Mikäli minulla olisi oikeasti mielekäs työpaikka ja urakehitysmahdollisuuksia, seuraisin taatusti ammattikirjallisuutta ja lukisin sähköposteja silloin tällöin vapaa-ajallanikin.

Nyt teen raskasta kolmivuorotyötä eikä töissä ehdi edes sähköpostia aukaista ja palkka on täysin ala-arvoinen vastuusen nähden ja pas ka vaan lisääntyy vuosi vuodelta kauniista puheista huolimatta. Kehittymisestä ja vapaaehtoisesta lisäkouluttautumisesta ei makseta mitään, eikä se avaa juuri uusia oviakaan. En avaa sähköpostiani juuri koskaan, jos en tiedä että sinne on tullut jokin henkilökohtainen juttu, vaikkapa työsopimusasia. Pitäkää tunkkinne.

Vanha aloitus, mutta ap kysyy: kuka haluaa palkata henkilön, jonka kiinnostus alaa kohtaa on nolla? Ei varmaan kukaan, mutta nuo hänen antamansa esimerkit eivät kerro ihmisistä, joiden kiinnostus alaa kohtaan on nolla. Ne kertovat ihmisistä, jotka osaavat asettaa terveet rajat työnteolle ja vapaa-ajalle. 

Vierailija kirjoitti:

Monissa hommissa koko ajatus siitä että on erikseen vapaa-aika ja työaika on totaalisen vanhentunut. Ei kukaan maksa nk. asiantuntijaduuneissa siitä että kökötetään konttorilla vaan siitä että hoidetaan tietyt hommat ja pysytään mukana asioiden muutoksessa. Kyllä se vaatii aitoa kiinnostusta omaa alaa kohtaan ja halua seurata sen kehittymistä ilman tuntien ja minuuttien laskemista.

Suurin osa duuneista on asiantuntijaduuneja. Kyllä muurari on oman alansa asiantuntija ja sairaanhoitaja omansa. Jos homma on jotain mitä tekisi muutenkin vapaa-ajallaan tai toisaalta huippupalkattua tai oman startupin rakentamista niin tällöin kiinnostaisi ja seuraisin. Normaalissa työssä lasketaan minuutteja ja tunteja, koska niistä maksetaan. Ymmärrän jonkun oman alan julkaisun seuraamisen, jatkuvaa käytettävissä olemista en.

Vierailija kirjoitti:

Minusta oman alan seuraaminen puhtaasti itsensä kehittämisen näkökulmasta ei ole työaikaa. Sitten taas jos käsketään lukemaan jotain työhön liittyvää, tai käymään joku koulutus, se on työaikaa selkeästi.

Ammatilliseen kiinnostukseen kuuluu jossain määrin ammattitaidon ylläpito ja kehittäminen. Jos sitä ei missään määrin halua tehdä muuten kuin työaikana, ei minusta ole kovin hyvä työntekijä. Ne aidosti kiinnostuneet ja innostuneet kyllä erottuvat edukseen.

Täytyy tietenkin myös osata ottaa se aika palautumiseen ja vapaaseen. Tasapainoilua kaiken yhteensovittaminen lopulta on.

En ylläpidä tai kehitä työhöni liittyviä asioita vapaa-ajalla, jonka nimestä kuulee että se on vapaata töistä. Työhön ja työmatkoihin (ennen koronaa) voi mennä 10 tuntia päivässä ja nukkuakin pitäisi. Sitä aidosti vapaata aikaa voi olla kotitöiden jälkeen noin 4 tuntia päivässä ja vietän sen mieluiten muuten. Viikonlopuksikin on yleensä tekemistä. Voin seurata ammattijulkaisua, mutta en kehitä itseäni vapaa-ajallani. Töissä olen tehokas. Senkus palkkaat niitä muita, ihan vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 22v. Vastaan kaikkiin viesteihin, luen ja vastaan sähköposteihin iltaisin (tosin minulla on lähetyksissä ajastus, että ne lähtevät Outlookista vasta klo 06.00), teen 12-13h päivää 6pv/viikko ja minulla on 247 päivystys. Palkkaa tästä maksetaan lähempänä 10 000e/kk kun 5000e/kk. Rakastan työtäni ja elämääni, sääliksi käy ikäisiäni alisuorittajia. Olen ylempi toimihenkilö kandin papereilla.

Kyllä minäkin tuolla palkalla vastailisin epäpätevillä papereillasi, enkä olisi alisuoriutuja.

Vierailija kirjoitti:

Esim KTM hakee paikkaa ja sitä paikkaa hakee 200 muuta ja kysytään onko mahdollista tehdä joskus ylitöitä ja vastaa että ei niin se on siinä.

Voin uskoa, että näin on, mutta eikö tuolla alalla ihmiset nyt yleensä ole rahan perään ja kehuskelevat ylitöillään ja odottavat sitä muiltakin. Missä on kaupallisen alan yrittäjät, jotka kertovat, että meillä tehdään leppoisasti töitä?

Ammatinvalintakysymys siis. Jos ei halua olla samanlainen, niin voi laittaa oman firman pystyyn ja tehdä töitä vain 9-15, ma-ke. 

Ei ole vaikea arvata kuka lähtee seuraavissa yt-neuvotteluissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa hommissa koko ajatus siitä että on erikseen vapaa-aika ja työaika on totaalisen vanhentunut. Ei kukaan maksa nk. asiantuntijaduuneissa siitä että kökötetään konttorilla vaan siitä että hoidetaan tietyt hommat ja pysytään mukana asioiden muutoksessa. Kyllä se vaatii aitoa kiinnostusta omaa alaa kohtaan ja halua seurata sen kehittymistä ilman tuntien ja minuuttien laskemista.

Suurin osa duuneista on asiantuntijaduuneja. Kyllä muurari on oman alansa asiantuntija ja sairaanhoitaja omansa.

No nyt minä ymmärrän, miksi av:lla kaikki ovat oman alansa asiantuntijaduuneissa. Siihen kuuluvat kaikki välinehuoltajista ja bussikuskeista alkaen. 

Tämän päivän urbaanissa kiireessä yksi keino välttää stressiä ja varsin tehokaskin vielä on pitää työ ja vapaa-aika erillään toisistaan.

On aloja joilla edellytetään olemista työnantajan käytettävissä 24h, mutta näille maksetaan siitä erillistä päivystyslisää ja lisäksi se on yleensä määrävälein toistuvaa, eikä 365 vrk/vuosi olevaa.

Firmojen johtajien edellytetään olevan yhtiön käytettävissä kun firman tarve vaatii, mutta heillä onkin sitten palkkauskin sen mukaista.

Vierailija kirjoitti:

Miten te, jotka vedätte tiukan rajan työn ja vapaa-ajan välille, saatte oikein pitää työnne? Meillä tulisi aika nopeasti seurauksia, jos ei olisi tavoitettavissa ja vuorot voi vaihtua tai muuttua vaikka parin tunnin varoitusajalla. Ja surkeasti palkattu duunarityö kyseessä.

Todella surullinen kommentti. Minä en tuollaista työtä jaksaisi. Luulisin, että vastaus kysymykseesi useimmilla on se, ettei heillä vedetä työntekijöitä noin koville. Inhimillisempiäkin työnantajia on, mutta ehkä ei sinun alallasi. 

Vierailija kirjoitti:

On todella raivostuttavaa, kun työpaikalta härkätään jopa sairaslomalta. Pahin oli nyt, kun olen influenssassa kotona niin pomo oletti, että etänähän mä voi tehdä sitten sovitut jutut. Sitten kun sanoin, etten oikeasti pysty, niin alkoi kyselemään että mistäs mä olen tän pöpön saanut ja syyllisti siitä, että ei pidä kerätä kaikkia pöpöjä itseensä.

Olen ollut viiden vuoden aikana vain kaksi kertaa sairaslomalla ja molemmilla kerroilla paha flunssa (keuhkoputkissa). Ekalla kerralla menin töihin tunnollisena ja päädyin lopulta pitkään sairastelukierteeseen, kun en levännyt. Nyt enää uhraa itseäni vaikka miten syyllistäisi.

Ihan normitapa meillä on myös soitella vielä iltakymmeneltä ihan ihme asioita liittyen projektiin jne. Olen tosi tunnollinen työntekijä ja juuri tämän takia mua härkätään koko ajan, esimies ohjaa usein harkkojakin mulle ja sysää muitten töitä mulle, koska olen niin tehokas.

Selvisin tästä käymällä juttelemassa tän lähimmän esimiehen esimiehelle ja kerroin, että palan loppuun jos imetään kaikki mehut. Tilanne parani vähän, koska tää ylin pomo osasi hoitaa asiat niin, että lähin esimieheni ei saanut tietää käyneeni siellä.

Rakastan mun työtä, mutta en enempää kuin terveyttäni. Rajat on pakko vetää, eikä uhrautua.

Nimim. sairaslomalla ja silti töitä eilen tehneenä

Olin saikulla 9 €/pv -työstä ja mulle soiteltiin saikulla useamman kerran. Joka kerta eri pikkupomo yritti maanitella töihin. Kieltäydyin ja kiitoksena siitä en saanut oikeaa työsopimusta, mitä mulle luvattiin ja samalla meni luultavasti maine työmarkkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 22v. Vastaan kaikkiin viesteihin, luen ja vastaan sähköposteihin iltaisin (tosin minulla on lähetyksissä ajastus, että ne lähtevät Outlookista vasta klo 06.00), teen 12-13h päivää 6pv/viikko ja minulla on 247 päivystys. Palkkaa tästä maksetaan lähempänä 10 000e/kk kun 5000e/kk. Rakastan työtäni ja elämääni, sääliksi käy ikäisiäni alisuorittajia. Olen ylempi toimihenkilö kandin papereilla.

Säälittele rauhassa. Voisin minä ehkä vuoden tehdä tuollaista työtä, jäisi kauheasti rahaa säästöön, mutta ei tuo muuten kuulosta yhtään kiinnostavalta. Hyvä, että sinä tykkäät. 

Tein muinoin yhden projektin, josa halusivat palaveerata jatkuvasti, ja aina iltaisin ja viikonloppuisin. Minun läsnäoloni ei ollut useimmissa näissä välttämätöntä, vaan oma osuuteni alkoi vasta, kun muut saivat hommat sumplittua alkuun. Mulle ei maksettu kokouspalkkioita, eikä yhtään ylimääräistä tällaisesta työstä, vain tuloksesta. Sanoin etten osallistu, enkä osallistunut. Hyvin saatiin projekti silti maaliin ja lopputulos on hieno ja kaikki kehuivat panostani. Onneksi en omia viikonloppujani pilannut istumalla turhissa kokouksissa.

Minusta on ihan terveydestään huolehtimista, ettei ole työssä jatkuvasti. Yrittäjänä joutuu joustamaan, mutta työntekijän ei tulisi venyä joka suuntaan. Useimmat noista jutuistakin on ihan turhia, vain esimiehen/työnantajan omia myhäilyjä, eikä niillä ole tiedon/tehokkuuden kannalta mitään väliä, päin vastoin.