Lue keskustelun säännöt.
Meille on tulossa n 2000-3000e hintainen remontti jota varten on koitettu säästää rahaa. Anoppi ei vaan ymmärrä
08.04.2019 |
Miksi meillä on kasassa nyt vasta vain 1000e vaikka ollaan 3kk säästetty. Olen siis raskaana, lapsi syntyy kesällä joten olisi hyvä jos rempan saisi sitä ennen tehtyä, siitä kaikki on samaa mieltä.
Mies on matalapalkka-alalla kokoaikaisena ja itse myös matalapalkka-alalla osa-aikatyössä. Lapsia ei ole ennestään, eikä ehkä tehdäkkään enempää tämän tulevan lapsen jälkeen. Remontti on pakollinen lisäeristysremontti jotta asuntomme yläkerrasta ei karkaa kaikki lämpö harakoille. Viime talvi oli ostamassamme talossa ensimmäinen ja sähkölaskut oli kuussa 500e luokkaa. Lisäksi lainanlyhennys toiset saman verran. Vesi tulee onneksi omasta kaivosta niin siitä ei tarvitse maksaa. :) autovakuutukset joka 3.kk on yhteensä kahdesta autosta 300e, polttoaineet vie kuussa 300-400e väliltä koska työmatkat on pitkiä. Puhelinlaskut 80e kotinetillä. Lisäksi meillä on pari kissaa ja koira.
Mies saa verojen jälkeen kuussa 1400e käteen, itselle tulee 700e. Eli 2100e tuloja ja joka kk pakollisia menoja 1500e ilman ruoka yms kuluja. Ollaan saatu kuitenkin 1000e säästöön 3kk aikana vaikka on ostettu käytettynä lapselle tarvikkeitakin. Anopin mielestä olisi kuulunut saada enemmän säästöön, onko anoppi oikeassa?
Kommentit (145)
Joku häikkää tässä AP:n tekemässä laskelmassa. En vain usko, että kaksihenkinen perhe tulisi toimeen 260e kuussa varsinkin, jos toinen on raskaana mikä yeisemmin tarkoittaa, että varsinkin ruokakuluja ja ym tulee enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vielä sanoa että tässä keskustelussa kyllä suomalaisuus kukkii. Kel onni on se onnen kätketköön toimii näemmä toisinkin päin.
Itsellä hiukan vaikeaa samaistua näihin "eihän anopille voi kertoa kuin puistoreissuista, miksi ihmeessä lavertelet raha-asiasi muille"-kommentteihin. Minä puhun sekä äitini että anoppikokelaani kanssa paljon muustakin kuin puistokävelyistä, myös vaikeista asioista ja rahasta. Ei mulle tai anopilleni ole vaikea sanoa että rahat on loppu. Anoppi siis jäi yt:ssä työttömäksi ja painii rahavaikeuksien kanssa hänkin. Tuntuisi todella kummalliselta jos tavatessamme nämä elämää kohtalaisesti hallitsevat jutut pitäisi jotenkin lakaista maton alle ja pitää sisällään.
Ehkä olen oman sukuni kanssa vaan tottunut ihan erilaiseen menoon kuin av:n normi. Tuntuisi oikeastaan kiusalliselta puhua läheisten kanssa jostain pinnallisesta ja turhasta, kuten nyt siitä puistokävelystä.
Ymmärrän että kaikkien anoppien ja äitien kanssa ei voi olla näin läheinen, mutta onko tällä palstalla ollenkaan muita kuin kauhu-anoppeja?
/18
Ei kyse ole siitä millainen anoppi on vaan siitä, että perheellä pitää olla rajat. Muuten niitä ei sitten saa missään, vaan sitten sukulaiset sekaantuvat kaikkeen. Alusta asti on tärkeää vetää ne. Silloin välit pysyvätkin hyvinä, eikä rajoista tarvitse riidellä.
Juuri tätä tarkoitan. Itselleni täysin vierasta että pitäisi erikseen vetää jotkut rajat, ja varsinkin se että rajat tarkoittavat sitä ettei raha-asioista voi keskustella.
Onko kaikilla täällä siis lähipiirin ihmiset sellaisia, jotka tyyliin muuttavat omatoimisesti viereiseen taloon ja tulevat samaan työpaikkaan jos keskustelut sisältävät muutakin kuin kuvauksia kävelyreissuista?
/18
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vielä sanoa että tässä keskustelussa kyllä suomalaisuus kukkii. Kel onni on se onnen kätketköön toimii näemmä toisinkin päin.
Itsellä hiukan vaikeaa samaistua näihin "eihän anopille voi kertoa kuin puistoreissuista, miksi ihmeessä lavertelet raha-asiasi muille"-kommentteihin. Minä puhun sekä äitini että anoppikokelaani kanssa paljon muustakin kuin puistokävelyistä, myös vaikeista asioista ja rahasta. Ei mulle tai anopilleni ole vaikea sanoa että rahat on loppu. Anoppi siis jäi yt:ssä työttömäksi ja painii rahavaikeuksien kanssa hänkin. Tuntuisi todella kummalliselta jos tavatessamme nämä elämää kohtalaisesti hallitsevat jutut pitäisi jotenkin lakaista maton alle ja pitää sisällään.
Ehkä olen oman sukuni kanssa vaan tottunut ihan erilaiseen menoon kuin av:n normi. Tuntuisi oikeastaan kiusalliselta puhua läheisten kanssa jostain pinnallisesta ja turhasta, kuten nyt siitä puistokävelystä.
Ymmärrän että kaikkien anoppien ja äitien kanssa ei voi olla näin läheinen, mutta onko tällä palstalla ollenkaan muita kuin kauhu-anoppeja?
/18
Ei kyse ole siitä millainen anoppi on vaan siitä, että perheellä pitää olla rajat. Muuten niitä ei sitten saa missään, vaan sitten sukulaiset sekaantuvat kaikkeen. Alusta asti on tärkeää vetää ne. Silloin välit pysyvätkin hyvinä, eikä rajoista tarvitse riidellä.
Juuri tätä tarkoitan. Itselleni täysin vierasta että pitäisi erikseen vetää jotkut rajat, ja varsinkin se että rajat tarkoittavat sitä ettei raha-asioista voi keskustella.
Onko kaikilla täällä siis lähipiirin ihmiset sellaisia, jotka tyyliin muuttavat omatoimisesti viereiseen taloon ja tulevat samaan työpaikkaan jos keskustelut sisältävät muutakin kuin kuvauksia kävelyreissuista?
/18
Mistä ihmeestä sinä puhut? Et ole ikinä kuullut rajoista? Ala nyt herran tähden ottaa selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vielä sanoa että tässä keskustelussa kyllä suomalaisuus kukkii. Kel onni on se onnen kätketköön toimii näemmä toisinkin päin.
Itsellä hiukan vaikeaa samaistua näihin "eihän anopille voi kertoa kuin puistoreissuista, miksi ihmeessä lavertelet raha-asiasi muille"-kommentteihin. Minä puhun sekä äitini että anoppikokelaani kanssa paljon muustakin kuin puistokävelyistä, myös vaikeista asioista ja rahasta. Ei mulle tai anopilleni ole vaikea sanoa että rahat on loppu. Anoppi siis jäi yt:ssä työttömäksi ja painii rahavaikeuksien kanssa hänkin. Tuntuisi todella kummalliselta jos tavatessamme nämä elämää kohtalaisesti hallitsevat jutut pitäisi jotenkin lakaista maton alle ja pitää sisällään.
Ehkä olen oman sukuni kanssa vaan tottunut ihan erilaiseen menoon kuin av:n normi. Tuntuisi oikeastaan kiusalliselta puhua läheisten kanssa jostain pinnallisesta ja turhasta, kuten nyt siitä puistokävelystä.
Ymmärrän että kaikkien anoppien ja äitien kanssa ei voi olla näin läheinen, mutta onko tällä palstalla ollenkaan muita kuin kauhu-anoppeja?
/18
Ei kyse ole siitä millainen anoppi on vaan siitä, että perheellä pitää olla rajat. Muuten niitä ei sitten saa missään, vaan sitten sukulaiset sekaantuvat kaikkeen. Alusta asti on tärkeää vetää ne. Silloin välit pysyvätkin hyvinä, eikä rajoista tarvitse riidellä.
Juuri tätä tarkoitan. Itselleni täysin vierasta että pitäisi erikseen vetää jotkut rajat, ja varsinkin se että rajat tarkoittavat sitä ettei raha-asioista voi keskustella.
Onko kaikilla täällä siis lähipiirin ihmiset sellaisia, jotka tyyliin muuttavat omatoimisesti viereiseen taloon ja tulevat samaan työpaikkaan jos keskustelut sisältävät muutakin kuin kuvauksia kävelyreissuista?
/18
Mistä ihmeestä sinä puhut? Et ole ikinä kuullut rajoista? Ala nyt herran tähden ottaa selvää.
Juuri sitähän koitan tässä tehdä. En ole koskaan ollut tilanteessa jossa olisi ollut tarpeen vetää jotain ihmeellisiä rajoja. Haluaisin tietää näistä lisää.
Pointti on siis se, että vaikka keskustelen läheisteni kanssa (appivanhemmat mukaanlukien) myös vaikeista asioista, eivät he edelleenkään asu meillä tai hoida tilejämme. Tarkoittaako siis rajanveto yksinkertaisesti sitä että mistään ei oikein voi puhua, etteivät vaan muut ihmiset tietäisi muustakin kuin niistä kävelyretkistä? Minä puhun työkavereiden ja hyvänpäiväntuttujen kanssa tuollaisista, lähipiirin kanssa useimmiten jostain aivan muusta.
Minä en nyt oikeasti tiedä enää mistä tässä puhutaan, valaiskaa joku rajatonta.
/18
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vielä sanoa että tässä keskustelussa kyllä suomalaisuus kukkii. Kel onni on se onnen kätketköön toimii näemmä toisinkin päin.
Itsellä hiukan vaikeaa samaistua näihin "eihän anopille voi kertoa kuin puistoreissuista, miksi ihmeessä lavertelet raha-asiasi muille"-kommentteihin. Minä puhun sekä äitini että anoppikokelaani kanssa paljon muustakin kuin puistokävelyistä, myös vaikeista asioista ja rahasta. Ei mulle tai anopilleni ole vaikea sanoa että rahat on loppu. Anoppi siis jäi yt:ssä työttömäksi ja painii rahavaikeuksien kanssa hänkin. Tuntuisi todella kummalliselta jos tavatessamme nämä elämää kohtalaisesti hallitsevat jutut pitäisi jotenkin lakaista maton alle ja pitää sisällään.
Ehkä olen oman sukuni kanssa vaan tottunut ihan erilaiseen menoon kuin av:n normi. Tuntuisi oikeastaan kiusalliselta puhua läheisten kanssa jostain pinnallisesta ja turhasta, kuten nyt siitä puistokävelystä.
Ymmärrän että kaikkien anoppien ja äitien kanssa ei voi olla näin läheinen, mutta onko tällä palstalla ollenkaan muita kuin kauhu-anoppeja?
/18
Ei kyse ole siitä millainen anoppi on vaan siitä, että perheellä pitää olla rajat. Muuten niitä ei sitten saa missään, vaan sitten sukulaiset sekaantuvat kaikkeen. Alusta asti on tärkeää vetää ne. Silloin välit pysyvätkin hyvinä, eikä rajoista tarvitse riidellä.
Juuri tätä tarkoitan. Itselleni täysin vierasta että pitäisi erikseen vetää jotkut rajat, ja varsinkin se että rajat tarkoittavat sitä ettei raha-asioista voi keskustella.
Onko kaikilla täällä siis lähipiirin ihmiset sellaisia, jotka tyyliin muuttavat omatoimisesti viereiseen taloon ja tulevat samaan työpaikkaan jos keskustelut sisältävät muutakin kuin kuvauksia kävelyreissuista?
/18
Mistä ihmeestä sinä puhut? Et ole ikinä kuullut rajoista? Ala nyt herran tähden ottaa selvää.
Juuri sitähän koitan tässä tehdä. En ole koskaan ollut tilanteessa jossa olisi ollut tarpeen vetää jotain ihmeellisiä rajoja. Haluaisin tietää näistä lisää.
Pointti on siis se, että vaikka keskustelen läheisteni kanssa (appivanhemmat mukaanlukien) myös vaikeista asioista, eivät he edelleenkään asu meillä tai hoida tilejämme. Tarkoittaako siis rajanveto yksinkertaisesti sitä että mistään ei oikein voi puhua, etteivät vaan muut ihmiset tietäisi muustakin kuin niistä kävelyretkistä? Minä puhun työkavereiden ja hyvänpäiväntuttujen kanssa tuollaisista, lähipiirin kanssa useimmiten jostain aivan muusta.
Minä en nyt oikeasti tiedä enää mistä tässä puhutaan, valaiskaa joku rajatonta.
/18
Googleta.
Ydinperheessä, varsinkin lapsiperheessä, pitää olla rajat. On se perhe, sitten sukulaiset, ystävär jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vielä sanoa että tässä keskustelussa kyllä suomalaisuus kukkii. Kel onni on se onnen kätketköön toimii näemmä toisinkin päin.
Itsellä hiukan vaikeaa samaistua näihin "eihän anopille voi kertoa kuin puistoreissuista, miksi ihmeessä lavertelet raha-asiasi muille"-kommentteihin. Minä puhun sekä äitini että anoppikokelaani kanssa paljon muustakin kuin puistokävelyistä, myös vaikeista asioista ja rahasta. Ei mulle tai anopilleni ole vaikea sanoa että rahat on loppu. Anoppi siis jäi yt:ssä työttömäksi ja painii rahavaikeuksien kanssa hänkin. Tuntuisi todella kummalliselta jos tavatessamme nämä elämää kohtalaisesti hallitsevat jutut pitäisi jotenkin lakaista maton alle ja pitää sisällään.
Ehkä olen oman sukuni kanssa vaan tottunut ihan erilaiseen menoon kuin av:n normi. Tuntuisi oikeastaan kiusalliselta puhua läheisten kanssa jostain pinnallisesta ja turhasta, kuten nyt siitä puistokävelystä.
Ymmärrän että kaikkien anoppien ja äitien kanssa ei voi olla näin läheinen, mutta onko tällä palstalla ollenkaan muita kuin kauhu-anoppeja?
/18
Ei kyse ole siitä millainen anoppi on vaan siitä, että perheellä pitää olla rajat. Muuten niitä ei sitten saa missään, vaan sitten sukulaiset sekaantuvat kaikkeen. Alusta asti on tärkeää vetää ne. Silloin välit pysyvätkin hyvinä, eikä rajoista tarvitse riidellä.
Juuri tätä tarkoitan. Itselleni täysin vierasta että pitäisi erikseen vetää jotkut rajat, ja varsinkin se että rajat tarkoittavat sitä ettei raha-asioista voi keskustella.
Onko kaikilla täällä siis lähipiirin ihmiset sellaisia, jotka tyyliin muuttavat omatoimisesti viereiseen taloon ja tulevat samaan työpaikkaan jos keskustelut sisältävät muutakin kuin kuvauksia kävelyreissuista?
/18
Mistä ihmeestä sinä puhut? Et ole ikinä kuullut rajoista? Ala nyt herran tähden ottaa selvää.
Juuri sitähän koitan tässä tehdä. En ole koskaan ollut tilanteessa jossa olisi ollut tarpeen vetää jotain ihmeellisiä rajoja. Haluaisin tietää näistä lisää.
Pointti on siis se, että vaikka keskustelen läheisteni kanssa (appivanhemmat mukaanlukien) myös vaikeista asioista, eivät he edelleenkään asu meillä tai hoida tilejämme. Tarkoittaako siis rajanveto yksinkertaisesti sitä että mistään ei oikein voi puhua, etteivät vaan muut ihmiset tietäisi muustakin kuin niistä kävelyretkistä? Minä puhun työkavereiden ja hyvänpäiväntuttujen kanssa tuollaisista, lähipiirin kanssa useimmiten jostain aivan muusta.
Minä en nyt oikeasti tiedä enää mistä tässä puhutaan, valaiskaa joku rajatonta.
/18
Googleta.
Ydinperheessä, varsinkin lapsiperheessä, pitää olla rajat. On se perhe, sitten sukulaiset, ystävär jne.
Okei, ei täällä siis näemmä muutkaan tiedä. RAJAT on oltava mutta mitä ne tarkoittavat, se on toinen juttu.
/18
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vielä sanoa että tässä keskustelussa kyllä suomalaisuus kukkii. Kel onni on se onnen kätketköön toimii näemmä toisinkin päin.
Itsellä hiukan vaikeaa samaistua näihin "eihän anopille voi kertoa kuin puistoreissuista, miksi ihmeessä lavertelet raha-asiasi muille"-kommentteihin. Minä puhun sekä äitini että anoppikokelaani kanssa paljon muustakin kuin puistokävelyistä, myös vaikeista asioista ja rahasta. Ei mulle tai anopilleni ole vaikea sanoa että rahat on loppu. Anoppi siis jäi yt:ssä työttömäksi ja painii rahavaikeuksien kanssa hänkin. Tuntuisi todella kummalliselta jos tavatessamme nämä elämää kohtalaisesti hallitsevat jutut pitäisi jotenkin lakaista maton alle ja pitää sisällään.
Ehkä olen oman sukuni kanssa vaan tottunut ihan erilaiseen menoon kuin av:n normi. Tuntuisi oikeastaan kiusalliselta puhua läheisten kanssa jostain pinnallisesta ja turhasta, kuten nyt siitä puistokävelystä.
Ymmärrän että kaikkien anoppien ja äitien kanssa ei voi olla näin läheinen, mutta onko tällä palstalla ollenkaan muita kuin kauhu-anoppeja?
/18
Ei kyse ole siitä millainen anoppi on vaan siitä, että perheellä pitää olla rajat. Muuten niitä ei sitten saa missään, vaan sitten sukulaiset sekaantuvat kaikkeen. Alusta asti on tärkeää vetää ne. Silloin välit pysyvätkin hyvinä, eikä rajoista tarvitse riidellä.
Juuri tätä tarkoitan. Itselleni täysin vierasta että pitäisi erikseen vetää jotkut rajat, ja varsinkin se että rajat tarkoittavat sitä ettei raha-asioista voi keskustella.
Onko kaikilla täällä siis lähipiirin ihmiset sellaisia, jotka tyyliin muuttavat omatoimisesti viereiseen taloon ja tulevat samaan työpaikkaan jos keskustelut sisältävät muutakin kuin kuvauksia kävelyreissuista?
/18
Mistä ihmeestä sinä puhut? Et ole ikinä kuullut rajoista? Ala nyt herran tähden ottaa selvää.
Juuri sitähän koitan tässä tehdä. En ole koskaan ollut tilanteessa jossa olisi ollut tarpeen vetää jotain ihmeellisiä rajoja. Haluaisin tietää näistä lisää.
Pointti on siis se, että vaikka keskustelen läheisteni kanssa (appivanhemmat mukaanlukien) myös vaikeista asioista, eivät he edelleenkään asu meillä tai hoida tilejämme. Tarkoittaako siis rajanveto yksinkertaisesti sitä että mistään ei oikein voi puhua, etteivät vaan muut ihmiset tietäisi muustakin kuin niistä kävelyretkistä? Minä puhun työkavereiden ja hyvänpäiväntuttujen kanssa tuollaisista, lähipiirin kanssa useimmiten jostain aivan muusta.
Minä en nyt oikeasti tiedä enää mistä tässä puhutaan, valaiskaa joku rajatonta.
/18
Googleta.
Ydinperheessä, varsinkin lapsiperheessä, pitää olla rajat. On se perhe, sitten sukulaiset, ystävär jne.
Okei, ei täällä siis näemmä muutkaan tiedä. RAJAT on oltava mutta mitä ne tarkoittavat, se on toinen juttu.
/18
Et sitten osaa googlettaa. Mahdoton alkaa selittää alkeista tällaista asiaa ihmiselle, joka ei edes yritä haluta ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, hetkinen.. hetkinen.
500e kuussa? sähkö? vai tarkoitatko, että se 3kk aikainen sähkölasku oli 500e?
Eihän tuo ole paljoa mitään. Asuimme ennen rintamamiestalossa, jossa pahimpina talvikuukausina sähkölasku oli 600 €/kk (sis. siirtomaksun), vaikka lämmitimme varaavaa takkaa joka päivä. Lämmityksenä siis suora sähkö.
Olihan harhaanjohtava otsikko. Tuli mieleen että anoppi ei ymmärrä remontin tekoa.
Anopille ei teidän raha-asiat kuulu ollenkaan.
Onkohan tässä puhuttu vielä vuodenajoista; en jaksanut lukea kaikkia kirjoituksia.
Lapsi syntyy siis kesällä. Kesällä on usein lämmintä. Voitte tehdä hyvin remontin vaikka syksyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vielä sanoa että tässä keskustelussa kyllä suomalaisuus kukkii. Kel onni on se onnen kätketköön toimii näemmä toisinkin päin.
Itsellä hiukan vaikeaa samaistua näihin "eihän anopille voi kertoa kuin puistoreissuista, miksi ihmeessä lavertelet raha-asiasi muille"-kommentteihin. Minä puhun sekä äitini että anoppikokelaani kanssa paljon muustakin kuin puistokävelyistä, myös vaikeista asioista ja rahasta. Ei mulle tai anopilleni ole vaikea sanoa että rahat on loppu. Anoppi siis jäi yt:ssä työttömäksi ja painii rahavaikeuksien kanssa hänkin. Tuntuisi todella kummalliselta jos tavatessamme nämä elämää kohtalaisesti hallitsevat jutut pitäisi jotenkin lakaista maton alle ja pitää sisällään.
Ehkä olen oman sukuni kanssa vaan tottunut ihan erilaiseen menoon kuin av:n normi. Tuntuisi oikeastaan kiusalliselta puhua läheisten kanssa jostain pinnallisesta ja turhasta, kuten nyt siitä puistokävelystä.
Ymmärrän että kaikkien anoppien ja äitien kanssa ei voi olla näin läheinen, mutta onko tällä palstalla ollenkaan muita kuin kauhu-anoppeja?
/18
Ei kyse ole siitä millainen anoppi on vaan siitä, että perheellä pitää olla rajat. Muuten niitä ei sitten saa missään, vaan sitten sukulaiset sekaantuvat kaikkeen. Alusta asti on tärkeää vetää ne. Silloin välit pysyvätkin hyvinä, eikä rajoista tarvitse riidellä.
Juuri tätä tarkoitan. Itselleni täysin vierasta että pitäisi erikseen vetää jotkut rajat, ja varsinkin se että rajat tarkoittavat sitä ettei raha-asioista voi keskustella.
Onko kaikilla täällä siis lähipiirin ihmiset sellaisia, jotka tyyliin muuttavat omatoimisesti viereiseen taloon ja tulevat samaan työpaikkaan jos keskustelut sisältävät muutakin kuin kuvauksia kävelyreissuista?
/18
Mistä ihmeestä sinä puhut? Et ole ikinä kuullut rajoista? Ala nyt herran tähden ottaa selvää.
Juuri sitähän koitan tässä tehdä. En ole koskaan ollut tilanteessa jossa olisi ollut tarpeen vetää jotain ihmeellisiä rajoja. Haluaisin tietää näistä lisää.
Pointti on siis se, että vaikka keskustelen läheisteni kanssa (appivanhemmat mukaanlukien) myös vaikeista asioista, eivät he edelleenkään asu meillä tai hoida tilejämme. Tarkoittaako siis rajanveto yksinkertaisesti sitä että mistään ei oikein voi puhua, etteivät vaan muut ihmiset tietäisi muustakin kuin niistä kävelyretkistä? Minä puhun työkavereiden ja hyvänpäiväntuttujen kanssa tuollaisista, lähipiirin kanssa useimmiten jostain aivan muusta.
Minä en nyt oikeasti tiedä enää mistä tässä puhutaan, valaiskaa joku rajatonta.
/18
Googleta.
Ydinperheessä, varsinkin lapsiperheessä, pitää olla rajat. On se perhe, sitten sukulaiset, ystävär jne.
Okei, ei täällä siis näemmä muutkaan tiedä. RAJAT on oltava mutta mitä ne tarkoittavat, se on toinen juttu.
/18
Et sitten osaa googlettaa. Mahdoton alkaa selittää alkeista tällaista asiaa ihmiselle, joka ei edes yritä haluta ymmärtää.
Minä nimenomaan haluan ymmärtää. Googlen tuloksena sain tietoa siitä, mihin ihminen itse loppuu ja mistä toinen alkaa. Ja että lyötäväksi ei kannata jäädä. Mielestäni nämä asiat eivät liity mitenkään siihen, että on jotenkin rajatonta ja väärin puhua anopin tai muiden läheisten kanssa raha-asioista. Tai siis muustakin kuin niistä kävelyjutuista.
/18
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vielä sanoa että tässä keskustelussa kyllä suomalaisuus kukkii. Kel onni on se onnen kätketköön toimii näemmä toisinkin päin.
Itsellä hiukan vaikeaa samaistua näihin "eihän anopille voi kertoa kuin puistoreissuista, miksi ihmeessä lavertelet raha-asiasi muille"-kommentteihin. Minä puhun sekä äitini että anoppikokelaani kanssa paljon muustakin kuin puistokävelyistä, myös vaikeista asioista ja rahasta. Ei mulle tai anopilleni ole vaikea sanoa että rahat on loppu. Anoppi siis jäi yt:ssä työttömäksi ja painii rahavaikeuksien kanssa hänkin. Tuntuisi todella kummalliselta jos tavatessamme nämä elämää kohtalaisesti hallitsevat jutut pitäisi jotenkin lakaista maton alle ja pitää sisällään.
Ehkä olen oman sukuni kanssa vaan tottunut ihan erilaiseen menoon kuin av:n normi. Tuntuisi oikeastaan kiusalliselta puhua läheisten kanssa jostain pinnallisesta ja turhasta, kuten nyt siitä puistokävelystä.
Ymmärrän että kaikkien anoppien ja äitien kanssa ei voi olla näin läheinen, mutta onko tällä palstalla ollenkaan muita kuin kauhu-anoppeja?
/18
Ei kyse ole siitä millainen anoppi on vaan siitä, että perheellä pitää olla rajat. Muuten niitä ei sitten saa missään, vaan sitten sukulaiset sekaantuvat kaikkeen. Alusta asti on tärkeää vetää ne. Silloin välit pysyvätkin hyvinä, eikä rajoista tarvitse riidellä.
Juuri tätä tarkoitan. Itselleni täysin vierasta että pitäisi erikseen vetää jotkut rajat, ja varsinkin se että rajat tarkoittavat sitä ettei raha-asioista voi keskustella.
Onko kaikilla täällä siis lähipiirin ihmiset sellaisia, jotka tyyliin muuttavat omatoimisesti viereiseen taloon ja tulevat samaan työpaikkaan jos keskustelut sisältävät muutakin kuin kuvauksia kävelyreissuista?
/18
Mistä ihmeestä sinä puhut? Et ole ikinä kuullut rajoista? Ala nyt herran tähden ottaa selvää.
Juuri sitähän koitan tässä tehdä. En ole koskaan ollut tilanteessa jossa olisi ollut tarpeen vetää jotain ihmeellisiä rajoja. Haluaisin tietää näistä lisää.
Pointti on siis se, että vaikka keskustelen läheisteni kanssa (appivanhemmat mukaanlukien) myös vaikeista asioista, eivät he edelleenkään asu meillä tai hoida tilejämme. Tarkoittaako siis rajanveto yksinkertaisesti sitä että mistään ei oikein voi puhua, etteivät vaan muut ihmiset tietäisi muustakin kuin niistä kävelyretkistä? Minä puhun työkavereiden ja hyvänpäiväntuttujen kanssa tuollaisista, lähipiirin kanssa useimmiten jostain aivan muusta.
Minä en nyt oikeasti tiedä enää mistä tässä puhutaan, valaiskaa joku rajatonta.
/18
Googleta.
Ydinperheessä, varsinkin lapsiperheessä, pitää olla rajat. On se perhe, sitten sukulaiset, ystävär jne.
Okei, ei täällä siis näemmä muutkaan tiedä. RAJAT on oltava mutta mitä ne tarkoittavat, se on toinen juttu.
/18
Kun perheessä on rajat, ei tule tällaisia aloituksia. Anopille ei kuulu perheen raha-asiat, ei lisääntymispäätökset, ei remontit tai niiden ajankohdat, rahoitukset tai tarpeet.
Perheessä vanhemmat päättävät asiat, keskenään. Eivät lötise niitä muille, eivät selittele, eivät ole tilivelvollisia.
Perheessä vanhemmat päättävät lasten asiat. Milloin tehdään lapsia, jos tehdään, missä lapset asuu ja miten jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se asiaa mihinkään suuntaan muuttaa, oli se anoppi oikeassa tai väärässä? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vielä sanoa että tässä keskustelussa kyllä suomalaisuus kukkii. Kel onni on se onnen kätketköön toimii näemmä toisinkin päin.
Itsellä hiukan vaikeaa samaistua näihin "eihän anopille voi kertoa kuin puistoreissuista, miksi ihmeessä lavertelet raha-asiasi muille"-kommentteihin. Minä puhun sekä äitini että anoppikokelaani kanssa paljon muustakin kuin puistokävelyistä, myös vaikeista asioista ja rahasta. Ei mulle tai anopilleni ole vaikea sanoa että rahat on loppu. Anoppi siis jäi yt:ssä työttömäksi ja painii rahavaikeuksien kanssa hänkin. Tuntuisi todella kummalliselta jos tavatessamme nämä elämää kohtalaisesti hallitsevat jutut pitäisi jotenkin lakaista maton alle ja pitää sisällään.
Ehkä olen oman sukuni kanssa vaan tottunut ihan erilaiseen menoon kuin av:n normi. Tuntuisi oikeastaan kiusalliselta puhua läheisten kanssa jostain pinnallisesta ja turhasta, kuten nyt siitä puistokävelystä.
Ymmärrän että kaikkien anoppien ja äitien kanssa ei voi olla näin läheinen, mutta onko tällä palstalla ollenkaan muita kuin kauhu-anoppeja?
/18
Ei kyse ole siitä millainen anoppi on vaan siitä, että perheellä pitää olla rajat. Muuten niitä ei sitten saa missään, vaan sitten sukulaiset sekaantuvat kaikkeen. Alusta asti on tärkeää vetää ne. Silloin välit pysyvätkin hyvinä, eikä rajoista tarvitse riidellä.
Juuri tätä tarkoitan. Itselleni täysin vierasta että pitäisi erikseen vetää jotkut rajat, ja varsinkin se että rajat tarkoittavat sitä ettei raha-asioista voi keskustella.
Onko kaikilla täällä siis lähipiirin ihmiset sellaisia, jotka tyyliin muuttavat omatoimisesti viereiseen taloon ja tulevat samaan työpaikkaan jos keskustelut sisältävät muutakin kuin kuvauksia kävelyreissuista?
/18
Mistä ihmeestä sinä puhut? Et ole ikinä kuullut rajoista? Ala nyt herran tähden ottaa selvää.
Juuri sitähän koitan tässä tehdä. En ole koskaan ollut tilanteessa jossa olisi ollut tarpeen vetää jotain ihmeellisiä rajoja. Haluaisin tietää näistä lisää.
Pointti on siis se, että vaikka keskustelen läheisteni kanssa (appivanhemmat mukaanlukien) myös vaikeista asioista, eivät he edelleenkään asu meillä tai hoida tilejämme. Tarkoittaako siis rajanveto yksinkertaisesti sitä että mistään ei oikein voi puhua, etteivät vaan muut ihmiset tietäisi muustakin kuin niistä kävelyretkistä? Minä puhun työkavereiden ja hyvänpäiväntuttujen kanssa tuollaisista, lähipiirin kanssa useimmiten jostain aivan muusta.
Minä en nyt oikeasti tiedä enää mistä tässä puhutaan, valaiskaa joku rajatonta.
/18
Googleta.
Ydinperheessä, varsinkin lapsiperheessä, pitää olla rajat. On se perhe, sitten sukulaiset, ystävär jne.
Okei, ei täällä siis näemmä muutkaan tiedä. RAJAT on oltava mutta mitä ne tarkoittavat, se on toinen juttu.
/18
Et sitten osaa googlettaa. Mahdoton alkaa selittää alkeista tällaista asiaa ihmiselle, joka ei edes yritä haluta ymmärtää.
Minä nimenomaan haluan ymmärtää. Googlen tuloksena sain tietoa siitä, mihin ihminen itse loppuu ja mistä toinen alkaa. Ja että lyötäväksi ei kannata jäädä. Mielestäni nämä asiat eivät liity mitenkään siihen, että on jotenkin rajatonta ja väärin puhua anopin tai muiden läheisten kanssa raha-asioista. Tai siis muustakin kuin niistä kävelyjutuista.
/18
Niin ja kun anoppi on rajaton, hän alkaa sekaantua perheen budjettiin, ihmetellä sen riittävyyttä, vaatia selityksiä jne. Kuten nyt ap:lla.
Ja aikuinen ihminen on sellainen joka osaa hoitaa raha-asiansa ilman että märisee niistä pitkin kyliä. Eli niillä ei myöskään ole tarkoitus kuormittaa muita kutek sinä teet. Aikuistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vielä sanoa että tässä keskustelussa kyllä suomalaisuus kukkii. Kel onni on se onnen kätketköön toimii näemmä toisinkin päin.
Itsellä hiukan vaikeaa samaistua näihin "eihän anopille voi kertoa kuin puistoreissuista, miksi ihmeessä lavertelet raha-asiasi muille"-kommentteihin. Minä puhun sekä äitini että anoppikokelaani kanssa paljon muustakin kuin puistokävelyistä, myös vaikeista asioista ja rahasta. Ei mulle tai anopilleni ole vaikea sanoa että rahat on loppu. Anoppi siis jäi yt:ssä työttömäksi ja painii rahavaikeuksien kanssa hänkin. Tuntuisi todella kummalliselta jos tavatessamme nämä elämää kohtalaisesti hallitsevat jutut pitäisi jotenkin lakaista maton alle ja pitää sisällään.
Ehkä olen oman sukuni kanssa vaan tottunut ihan erilaiseen menoon kuin av:n normi. Tuntuisi oikeastaan kiusalliselta puhua läheisten kanssa jostain pinnallisesta ja turhasta, kuten nyt siitä puistokävelystä.
Ymmärrän että kaikkien anoppien ja äitien kanssa ei voi olla näin läheinen, mutta onko tällä palstalla ollenkaan muita kuin kauhu-anoppeja?
/18
Ei kyse ole siitä millainen anoppi on vaan siitä, että perheellä pitää olla rajat. Muuten niitä ei sitten saa missään, vaan sitten sukulaiset sekaantuvat kaikkeen. Alusta asti on tärkeää vetää ne. Silloin välit pysyvätkin hyvinä, eikä rajoista tarvitse riidellä.
Juuri tätä tarkoitan. Itselleni täysin vierasta että pitäisi erikseen vetää jotkut rajat, ja varsinkin se että rajat tarkoittavat sitä ettei raha-asioista voi keskustella.
Onko kaikilla täällä siis lähipiirin ihmiset sellaisia, jotka tyyliin muuttavat omatoimisesti viereiseen taloon ja tulevat samaan työpaikkaan jos keskustelut sisältävät muutakin kuin kuvauksia kävelyreissuista?
/18
Mistä ihmeestä sinä puhut? Et ole ikinä kuullut rajoista? Ala nyt herran tähden ottaa selvää.
Juuri sitähän koitan tässä tehdä. En ole koskaan ollut tilanteessa jossa olisi ollut tarpeen vetää jotain ihmeellisiä rajoja. Haluaisin tietää näistä lisää.
Pointti on siis se, että vaikka keskustelen läheisteni kanssa (appivanhemmat mukaanlukien) myös vaikeista asioista, eivät he edelleenkään asu meillä tai hoida tilejämme. Tarkoittaako siis rajanveto yksinkertaisesti sitä että mistään ei oikein voi puhua, etteivät vaan muut ihmiset tietäisi muustakin kuin niistä kävelyretkistä? Minä puhun työkavereiden ja hyvänpäiväntuttujen kanssa tuollaisista, lähipiirin kanssa useimmiten jostain aivan muusta.
Minä en nyt oikeasti tiedä enää mistä tässä puhutaan, valaiskaa joku rajatonta.
/18
Googleta.
Ydinperheessä, varsinkin lapsiperheessä, pitää olla rajat. On se perhe, sitten sukulaiset, ystävär jne.
Okei, ei täällä siis näemmä muutkaan tiedä. RAJAT on oltava mutta mitä ne tarkoittavat, se on toinen juttu.
/18
Kun perheessä on rajat, ei tule tällaisia aloituksia. Anopille ei kuulu perheen raha-asiat, ei lisääntymispäätökset, ei remontit tai niiden ajankohdat, rahoitukset tai tarpeet.
Perheessä vanhemmat päättävät asiat, keskenään. Eivät lötise niitä muille, eivät selittele, eivät ole tilivelvollisia.
Perheessä vanhemmat päättävät lasten asiat. Milloin tehdään lapsia, jos tehdään, missä lapset asuu ja miten jne.
Noniin! Kiitos selvästä vastauksesta. :)
Itse pysyn siis jatkossakin rajattomana ihmisenä. Ahdistaisi ajatus siitä, että kaivautuisin mieheni kanssa kahdestaan johonkin poteroon märehtimään omia asioitamme juhlallisen keskenämme. Ihanaa kun on lähipiiri jonka kanssa voi puhua oikeastaan aivan kaikesta. Ymmärrän taas arvostaa omaa ja miehen sukua entistä enemmän. :)
/18
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vielä sanoa että tässä keskustelussa kyllä suomalaisuus kukkii. Kel onni on se onnen kätketköön toimii näemmä toisinkin päin.
Itsellä hiukan vaikeaa samaistua näihin "eihän anopille voi kertoa kuin puistoreissuista, miksi ihmeessä lavertelet raha-asiasi muille"-kommentteihin. Minä puhun sekä äitini että anoppikokelaani kanssa paljon muustakin kuin puistokävelyistä, myös vaikeista asioista ja rahasta. Ei mulle tai anopilleni ole vaikea sanoa että rahat on loppu. Anoppi siis jäi yt:ssä työttömäksi ja painii rahavaikeuksien kanssa hänkin. Tuntuisi todella kummalliselta jos tavatessamme nämä elämää kohtalaisesti hallitsevat jutut pitäisi jotenkin lakaista maton alle ja pitää sisällään.
Ehkä olen oman sukuni kanssa vaan tottunut ihan erilaiseen menoon kuin av:n normi. Tuntuisi oikeastaan kiusalliselta puhua läheisten kanssa jostain pinnallisesta ja turhasta, kuten nyt siitä puistokävelystä.
Ymmärrän että kaikkien anoppien ja äitien kanssa ei voi olla näin läheinen, mutta onko tällä palstalla ollenkaan muita kuin kauhu-anoppeja?
/18
Ei kyse ole siitä millainen anoppi on vaan siitä, että perheellä pitää olla rajat. Muuten niitä ei sitten saa missään, vaan sitten sukulaiset sekaantuvat kaikkeen. Alusta asti on tärkeää vetää ne. Silloin välit pysyvätkin hyvinä, eikä rajoista tarvitse riidellä.
Juuri tätä tarkoitan. Itselleni täysin vierasta että pitäisi erikseen vetää jotkut rajat, ja varsinkin se että rajat tarkoittavat sitä ettei raha-asioista voi keskustella.
Onko kaikilla täällä siis lähipiirin ihmiset sellaisia, jotka tyyliin muuttavat omatoimisesti viereiseen taloon ja tulevat samaan työpaikkaan jos keskustelut sisältävät muutakin kuin kuvauksia kävelyreissuista?
/18
Mistä ihmeestä sinä puhut? Et ole ikinä kuullut rajoista? Ala nyt herran tähden ottaa selvää.
Juuri sitähän koitan tässä tehdä. En ole koskaan ollut tilanteessa jossa olisi ollut tarpeen vetää jotain ihmeellisiä rajoja. Haluaisin tietää näistä lisää.
Pointti on siis se, että vaikka keskustelen läheisteni kanssa (appivanhemmat mukaanlukien) myös vaikeista asioista, eivät he edelleenkään asu meillä tai hoida tilejämme. Tarkoittaako siis rajanveto yksinkertaisesti sitä että mistään ei oikein voi puhua, etteivät vaan muut ihmiset tietäisi muustakin kuin niistä kävelyretkistä? Minä puhun työkavereiden ja hyvänpäiväntuttujen kanssa tuollaisista, lähipiirin kanssa useimmiten jostain aivan muusta.
Minä en nyt oikeasti tiedä enää mistä tässä puhutaan, valaiskaa joku rajatonta.
/18
Googleta.
Ydinperheessä, varsinkin lapsiperheessä, pitää olla rajat. On se perhe, sitten sukulaiset, ystävär jne.
Okei, ei täällä siis näemmä muutkaan tiedä. RAJAT on oltava mutta mitä ne tarkoittavat, se on toinen juttu.
/18
Et sitten osaa googlettaa. Mahdoton alkaa selittää alkeista tällaista asiaa ihmiselle, joka ei edes yritä haluta ymmärtää.
Minä nimenomaan haluan ymmärtää. Googlen tuloksena sain tietoa siitä, mihin ihminen itse loppuu ja mistä toinen alkaa. Ja että lyötäväksi ei kannata jäädä. Mielestäni nämä asiat eivät liity mitenkään siihen, että on jotenkin rajatonta ja väärin puhua anopin tai muiden läheisten kanssa raha-asioista. Tai siis muustakin kuin niistä kävelyjutuista.
/18
Niin ja kun anoppi on rajaton, hän alkaa sekaantua perheen budjettiin, ihmetellä sen riittävyyttä, vaatia selityksiä jne. Kuten nyt ap:lla.
Ja aikuinen ihminen on sellainen joka osaa hoitaa raha-asiansa ilman että märisee niistä pitkin kyliä. Eli niillä ei myöskään ole tarkoitus kuormittaa muita kutek sinä teet. Aikuistu.
No ap:n tapauksessa en varmaan olisi koko ihmisen kanssa edes tekemisissä. On yksinkertaisesti törppöä ihmetellä miten joku ei saa muutaman satasen käyttörahasta montaa tonnia säästöön.
Lähinnä ihmettelin yleisesti sitä, kun ihmiset huutavat ketjussa että ei saa puhua raha-asioista kellekään, rajat!
Jos aikuistuminen tarkoittaa kulissien pystyttämistä lähipiiriä varten, en aio aikuistua ikinä. Aikuinen kuitenkin toki jo olen eli ei sille ole tarvettakaan.
Enkä koe erityisesti kuormittavani ketään, jos joku haluaa aidosti tietää mitä kuuluu ja kerron että raha-asiat on huonosti. En minä niistä sen enempää vingu. Monet kuitenkin haluavat auttaa, kannustaa ja antaa neuvoja, ja minusta se on mahtavaa. Olen laumaeläin.
Kuuntelen tietysti myös vastavuoroisesti muiden huolia.
/18
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vielä sanoa että tässä keskustelussa kyllä suomalaisuus kukkii. Kel onni on se onnen kätketköön toimii näemmä toisinkin päin.
Itsellä hiukan vaikeaa samaistua näihin "eihän anopille voi kertoa kuin puistoreissuista, miksi ihmeessä lavertelet raha-asiasi muille"-kommentteihin. Minä puhun sekä äitini että anoppikokelaani kanssa paljon muustakin kuin puistokävelyistä, myös vaikeista asioista ja rahasta. Ei mulle tai anopilleni ole vaikea sanoa että rahat on loppu. Anoppi siis jäi yt:ssä työttömäksi ja painii rahavaikeuksien kanssa hänkin. Tuntuisi todella kummalliselta jos tavatessamme nämä elämää kohtalaisesti hallitsevat jutut pitäisi jotenkin lakaista maton alle ja pitää sisällään.
Ehkä olen oman sukuni kanssa vaan tottunut ihan erilaiseen menoon kuin av:n normi. Tuntuisi oikeastaan kiusalliselta puhua läheisten kanssa jostain pinnallisesta ja turhasta, kuten nyt siitä puistokävelystä.
Ymmärrän että kaikkien anoppien ja äitien kanssa ei voi olla näin läheinen, mutta onko tällä palstalla ollenkaan muita kuin kauhu-anoppeja?
/18
Ei kyse ole siitä millainen anoppi on vaan siitä, että perheellä pitää olla rajat. Muuten niitä ei sitten saa missään, vaan sitten sukulaiset sekaantuvat kaikkeen. Alusta asti on tärkeää vetää ne. Silloin välit pysyvätkin hyvinä, eikä rajoista tarvitse riidellä.
Juuri tätä tarkoitan. Itselleni täysin vierasta että pitäisi erikseen vetää jotkut rajat, ja varsinkin se että rajat tarkoittavat sitä ettei raha-asioista voi keskustella.
Onko kaikilla täällä siis lähipiirin ihmiset sellaisia, jotka tyyliin muuttavat omatoimisesti viereiseen taloon ja tulevat samaan työpaikkaan jos keskustelut sisältävät muutakin kuin kuvauksia kävelyreissuista?
/18
Mistä ihmeestä sinä puhut? Et ole ikinä kuullut rajoista? Ala nyt herran tähden ottaa selvää.
Juuri sitähän koitan tässä tehdä. En ole koskaan ollut tilanteessa jossa olisi ollut tarpeen vetää jotain ihmeellisiä rajoja. Haluaisin tietää näistä lisää.
Pointti on siis se, että vaikka keskustelen läheisteni kanssa (appivanhemmat mukaanlukien) myös vaikeista asioista, eivät he edelleenkään asu meillä tai hoida tilejämme. Tarkoittaako siis rajanveto yksinkertaisesti sitä että mistään ei oikein voi puhua, etteivät vaan muut ihmiset tietäisi muustakin kuin niistä kävelyretkistä? Minä puhun työkavereiden ja hyvänpäiväntuttujen kanssa tuollaisista, lähipiirin kanssa useimmiten jostain aivan muusta.
Minä en nyt oikeasti tiedä enää mistä tässä puhutaan, valaiskaa joku rajatonta.
/18
Googleta.
Ydinperheessä, varsinkin lapsiperheessä, pitää olla rajat. On se perhe, sitten sukulaiset, ystävär jne.
Okei, ei täällä siis näemmä muutkaan tiedä. RAJAT on oltava mutta mitä ne tarkoittavat, se on toinen juttu.
/18
Et sitten osaa googlettaa. Mahdoton alkaa selittää alkeista tällaista asiaa ihmiselle, joka ei edes yritä haluta ymmärtää.
Minä nimenomaan haluan ymmärtää. Googlen tuloksena sain tietoa siitä, mihin ihminen itse loppuu ja mistä toinen alkaa. Ja että lyötäväksi ei kannata jäädä. Mielestäni nämä asiat eivät liity mitenkään siihen, että on jotenkin rajatonta ja väärin puhua anopin tai muiden läheisten kanssa raha-asioista. Tai siis muustakin kuin niistä kävelyjutuista.
/18
Niin ja kun anoppi on rajaton, hän alkaa sekaantua perheen budjettiin, ihmetellä sen riittävyyttä, vaatia selityksiä jne. Kuten nyt ap:lla.
Ja aikuinen ihminen on sellainen joka osaa hoitaa raha-asiansa ilman että märisee niistä pitkin kyliä. Eli niillä ei myöskään ole tarkoitus kuormittaa muita kutek sinä teet. Aikuistu.
No ap:n tapauksessa en varmaan olisi koko ihmisen kanssa edes tekemisissä. On yksinkertaisesti törppöä ihmetellä miten joku ei saa muutaman satasen käyttörahasta montaa tonnia säästöön.
Lähinnä ihmettelin yleisesti sitä, kun ihmiset huutavat ketjussa että ei saa puhua raha-asioista kellekään, rajat!
Jos aikuistuminen tarkoittaa kulissien pystyttämistä lähipiiriä varten, en aio aikuistua ikinä. Aikuinen kuitenkin toki jo olen eli ei sille ole tarvettakaan.
Enkä koe erityisesti kuormittavani ketään, jos joku haluaa aidosti tietää mitä kuuluu ja kerron että raha-asiat on huonosti. En minä niistä sen enempää vingu. Monet kuitenkin haluavat auttaa, kannustaa ja antaa neuvoja, ja minusta se on mahtavaa. Olen laumaeläin.
Kuuntelen tietysti myös vastavuoroisesti muiden huolia.
/18
Ei kyse ole kulissien pitämisestä. Olet kyllä tyhmä ja lapsellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vielä sanoa että tässä keskustelussa kyllä suomalaisuus kukkii. Kel onni on se onnen kätketköön toimii näemmä toisinkin päin.
Itsellä hiukan vaikeaa samaistua näihin "eihän anopille voi kertoa kuin puistoreissuista, miksi ihmeessä lavertelet raha-asiasi muille"-kommentteihin. Minä puhun sekä äitini että anoppikokelaani kanssa paljon muustakin kuin puistokävelyistä, myös vaikeista asioista ja rahasta. Ei mulle tai anopilleni ole vaikea sanoa että rahat on loppu. Anoppi siis jäi yt:ssä työttömäksi ja painii rahavaikeuksien kanssa hänkin. Tuntuisi todella kummalliselta jos tavatessamme nämä elämää kohtalaisesti hallitsevat jutut pitäisi jotenkin lakaista maton alle ja pitää sisällään.
Ehkä olen oman sukuni kanssa vaan tottunut ihan erilaiseen menoon kuin av:n normi. Tuntuisi oikeastaan kiusalliselta puhua läheisten kanssa jostain pinnallisesta ja turhasta, kuten nyt siitä puistokävelystä.
Ymmärrän että kaikkien anoppien ja äitien kanssa ei voi olla näin läheinen, mutta onko tällä palstalla ollenkaan muita kuin kauhu-anoppeja?
/18
Ei kyse ole siitä millainen anoppi on vaan siitä, että perheellä pitää olla rajat. Muuten niitä ei sitten saa missään, vaan sitten sukulaiset sekaantuvat kaikkeen. Alusta asti on tärkeää vetää ne. Silloin välit pysyvätkin hyvinä, eikä rajoista tarvitse riidellä.
Juuri tätä tarkoitan. Itselleni täysin vierasta että pitäisi erikseen vetää jotkut rajat, ja varsinkin se että rajat tarkoittavat sitä ettei raha-asioista voi keskustella.
Onko kaikilla täällä siis lähipiirin ihmiset sellaisia, jotka tyyliin muuttavat omatoimisesti viereiseen taloon ja tulevat samaan työpaikkaan jos keskustelut sisältävät muutakin kuin kuvauksia kävelyreissuista?
/18
Mistä ihmeestä sinä puhut? Et ole ikinä kuullut rajoista? Ala nyt herran tähden ottaa selvää.
Juuri sitähän koitan tässä tehdä. En ole koskaan ollut tilanteessa jossa olisi ollut tarpeen vetää jotain ihmeellisiä rajoja. Haluaisin tietää näistä lisää.
Pointti on siis se, että vaikka keskustelen läheisteni kanssa (appivanhemmat mukaanlukien) myös vaikeista asioista, eivät he edelleenkään asu meillä tai hoida tilejämme. Tarkoittaako siis rajanveto yksinkertaisesti sitä että mistään ei oikein voi puhua, etteivät vaan muut ihmiset tietäisi muustakin kuin niistä kävelyretkistä? Minä puhun työkavereiden ja hyvänpäiväntuttujen kanssa tuollaisista, lähipiirin kanssa useimmiten jostain aivan muusta.
Minä en nyt oikeasti tiedä enää mistä tässä puhutaan, valaiskaa joku rajatonta.
/18
Googleta.
Ydinperheessä, varsinkin lapsiperheessä, pitää olla rajat. On se perhe, sitten sukulaiset, ystävär jne.
Okei, ei täällä siis näemmä muutkaan tiedä. RAJAT on oltava mutta mitä ne tarkoittavat, se on toinen juttu.
/18
Et sitten osaa googlettaa. Mahdoton alkaa selittää alkeista tällaista asiaa ihmiselle, joka ei edes yritä haluta ymmärtää.
Minä nimenomaan haluan ymmärtää. Googlen tuloksena sain tietoa siitä, mihin ihminen itse loppuu ja mistä toinen alkaa. Ja että lyötäväksi ei kannata jäädä. Mielestäni nämä asiat eivät liity mitenkään siihen, että on jotenkin rajatonta ja väärin puhua anopin tai muiden läheisten kanssa raha-asioista. Tai siis muustakin kuin niistä kävelyjutuista.
/18
Niin ja kun anoppi on rajaton, hän alkaa sekaantua perheen budjettiin, ihmetellä sen riittävyyttä, vaatia selityksiä jne. Kuten nyt ap:lla.
Ja aikuinen ihminen on sellainen joka osaa hoitaa raha-asiansa ilman että märisee niistä pitkin kyliä. Eli niillä ei myöskään ole tarkoitus kuormittaa muita kutek sinä teet. Aikuistu.
No ap:n tapauksessa en varmaan olisi koko ihmisen kanssa edes tekemisissä. On yksinkertaisesti törppöä ihmetellä miten joku ei saa muutaman satasen käyttörahasta montaa tonnia säästöön.
Lähinnä ihmettelin yleisesti sitä, kun ihmiset huutavat ketjussa että ei saa puhua raha-asioista kellekään, rajat!
Jos aikuistuminen tarkoittaa kulissien pystyttämistä lähipiiriä varten, en aio aikuistua ikinä. Aikuinen kuitenkin toki jo olen eli ei sille ole tarvettakaan.
Enkä koe erityisesti kuormittavani ketään, jos joku haluaa aidosti tietää mitä kuuluu ja kerron että raha-asiat on huonosti. En minä niistä sen enempää vingu. Monet kuitenkin haluavat auttaa, kannustaa ja antaa neuvoja, ja minusta se on mahtavaa. Olen laumaeläin.
Kuuntelen tietysti myös vastavuoroisesti muiden huolia.
/18
Fiksu ihminen ei lörpötä niitä asioitaan törpöille. Ja sitten katkaise yhteyksiä törppöön kun tämä käyttäytyy törpösti ja rajat on jo menneet.
Fiksu ihminen rajaa alunperinkin asiansa, pitää kiinni niistä rajoista ja säilyttää asiallisen yhteyden myös törppöihin. Kuitenkin kyse isovanhemmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vielä sanoa että tässä keskustelussa kyllä suomalaisuus kukkii. Kel onni on se onnen kätketköön toimii näemmä toisinkin päin.
Itsellä hiukan vaikeaa samaistua näihin "eihän anopille voi kertoa kuin puistoreissuista, miksi ihmeessä lavertelet raha-asiasi muille"-kommentteihin. Minä puhun sekä äitini että anoppikokelaani kanssa paljon muustakin kuin puistokävelyistä, myös vaikeista asioista ja rahasta. Ei mulle tai anopilleni ole vaikea sanoa että rahat on loppu. Anoppi siis jäi yt:ssä työttömäksi ja painii rahavaikeuksien kanssa hänkin. Tuntuisi todella kummalliselta jos tavatessamme nämä elämää kohtalaisesti hallitsevat jutut pitäisi jotenkin lakaista maton alle ja pitää sisällään.
Ehkä olen oman sukuni kanssa vaan tottunut ihan erilaiseen menoon kuin av:n normi. Tuntuisi oikeastaan kiusalliselta puhua läheisten kanssa jostain pinnallisesta ja turhasta, kuten nyt siitä puistokävelystä.
Ymmärrän että kaikkien anoppien ja äitien kanssa ei voi olla näin läheinen, mutta onko tällä palstalla ollenkaan muita kuin kauhu-anoppeja?
/18
Ei kyse ole siitä millainen anoppi on vaan siitä, että perheellä pitää olla rajat. Muuten niitä ei sitten saa missään, vaan sitten sukulaiset sekaantuvat kaikkeen. Alusta asti on tärkeää vetää ne. Silloin välit pysyvätkin hyvinä, eikä rajoista tarvitse riidellä.
Juuri tätä tarkoitan. Itselleni täysin vierasta että pitäisi erikseen vetää jotkut rajat, ja varsinkin se että rajat tarkoittavat sitä ettei raha-asioista voi keskustella.
Onko kaikilla täällä siis lähipiirin ihmiset sellaisia, jotka tyyliin muuttavat omatoimisesti viereiseen taloon ja tulevat samaan työpaikkaan jos keskustelut sisältävät muutakin kuin kuvauksia kävelyreissuista?
/18
Mistä ihmeestä sinä puhut? Et ole ikinä kuullut rajoista? Ala nyt herran tähden ottaa selvää.
Juuri sitähän koitan tässä tehdä. En ole koskaan ollut tilanteessa jossa olisi ollut tarpeen vetää jotain ihmeellisiä rajoja. Haluaisin tietää näistä lisää.
Pointti on siis se, että vaikka keskustelen läheisteni kanssa (appivanhemmat mukaanlukien) myös vaikeista asioista, eivät he edelleenkään asu meillä tai hoida tilejämme. Tarkoittaako siis rajanveto yksinkertaisesti sitä että mistään ei oikein voi puhua, etteivät vaan muut ihmiset tietäisi muustakin kuin niistä kävelyretkistä? Minä puhun työkavereiden ja hyvänpäiväntuttujen kanssa tuollaisista, lähipiirin kanssa useimmiten jostain aivan muusta.
Minä en nyt oikeasti tiedä enää mistä tässä puhutaan, valaiskaa joku rajatonta.
/18
Googleta.
Ydinperheessä, varsinkin lapsiperheessä, pitää olla rajat. On se perhe, sitten sukulaiset, ystävär jne.
Okei, ei täällä siis näemmä muutkaan tiedä. RAJAT on oltava mutta mitä ne tarkoittavat, se on toinen juttu.
/18
Et sitten osaa googlettaa. Mahdoton alkaa selittää alkeista tällaista asiaa ihmiselle, joka ei edes yritä haluta ymmärtää.
Minä nimenomaan haluan ymmärtää. Googlen tuloksena sain tietoa siitä, mihin ihminen itse loppuu ja mistä toinen alkaa. Ja että lyötäväksi ei kannata jäädä. Mielestäni nämä asiat eivät liity mitenkään siihen, että on jotenkin rajatonta ja väärin puhua anopin tai muiden läheisten kanssa raha-asioista. Tai siis muustakin kuin niistä kävelyjutuista.
/18
Niin ja kun anoppi on rajaton, hän alkaa sekaantua perheen budjettiin, ihmetellä sen riittävyyttä, vaatia selityksiä jne. Kuten nyt ap:lla.
Ja aikuinen ihminen on sellainen joka osaa hoitaa raha-asiansa ilman että märisee niistä pitkin kyliä. Eli niillä ei myöskään ole tarkoitus kuormittaa muita kutek sinä teet. Aikuistu.
No ap:n tapauksessa en varmaan olisi koko ihmisen kanssa edes tekemisissä. On yksinkertaisesti törppöä ihmetellä miten joku ei saa muutaman satasen käyttörahasta montaa tonnia säästöön.
Lähinnä ihmettelin yleisesti sitä, kun ihmiset huutavat ketjussa että ei saa puhua raha-asioista kellekään, rajat!
Jos aikuistuminen tarkoittaa kulissien pystyttämistä lähipiiriä varten, en aio aikuistua ikinä. Aikuinen kuitenkin toki jo olen eli ei sille ole tarvettakaan.
Enkä koe erityisesti kuormittavani ketään, jos joku haluaa aidosti tietää mitä kuuluu ja kerron että raha-asiat on huonosti. En minä niistä sen enempää vingu. Monet kuitenkin haluavat auttaa, kannustaa ja antaa neuvoja, ja minusta se on mahtavaa. Olen laumaeläin.
Kuuntelen tietysti myös vastavuoroisesti muiden huolia.
/18
Ei kyse ole kulissien pitämisestä. Olet kyllä tyhmä ja lapsellinen.
Okei, tämäpä meni nopeasti mielenkiintoiseksi. :D Voimia sulle elämään.
/18
Joidenkin kanssa ei vaan voi puhua rahasta olivatpa henkilöt miten läheistä sukua. He käsittävät asian niin, että heiltä ollaan vaatimassa rahaa tai vähintään neuvoja. Omalla äidilläni on mielestään oikeus antaa miehelleni neuvoja, miten hänen pitää palkkansa käyttää. En voi edes vahingossa sanoa äidille, jos minä, mies tai yhdessä olemme hankkimassa jotain, koska äitini mielestä hänellä on valta päättää mitä me saamme tehdä rahoillamme. Ymmärrettävästi mies ei tästä pidä.
Hetkinen, hetkinen.. hetkinen.
500e kuussa? sähkö? vai tarkoitatko, että se 3kk aikainen sähkölasku oli 500e?