Hermo menee tähän hoitoon psykiatrisella puolella!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SINÄ ET KUOLE KUIN SIIHEN SYÖMÄTTÖMYYTEESI TAJUATKO? SYÖMÄLLÄ EI KUOLE. Et kuole terapianpuutteeseen vaan valehteluusi.

Rauhoitu jo, hullu trolli. 

No niin sieltä alkaa löytyä jo ihan nimityksiä. Siellä se luonne nyt paljastuu kun et voikaan pyöritellä. Sinä et kuole muuhun kuin siihen ettet itse syö. Yrität senkin vääntää muitten niskaan, muttet voi.

Anoreksian yksi oire voi olla vakava aliravitsemus ja laihtuminen jonka seurauksena ihminen kyllä voi kuolla. Onneksi ei aina ole näin. Sinulla on ongelmia nähdä kokonaisuutta ja ymmärtää, mistä koko sairaudessa on kyse. Syömishäiriö ei ole vain = se syömättömyys, vaan se on vain yksi oire. Ei siis syömällä kukaan parane syömishäiriöstä, vaan toipuminen vaatii pitkäjänteistä, psykiatrista hoitoa jonka aikana ongelmat syömishäiriön takana saadaan purettua, niin ettei ihminen enää oireilisi. Niin kauan kun niitä ongelmia ei ratkaista ammattilaisten kanssa, ei ihminen voi toipua ja oireilu (esim syömättömyys tai syömisen kontrollointi) jatkuu. Syömishäiriökin kokonaisuutena on usein vain oire jostain paljon syvemmästä pahasta olosta, eikä se lähde syömällä.

Onko asia nyt selitetty tarpeeksi yksinkertaisesti niin että sinäkin ymmärrät? 

Sinä tässä et ymmärrä kun mehän voimme keksiä vaikka puupölkyn syyksi siihen ettei joku halua syödä, ja perustella sitten puupölkyllänne asiaa vielä.

Kukaan ei elä ellei syö. Onko yllätys? Ei siihen puupölkkyä välissä tarvita estämään asiaa. Kun puupölkyn heittää pois ja tarttuu ruokaan niin elää.

Mihin sinä tarvitset tuon puupölkyn???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä HOITO?! Ei tässä maassa OLE hoitoa. Ellei oo vara maksaa kalliita yksityisiä ja p.i.s.t.e!!

TAJUATKO?

HOITO ON SE RUOKA! Se maksaa sulla yhtä paljon kuin meille muille.

Rakas ihminen, ruoka ei todellakaan ole se hoito millä anoreksiasta paranee. Se, että hoidon ja toipumisen voi aloittaa, vaatii sitä että ihminen saa ravintoa niin että aivot jaksavat keskittyä ja vastaanottaa apua. Kuitenkaan kukaan ei parane syömishäiriöstä vain syömällä. Kokemusta on. Olin vuoden osastolla, missä painoni saatiin syömisellä tasattua lähelle normaalipainoa todella vakavasta alipainosta. Kuitenkaan en saanut terapiaa, kukaan ei perehtynyt todellisiin ongelmiin syömishäiriön ja oireilun takana. Kun pääsin osastolta pois, alkoi paino taas tippua ja oireilu jatkui. 

Kyllä se on just ruoka jolla se "anorektikko puupölkkynsä kanssa" tai kun heittää sen pölkyn pois niin elää. Keskustelunpuutteeseen ei kuole. Haastan tämän ns anorektiokon syömään nyt puoleksi vuotta, ja palataan sitten, kun syömiseen ryhtyy. Muuten hän kuolee. Me kaikki kuolemme ellemme syö.

Minulle koetti hoitaja tunkea väkisin pullaa suuhun, näin 90-luvulla psykiatrisessa sairaalassa hoidettiin masentunutta anorektista teinityttöä . Rangaistuksena viiltelystä ja syömättömyydestä minulta vietiin tupakat, kirjat ja omat vaatteet, muut potilaat olivat farkuissa ja verkkareissa mutta minulle annettiin joku karsea pyjama ! Äiti sai myös silmät ja korvat täyteen "asenneongelmaani".  

Tuota puupölkkyä tarvii myös sen veistäjä koska se myy noita puupölkkyjään ihmisille että saa rahaa. Sitten kun sen on saanut jonkun kantamaan ja "estämään syömästä" niin sitten voi saada lisärahaa myymällä pillereitä joilla pölkky pysyy sylissä. Tämä puupölkky on se ns anoreksia.

Puupölkkypeliä, melkein kuin Mölkky:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko jotenkin heikkolahjainen?

Anorexia nervosa on sairaus. Ei tahdonalaista syömättömyyttä. Ymmärrätkö. Yhtä vähän anorektikko voi syömättömyydelle mitään kuin psykoosi potilas ei päätä saada psykoosia huomion vuoksi. Ymmärrätkö. Sairaus.

On syömishäiriö, ei sairaus, mutta ei millään muotoa estä, etteikö ap voisi olla myös psyykkisesti sairas.

???? :D

"Anoreksia nervosa eli laihuushäiriö on pääasiassa nuorilla naisilla esiintyvä psykiatrinen sairaus." 

Vierailija kirjoitti:

Minulle koetti hoitaja tunkea väkisin pullaa suuhun, näin 90-luvulla psykiatrisessa sairaalassa hoidettiin masentunutta anorektista teinityttöä . Rangaistuksena viiltelystä ja syömättömyydestä minulta vietiin tupakat, kirjat ja omat vaatteet, muut potilaat olivat farkuissa ja verkkareissa mutta minulle annettiin joku karsea pyjama ! Äiti sai myös silmät ja korvat täyteen "asenneongelmaani".  

Eipä olisi tunkenut väkisin jos olisit syönyt itse:) Joko tajuat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä HOITO?! Ei tässä maassa OLE hoitoa. Ellei oo vara maksaa kalliita yksityisiä ja p.i.s.t.e!!

TAJUATKO?

HOITO ON SE RUOKA! Se maksaa sulla yhtä paljon kuin meille muille.

Rakas ihminen, ruoka ei todellakaan ole se hoito millä anoreksiasta paranee. Se, että hoidon ja toipumisen voi aloittaa, vaatii sitä että ihminen saa ravintoa niin että aivot jaksavat keskittyä ja vastaanottaa apua. Kuitenkaan kukaan ei parane syömishäiriöstä vain syömällä. Kokemusta on. Olin vuoden osastolla, missä painoni saatiin syömisellä tasattua lähelle normaalipainoa todella vakavasta alipainosta. Kuitenkaan en saanut terapiaa, kukaan ei perehtynyt todellisiin ongelmiin syömishäiriön ja oireilun takana. Kun pääsin osastolta pois, alkoi paino taas tippua ja oireilu jatkui. 

Toteat, että kukaan ei parane,  että mistä tämä tietämys on tullut, omasta kokemuksestako, sehän kannattaa tietysti yleistää kaikkia muitakin koskevaksi, eikö, koska muutoin voi tulla pipi olotila. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä HOITO?! Ei tässä maassa OLE hoitoa. Ellei oo vara maksaa kalliita yksityisiä ja p.i.s.t.e!!

TAJUATKO?

HOITO ON SE RUOKA! Se maksaa sulla yhtä paljon kuin meille muille.

Rakas ihminen, ruoka ei todellakaan ole se hoito millä anoreksiasta paranee. Se, että hoidon ja toipumisen voi aloittaa, vaatii sitä että ihminen saa ravintoa niin että aivot jaksavat keskittyä ja vastaanottaa apua. Kuitenkaan kukaan ei parane syömishäiriöstä vain syömällä. Kokemusta on. Olin vuoden osastolla, missä painoni saatiin syömisellä tasattua lähelle normaalipainoa todella vakavasta alipainosta. Kuitenkaan en saanut terapiaa, kukaan ei perehtynyt todellisiin ongelmiin syömishäiriön ja oireilun takana. Kun pääsin osastolta pois, alkoi paino taas tippua ja oireilu jatkui. 

Kyllä se on just ruoka jolla se "anorektikko puupölkkynsä kanssa" tai kun heittää sen pölkyn pois niin elää. Keskustelunpuutteeseen ei kuole. Haastan tämän ns anorektiokon syömään nyt puoleksi vuotta, ja palataan sitten, kun syömiseen ryhtyy. Muuten hän kuolee. Me kaikki kuolemme ellemme syö.

Voi tulla järkytyksenä, mutta kyllä anorektikkokin syö. Hyvin rajoitetusti, vain tiettyjä ruokalajeja tai pieniä määriä. Tai sitten oksentaa myöhemmin tai käyttää esim. laksatiiveja tai liikkuu hirveitä määriä kuluttaakseen kalorit. Eihän anoreksiaa sairautena edes olisi, jos ihminen ei söisi mitään. 

Onhan se ihan pikkanen asenneongelma ellei syö ja kuolee siihen. Kaikkihan me kuolemme tollaseen.

Olen avohoidon piirissä syömishäiriön vuoksi ja alan lopullisesti...'''

"Tuntuu etta oikeaan ongelmaan ei perehdytä tarpeeksi"

Mikä se on tämä oikea ongelmasi johon ei perehdytä?

Miten siihen mielestäsi pitäisi perehtyä?

"Myöhemmin hoidon tarve on määritelty puhtaasti BMI:n mukaan vaikka sairaus on nimenomaan psyykkinen"

Anoreksia on varmaankin tätä sairaus. Haluaisit siis hoitoa mielenongelmaasi, mutta olla hyvässä, ei anorektisessä kuosissa. Eli tämä laihduttaminen on ilmeisesti ollut se millä olet huomiota hakenut pahaan oloosi, eikä itse sairaus. Ja kyllä, on olemassa mt-ongelmia, joissa potilas kehittää itsellensä esim. anoreksian, vaikka hän ei olisikaan anoreksiaa sairastava henkilö. Potilas voi oireilla, eli hommata itsensä sairaralloisen laihaksi, vaikka kyse ei olisikaan syömishäiriöstä, sillä näin radikaalilla toimella saa yleensä huomion itseen, ja tilaansa hoitavilta tahoilta. Ongelma on kuitenkin näissä aina se, että että potilasta hoidetaan syömishäiriöisenä, jolloin potilas ei hyödy hoidosta. Kannattaa siis miettiä onko diagnoosisi varmasti oikea, tai riittävä.

Suosittelen miettimään mitä se on se apu jota mielestäsi ansaitset ja tarvitset.

Jos veikkaan oikein, niin olet nuorena ollut nuorten psyk osastolla sairautsei vuoksi, ja siitä sitten siirtynyt aikuisten avopuolelle. Hommahan on ihan erilaista kun on kyse aikuisista. Enää ei pidetä joka käänteessä kädestä kiinni. 

Moni myös sairastuu psyk.hoidossa siten, että hän alkaa pitämään henkilökuntaa itseään pinnalla pitävänä voimana, liian läheisinä, ja ajattelee heidän olevan maailmassa vain yhtä potilasta varten. Kirjoituksestasi saa kuvan että haluaisit terveydenhuollosta itsellesi ns. kodin, ja henkilöitä sieltä perheeksesi, koska tunnut olevan jopa ihan kateellinen niille muille potilaille, jotka ovat nyt huonommassa kunnossa kuin sinä, eli heitä pitää auttaa ensin, ja sinä koet tämän loukkaavana. 

Voit joko miettiä mitä haluat itse hoidolta, ja ihin sitä hoito tarvitset, teetättää itsellesi niin pahat oireet että pääset suljetulle, tai alkaa miettimään ihan itse näitä asioita, koska ei sinua voi kukaan muu parantaa kuin sinä itse. Pyykkiset ongelmat ovat vähän sen luontoisia tauteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä HOITO?! Ei tässä maassa OLE hoitoa. Ellei oo vara maksaa kalliita yksityisiä ja p.i.s.t.e!!

TAJUATKO?

HOITO ON SE RUOKA! Se maksaa sulla yhtä paljon kuin meille muille.

Rakas ihminen, ruoka ei todellakaan ole se hoito millä anoreksiasta paranee. Se, että hoidon ja toipumisen voi aloittaa, vaatii sitä että ihminen saa ravintoa niin että aivot jaksavat keskittyä ja vastaanottaa apua. Kuitenkaan kukaan ei parane syömishäiriöstä vain syömällä. Kokemusta on. Olin vuoden osastolla, missä painoni saatiin syömisellä tasattua lähelle normaalipainoa todella vakavasta alipainosta. Kuitenkaan en saanut terapiaa, kukaan ei perehtynyt todellisiin ongelmiin syömishäiriön ja oireilun takana. Kun pääsin osastolta pois, alkoi paino taas tippua ja oireilu jatkui. 

Toteat, että kukaan ei parane,  että mistä tämä tietämys on tullut, omasta kokemuksestako, sehän kannattaa tietysti yleistää kaikkia muitakin koskevaksi, eikö, koska muutoin voi tulla pipi olotila. 

Olen sairastanut itse lähemmäs 10 vuotta, tunnen useita kaltaisiani, olen lukenut asiasta ja ottanut selvää, opiskellut aihetta ennen sairastumistani sekä sen lisäksi kuullut tämän "kukaan syömishäiriöinen ei parane pelkästään ruualla" useilta, useilta terapeuteilta sekä lääkäreiltä, joten enköhän tiedä mistä puhun. Asian voit todeta faktaksi vaikkapa googlettamalla, jos et muuten usko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä HOITO?! Ei tässä maassa OLE hoitoa. Ellei oo vara maksaa kalliita yksityisiä ja p.i.s.t.e!!

TAJUATKO?

HOITO ON SE RUOKA! Se maksaa sulla yhtä paljon kuin meille muille.

Rakas ihminen, ruoka ei todellakaan ole se hoito millä anoreksiasta paranee. Se, että hoidon ja toipumisen voi aloittaa, vaatii sitä että ihminen saa ravintoa niin että aivot jaksavat keskittyä ja vastaanottaa apua. Kuitenkaan kukaan ei parane syömishäiriöstä vain syömällä. Kokemusta on. Olin vuoden osastolla, missä painoni saatiin syömisellä tasattua lähelle normaalipainoa todella vakavasta alipainosta. Kuitenkaan en saanut terapiaa, kukaan ei perehtynyt todellisiin ongelmiin syömishäiriön ja oireilun takana. Kun pääsin osastolta pois, alkoi paino taas tippua ja oireilu jatkui. 

Niin juurikin hänen vaan täytyy syödä kuin normaalit niin elää jopa ilman anoreksiaa. Kuin me kaikki. Mutta sinä valitse ITSE syömättömyyden. Ihan itse sen teet. Muita syytät sellaisesta asiasta. Häpeä.

Kyllä se on just ruoka jolla se "anorektikko puupölkkynsä kanssa" tai kun heittää sen pölkyn pois niin elää. Keskustelunpuutteeseen ei kuole. Haastan tämän ns anorektiokon syömään nyt puoleksi vuotta, ja palataan sitten, kun syömiseen ryhtyy. Muuten hän kuolee. Me kaikki kuolemme ellemme syö.

Voi tulla järkytyksenä, mutta kyllä anorektikkokin syö. Hyvin rajoitetusti, vain tiettyjä ruokalajeja tai pieniä määriä. Tai sitten oksentaa myöhemmin tai käyttää esim. laksatiiveja tai liikkuu hirveitä määriä kuluttaakseen kalorit. Eihän anoreksiaa sairautena edes olisi, jos ihminen ei söisi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä HOITO?! Ei tässä maassa OLE hoitoa. Ellei oo vara maksaa kalliita yksityisiä ja p.i.s.t.e!!

TAJUATKO?

HOITO ON SE RUOKA! Se maksaa sulla yhtä paljon kuin meille muille.

Rakas ihminen, ruoka ei todellakaan ole se hoito millä anoreksiasta paranee. Se, että hoidon ja toipumisen voi aloittaa, vaatii sitä että ihminen saa ravintoa niin että aivot jaksavat keskittyä ja vastaanottaa apua. Kuitenkaan kukaan ei parane syömishäiriöstä vain syömällä. Kokemusta on. Olin vuoden osastolla, missä painoni saatiin syömisellä tasattua lähelle normaalipainoa todella vakavasta alipainosta. Kuitenkaan en saanut terapiaa, kukaan ei perehtynyt todellisiin ongelmiin syömishäiriön ja oireilun takana. Kun pääsin osastolta pois, alkoi paino taas tippua ja oireilu jatkui. 

Ei tarvi googlettaa kun tapaa valahtelun mestarin ja osittaa valheensa: Kukaan ei kuole kun vaan syö. Turhaan syytät koko maailmaa siitä ettet vaan juurikin itse syö.

Toteat, että kukaan ei parane,  että mistä tämä tietämys on tullut, omasta kokemuksestako, sehän kannattaa tietysti yleistää kaikkia muitakin koskevaksi, eikö, koska muutoin voi tulla pipi olotila. 

Olen sairastanut itse lähemmäs 10 vuotta, tunnen useita kaltaisiani, olen lukenut asiasta ja ottanut selvää, opiskellut aihetta ennen sairastumistani sekä sen lisäksi kuullut tämän "kukaan syömishäiriöinen ei parane pelkästään ruualla" useilta, useilta terapeuteilta sekä lääkäreiltä, joten enköhän tiedä mistä puhun. Asian voit todeta faktaksi vaikkapa googlettamalla, jos et muuten usko. 

Vierailija kirjoitti:

Olen avohoidon piirissä syömishäiriön vuoksi ja alan lopullisesti...'''

"Tuntuu etta oikeaan ongelmaan ei perehdytä tarpeeksi"

Mikä se on tämä oikea ongelmasi johon ei perehdytä?

Miten siihen mielestäsi pitäisi perehtyä?

"Myöhemmin hoidon tarve on määritelty puhtaasti BMI:n mukaan vaikka sairaus on nimenomaan psyykkinen"

Anoreksia on varmaankin tätä sairaus. Haluaisit siis hoitoa mielenongelmaasi, mutta olla hyvässä, ei anorektisessä kuosissa. Eli tämä laihduttaminen on ilmeisesti ollut se millä olet huomiota hakenut pahaan oloosi, eikä itse sairaus. Ja kyllä, on olemassa mt-ongelmia, joissa potilas kehittää itsellensä esim. anoreksian, vaikka hän ei olisikaan anoreksiaa sairastava henkilö. Potilas voi oireilla, eli hommata itsensä sairaralloisen laihaksi, vaikka kyse ei olisikaan syömishäiriöstä, sillä näin radikaalilla toimella saa yleensä huomion itseen, ja tilaansa hoitavilta tahoilta. Ongelma on kuitenkin näissä aina se, että että potilasta hoidetaan syömishäiriöisenä, jolloin potilas ei hyödy hoidosta. Kannattaa siis miettiä onko diagnoosisi varmasti oikea, tai riittävä.

Suosittelen miettimään mitä se on se apu jota mielestäsi ansaitset ja tarvitset.

Jos veikkaan oikein, niin olet nuorena ollut nuorten psyk osastolla sairautsei vuoksi, ja siitä sitten siirtynyt aikuisten avopuolelle. Hommahan on ihan erilaista kun on kyse aikuisista. Enää ei pidetä joka käänteessä kädestä kiinni. 

Moni myös sairastuu psyk.hoidossa siten, että hän alkaa pitämään henkilökuntaa itseään pinnalla pitävänä voimana, liian läheisinä, ja ajattelee heidän olevan maailmassa vain yhtä potilasta varten. Kirjoituksestasi saa kuvan että haluaisit terveydenhuollosta itsellesi ns. kodin, ja henkilöitä sieltä perheeksesi, koska tunnut olevan jopa ihan kateellinen niille muille potilaille, jotka ovat nyt huonommassa kunnossa kuin sinä, eli heitä pitää auttaa ensin, ja sinä koet tämän loukkaavana. 

Voit joko miettiä mitä haluat itse hoidolta, ja ihin sitä hoito tarvitset, teetättää itsellesi niin pahat oireet että pääset suljetulle, tai alkaa miettimään ihan itse näitä asioita, koska ei sinua voi kukaan muu parantaa kuin sinä itse. Pyykkiset ongelmat ovat vähän sen luontoisia tauteja.

Niin, tuota nimenomaan kutsutaan anoreksiaksi. Ei kukaan ihminen huvikseen laihduta itseään sairaalakuntoon, siinä on kyse sairaudesta, tarkemmin syömishäiriöstä. 

Anoreksiaa pidetään teinien tautina, mutta minä sairastuin siihen nelikymppisenä. Ja uskokaa pois, tälläisen vanhan akan on vielä vaikeampi saada hoitoa kuin nuorien ! Eräs hoitaja oli jopa sitä mieltä, että olen elämäni kunnossa ja näytän hyvältä ja että  on vain positiivista että liikun.  

Terapia on rakkautta. Ei ihan sitä vanhemman rakkautta, mutta lähimmäisen rakkautta yhteiskunnan osalta ammatilaisen tarjoama. Sitä jokainen sairas kaipaa, erityisesti mieleltään sairastunut. Se parantaa, kunhan jaksaa, pääsee ja uskaltaa ottamaan apua vastaan. Se parantaa sitä "sisäistä lasta" meissä jokaisessa, johon me kaikki yllättävän paljon vielä aikuisinakin nojataan ja turvataan, jonka mallin mukaan me tehdään valintoja ja päätöksiä. Koskaan ei ole liian myöhäistä antaa rakkautta sille lapselle itsessään jotta se jaksaa olla hyvä aikuinen ja nauttiakin elämästä. 

Rauhaa ja rakkautta teille upeat ihmiset!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen avohoidon piirissä syömishäiriön vuoksi ja alan lopullisesti...'''

"Tuntuu etta oikeaan ongelmaan ei perehdytä tarpeeksi"

Mikä se on tämä oikea ongelmasi johon ei perehdytä?

Miten siihen mielestäsi pitäisi perehtyä?

"Myöhemmin hoidon tarve on määritelty puhtaasti BMI:n mukaan vaikka sairaus on nimenomaan psyykkinen"

Anoreksia on varmaankin tätä sairaus. Haluaisit siis hoitoa mielenongelmaasi, mutta olla hyvässä, ei anorektisessä kuosissa. Eli tämä laihduttaminen on ilmeisesti ollut se millä olet huomiota hakenut pahaan oloosi, eikä itse sairaus. Ja kyllä, on olemassa mt-ongelmia, joissa potilas kehittää itsellensä esim. anoreksian, vaikka hän ei olisikaan anoreksiaa sairastava henkilö. Potilas voi oireilla, eli hommata itsensä sairaralloisen laihaksi, vaikka kyse ei olisikaan syömishäiriöstä, sillä näin radikaalilla toimella saa yleensä huomion itseen, ja tilaansa hoitavilta tahoilta. Ongelma on kuitenkin näissä aina se, että että potilasta hoidetaan syömishäiriöisenä, jolloin potilas ei hyödy hoidosta. Kannattaa siis miettiä onko diagnoosisi varmasti oikea, tai riittävä.

Suosittelen miettimään mitä se on se apu jota mielestäsi ansaitset ja tarvitset.

Jos veikkaan oikein, niin olet nuorena ollut nuorten psyk osastolla sairautsei vuoksi, ja siitä sitten siirtynyt aikuisten avopuolelle. Hommahan on ihan erilaista kun on kyse aikuisista. Enää ei pidetä joka käänteessä kädestä kiinni. 

Moni myös sairastuu psyk.hoidossa siten, että hän alkaa pitämään henkilökuntaa itseään pinnalla pitävänä voimana, liian läheisinä, ja ajattelee heidän olevan maailmassa vain yhtä potilasta varten. Kirjoituksestasi saa kuvan että haluaisit terveydenhuollosta itsellesi ns. kodin, ja henkilöitä sieltä perheeksesi, koska tunnut olevan jopa ihan kateellinen niille muille potilaille, jotka ovat nyt huonommassa kunnossa kuin sinä, eli heitä pitää auttaa ensin, ja sinä koet tämän loukkaavana. 

Voit joko miettiä mitä haluat itse hoidolta, ja ihin sitä hoito tarvitset, teetättää itsellesi niin pahat oireet että pääset suljetulle, tai alkaa miettimään ihan itse näitä asioita, koska ei sinua voi kukaan muu parantaa kuin sinä itse. Pyykkiset ongelmat ovat vähän sen luontoisia tauteja.

Niin, tuota nimenomaan kutsutaan anoreksiaksi. Ei kukaan ihminen huvikseen laihduta itseään sairaalakuntoon, siinä on kyse sairaudesta, tarkemmin syömishäiriöstä. 

Syömishäiriö on syömättömyyttä, hoitona ruokaa ettei kuole:)

Vierailija kirjoitti:

Anoreksiaa pidetään teinien tautina, mutta minä sairastuin siihen nelikymppisenä. Ja uskokaa pois, tälläisen vanhan akan on vielä vaikeampi saada hoitoa kuin nuorien ! Eräs hoitaja oli jopa sitä mieltä, että olen elämäni kunnossa ja näytän hyvältä ja että  on vain positiivista että liikun.  

Ymmärrän että turhauttaa. Eka juttu hoidossa on mun mielestä se, että sinut otetaan oikeasti vakavasti ja kuunnellaan. Ei kukaan keksi itselleen turhia murheita tai sairauksia. Voimia sulle paljon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen avohoidon piirissä syömishäiriön vuoksi ja alan lopullisesti...'''

"Tuntuu etta oikeaan ongelmaan ei perehdytä tarpeeksi"

Mikä se on tämä oikea ongelmasi johon ei perehdytä?

Miten siihen mielestäsi pitäisi perehtyä?

"Myöhemmin hoidon tarve on määritelty puhtaasti BMI:n mukaan vaikka sairaus on nimenomaan psyykkinen"

Anoreksia on varmaankin tätä sairaus. Haluaisit siis hoitoa mielenongelmaasi, mutta olla hyvässä, ei anorektisessä kuosissa. Eli tämä laihduttaminen on ilmeisesti ollut se millä olet huomiota hakenut pahaan oloosi, eikä itse sairaus. Ja kyllä, on olemassa mt-ongelmia, joissa potilas kehittää itsellensä esim. anoreksian, vaikka hän ei olisikaan anoreksiaa sairastava henkilö. Potilas voi oireilla, eli hommata itsensä sairaralloisen laihaksi, vaikka kyse ei olisikaan syömishäiriöstä, sillä näin radikaalilla toimella saa yleensä huomion itseen, ja tilaansa hoitavilta tahoilta. Ongelma on kuitenkin näissä aina se, että että potilasta hoidetaan syömishäiriöisenä, jolloin potilas ei hyödy hoidosta. Kannattaa siis miettiä onko diagnoosisi varmasti oikea, tai riittävä.

Suosittelen miettimään mitä se on se apu jota mielestäsi ansaitset ja tarvitset.

Jos veikkaan oikein, niin olet nuorena ollut nuorten psyk osastolla sairautsei vuoksi, ja siitä sitten siirtynyt aikuisten avopuolelle. Hommahan on ihan erilaista kun on kyse aikuisista. Enää ei pidetä joka käänteessä kädestä kiinni. 

Moni myös sairastuu psyk.hoidossa siten, että hän alkaa pitämään henkilökuntaa itseään pinnalla pitävänä voimana, liian läheisinä, ja ajattelee heidän olevan maailmassa vain yhtä potilasta varten. Kirjoituksestasi saa kuvan että haluaisit terveydenhuollosta itsellesi ns. kodin, ja henkilöitä sieltä perheeksesi, koska tunnut olevan jopa ihan kateellinen niille muille potilaille, jotka ovat nyt huonommassa kunnossa kuin sinä, eli heitä pitää auttaa ensin, ja sinä koet tämän loukkaavana. 

Voit joko miettiä mitä haluat itse hoidolta, ja ihin sitä hoito tarvitset, teetättää itsellesi niin pahat oireet että pääset suljetulle, tai alkaa miettimään ihan itse näitä asioita, koska ei sinua voi kukaan muu parantaa kuin sinä itse. Pyykkiset ongelmat ovat vähän sen luontoisia tauteja.

Niin, tuota nimenomaan kutsutaan anoreksiaksi. Ei kukaan ihminen huvikseen laihduta itseään sairaalakuntoon, siinä on kyse sairaudesta, tarkemmin syömishäiriöstä. 

Syömishäiriö on syömättömyyttä, hoitona ruokaa ettei kuole:)

Syömishäiriössä suhde ruokaan on hyvin häiriintynyttä, ja ihminen tarvitsee siihen syömiseensä , mikä sinulle on ehkä yhtä helppoa kuin hengittäminen, paljon apua. Ne mielen ongemat ja kivut tulee esiin suhteena ruokaan anoreksiassa, ne oikeat ongelmat siellä mielessä tulee selvittää ja ne on isoja juttuja. Siihen saa tarvita apua, ja siinä tilanteessa saa olla heikko autettava jota kannetaan ja autetaan. Ymmärrätkö tätä näkökulmaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä HOITO?! Ei tässä maassa OLE hoitoa. Ellei oo vara maksaa kalliita yksityisiä ja p.i.s.t.e!!

TAJUATKO?

HOITO ON SE RUOKA! Se maksaa sulla yhtä paljon kuin meille muille.

Rakas ihminen, ruoka ei todellakaan ole se hoito millä anoreksiasta paranee. Se, että hoidon ja toipumisen voi aloittaa, vaatii sitä että ihminen saa ravintoa niin että aivot jaksavat keskittyä ja vastaanottaa apua. Kuitenkaan kukaan ei parane syömishäiriöstä vain syömällä. Kokemusta on. Olin vuoden osastolla, missä painoni saatiin syömisellä tasattua lähelle normaalipainoa todella vakavasta alipainosta. Kuitenkaan en saanut terapiaa, kukaan ei perehtynyt todellisiin ongelmiin syömishäiriön ja oireilun takana. Kun pääsin osastolta pois, alkoi paino taas tippua ja oireilu jatkui. 

No mitä nämä sinun todelliset ongelmat ovat? Kyllähän sinä ne itse tiedät, hae apua niihin ongelmiisi, eläkä anoreksiaan.