Mitä sinä viestit sillä, kun puhuttelet toista mainiten tämän etunimen?

Vierailija kirjoitti:

Enpä olekaan tullut ajatelleeksi että joku voisi tykätä tuosta kyttyrää. Sähköposteihin laitan usein alkutervehdykseen tuon etunimen ("Hei Irma!" tms.) jos vastaanottaja on sellainen jonka kanssa välit ovat selkeästi tuttavalliset, mutta ei kuitenkaan niin tuttavalliset että oltaisiin ihan kavereita. Se vain tuntuu luontevalta ja pyrin kai viestimään sillä ystävällisyyttä ja henkilökohtaisuutta. Pelkkä "hei" kuulostaa mielestäni paljon virallisemmalta, etäisemmältä ja muodollisemmalta, ja "moi" taas enempi sellaiselta jonka laittaisin kaverille.

Tuossa taidettiin tarkoittaa tapaa, jossa heitellään kuulijan nimeä "lauseiden tai kappaleiden" väliin.

"Enpä olekaan tullut ajatelleeksi että joku voisi tykätä tuosta kyttyrää. MAIJA. Sähköposteihin laitan usein alkutervehdykseen tuon etunimen ("Hei Irma!" tms.) jos vastaanottaja on sellainen jonka kanssa välit ovat selkeästi tuttavalliset, mutta ei kuitenkaan niin tuttavalliset että oltaisiin ihan kavereita. MAIJA. Se vain tuntuu luontevalta ja pyrin kai viestimään sillä ystävällisyyttä ja henkilökohtaisuutta. MAIJA. Pelkkä "hei" kuulostaa mielestäni paljon virallisemmalta, etäisemmältä ja muodollisemmalta, ja "moi" taas enempi sellaiselta jonka laittaisin kaverille."

Hiukan eri asia kuin kirjoittaa viestin alkuun, "Hei Maija". Eri asia on myös kun alussa kohdisteaan nimi mainiten kenelle puhuu, "Maija, voisitko tulla auttamaan".

Kun aikoinaan tuli ulos linnasta ihmisten ilmoille ja työelmään, niin tuntui oudolta että joku kutsuu nimeltä.

Kun on paljon ihmisiä, niin ne nimet auttaa tosi paljon hahmottamaan töiden jakamista yms.

Sitten vielä sekin että oppii ne nimet. Koko työyhteisö oppii toisensa.

Jos porukkaa on vähän ja tulee maalta tai linnasta, niin ei varmaan kuulosta normaalilta nimittely. Tulee äkkiä sellainen olo että toinen vinoilee ja pitääkö paukkasta päähän nyrkillä vai mikä oikein on.

Se on vähän sellainen että ootko normaali ihminen vai oletko joutunut eristykseen yhteiskunnan taholta väkisin vai eristäytynyt itse ja ihmettelet kun kuulet muiden kutsuvan sua nimeltä.

Kyllähän se outoa on jos et omaa nimeäs siedä kuulla. Se on sun sosiaalinen rekisteriote.

Ärsyttävämpää on käyttää pelkkää sukunimeä. Kotipuolessa on eri juttu, me käytetään ihan vitsilläkin talonnimeä.

Frantzonia kutsuttiin Mäkitaloksi ja Koivistoista Mönkäreeksi.

Etunimi mainitaan joko positiivisesta tai negatiivisesta syystä.

Jos negatiivisessa mielessä, niin silloin nimi sanotaan esim. painokkaasti, melkein kuin toruen ja syyttäen henkilöä. Tämmöistä on kuultu mm. poliittissa väittelyissä, kun toinen osapuoli puhuu painokkaasti haastajalleen.

Myös jos henkilöä pilkataan, vaikka vain salaakin, niin saatetaan käyttää paljon hänen nimeään, koska myös se nimi on usein pilkan aihe pilkkaajille.

Haluaa ärsyttää, nostaa niskakarvat pystyyn. Tai esittää jotain läheisyyttä mutta täällähän se toimii päinvastoin koska tyyli on eri kuin Suomessa.  

Hei Aloittaja! Siinäpä Sinulle vähäksi aikaa miettimistä. Joudun puhutteleman sinua noin, koska en vielä tiedä oikeaa etunimeäsi. Minun maailmassani on joitakin tärkeämpiäkin asioita vielä mietittävänä, kuin tuo monissa ulkomaissa ihan tavanomainen tapa.

Olin 80-luvulla karjatalousharjoittelussa Etelä-Pohjanmaalla, missä isäntäväki  selitti minulle, että  heidän mielestään kolmannessa persoonassa puhuttelua käytetään silloin, kun ei haluta ihan teititellä, muttei oikein sovi sinutellakaan, eli tulisiko Maija, tekisikö Maija.

Vielä, jos haluaa ohittaa tämän sinuttelu-teitittelyasian, voi käyttää passiivia: jokos lomat on pidetty?

Eli kyllä Suomessa tapoja on, samalla tavalla kuin muuallakin maailmassa. 

Ihan saatanan karmivaa, ei kiinnosta tietää syytä 😳 Minua on manipuloitu vuosia totaalisen epäonnistuneessa psykoterapiaprosessissa juurikin tuolla etunimitekniikalla, ja saan vieläkin neliraajaraivareita ja pahoja traumatakaumia jos joku niin tekee. 

Hassua sanoa että mitäpä  sitä Aleksille kuuluu. Voisi vastata että Aleksille kuuluu hyvää. Tyhymää.  

Vierailija kirjoitti:

Ihan saatanan karmivaa, ei kiinnosta tietää syytä 😳 Minua on manipuloitu vuosia totaalisen epäonnistuneessa psykoterapiaprosessissa juurikin tuolla etunimitekniikalla, ja saan vieläkin neliraajaraivareita ja pahoja traumatakaumia jos joku niin tekee. 

Et ole ainoa. Tämä on ihan psykologinen kikka - kuvottava kyllä, myönnetään. Heti terapian alkuun tulee terapeutille mainita, jos tällaista kusetusta alkaa ilmetä.

Aloitan aina sähköpostiviesti "Hei Marja / Hei Erkki / Hei Tiina" tms. En ole koskaan ajatellut, että joku voisi pitää sitä vähättelevänä. Jos nyt oikein mietin asiaa, niin ehkä taustalla on se, että saan työsähköpostiin päivittäin kymmeniä suht. merkityksettömiä isolle yleisölle tarkoitettuja tiedotuksia. Kun joku aloittaa sähköpostin "Hei Maija", tiedän heti, että se on henkilökohtaisesti minulle ja se saa huomioni. Samoin, jos itse lähetän sähköpostiviestin esim. kahdelle vastaanottajalle, kirjoitan tervehdykseen "Hei Marja ja Erkki", jotta he huomaavat että vastaanottajana on toinenkin henkilö, eikä keskustelu ole yksityinen.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin kerran, oltuani kolmen lapsen kotiäitinä eräälle työkkärin kurssille. Siellä ohjaajat puhuttelivat jo aamuisin ihmisiä tyyliin, mitekäs se on Sirpan aamu lähtenyt käyntiin. Kettu, että tuntui alentavalta. 

Mitäpä luulet, kun olen täällä pakotettuna, ainoana syntinä, että menin jo työkkärin asikkaaksi, ennekuin menen takaisin töihin.

"En tiedä. Sirpa nukkuu vielä" 

Onkohan tämä yleistä latinalais-amerikkalaisessa kulttuurissa? Chattailen yhden sikäläisen miehen kanssa ja hän käyttää etunimeäni todella monessa viestissään. Vähän hämmentävää kun ei meillä tällaista tapaa ole täällä koti-Suomessa :)

Piia, sinä olet tärkeä, todella monelle ihmiselle Piia! Oletko sinä Piia koskaan ajatellut asiaa siltä kannalta, että juuri sinä, Piia, olet ansainnut myös tosi hienoja ja hyviä asioita elämääsi? Piia, me kaikki olemme lopulta yhtä ja samaa, ja sinäkin olet osallisena tätä yhteyttä, vaikka se nyt ei tunnut siltä, Piia.

Aaaaaaaaaaaaaaaaaa! Saatana!

Vierailija kirjoitti:

Olin 80-luvulla karjatalousharjoittelussa Etelä-Pohjanmaalla, missä isäntäväki  selitti minulle, että  heidän mielestään kolmannessa persoonassa puhuttelua käytetään silloin, kun ei haluta ihan teititellä, muttei oikein sovi sinutellakaan, eli tulisiko Maija, tekisikö Maija.

Vielä, jos haluaa ohittaa tämän sinuttelu-teitittelyasian, voi käyttää passiivia: jokos lomat on pidetty?

Eli kyllä Suomessa tapoja on, samalla tavalla kuin muuallakin maailmassa. 

Tämä on piikapersoonaksi kutsuttu tapa, että palvelijoita on kutsuttu etunimellä kun ei haluta sinutella eikä teititellä. Ehkä sen takia etunimen käyttö voi tuntua suomalaisista alentavalta. Minua ärsyttää vain silloin kun täysin tuntematon ihminen puhuttelee jatkuvasti etunimellä, joko myyjä tai asiakas. Vaikka ymmärrän, että se on ehkä jollain kurssilla opittu myyntikikka, tai ehkä juuri siksi. Jotenkin ei suomeksi tunnu luontevalta.

Mä osoitan sillä ystävällisyyttä. Oon myös asunut maissa, joissa noin tehdään ihan yleisesti. Jos en pidä jostakin, jätän hänet huomiotta eli ihan päinvastainen käytös silloin.

Tämä on taas vähän tällainen väkisin tehty ongelma. Jotkut puhuttelee etunimellä, toiset.

Pääsääntöisesti siinä tuskin on mitään totuttua tapaa kummempi asia taustalla, vaikka tänä päivänä monen mielestä  jokainen pienikin ele, joka millään muotoa herättää huomiota, on aina tehty pahat mielessä ja viimeistään historia sen todistaa, että ennen nuijasotaa nimenomaan alistusmielessä katsottiin naisia pää hieman vasemmalle kallellaan tms. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten etunimi on, jos sitä ei saa käyttää?!?!?!?!!? oikeesti mitä hittoa. jos on vaikka työpaikalla, samanlaisten työntekijöiden täytyy kommunikoida, siin istuu rivissä 5 ihmistä, niin täytyyks sun mielest oikeesti huutaa tyylii "punapaitanen ihminen siellä, mitä mieltä oot????" ?? toihan on epäkohteliasta? :D

se on kohteliasta että sanoo nimen, jotta tunnistaa kelle puhuu. :D

Suomessa etunimi on pelkkä tunniste. Kuten auton rekkari.

Itse vaihdoin nimeni, koska halusin mahdollisimman neutraalin tunnisteen.

Toivoisin kovasti, että varsinkin suomalaiset miehet pysähtyisivät vakavasti pohtimaan mm. etunimeään, koska ne herättävät syvää ärtymystä. Nimen voi vaihtaa.

Tällaiset ihmeelliset viritelmät, kuten Miikka, Matias, Joonas, Otto, Eetu, Veeti ynnä muut vastaavat kannattaa vaihtaa heti oikeaan nimeen. Eihän nuo ole edes nimiä, vaan jotain  lepertelykieltä millä puhutaan vauvoille.

Ei tuollaisilla nimillä voi puhutella ketään aikuista miestä!

Että olen saanut ulkomaisia vaikutteita ja näytän, maija, sen sinulle. 

Pidän hyvin outona ja hyvin loukkaavana sitä, jos ihmistä ei koskaan kutsuta, mainita etunimellä.

Tulee ainakin itselle tunne, ettei ole edes ihminen, vaan jokin halpa esine jota ei koskaan mainita nimeltä. Eihän esim. sanota, että moi Matto. Moi Nojatuoli. Moi Sohva. Moi Läppäri. Jne.

Että ne esineet nyt vaan kuuluvat kalustukseen joilla ei ole merkitystä eikä varsinkaan ihmisyyttä. Joissakin tilanteissa ihmisiä voisi kyllä puhutella ihan etunimellä, mutta sen voi tehdä niin ystävällisesti ikään kuin vaivihkaa, ettei se loukkaa eikä särähdä korvaan mitenkään.