Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinä viestit sillä, kun puhuttelet toista mainiten tämän etunimen?
Siis esim. mailien alussa "Hei Maija"" tai jutellessa "Mitäs Maija?" yms. Yritin googlata asiaa, mutta en saanut oikein selvyyttä. Toiset tuntuu pitävän sitä alentavana ja sanojan oman valta-aseman korostamisena, vedoten etunimen käytön historiaan luokkayhteiskunnassa. Toiset taas tuntuu pitävän ystävällisenä eleenä ja jopa positiivisena huomioimisena. Mutta kerro miksi sinä puhuttelet jotain nimen mainiten, mikäli puhuttelet? Kiinnostaa mitä enemmistö nykyään tuolla viestii.
Itseäni asia häiritsee siksi että kaksi ikäistäni 30 + naista työpaikalla on alkanut toimia noin mua kohtaan. (olen itsekin siis nainen) Molemmat kirjoittaa nykyään aina mailien alkuun "Hei Maija" Toinen lisäksi saattaa alkaa juttelemaan kysymällä "Mitäs Maija?" eikä esim. "Mitäs sinä?" Molemmat naiset on korkeammassa asemassa minuun nähden, eivätkä ole keskenään kavereita. Muuten en tiedä yhtään mitä he minusta ajattelevat, ihan yhtä hyvin saattavat pitää alempiarvoisena reppanana kuin kivana tyyppinä. Tuo joka mainitsee etunimen myös puhuessa hymyilee aina ja tuntuu olevan suht innokas juttelemaan. Toinen, joka on kaikista korkeimmassa asemassa, hymyilee yleensä paljon myös, mutta ei ole kovinkaan innokas juttelemaan työn ulkopuolisia asioita. Maileihin lisää kyllä usein hymynaaman tai useamman. Alkoi lisätä tuon etunimen sähköpostin alkuun sen jälkeen, kun yritin tutustua paremmin (eikä häntä kiinnostanut), sitä ennen kirjoitti vain pelkän Hein tai Heipan tai Moikan, sen jälkeen aina "Hei Maija"
Itse en ole koskaan oppinut puhuttelemaan toista mainiten etunimen, vaikka olen samaa ikäluokkaa. Kaveritkaan ei tee niin, joten ei ole oikein mitään ksäitystä missä yhteydessä ihmiset nykyään tekee noin ja mitä sillä viestii, positiivista vai negatiivista.
Kommentit (517)
Taitaa olla niin, että käytän etunimeä kun haluan jollain tapaa päästä lähemmäs sitä ihmistä. Jos se toinen tuntuu olevan kovin kaukana :D Jos siis kesken keskustelun tulee sanoneeksi toisen nimen. Erityisen kivaa on eräälle ihanalle viestitellessä välillä kirjoittaa hänen nimikin, varsinkin jos hän kirjoittelee ihan hassuja.
Lapselle käytän nimeä että saan paremmin huomion. Molempia nimiä jos olen jo tuohtunut. Tämä tulee kai omasta lapsuudesta.
Sähköpostit aloitan myös hei ja nimi, ja viestitkin jos en tunne kovin ihmistä. Läheisille kavereille aloitan heti sen asian selostamisen mistä oli kyse. Kai se on viestiessä tuntemattomille sellainen ennakkovaroitus että nyt täältä tulee juttua. Ja loppuun oma nimi. Jos tarvii laittaa oma nimi loppuun niin onhan se nyt kohteliasta mainita toisenkin nimi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etunimellä kiinnitetään sen henkilön huomio ihmislaumassa, jolle on asiaa.
Jep. Ja 11 sivua jaskaa jauhettu näin päivänselvästä asiasta. Sivumerkitysten ja salaisten tarkoitusperien kaiveleminen kertoo aika surullista monien surkeasta itsetunnosta ja suhteellisuudentajuttomuudesta.
Samaa mietin lukiessani.
Niin siis mihin suuntaan tämä on päivänselvä asia? Minulle se on päivänselvää sikäli, että se ei ole tavallinen, ainakaan perinteinen suomalainen tapa viestiä, ja sillä nimen hokemisella pyritään johonkin.
Ei tuo kerro mistään surkeasta itsetunnosta. Eri kielissä on erilaisia sosiaalisia konventioita. En minä ihmettelisi yhtään, jos ranskaksi joku sanoisi minulle madame, mutta ihmettelisin kyllä, jos ranskalainen lehtikauppias sanoisi minulle "Salut etunimi!".
Minusta taas se kertoo huonoista äidinkielen taidoista, jos tilanteista kielenkäyttöä ei rekisteröi lainkaan ympärillään.
Tälleen OT:na, että hieman samanlaisen ketjun voisi tehdä myös kulahtaneesta fraasista "ystävällisin terveisin". Tarkoittaakohan yhtään kukaan sillä mitään muuta kuin että ei voisi yhtään vähempää kiinnostaa? Erityisesti ihmiset tuntuvat ottavan tuota käyttöön, kun heitä lähes silmin nähden sapettaa jokin asia, jolloin herää vahvempi epäilys, että fraasi on lähes silkkaa kettuilua. Vai käyttääkö joku tuota tosiaan niin, että sydän on oikein lämpimästi tervehdyksissä mukana? Minusta kamalin hyvästelylause ever, ja varsinkin työmaailmassa tuohon sontaan törmää jatkuvasti sähköposteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vaan kun ollaan kahdenkesken ja mennään ostoksille ja on vaikka syntymäpäivä puhuteltvana olevalla henkilöllä ja lahjaa ostava sanoo hänelle: mitähän Maija haluaisi syntymäpäivälahjaksi.
tai jos mennään kahvilaan ja toinen kysyy: mitähän se Maija tänään ottaisi kahvin kanssa.
Siis tulee kuin ylhäinen emäntä puhuttelisi piikatyttöä.
Halutaa osoittaa omaa arvokkuuttaan toiseen verraten.
Oliko täsdä nyt edes kyse puhumisesta 3. persoonassa???
Omissa työviestittelyissäni siirryn tähän nimellä tervehtimiseen, jos vastapuoli tekee niin. Usein viestittelen pitkän aikaa ensin "virallisesti".
Pidän tuosta nimellä kommunikoinnista. Se on jotenkin inhimillisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavoistani poiketen kuuntelin kerran erään puhelinmyyjän myyntipuheen. Taisi kaupata jotain sähkönsiirtoa... Jumankekka sitä etunimen toistoa. Joka lause alkoi; "kuule XXX,.." Ihan sen ärsytyksen takia lopetin jutun aika pian. Olisi voinut olla ihan asiaakin, mutta sen etunimen hokeminen ärsytti minua niin suunnattomasti.
Ei tuo etunimen hokeminen nyt niin paha ole, mutta mikä ihme on niillä, jotka esim. sähköposteissa puhuttelee etunimen ensimmäisellä kirjaimella. Pari kertaa olen törmännyt näihin, jotka tervehtii mua "Hei J" ja saattaa vielä toistamiseenkin käyttää viestissä tuota "J":tä. En mä mikään J ole, mulla on ihan nimikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea koko ketjua, joten ehkä toistan jo jonkun toisen sanomaa asiaa. Oma näkökulmani ja miten töissä toimin:
1. Jos lähestyn täysin tuntematonta kollegaa töissä sähköpostitse, kirjoitan yleensä pelkästään "Hei!", varsinkin jos esittämäni asia selkeästi kuuluu hänelle/hänen toimialueelleen. Mikäli asiani on erityisen tärkeä tai pyydän viestissäni jotain ekstraa/pyydän mahdollisesti turhaan vastaustausta johonkin asiaan eli selkeästi "vaivaan" henkilöä, voin painottaa lähestymistäni ja kirjoittaa "Hei Maija!".
2. Kun kollega on tullut tutummaksi tai viestimme useammin keskenämme, kirjoitan yleensä "Hei Maija!", etten vaikuta tylyltä tai epäkohteliaalta. Lähinnä nimen mainitseminen siis on läheisyyttä ja ystävällisyyttä korostava ele.
3. Jos aletaan olemaan todella hyviä työtuttuja ja tiedän, että toisessa päässä on epäformaaleja käytänteitä suosiva henkilä, alan kirjoittamaan "Moi Maija" tai pelkkä "Moi". Nämä ovat erittäin harvassa.
Uskomatonta on se, miten niin monet jaksaa vetää tähän keskusteluun jotain hemmetin Saksaa mukaan.
Minusta siitä suomalaisten surkeasta itsetunnosta on juuri selvin merkki, jos on tarve tuijottaa jonnekin muualle ja hakea oppia ja oikeutusta ulkomailta jollekin typerälle tavalle, joka meidän suomalaisten enemmistön korvaan särähtää.
Näissähän pitää, kuten muutenkin elämässä - ymmärtää toimia tilanteen mukaan.
Jos on paljon ihmisiä koolla, puheensorinaa ja hälyä ja puhujalla ei ole sillä hetkellä katsekontaktia siihen henkilöön, jolle haluaa viestinsä välittää, on ihan asiallista sanoa "Hei Maija, xxxxxxxxx". Tällöin Maija ja kaikki muutkin tietävät, kenelle viestintä on kohdennettu.
Mutta jos olet vaikka työpaikan kahvihuoneessa kahdestaan Maijan kanssa, istutte vastatusten pöydän ääressä, niin kuulostaa helvetin teennäiseltä ja myyntimies-oppaasta opetellulta lausua siinä tilanteessa: "Hei Maija, xxxxxx" --> Kenelle muullekaan se puhuja siinä puhuisi??? Yksikseen??? Tottakai se puhuu sille vastapäätä istuvalle Maijalle, jolloin sitä ei tarvitse erikseen korostaa mainitsemalla Maijan nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta on se, miten niin monet jaksaa vetää tähän keskusteluun jotain hemmetin Saksaa mukaan.
Minusta siitä suomalaisten surkeasta itsetunnosta on juuri selvin merkki, jos on tarve tuijottaa jonnekin muualle ja hakea oppia ja oikeutusta ulkomailta jollekin typerälle tavalle, joka meidän suomalaisten enemmistön korvaan särähtää.
Näissähän pitää, kuten muutenkin elämässä - ymmärtää toimia tilanteen mukaan.
Jos on paljon ihmisiä koolla, puheensorinaa ja hälyä ja puhujalla ei ole sillä hetkellä katsekontaktia siihen henkilöön, jolle haluaa viestinsä välittää, on ihan asiallista sanoa "Hei Maija, xxxxxxxxx". Tällöin Maija ja kaikki muutkin tietävät, kenelle viestintä on kohdennettu.
Mutta jos olet vaikka työpaikan kahvihuoneessa kahdestaan Maijan kanssa, istutte vastatusten pöydän ääressä, niin kuulostaa helvetin teennäiseltä ja myyntimies-oppaasta opetellulta lausua siinä tilanteessa: "Hei Maija, xxxxxx" --> Kenelle muullekaan se puhuja siinä puhuisi??? Yksikseen??? Tottakai se puhuu sille vastapäätä istuvalle Maijalle, jolloin sitä ei tarvitse erikseen korostaa mainitsemalla Maijan nimeä.
En ymmärrä. Ja joo, olen Saksasta, mutta se ei ole se pointti. Muissa maissa osataan esim. tervehtiä naapureita. Ei siitäkään voi sanoa, ettei kuulu suomalaisiin tapoihin. Kyllä minusta on Suomessa asuessanikin aina tuntunut mukavammalta kun nimeni mainitaan. Outo joka pitää sitä valtapelinä.
Ihastunut mies puhuu minusta ja minulle niin että käyttää etunimeäni. Muiden kanssa ei tee samoin. Olen jostain lukenut että ihastuneena haluaa sanoa ihastuksen kohteen nimen useasti ääneen.
Muuten en ole asiaan kiinnittänyt huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ollut hauska ketju, yhteenvetona: etunimeä kahden kesken hokevat ovat sydämistyneet ja eivät muka ymmärrä, mistä on kyse. Ehkä heille nyt vasta valkenee, että ihmiset näkevät tuolaisen ikivanhan jenkkipohjaisen merkonomikonsultin myyntikikan läpi.
Kuule Maija, mitä sä luulet, mitä ne ihmiset oikeasti ajattelee siitä sinun, Maija, teennäisestä ja Suomen kulttuuriin sopimattomasta tavastasi? Mahtaaneeko ne, Maija, ajatella, voi kttu mikä törppö, yrittää törpöllä tavalla, Maija, manipuloida ihmisiä, MyyntiTykkejä ja Suuria Verkostoitujia. Ehheeeh.
Vierailija kirjoitti:
Ihastunut mies puhuu minusta ja minulle niin että käyttää etunimeäni. Muiden kanssa ei tee samoin. Olen jostain lukenut että ihastuneena haluaa sanoa ihastuksen kohteen nimen useasti ääneen.
Muuten en ole asiaan kiinnittänyt huomiota.
Tämä juuri on asian ydin: hokattiin, että ihastuneet ihmiset käyttävät enemmän etunimiä ja toisaalta jotkut ihmiset rakastavat kuulla oman nimensä. Näitä asioita yritetään käyttää hyväksi myyntipuheissa, politiikassa, työelämässä ihmisten manipuloinnissa. Yritetään päästä iholle ja ihon alle tulemalla lähellä, vihjaamalla, että oletpa Erkki tänään ihastuttava, olen kerrassaan vaikuttunut sinusta Erkki, (teetkö mulle yhden jutun, ostatko tämän lehden), jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet puhuttelee naisia etunimellä, jos niillä on "pyrkimyksiä"! Eli jos mies puhuttelee sinua etunimellä, on sillä vähintään seksi tavoitteena. Kavahtakaa näitä etunimen hokijoita, älkääkä olko näille sankareille liian helppoja!
Kaikesta sitä saakin ongelman. :D
Mua ainakin ärsyttää todella paljon, jos joku heimaijoittelee mua jatkuvasti. Syynä se, että en pidä etunimestäni erityisesti ollenkaan ja usein se vääntyy vielä ihan toiseksi (yleisemmäksi). Tulee mielikuva, että tyyppi haluaa esittää, että HÄN muistaa nimeni. Joo tiedän että etunimen voi vaihtaa.
Toinen syy on se, että minä pidän etunimen hokemista ällöjenkkimiellyttämismyyntioppaasta lainattuna. Ei ole suomalaiseen kulttuuriin sinällään sopivaa. Joskus on tullut lyötyä luuri kiinni kun ollaan niin kamalan tuttavallisia sen nimen hokemisen kautta, esim yrittäessä myydä jotain puhelimitse.
Etunimen hokeminen on myös kuulijalleen inhottavaa vähättelyä, lapsellista käytöstä. Mitäpä Maija haluaisi nyt leikkiä? Haluaako Maija leikkiä nukeilla vai piirtää? Typerää huomioon ottamista, mikäli läsnäolijat ovat aikuisia.
Lasten kohdalla tuo on tietysti ok.
Eräässä harrastuspiirissä pimahdin siitä etunimeni käytöstä siksi, että jostain syystä uusi vetäjä halusi antaa minulle erityishuomiota ja sitä kautta "ostaa" muiden hyväksynnän. Minä vain näin sen asian. Hänen piti esittää että me ollaan kafruja, joten hyväksykää minut vetäjäksi. Hyväksyntää ei muuten tullut, vaan hän siirtyi sivuun, koska miellyttämishakuisuus näkyi muillekin selvästi. Ei ollut fokusta siihen hommaan hänellä.
Kopiointia Ameriikasta.
Siellä joka asiassa ja paikassa aloitetaan puhuminen etunimi mainitsemalla.
Toinen yhtä läpinäkyvä manipulointikeino puheessa on tämä 'ethän...' tai 'otathan...' tai 'pidäthän...'. Aikoinaan tämänlainen puhetapa lanseerattiin, kun vanha kunnon käskymuoto 'älä tallaa nurmiKoita' koettiin liian rajuksi, joku varmaan moisesta auktoriteettailusta itkuun pillahti tai ainakin alaleuka uhkaavasti väpätti. 'Ethän tallaa nurmiKoita' oli paljon rakentavampi lause, sellainen, että ihan yhdessä tässä nyt pohditaan, Ville-Veikka, että tallotaanko vaiko eikö tallota, ja ihan ite saat Ville-Veikka päättää, mut isukki on ihan vtun vihanen, jos et vttu tottele.
Kaikki vallanhaluiset, hampaitaan kirskuttelevat otti siis heti -han, -hänit käyttöönsä ja niin suomen kieleen muodostui uusi sijamuoto: passiivis-aggressiivi, käytäthän sitä varoen (tai, Vttu, mä tuun vetää sua niiiiin pataan, Vttu, että kaivat perzereiästä hampaitasi). (mukana siis usein myös toinen uusi sijamuoto Vttusatiivi, jossa esimerkiksi etunimi korvataan vttu-sanalla)
Vierailija kirjoitti:
Isäni ei ole suomalainen ja toisella äidinkielelläni ei voi olla käyttämättä etunimiä, vaan toistetaan koko ajan. Puhun sitten niin suomeksikin. "Mitä kuuluu, Maija?" Jos keskustelussa on vaikka miettimistauko, aloitan "Maija, mitäs mietit..." jne. En edes itse huomaa sitä.
Mikä on tällainen kieli?
Tässä on tärkein kysymys se, puhutteleeko kaikkia samalla tavalla. Silloin se on vain tapa ja ok.
Jos joku muuttaa tyyliä aina sen mukaan kenen kanssa puhuu, tyhmempikin nimellä puhuteltu tajuaa, että on eri asemassa ja tavallaan ulkopuolella. Sellainen käytös on vain osa ällöttäviä valtapelejä.