Mitä sinä viestit sillä, kun puhuttelet toista mainiten tämän etunimen?

Etenkin narsistit tykkäävät kuulla omaa nimeään, ja tästä syystä narsistit usein käyttää nimeä puhutellessa koska haluavat kuulla myös omansa. Eli yrittävät saada toiset toimimaan samoin.

Aloitus melko hyvä, mainitaan tuo "oman valta-aseman korostamisena", sitä se nimenomaan on, lähinnä narsistien ja markkinoinnin tapa saada huomio.

Minulla on yksi työkaveri joka tekee tuota, mutta luulen että hän ei ole syntyperäinen suomalainen ja kyseessä on kulttuurinenkin asia. Alkuun se tuntui vähän hassulle, kun puhelun aikana toinen toistaa nimen monta kertaa "Hei Maija, mitäs luulet Maija, onko nyt siis niin Maija, Maija oletko siis sitä mieltä että, kiitos Maija, hei sitten Maija" (ja siis tosiaan kyse on vain kahden henkilön välisestä keskustelusta).

Germaanisissa kielissä puhutellaan suoraan nimellä. Itse asiassa nimeä aletaan käyttämään heti kun on esitelty/ nimi tiedossa. Kätevää, koska sen unohtaminen olisi epäkohteliasta! Kommunikaation tutkijat pitävät tällaista läntistä keskustelukulttuuria aktiivisena ja toisen yksilöllisyyttä kunnioittavana kun taas itä-eurooppalaiset (maantieteellisesti) kavahtavat moista 'tunkeilua'. Puhutaanhan suomeksi muutenkin paljon passiivissa, eli se on sitä kohteliaisuutta, ettei korosta itseään. Länsi-Eurooppalainen taas ihmettelisi moisesta, että onko puhuja rehellinen, kun ei uskalla sanoa mitään mihinkään. Miten kääntäisit ulkomaalaiselle, että 'tuli käytyä...' jossakin?Kyllä suomalainen ymmärtää, että puhujasta on kyse, mutta lausehan on passiivissa! Siis kuka kävi missä.

Veikkaisin, että nimien viljely on ulkomaan tuulahdusta. Saattaa tosin jäädä käytäntöön ajan kuluessa.

Enpä olekaan tullut ajatelleeksi että joku voisi tykätä tuosta kyttyrää. Sähköposteihin laitan usein alkutervehdykseen tuon etunimen ("Hei Irma!" tms.) jos vastaanottaja on sellainen jonka kanssa välit ovat selkeästi tuttavalliset, mutta ei kuitenkaan niin tuttavalliset että oltaisiin ihan kavereita. Se vain tuntuu luontevalta ja pyrin kai viestimään sillä ystävällisyyttä ja henkilökohtaisuutta. Pelkkä "hei" kuulostaa mielestäni paljon virallisemmalta, etäisemmältä ja muodollisemmalta, ja "moi" taas enempi sellaiselta jonka laittaisin kaverille.

Kosovolainen ex-poikaystävä kysyi joskus hieman tuohtuneena, miksi en koskaan puhuttele häntä etunimellä. Oli häkellyttävää, en ollut koskaan tullut ajatelleeksi asiaa kenenkään kanssa. Ei kai kuulu suomalaiseen puhekulttuuriin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi työkaveri joka tekee tuota, mutta luulen että hän ei ole syntyperäinen suomalainen ja kyseessä on kulttuurinenkin asia. Alkuun se tuntui vähän hassulle, kun puhelun aikana toinen toistaa nimen monta kertaa "Hei Maija, mitäs luulet Maija, onko nyt siis niin Maija, Maija oletko siis sitä mieltä että, kiitos Maija, hei sitten Maija" (ja siis tosiaan kyse on vain kahden henkilön välisestä keskustelusta).

Enkä oikein usko että tässä tapauksessa kyse olisi mistään tarkoituksellisesta mielistelystä tai valta-aseman osoittamisesta tai mistään, koska työskentelemme ihan eri yksiköissä ja tehtävissä eikä kumpikaan meistä voi mitenkään toisen asemaan vaikuttaa, hän vaan joskus soittaa kysyäkseen neuvoa tietyistä asioista, toisten neuvominen on osa minun työtäni.

Jouduin kerran, oltuani kolmen lapsen kotiäitinä eräälle työkkärin kurssille. Siellä ohjaajat puhuttelivat jo aamuisin ihmisiä tyyliin, mitekäs se on Sirpan aamu lähtenyt käyntiin. Kettu, että tuntui alentavalta. 

Mitäpä luulet, kun olen täällä pakotettuna, ainoana syntinä, että menin jo työkkärin asikkaaksi, ennekuin menen takaisin töihin.

Vierailija kirjoitti:

Enpä olekaan tullut ajatelleeksi että joku voisi tykätä tuosta kyttyrää. Sähköposteihin laitan usein alkutervehdykseen tuon etunimen ("Hei Irma!" tms.) jos vastaanottaja on sellainen jonka kanssa välit ovat selkeästi tuttavalliset, mutta ei kuitenkaan niin tuttavalliset että oltaisiin ihan kavereita. Se vain tuntuu luontevalta ja pyrin kai viestimään sillä ystävällisyyttä ja henkilökohtaisuutta. Pelkkä "hei" kuulostaa mielestäni paljon virallisemmalta, etäisemmältä ja muodollisemmalta, ja "moi" taas enempi sellaiselta jonka laittaisin kaverille.

En minäkään ymmärrä mikä ongelma siinä on. Tai tuossa "ystävällisin terveisin." Ihan normaaleja pikkuasioita joilla tuoda persoonallisuutta ja lämpöä siihen muuten niin persoonattomaan ja kovaan sähköpostikeskusteluun. Ja lisään vielä, että itse en näitä erityisen usein viljele.

Sillä, ap, viestitetään sitä että minä olen niin mahdottoman kansainvälinen tyyppi ,että olen omaksunut tällaisen amerikkalaisen tavan. Ap, eikö niin?

Vierailija kirjoitti:

Tälleen OT:na, että hieman samanlaisen ketjun voisi tehdä myös kulahtaneesta fraasista "ystävällisin terveisin". Tarkoittaakohan yhtään kukaan sillä mitään muuta kuin että ei voisi yhtään vähempää kiinnostaa? Erityisesti ihmiset tuntuvat ottavan tuota käyttöön, kun heitä lähes silmin nähden sapettaa jokin asia, jolloin herää vahvempi epäilys, että fraasi on lähes silkkaa kettuilua. Vai käyttääkö joku tuota tosiaan niin, että sydän on oikein lämpimästi tervehdyksissä mukana? Minusta kamalin hyvästelylause ever, ja varsinkin työmaailmassa tuohon sontaan törmää jatkuvasti sähköposteissa.  

Usein tuota ystävällisin terveisin käytetään sellaisissa hyvin asiapitoisissa viesteissä jollekin ei aivan tutulle henkilölle. Minä tulkitsen sen niin, että tarkoitus vähän pehmentää sitä viestin virallisuutta, ja osoittaa ettei tarkoitus ole olla tyly. En jaksa ymmärtää miksi kaikesta pitää yrittää etsiä jotain piilomerkityksiä, itse ainakin ihan vilpittömästi haluan olla ystävällinen kirjoittaessani ystävällisin terveisin.

Kyllä te nyt olette niin väärässä. Sehän on selvä narsistin tapa. Eikös täällä tehdä kaikista narsisteja?

Eräässä työpaikassa meidät tietyt työntekijät ajettiin uupumuksen partaalle kunnes yksi aina löhti ja uusi tuli tilalle. Ajattelin sitten uuvuksissa sanoa pomolle suoraan mikä kaikki mättää tuossa hommassa ja olikin oikein ymmärtäväinen. Kunnes hän paljasti jotenkin, että ei ehkä oikeasti ollutkaan niin ymmärtäväinen vaan sujuvasti esitti sellaista: sen jotenkin vain tiedosti lauseesta "no miten sinun mielestäsi, *nimeni*, tämä asia pitäisi korjata jotta *esim. saisit tuollaista mitä nyt pyydät*. En osaa sitä tarkemmin selittää, mutta se lause oli sellainen, että siitä huokui jonkinlainen halveksunta (äänellä, joka oli ymmärtäväinen), kuin olisin pyytänyt jotain todella lapsellista ja kuin hän olisi vastannut kuin lapselle.

Puhuja hakee sillä auktoriteettiasemaa. Opetaan esim. tietyissä ammateissa.

Laitanhan minä sähköpostin loppuunkin aina oman nimeni joten miksi en laittaisi alkuun vastaanottajan nimeä ? Ei nimellä puhuttelu mielestäni kuvasta mitään piika-emäntä mentaliteettia ... paitsi jos on syntynyt  1900-luvun alkupuoliskolla. Jos isoisoäiti nimellä käskyttää niin se hänelle suotakoon . Chattailu on eri asia kuin se on sellaista tajunnanvirtaista kahden keskistä pikaviestintää.

Mielestäni pelkkä Hei, on hieman töykeä aloitus sähköpostiin - kuin minun nimeäni ei tarvitse muistaa. Samoin kuten jos vahingossa tönäisee ja sanoo Oho eikä Anteeksi.

Mielipiteitä on monia

Mutta ihan mielenkiintoisena seikkana ajattelin mainita että ihmisen lisäksi delfiini on ainoa individualistinen eläin joka käyttää itsestään nimeä.

Siis delfiinien käytöstä tutkittaessa on käynyt ilmi, että delfiinit tunnistavat itsensä valokuvista ja peilikuvista, niitä myös aletaan kutsua emon toimesta tietyllä "ääntelyllä" joka tutkijoiden mielestä vastaa nimeä. Delfiininpoikanen oppii nimensä ja aina tavatessaa uusia delfiinejä ne oikeasti "esittäytyvät" toisilleen ja kutsuvat toisiaan juuri sillä spesifillä naksuttelulla.

Uskoisin ihan mutupohjalta että nimenanto liittyy vahvasti yksillöllisyyden kokemukseen ja siihen että yksilö voidaan sitouttaa tiettyyn yhteisöön käyttämällä tämän nimeä.

En näe itse valta-asetteluja tälläisessä nimelyäkutsumisessa. Niin yksilö voi kokea olevansa yksilö. Hyödyllinen ja kaivattu omana itsenään. Uniikki.

Vierailija kirjoitti:

Eräässä työpaikassa meidät tietyt työntekijät ajettiin uupumuksen partaalle kunnes yksi aina löhti ja uusi tuli tilalle. Ajattelin sitten uuvuksissa sanoa pomolle suoraan mikä kaikki mättää tuossa hommassa ja olikin oikein ymmärtäväinen. Kunnes hän paljasti jotenkin, että ei ehkä oikeasti ollutkaan niin ymmärtäväinen vaan sujuvasti esitti sellaista: sen jotenkin vain tiedosti lauseesta "no miten sinun mielestäsi, *nimeni*, tämä asia pitäisi korjata jotta *esim. saisit tuollaista mitä nyt pyydät*. En osaa sitä tarkemmin selittää, mutta se lause oli sellainen, että siitä huokui jonkinlainen halveksunta (äänellä, joka oli ymmärtäväinen), kuin olisin pyytänyt jotain todella lapsellista ja kuin hän olisi vastannut kuin lapselle.

Politiikkaan sen enemmin sotkeutumatta mut kuulostaa ihan juhasipilältä. Oikeesti. Miten meillä ollu niin näsäviisas ja vinoileva pääministeri!? Hyiolkoon.

Mielenkiintoista, että nimellä jatkuvasti toisia kutsuvat ilmoittavat, että jos keskustelukumppani ei pidä nimensä hokemisesta, on kyse kuulijan itsetunnosta... Näyttäisi enemmin hokijalla olevan omia ongelmia paljon, jos kokee, ettei saa toisen huomiota muutoin kuin jatkuvalla nimen hokemisella. Miksi mennään hysteerisyyksiin jankkaamalla toisen nimeä vain siksi, että itse vääristyneesti uskoo sen auttavan?

Mielestäni huono itsetunto on näillä, jotka luulevat nimen herättävän toisen huomion eivätkä voi puhua reilusti ilman manipulointia. Eikö teitä ole kuultu vai miksi uskottelette sen herättävän toisen huomion? Miksi teidän epävarmuutenne kuulluksi tulemisestanne tulee toisen taakaksi. Minä en ainakaan jaksa kuunnella.

 Eikö hyvää ja kohteliasta käytöstä ole olla oikeasti kiinnostunut miten muut kokevat sinun käytöksesi? Siten oma uskomus omasta käytöksestä ei vielä tarkoita, että olet muiden mielestä kohtelias.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla myös ihan tarkoituksella harjoiteltu tapa. Tuotahan neuvotaan tekemään erinäisissä oppaissa ja videoissa, joissa kerrotaan vinkkejä miten saada ihmiset pitämään sinusta tai miten olla vakuuttava.

Muualla maailmassa monessa maassa paljon puhutellaan nimella. Pidetaan kohteliaana ja huomaavaisena

Henkilön nimen toistamisella pyritään miellyttämään tätä ihmistä. Osa tiedostaa tämän suomalaisittain imeläksi ja lipeväksi tavaksi ja sen vuoksi vaikutus saattaa olla päinvastainen.

On jotenkin töksäyttelevää kun mainitaan vähän väliä asiaan liittymättömästi toisen nimeä. Aivan kuin toisen mielenkiinto vaatisi jatkuvaa herättelyä, että KUUNTELE PKL - minä puhun sinulle.

Kerran sain samannimiselle henkilölle tarkoitetun sähköpostin, jossa oli just tällaista nimen viljelyä ja muutakin hymistelyä. Teksti oli niin ällöttävän siirappinen, että en viitsinyt ilmoittaa lähettäjälle, että oli kirjoittanut osoitteen väärin. Toivottavasti säästin kaimani oksennusrefleksiltä.