Mitä sinä viestit sillä, kun puhuttelet toista mainiten tämän etunimen?
Siis esim. mailien alussa "Hei Maija"" tai jutellessa "Mitäs Maija?" yms. Yritin googlata asiaa, mutta en saanut oikein selvyyttä. Toiset tuntuu pitävän sitä alentavana ja sanojan oman valta-aseman korostamisena, vedoten etunimen käytön historiaan luokkayhteiskunnassa. Toiset taas tuntuu pitävän ystävällisenä eleenä ja jopa positiivisena huomioimisena. Mutta kerro miksi sinä puhuttelet jotain nimen mainiten, mikäli puhuttelet? Kiinnostaa mitä enemmistö nykyään tuolla viestii.
Itseäni asia häiritsee siksi että kaksi ikäistäni 30 + naista työpaikalla on alkanut toimia noin mua kohtaan. (olen itsekin siis nainen) Molemmat kirjoittaa nykyään aina mailien alkuun "Hei Maija" Toinen lisäksi saattaa alkaa juttelemaan kysymällä "Mitäs Maija?" eikä esim. "Mitäs sinä?" Molemmat naiset on korkeammassa asemassa minuun nähden, eivätkä ole keskenään kavereita. Muuten en tiedä yhtään mitä he minusta ajattelevat, ihan yhtä hyvin saattavat pitää alempiarvoisena reppanana kuin kivana tyyppinä. Tuo joka mainitsee etunimen myös puhuessa hymyilee aina ja tuntuu olevan suht innokas juttelemaan. Toinen, joka on kaikista korkeimmassa asemassa, hymyilee yleensä paljon myös, mutta ei ole kovinkaan innokas juttelemaan työn ulkopuolisia asioita. Maileihin lisää kyllä usein hymynaaman tai useamman. Alkoi lisätä tuon etunimen sähköpostin alkuun sen jälkeen, kun yritin tutustua paremmin (eikä häntä kiinnostanut), sitä ennen kirjoitti vain pelkän Hein tai Heipan tai Moikan, sen jälkeen aina "Hei Maija"
Itse en ole koskaan oppinut puhuttelemaan toista mainiten etunimen, vaikka olen samaa ikäluokkaa. Kaveritkaan ei tee niin, joten ei ole oikein mitään ksäitystä missä yhteydessä ihmiset nykyään tekee noin ja mitä sillä viestii, positiivista vai negatiivista.
Kommentit (517)
Vierailija kirjoitti:
Minä en käytä kenestäkään etunimeä mielellään. En tiedä miksi. Tietysti perheenjäsenet erikseen, mutta vieraammista. Ei tunnu kohteliaalta.
Ei kuulu suomalaiseen puhetyyliin. Etunimeä käytetään vain kun halutaan saada toisen huomio ja halutaan erityisesti painottaa jotain asiaa. Esim. "Ville, sinun täytyy nyt ymmärtää että asia on niin, että...". Kyseessä on siis keino, jota käytetään hankalissa tilanteissa yrittäen päästä niskan päälle keskustelussa.
Hui sentään, miksi nimi yleensä annetaan :) sanotko et hei sinä, kun tuttavan kohtaat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kauhean epävarmaa ja heikkoa itseluottamusta kuvastavaa hakea piilomerkitystä ihan kaikesta. Ystävällisyyskin käännetään negatiiviseksi.
Kyllähän se harmittaa, kun johtajuuskoulutuksen pilipalipsykologisointi ei uppoakaan.
Minusta on ihan älyttömän hyvä, että ihmiset ovat tietoisia tällaisista kusipäiden säälittävistä vaikuttamismetodeista.
Tämä.
Tämä selvä! En enää koskaan lausu kenenkään nimeä, koska jos niin teen, olen psykopaattinen manipuloija, säälittävä johtajuuskoulutuksen käynyt pätijä, tai ainakin Jenkeissä kerran vieraillut pölleri, joka haluaa esiintyä ja teeskennellä Amerikan malliin.
En lukenut ketjusta kuin alun. Itsekin olen miettinyt minkä verran olisi sopivaa käyttää henkilön etunimeä esim. w.app-viesteissä? Siis kun aloitan, en juurikaan rohkene nimellä puhutella, koska se ei ole ominaista suomalaisille. Ihan kuin jotenkin häpeäisimme nimeämme tai sen käyttöä.
Asun Espanjassa ja täällä tyyli on toinen. Naapurin rouva mainitsee aina nimeni tervehtiessään: Buenos dias, que tal A.... Samoin minäkin sanon aina hänen nimensä. Täällä se tuntuu hyvältä, mutta Suomessa ei. Kulttuuriero kaiketi.
Osoittaakohan tämä keskustelu lähinnä sen, että paitsi sisälukutaito ja laskenta, myös tilanteiden taju on meillä suomalaisilla yleisesti ottaen heikko?
Etunimen käyttö tai käyttämättä jättäminen ei ole automaattisesti alentavaa/epäkohteliasta/tunkeilevaa/vallankäyttöä/muuta negatiivista - vaan voi olla ja usein on aito ja äärimmäisen positiivinen, mukava asia. Eikä edes mikään oppaasta opittu, vaan ehta hyvästä tahdosta kertova juttu.
Mitäpä jos kaikki kasvettaisiin aikuisiksi...?
Apua, taidan olla helppo miellyttää, kun mulle käy kaikki. Jos kaveri toistelee mun nimeä jutellessa ajattelen et pitää minusta. Jos sanoo sä niin sekin käy. Jos pomo puhuttelee nimeltä ni ajattelen et toi puhuu noin ja koitan itsekin olla samanlainen hänelle. Yksi pomo kyllä joskus puhui mulle 3. Persoonassa sanomalla suoraan mulle Mitä Lauralle kuuluu? Vähän outoo, mut selkeä et mua tarkoitti kun muita ei lähellä eikä yhteisiä tuttuja joitten nimi ois Laura. Ehkä tykkää musta ihmisenä niin paljon et sanoo mun nimen joka käänteessä. Jos nyt alkais laajemmin puhua mulle tyyliin Mitä Laura aikoo lomalla tehdä? ni vois tuntuu oudolta että onko unohtanut miten suomea puhutaan, sekin mahdollista kun ruotsinkielinen :D. Ite näemmä otan positiivisesti ja jopa imarteluna kaiken mutta mitenkähän ite oon puhunut muille ja mitä siitä ajateltu Oletko ap ajatellut kanssa alkaa puhua ko työkavereille heidän tyyliinsä? Voisivat ilahtua kun säkin muistat heidän nimensä
Mun 5 vuotta itseäni vanhempi siskoni käyttää mun etunimeäni erityisesti silloin, kun en toimi hänen toivomallaan tavalla. Hän elää yhä siinä uskossa, että minun tulisi totella häntä. Ääni kohoaa tai viestissä perään lisätään huutomerkki: "Saija! Miksi et nyt voi tehdä niin kuin sanon?!" Olemme viisikymppisiä, joten ihan hurjaa eroa tietotaidoissa tuo ikäero ei yksistään aiheuta. Raivostuttava tapa.
Höpöhöpö hömppää, ameriikkalaista hömppä!
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan englannin vaikutusta, englanniksi olet epäkohtelias, jos et käytä nimeä.
Näin on. Jos esim. lapsi huutaa äitiään, siihen ei vastata että mitä, vaan mainitaan huutajan nimi kysymysmerkillä, Minusta ihan kiva tapa, Pelkkä "mitä" on kyllä töksähtävä, jotenkin tyty.
Puheessa pidän outona enkä tykkää, jos omaa nimeäni hoetaan tai joku asiakaspalvelija sitä käyttää.
Mutta työmeileissä olen aikojen saatossa alkanut käyttämään. Ihan vain siksi, että monesti viestiketjut menevät sekaviksi, kun asiakkaat liittelevät omiin viesteihinsä lainauksia muiden viesteistä ym., niin tuo nimen laittaminen alkuun auttaa selventämään, että tämä viesti on nyt juuri sinulle osoitettu (ja on helpompi myöhemmin myös itsenikin lukea tuollaista ketjua).
Se on arvostuksen osoitus, että muistaa toisen nimen. Asun ulkomailla ja täällä on suositeltavaa käyttää ihmisen etunimeä hänelle puhuessa. Se antaa sinusta fiksun kuvan ja voidaan kokea jopa loukkaavana, jos et koskaan puhuttele muita heidän nimillään.
Pressatentissä koen sen alentavana. Etenkin yksi ehdokas käyttää tätä paljon.
Näin sen luen ja sillä sipuli.
Minä toistelen nimiä, jotta oppisin ne ja pysyisivät myös muistissa. Siinä mielessä myös kuvat profiileissa työpaikalla ovat hyvä juttu. Eri asia sitten, jos esihenkilö kutsuu puheilleen, istuu vakavana pöytänsä ääressä ja aloittaa: Maija, Maija, Maija (huokaus ja kulmien kurtistus).
En yhtään mitään sen kummempaa. En ole aiemmin tajunnutkaan, että se voisi jotain noin paljon häiritä tai mietityttää. Ihmiset analysoi kaikkea vähän liikaakin välillä...
Vierailija kirjoitti:
Pressatentissä koen sen alentavana. Etenkin yksi ehdokas käyttää tätä paljon.
Näin sen luen ja sillä sipuli.
Stubendous vai? Se on kansainvälinen miäs. Maailmalla ihan normaalia. Ei mitään alentavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan johtajakoulutuksissa opetetaan käyttämään etunimeä kun tervehtii alaistaan tai aloitukseen lähestyy tätä teksti- tai sähköpostiviestillä.
Mikä sen takana on? Onko sen tarkoitus saada alainen tuntemaan itensä alaiseksi ja kunnioittamaan johtajaa ylempiarvoisena? Vai onko sen tarkoitus saada alainen tuntemaan että johtaja pitää hänestä ja muistaa hänet?
Suora käännös amerikkalaisesta johtamisoppaasta.
Älä nyt herranjumala ainakaan ala kysellä muilta, että käyttääkö pomo heidän nimeään kun puhuu heille. Teet itsestäsi täyden pellen, josset jo sitä ole.
Minä en käytä kenestäkään etunimeä mielellään. En tiedä miksi. Tietysti perheenjäsenet erikseen, mutta vieraammista. Ei tunnu kohteliaalta.