Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on ikävää ja surullista ja tullut ikävän tutuksi.

Varkaita ihmettelen ja olen aina ihmetellyt. Wc-paperit, ruoat jne. ostetaan, ei varasteta toisilta. Eivät hekään saa tuotteita ilmaiseksi.

Ihmettelen myös sitä, että köyhien on juotava kallista kahvia, vaikka rahaa ei ole. 

Mutta oikeasti kukaan ei ole köyhä, jos on netti ja päätelaite. Ja sähköä.

Puhelin, netti ja sähkö ovat ne laskut, jotka yritän maksaa ajallaan. Kaikki noista on myös katkaistu ainakin kahdesti, koska ne valtion rahat eivät vain riitä kaikkeen.

Nro 21

Se "valtiohan" maksaa sähkölaskun ihan erikseen, kohtuullisen sellaisen.

Vierailija kirjoitti:

Yksi häpeän huipuista oli se, kun löysin kaapin perukoilta monta vuotta sitten vanhentuneita, ummehtuneen hajuisia jauhoja. Koska minulla ei ollut leivinpaperia tai minkäänlaista rasvaa tai öljyä (hiivasta ja muista aineista puhumattakaan), paistoin jauhosta, suolasta ja vedestä tekemäni teeleivät folion päällä. Leivät tarttuivat folioon niin tiukasti, että istuin pitkään järsimässä niitä irti pienistä folionpalasista. Ei ollut mitään muuta, kun puurohiutaleet ja juurekset oli jo syöty.

Tilanteeseen ei ole tulossa parannusta, joten on mielenkiintoista, miten alas tästä vielä voi vajota.

Kysy seurakunnalta ruoka-apua, ei tarvitse kuulua kirkkoon. Kävin hoitovapaalla lapsen kanssa seurakunnan perhekahvilassa, ja kehottivat meitä äitejä hakemaan leipää, kun sitä jää aina niin paljon yli. Läheinen kauppa lahjoitti sinne paljon viimeisen päivän tuotteita, oikein hyviä ja maanantaisin eniten viikonlopun jäljiltä. Pari kertaa otin leipää puolilta päivin, itsekin kotihoidon tuella tuolloin, mutta ajattelin, että eniten tarvitsevat saavat aamulla parhaat päältä. toivottavasti sinunkin lähelläsi olisi joku vastaava ❤️

Vierailija kirjoitti:

Kai te ymmärrätte, että kaikki eivät saa noita työttömyyskorvauksia, toimeentulotukia ja asumistukia? 

Tai että siinä byrokratiassa voi mennä aikaa?

Itse elin pelkällä asumistuella neljä kuukautta n. 318€/kuukaudessa ja pelkkä vuokrani oli 440€. 

Loput rahat keräsin pulloja ja myytäviä tavaroita. Hain tavaroita annetaan palstoilta ja myin niitä. Toimeentulotukea en saanut koska sossu katsoi nuo myymäni tavarat tuloksi.

Kaikki eivät myöskään ole mitään sossu-ammattilaisia.

Ei tarvitse olla mikään sossuammattilainen. Käynti kelassa tai soitto riittää ja asiat kyllä halutessaan selviää. Ei tietysti kenenkään oo pakko jos ei taho..

Moniin kirjoittajiin verrattuna taidan olla ollut kohtuullisen hyväosainen lähes koko elämäni. Tämä on kuitenkin merkittävin köyhyys kokemukseni: olin muuttanut vieraaseen kaupunkiin yliopisto-opintojen takia. Asuin yksityisessä rauhattomassa opiskelija-asuntolassa kalustetussa huoneessa. Kotoa olin lähtenyt lähes tyhjin käsin.

Olisin halunnut muuttaa opiskelija-asuntosäätiöön tarjoamaan kahden hengen soluun, mutta se ei ollut mahdollista, kun tässä solussa ei edes yhteistiloissa ollut mitään kalusteita. Minulla ollut lainkaan huonekaluja eikä tarpeeksi rahaa hankkia niitä useita kerralla edes käytettynä.

Päädyin siis muuttamaan takaisin kotiin ja menin töihin, kun vieraaseen kaupunkiin asettumisesta ei tuntunut tulevan mitään. Elämä yksinäisyydessä kuukausitolkulla pelkän patjan kanssa ei tuntunut mielekkäältä ajatukselta.

Vierailija kirjoitti:

Moniin kirjoittajiin verrattuna taidan olla ollut kohtuullisen hyväosainen lähes koko elämäni. Tämä on kuitenkin merkittävin köyhyys kokemukseni: olin muuttanut vieraaseen kaupunkiin yliopisto-opintojen takia. Asuin yksityisessä rauhattomassa opiskelija-asuntolassa kalustetussa huoneessa. Kotoa olin lähtenyt lähes tyhjin käsin.

Olisin halunnut muuttaa opiskelija-asuntosäätiöön tarjoamaan kahden hengen soluun, mutta se ei ollut mahdollista, kun tässä solussa ei edes yhteistiloissa ollut mitään kalusteita. Minulla ollut lainkaan huonekaluja eikä tarpeeksi rahaa hankkia niitä useita kerralla edes käytettynä.

Päädyin siis muuttamaan takaisin kotiin ja menin töihin, kun vieraaseen kaupunkiin asettumisesta ei tuntunut tulevan mitään. Elämä yksinäisyydessä kuukausitolkulla pelkän patjan kanssa ei tuntunut mielekkäältä ajatukselta.

Enkä ole vähävaraisesta suvusta, jos joku tämän niin tulkitsee. Meillä vain vanhemmat olivat sitä mieltä, että täysin omillaan ollaan silloin, kun ei auta kotona. Siksi en saanut mukaan kuin lähinnä vaatteeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniin kirjoittajiin verrattuna taidan olla ollut kohtuullisen hyväosainen lähes koko elämäni. Tämä on kuitenkin merkittävin köyhyys kokemukseni: olin muuttanut vieraaseen kaupunkiin yliopisto-opintojen takia. Asuin yksityisessä rauhattomassa opiskelija-asuntolassa kalustetussa huoneessa. Kotoa olin lähtenyt lähes tyhjin käsin.

Olisin halunnut muuttaa opiskelija-asuntosäätiöön tarjoamaan kahden hengen soluun, mutta se ei ollut mahdollista, kun tässä solussa ei edes yhteistiloissa ollut mitään kalusteita. Minulla ollut lainkaan huonekaluja eikä tarpeeksi rahaa hankkia niitä useita kerralla edes käytettynä.

Päädyin siis muuttamaan takaisin kotiin ja menin töihin, kun vieraaseen kaupunkiin asettumisesta ei tuntunut tulevan mitään. Elämä yksinäisyydessä kuukausitolkulla pelkän patjan kanssa ei tuntunut mielekkäältä ajatukselta.

Enkä ole vähävaraisesta suvusta, jos joku tämän niin tulkitsee. Meillä vain vanhemmat olivat sitä mieltä, että täysin omillaan ollaan silloin, kun ei auta kotona. Siksi en saanut mukaan kuin lähinnä vaatteeni.

- asu kotona.

En onneksi ole koskaan ollut ihan täysin rahaton, kiitos äitini. Opiskeluaikoina piti kyllä joka penni laskea, mutta kun äiti kävi kylässä, hän tuli kanssani kauppaan ja osti ison kassillisen ruokaa. välimatkan vuoksi äiti kävi vain pari kertaa vuodessa. Usein myös käytiin vaatekaupassa ja sain jotain vaatteita päälleni ja niillä kuljin koko ajan. Ilman tätä apua olisin ollut tosi pulassa. Ystävälläni on vielä tiukempaa kun ei saanut kotoa mitään apua, joten yritin jakaa niin paljon kuin pystyin omistani hänelle. Vasta myöhemmin hän kertoi, että välillä ne minun antamani ruuat olivat ainoat mitä söi päiväkausiin. Olisinpa tiennyt, olisin varmasti voinut jakaa vielä enemmän. Tämä tapahtui siis 90-luvun pahimpaan lama-aikaan.

Sydän särkyy näitä juttuja lukiessa. Itselläni ei ole mitään yhtä pahoja juttuja, opiskeluaikana on syöty makaronia, makseltu kaupassa ostoksia pikku hiluilla ja pullojakin olen muutaman kerran kerännyt, jotta saa rahaa ruokaan.

Ihan käsittämätöntä, miten Suomessa voi asiat olla näin huonosti :/ Toivoisin, että voisin auttaa huonossa tilanteessa olevia edes jollain tavalla. Mielelläni lahjoitankin tavaroita ja vaatteita. Niistä ei toki tiedä, menevätkö ne oikeaan tarpeeseen, mutta toivon, että edes joskus käy niin. Harmillisesti usein juuri ne eniten tarvitsevat eivät kehtaa pyytää apua. Ymmärrän, että tilanne hävettää, ja ihan suututtaa, että sitä edes pitää hävetä. Elämästä ei ikinä tiedä mitä tapahtuu, kuka tahansa voi olla joskus huonossa tilanteessa.

Toivon sydämeni pohjasta, että ketjuun kirjoittamisen tilanteet parantuvat/ovat parantuneet. Olette arvokkaita ihmisiä jokainen <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on ikävää ja surullista ja tullut ikävän tutuksi.

Varkaita ihmettelen ja olen aina ihmetellyt. Wc-paperit, ruoat jne. ostetaan, ei varasteta toisilta. Eivät hekään saa tuotteita ilmaiseksi.

Ihmettelen myös sitä, että köyhien on juotava kallista kahvia, vaikka rahaa ei ole. 

Mutta oikeasti kukaan ei ole köyhä, jos on netti ja päätelaite. Ja sähköä.

Puhelin, netti ja sähkö ovat ne laskut, jotka yritän maksaa ajallaan. Kaikki noista on myös katkaistu ainakin kahdesti, koska ne valtion rahat eivät vain riitä kaikkeen.

Nro 21

Se "valtiohan" maksaa sähkölaskun ihan erikseen, kohtuullisen sellaisen.

Niin sitä luulisi. Minä sain vajaat 500 euroa viime kuuksi. Siitä maksoin netin ja puhelimen (yhteensä 60 euroa, koska maksuhäiriömerkinnän saanut ei saa niitä halvemmalla mistään), sähkön (vetoisa asunto ja suora sähkölämmitys: 145 euroa), osan asumiskuluista, vakuutuksen ja ruokaa. Oikeusaputoimiston talous- ja velkaneuvonnassa päiviteltiin, että juu, vuosi sitten olit velaton ja siitä lähtien on tullut vajaa tonni miinusta joka kuukausi, ei tilanteelle mitään voi, yritä nyt jotenkin pärjätä.

Ehkä olet niitä sinisilmiä, joiden mielikuvituksessa ketään ei jätetä heitteille. Tässä sinulle miettimisen siementä: yritä rimpuilla kannattamattomaksi muuttuneesta yrittäjyydestä työttömäksi työnhakijaksi. Pari vuotta menee säästöillä, sitten lainataan mikä saadaan, sitten ollaan puilla paljailla kuukausia odottamassa eri viranomaisten päätöksiä ja suistutaan tulottomana perintätoimistojen ja ulosoton taksojen myötä kierteeseen, josta ei ole ulospääsyä. Viime kesänä olisin vielä selvinnyt kuiville, jos olisin saanut kohtuupalkkaisen työpaikan. En saanut mitään työpaikkaa. Nyt olen tilanteessa, josta en selviä enää muulla kuin lottovoitolla. Mutta törsäänpä nekin killingit johonkin vielä lottoamistakin turhempaan, vaikka kahvipakettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut lainaamaan töistä vessapaperia, käsipyyhkeitä, jätesäkkejä, roskapusseja, raikastussuihketta, paristoja, t-paitoja, tulostinpaperia, kalenterin, kuulokkeet, muistitikkuja, sideharsoa, kondomeja.

Kai muistit palauttaa lainatut käytetyt vessapaperit.

Sinccis

Ole hyvä ja poistu tästä keskustelusta, älykääpiö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on ikävää ja surullista ja tullut ikävän tutuksi.

Varkaita ihmettelen ja olen aina ihmetellyt. Wc-paperit, ruoat jne. ostetaan, ei varasteta toisilta. Eivät hekään saa tuotteita ilmaiseksi.

Ihmettelen myös sitä, että köyhien on juotava kallista kahvia, vaikka rahaa ei ole. 

Mutta oikeasti kukaan ei ole köyhä, jos on netti ja päätelaite. Ja sähköä.

Puhelin, netti ja sähkö ovat ne laskut, jotka yritän maksaa ajallaan. Kaikki noista on myös katkaistu ainakin kahdesti, koska ne valtion rahat eivät vain riitä kaikkeen.

Nro 21

Se "valtiohan" maksaa sähkölaskun ihan erikseen, kohtuullisen sellaisen.

Niin sitä luulisi. Minä sain vajaat 500 euroa viime kuuksi. Siitä maksoin netin ja puhelimen (yhteensä 60 euroa, koska maksuhäiriömerkinnän saanut ei saa niitä halvemmalla mistään), sähkön (vetoisa asunto ja suora sähkölämmitys: 145 euroa), osan asumiskuluista, vakuutuksen ja ruokaa. Oikeusaputoimiston talous- ja velkaneuvonnassa päiviteltiin, että juu, vuosi sitten olit velaton ja siitä lähtien on tullut vajaa tonni miinusta joka kuukausi, ei tilanteelle mitään voi, yritä nyt jotenkin pärjätä.

Ehkä olet niitä sinisilmiä, joiden mielikuvituksessa ketään ei jätetä heitteille. Tässä sinulle miettimisen siementä: yritä rimpuilla kannattamattomaksi muuttuneesta yrittäjyydestä työttömäksi työnhakijaksi. Pari vuotta menee säästöillä, sitten lainataan mikä saadaan, sitten ollaan puilla paljailla kuukausia odottamassa eri viranomaisten päätöksiä ja suistutaan tulottomana perintätoimistojen ja ulosoton taksojen myötä kierteeseen, josta ei ole ulospääsyä. Viime kesänä olisin vielä selvinnyt kuiville, jos olisin saanut kohtuupalkkaisen työpaikan. En saanut mitään työpaikkaa. Nyt olen tilanteessa, josta en selviä enää muulla kuin lottovoitolla. Mutta törsäänpä nekin killingit johonkin vielä lottoamistakin turhempaan, vaikka kahvipakettiin.

Sikamaista touhua, jos noin on tehty.

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut lainaamaan töistä vessapaperia, käsipyyhkeitä, jätesäkkejä, roskapusseja, raikastussuihketta, paristoja, t-paitoja, tulostinpaperia, kalenterin, kuulokkeet, muistitikkuja, sideharsoa, kondomeja.

Kai muistit palauttaa lainatut käytetyt vessapaperit.

Sinccis

Ole hyvä ja poistu tästä keskustelusta, älykääpiö.

Ymmärrän kyllä, jos lainaa vaikka kirjan, mutta miten palautetaan lainatut vessapaperit ?

Sinccis

2000-luvun alussa kun olin teini, vanhempani erosivat ja jäin kodittomaksi. Tuloina mulla oli ainoastaan korotettu lapsilisä. Isä taisi pistää elarit omaan taskuun, toki väitti, ettei saanut niitä. 

18 täytettyäni aloin saamaan sentään toimeentulotukea, tosin sitäkin -20% alennettuna. Muistan vieläkin sen summan mitä sain, se oli 283€. Kämppää mulla ei ollut silloinkaan, vaan oleskelin silloisen poikaystäväni asunnolla. Poikaystävä dokasi keskimäärin kolmena päivänä viikosta, ja oli erittäin ailahtelevainen (ja narsistinen), ja jouduin monet kerrat taivasalle.

Yritin myös opiskella vähän aikaa, mutta eihän mulla riittänyt rahat koulussa kulkemiseen, opiskelutarvikkeisiin ja vielä elämiseenkin. Plus se, ettei mulla ollut omaa kotia, vaan saatoin joutua milloin tahansa yön selkään.

Noina aikoina tuli laskimen kanssa kaupassa käyminen tutuksi. Ja varmaan monesti tyhjensin pölypussia käyttääkseni sen uudestaan, ja vessapaperia varastin jostain yleisestä vessasta. Muistan myös tehneeni vilpillisiä reklamaatioita ruokafirmoille saadakseni ilmaista sapuskaa tai lahjakortteja. 

Niin ja vaikka se mun silloinen poikaystävä oli ihan hirveä, niin täytyy sanoa, että ilman häntä olisin pärjännyt vielä huonommin. Meinaan hänen äitinsä osti meille usein jääkaapin täyteen ruokaa, kun meillä ei ollut kummallakaan rahaa, eikä oltu saatu mitään kunnollista safkaa pariin päivään. Emme siis koskaan joutuneet nähdä todellista nälkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi, meillä saatettiin wc-paperin sijaan pyyhkiä peppu sanomalehdellä ja käytettyjä sukkia käytettiin siivousrätteinä. Nykyään en ole erityisen köyhä, mutta joskus saatan olla liian pihi. Karsin äskettäin meikkejä, joista vanhimmat olivat jopa 10 - 15 vuotta vanhoja. Säilyttelen tyhjiä tuotepakkauksia, pahvilaatikoita ja pakkausmateriaaleja, vaikka tilaa ei paljon ole. Olen myös tehnyt tuota, että tyhjennän pölypussia, jotta ostoväli harvenisi. Joskus myös lakaisen lattiat ennen imuroimista, jotta pölypussi täyttyisi hitaammin.

Mä monesti pelkästään lakaisen lattiat ja matot. En käytä imuria kuin viimeisen pakon edessä.

Miksi tehdä kaksinkertainen työ?

Lakaiset matot?!

Kyllä. Keittiön pöydän alla olevan maton kun siihen kerääntyy kaiken maailman ruuan palaset ja muruset. Lähtee hyvin harjalla pois tuollaiset vähän isommat irtoroskat.

Olen joutunu pärjäämään kuukautiset yhdellä/kahdella siteellä. Ei sillä etteikö olisi ollut rahaa niitä ostaa, asuin siis kotona eikä minulla ollut aina omaa rahaa käytössä. Siteiden piilottamisella tehtiin ihan tahallaan kiusaa, etten vaan tuhlailisi perheen rahoja. Meni hyvin pitkälti aikuisikään ennen kuin tajusin, että olen sen arvoinen, että sidettä voi vaihtaa jopa ihan muutaman kerran päivässä! Olin tottunut tunkemaan paperia siteen lisäksi housuihin ja pärjäämään näin ilman vaihtoja...

Olin kolmen lapsen yksinhuoltajana. Lasten isä ei maksanut kuin minimin per lapsi. Itseäni en raaskinut tuhlata rahaa kuin niukasti. Kerran kun oli deodorantti loppunut jo päiviä aikaisemmin, suihkautin WC-raikastetta kainaloihini. Tajusin kyllä heti, kun poistuin veskistä, ei hitto! Samoin siteet tuntuivat isolta kustannuksella, samoin kun ruoka. Söin aina vasta lasten jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi, meillä saatettiin wc-paperin sijaan pyyhkiä peppu sanomalehdellä ja käytettyjä sukkia käytettiin siivousrätteinä. Nykyään en ole erityisen köyhä, mutta joskus saatan olla liian pihi. Karsin äskettäin meikkejä, joista vanhimmat olivat jopa 10 - 15 vuotta vanhoja. Säilyttelen tyhjiä tuotepakkauksia, pahvilaatikoita ja pakkausmateriaaleja, vaikka tilaa ei paljon ole. Olen myös tehnyt tuota, että tyhjennän pölypussia, jotta ostoväli harvenisi. Joskus myös lakaisen lattiat ennen imuroimista, jotta pölypussi täyttyisi hitaammin.

Mä monesti pelkästään lakaisen lattiat ja matot. En käytä imuria kuin viimeisen pakon edessä.

Miksi tehdä kaksinkertainen työ?

Lakaiset matot?!

Kyllä. Keittiön pöydän alla olevan maton kun siihen kerääntyy kaiken maailman ruuan palaset ja muruset. Lähtee hyvin harjalla pois tuollaiset vähän isommat irtoroskat.

Ja muiltakin matoilta niille kantautuneet irtoroskat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniin kirjoittajiin verrattuna taidan olla ollut kohtuullisen hyväosainen lähes koko elämäni. Tämä on kuitenkin merkittävin köyhyys kokemukseni: olin muuttanut vieraaseen kaupunkiin yliopisto-opintojen takia. Asuin yksityisessä rauhattomassa opiskelija-asuntolassa kalustetussa huoneessa. Kotoa olin lähtenyt lähes tyhjin käsin.

Olisin halunnut muuttaa opiskelija-asuntosäätiöön tarjoamaan kahden hengen soluun, mutta se ei ollut mahdollista, kun tässä solussa ei edes yhteistiloissa ollut mitään kalusteita. Minulla ollut lainkaan huonekaluja eikä tarpeeksi rahaa hankkia niitä useita kerralla edes käytettynä.

Päädyin siis muuttamaan takaisin kotiin ja menin töihin, kun vieraaseen kaupunkiin asettumisesta ei tuntunut tulevan mitään. Elämä yksinäisyydessä kuukausitolkulla pelkän patjan kanssa ei tuntunut mielekkäältä ajatukselta.

Enkä ole vähävaraisesta suvusta, jos joku tämän niin tulkitsee. Meillä vain vanhemmat olivat sitä mieltä, että täysin omillaan ollaan silloin, kun ei asuta kotona. Siksi en saanut mukaan kuin lähinnä vaatteeni.

Koominen tilanne ottaen huomioon se, että hyvin pitkälle koulutettuina ihmisinä vanhempani pitivät äärimmäisen tärkeänä opintojen jatkamista nopeasti lukion jälkeen yliopistoon. Käytännössä mitään tukea itsenäisen elämän aloittamiseen ei kuitenkaan tullut. Jo ensimmäisenä vuonna kesken jääneiden opintojen pariin en enää myöhemmin palannut.

Vierailija kirjoitti:

2000-luvun alussa kun olin teini, vanhempani erosivat ja jäin kodittomaksi. Tuloina mulla oli ainoastaan korotettu lapsilisä. Isä taisi pistää elarit omaan taskuun, toki väitti, ettei saanut niitä. 

18 täytettyäni aloin saamaan sentään toimeentulotukea, tosin sitäkin -20% alennettuna. Muistan vieläkin sen summan mitä sain, se oli 283€. Kämppää mulla ei ollut silloinkaan, vaan oleskelin silloisen poikaystäväni asunnolla. Poikaystävä dokasi keskimäärin kolmena päivänä viikosta, ja oli erittäin ailahtelevainen (ja narsistinen), ja jouduin monet kerrat taivasalle.

Yritin myös opiskella vähän aikaa, mutta eihän mulla riittänyt rahat koulussa kulkemiseen, opiskelutarvikkeisiin ja vielä elämiseenkin. Plus se, ettei mulla ollut omaa kotia, vaan saatoin joutua milloin tahansa yön selkään.

Noina aikoina tuli laskimen kanssa kaupassa käyminen tutuksi. Ja varmaan monesti tyhjensin pölypussia käyttääkseni sen uudestaan, ja vessapaperia varastin jostain yleisestä vessasta. Muistan myös tehneeni vilpillisiä reklamaatioita ruokafirmoille saadakseni ilmaista sapuskaa tai lahjakortteja. 

Niin ja vaikka se mun silloinen poikaystävä oli ihan hirveä, niin täytyy sanoa, että ilman häntä olisin pärjännyt vielä huonommin. Meinaan hänen äitinsä osti meille usein jääkaapin täyteen ruokaa, kun meillä ei ollut kummallakaan rahaa, eikä oltu saatu mitään kunnollista safkaa pariin päivään. Emme siis koskaan joutuneet nähdä todellista nälkää.

Apua, epätodellisen kamalat vanhemmat sinulla! Oletko enää missään väleissä? Tuo kuulosta niin käsittämättömältä kohtelulta. Tuli todella paha mieli puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on ikävää ja surullista ja tullut ikävän tutuksi.

Varkaita ihmettelen ja olen aina ihmetellyt. Wc-paperit, ruoat jne. ostetaan, ei varasteta toisilta. Eivät hekään saa tuotteita ilmaiseksi.

Ihmettelen myös sitä, että köyhien on juotava kallista kahvia, vaikka rahaa ei ole. 

Itse ymmärrän varastamisen siinä vaiheessa kun tilillä on 0 euroa. Maailma on täynnä kaikenlaisia isoja ja pieniä roistoja, jotkut jopa ihan lain suojaamia roistoja, joten yksi rahattoman viemä vessapaperirulla on aika pientä sen kaiken rinnalla. Onhan se moraalisesti ongelmaista, tietenkin on, mutta minusta on aika ikävää, että moni köyhä on viimeiseen asti kunniallinen sen sijaan, että antaisi yhteiskunnan tuta, että se on jättänyt jonkun köyhyysloukkuun.

Pitäkää itsestänne ääntä, köyhät, vaikka ymmärrän että ajatus ahdistaa ja nolottaakin. Moni kokkarepokkare luulee, ettei teitä ole edes olemassa, koska kukaan ei tienaa alle 2600/kk ja tuetkin on niin hulppeat että kieltäydytte rahakkaista vakiduuneista huviksenne. 

Itse olen työtön työmarkkinatuella ja ihmettelen suuresti miten on mahdollista että on olemassa ihmisiä joilta raha loppuu totaali kesken. Tiedän ettei summa ole järin suuri mutta kyllä sillä perusasiat ostaa ja jopa hieman jotain ylimääräistä kuten muutamia ulkona syöntejä joka kuukausi.

Sun kaltaistesi jauhajien/ihmettelijöiden takia köyhien elämä kurjenee kohta entisestään, ja samalla siis itsesikin.

Tarpeeksi kun ihmettelette ääneen kuinka raha voi muka loppua kesken, kun sitä on tukien varassa olevalla niin mahdottoman paljon niin kohtahan niistäkin tukien vähäisistä määristä voi sitten varmaan leikata, kun on kerta mistä ottaa.

Typeryyden huipentuma, ette tajua omaa etuanne - sahaatte omaa oksaanne!

Ihmetelkää vielä enemmä niin kohta on teilläkin vaikeaa, ei vain kaikkein koyhimmillä.

T: "ei köyhä"