Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys on ikävää ja surullista ja tullut ikävän tutuksi.

Varkaita ihmettelen ja olen aina ihmetellyt. Wc-paperit, ruoat jne. ostetaan, ei varasteta toisilta. Eivät hekään saa tuotteita ilmaiseksi.

Ihmettelen myös sitä, että köyhien on juotava kallista kahvia, vaikka rahaa ei ole. 

Mutta oikeasti kukaan ei ole köyhä, jos on netti ja päätelaite. Ja sähköä.

Puhelin, netti ja sähkö ovat ne laskut, jotka yritän maksaa ajallaan. Kaikki noista on myös katkaistu ainakin kahdesti, koska ne valtion rahat eivät vain riitä kaikkeen.

Nro 21

Se "valtiohan" maksaa sähkölaskun ihan erikseen, kohtuullisen sellaisen.

Niin sitä luulisi. Minä sain vajaat 500 euroa viime kuuksi. Siitä maksoin netin ja puhelimen (yhteensä 60 euroa, koska maksuhäiriömerkinnän saanut ei saa niitä halvemmalla mistään), sähkön (vetoisa asunto ja suora sähkölämmitys: 145 euroa), osan asumiskuluista, vakuutuksen ja ruokaa. Oikeusaputoimiston talous- ja velkaneuvonnassa päiviteltiin, että juu, vuosi sitten olit velaton ja siitä lähtien on tullut vajaa tonni miinusta joka kuukausi, ei tilanteelle mitään voi, yritä nyt jotenkin pärjätä.

Ehkä olet niitä sinisilmiä, joiden mielikuvituksessa ketään ei jätetä heitteille. Tässä sinulle miettimisen siementä: yritä rimpuilla kannattamattomaksi muuttuneesta yrittäjyydestä työttömäksi työnhakijaksi. Pari vuotta menee säästöillä, sitten lainataan mikä saadaan, sitten ollaan puilla paljailla kuukausia odottamassa eri viranomaisten päätöksiä ja suistutaan tulottomana perintätoimistojen ja ulosoton taksojen myötä kierteeseen, josta ei ole ulospääsyä. Viime kesänä olisin vielä selvinnyt kuiville, jos olisin saanut kohtuupalkkaisen työpaikan. En saanut mitään työpaikkaa. Nyt olen tilanteessa, josta en selviä enää muulla kuin lottovoitolla. Mutta törsäänpä nekin killingit johonkin vielä lottoamistakin turhempaan, vaikka kahvipakettiin.

Surullista. Kylläpä se suomessa taitaa olla niin, että yrittäjät/yrittäjyydestä luopuvat ovat väliinputoajia tukien suhteen.

Milloinkahan tähän tulee muutos..

Vasemmistoliitto taitaa olla ainoa puolue joka ajaa köyhien asiaa.

Ap, mun isä aina tyhjensi pölypussin ja käytti samaa. Voit tehdä niin. Eikä tarvitse käyttää imuria, jos ei ole eläintalous, nihkeäpyyhinnällä lähtee pölyt. Säästyy sähköä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniin kirjoittajiin verrattuna taidan olla ollut kohtuullisen hyväosainen lähes koko elämäni. Tämä on kuitenkin merkittävin köyhyys kokemukseni: olin muuttanut vieraaseen kaupunkiin yliopisto-opintojen takia. Asuin yksityisessä rauhattomassa opiskelija-asuntolassa kalustetussa huoneessa. Kotoa olin lähtenyt lähes tyhjin käsin.

Olisin halunnut muuttaa opiskelija-asuntosäätiöön tarjoamaan kahden hengen soluun, mutta se ei ollut mahdollista, kun tässä solussa ei edes yhteistiloissa ollut mitään kalusteita. Minulla ollut lainkaan huonekaluja eikä tarpeeksi rahaa hankkia niitä useita kerralla edes käytettynä.

Päädyin siis muuttamaan takaisin kotiin ja menin töihin, kun vieraaseen kaupunkiin asettumisesta ei tuntunut tulevan mitään. Elämä yksinäisyydessä kuukausitolkulla pelkän patjan kanssa ei tuntunut mielekkäältä ajatukselta.

Enkä ole vähävaraisesta suvusta, jos joku tämän niin tulkitsee. Meillä vain vanhemmat olivat sitä mieltä, että täysin omillaan ollaan silloin, kun ei asuta kotona. Siksi en saanut mukaan kuin lähinnä vaatteeni.

Koominen tilanne ottaen huomioon se, että hyvin pitkälle koulutettuina ihmisinä vanhempani pitivät äärimmäisen tärkeänä opintojen jatkamista nopeasti lukion jälkeen yliopistoon. Käytännössä mitään tukea itsenäisen elämän aloittamiseen ei kuitenkaan tullut. Jo ensimmäisenä vuonna kesken jääneiden opintojen pariin en enää myöhemmin palannut.

Olit jo lukion käynyt, eli et mikään lapsi. Kuulostaa tekosyyltä nämä pärjäämättömyydet

Lapsuudesta muistan, ( äiti neljän lapsen yksinhuoltaj) kavereidrn synttäreille ei voinu osallistua koska ei ollut varaa ostaa lahjaa, panikoitiin jps oli ruoka-aika ja kavereita/vieraita kylässå (heillrkkin pitäisi tarjota), sillon tällöin äiti osti yhden karkkipussin ja jako karkit meille neljälle, aina jaettiin kaikki, ruokaa ei syöty huvin vuoksi vaan vasta oikresti ku oli nälkä.

Palautin pullot ja tölkit mitä oli kerääntynyt nurkkiin. Normaalisti heitän ne sekajätteeseeb mutta nyt jostain syystä alennuin jonottamaan palautusautomaatille. Järkyttävä kokemus 😑

Olen kaksi kertaa joutunut asioimaan työkkärin ja Kelan kanssa, ja sen byrokratiahelvetin, luukulta toiselta juoksuttamisen ja pitkien käsittelyaikojen takia voi joutua keksimään kaikenlaisia luovia ratkaisuja selviytyäkseen. Etenkin muutenkin sairaana ja uupuneena se vie kaikki voimat. Tuntuu välillä, että apua ei saa silloin, kun sitä eniten tarvitsisi. Oon muutenkin tosi huono pyytää apua ja hävetti hakea tukia (kun aina puhutaan veronmaksajien rahojen tuhlaamisesta, loisista yms., enkä halunnut et muhun tuhlataan rahaa), mut ei ollut sit muuta ku pakko turvautua niihin. Nyt on onneksi jo parempi tilanne, vaik en mä vieläkään täysin kunnossa ole.

Varastin autokoulun vessasta vessapaperit ja oppilaiden kahvipöydästä teepussit, yksittäispakatut sokeripalat, piparit ja koristelukasvin. (Vanhemmat maksoivat autokoulun ja itse asuin opiskelukämpässä)

Jäin pienipalkkaisesta työstäni työttömäksi ja parin seuraavan kuukauden aikana tuli pari yllättävää menoa, jotka veivät säästöt eikä edes riittänyt. Keräsin pulloja ja jätin mm. hoitoaineen ostamatta. Söin mm. kaurapuuroa. Onneksi ei kestänyt kuin 4kk pahin aika. Sitten sain töitä.

Käytän samoja kenkiä lapseni kanssa.

Olin kaverin luona käymässä ja kun meni tupakalle, nappasin pari näkkileipää jotka käärin talouspaperiin ja laitoin laukkuun.  Vein paperia yleisistä vessoista. Söin pelkkää makaronia ketsupilla ja ja kaurapuuroa. Keitin kahvia saman suodatinpussin läpi kunnes se hajosi käsiin.  Lisäsin shampoopulloon vettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniin kirjoittajiin verrattuna taidan olla ollut kohtuullisen hyväosainen lähes koko elämäni. Tämä on kuitenkin merkittävin köyhyys kokemukseni: olin muuttanut vieraaseen kaupunkiin yliopisto-opintojen takia. Asuin yksityisessä rauhattomassa opiskelija-asuntolassa kalustetussa huoneessa. Kotoa olin lähtenyt lähes tyhjin käsin.

Olisin halunnut muuttaa opiskelija-asuntosäätiöön tarjoamaan kahden hengen soluun, mutta se ei ollut mahdollista, kun tässä solussa ei edes yhteistiloissa ollut mitään kalusteita. Minulla ollut lainkaan huonekaluja eikä tarpeeksi rahaa hankkia niitä useita kerralla edes käytettynä.

Päädyin siis muuttamaan takaisin kotiin ja menin töihin, kun vieraaseen kaupunkiin asettumisesta ei tuntunut tulevan mitään. Elämä yksinäisyydessä kuukausitolkulla pelkän patjan kanssa ei tuntunut mielekkäältä ajatukselta.

Enkä ole vähävaraisesta suvusta, jos joku tämän niin tulkitsee. Meillä vain vanhemmat olivat sitä mieltä, että täysin omillaan ollaan silloin, kun ei asuta kotona. Siksi en saanut mukaan kuin lähinnä vaatteeni.

Koominen tilanne ottaen huomioon se, että hyvin pitkälle koulutettuina ihmisinä vanhempani pitivät äärimmäisen tärkeänä opintojen jatkamista nopeasti lukion jälkeen yliopistoon. Käytännössä mitään tukea itsenäisen elämän aloittamiseen ei kuitenkaan tullut. Jo ensimmäisenä vuonna kesken jääneiden opintojen pariin en enää myöhemmin palannut.

Olit jo lukion käynyt, eli et mikään lapsi. Kuulostaa tekosyyltä nämä pärjäämättömyydet

Tulkitse miten haluat. Et ole kysellyt miten tuon jälkeen elämä on mennyt, joten tulkinnan pärjäämättömyydestä heitit hatustasi. Tuo oli ainoastaan kertomus siitä miten 19-vuotiaana koin tilanteeni yksin vieraassa kaupungissa ilman mitään tukea perheeltäni.

Todella paljon alhaisia varkaita.

Eikö teille tule mieleen, että voitte varastaa vielä teitä köyhemmiltä ihmisiltä?

Kauppojen punnitsijavarkaat ovat hämmästyttäviä. Jos teillä on varaa vain halvimpaan tuotteeseen, niin te ostatte sitä halvinta tuotetta. 

Vierailija kirjoitti:

Laosuudessani yksinhuoltajaäitini kanssa odotettiin usein vuorokauden vaihtumista tukien maksupäiväksi. Klo 24 jälkeen näkyi raha tilillä ja usein lähdettiin sen jälkeen nakkikioskille syömään. Näin äiti sai lapset ruokittua.

Lähikaupasta ostettiin irtomyynnistä sämpylöitä ja laskettiin meille lapsille yksi per naama. Puolikas aamuksi ja puolikas iltapalaksi. Näin saattoi mennä monta päivää.

Nyt itse hyväpalkkaisessa työssä, eivätkä minun lapseni edes tiedä mitä on köyhyys. Minä kyllä muistan.

Äitisi tavasta näkyi, miksi köyhyys pysyi perheessä. Nakkikioskinakit maksoivat huomattavasti enemmän kuin kaupasta ostetut ja itse keitetyt. Sämpylät ovat todella kalliita, joten leivän tai näkkileivän ostaminen lapsille olisi ollut järkevämpää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laosuudessani yksinhuoltajaäitini kanssa odotettiin usein vuorokauden vaihtumista tukien maksupäiväksi. Klo 24 jälkeen näkyi raha tilillä ja usein lähdettiin sen jälkeen nakkikioskille syömään. Näin äiti sai lapset ruokittua.

Lähikaupasta ostettiin irtomyynnistä sämpylöitä ja laskettiin meille lapsille yksi per naama. Puolikas aamuksi ja puolikas iltapalaksi. Näin saattoi mennä monta päivää.

Nyt itse hyväpalkkaisessa työssä, eivätkä minun lapseni edes tiedä mitä on köyhyys. Minä kyllä muistan.

 

Äitisi tavasta näkyi, miksi köyhyys pysyi perheessä. Nakkikioskinakit maksoivat huomattavasti enemmän kuin kaupasta ostetut ja itse keitetyt. Sämpylät ovat todella kalliita, joten leivän tai näkkileivän ostaminen lapsille olisi ollut järkevämpää. 

Samaa ajattelin lukiessani.

Tunnen kaksi perhettä jotka elää taloudellisessa katastrofissa ja aina ostetaan rahaa saatua kaikkea "kallista" eikä ajatella millä loppuviikko eletään.

Osalla köyhistä on omaa tyhmyyttä rauhattomuus.

Itse yrittäjänä tiedän mitä on pienet tulot ja isot menot eli velalla eletään tälläkin hetkellä eikä ole oikeutettu saamaan mitään tukia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laosuudessani yksinhuoltajaäitini kanssa odotettiin usein vuorokauden vaihtumista tukien maksupäiväksi. Klo 24 jälkeen näkyi raha tilillä ja usein lähdettiin sen jälkeen nakkikioskille syömään. Näin äiti sai lapset ruokittua.

Lähikaupasta ostettiin irtomyynnistä sämpylöitä ja laskettiin meille lapsille yksi per naama. Puolikas aamuksi ja puolikas iltapalaksi. Näin saattoi mennä monta päivää.

Nyt itse hyväpalkkaisessa työssä, eivätkä minun lapseni edes tiedä mitä on köyhyys. Minä kyllä muistan.

 

Äitisi tavasta näkyi, miksi köyhyys pysyi perheessä. Nakkikioskinakit maksoivat huomattavasti enemmän kuin kaupasta ostetut ja itse keitetyt. Sämpylät ovat todella kalliita, joten leivän tai näkkileivän ostaminen lapsille olisi ollut järkevämpää. 

Mahtavaa, onnistuit löytämään tilaisuuden kokea moraalista ylemmyyttä! Hyvä, sinä parempi ihminen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniin kirjoittajiin verrattuna taidan olla ollut kohtuullisen hyväosainen lähes koko elämäni. Tämä on kuitenkin merkittävin köyhyys kokemukseni: olin muuttanut vieraaseen kaupunkiin yliopisto-opintojen takia. Asuin yksityisessä rauhattomassa opiskelija-asuntolassa kalustetussa huoneessa. Kotoa olin lähtenyt lähes tyhjin käsin.

Olisin halunnut muuttaa opiskelija-asuntosäätiöön tarjoamaan kahden hengen soluun, mutta se ei ollut mahdollista, kun tässä solussa ei edes yhteistiloissa ollut mitään kalusteita. Minulla ollut lainkaan huonekaluja eikä tarpeeksi rahaa hankkia niitä useita kerralla edes käytettynä.

Päädyin siis muuttamaan takaisin kotiin ja menin töihin, kun vieraaseen kaupunkiin asettumisesta ei tuntunut tulevan mitään. Elämä yksinäisyydessä kuukausitolkulla pelkän patjan kanssa ei tuntunut mielekkäältä ajatukselta.

Enkä ole vähävaraisesta suvusta, jos joku tämän niin tulkitsee. Meillä vain vanhemmat olivat sitä mieltä, että täysin omillaan ollaan silloin, kun ei asuta kotona. Siksi en saanut mukaan kuin lähinnä vaatteeni.

Koominen tilanne ottaen huomioon se, että hyvin pitkälle koulutettuina ihmisinä vanhempani pitivät äärimmäisen tärkeänä opintojen jatkamista nopeasti lukion jälkeen yliopistoon. Käytännössä mitään tukea itsenäisen elämän aloittamiseen ei kuitenkaan tullut. Jo ensimmäisenä vuonna kesken jääneiden opintojen pariin en enää myöhemmin palannut.

Olit jo lukion käynyt, eli et mikään lapsi. Kuulostaa tekosyyltä nämä pärjäämättömyydet

Tulkitse miten haluat. Et ole kysellyt miten tuon jälkeen elämä on mennyt, joten tulkinnan pärjäämättömyydestä heitit hatustasi. Tuo oli ainoastaan kertomus siitä miten 19-vuotiaana koin tilanteeni yksin vieraassa kaupungissa ilman mitään tukea perheeltäni.

Sen verran tuosta opin, että omien lasten kohdalla en tule järjestämään vastaavia ihmiskokeita samassa elämänvaiheessa. Aion antaa kaiken tukeni siinä vaiheessa, kun lapset muuttavat pois kotoa, koska se on stressaavaa aikaa nuorelle muutenkin ilman, että hänen kertarysäyksellä pitäisi kyetä pystyä todistelemaan olevansa niin itsenäinen, ettei enää mihinkään tarvita vanhempien apua (koska sitä ei heidän tyhmien periaatteidensa takia saa, kun on niin paljon mukavampi laittaa eurot rahastoihin kuin tukea omaa lasta).

Kävelin ammattikouluun parin vuoden ajan, matkaa yli 10 km ja päivät alkoivat klo 8.00. En omistanut kunnollista talvitakkia, joten talven aamupakkaset eivät olleet mukavia. Ei siis ollut rahaa bussiin. 

Kesäsin kävin keräämässä ketunleipiä, mustikoita yms syötäviä luonnosta, että san jotain vatsaani ja saan säästettyä. Pöllin myös lintujen talipalloja. 

Uunia tai hellaa ei voinut käyttää, koska vei paljon sähköä. Otin sankoon vettä ja pesin nyrkkipyykillä vaatteitani, käytin myös samaa vettä useampaan otteeseen, ettei vesilasku kasva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laosuudessani yksinhuoltajaäitini kanssa odotettiin usein vuorokauden vaihtumista tukien maksupäiväksi. Klo 24 jälkeen näkyi raha tilillä ja usein lähdettiin sen jälkeen nakkikioskille syömään. Näin äiti sai lapset ruokittua.

Lähikaupasta ostettiin irtomyynnistä sämpylöitä ja laskettiin meille lapsille yksi per naama. Puolikas aamuksi ja puolikas iltapalaksi. Näin saattoi mennä monta päivää.

Nyt itse hyväpalkkaisessa työssä, eivätkä minun lapseni edes tiedä mitä on köyhyys. Minä kyllä muistan.

 

Äitisi tavasta näkyi, miksi köyhyys pysyi perheessä. Nakkikioskinakit maksoivat huomattavasti enemmän kuin kaupasta ostetut ja itse keitetyt. Sämpylät ovat todella kalliita, joten leivän tai näkkileivän ostaminen lapsille olisi ollut järkevämpää. 

Inhimillistä että silloin kun raha tulee niin haluaa tehdä jotain kivaa. Mutta sen jälkeen pitäisi arkena olla mahdollisimman halvat tavat jos rahaa on vähän. Esim. Juuri jonkun leivän ostaminen eikä suht kalliita sämpylöitä.

Vierailija kirjoitti:

Kävelin ammattikouluun parin vuoden ajan, matkaa yli 10 km ja päivät alkoivat klo 8.00. En omistanut kunnollista talvitakkia, joten talven aamupakkaset eivät olleet mukavia. Ei siis ollut rahaa bussiin. 

Kesäsin kävin keräämässä ketunleipiä, mustikoita yms syötäviä luonnosta, että san jotain vatsaani ja saan säästettyä. Pöllin myös lintujen talipalloja. 

Uunia tai hellaa ei voinut käyttää, koska vei paljon sähköä. Otin sankoon vettä ja pesin nyrkkipyykillä vaatteitani, käytin myös samaa vettä useampaan otteeseen, ettei vesilasku kasva. 

Minä vuonna tämä tapahtui?