Lue keskustelun säännöt.
Äiti lahjoitti minulle poismuuttaneen siskoni omaisuutta lapsena, sisko vaatii takaisin
06.04.2019 |
Olen keskellä absurdia perheriitaa. Olen pitänyt välimatkaa sukulaisiini sattuneesta syystä, meillä on kohteliaat mutta erittäin etäiset välit tällä hetkellä. Emme esimerkiksi ole kasvokkain tavanneet moneen vuoteen. Olemme hyvin erilaisia ihmisiä niin arvomaailmaltamme kuin muutenkin.
Pikkusiskoni muutti 12-vuotiaana asumaan isälleni, vanhempani olivat eronneet jo aiemmin. Minä jäin äidille, olin silloin 16-vuotias. Isä hankki siskolleni tarvittavat tavarat kotiinsa. Tullessani täysi-ikäiseksi muutin pois, ja äidin oli pakko muuttaa paljon pienempään asuntoon, ja hän antoi minulle mm. siskoni vanhoja lakanoita, peiton, lipaston ja polkupyörän (äidin ostamia). Äiti sanoi, että saat ne, ettei tarvitse heittää pois. En ymmärtänyt kysyä, oliko siskolta saatu lupa tavaroiden antamiseen vai ei. Otin ne vain äidin kehotuksesta ensimmäiseen omaan kotiini.
Olen nyt 35-vuotias, eli lahjoitustapahtumasta on kulunut 18 vuotta. Siskoni otti yhteyttä ja vaatii takaisin tavaroitaan. Minulla ei ole niitä enää, ne ovat menneet rikki ja roskiin/kierrätykseen. Polkupyörän hän vaatii minulta korvattavaksi, minulla ei ole enää sitäkään, sillä siitä oli vaihteet rikki jo silloin kun äiti minulle sen luovutti liki 20 vuotta sitten. Korjautin pyörän pari kertaa kunnes totesin, ettei siinä ole järkeä kun korjaukset alkoivat maksaa satoja euroa. Ostin uuden ja lahjoitin raadon pois. Äitini laittoi nyt viestin (ei kehtaa selvästikään soittaa) että on samaa mieltä siitä, että minun tulee korvata siskoni omaisuus hänelle. Viestit sekä siskolta että äidiltä ovat painostavia ja ahdistavia. He vihjailevat mm. rikosilmoituksesta.
Miten lasken arvon noille esineille joita minulla ei enää ole? Mitä ihmettä teen?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Jos ne on siskon tavaroita, ne on siskon tavaroita.
Joo, mutta varastoissa on säilyttämiskuluja. Turha odottaa, että kukaan säilyttää 18 vuotta kamojasi ilmaiseksi.
Tietenkin niin voi tehdä hyvää hyvyyttään, mutta siitähän tässä ei ole kyse.
Haistatteleppa vttua siskollesi.
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kannattaa nyt hankkia asianajaja, joka toimittaa äidille ja siskolle haasteen oikeuteen kunhan hän on ensin lukenut heille heidän oikeutensa. Ja heillä on oikeus yhteen puheluun, se tulee muistaa. Vallitsevaa oikeuskäytäntöä noudattavissa tapauksissa, joissa kiistan arvo ylittää 20 euroa, on syytetyllä oikeus valamiehistön toimittamaan oikeudenkäyntiin. Nyt virallinen pesänjakaja voisi toimittaa pesänkirjoituksen ja pesäluettelon (myös testamentin varalta) niin vahvistuu, onko varastetun tavaran arvo yli 20 euroa. Ehkä olisi hyvä varata jo nyt takuurahat oikeudenkäyntiin koska se taitaa olla seuraava vaihe ellei ap ehdi käyttää Veto-oikeuttaan tai vedota Unescon maailmanperintöön. Sekin on yksi mahdollisuus!
Rikosta ei ole tapahtunut, ja vaikka olisikin, se olisi vanhentunut.
Voin jo tuntea AP:n yrittävän epätoivoisesti googlettaa arvokasta 90-luvun esinettä.
Miten tämän 90-luvun esineen nimeämättä jättäminen estää teidän vastaamistanne alkuperäiseen kysymykseen? Valaiskaa ihmeessä. :D
Rikosnimike olisi ilmeisesti kavallus, äitini on siirtänyt omaan omistukseensa kotona olevia siskoni tavaroita, ja antanut ne minulle. Wikipedia (tiedän, ei paras lähde) sanoo näin: "Kavalletun esineen haltuunsa vilpittömässä mielessä saanut henkilö ei ole velvollinen luovuttamaan esinettä sen oikealle omistajalle muuten kuin saamalla sen arvoa vastaavan lunastuksen (rahana)."
Eli minä olen tuo vilpittömässä mielessä esineen haltuunsa saanut, näin tulkitsen? Siskoni pitäisi siis maksaa _minulle_ jos palautan tavarat. Kääntyy ihan päälaelleen. Lisäksi syyteoikeus on vanhentunut 13 vuotta sitten. Kiitos hänelle/heille jotka mainitsivat kavalluksen, pidin tätä itse varkautena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Halloota, poliisilaitoksella. Miten voin auttaa?"
"Tekisin ilmoituksen 20 vuotta sitten tapahtuneesta lakanan kavaltamisesta."
Vierailija kirjoitti:
Miten tämän 90-luvun esineen nimeämättä jättäminen estää teidän vastaamistanne alkuperäiseen kysymykseen? Valaiskaa ihmeessä. :D
Rikosnimike olisi ilmeisesti kavallus, äitini on siirtänyt omaan omistukseensa kotona olevia siskoni tavaroita, ja antanut ne minulle. Wikipedia (tiedän, ei paras lähde) sanoo näin: "Kavalletun esineen haltuunsa vilpittömässä mielessä saanut henkilö ei ole velvollinen luovuttamaan esinettä sen oikealle omistajalle muuten kuin saamalla sen arvoa vastaavan lunastuksen (rahana)."
Eli minä olen tuo vilpittömässä mielessä esineen haltuunsa saanut, näin tulkitsen? Siskoni pitäisi siis maksaa _minulle_ jos palautan tavarat. Kääntyy ihan päälaelleen. Lisäksi syyteoikeus on vanhentunut 13 vuotta sitten. Kiitos hänelle/heille jotka mainitsivat kavalluksen, pidin tätä itse varkautena.
Miksi yrität jatkuvasti siirtää keskustelua junnaamaan asioihin joihin on jo annettu vastaukset?
Miksi et voi vastata yksinkertaiseen kysymykseen, kun tuo 90-luvun esine?
Miksi vastaat kysymyksiin kysymyksillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisko tuntuu kadehtivan sinua siitä, että olet jäänyt vanhempien erossa äitinne kanssa kun hän on muuttanut isän luo - missä hän on ilmeisesti kyllä saanut kaiken tarvitsemansa materian, polkupyörän ja muut varusteet ja kalusteet, uusina ostettuina?
Siskoa vaivaa kateus ja jokin vaille jäämisen tunne, äitiä luultavasti vaivaa huono omatunto lapsensa hylkäämisestä - ja absurdia kyllä, molemmat suuntaavat syytöksensä ja vaatimuksensa sinuun. Sinun pitäisi poistaa heidän mielipahansa, mikä on tietysti mahdoton tehtävä. Heidän pitäisi selvittää välinsä keskenään.
Paljonko rahaa siskosi vaatii noista romppeista? Kannattaisiko sinun uhrata satanen tai kaksi, jotta saat vaatimukset loppumaan, ja nämä kaksi ehkä poistettua elämästäsi?
68 ja muut multinikkisi, onko sinulla kaikki hyvin elämässäsi? Huomaan, että on paha olla. Voisit aloittaa masennuksestasi, sosiaalisten tilanteiden pelosta tai mistä kärsitkään, oman ketjun jossa voimme tukea sinua. Voin kirjoittaa sinne itsekin. Lämmin halaus, parempaa huomista, toivoo ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
68 ja muut multinikkisi, onko sinulla kaikki hyvin elämässäsi? Huomaan, että on paha olla. Voisit aloittaa masennuksestasi, sosiaalisten tilanteiden pelosta tai mistä kärsitkään, oman ketjun jossa voimme tukea sinua. Voin kirjoittaa sinne itsekin. Lämmin halaus, parempaa huomista, toivoo ap.
Minulla on kaikki ihan ok. Tykkään vain paljastaa provoja tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
68 ja muut multinikkisi, onko sinulla kaikki hyvin elämässäsi? Huomaan, että on paha olla. Voisit aloittaa masennuksestasi, sosiaalisten tilanteiden pelosta tai mistä kärsitkään, oman ketjun jossa voimme tukea sinua. Voin kirjoittaa sinne itsekin. Lämmin halaus, parempaa huomista, toivoo ap.
Hyvänä huomiona muuten, että sen sijaan että yrittäisit jälleen vastata niihin tärkeisiin kysymyksiin tai edes huomioida niitä satoja vastauksia mitä on jo annettu, yrität sen sijaan hyökätä niitä ihmisiä kohtaan, jotka kyseenalaistavat tarinaasi. Eli yrität saada nämä, jotka kyseenalaistavat tarinaasi olemaan jotenkin huononpia nimittämällä heitä "masentuneiksi, sosiaalisten tilanteista pelosta kärsiviksi ihmisiksi, jotka tarvitsevat tukea". Ja tottakai jälleen pyrit olemaan itse jotenkin parempi, koska "voit tukea heit".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä olisi ihan mielenkiintoinen ketju ellei tuo luonnehäiriöinen provo-jankkaaja pilaisi tätä. Täällä on ollut paskempiakin aloituksia, joihin tämä provo-jankkaaja voisi pureutua oikein antaumuksella.
Mutta asiaan.. ei kannata tehdä tästä asiasta ongelmaa, itseasiassa tilannehan on naurettava. Ilmoitat molemmille yhdessä kasvokkain, että äiti antoi tavarat sinulle ja näin vuosien jälkeen niitä ei enää ole. Piste. Menkööt ja tehkööt itsestänsä naurettavan, kun tekevät asiasta rikosilmoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
68 ja muut multinikkisi, onko sinulla kaikki hyvin elämässäsi? Huomaan, että on paha olla. Voisit aloittaa masennuksestasi, sosiaalisten tilanteiden pelosta tai mistä kärsitkään, oman ketjun jossa voimme tukea sinua. Voin kirjoittaa sinne itsekin. Lämmin halaus, parempaa huomista, toivoo ap.
Hyvänä huomiona muuten, että sen sijaan että yrittäisit jälleen vastata niihin tärkeisiin kysymyksiin tai edes huomioida niitä satoja vastauksia mitä on jo annettu, yrität sen sijaan hyökätä niitä ihmisiä kohtaan, jotka kyseenalaistavat tarinaasi. Eli yrität saada nämä, jotka kyseenalaistavat tarinaasi olemaan jotenkin huononpia nimittämällä heitä "masentuneiksi, sosiaalisten tilanteista pelosta kärsiviksi ihmisiksi, jotka tarvitsevat tukea". Ja tottakai jälleen pyrit olemaan itse jotenkin parempi, koska "voit tukea heit".
Satoja vastauksia? Tässä ketjussa on 80 vastausta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi kerää kaapeista tavaroita salaa ja lahjoittaa ne pois. Teidänkö mielestänne ei ole tapahtunut rikosta, koska kyseessä on pääasiassa lapsen vaatteet ja lahjaksi saamat lelut sekä jotkut mieheni lahjaksi saamat tavarat. Onko omaisuus omaa vain silloin, kun sen on itse ostanut?
Vierailija kirjoitti:
Sisko tuntuu kadehtivan sinua siitä, että olet jäänyt vanhempien erossa äitinne kanssa kun hän on muuttanut isän luo - missä hän on ilmeisesti kyllä saanut kaiken tarvitsemansa materian, polkupyörän ja muut varusteet ja kalusteet, uusina ostettuina?
Siskoa vaivaa kateus ja jokin vaille jäämisen tunne, äitiä luultavasti vaivaa huono omatunto lapsensa hylkäämisestä - ja absurdia kyllä, molemmat suuntaavat syytöksensä ja vaatimuksensa sinuun. Sinun pitäisi poistaa heidän mielipahansa, mikä on tietysti mahdoton tehtävä. Heidän pitäisi selvittää välinsä keskenään.
Paljonko rahaa siskosi vaatii noista romppeista? Kannattaisiko sinun uhrata satanen tai kaksi, jotta saat vaatimukset loppumaan, ja nämä kaksi ehkä poistettua elämästäsi?
Siskolla ei tosiaan ole tiettyä summaa, hän vaatii vain omaisuutensa arvoa rahana, koska itse tavaroita minulla ei enää ole. Korvaussumman määrittely lankeaa minulle. Ajattelen, että hänen täytyi itsekin ymmärtää, ettei 18 vuotta vanhoja lakanoita todennäköisesti enää ole kun lähti niitä pyytämään. Tässä voi olla mainittua rahapulaa ja jopa suunnitelmallisuutta mukana. Siksi en lämpene ajatukselle korvata arvottomia esineitä heille. Jos korvaisin, minun olisi jotenkin varmistuttava etteivät äiti ja sisko kuvittele minun olevan täysin höynäytettävissä ja uhkailtavissa, ja kukkaroni nyörit avautuvat kun tarpeeksi kiristää poliisilla. Käytännössä voisin korvata parillakin sadalla, mutta se antaa mielestäni väärän signaalin. Mistä he seuraavaksi keksivät pyytää korvausta, mihin se johtaa kun alan maksella heidän vaatimuksiaan... Tekee mieli asettaa vain kova kovaa vastaan, he kuitenkin uhkailivat minua, kyse ei ollut normaalista aikuisten välisestä kanssakäymisestä.
Mikään ei ole niin noloa kun provoilija vastailee itselleen.. auts. Tuohon en ole itse vielä sortunut, kunnon provo viedään läpi muilla tavoin. Ei näin.
Mahtaa se yksi 90-lukuinen tavara olla hintava kun parin lakanan, jo aikaa sitten hävitetyn polkupyörän ja muun sekalaisen roinan avulla yritetään sitä karhuta? Eihän tuossa koko teatterissa muutoin ole mitään järkeä.
Vaikka eipä sillä, ei tässä koko teatterissa ole järkeä. Tavarat osti aikanaan siis äitisi, siskosi käyttöön. Siskosi jätti ne pois muuttaessaan äitisi luokse. Oliko siis tarkoitus että äitisi olisi säilönyt niitä hamaan tulevaisuuteen, vai mitä olisi tapahtunut tilanteessa kun äitisi olisi ne hävittänyt tarpeettomina? Ja kuinka sinun olisi ollut tarkoitus tietää ettet saa niitä hävittää tarpeettomina tai rikkonaisina?
Vain omia ihmettelynaiheitani, koskapa sisarellasi ja äidilläsi ei käsittääkseni mitään oikeudellisia perusteita niitä esineitä ole takaisin karhuta. Jos joku jollekulle olisikin jotain velvollinen korvaamaan, niin se olisi äitisi sisarellesi, koskapa äitisi ne esineet sinulle luovutti. Tuossakin se kaatuisi todennäköisesti siihen, että äitisi on ne esineet alunperin hankkinut, sisarellasi on ollut niihin käyttöoikeus, mutta äitisi ne esineet on omistanut.
Jos jonkun pitää siskolle jotain korvata, se on äiti, joka on antanut pois siskon tavaroita.
Unohda koko juttu. Tehkööt rikosilmoituksen, niin kohta on äiti kusessa.
Absurdi tilanne. Tuossa kuviossa ei ole mitään järkeä.
Näytä siskollesi keskisormea , muuta vastausta ko.älyttömyys ei ansaitse.
"Myin , lahjoitin lapseni vauvanvaatteet ja vaunut pois , nyt 35 vuotta myöhemmin hän vaatii niitä itselleen " .