Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Te olette kaikki hulluja, sillä yliluonnollisia asioita EI OLE olemassa.

No eei, vitsi vitsi, uskon itsekin vahvasti ja enneunia yms intuitio juttuja on ollut itsellä paljon. Mutta tärkein tapahtui kun jäin työttömäksi ja opin että raha ja materia ei ole elämässä tärkeää. Riittää kun on katto pään päällä ja joku paikka missä nukkua, syödä ja peseytyä. Ei tarvii sen enempää. Olen vihdoin onnellinen, mutta kukaan ei ymmärrä miten voi olla "tyhjästä" niin tyytyväinen. Mun mielestä ihmisen ei tarvitse suorittaa ja koko ajan juosta uusien asioiden perässä, riittää kun tekee sopivasti, tykkää siitä mitä tekee, saa vaatimattoman elantonsa ja täyttää elämänsä sitten sisäisillä jutuilla, luontoyhteydellä, toisten auttamisella yms.

Älkääuskoko kirjoitti:

Suurin osa noista kertomuksista on pahan hengen aiheuttamia,, ne haluaa antaa sellaisen kuvan et sukulainen tullut morjestaa viimeistä kertaa tms,, älkää menkö lankaan, pahoja henkiä ja demoneita on olemassa vaikka Nyky ihminen niille nauraakin,, sitä ne haluaakin et ihminen nauraa ja turvautuu teknologiaan, loogisuuteen yms (mikä joissain asioissa hyvä),, tarkoituksena on pilkata Jumalaa, Jeesusta ja kaikkea hyviä moraalisia arvoja

Demonit on tutkitusti mielenterveyden ongelma.

Minä herään joskus kauheaan painajaiseen. Klo on silloin aina tasan 3:30.

Verensokeri teoria ei selitä sitä, koska olen joskus käynyt haukkaamassa tuntia ennen yöpalaa. Yleensä viimeistään klo 21 iltapala, nukkumaan menoajalla ei ole merkitystä. Vaan jos näen painajaista, niin klo on herätessä siitä aina vaan se 3:30.

Osaako joku selittää tämän, mistä on kyse?

Vierailija kirjoitti:

Älkääuskoko kirjoitti:

Suurin osa noista kertomuksista on pahan hengen aiheuttamia,, ne haluaa antaa sellaisen kuvan et sukulainen tullut morjestaa viimeistä kertaa tms,, älkää menkö lankaan, pahoja henkiä ja demoneita on olemassa vaikka Nyky ihminen niille nauraakin,, sitä ne haluaakin et ihminen nauraa ja turvautuu teknologiaan, loogisuuteen yms (mikä joissain asioissa hyvä),, tarkoituksena on pilkata Jumalaa, Jeesusta ja kaikkea hyviä moraalisia arvoja

Demonit on tutkitusti mielenterveyden ongelma.

Tuntemani henki- ja hihhuliuskovaiset ovat olleet aidosti sairaita. Osa jopa hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Minä herään joskus kauheaan painajaiseen. Klo on silloin aina tasan 3:30.

Verensokeri teoria ei selitä sitä, koska olen joskus käynyt haukkaamassa tuntia ennen yöpalaa. Yleensä viimeistään klo 21 iltapala, nukkumaan menoajalla ei ole merkitystä. Vaan jos näen painajaista, niin klo on herätessä siitä aina vaan se 3:30.

Osaako joku selittää tämän, mistä on kyse?

Jotain tekemistä aivojen ja uniaaltojen epäsynkan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä herään joskus kauheaan painajaiseen. Klo on silloin aina tasan 3:30.

Verensokeri teoria ei selitä sitä, koska olen joskus käynyt haukkaamassa tuntia ennen yöpalaa. Yleensä viimeistään klo 21 iltapala, nukkumaan menoajalla ei ole merkitystä. Vaan jos näen painajaista, niin klo on herätessä siitä aina vaan se 3:30.

Osaako joku selittää tämän, mistä on kyse?

Jotain tekemistä aivojen ja uniaaltojen epäsynkan kanssa?

Luultavasti, mutta hämmentänyt tuo minuutin tarkka herääminen, jota siis tapahtuu ainoastaan silloin jos näen ns elävän tuntuisia painajaisia. En sitä yliluonnollisena pidä, verensokeri teoria tosiaan ei vaan selitä sitä.

Joskus on tapahtunut sellaista, että maatessani vuoteella tunnen kissani kävelevän jalkopäässä. Kun katson, niin kissa onkin toisella puolella asuntoa, joten se ei voinut kävellä jalkopäässä.

Vuosina 2004 - 2005 asuin eräässä vanhassa kerrostalossa. Talon ullakkovarastolla käydessä tuli aina todella ahdistava olo, aivan kuin joku olisi ollut läsnä. Siellä en viihtynyt kauaa, enkä käynyt siellä kuin kolmesti. Kun ullakkovarastolta poistui, piti laskeutua pitkät portaat. Siinä ylimmässä kerroksessa oli hissin oven oikealla puolella tyhjä asunto. Oven postiluukussa ei ollut kenenkään nimeä. Puhuttiin, ettei siinä oltu asuttu pitkiin aikoihin. Kun odotin hissiä ja katsoin tuon tyhjillään olleen asunnon ovea, tuli minulle tunne, ettei sen asunnon kohdalla ollut kaikki ok. Siinä talossa oli jotain kuumottavaa.

Vierailija kirjoitti:

JATKUU

Jouduin myös lopettamaan työpaikassa, jossa todella  viihdyin  kummittelun takia. Kyseessä oli hyvin kaunis, vanha  kartanomainen puurakennus eli ulkoiset  puitteet oli kunnossa, työilmapiiri oli myös  mahtava ja  pidin todella kaikista työtovereista. Rakennus oli siis kehitysvammaisten asuntola joka  oli aiemmin toiminut päiväkotina. Pidemmälle en rakennuksen historiaa tiedä mutta vanha se oli.  Tuon upean rakennuksen ikkunassa näkyi usein ikäänkuin savusta koostuva pitkä  musta hahmo josta  huokui kylmyys , hahmo poikkesi niin ihmisestä ettei sitä voinut sotkea henkilökuntaan tai asukkaisiin. Saapuessani töihin tämä kylmä hahmo oli poikkeuksetta ottamassa minut vastaan, kukaan muu ei tiettävästi vastavaa vastaanottokomiteaa saanut. Tuon hahmon lisäksi eräässä kylpyhuoneessa oli jotain mikä päästeli tukehtuvia ääniä ja välkytteli valoja. Se mikä sai minut lopulta  ottamaan lopputilin, oli kohtaaminen ikkunahahmon kanssa portaikossa  ollessani yksin yövuorossa. 

Haluatko kertoa lisää tästä kohtaamisesta?

Olin lasten kanssa leikkipuistossa ja katselin lasten leikkiä istuen puistossa olevalla penkillä. Olin alakuloinen, sillä olin aiemmin samana päivänä kuullut rakkaan mummoni sairastuneen ja joutuvan 'rutiininomaiseen' leikkaukseen. Istuessani siinä penkillä, pääni päälle laskeutui pikkulintu, joka lauloi kirkkaalla äänellä kovasti. Ystäväni, joka istui vieressäni sanoi hieman hätkähtäneesti ' että sulla on lintu päässä!'. Lintu istui siinä useamman minuutin ja lauloi koko ajan. Sitten lensi pois. Ystäväni sanoi, ettei ole ennen nähnyt ison kaupungin leikkipuistossa moista, että mitähän sillä linnulla oli sulle asiaa. Sanoin vaan että se kertoi että mummo kuolee. Niin tapahtuikin rutiininomaisesta leikkauksesta muutaman kuukauden kuluttua.

Kaksi päivää hautajaisten jälkeen näin todella elävän unen jossa vastasin lankapuhelimeen ja kuulin toisesta päästä mummon oikein iloisen ja hersyvän naurun. Ilahduin kovasti ja unessa kysyin : missä sinä olet, oletko samassa kerroksessa kuin ukki? ' Ja mummo nauroi vaan iloista nauruaan. Uni oli valtavan todellinen ja kun heräsin minulla oli onnellinen ja hyvä olo ja suuri suruni väistyi hetkeksi taka-alalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini nukuttua pois menin selvittelemään ainoana lapsena hänen asioitaan ja jäin yöksi äidin taloon. Talo on hyvin pieni, semmoinen  mummonmökki-tyylinen . Nukin äidin makuuhuoneessa, pedatun sängyn  päällä makuupussissa kun  en jaksanut alkaa vaihtaa lakanoita. Olin illan aikana juonut yhden siiderin. Vain yhden.

Havahduin unesta ääneen joka kuulosti silti kuin joku olisi avannut jäykkää, mattoon kiinni ottavaa väliovea mikä tarkoitti sitä, että joku oli tulossa asuntoon. Nousin istumaan ja kuulostelin yhä makuupussin uumenissa,hetkeen ei tapahtunut mitään ja sitten tunsin lujan iskun jaloissani makuupussin läpi. Ihan kuin olisi lyöty jollain pesismailalla! Olin sekunnissa ulkona makuupussista ja tein valot eikä missään näkynyt ketään.  Päättelin saaneeni puolinukuksissa jonkun lihasnykäyksen, sammutin valot ja  menin tyytyväisenä takaisin makuupussiin. Meni muutama sekunti ja  joku puhalsi korvaani. Päädyin nukkumaan autoon. 

No huh huh. Olin yhtenä kesänä vuosia sitten eräässä vuokraamassani mökissä ja nukuin patjalla lattialla sinä yönä. Heräsin siihen, kun joku puhalsi korvaani ja rakasteli minua sen jälkeen. En nähnyt vain ketään, ketään muita ei ollut sisällä.

Itselläni vastaava kokemus. Heräsin yöllä tunteeseen kun joku sivelisi minun selkääni ja käännyin selälleni ja katsoin oisiko se ollut tuo mies minun vieressäni, no ukko oli täydessä unessa eikä ollut herätettävissä. Kävin sitten rauhallisin mielin takaisin nukkumaan. Tunsin kuinka joku kosketteli minua intiimisti ja tahtoi syleillä vartaloani ja suudella sitä kaikkialta. Kokemus oli hieman jännittävä ja pystyin tuntemaan kaiken sormenpäitä myöten. Aamulla heräsin ja mietin että onkohan meidän asunnossa vain joku sielu rakkautta vailla..

Lapsuudenkodissa kuului puheensorinaa, kahvikupin kilinää ja askelia sekä lattian narinaa. Näitä ääniä kuuluvat myös meillä yötä olleet vieraat. Äänet loppuivat kun tehtiin remonttia ja purettiin osa talosta pois.

Paskaisä? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lasten kanssa leikkipuistossa ja katselin lasten leikkiä istuen puistossa olevalla penkillä. Olin alakuloinen, sillä olin aiemmin samana päivänä kuullut rakkaan mummoni sairastuneen ja joutuvan 'rutiininomaiseen' leikkaukseen. Istuessani siinä penkillä, pääni päälle laskeutui pikkulintu, joka lauloi kirkkaalla äänellä kovasti. Ystäväni, joka istui vieressäni sanoi hieman hätkähtäneesti ' että sulla on lintu päässä!'. Lintu istui siinä useamman minuutin ja lauloi koko ajan. Sitten lensi pois. Ystäväni sanoi, ettei ole ennen nähnyt ison kaupungin leikkipuistossa moista, että mitähän sillä linnulla oli sulle asiaa. Sanoin vaan että se kertoi että mummo kuolee. Niin tapahtuikin rutiininomaisesta leikkauksesta muutaman kuukauden kuluttua.

Kaksi päivää hautajaisten jälkeen näin todella elävän unen jossa vastasin lankapuhelimeen ja kuulin toisesta päästä mummon oikein iloisen ja hersyvän naurun. Ilahduin kovasti ja unessa kysyin : missä sinä olet, oletko samassa kerroksessa kuin ukki? ' Ja mummo nauroi vaan iloista nauruaan. Uni oli valtavan todellinen ja kun heräsin minulla oli onnellinen ja hyvä olo ja suuri suruni väistyi hetkeksi taka-alalle.

minun isäni näyttäytyi minulle unessa.

hän katseli minua liekkimeren keskeltä.

lokki on kerran paskonut päälleni..oliko sekin viesti isältä?

Kaksi päivää hautajaisten jälkeen näin todella elävän unen jossa vastasin lankapuhelimeen ja kuulin toisesta päästä mummon oikein iloisen ja hersyvän naurun. Ilahduin kovasti ja unessa kysyin : missä sinä olet, oletko samassa kerroksessa kuin ukki? ' Ja mummo nauroi vaan iloista nauruaan. Uni oli valtavan todellinen ja kun heräsin minulla oli onnellinen ja hyvä olo ja suuri suruni väistyi hetkeksi taka-alalle.

Paskaisä? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lasten kanssa leikkipuistossa ja katselin lasten leikkiä istuen puistossa olevalla penkillä. Olin alakuloinen, sillä olin aiemmin samana päivänä kuullut rakkaan mummoni sairastuneen ja joutuvan 'rutiininomaiseen' leikkaukseen. Istuessani siinä penkillä, pääni päälle laskeutui pikkulintu, joka lauloi kirkkaalla äänellä kovasti. Ystäväni, joka istui vieressäni sanoi hieman hätkähtäneesti ' että sulla on lintu päässä!'. Lintu istui siinä useamman minuutin ja lauloi koko ajan. Sitten lensi pois. Ystäväni sanoi, ettei ole ennen nähnyt ison kaupungin leikkipuistossa moista, että mitähän sillä linnulla oli sulle asiaa. Sanoin vaan että se kertoi että mummo kuolee. Niin tapahtuikin rutiininomaisesta leikkauksesta muutaman kuukauden kuluttua.

Kaksi päivää hautajaisten jälkeen näin todella elävän unen jossa vastasin lankapuhelimeen ja kuulin toisesta päästä mummon oikein iloisen ja hersyvän naurun. Ilahduin kovasti ja unessa kysyin : missä sinä olet, oletko samassa kerroksessa kuin ukki? ' Ja mummo nauroi vaan iloista nauruaan. Uni oli valtavan todellinen ja kun heräsin minulla oli onnellinen ja hyvä olo ja suuri suruni väistyi hetkeksi taka-alalle.

minun isäni näyttäytyi minulle unessa.

hän katseli minua liekkimeren keskeltä.

lokki on kerran paskonut päälleni..oliko sekin viesti isältä?

Istuessani siinä penkillä, pääni päälle laskeutui pikkulintu, joka lauloi kirkkaalla äänellä kovasti. Ystäväni, joka istui vieressäni sanoi hieman hätkähtäneesti ' että sulla on lintu päässä!'. Lintu istui siinä useamman minuutin ja lauloi koko ajan. Sitten lensi pois. Ystäväni sanoi, ettei ole ennen nähnyt ison kaupungin leikkipuistossa moista, että mitähän sillä linnulla oli sulle asiaa. Sanoin vaan että se kertoi että mummo kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JATKUU

Jouduin myös lopettamaan työpaikassa, jossa todella  viihdyin  kummittelun takia. Kyseessä oli hyvin kaunis, vanha  kartanomainen puurakennus eli ulkoiset  puitteet oli kunnossa, työilmapiiri oli myös  mahtava ja  pidin todella kaikista työtovereista. Rakennus oli siis kehitysvammaisten asuntola joka  oli aiemmin toiminut päiväkotina. Pidemmälle en rakennuksen historiaa tiedä mutta vanha se oli.  Tuon upean rakennuksen ikkunassa näkyi usein ikäänkuin savusta koostuva pitkä  musta hahmo josta  huokui kylmyys , hahmo poikkesi niin ihmisestä ettei sitä voinut sotkea henkilökuntaan tai asukkaisiin. Saapuessani töihin tämä kylmä hahmo oli poikkeuksetta ottamassa minut vastaan, kukaan muu ei tiettävästi vastavaa vastaanottokomiteaa saanut. Tuon hahmon lisäksi eräässä kylpyhuoneessa oli jotain mikä päästeli tukehtuvia ääniä ja välkytteli valoja. Se mikä sai minut lopulta  ottamaan lopputilin, oli kohtaaminen ikkunahahmon kanssa portaikossa  ollessani yksin yövuorossa. 

Haluatko kertoa lisää tästä kohtaamisesta?

Ei ole paljon kerrottavaa.. hahmo oli vain äkkiä portaissa edessäni, ilma oikein kihisi  ja tuntui kuin olisi ollut vastakkain tiivistyneen pahuuden kanssa. Kuulostaa naurettavalta, tiedän. Menin melko sokkiin sillä oli tottunut siihen että olento pysyisi ikkunoiden luona ja äkkiä  olikin siinä, ihan kädenojennuksen päässä. Tuntui että se melkein jahtasi minua koska olin ilmeisesti ainoa joka sen näki.

Unihalvaukset on olleet hirveitä. Ne ovat niin yliluonnollisen tuntuisia kokemuksia. Pari yötä sitten heräsin aivan yhtäkkiä ja kun katsoin miestäni näin hänen takanaan isot paholaisen kasvot, jotka jakaantuivat sadoiksi pieniksi paholaisiksi. Se kuulostaa nyt naurettavalta, mutta pimeässä huoneessa, ja siinä tunteessa ja unihalvaukseen liittyvässä ”joku on nyt huonosti, pelottavasti, mutta mikä” -fiiliksessä ei naurata. Lisäksi itselläni unihalvaukseen liittyy myös muita aistiharhoja, kosketuksen tunnetta, erilaisia ääniä ja tiettu nuo eri jutut mitä näen.

Se jokaisessa unihalvauksessa on yhteistä että kuulen kohinaa ja pientä ritinää, joskus se on ollut ainut asia mistä olen tiennyt ettei joku asia tapahdu oikeasti.

Äitipuoli oli pitkään puhunut että niillä kummittelee jokin kummajainen ja isä kuittasi että "Sirkka taas höpöttää. 50-luvun rintamiestalo. Sitten kerran  nukuin alakerrassa sohvalla koska mulla oli kainalosauvat, nilkka tohjona enkä olisi päässyt yläkertaan jossa mun huone oli. Olin siis 17 tuolloin. Kääntehdin siinä sohvalla ja koetin saada hyvän asennon kun joku  tarras mun terveen jalan varpaisiin, rääkäisin että "mitä v""a sä teet" ja vastaukseksi tuli käheällä äänellä kuiskattu "sori." Ikkunasta tuli sen verran valoa että näin mikä siinä seisoi ja oli kumartunut mua kohti, valkoinen pitkulainen naama, suu luonnottoman leveässä hymyssä ja silmät pelkät mustat aukot. 

Tämä tosiaan on jännäkakkapaikka tämä foorumi. Jos joku aloittaa kivan ja asiallisen ketjun, niin eikös sinne AINA ilmesty joku viisastelija. Nämä ketjujen pilaaja-kommentoijat ovat ilmeisesti joko mielenterveyspotilaita joiden lääkitys on vinksallaan tai muuten vaan nyrjähtäneitä ihmispoloja. Mitä jos menette ulos, siellä on hyvä ilma ja jos teillä on tuuria, voitte saada vaikka sitten sitä lokin shitiä päähän :)

Ei nyt yliluonnollista, mutta haluan uskoa että rakkaat edesmenneet henkilöt huolehtii ja järjestelee tapahtumia.

Olin mummolleni tärkeä ja vähän sellainen lellikki. Mummo antoi muilta salassa minulle aina "vähän ylimääräistä" rahaa kun olin reipas ja avulias häntä kohtaan.

Mummoni kuoltua ja pieni perintö jaettu meidän lastenlasten kesken, laitoin 20 euroa näistä perintörahoista nettikasinolle. Kerkesin pelata varmaan viisi euroa kun tuli suuri voitto ja voitin 300 euroa. En ollut ikinä ennen voittanut muutamia kymppejä suurempia voittoja. Lopetin pelaamisen ja nostin rahat ja ostin niillä uuden pyörän itselleni ja ajattelin että tämä on mummoni viimeinen lellittely.

Toinen on rakas menehtynyt on isäni ja kuvittelen monesti, että he mummoni kanssa huolehtivat ja ovat taustatukena ja auttavat päätöksissä.

Kerran näin isästä niin ihanaa unta, että heräsin onnellisena ja itkin kun sain unessa jutella isän kanssa ja kertoa miten hyvin menee.

Vierailija kirjoitti:

Äitipuoli oli pitkään puhunut että niillä kummittelee jokin kummajainen ja isä kuittasi että "Sirkka taas höpöttää. 50-luvun rintamiestalo. Sitten kerran  nukuin alakerrassa sohvalla koska mulla oli kainalosauvat, nilkka tohjona enkä olisi päässyt yläkertaan jossa mun huone oli. Olin siis 17 tuolloin. Kääntehdin siinä sohvalla ja koetin saada hyvän asennon kun joku  tarras mun terveen jalan varpaisiin, rääkäisin että "mitä v""a sä teet" ja vastaukseksi tuli käheällä äänellä kuiskattu "sori." Ikkunasta tuli sen verran valoa että näin mikä siinä seisoi ja oli kumartunut mua kohti, valkoinen pitkulainen naama, suu luonnottoman leveässä hymyssä ja silmät pelkät mustat aukot. 

Tuo on kyllä ollut demoni, ei edesmenneen henki. Onko äitipuolesi pelannut spiritismiä?

Tulee tuosta ylemmästä  mieleen että kyllähän jonkun  Pertti-enon tai Miuku-kissan haamun vielä kestää mutta sitten on nuo irvokkaat,kauhulefoista revittyjen näköiset kummajaiset... mitähän ne ovat? Tarkoitan siis  varjohahmoja vailla kasvoja ja   valkonaamaisia leveähymyisiä. Veljeni joutui tuommoisen kanssa tekemisiin eikä toipunut ikinä täysin,persoona muuttui.  Asuimme silloin englannissa ja oltiin naapurin lasten sekä veljen kanssa menty tutkimaan yhtä autiotaloa,kuultiin ylhäältä ääniä ja häivyttiin. Veli jäi jälkeen solmiessaan kengännauhaa ja näki portaita  "Vi""un vauhdilla" tulleen naisen  jonka suu oli hymyssä ihan kirjaimellisesti korvasta korvaan. Sanoo että näkee sen hymyn loppuelämänsä.