Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Menetin aika nuorena rakkaan veljeni. Sen jälkeen on usein tullut tunne, että hän järjestelee asioitani. Olen myös tutustunut ihmisiin, jotka ovat myös menettäneet läheisen, joskus tuntuu, että jostain pilven päältä järjestetään sopivia tyyppejä yhteen kuin lohduksi toisilleen.

Kerran puhuin meedion kanssa, ja hänen kertomansa muistot veljen ja mun elämästä olivat totta. En tiedä, mistä hän ne tiesi, voi tietysti olla sattumaa tai kyky lukea ihmisiä. Hän kertoi muun muassa saman elämänohjeen, jota veljeni mulle usein sanoi.

En ollut esim. Facebookissa silloin, joten näitä asioita ei voinut sieltäkään selvittää. Meedio mm. kuvasi veljeäni ja nauroi hänen jutuilleen, kun "puhui" hänen kanssaan. Veljeni oli eläessään hauska tyyppi. Meedio kertoi myös, että isäni ja veljeni eivät ole yhdessä tuonpuoleisessa, koska heidän välinsä ovat niin vaikeat, kuten olivat myös maan päällä. Hän tiesi myös kuolintavan sekä isäni alkoholismin ja että veli ja isä käyttivät minusta lempinimeä, joka ei muistuta omaa nimeäni.  Meedio ei ollut suomalainen.

Meedion kanssa juttelu oli ihan kiva kokemus, en halua tietää enempää kuitenkaan. Silloin tuli sellanen tunne, että täytyy olla yhteydessä. Meedio sanoi, että isäsi kovasti odotti sinua, enkä ollut kertonut, ketä läheisiä oli kuollut. Hetken päästä sanoi sitten veljeni nimen ja kertoi, että tällainen henkilö on paikalla, tunnetko.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin teininä  pussikaljoittelemassa  kalliolla metsänreunassa. Yksi tyttö, kutsutaan vaikka Tanjaksi meni puskapissille ja alkoi huutaa että tuolla on joku v""n möhkö! Tietysti naurettiin että juo nyt vielä lisää mutta sitten nähtiin se möhkö omin silmin, semmoinen laiha ja harmaa ja liikkui lipumalla. Se tuli meitä kohti ja suurin osa ryntäsi polulle jota pitkin oltiin tultukin mutta pari  poikaa hyppäsi   järveen ja pelättiin helkkaristi että no nyt ne hukkui. Seuraavana päivänä pari meistä palasi etsimään kamoja ja muovikassit oli silputtuina, kaljatölkit viskottuna sinne  tänne  sekä yhden pojan reppu heitetty niin korkealle kuuseen ettei sitä meinannut  saada alas. mutta pakkohan se oli kun tyypin röökit ja avaimet oli siellä!

Se kallio oli jotenkin karmiva paikka, sieltä oli löytynyt eläintenraatoja ja metsästä kuulunut välillä ihme mölinää, silti ängettiin sinne kun se oli ainoa paikka missä  ei tarvinnut pelätä jonkun kyylän soittavan kyttiä. 

Kiinnostaisi tietää, missä tämä kyseinen kallio sijaitsee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin teininä  pussikaljoittelemassa  kalliolla metsänreunassa. Yksi tyttö, kutsutaan vaikka Tanjaksi meni puskapissille ja alkoi huutaa että tuolla on joku v""n möhkö! Tietysti naurettiin että juo nyt vielä lisää mutta sitten nähtiin se möhkö omin silmin, semmoinen laiha ja harmaa ja liikkui lipumalla. Se tuli meitä kohti ja suurin osa ryntäsi polulle jota pitkin oltiin tultukin mutta pari  poikaa hyppäsi   järveen ja pelättiin helkkaristi että no nyt ne hukkui. Seuraavana päivänä pari meistä palasi etsimään kamoja ja muovikassit oli silputtuina, kaljatölkit viskottuna sinne  tänne  sekä yhden pojan reppu heitetty niin korkealle kuuseen ettei sitä meinannut  saada alas. mutta pakkohan se oli kun tyypin röökit ja avaimet oli siellä!

Se kallio oli jotenkin karmiva paikka, sieltä oli löytynyt eläintenraatoja ja metsästä kuulunut välillä ihme mölinää, silti ängettiin sinne kun se oli ainoa paikka missä  ei tarvinnut pelätä jonkun kyylän soittavan kyttiä. 

Kiinnostaisi tietää, missä tämä kyseinen kallio sijaitsee?

Etelä-suomessa. En tiedä alue näyttää nykyisin,  nuo pussikaljottelut tapahtuivat 90-luvulla.

Asuin kummitustalossa 10-14vuotiaana ja sain kirjaimellisesti painajaisia siitä talosta, pitkälle aikuisikään näin unia jossa jouduin muka muuttamaan sinne takaisin.  Onneksi nyt, kun olen 44vuotias unet ovat loppuneet.

Vanhempani vuokrasivat talon, eivät ostaneet ja muuttohetkellä siellä oli edellisen vuokralaisen kamoja  vielä mm valokuvia . Isä varastoi ne mutta tiettävästi niitä ei koskaan haettu. Ulkoisesti talo oli ihana, kuin huvikumpu!  Mutta sisällä oli ahdistavaa ja aina ihmeen pimeää, kontrasti aurinkoisen pihan läpi kävelyn ja eteiseen astumisen välillä oli valtava. Vanhempani laittoivat olohuoneen seinälle ison  taulun joka vähän väliä löytyi sohvalta tai lattialta, se oli siis nostettu eikä tippunut.  Kun  vanhemmat kyllästyi ja pisti taulun makuuhuoneeseensa se pysyi seinällä. Vessan ovenkahva kääntyi toistuvasti lukitusasentoon vaikka kukaan ei ollut vessassa. Kerran  olin pikkusiskon (viisi vuotta nuorempi) kanssa kaksin ja sisko katsoi jotain leffaa kun paistoin lettuja, sisko haki mehua ja palasi sitten olohuoneeseen josta alkoi hirmuinen älömölö ja itku. Joku oli poistanut kasetin  nauhurista ja nostanut sen kirjahyllyn päälle, niin korkealle että minunkin piti nousta varpailleni. Meillä oli kani joka sai hyppiä vapaana ja yhtenä päivänä se vain katosi, kukaan ei ollut mennyt ulos ja ikkunatkin oli kiinni.  Lohduksi saatiin kissa joka käyttäytyi (aikuinen kissa, kodinvaihtaja, sukulaiselta) ihan sekopäisesti, sähisi nurkkiin ja pomppi ilmaan häntä paksuna.  Kerran äänitin vahingossa sen mitä kissa pelästyi, tykkäsin pulista kaikenlaista nauhoille ja samalla kun kissa sai hepulin singoten huoneestani häntä pörrössä, miesääni sanoi venyttäen   grats tai graats, tämä tallentui nauhalle eikä vanhemmatkaan löytäneet selitystä.  Kun vanhemmat päättivät muuttaa pois, ei ulkomailla asunutta vuokranantajaa  enää tavoitettu. Päätettiin sitten vain häipyä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä herään joskus kauheaan painajaiseen. Klo on silloin aina tasan 3:30.

Verensokeri teoria ei selitä sitä, koska olen joskus käynyt haukkaamassa tuntia ennen yöpalaa. Yleensä viimeistään klo 21 iltapala, nukkumaan menoajalla ei ole merkitystä. Vaan jos näen painajaista, niin klo on herätessä siitä aina vaan se 3:30.

Osaako joku selittää tämän, mistä on kyse?

Toistuuko aina noissa 3:30 sama painajainen? Millaisia nämä painajaiset ovat?

Ei. Painajaiset ovat hyvin todentuntuisia silloin. Laitan valon päälle eteiseen sit. olen kristitty.

Oletko sama kristitty, joka halasi murisevaa narkkia? Trollaat varmaan, mutta jos kertomasi on totta, painajaiset liittyvät oleellisesti siihen 3:30 heräämiseen. Siis painajaisissa on selitys, (olettaen, että ei trollaus) muttet halua kertoa niistä?

En trollaa. Painajaiset ovat aina erilaisia, mutta hemmetin ahdistavia. Herääminen tuohon kellonaikaan on ainoa mikä mietityttää.

Olin valvonut salaa myöhään taskulampun valossa lukien ja yhtäkkiä huoneen valot räpsähtivät päälle. Laitoin ne pois ja hetken päästä ne alkoivat välkkyä päälle ja pois hullun lailla.  Samalla radio meni päälle ja pois ja se mongersi sillälailla möreästi.  Tätä kesti muutaman minuutin. Tietysti jonkinlainen sähkövika/sähkökatkos oli kyseessä, mutta voitte vaan arvata, mikä oli 11 vuotiaan reaktio tähän. 

"Ääääääiitiiiiiiii" ja juoksin ulos huoneesta. 

Äiti ja isä ei uskoneet, koska heidän huoneessa ei ollut tätä tapahtunut, mutta luultavasti he eivät vain olleet siihen heränneet. 

Up

Nikkelle mielisairaalan kroonikkopotilas kertoi, että humanoidit tekevät Nikkestä maailman parhaan. Ja niin sitten kävikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi kertaa käynyt tämä: illalla pimeällä kun kävelen katua pitkin, se katuvalo jonka kohdalla olen sammuu, sitä mukaa kun etenen. Lopulta koko katu on pimeänä. Ehkä ne sähköt vain sammuu sillä tavalla ja kävelen sopivaa vauhtia, mutta tuntuu sillä hetkellä aika jäätävältä.

Osaako joku selittää tämän ilmiön? Olen kokenut samaa, lukuisia kertoja, viimeksi pari päivää sitten ystäväni kanssa kävellessäni metsäpolkua, jolla oli valot- vain yksi lamppu sammui kun tulimme kohdalle, mutta joskus on käynyt myös niin, että useampiakin on sammunut ohikulkiessani. Kertokaa, jos tiedätte mistä voi johtua!

5 G !

Lähdin ajaessani hölmösti ohittamaan ihan bussin perässä, samassa "imussa". Jokin vaati minut keskeyttämään ohituksen ja palaamaan omalle kaistalle. Bussi ehti täpärästi ohi, minä en olisi ehtinyt.

asdfg kirjoitti:

Lähdin ajaessani hölmösti ohittamaan ihan bussin perässä, samassa "imussa". Jokin vaati minut keskeyttämään ohituksen ja palaamaan omalle kaistalle. Bussi ehti täpärästi ohi, minä en olisi ehtinyt.

Tuo on jo todella hullua touhua. Siis lähteä ohittamaan käytännössä sokkona.

Kerran kun tulin töistä kotiin, yllätin mieheni tiskaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Kerran kun tulin töistä kotiin, yllätin mieheni tiskaamassa.

Tuli tosi todellinen tunne että tämä ei voi olla mieheni!

up

Olen selannut melkein koko ketjun ja koittanut samalla miettiä omia kokemuksia, mutta en vaan muista. Mutta nyt yhtäkkiä tuli muisto ihan viime vuoden itsenäisyyspäivästä.

Oltiin kuuden henkilön työporukalla ylitöissä itsenäisyyspäivänä. Olin silloin rakennussiivoojana kohta valmistuvalla kerrostalotyömaalla. Kerrostalossa oli kolme rappua. Olin C-rapun neljännessä kerroksessa yksin, rullaamassa lattiasuojia pois ja muut olivat B- ja C-taloja yhdistävän ykköskerroksen käytävässä tasoittamassa lattiaa käytävän laatoitusta varten.

Kello läheni ruokatuntia ja sovittiin menevämme yhdeltätoista läheiseen Kotipizzaan syömään. Kotipizzan ovelle päästyämme huomattiin sen aukeavan vasta kahdeltatoista ja palattiin työmaalle jatkamaan työskentelyä siihen asti.

Kymmentä vaille kaksitoista kuulin kun C-rapun käytävästä, alemmista kerroksista kuului naisen huikkaus "Syömään!" ja vastasin samalla lailla huikaten, että "Joo!". Tein senhetkisen homman loppuun viidessä minuutissa ja kipittelin muiden luokse sinne rakennuksia yhdistävälle käytävälle ja ihmettelin kun muut olivatkin vielä täydessä työntouhussa. Kysyin naispuoliselta työtoverilta, että kävikö hän huikkaamassa minulle äskettäin. Ei kuulemma ole liikkunut mihinkään.

Kuka lie, mikä lie.

Teimme muuttoa  yhteen mieskaverini kanssa ja tyhjensin kellarivarastoa myöhään illalla, kellarikopit sijaitsivat viereisessä rapussa ja rappuja yhdisti käytävä jossa ei ollut mitään, se oli tarkoitettu vain läpikulkuun. Ollessani melkein käytävän päässä valo sammui ja kun hapuilin katkaisijaa kuulin vierestäni nopean  märkien jalkojen läiskähdyksen, voitte uskoa että juoksin muuten käytävän loppuun ja lujaa! Kävin siinä sitten rauhoittuneena  tavaroita läpi ja tarkoitus oli palata asunnolleni samaa reittiä mutta kun  olin nostanut yhden laatikon käytävän lattialle ja  käännyin hakemaan toista,  näin silmäkulmasta välähdyksena  tumman  hahmon.  Päädyin sitten kantamaan ne laatikot ulkokautta, toppi ja verkkarit päällä  ja sandaalit jalassa joulukuussa....    harmi etten  älynnyt kysyä ennen pois  muuttamista  talon vanhuksilta että tietäisivätkö he  talon historiasta mitään  epäilyttävää? Minä olin siis yksityiseltä vuokralla, muut asuivat omistusasunnoissa ja olivat asuneet niissä vuosia. Olin talon nuorin asukas.

olin jotain 9 vuotias ja isoveli 11vuotta kun lähdettiin avustaan vanhempiemme kanssa isän työkaverin perhettä muutossa heidän uudelle kesäasunnolle.

Meillä oli iso vanha lava-autonrömiskö, millä kuskattiin sinne kätevästi huonekaluja ja muuta.

Ystäväperheessä oli kaksi tyttöä. 6- ja 10 vuotiaat. Mukana oli myös miehen edellisestä avioliitosta 16vuotias tyttö.

talo oli kauniilla paikalla ja kylpi loppukesän auringossa. sisällä kuitenkin oli pimeää ja ankeaa. Muistan palelleeni kevyissä kesävaatteissa.

Sitten illalla aikuiset päättivät lähteä läheiselle tanssilavalle juhlimaan ja meidät lapset, jätettiin keskenämme asuntoon. Pian meidän "lapsenvahdiksi" jätetty teinityttökin lähti poikakaverinsa kevarin kyytiin.

Me yritettiin pitää tunnelmaa korkealla ja pelata pelejä, mutta koko ajan oltiin hermostuneita ja säikkyjä ilman syytä. ikään kuin jollain tasolla "tiedettiin", että se ei ole tavallinen talo.

Kun joku haki keittiöstä jotain, niin mentiin aina porukalla. Vessaan piti mennä kaverin kanssa.

kesken kaiken kuultiin ullakon portaista sellainen laahaava tömähdys-ääni. Ääni toistui muutamia kertoja ja sitten isompi "rämähdys". mentiin katsomaan. perhe oli tuonut pienen pahvilaatikollisen kirjoja ja lehtiä ja jättänyt sen ullakon portaille. ullakon ovi oli tiukasti säpissä mutta laatikko oli pudonnut ja sisältö oli hujanhajan pitkin portaita.

Vaikka emme osanneet sanoa, miten mutta päättelimme äänien jotenkin johtuneen laatikon putoamisesta portailta.

sitten minä ja yksi tytöistä menimme vessaan. äkkiä kuulimme vessan oven takaa jyskytystä. ei se kestänyt kuin pari äänekästä lyöntiä ja huusimme että tullaan pian! sitten kuultiin kuinka ikään kuin, käheä rahiseva naisääni olisi käskenyt: häipykää täältä!

sen jälkeen häivyttiin! ja lujaa! odotettiin ulkona aikuisia.

En tiedä mitä heille nykyään kuuluu. Heille tuli ero ja he myivät mökin ja vaimo muutti lapsineen toiselle paikkakunnalle.

Sain siitä jonkun trauman vanhoja taloja kohtaan. En myöskään viihdy kirpputoreilla tai haali kotiin mitään epämääräisiä romuja.

Vierailija kirjoitti:

Teimme muuttoa  yhteen mieskaverini kanssa ja tyhjensin kellarivarastoa myöhään illalla, kellarikopit sijaitsivat viereisessä rapussa ja rappuja yhdisti käytävä jossa ei ollut mitään, se oli tarkoitettu vain läpikulkuun. Ollessani melkein käytävän päässä valo sammui ja kun hapuilin katkaisijaa kuulin vierestäni nopean  märkien jalkojen läiskähdyksen, voitte uskoa että juoksin muuten käytävän loppuun ja lujaa! Kävin siinä sitten rauhoittuneena  tavaroita läpi ja tarkoitus oli palata asunnolleni samaa reittiä mutta kun  olin nostanut yhden laatikon käytävän lattialle ja  käännyin hakemaan toista,  näin silmäkulmasta välähdyksena  tumman  hahmon.  Päädyin sitten kantamaan ne laatikot ulkokautta, toppi ja verkkarit päällä  ja sandaalit jalassa joulukuussa....    harmi etten  älynnyt kysyä ennen pois  muuttamista  talon vanhuksilta että tietäisivätkö he  talon historiasta mitään  epäilyttävää? Minä olin siis yksityiseltä vuokralla, muut asuivat omistusasunnoissa ja olivat asuneet niissä vuosia. Olin talon nuorin asukas.

Onhan  näitä selittämättömiä kellarisurmia sattunut ja varmaan ihan luonnollisia kuolemiakin, kun vanha mummeli  lähtee hakemaan mehupulloja kellarikopista ja saa sydärin. Minua ei saisi noihin kellaritiloihin öisin yksin mistään hinnasta.

Heräsin yöllä ääneen joka muistutti ihmisen lattiaan lysähtämistä.

Vierailija kirjoitti:

olin Lontoossa tapaamassa mun kaveria. Tutustuin kaverin avokin isotätiin, joka oli "aaveidenmetsästäjä" kiinteistöalalla. Sen toimistoon kuului meedioita ja tyyppejä, jotka elektroniikan avulla jahtasi aaveita.

Eli ryhmä toimi sekä USA:ssa, Kanadassa ja Britteinsaarilla.

Kuulin häneltä, että on paljon asuntoja, joissa on kummitusongelma eli edesmenneet ovat jostain syystä jääneet vanhoille asuinsijoilleen.

Usein he olivat jo eläessään "vaikeita luonteita" ja ovat, ylläri ylläri, sitä myös kuoltuaan. jokin valtava trauma tai sydänsuru voi aiheuttaa myös sen että henki ei pääse irti tästä elämästä.

Monet, joiden asunnossa kummittelee, ei usein puhu siitä mitään, vaan myy asunnon mahdollisimman äkkiä pois jollekin uudelle "piruparalle".

"kummitustalon" merkkejä on mm. synkkä, raskas ja ahdistava tunnelma. kämppä tuntuu kylmältä ja pimeältä, vaikka aurinko paistaisi sisään.

jotkut henget ovat riippuvaisia negatiivisista energioista. he masentavat ja sairastuttavat talon asukkaat. he ajavat nämä alkoholismiin ja perheriitoihin.

Perheen jäsenet alkavat muuttua oudosti, heistä tulee riidanhaluisia, aggressiivisia, ahdistuneita. heillä on migreenikohtauksia ja muita psykosomaattisia oireita.

Myös aivoveritulppa, jatkuva väsymys ja palelu.

aave alkaa vahvistuttuaan ilmoitella itsestään mm. kolistelemalla ja sähköllä toimivien laitteiden oudoilla toimintahäiriöillä, esim. lamput ja radio syttyy ja sammuu omia aikojaan.

ihmisillä iho menee kananlihalle ja "niskakarvat pörhistyvät" ja tulee vilunväreitä, vaikka on lämmin.

esineet putoilevat itsestään ym.

lapset ovat herkempiä ja siksi lasta ei saisi ikinä kasvattaa kummitustalossa ja hyvin harvoin se on aikuisellekkaan fyysisen- ja psyykkisen terveyden kannalta ihanteellinen paikka. monelle lapselle jää siitä elinikäisiä traumoja. Usein on, että monella pienellä lapsella on suuri salaisuus, josta hän ei saa puhua. Kummituksia ei ole olemassa, sanoo äiti ja isä, mitä nyt hänen makkarissa on yksi sellainen.

Taitaa olla hometta ja allergeeneja nämä kummitukset.