Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3693)
diibadaaba kirjoitti:
"Yliluonnollinen" on ihmisen kymmeniä tuhansia vuosia sitten alkuunpanema käsite, joka aikojen saatossa kehitynnyt ja täsmentynyt. Käsite sisältää eriteltynä ja seliteltynä erilaisia mukaolemassaolevia asioita ja mukatapahtuvia asioita, jotka eroavat tietyllä tavalla luonnollisesta kaikkeudesta. Esim.
- aave, räyhähenki tms.
- paha henki / pyhä henki
- jumalolento
- jokin muu olento, kuten enkeli, maahinen, lohikäärme, fauni jne...
- taivas yms. näkymättömät valtakunnat
- jne.
Eli "yliluonnollinen" on opittu käsite, joka kertoo uskovalle, mitä kaikkea muka "on olemassa", miten ne muka "ilmenee" jne. Kun ihminen kokee jotain, jota ei pysty selittämään, "yliluonnollinen" -käsite antaa hänelle "tarvittavat vastaukset". Yliluonnollisen toteaminen muinaisjäänteeksi ja nuotiotarinoiden lähteeksi ei ole vaikea hahmottaa. Tarvitaan vain tervettä maalaisjärkeä ja halu ymmärtää asia. Kaikki eivät kykene tai uskalla kyseenalaistaa "yliluonnollista", siksi se on heille yksi "normaali" asia heidän todellisuuskäsityksessään. Olen vieraillut monissa "kummittelu"paikoissa kameroineni ja ghostlolboxin kanssa ja voin kertoa, että mitään kummituksia ei ole olemassa. On vain pimeän ja jännittävän tilanteen korostamat tunteet ja aistit. Kun käyt kohteessa päiväsaikana, samat äänet yms. ei tee mitään vaikutusta, vaan toteat turhautuneena, että siinä oli meidän "kummitukset". Kyse todellakin on muinaisjäänteestä, joka on edelleen koodattuna meidän dna:hamme. "tää o iha totta mummummon kutomakerhon kaveri kerto joo'o hei!!!"
Olipa itseriittoista puhetta. Ethän sinä ollenkaan tiedä edes itsekään kehen rakastut tai mitä unia ensiyönä näet, et ole itsesi vallassa lainkaan lopulta.
Et ole itseäsi tehnyt ja jos ketjussa mennään pitkälle ei ensimmäinenkään ihminen itseään tehnyt ja silti et osaa päätellä että oli siis joku joka osasi ja tunsi ihmisen koko genomin ja kropan ja psyyken kun osasi tällaisen unianäkevän rakastuvan ihmisen tehdä.
Sulla on vielä pitkä polku mutta tervetuloa tielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirvi ryntäsi tielle ja uhrasi itsensä vuokseni. kirjoitti:
Hirvi hyppäsi tielle ja katsoi minua silmiin ja samassa vastaan tuleva auto törmäsi häneen.
Hän näytti suruliselta ja se katse oli sellainen että siinä hetkessä tajusin, hänen suojelleen minua.
Auto ei käyttänyt ajovaloja ja minulla on tapana useinkin jäädä sellaisten autojen alle, jotka eivät pidä valoja päällä.
Minusta tuntui että hän sanoi minulle varo. Varo tuli mieleeni kun katseemme kohtasi.
Vuosia myöhemminkin koko tapaus tuntuu ihan hullulta. Mieheni mielestä se oli minun suojelusenkeli. En kyllä usko enkeleihin. Luultavasti järkytyin niin kovasti että mieleni teki temput.
Mitään yliluonnollistahan tuossa ei käytännössä ollut, paitsi pääni sisällä kuulunut ääni "varo" ja se katse ja törmäys. Eläin parka meni ihan nuusaksi :(
Kylmäävää luettavaa. Otan osaa onnettomuusalttiutesi johdosta.
Minua kylmää jos joku syyttää toisia onnettomuuksista. Kaikkea voi sattua kaikille eikä omahyväisyyteen ole varaa yhtään Tänään minä, huomenissa ehkä sinä....
Vierailija kirjoitti:
JATKUU
Jäin sitten vielä yksin yöksi, kun minulla oli pidempi ajomatka kuin äidillä enkä aikonut pelätä mitään kolinoita. Yöllä nousi ukkonen ja valvoin sen vuoksi, nukkumapaikkani oli alakerran sohva. Pötkötin siinä ukkosta kuulostellen kun kuulin äkisti muutakin, nainen itki yläkerrassa. Semmoista itkua ja voivottelua, luulin jonkun naapurin dementikon pääseen sisään kunnes ääni muuttui eläimelliseksi rääkynäksi enkä jäänyt katsomaan mikä hullu siellä on vaan juoksin ulos. Kirkonkylällä ei ollut omia poliiseja, enkä halunnut odottaa että partio saapuu jostain hevonkuusesta katsomaan minua kuin hullua (joku rääkyy yläkerrassa) vaan kömmin autoon nukkumaan. Aamulla kaikki näytti olevan normaalisti ja olin jo pistämässä tapahtunutta mielikuvituksen piikkiin kun joku laskeutui raskain askelin yläkerrasta jonka olin juuri todennut tyhjäksi. Juoksin ulos taakse katsomatta.
Siunatkaa jokainen huone ja pyytäkää entisiä asukkaita lähtemään valoon. Siellä taitaa olla se rikkinäisen avioliiton pari jumissa.
Musta on ihmeellisiä ja hiukan tyhmiä ne jotka väittää että kuvittelee näitä kokemuksia mitä on nähnyt ja kokenut. Takuulla kun omalle kohdalle sattuu niin huomaisivat että eipä kuvitella. Miksi täällä olisi vain meidän tyhmien ihmisten todellisuus?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todella omituista mielestäni. Kun minä ja kaverini menemme yhdessä tiettyyn kauppaan, niin valehtelematta neljä kertaa viidestä tapahtuu jotain, joka seisauttaa kassajonon, kun olemme jonottamassa. Ja nimen omaa silloin, kun me olemme jonossa. Yksin ei tapahdu koskaan näin kyseisessä kaupassa. Käymme usein siinä kaupassa yhdessä ja yksin, joten vertailukohtaa kyllä löytyy. Tästä on muodostunut ehkä jo jonkinlainen vitsi, koska tulee hieman hurrattua, kun jono ei jumitu jonkin ongelman vuoksi.
Mulla on vuosikausia ollut sitä että marketin valtavan pitkässä kassa jonossa hajoaa laitteet just mun kohdalle tai palvelupisteissä virastoissa lähtee työntekijät kahville ja tauolle just ennen minun numeroa. Tuuri kyllä käy näissä asioissa mutta ei mitenkään hyvä tuuri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mieskin sanoi, että näki meijän täs vanhan noin 80 vuotta rakennetussa siis mustan hahmon vilahtavan kun olin lopettanut lukemisen muttei meille muille uskaltanut kertoa kuin vasta nyt äsken. OLi päissään ja alkoi avautua.
Sanotaan vaan että tosi PALJON.
Näitä aave kokemuksia tapasi tulla silloin kuin asuin kotona. 7v-19v. Ja aina kun olen siellä yötä. Ei ikinä omassa kämpässäni. Että selvästikin siinä talossa on jotain. Olen siellä sekä nähnyt ja kuullut outoja asioita ja en ole ainut.
Omassa kämpässä on kuitenkin tapahtunut tosi outo juttu... Tämä tapahtui pari vuotta sitten. Nukahdin sohvalle, ja yhtäkkiä katselin itseäni just siihen mistä olin nukahtanut. Kasvot sohvaa vasten ja täkki päällä. Itse seisoin olohuoneen lattialta. Tavallaan "lensin" itseni sisälle? Ja siitä heti heräsin. Tämä oli tosi pelottava ja outo kokemus. Myös siksi koska minulla on pari tosi vaarallista sairautta ja minulla on jopa sydän pysähtynyt pari kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta on ihmeellisiä ja hiukan tyhmiä ne jotka väittää että kuvittelee näitä kokemuksia mitä on nähnyt ja kokenut. Takuulla kun omalle kohdalle sattuu niin huomaisivat että eipä kuvitella. Miksi täällä olisi vain meidän tyhmien ihmisten todellisuus?
Niinpä. Minusta tuo, että edesmennyt isä ihan ravisteli olkapäistä hereille sen pizzanpolttajan, kertoo siitä, että tuo oli ihan konkreettinen asia!
Tai se yöllinen mieshahmo, jota vessareissulainen väisti...
Hyrrrrr... pelottaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on ihmeellisiä ja hiukan tyhmiä ne jotka väittää että kuvittelee näitä kokemuksia mitä on nähnyt ja kokenut. Takuulla kun omalle kohdalle sattuu niin huomaisivat että eipä kuvitella. Miksi täällä olisi vain meidän tyhmien ihmisten todellisuus?
Niinpä. Minusta tuo, että edesmennyt isä ihan ravisteli olkapäistä hereille sen pizzanpolttajan, kertoo siitä, että tuo oli ihan konkreettinen asia!
Tai se yöllinen mieshahmo, jota vessareissulainen väisti...
Hyrrrrr... pelottaa!
Äitini kävi vintillä hakemassa jotain ja soittorasia rupesi yhtäkkiä soittamaan. Äiti juoksi saman tien alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään ikinä ja kaikille on jokin selitys lämmön vaihtelut kun vanha talo alkaa elään. Kuulen ihan kaiken vaikka harakka kulkee katolla niin kuulen senkin. Herään ihan kaikkiin ääniin ja olen herännyt koko ikäni. Jos joku eläin kulkee hiljaa kuten jänis pystyy siihen niin siihen en herää.
Näen ihan kamalia painajaisia ihan koko ajan että minut tapetaan kun minut on kerran uhattu tappaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulle on tapahtunut paljon ns. yliluonnollisia asioita. En ole uskossa, en kuulu kirkkoon, en harrasta minkäänlaista "huuhaata" enkä ole kiinnostunut ko. aiheista. Tai en ollut, ennenkuin itselle alkoi tapahtumaan yhtä ja toista. En tiedä millaisia selityksiä kokemuksilleni löytyisi ja ehdottomasti uskoisin, jos joku osaisi ne oikeasti selittää. Itse en osaa. Ajattelen ehkä, että täytyy olla jotain, mistä emme vielä tiedä, onko se jokin meissä itsessämme vai meidän ulkopuolella, sitä en tiedä. Varon kuitenkin, etten ala liikaa näitä juttuja pohtimaan ja yleensä ne unohtuvat pitkäksi aikaa ja sitten taas tapahtuu jotain, jolloin asia luonnollisesti taas jonkun aikaa mietityttää. Kerron muutaman.
Muutimme uuteen kotiimme ja vähän aikaa asuttuamme heräsin yöllä usein outoihin ääniin, kuulin selviä askeleita, wc:n vetämistä jne. Päivällä usein soi ovikello. Koskaan ketään ei ollut missään kun menin katsomaan. Aluksi mies epäili, mutta sitten hän alkoi kuulla itse samoja asioita. Saatoimme istua olkkarissa ja ovikello soi, meidän olkkarista näkyy suoraan ovelle, joten näimme heti, että ei siellä ketään ollut. Talvella kuulimme miten lumi narskui ikäänkuin joku olisi kävellyt ikkunan alla. Mitään jälkiä ei näkynyt. Joskus kuului koputus ikkunaan, joskus ulko-oven kahvaa käännettiin. Telkkari meni itsestään päälle keskellä yötä. Puhelimeeni soitettiin yöllä (heräsimme molemmat), mutta siinä ei näkynytkään, että kukaan olisi soittanut. Näitä sattui jatkuvasti, jos olisikin ollut jotain joskus, olisin pistänyt sattuman piikkiin. Yhtäkkiä ne sitten vain loppuivat n. vuoden kuluttua, eikä mitään ole koskaan sen jälkeen tapahtunut.
Eräänä iltana luin kirjaa olkkarissa ja vasta kuollut setäni ilmaantui huoneeseen. Näin hänet selvästi ja sain häneltä viestin vaimolleen. Viesti ei ollut mikään "minulla on kaikki hyvin", vaan tyyliä: "sano Annikille, että avain on vihreän piirongin ylälaatikossa peltipurkissa". En tiennyt mistä oli kyse, enkä välittänyt viestiä. VAsta kun Annikki kertoi etsivänsä "avainta", kerroin ja se oli siellä missä setäni oli sanonut. En kuullut hänen ääntään, mutta jotenkin hän asiansa minulle ilmaisi. Setä oli luonani hyvin lyhyen hetken, mutta se tuntui pitkältä. Emme olleet kovin läheisiä, en tiennyt mistään "avaimesta ja piirongista", en ollut käynyt heillä vuosiin, enkä ollut koko piironkia nähnytkään.
Appeni kuoli ihan yllättäen, ei siis ollut mitenkään sairas eikä edes hirveän vanha, ei ollut mitään syytä olettaa, että hän olisi kuolemassa. Heräsin yöllä siihen, että joku kiskoi patjaani. Samalla kuulin aivan selkeän äänen sanovan, että "Erkki lähtee nyt". En saanut enää unta, kun asia pyöri mielessäni, mutta en herättänyt miestäni. Aamulla heti sanoin hänelle miehelle, että soita isällesi kun näin kummaa unta. Hän soitti, mutta isänsä ei vastannut moneen soittoyritykseen, joten mieheni soitti veljelleen, että pitäisikö käydä katsomassa, hän kun asui vain parin kilometrin päässä. Hän meni sisälle isänsä taloon ja löysi tämän kuolleena, oli saanut yöllä sairauskohtauksen. En tiedä oliko ihan sama aika milloin sain viestin, kun en kelloon katsonut.
Näitä on hirveän paljon ollut vuosien varrella. En millään keksi selitystä kaikille näille. Oudointa on se, että nykyään pystyn jollain tavalla parantamaan tai ainakin helpottamaan kipuja. Käteni muuttuvat kuumiksi kun laitan ne vaikka jonkun kipeän paikan päälle ja jotkut sanovat, että tuntevat outoa liiketta esim. kipeässä nivelessä, joillakin jopa on alkanut käsi tai jalka liikkua itsestään. En tiedä mitä pitäisi ajatella ja useimmiten yritän olla ajattelematta koko asiaa. Enkä varsinkaan puhu siitä mitään, kun en halua hullun leimaa.
En kehtaa kirjoittaa tähän miten ja milloin ja missä mutta samanlaisia ja myös parantajanlahja tuli pyytämättä. Itse tulin lopulta uskoon sillä tajusin ettei kaikki ole tässä. Koskaan en itse pyytänyt mitään tapahtuvaksi, mutta kukaa ei uskoisi jos kertoisin mitä ollaan annettu etukäteen.
Mihin uskoon tulit? Niitä kun on tuhansia mistä valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näinmäsennäkisin kirjoitti:
Näitä on useita:
-Olen ollut lähiomaisen kuollessa kahdestaan henkilön kanssa ja tunsin, kuinka sielu jätti ruumiin jo ennenkuin ko. henkilö kuoli
Lupasin hänelle, että pysyn vierellä loppuun asti, kun kuntonsa alkoi huonontua. Hän ei pystynyt puhumaan enää, mutta monen päivän tokkuraisen hourailun ja lopulta täyden hiljaisuuden jälkeen, n. 2-3 tuntia ennen kuolemaa, hän alkoi äärimmäisen kirkkain silmin ja intensiivisesti tuijottaa minua.
Kerroin hänelle satua, jolla johdatin hänet loppua kohti. Kerroin kaikista hänen lempipaikoistaan ja asioista, joista hän oli aina tykännyt. Hän oli läähättänyt jo pidemmän aikaa ja tunsin, kun hän rauhoittui, kun kerroin tuota tarinaa. Lopulta johdattelin hänen sadun avulla sinne, missä hän pystyi päästämään irti. Se meidän yhteinen juttu ja hänelle spesiaali asia. Joku jonka tiesin olevan hänelle rakas ja hyvä, eikä pelottava asia. Hänen oli vaikea hyväksyä kuolemaansa, vielä silloin, kun hän pystyi puhumaan.
Näin pari sellaista "irtaantumista", vähän niinkuin ruumiin ääriviivojen yli, samalla kun katsoin häntä. Pidin katseen koko ajan silmissä. Tunsin sellaisen jännän tunteen, niinkuin päälleni olisi laskettu lämmin peitto. Lopulta tarinan tullessa päätökseensä, hyvin pian tuon jälkeen, hän vain päästi irti ja katse siirtyi johonkin kaukaisuuteen. Tuosta meni vajaa tunti ja hän oli poissa, eli hän ei kuollut vielä tuolla hetkellä, kun tunsin hänen poistuvan. Tiesin, että jäljellä oli enää kuori sen jälkeen ja odotin vain viimeiset pitkät minuutit vierellä. Seuraavana aamuna itkun ja surun iskiessä tosi vahvana päälle, tunsin taas sen lämpöisen peittomaisen tunteen ja se tuska helpotti välittömästi. En tiedä oliko se jokin minussa, vai siinä mitä koimme yhdessä, kun hän kuoli. Se tuntui, kuin hän olisi halannu minua sillä hetkellä.
Minulla on vielä jäänyt tällainen juttu mieleen, joka on vaivannut minua lapsuudesta asti. Olin silloin 4 tai 5-vuotias ja minulla oli Kristiina niminen muovinen nukke. Nukuin aina tämä nukke kainalossani äidin ja siskon välissä. Eräänä yönä heräsin siihen, kun en saanut henkeä ja näin kuinka nukke oli tarrautunut kaulaani ja yritti kuristaa minua. Silmissä sillä oli hurja ilme ja se oli tarrautunut tiukasti kaulaani. Joudun käyttämään todella voimiani saadakseni sen irti. Kun viimein sain sen irti heitin sen lattialle niin kauaksi kuin pystyin. No tuon jutun voisi laittaa unen ja lapsuuden mielikuvituksen piikkiin, mutta olen varma, että heräsin oikeasti. Heräsin tähän tukehtumisen tunteeseen ja muistan sen hurjan ilmeen, joka nukella oli ja aamulla nukke oli todellakin heitettynä lattialla. Enpä enää juuri leikkinyt sillä nukella tai ainakaan ottanut sitä viereeni yöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin yksin kotona ja ulko-ovi oli lukossa. Menin sitten illalla saunaan ja laitoin suihkutilan oven kiinni. Kun tulin saunasta, ovi oli selvästi raollaan. Luonnollisesti järkevä selitys on, ettei ovi mennytkään sitten kunnolla kiinni ja ovi aukesi saunassa ollessani. Tuossa tilanteessa olin kuitenkin varma, että talossa oli joku tai jotain. Kuitenkin sitten kun olin käynyt koko talon läpi niin piti tyytyä tähän järkiperäisempään selitykseen.
Luun näitä puhelimella pimeässä olohuoneessa sohvalla maaten ja oli pakko laittaa taskulamppu puhelimessa päälle 😄 Nyt kerään rohkeutta mennä sänkyyn nukkumaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulle on tapahtunut paljon ns. yliluonnollisia asioita. En ole uskossa, en kuulu kirkkoon, en harrasta minkäänlaista "huuhaata" enkä ole kiinnostunut ko. aiheista. Tai en ollut, ennenkuin itselle alkoi tapahtumaan yhtä ja toista. En tiedä millaisia selityksiä kokemuksilleni löytyisi ja ehdottomasti uskoisin, jos joku osaisi ne oikeasti selittää. Itse en osaa. Ajattelen ehkä, että täytyy olla jotain, mistä emme vielä tiedä, onko se jokin meissä itsessämme vai meidän ulkopuolella, sitä en tiedä. Varon kuitenkin, etten ala liikaa näitä juttuja pohtimaan ja yleensä ne unohtuvat pitkäksi aikaa ja sitten taas tapahtuu jotain, jolloin asia luonnollisesti taas jonkun aikaa mietityttää. Kerron muutaman.
Muutimme uuteen kotiimme ja vähän aikaa asuttuamme heräsin yöllä usein outoihin ääniin, kuulin selviä askeleita, wc:n vetämistä jne. Päivällä usein soi ovikello. Koskaan ketään ei ollut missään kun menin katsomaan. Aluksi mies epäili, mutta sitten hän alkoi kuulla itse samoja asioita. Saatoimme istua olkkarissa ja ovikello soi, meidän olkkarista näkyy suoraan ovelle, joten näimme heti, että ei siellä ketään ollut. Talvella kuulimme miten lumi narskui ikäänkuin joku olisi kävellyt ikkunan alla. Mitään jälkiä ei näkynyt. Joskus kuului koputus ikkunaan, joskus ulko-oven kahvaa käännettiin. Telkkari meni itsestään päälle keskellä yötä. Puhelimeeni soitettiin yöllä (heräsimme molemmat), mutta siinä ei näkynytkään, että kukaan olisi soittanut. Näitä sattui jatkuvasti, jos olisikin ollut jotain joskus, olisin pistänyt sattuman piikkiin. Yhtäkkiä ne sitten vain loppuivat n. vuoden kuluttua, eikä mitään ole koskaan sen jälkeen tapahtunut.
Eräänä iltana luin kirjaa olkkarissa ja vasta kuollut setäni ilmaantui huoneeseen. Näin hänet selvästi ja sain häneltä viestin vaimolleen. Viesti ei ollut mikään "minulla on kaikki hyvin", vaan tyyliä: "sano Annikille, että avain on vihreän piirongin ylälaatikossa peltipurkissa". En tiennyt mistä oli kyse, enkä välittänyt viestiä. VAsta kun Annikki kertoi etsivänsä "avainta", kerroin ja se oli siellä missä setäni oli sanonut. En kuullut hänen ääntään, mutta jotenkin hän asiansa minulle ilmaisi. Setä oli luonani hyvin lyhyen hetken, mutta se tuntui pitkältä. Emme olleet kovin läheisiä, en tiennyt mistään "avaimesta ja piirongista", en ollut käynyt heillä vuosiin, enkä ollut koko piironkia nähnytkään.
Appeni kuoli ihan yllättäen, ei siis ollut mitenkään sairas eikä edes hirveän vanha, ei ollut mitään syytä olettaa, että hän olisi kuolemassa. Heräsin yöllä siihen, että joku kiskoi patjaani. Samalla kuulin aivan selkeän äänen sanovan, että "Erkki lähtee nyt". En saanut enää unta, kun asia pyöri mielessäni, mutta en herättänyt miestäni. Aamulla heti sanoin hänelle miehelle, että soita isällesi kun näin kummaa unta. Hän soitti, mutta isänsä ei vastannut moneen soittoyritykseen, joten mieheni soitti veljelleen, että pitäisikö käydä katsomassa, hän kun asui vain parin kilometrin päässä. Hän meni sisälle isänsä taloon ja löysi tämän kuolleena, oli saanut yöllä sairauskohtauksen. En tiedä oliko ihan sama aika milloin sain viestin, kun en kelloon katsonut.
Näitä on hirveän paljon ollut vuosien varrella. En millään keksi selitystä kaikille näille. Oudointa on se, että nykyään pystyn jollain tavalla parantamaan tai ainakin helpottamaan kipuja. Käteni muuttuvat kuumiksi kun laitan ne vaikka jonkun kipeän paikan päälle ja jotkut sanovat, että tuntevat outoa liiketta esim. kipeässä nivelessä, joillakin jopa on alkanut käsi tai jalka liikkua itsestään. En tiedä mitä pitäisi ajatella ja useimmiten yritän olla ajattelematta koko asiaa. Enkä varsinkaan puhu siitä mitään, kun en halua hullun leimaa.
En kehtaa kirjoittaa tähän miten ja milloin ja missä mutta samanlaisia ja myös parantajanlahja tuli pyytämättä. Itse tulin lopulta uskoon sillä tajusin ettei kaikki ole tässä. Koskaan en itse pyytänyt mitään tapahtuvaksi, mutta kukaa ei uskoisi jos kertoisin mitä ollaan annettu etukäteen.
Mihin uskoon tulit? Niitä kun on tuhansia mistä valita.
Jos ollaan Suomessa ja muuta ei mainita, kyseessä on kristinusko.
Ei pitäisi olla noin vaikeaa.
Eri
Kun kerran moni on nähnyt tummia varjohahmoja tai muita vastaavia, niin onko kukaan koskaan "kohdannut" niitä suoraan? Puhutellut, mennyt lähemmäs, katsonut suoraan kohti... Mitä silloin tapahtui? Vai onko pelko tai hämmennys niin vahvana aina, ettei niin tule tehtyä? Kiinnostaisi kuulla. En ole vielä lukenut koko ketjua, joten sori, jos tähän on jo tullut vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui aivan muutama päivä sitten. Asun ulkomailla ja olin illalla partsilla röökillä. Hiljainen ilta, pimeä taivas, jonne killistelin aikani kuluksi. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi kirkas valopallo, se kulki länsi-itäsuunnassa aika hitaasti ja äänettömästi. Pallo tuli talon takaa, asuntomme on siis itäänpäin. Katselin pallon kulkua, se oli täysin äänetön ja liikkui tasaisesti itää kohti, kunnes katosi taivaanrannalla oleviin pilviin.
En tiedä, mikä se oli. Ei ainakaan lentokone, drone eikä helikopteri.
Plasmapallo ydinvoimaloista karkaa noita. On Youtubellakin kuvattu, yleensä punertava.
Kiitos, tuo olisi muuten hyvä selitys, mutta kun täällä ei lähimainkaan ole ydinvoimalaa. Ja värikin oli aivan kirkas, ei punertava. Täytyy nyt kyllä vielä katsoa Youtubesta kuvia!
Ok. Laitan sinulle kuvia Tubelta. Hetki. tuo on mielenkiintoinen juttu. Tosin plasmapallot saattavat kulkeutua kai kauaskin...mistäpä näistä tietää.
En ole asiantuntija mutta tässä on kuvia:
Kiitos kuvista. Onkohan videon kuvaajan käsi tärissyt, koska ainakin videolla näytti pallo hyppivän sinne tänne? "Minun" palloni oli tasaisen pyöreä ja kirkas ja kulki aivan tasaisesti, joskin hitaasti.
Tarkistin vielä ja lähin ydinvoimala on yli 1000 km päässä (en asu Suomessa).
Onpas mielenkiintoista sitten, 1000 km on plasmapallolle pitkä matka....ei ehkä ole se. Jos muistat tästä lisää niin palaa ihmeessä asiaan. Ollaan pelkkänä korvana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulle on tapahtunut paljon ns. yliluonnollisia asioita. En ole uskossa, en kuulu kirkkoon, en harrasta minkäänlaista "huuhaata" enkä ole kiinnostunut ko. aiheista. Tai en ollut, ennenkuin itselle alkoi tapahtumaan yhtä ja toista. En tiedä millaisia selityksiä kokemuksilleni löytyisi ja ehdottomasti uskoisin, jos joku osaisi ne oikeasti selittää. Itse en osaa. Ajattelen ehkä, että täytyy olla jotain, mistä emme vielä tiedä, onko se jokin meissä itsessämme vai meidän ulkopuolella, sitä en tiedä. Varon kuitenkin, etten ala liikaa näitä juttuja pohtimaan ja yleensä ne unohtuvat pitkäksi aikaa ja sitten taas tapahtuu jotain, jolloin asia luonnollisesti taas jonkun aikaa mietityttää. Kerron muutaman.
Muutimme uuteen kotiimme ja vähän aikaa asuttuamme heräsin yöllä usein outoihin ääniin, kuulin selviä askeleita, wc:n vetämistä jne. Päivällä usein soi ovikello. Koskaan ketään ei ollut missään kun menin katsomaan. Aluksi mies epäili, mutta sitten hän alkoi kuulla itse samoja asioita. Saatoimme istua olkkarissa ja ovikello soi, meidän olkkarista näkyy suoraan ovelle, joten näimme heti, että ei siellä ketään ollut. Talvella kuulimme miten lumi narskui ikäänkuin joku olisi kävellyt ikkunan alla. Mitään jälkiä ei näkynyt. Joskus kuului koputus ikkunaan, joskus ulko-oven kahvaa käännettiin. Telkkari meni itsestään päälle keskellä yötä. Puhelimeeni soitettiin yöllä (heräsimme molemmat), mutta siinä ei näkynytkään, että kukaan olisi soittanut. Näitä sattui jatkuvasti, jos olisikin ollut jotain joskus, olisin pistänyt sattuman piikkiin. Yhtäkkiä ne sitten vain loppuivat n. vuoden kuluttua, eikä mitään ole koskaan sen jälkeen tapahtunut.
Eräänä iltana luin kirjaa olkkarissa ja vasta kuollut setäni ilmaantui huoneeseen. Näin hänet selvästi ja sain häneltä viestin vaimolleen. Viesti ei ollut mikään "minulla on kaikki hyvin", vaan tyyliä: "sano Annikille, että avain on vihreän piirongin ylälaatikossa peltipurkissa". En tiennyt mistä oli kyse, enkä välittänyt viestiä. VAsta kun Annikki kertoi etsivänsä "avainta", kerroin ja se oli siellä missä setäni oli sanonut. En kuullut hänen ääntään, mutta jotenkin hän asiansa minulle ilmaisi. Setä oli luonani hyvin lyhyen hetken, mutta se tuntui pitkältä. Emme olleet kovin läheisiä, en tiennyt mistään "avaimesta ja piirongista", en ollut käynyt heillä vuosiin, enkä ollut koko piironkia nähnytkään.
Appeni kuoli ihan yllättäen, ei siis ollut mitenkään sairas eikä edes hirveän vanha, ei ollut mitään syytä olettaa, että hän olisi kuolemassa. Heräsin yöllä siihen, että joku kiskoi patjaani. Samalla kuulin aivan selkeän äänen sanovan, että "Erkki lähtee nyt". En saanut enää unta, kun asia pyöri mielessäni, mutta en herättänyt miestäni. Aamulla heti sanoin hänelle miehelle, että soita isällesi kun näin kummaa unta. Hän soitti, mutta isänsä ei vastannut moneen soittoyritykseen, joten mieheni soitti veljelleen, että pitäisikö käydä katsomassa, hän kun asui vain parin kilometrin päässä. Hän meni sisälle isänsä taloon ja löysi tämän kuolleena, oli saanut yöllä sairauskohtauksen. En tiedä oliko ihan sama aika milloin sain viestin, kun en kelloon katsonut.
Näitä on hirveän paljon ollut vuosien varrella. En millään keksi selitystä kaikille näille. Oudointa on se, että nykyään pystyn jollain tavalla parantamaan tai ainakin helpottamaan kipuja. Käteni muuttuvat kuumiksi kun laitan ne vaikka jonkun kipeän paikan päälle ja jotkut sanovat, että tuntevat outoa liiketta esim. kipeässä nivelessä, joillakin jopa on alkanut käsi tai jalka liikkua itsestään. En tiedä mitä pitäisi ajatella ja useimmiten yritän olla ajattelematta koko asiaa. Enkä varsinkaan puhu siitä mitään, kun en halua hullun leimaa.
En kehtaa kirjoittaa tähän miten ja milloin ja missä mutta samanlaisia ja myös parantajanlahja tuli pyytämättä. Itse tulin lopulta uskoon sillä tajusin ettei kaikki ole tässä. Koskaan en itse pyytänyt mitään tapahtuvaksi, mutta kukaa ei uskoisi jos kertoisin mitä ollaan annettu etukäteen.
Mihin uskoon tulit? Niitä kun on tuhansia mistä valita.
Jos ollaan Suomessa ja muuta ei mainita, kyseessä on kristinusko.
Ei pitäisi olla noin vaikeaa.
Eri
Kiitokset kun vastasit puolestani, juurikin näin, olemme kristikansa.
Kertoisit vaan, minua kiinnostaa tällaiset. Muuta vaikka nimiä tms.