Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Olin nukkumas eräs yö n. Puol vuot sit, kun mikro meni itestään pääl johon heräsin. Sit se meni heti ku olin heränny, nii kii. Luukku aukes, ja ihan ku joku ois paiskannu sen kii. Vanhempi ei ollu muka kuullut mitään, ja ihmetteli asiaa.

Mä olen nyt n. 3v kuullu kun joku joskus ns. Kuiskaa, mutta selvästi mun nimen. Aina ku kattelen ympärilleni, ketään ei näy missään tai kukaan muu ei ole näköjään tuntenut.

N. 3-4v sitten, olin 2-3-luokalla, nyt olen seiskalla. Tapahtu sellane, et yks täti ihmetteli olinko iltapäivä kerhossa silloin. Eli kävin silloin iltapäiväkerhossa muutanina päivinä viikossa, niin mä vastasin et en ollut. Se täti jäi aika sanattomaksi, ja sano jotai tyylii, et ei sit mittää. Mut jottai se sano jun mielest, et oisin muka niin ku ollu leikkimös siel toisten kans. Olin siis jo menny koulukyydil sillo kotii, ku enen ku muutettii tänne keskustaan nii oli vähä pitkä matka siin välis. Mut joo, mulla ei oo kitää identtistä siskoo tai mitää joten en tiedä miten tämäkin on mahdollisa. Maailma on salaperäinen.

Mulla ois viel monii, mut en jaksa niitenempää kirjottaa. Ihan vaan sen tkaii, kpska koht täst tulis tyylii aika pasku romaani.

Hurjan kuuloinen tuo nukkejuttu, lisää!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle tapahtui parin viikon sisään useampi juttu, jotka mieleni halusi liittää yhteen vaikka eivät toisiinsa liitykkään millään tavalla.

Kaikki alkoi siitä, kun eräs kelloni jämähti aikaan 02.06. Siitä parin päivän päästä olin pitänyt bileet ja keräsin tölkkejä kauppaan. Kävin koko kämpän läpi useaan otteeseen ja keräsin kaikki, muistan vielä ovelta katsoneeni taakseni ettei mitään jäänyt (minulla oli useampi muovipussi pulloja sekä roskia joten tarkistin ottaneeni kaikki). Kun sitten tulin kaupasta, oven avatessani huomasin yhden tölkin lattialla aivan keskellä käytävää pystyasennossa. Silloin vain ärsytti, että kuinka sokea voin olla kun en tuota huomannut.

Seuraavana yönä näin unta, että menin ovelle ja katsoin ovisilmästä josta näin pienen mummon, yhtäkkiä tämä mummo irvisti luonnottoman leveästi ja heräsin. Kuulin rappukäytävästä kolinaa ja menin katsomaan. Rappukäytävässä on liikkeentunnistavat valot, jotka rämähtää päälle aina kun samassa rapussa on liikettä. Katsoin ovisilmästä ja kaikki valot olivat pimeinä (asun ylimmässä kerroksessa). Ääniä ei kuulunut enää. Yhtäkkiä valot räpsähtivät päälle vain omasta kerroksestani, muu käytävä pimeänä. Siellä ei kuitenkaan ollut mitään liikettä missään. Tätä vähän säikähdin, mutta ei jäänyt mieltä vaivaamaan.

Parin yön päästä heräsin keskellä yötä kun vaatekaapistani kuului hirveä ryminä. Kello oli 02.06. Tiesin hyllyn tippuneen sijoiltaan ja aamulla katsoin näin olleenkin. Kun lähdin töihin, ulko-oveni viereen rappukäytävän puolella oli ilmestynyt musta kädenjälki josta näki, että kättä oli vedetty seinällä alaspäin 5cm pituudelta. Jälki oli reilun parin metrin korkeudella. Kerroksessani asuu vain minä ja seinänaapuri, eikä jälki ollut siinä vielä edellisenä iltana kun tulin töistä.

Illalla katsoin telkkaria ja nukahdin sohvalle. Heräsin ääneen, joka kuulosti siltä kuin takanani olevaan ikkunaan koputtaisi kynnellä. Tätä tapahtui muutamaan kertaan kunnes käännyin katsomaan ikkunaan eikä siellä tietenkään näkynyt mitään. Kello oli taas 2 yöllä.

Tämän jälkeen vielä siivouskaappini avautui yöllä itsekseen johon heräsin jälleen kun mopit rytisi lattialle ja telkkari oli mennyt itsekseen yön aikana päälle. Tyhjästä naapuriasunnosta kuului koputusta sänkyni kohdalta suoraan pään vierestä.

"Viimeisenä" yönä minulle tuli unihalvaus, jossa vanha harmaa mummo oli asunnossani. Minä makasin sängyssä ja katsoin kuinka hän hitaasti laahusti kohti sänkyäni katse maassa. Sängyn päätyyn tullessaan hän pysähtyi ja nosti katseensa minuun. Katsoimme toisiamme hetken kunnes heräsin ja asunto oli tyhjä ja valoisa.

Jämähtänyttä kelloani olin yrittänyt venkslata tuloksetta, mutta sain sen tuolloin taas toimimaan.

Tulehan kertomaan jos sinulle tapahtuu jotain 2.6.

En ikinä ajatellut kyseistä kellonaikaa päivämääränä, mutta 2.6 on erään exäni syntymäpäivä. Hän teki itsemurhan joskus eromme jälkeen. Taas kummallinen sattuma.

Kiitos vaan sinullekin kun nyt voin jatkaa tätä pohdiskelua tapahtumien kulusta😄

Tähän viestiin saakka jaksoin uskoa stoorisi, mutta kun vedit tuon itsemurhakortin ja just tuohon päivään, niin enpä viitsi enää uskoa juttujasi.

Mistä tiedät, että on sama kirjoittaja noilla viesteillä? Itse epäilin toista provoksi joka olisi jatkanut jos joku olisi tarttunut syöttiin.

Vanha talo alkaa äänehtimään lämmön vaihteluista ja kuulen kuinka harakat kävelevät katolla eikä kukaan muu kuule sitä niin että mulla on erikoisherkkä kuulo. Kuulen jo kaukaa jos roska-auto tulee. Mieheni sanoo että sulla on koiran kuulo ja hajuaisti. Haistan epänormaalit hajut jo kauan ennen kuin muut reagoi mitenkään. Erityisherkkä testissä saan täydet pisteet. Mitään yliluonnollista en ole koskaan kokenut vaan kaikille löytyy aina järkevä selitys. Stressiä en kestä ja stresaantuessani vähänkin niin alan nähdä painajais unia. Nuoren heräsin yleensä siihen ettei ollu hampaita mutta iän myötä sitä ei tule enään vaan on vähän lieventyneet painajaiset niin ettei sentäs ole ruumiinosia menetetty. 

Vanhempieni eron jälkeen isän uudessa kodissa tapahtui asioita , joista en paljon viitsi kertoa edes näin kasvottomana netissä sillä käskettäisiin lopettaa kauhuleffojen katselu tai kiljuttaisiin provoa.

Sairastuin vakavasti parantumattomaan Crohnin tautiin 16-vuotiaana. Vaikka yleensä ei uhkaa henkeä (leikata pitää silti tai avanne), minun tapauksessani todella agressiivinen. Seuraavan 2-vuoden aikana huijasin kuolemaa 6-kertaa uskomattomilla todennäköisyyksillä. Jos tilastomatematiikka olisi absoluuttista, minun olisi pitänyt kuolla jo vuosia sitten. Selvisin, päihitin sairauden remissioon ja en tarvitse avannetta. Kuulun ehkä maailman onnekkaimpien joukkoon, enkä tiedä miten ja miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempieni eron jälkeen isän uudessa kodissa tapahtui asioita , joista en paljon viitsi kertoa edes näin kasvottomana netissä sillä käskettäisiin lopettaa kauhuleffojen katselu tai kiljuttaisiin provoa.

No kerro nyt kun aloititkin !

Vierailija kirjoitti:

Kun kerran moni on nähnyt tummia varjohahmoja tai muita vastaavia, niin onko kukaan koskaan "kohdannut" niitä suoraan? Puhutellut, mennyt lähemmäs, katsonut suoraan kohti... Mitä silloin tapahtui? Vai onko pelko tai hämmennys niin vahvana aina, ettei niin tule tehtyä? Kiinnostaisi kuulla. En ole vielä lukenut koko ketjua, joten sori, jos tähän on jo tullut vastauksia.

On , muttei kukaan uskoisi kuitenkaan, mitä tapahtui.

diibadaaba kirjoitti:

"Yliluonnollinen" on ihmisen kymmeniä tuhansia vuosia sitten alkuunpanema käsite, joka aikojen saatossa kehitynnyt ja täsmentynyt. Käsite sisältää eriteltynä ja seliteltynä erilaisia mukaolemassaolevia asioita ja mukatapahtuvia asioita, jotka eroavat tietyllä tavalla luonnollisesta kaikkeudesta. Esim.

- aave, räyhähenki tms.

- paha henki / pyhä henki

- jumalolento

- jokin muu olento, kuten enkeli, maahinen, lohikäärme, fauni jne...

- taivas yms. näkymättömät valtakunnat

- jne.

Eli "yliluonnollinen" on opittu käsite, joka kertoo uskovalle, mitä kaikkea muka "on olemassa", miten ne muka "ilmenee" jne. Kun ihminen kokee jotain, jota ei pysty selittämään, "yliluonnollinen" -käsite antaa hänelle "tarvittavat vastaukset". Yliluonnollisen toteaminen muinaisjäänteeksi ja nuotiotarinoiden lähteeksi ei ole vaikea hahmottaa. Tarvitaan vain tervettä maalaisjärkeä ja halu ymmärtää asia. Kaikki eivät kykene tai uskalla kyseenalaistaa "yliluonnollista", siksi se on heille yksi "normaali" asia heidän todellisuuskäsityksessään. Olen vieraillut monissa "kummittelu"paikoissa kameroineni ja ghostlolboxin kanssa ja voin kertoa, että mitään kummituksia ei ole olemassa. On vain pimeän ja jännittävän tilanteen korostamat tunteet ja aistit. Kun käyt kohteessa päiväsaikana, samat äänet yms. ei tee mitään vaikutusta, vaan toteat turhautuneena, että siinä oli meidän "kummitukset".  Kyse todellakin on muinaisjäänteestä, joka on edelleen koodattuna meidän dna:hamme. "tää o iha totta mummummon kutomakerhon kaveri kerto joo'o hei!!!"

Minun kokemukseni mukaan "yliluonnollinen" ja sen tulkinta sisältyvät molemmat itse kokemukseen. Itse olen mielestäni joskus vaistonnut, että tietyssä tilassa on kuollut ihminen ja tällöin vaistoan hänen olemuksensa siinä tilassa. Saan päähäni, miksi hän kuoli, miten hän kuoli ja muistelen sitten vaikka vanhan mummon tai nuoren naisen kanssa hänen usein aika traumaattista henkilöhistoriaansa. Tai joskus joku läheinen on kuollut, niin olen tiennyt siitä ennen, kuin minulle kerrotaan siitä, koska kuollut henki tulee hyvästelemään kuolemansa hetkellä. Tai vaistoan ihmisen ajatuksia tavalla, jonka ansiosta tiedän hänestä asioita, joita minun ei pitäisi tietää. Siis ajattelen ja näen hänen muistojaan päässäni. Miten minun pitäisi sinusta"maalaisjärjellä" tulkita sitten tuollaisia kokemuksia? Joku voisi sanoa, että olen mielisairas ja/tai minulla on rikas mielikuvitus, kuten näyttävästi ihmiskunnalla universaalisti on. Se ei kuitenkaan selitä asiaa mitenkään. Minulla ei ole oikeasti kamalaa tarvetta kohdata kummituksia tai ennustaa ihmisten ajatuksia, en ole uskonnollinen ja uskomusmaailmani on muutenkin varsin avoin ja joustava. Minulle on aivan samantekevää, vaikka olisinkin tulkinnoissani väärässä ja harhainen, mutta se ei ole syy sivuuttaa kokemusta itsessään. Tarvitsen vakuuttavamman selityksen. Jos minun pitäisi tulkita kokemuksiani vastoin kokemusten luontoa, se ei lisää tulkinnan informaatioarvoa mitenkään. Onhan se mahdollista, että me oikeasti tiedämme aika vähän tästä todellisuudesta ja sivuutamme siksi paljon sellaisiakin ilmiöitä, joita emme vain "maalaisjärjellä"tai tieteellisesti osaa selittää. 

Minulla on kissoja, joten en noteeraa niinkään erikoisia pamahduksia ja kolinoita, joten on voinut "mennä ohi" monta "merkkiä kummituksista".

Tämän silti muistan. Asumme vanhassa omakotitalossa, jolla on paljon historiaa ja ilmeisesti täällä on kuollut joku ja on myös tapettu joku. Olin yksin kotona ja istuin koneella illalla ja kaikki kissat nukkuivat pedissään vieressäni tyytyväisinä. Yhtäkkiä yksi kissoista nosti päänsä ja murahti ja kaikki katsoivat olohuoneeseen ja murahtelivat. Ihmettelin että mikä niille nyt tuli kun olohuoneesta kuului aivan järjetön rysähdys.

Menin katsomaan ja kirjahyllystä oli tippuneet kaikki valokuvat ja kirjat, sekä lattialla oli yksi kattila. En käsitä miten tuo tapahtui, mitään vikaa kirjahyllyssä ei ollut, se ei keikkunut kun kokeilin ja kattilat todellakin pidän keittiössä. Kissat eivät suostuneet menemään olohuoneeseen, joka tosin selittyy jo varmasti sillä, että säikähtivät rysähdystä. Sitten tietysti seinät rapisevat ja aika ajoin kuuluu mitä lie pamahduksia, mutta ne selittyvät hiirillä ja vanhalla talolla ja putkistolla. 

Kissat myös välillä reagoivat johonkin näkymättömään, sähisevät tai murisevat tyhjälle. Edellisessä asunnossa se selittyi sillä, että pihapiirissä kulki ilveksiä, susia, kettuja ja karhuja, saattoivat haistaa ne. Nyt kuitenkin tässä ei kulje kuin satunnaisesti peuroja.

Minun mielestäni silti on muutakin kuin vain tämä maailma, jonka me näemme. En paljon puhu ajatuksistani, koska siitä saa niin helposti hullun leiman.

Rakas isoisä kuoli. Hankin samaan aikaan koiran. Hän pitää huolta ettemme kastu. Jos sataa kun lähdemme lenkille, loppuu sade astuessamme ulos ovesta. Kuivalla ilmalla lenkiltä palattua käy niin että kun ovi sulkeutuu selkämme takana alkaa ulkona sataa. Jos tämä on vain hyvää tuuria ja sattumaa niin sattumaa on sattumalta jatkunut 2 vuotta.

Olen kirjoittanut tästä ennenkin palstalle, joku voi muistaakin tämän. Ja uskon vahvasti tämän olleen unihalvaus, mutta se oli pelottava, joten sopii tähän ketjuun. Pohjatietona: meillä oli kaksi ovea makuuhuoneessa ja kauempi oli aina raollaan, jotta toisen huoneen valo tuli sisään, jotta makuuhuoneeseen ei tarvinnut sytyttää valoja, jos vauvaa tarvitsi imettää, jotta näin jotain pimeässä huoneessa. Näin siis ihan selvästi koko ajan, siitä saattaa johtua yksityiskohdat hahmossa, yleensähän kaikki kertovat hahmon olleen musta.

Kun lapseni oli vasta n.6kk ikäinen vauva, heräsin yöllä itkuun ja tottakai ajattelin sen olevan lapseni. Kun avasin silmäni, näin lapsen pinnasängyn ylle kumartuneen naisen, nuoren ja vaalean, jolla oli kaunis sininen mekko, sellainen vanhanaikainen röyhelöinen, jossa on "vanne" alla. Hän itki sydäntä riipivästi ja tuijotti lastani pinnasängyssä. Sitten hän suoristautui ja hitaasti, koko ajan itkien, siirtyi makuuhuoneen ovelle. Hän alkoi hakata ovea ja itku yltyi ja yltyi, sitten se muuttui jo itkun ja kirkumisen sekamelskaksi ja nainen hakkasi ovea jatkuvasti vain hurjemmin. Kun taas kerran avasin silmäni, nainen oli kadonnut, mutta kuulin koko ajan aivan selvästi kirkumisen, se soi korvissani koko ajan. Heti kun nainen oli kadonnut, syöksyin pinnasängylle katsomaan lasta, joka nukkui tyytyväisenä. Sinä yönä ei paljoa enää uni tullut. Se kirkuna soi korvissani vielä tunninkin päästä ja muistan sen vieläkin elävästi, vaikka tapahtuneesta on jo useampi vuosi aikaa. Joka kerta muistellessa menee kylmät väreet.

Koko tämän tapahtuman ajan suljin ja avasin silmiäni ja ajattelin, että näen harhoja tai unta, ei tämä ole todellista. Sydämeni hakkasi järjettömän lujaa koko ajan, mutta ihmettelen sitä, että missään vaiheessa hahmo ei katsonut minuun, kuten yleensä unihalvauksissa ilmeisesti tapahtuu, että näkijä on itse "vaarassa" tai hahmon vihan kohteena. Silti jotenkin tiesin, että nainen on kaunis ja nuori. Tuon jälkeen ei ole tapahtunut kertaakaan samanlaista, eikä ennen tuota.

Tätä tapahtui muutamana vuotena isäni kuoleman jälkeen. Isä kuoli siis yllättäen ja nuorena, olin teini kun hän kuoli ja otin kuoleman todella raskaasti. Hän oli minulle esikuva ja olin muutenkin aina isän tyttö, vanhempieni ainoa lapsi. Jopa musiikkimakuni on muovautunut lähinnä isäni musiikkimaun mukaan. 

Noh, jokunen kuukausi isäni poismenon jälkeen aloin nukkua huonosti. Monta kertaa kävi niin, että nukahtamisen jälkeen heräsin yllättäen aamuyöllä (yleensä klo 3) ja näin vaalean hohtavan pallon leijailevan sänkyni vieressä, ja seurasin palloa katseellani kunnes se alkoi liikkua poispäin ja lopulta hiipui pois. Sinänsä vaalea leijuva pallo ei ole näkynä pelottava (varsinkaan kun vertaa unihalvauksiin), mutta tottakai säikähdin hieman jokaisella kerralla. Siis ihan oikeasti, mikä ihme tuo pallo oli? Kyseessä ei ollut kuitenkaan unihalvaus koska pystyin liikkumaan ja puhumaan samalla kun näin pallon. Mitään selitystä tähän en löytänyt edes googlen avulla. Noiden kertojen jälkeen kesti aina hetki ennen kuin pystyin taas uudelleen nukahtamaan, muutaman kerran taisin jopa valvoa koko loppuyön. 

Kerroin asiasta äidilleni, joka kertoi tietenkin asian eteenpäin hippitädilleni. Hippitätini oli aivan varma että tämä yöllinen "vierailu" oli isäni sielu tms, isäni kävi vain katsomassa nukkuvaa lastansa. Noh, tämän teorian jälkeen en ainakaan pelännyt näitä yöllisiä näkyjä enää, vaan enemmänkin odotin niitä.

Myöhemmin kuitenkin selvisi, että kyseessä on aivan normaali unihäiriö; hypnagoginen hallusinaatio. Luultavasti unettomuuteni ja masennukseni tuohon aikaan laukaisvat tämän. Välillä on silti mukava uskoa näin vuosien jälkeenkin että isäni olisi ollut paikalla <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minulle on tapahtunut paljon ns. yliluonnollisia asioita. En ole uskossa, en kuulu kirkkoon, en harrasta minkäänlaista "huuhaata" enkä ole kiinnostunut ko. aiheista. Tai en ollut, ennenkuin itselle alkoi tapahtumaan yhtä ja toista. En tiedä millaisia selityksiä kokemuksilleni löytyisi ja ehdottomasti uskoisin, jos joku osaisi ne oikeasti selittää. Itse en osaa. Ajattelen ehkä, että täytyy olla jotain, mistä emme vielä tiedä, onko se jokin meissä itsessämme vai meidän ulkopuolella, sitä en tiedä. Varon kuitenkin, etten ala liikaa näitä juttuja pohtimaan ja yleensä ne unohtuvat pitkäksi aikaa ja sitten taas tapahtuu jotain, jolloin asia luonnollisesti taas jonkun aikaa mietityttää. Kerron muutaman.

Muutimme uuteen kotiimme ja vähän aikaa asuttuamme heräsin yöllä usein outoihin ääniin, kuulin selviä askeleita, wc:n vetämistä jne. Päivällä usein soi ovikello. Koskaan ketään ei ollut missään kun menin katsomaan. Aluksi mies epäili, mutta sitten hän alkoi kuulla itse samoja asioita. Saatoimme istua olkkarissa ja ovikello soi, meidän olkkarista näkyy suoraan ovelle, joten näimme heti, että ei siellä ketään ollut. Talvella kuulimme miten lumi narskui ikäänkuin joku olisi kävellyt ikkunan alla. Mitään jälkiä ei näkynyt. Joskus kuului koputus ikkunaan, joskus ulko-oven kahvaa käännettiin. Telkkari meni itsestään päälle keskellä yötä. Puhelimeeni soitettiin yöllä (heräsimme molemmat), mutta siinä ei näkynytkään, että kukaan olisi soittanut. Näitä sattui jatkuvasti, jos olisikin ollut jotain joskus, olisin pistänyt sattuman piikkiin. Yhtäkkiä ne sitten vain loppuivat n. vuoden kuluttua, eikä mitään ole koskaan sen jälkeen tapahtunut.

Eräänä iltana luin kirjaa olkkarissa ja vasta kuollut setäni ilmaantui huoneeseen. Näin hänet selvästi ja sain häneltä viestin vaimolleen. Viesti ei ollut mikään "minulla on kaikki hyvin", vaan tyyliä: "sano Annikille, että avain on vihreän piirongin ylälaatikossa peltipurkissa". En tiennyt mistä oli kyse, enkä välittänyt viestiä. VAsta kun Annikki kertoi etsivänsä "avainta", kerroin ja se oli siellä missä setäni oli sanonut. En kuullut hänen ääntään, mutta jotenkin hän asiansa minulle ilmaisi. Setä oli luonani hyvin lyhyen hetken, mutta se tuntui pitkältä. Emme olleet kovin läheisiä, en tiennyt mistään "avaimesta ja piirongista", en ollut käynyt heillä vuosiin, enkä ollut koko piironkia nähnytkään. 

Appeni kuoli ihan yllättäen, ei siis ollut mitenkään sairas eikä edes hirveän vanha, ei ollut mitään syytä olettaa, että hän olisi kuolemassa. Heräsin yöllä siihen, että joku kiskoi patjaani. Samalla kuulin aivan selkeän äänen sanovan, että "Erkki lähtee nyt". En saanut enää unta, kun asia pyöri mielessäni, mutta en herättänyt miestäni. Aamulla heti sanoin hänelle miehelle, että soita isällesi kun näin kummaa unta. Hän soitti, mutta isänsä ei vastannut moneen soittoyritykseen, joten mieheni soitti veljelleen, että pitäisikö käydä katsomassa, hän kun asui vain parin kilometrin päässä. Hän meni sisälle isänsä taloon ja löysi tämän kuolleena, oli saanut yöllä sairauskohtauksen. En tiedä oliko ihan sama aika milloin sain viestin, kun en kelloon katsonut.

Näitä on hirveän paljon ollut vuosien varrella. En millään keksi selitystä kaikille näille. Oudointa on se, että nykyään pystyn jollain tavalla parantamaan tai ainakin helpottamaan kipuja. Käteni muuttuvat kuumiksi kun laitan ne vaikka jonkun kipeän paikan päälle ja jotkut sanovat, että tuntevat outoa liiketta esim. kipeässä nivelessä, joillakin jopa on alkanut käsi tai jalka liikkua itsestään. En tiedä mitä pitäisi ajatella ja useimmiten yritän olla ajattelematta koko asiaa. Enkä varsinkaan puhu siitä mitään, kun en halua hullun leimaa.

En kehtaa kirjoittaa tähän miten ja milloin ja missä mutta samanlaisia ja myös parantajanlahja tuli pyytämättä. Itse tulin lopulta uskoon sillä tajusin ettei kaikki ole tässä. Koskaan en itse pyytänyt mitään tapahtuvaksi, mutta kukaa ei uskoisi jos kertoisin mitä ollaan annettu etukäteen.

  Mihin uskoon tulit? Niitä kun on tuhansia mistä valita.

Jos ollaan Suomessa ja muuta ei mainita, kyseessä on kristinusko.

Ei pitäisi olla noin vaikeaa.

Eri

  Ei voida olettaa, että jokainen Suomessa hengellisen kokemuksen saanut hurahtaisi kristinuskoon. En minäkään ole kristitty ja olen ihan ns. valtaväestöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minulle on tapahtunut paljon ns. yliluonnollisia asioita. En ole uskossa, en kuulu kirkkoon, en harrasta minkäänlaista "huuhaata" enkä ole kiinnostunut ko. aiheista. Tai en ollut, ennenkuin itselle alkoi tapahtumaan yhtä ja toista. En tiedä millaisia selityksiä kokemuksilleni löytyisi ja ehdottomasti uskoisin, jos joku osaisi ne oikeasti selittää. Itse en osaa. Ajattelen ehkä, että täytyy olla jotain, mistä emme vielä tiedä, onko se jokin meissä itsessämme vai meidän ulkopuolella, sitä en tiedä. Varon kuitenkin, etten ala liikaa näitä juttuja pohtimaan ja yleensä ne unohtuvat pitkäksi aikaa ja sitten taas tapahtuu jotain, jolloin asia luonnollisesti taas jonkun aikaa mietityttää. Kerron muutaman.

Muutimme uuteen kotiimme ja vähän aikaa asuttuamme heräsin yöllä usein outoihin ääniin, kuulin selviä askeleita, wc:n vetämistä jne. Päivällä usein soi ovikello. Koskaan ketään ei ollut missään kun menin katsomaan. Aluksi mies epäili, mutta sitten hän alkoi kuulla itse samoja asioita. Saatoimme istua olkkarissa ja ovikello soi, meidän olkkarista näkyy suoraan ovelle, joten näimme heti, että ei siellä ketään ollut. Talvella kuulimme miten lumi narskui ikäänkuin joku olisi kävellyt ikkunan alla. Mitään jälkiä ei näkynyt. Joskus kuului koputus ikkunaan, joskus ulko-oven kahvaa käännettiin. Telkkari meni itsestään päälle keskellä yötä. Puhelimeeni soitettiin yöllä (heräsimme molemmat), mutta siinä ei näkynytkään, että kukaan olisi soittanut. Näitä sattui jatkuvasti, jos olisikin ollut jotain joskus, olisin pistänyt sattuman piikkiin. Yhtäkkiä ne sitten vain loppuivat n. vuoden kuluttua, eikä mitään ole koskaan sen jälkeen tapahtunut.

Eräänä iltana luin kirjaa olkkarissa ja vasta kuollut setäni ilmaantui huoneeseen. Näin hänet selvästi ja sain häneltä viestin vaimolleen. Viesti ei ollut mikään "minulla on kaikki hyvin", vaan tyyliä: "sano Annikille, että avain on vihreän piirongin ylälaatikossa peltipurkissa". En tiennyt mistä oli kyse, enkä välittänyt viestiä. VAsta kun Annikki kertoi etsivänsä "avainta", kerroin ja se oli siellä missä setäni oli sanonut. En kuullut hänen ääntään, mutta jotenkin hän asiansa minulle ilmaisi. Setä oli luonani hyvin lyhyen hetken, mutta se tuntui pitkältä. Emme olleet kovin läheisiä, en tiennyt mistään "avaimesta ja piirongista", en ollut käynyt heillä vuosiin, enkä ollut koko piironkia nähnytkään. 

Appeni kuoli ihan yllättäen, ei siis ollut mitenkään sairas eikä edes hirveän vanha, ei ollut mitään syytä olettaa, että hän olisi kuolemassa. Heräsin yöllä siihen, että joku kiskoi patjaani. Samalla kuulin aivan selkeän äänen sanovan, että "Erkki lähtee nyt". En saanut enää unta, kun asia pyöri mielessäni, mutta en herättänyt miestäni. Aamulla heti sanoin hänelle miehelle, että soita isällesi kun näin kummaa unta. Hän soitti, mutta isänsä ei vastannut moneen soittoyritykseen, joten mieheni soitti veljelleen, että pitäisikö käydä katsomassa, hän kun asui vain parin kilometrin päässä. Hän meni sisälle isänsä taloon ja löysi tämän kuolleena, oli saanut yöllä sairauskohtauksen. En tiedä oliko ihan sama aika milloin sain viestin, kun en kelloon katsonut.

Näitä on hirveän paljon ollut vuosien varrella. En millään keksi selitystä kaikille näille. Oudointa on se, että nykyään pystyn jollain tavalla parantamaan tai ainakin helpottamaan kipuja. Käteni muuttuvat kuumiksi kun laitan ne vaikka jonkun kipeän paikan päälle ja jotkut sanovat, että tuntevat outoa liiketta esim. kipeässä nivelessä, joillakin jopa on alkanut käsi tai jalka liikkua itsestään. En tiedä mitä pitäisi ajatella ja useimmiten yritän olla ajattelematta koko asiaa. Enkä varsinkaan puhu siitä mitään, kun en halua hullun leimaa.

En kehtaa kirjoittaa tähän miten ja milloin ja missä mutta samanlaisia ja myös parantajanlahja tuli pyytämättä. Itse tulin lopulta uskoon sillä tajusin ettei kaikki ole tässä. Koskaan en itse pyytänyt mitään tapahtuvaksi, mutta kukaa ei uskoisi jos kertoisin mitä ollaan annettu etukäteen.

  Mihin uskoon tulit? Niitä kun on tuhansia mistä valita.

Jos ollaan Suomessa ja muuta ei mainita, kyseessä on kristinusko.

Ei pitäisi olla noin vaikeaa.

Eri

Kiitokset kun vastasit puolestani, juurikin näin, olemme kristikansa.

  Minä en kuulu tuollaiseen kansaan, vaikka suomalainen olenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempieni eron jälkeen isän uudessa kodissa tapahtui asioita , joista en paljon viitsi kertoa edes näin kasvottomana netissä sillä käskettäisiin lopettaa kauhuleffojen katselu tai kiljuttaisiin provoa.

No kerro nyt kun aloititkin !

No hyvä on... Lämpötila laski välillä niin että piti lämpimänä kesäpäivänä etsiä pitkähihaista, kaappini päältä tuijottivat yöllä punaiset silmät,  sänkyni pohjaan koputeltiin, näin paljaat isot jalat ja mustien housujen lahkeet ilman muuta ruumista, näin peilin kautta isäni seisovan takani vaikka olin yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Tätä tapahtui muutamana vuotena isäni kuoleman jälkeen. Isä kuoli siis yllättäen ja nuorena, olin teini kun hän kuoli ja otin kuoleman todella raskaasti. Hän oli minulle esikuva ja olin muutenkin aina isän tyttö, vanhempieni ainoa lapsi. Jopa musiikkimakuni on muovautunut lähinnä isäni musiikkimaun mukaan. 

Noh, jokunen kuukausi isäni poismenon jälkeen aloin nukkua huonosti. Monta kertaa kävi niin, että nukahtamisen jälkeen heräsin yllättäen aamuyöllä (yleensä klo 3) ja näin vaalean hohtavan pallon leijailevan sänkyni vieressä, ja seurasin palloa katseellani kunnes se alkoi liikkua poispäin ja lopulta hiipui pois. Sinänsä vaalea leijuva pallo ei ole näkynä pelottava (varsinkaan kun vertaa unihalvauksiin), mutta tottakai säikähdin hieman jokaisella kerralla. Siis ihan oikeasti, mikä ihme tuo pallo oli? Kyseessä ei ollut kuitenkaan unihalvaus koska pystyin liikkumaan ja puhumaan samalla kun näin pallon. Mitään selitystä tähän en löytänyt edes googlen avulla. Noiden kertojen jälkeen kesti aina hetki ennen kuin pystyin taas uudelleen nukahtamaan, muutaman kerran taisin jopa valvoa koko loppuyön. 

Kerroin asiasta äidilleni, joka kertoi tietenkin asian eteenpäin hippitädilleni. Hippitätini oli aivan varma että tämä yöllinen "vierailu" oli isäni sielu tms, isäni kävi vain katsomassa nukkuvaa lastansa. Noh, tämän teorian jälkeen en ainakaan pelännyt näitä yöllisiä näkyjä enää, vaan enemmänkin odotin niitä.

Myöhemmin kuitenkin selvisi, että kyseessä on aivan normaali unihäiriö; hypnagoginen hallusinaatio. Luultavasti unettomuuteni ja masennukseni tuohon aikaan laukaisvat tämän. Välillä on silti mukava uskoa näin vuosien jälkeenkin että isäni olisi ollut paikalla <3

Plasmapallo eli orb- noita oli kerran ilmestynyt rukoushuoneeseen leijumaan. Ilmiötä ei tunneta mutta tiedetään ne orb eiksi. Jokin ionisoitunut tihentymä tms.

Erosin ja muutin kerrostaloon vajaan kilometrin päähän omakotitalosta, jossa ex-mieheni jatkaa asumistaan. Eräänä syysiltana olin käynyt asioilla exän ja lasten kanssa ja  ex kysyi että jos ajaa pihaansa niin kävelenkö siitä, vastasin että joo sillä talon vierestä alkaa  metsäpolku josta pääsee  kätevästi kotitaloni taakse. 

Heipat ja halit lapsille, muovikassi jossa ei onneksi ollut mitään painavaa ! käteen ja matkaan . Valoja polulla ei ole, mutta olin kulkenut saman reitin usein ja ainoa riski olisi jos joku ajattelematon muksu olisi virittänyt ansalankoja tms polun poikki. 

Olin polun loppupäässä kun aloin kuulla  jonkinlaista sihinää mikä koveni, kuulosti siltä kuin käärme puhuisi. Mietin että joku  Potteri-fani siellä vaan treenaa kärmeskieltä mutta kovensin kuitenkin vauhtiani, putkahdin talon taakse ja menin sisään pyörävaraston ovesta.  

Syötyäni  iltapalan menin tupakalle, parvekkeeni on toisessa kerroksessa ja avautuu sinne metsään. Siinä poltellessani näin metsänrajalla, vajaan viiden metrin päässä kaksi isoa lamppumaista silmää, liian isoja esim. kissan silmiksi ja sijainniltaan noin aikuisen ihmisen korkeudella. Eivät ne mitkään taskulampun valot olleet vaan hohtivat kuin eläimellä mutta olivat kooltaan ehkä appelsiinin luokkaa  tai isommatkin.  Silmät avautuivat ja sulkeutuivat. 

 Päätin saaneeni tarpeeksi nikotiinia ja palasin sisään silmien jäädessä sinne möllöttämään.  Aamulla parvekkeellani makasi  orava niskat nurin.

En enää käyttänyt sitä oikopolkua hämärän laskettua.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tapahtuu usein "paranormaaleja" juttuja,  olen stressaantuneessa tilassa ja nukun tästä syystä rauhattomammin. Pari kertaa olen herännyt siihen, kun joku tökkii todella kovaa olkapäätäni tai selkääni. Avattuani silmäni huomaan kuitenkin, että olen makuuhuoneessa yksin. Tämä tökkiminen päättyy aina siihen, kun saan avattua silmäni. Uskon, että tämä on liitty jotenkin unihalvaukseen. Kerran olen kuullut myös kovaa huutoa korvani juuresta heräämisvaiheen aikana, vaikka olen ollut asunnossa yksin.

Samoin  olen joskus öisin herättyäni juuri silmäni avanneenna  nähnyt  tumman utuisen hahmon ikkunani luona, joka nopeasti sukeltaa verhojeni taakse. Olen myös kerran nähnyt pienen tytön sänkyni vieressä seisomassa ja mumisemassa jotain siansaksaa. Nämä kaikki näköhäiriöt siis päättyvät heti kohta silmien avaamisen jälkeen, kun katsetta saa paremmin tarkennettua.  Itselle ei ole jäänyt näistä erityisiä pelkoja, koska ymmärrän,että näyt perustuvat ihan luonnollisiin aivokemiallisiin tms. syihin, mutta ymmärrän, että herkemmille ihmisille uinhalvaus voi aiheuttaa ihan pelkojakin nukkumista kohtaan.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Räjähtävän_pään_oireyhtymä

Olimme tulleet isolle tutkimuskeskukselle ja meille kullekin jaettiin lapiot ja meidän tulisi kaivaa jotain. Se oli lääketieteellisen oppikurssia. Kaivelin siinä sitten minäkin aikani ja löysin vainajan arkun syvältä. Kaikki kerääntyivät katselemaan löytöä, arkku nostettiin maanpinnalle multaisena ja kampesimme sen sorkkaraudoilla ja lapioillamme auki.

Kurkistin arkkuun , vainajaa peittivät valkoiset liinat. Raotin liinaa ja kiskaisin sen pois kauhuissani:

arkussa makasinkin  minä itse! Avasin arkussa silmä,  mutta en pystynyt puhumaan  siinä vaikka niin siis itse vierellä vainajalta pyysin, että miksi sinä olet siellä arkussa ja miten ja koska oikein kuolit? Olin kauhusta jäykkänä kaikesta vierellä ja niin olivat muutkin.

Mutta vainaja arkussaan näytti erittäin hauraalta ja avuttomalta ja räpsytti vain silmiään itkien kykenemättä puhumaan ja  muun ruumiin liikkumatta.

Aikamme yritettyä saada hänestä tietoja irti, päätimme kuitenkin  lopulta sulkea  arkun kannen lähtiessämme, mikä oli minulle äärimmäisen vaikeaa katsella, olinhan arkussa niinkuin minä itse. OLisi halunnut vainajan ylös ja eloon ja mukaan. Menimme ruokataolle laitoksen taakse pitkän pöydän ääreen.

Kun palasimme etupihaan ja tulimme taas arkun ja katsoimme sen sisään luo arkku olikin tyhjä, mutta vasemmalla puolella avautui äkkiä valoisa,kaunis kukkaniitty. Niityllä vaelteli onnellisena kukkia poimien arkun tyttö, sinikukkainen kesämekko/ yöpaita päällään.

Olimme kaikki hetken ihan mykkiä ja  onnellisia nähdessämme tuon nuoren vainajan noin elossa ja onnellisena. Seisoimme siinä vaan katsellen tuota näkyä, kaikki opiskelijat yhdessä ja opettajat.

Sitten tapahtui jotain hirveää: ilmasta lensi kuin rautakangen tapainen esine näkökenttäämme ja se kankilävisti tytön viistoittain ylhäältä niin, että kanki lävisti tytön kallon ja osan yläruumista! Katselimme kangen lentoa tyttöön kuin hidastettuna unessa. Tyttö seisoi niityllä rautaesineen lävistämänä verissään ja sanoi : näin minä kuolin!

Juuri sitten Heräsin järkyttyneenä tästä erittäin elävästä unesta. Unessa tyttö olin ollut minä...

Menin toettuani tuosta perusjärkyttävästä vaikutelmastani sitten  nettiin juotuani kahvit. >Facebookiin, jossa eteeni ilmestyi ensimmäisenä  oli sellainen test. missä ennustettiin kuolinvuosi ja sitten sellainen jossa näkyisi miten tulisin kuolemaan. Hu, ajattelin ja harkitsin kovaa kamppaillen menenko tekemään moisen kyseenalaisen tietojakin kalastelevan testin. Uteliaisuus uneni takia voitti ja tein testit.

Kuolinvuoteni:  nose olisi hurjan kaukana vielä testin mukaan, eläisin 87v saakka! Mutta se miten tulisi kuolemaan:  terroriteko, siten, että joku lävistää jollain, esineellä (en muista oliko kuva siinä vai muuten kuvaus siitä)...niin voi helvetti sitä ennustetta, just tuon uneni jälkeen!

Hyh, uistanm tuon unen tuoksuineenkin kuin vain eilisen ja testinkin ahdistukset kuin eilisen päivän yhä....