Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3693)
Plasmapallon kirjoittajalle: Kävin jo youtubessa katsomassa paria videota. Ainakin niissä pallot poukkoilivat sinne tänne ja tämä minun palloni kulki ihan suoraan ja tasaisesti.
En kyllä keksi, mikä se voisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten kun asuin silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni kanssa vielä vuokra-asunnossa aika vanhassa kylässä Englannissa, varsinkin hän koki yliluonnollisen oloisia ääniä. Menin yleensä aikaisemmin nukkumaan ja hän jäi vielä dataamaan tietokoneelle, ja sanoi usein kuulevansa makuuhuoneesta kuuluvia askeleiden ääniä ja luulleensa, että minä olin noussut sängystä vaikka en ollut. Kerran hän kuuli näitä samoja askeleiden ääniä itse maatessaan sängyssä, ja ne kuulemma pysähtyivät aivan sängyn vierelle. Minä en näitä ääniä koskaan kuullut, mutta kuulin kyllä sen, kun ne tulivat seinän takana olevasta keittiöstä minun ja mieheni istuessa olohuoneen sohvalla. Me molemmat kuulimme ne ja menimme oikein katsomaan, mutta eihän siellä ollut ketään. Sillä puolella ei ollut myöskään seinänaapureita ja asuimme ylimmässä kerroksessa joten ääni ei voinut tulla muualtakaan. Kerran myös keittiövalaisimen hehkulamppu räjähti ja olohuoneen TV meni usein itsestään päälle. Aloin joskus marmattamaan tyyliin "sitten kun maksat sähkölaskut, voit käynnistellä laitteita mutta et sitä ennen". Mies oli vähän kauhuissaan tällaisista puheista. Sitä seuraavassa vuokra-asunnossa ei tällaista tullut esiin, mutta ilolla odottelen mitä nykyinen yli 100-vuotias asumus vielä tarjoaa.
Onko tää 100 -v asumus Englannissa vai Suomessa, haluatko kertoa? Kiinnostaa vaan siksi kun suomalaiset ovat aika maanläheisiä ja vaistojaan tunnistavia yhäkin... että onko Suomessa.
Se on nyt varmaa että puu elää ja paukkuu, jokapaikassa ainakin ja ainakin pakkasessa ja säänvaihteluissa meilläpäin.
Nykyinen koti on Englannissa, itärannikolla päin. Kunnon vanha viktoriaaninen talo, joka tosin on tietty rempattu vuosien saatossa moneen kertaan. On vasta asuttu täällä pari kuukautta eikä vielä ainakaan ole havaintoa "muista asukkaista" kuin puutarhaetanoista :D Ja juu, voihan ne äänet johtua puun elämisestä tms. Täällä ei kyllä pakkasia tule kuin ehkä hyvällä tuurilla kerran vuodessa jos sitäkään, mutta tietty saaren luontainen kosteus voi vaikuttaa. Mut jos äänet johtui puun natinasta, niin kyllä natisi hyvin askelemaisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui aivan muutama päivä sitten. Asun ulkomailla ja olin illalla partsilla röökillä. Hiljainen ilta, pimeä taivas, jonne killistelin aikani kuluksi. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi kirkas valopallo, se kulki länsi-itäsuunnassa aika hitaasti ja äänettömästi. Pallo tuli talon takaa, asuntomme on siis itäänpäin. Katselin pallon kulkua, se oli täysin äänetön ja liikkui tasaisesti itää kohti, kunnes katosi taivaanrannalla oleviin pilviin.
En tiedä, mikä se oli. Ei ainakaan lentokone, drone eikä helikopteri.
Plasmapallo ydinvoimaloista karkaa noita. On Youtubellakin kuvattu, yleensä punertava.
Kiitos, tuo olisi muuten hyvä selitys, mutta kun täällä ei lähimainkaan ole ydinvoimalaa. Ja värikin oli aivan kirkas, ei punertava. Täytyy nyt kyllä vielä katsoa Youtubesta kuvia!
Ok. Laitan sinulle kuvia Tubelta. Hetki. tuo on mielenkiintoinen juttu. Tosin plasmapallot saattavat kulkeutua kai kauaskin...mistäpä näistä tietää.
En ole asiantuntija mutta tässä on kuvia:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten kun asuin silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni kanssa vielä vuokra-asunnossa aika vanhassa kylässä Englannissa, varsinkin hän koki yliluonnollisen oloisia ääniä. Menin yleensä aikaisemmin nukkumaan ja hän jäi vielä dataamaan tietokoneelle, ja sanoi usein kuulevansa makuuhuoneesta kuuluvia askeleiden ääniä ja luulleensa, että minä olin noussut sängystä vaikka en ollut. Kerran hän kuuli näitä samoja askeleiden ääniä itse maatessaan sängyssä, ja ne kuulemma pysähtyivät aivan sängyn vierelle. Minä en näitä ääniä koskaan kuullut, mutta kuulin kyllä sen, kun ne tulivat seinän takana olevasta keittiöstä minun ja mieheni istuessa olohuoneen sohvalla. Me molemmat kuulimme ne ja menimme oikein katsomaan, mutta eihän siellä ollut ketään. Sillä puolella ei ollut myöskään seinänaapureita ja asuimme ylimmässä kerroksessa joten ääni ei voinut tulla muualtakaan. Kerran myös keittiövalaisimen hehkulamppu räjähti ja olohuoneen TV meni usein itsestään päälle. Aloin joskus marmattamaan tyyliin "sitten kun maksat sähkölaskut, voit käynnistellä laitteita mutta et sitä ennen". Mies oli vähän kauhuissaan tällaisista puheista. Sitä seuraavassa vuokra-asunnossa ei tällaista tullut esiin, mutta ilolla odottelen mitä nykyinen yli 100-vuotias asumus vielä tarjoaa.
Onko tää 100 -v asumus Englannissa vai Suomessa, haluatko kertoa? Kiinnostaa vaan siksi kun suomalaiset ovat aika maanläheisiä ja vaistojaan tunnistavia yhäkin... että onko Suomessa.
Se on nyt varmaa että puu elää ja paukkuu, jokapaikassa ainakin ja ainakin pakkasessa ja säänvaihteluissa meilläpäin.
Nykyinen koti on Englannissa, itärannikolla päin. Kunnon vanha viktoriaaninen talo, joka tosin on tietty rempattu vuosien saatossa moneen kertaan. On vasta asuttu täällä pari kuukautta eikä vielä ainakaan ole havaintoa "muista asukkaista" kuin puutarhaetanoista :D Ja juu, voihan ne äänet johtua puun elämisestä tms. Täällä ei kyllä pakkasia tule kuin ehkä hyvällä tuurilla kerran vuodessa jos sitäkään, mutta tietty saaren luontainen kosteus voi vaikuttaa. Mut jos äänet johtui puun natinasta, niin kyllä natisi hyvin askelemaisella tavalla.
Kuulostaapa jännältä talolta :) Kerrohan jos tapahtuu erikoisempia sitten :)? Onkohan salakäytäviäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Plasmapallon kirjoittajalle: Kävin jo youtubessa katsomassa paria videota. Ainakin niissä pallot poukkoilivat sinne tänne ja tämä minun palloni kulki ihan suoraan ja tasaisesti.
En kyllä keksi, mikä se voisi olla.
Kyllä ne joskus kulkee ihan suoraan ja hartaastikin. Nopeutettuna esim Tseljabinskin aluella menevät samaa reittiäkin ja toiset pidemmälle kuin toiset. Mutta jätetään tää havainto auki....mielenkiintoinen se on.
Keski-Suomessa vaelsi punainen iso pallo jossaa reikiä muinoin ja sen näkivät todella monet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten kun asuin silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni kanssa vielä vuokra-asunnossa aika vanhassa kylässä Englannissa, varsinkin hän koki yliluonnollisen oloisia ääniä. Menin yleensä aikaisemmin nukkumaan ja hän jäi vielä dataamaan tietokoneelle, ja sanoi usein kuulevansa makuuhuoneesta kuuluvia askeleiden ääniä ja luulleensa, että minä olin noussut sängystä vaikka en ollut. Kerran hän kuuli näitä samoja askeleiden ääniä itse maatessaan sängyssä, ja ne kuulemma pysähtyivät aivan sängyn vierelle. Minä en näitä ääniä koskaan kuullut, mutta kuulin kyllä sen, kun ne tulivat seinän takana olevasta keittiöstä minun ja mieheni istuessa olohuoneen sohvalla. Me molemmat kuulimme ne ja menimme oikein katsomaan, mutta eihän siellä ollut ketään. Sillä puolella ei ollut myöskään seinänaapureita ja asuimme ylimmässä kerroksessa joten ääni ei voinut tulla muualtakaan. Kerran myös keittiövalaisimen hehkulamppu räjähti ja olohuoneen TV meni usein itsestään päälle. Aloin joskus marmattamaan tyyliin "sitten kun maksat sähkölaskut, voit käynnistellä laitteita mutta et sitä ennen". Mies oli vähän kauhuissaan tällaisista puheista. Sitä seuraavassa vuokra-asunnossa ei tällaista tullut esiin, mutta ilolla odottelen mitä nykyinen yli 100-vuotias asumus vielä tarjoaa.
Onko tää 100 -v asumus Englannissa vai Suomessa, haluatko kertoa? Kiinnostaa vaan siksi kun suomalaiset ovat aika maanläheisiä ja vaistojaan tunnistavia yhäkin... että onko Suomessa.
Se on nyt varmaa että puu elää ja paukkuu, jokapaikassa ainakin ja ainakin pakkasessa ja säänvaihteluissa meilläpäin.
Nykyinen koti on Englannissa, itärannikolla päin. Kunnon vanha viktoriaaninen talo, joka tosin on tietty rempattu vuosien saatossa moneen kertaan. On vasta asuttu täällä pari kuukautta eikä vielä ainakaan ole havaintoa "muista asukkaista" kuin puutarhaetanoista :D Ja juu, voihan ne äänet johtua puun elämisestä tms. Täällä ei kyllä pakkasia tule kuin ehkä hyvällä tuurilla kerran vuodessa jos sitäkään, mutta tietty saaren luontainen kosteus voi vaikuttaa. Mut jos äänet johtui puun natinasta, niin kyllä natisi hyvin askelemaisella tavalla.
Ota ihmeessä selvää talon omistajista ja historiasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologisen äitini lisäksi minulla oli äitipuoli, joka tuli kuvioihin ollessani teini-ikäinen emmekä tulleet toimeen. Äitipuoli valitti meikkaamisestani, vaatteistani ja koetti laittaa minulle ihan pikkulasten kotiintuloajat, tyyliin viikonloppuisin kello 19. En ollut mikään vaikea teini, noudatin kyllä järkeviä sääntöjä mutta äitipuoleni sai minusta kunnes rebelin esiin ! Olin 25-vuotias kun äitipuoleni sitten yllättäen kuoli suihkuun, isä oli ihmetellut miksi oli niin pitkään pesulla ja murtanut lopulta oven.
Pari viikkoa äitipuolen kuoleman jälkeen olin yksin tämän ja isän yhteisessä asunnossa. Kun maleksin kahvikupin kanssa ympäriinsä, huomasin rippi ja ylioppilas-kuvieni olevan käännetty ympäri, kun kysyin tätä myöhemmin isältä kielsi koskeneensa niihin. Keittiössä ostamani pullapussi hyppäsi keskeltä pöytää lattialle kun kävin tupakalla. Kaikista hirvein juttu ja se, joka ajoi minut tukka putkella ulos asunnosta oli kun suihku meni itsekseen päälle! Soitin isälle että juodaan pullakahvit toiste, tuli migreeni.
Pari vuotta myöhemmin kovassa humalassa isä paljasti asunnossa tapahtuneen "kaikkee hulluu " hautajaisia edeltäneinä päivinä ja parina niiden jälkeenkin. Suihku oli mennyt pariinkin kertaan itsekseen päälle, valokuvia oli tippuillut ja isä oli nähnyt punahiuksisen hahmon keittiön ikkunassa. Oli kuulemma syönyt pahasti jumalaan, mutta ei kummituksiin uskovan miehen maailmankuvaa.
Jumalaan uskovien tulisi kyllä uskoa myös riivaajiin ja henkiin. Ks. Raamattu. Ei "kummituksiin", mutta siihen että henkimaailma on todellinen.
Henkivallat ovat mutta meille kristityille ollaan kerrottu ettei niillä ole lupaa eikä valtaa meihin. Ja että Kuolemassa me joudumme ensin joko Paratiisiin tai Tuonelaan ja vasta sitten nousemme viimeisenä Tuomiopäivänä vastaamaan tekosistamme ja uskostamme tai uskomattomuudestamme.
Tuonela on todellinen paikka kuten Paratiisikin- tuo taivaan esikartano. Jeesus meni kuoltuaan vapaasti molempiin paikkoihin, (tavikset eivät voi siirtyä niitten paikkojen välillä) ja ryövärille jeesus lupasi olevansa paratiisissa kanssaan koska ryöväri kääntyi. Raamattu sanoo, että Jeesus meni alas Tuonelaan ja saarnasi siellä vangittuina oleville hengille. Eli heitäkin on Tuonelassa.
Ei tiedetä miksi Jeesus meni Hengille saarnaamaan mutta ehkä siksi koska Juudas hirtti itsensä kun petti Jeesuksen, ehkä hän neuvotteli vielä sellaisten kanssa esim.
Sen sijaan kuolleilla ei ole lupa tulla elävien puolelle, en tiedä pääsevätkö he esim valeasussa tänne yhä. Kaikki on mahdollista. Jeesukseen uskova ei heidän seuraansa pyri eikä pyytele elämäänsä. Eivätkä ne voi vahingoittaa keritittyjä.
Toisaalta voihan olla että joku kääntynyt Tuonelasta käy tekemässä vaikka hyvääkin ja varoittamassa tms.
Kuollut siis kuolee ruumiillisesti ensin mutta saa erilaisen ruumiin ja menee Paratiisiin tai Tuonelaan, triippuen uskooko ylösnousemukseen.
Tuli mieleen että jos Jeesus neuvottelee Tuonelassa vangittujen Henkienkin kanssa että hän niinkuin toimisi heidän kanssaan varoittelijana tai muuta. Turvaisaa se sitten olisi, monet kertovatkin että hengen näkemisestä koitui suojelusta tai muuta hyvää. Toiset taas kertovat enemmän mustan enkelin vaikutuksesta.
Jos Jeesus meni alas Tuonelaan saarnaamaan vangittuina oleville hengille niin sielläkin on yhä taistelu sieluista joten ylläoleva jako on mahdollinen, Toiset henget tulevat hyvissä aikeissa ja toiset ei hyvissä. Riippuen onko Jeesus vaikuttamassa.
Jeesushan voi pyytää siellä Tuonelassa olevalle vangitulle hengelle vaikka että ok tupeksit mutta vapautan sinut Paratiisiin ja elämään jos käyt sovittamassa hyvällä työllä jollekin elävälle tekosesi vaikka vaan esiintymällä suojelijana vielä kerran tms. Hänhän saarnasi siellä Raamatun mukaan, ja neuvotteleminen on juuri tuollaista ....
Mutta eivätkös siinä ihmiset sitten joutuisi kosketuksiin sen henkimaailman kanssa, johon oikeastaan ei saisi olla "yhteydessä"?
Ihmisen puolelta ja tahdosta ei yhteydenotto saa tapahtua mutta varmaan Jumalan ja Jeesuksen päätöksellä kyllä, heille on kaikki mahdollista. Jeesus pääsee Paratiisin ja Tuonelan kuilunkin yli sillä hän on koko Kuolemankin herra. Emme me tiedä muuta kuin mitä Raamattu kertoo. Ja se kuitenkin kertoo mahdottoman paljon näistä asioista. Itse ei tule henkiä tavoitella vaan antaa sekin vaan Jumalan aloitteeseen kokonaan. Niin ei ne pahat henget pääse käsiksikään.
Niinkö tosiaan? Mulle on tähän mennessä jokaikinen uskova sanonut, että olen tekemisissä pahojen voimien kanssa, kun parannan ihmisiä "näkymättömillä voimilla", eli joko pitämällä käsiä kipeän paikan päällä tai siellä missä tunnen kivun syyn olevan tai sitten ihan vain pitämällä käsiä eri kohdissa ihmisen ympärillä. Tuntuu, että mun pitäisi messuta hoidon aikana Jumalasta tms., että se olisi Jumalalta. Sekään ei riitä, että sanon uskovani Jumalaan ja Jeesukseen ja että en ole itse näitä voimia itselleni kutsunut, vaan ne ovat luonnostaan mulle tulleet ja koen, että ne on mulle annettu. Ja uskon, että tällaista lahjaa ei saa jättää käyttämättä. Uskoni on ehkä erilaista kuin ns. uskovien, mutta perusta on kuitenkin sama. Onhan meillä monia herätysliikkeitäkin ja ne hyväksytään, vaikka uskossa on eroja. Minulle riittää, että hoidon aluksi ajatuksissani annan hoidon kulun Jumalan johdettavaksi, ei minulla ole parantamisen osaamista, Jumala sen tekee. Mutta näin kun sanon, niin alkaa tivaaminen miten uskon ja kun sanon, että hyvin yksinkertaisesti: Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen, Jumalan armoon ja Jeesuksen lupaukseen, niin se ei riitä. Paholaisen palvelija olen niin helluntailaisen kuin heränneen mielestä.
Jumala on ikuinen vakava ja tosi ei hän mitään höpöttelyjä tarvitse jos hän parantaa missä. Se on niin iso asia. Päinvastoin turhanhokemisesta varoitettiin. Jumala on sellainen on joko ei tai kyllä mitään lisäämättä. Siksi viestit ovat joskus huvittavan yksinkertaisia :) Mutta aina sellaisia jotka yleensä heti sekunneissa käsittää ko ihminen. Joskus kaikki aukeaa vasta kun siten tapahtuu.
No näin minäkin sen ajattelen. Mielestäni mulla on vahva usko ja uskon, että Jumala ei kaipaa mitään ihme rituaaleja ja "loitsuja", Hän parantaa jos niin katsoo parhaaksi. Minä uskon kaikesta sydämestäni Jumalaan ja kun alan hoitamaan jotain ihmistä, huokaisen mielessäni rukouksen Jumalan puoleen ja jätän lopputuloksen Hänen käsiinsä. Mitä minä muuta voisin? En minä tiedä miten parannetaan, en osaa ajatella, että jaahas, tällä ihmisellä kun on selkä kipeä, niin sehän johtuu 10 v sitten sattuneesta pyörällä kaatumisesta, jossa jalka loukkaantui ja sitä jalkaa pitääkin hoitaa eikä selkää. Hoitaessani kuitenkin joku ohjaa käteni oikeaan paikkaan ja hoidettava saa helpotusta vaivaansa.
Jos hoidettava kysyy, mistä parantava voima tulee, vastaan että minä uskon sen tulevan Jumalalta, koska ihminen ei voi parantaa, vain Jumala voi, mutta ihminen voi olla siinä välikappaleena. Ja miksi tarvitaan välikappale? Ajattelen että ensinnäkin siksi, että se apua tarvitseva ihminen ei itse pyydä apua Jumalalta ja vielä isompi syy on se, että näin Jumala tuo itsensä esille ja ehkä hänestä etäällä oleva ihminenkin löytäisi Hänet tai edes pieni siemen jäisi mieleen itämään.
Multa kysytään myös, miksi en sitten pidä parantamisesta isompaa ääntä. No minusta tuntuu, että se vain karkottaisi monet ihmiset luotani, näin hiljaisesti toimien voin tehdä enemmän hyvää. Voinko ottaa rahaa tästä? Mielestäni voin, koska tämä on osa työtäni (hieroja) ja käytän siihen työaikaani. Usein teen tätä kyllä muun hoidon jälkeen, eli ilmaiseksi. Mutta kokonaan ilmaiseksi en ainakaan vielä voi tehdä, kun täällä pätee nämä maallisen elämän lait ja elanto on tienattava perheelle. Tämänkin ajattelen niin, että Jumala antaa meille lahjoja ja tehtäviä, joita meidän on viisaasti käytettävä. Ei se raha taivaasta sada, mutta ehkä Jumala on järjestänyt mulle tällaisenkin tavan ansaita ja samalla tehdä Hänet ikäänkuin näkyväksi. Tulee mieleen se tulvahomma, jossa mies hukkui, kun ei osannut ottaa vastaan Jumalan apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui aivan muutama päivä sitten. Asun ulkomailla ja olin illalla partsilla röökillä. Hiljainen ilta, pimeä taivas, jonne killistelin aikani kuluksi. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi kirkas valopallo, se kulki länsi-itäsuunnassa aika hitaasti ja äänettömästi. Pallo tuli talon takaa, asuntomme on siis itäänpäin. Katselin pallon kulkua, se oli täysin äänetön ja liikkui tasaisesti itää kohti, kunnes katosi taivaanrannalla oleviin pilviin.
En tiedä, mikä se oli. Ei ainakaan lentokone, drone eikä helikopteri.
Plasmapallo ydinvoimaloista karkaa noita. On Youtubellakin kuvattu, yleensä punertava.
Kiitos, tuo olisi muuten hyvä selitys, mutta kun täällä ei lähimainkaan ole ydinvoimalaa. Ja värikin oli aivan kirkas, ei punertava. Täytyy nyt kyllä vielä katsoa Youtubesta kuvia!
Ok. Laitan sinulle kuvia Tubelta. Hetki. tuo on mielenkiintoinen juttu. Tosin plasmapallot saattavat kulkeutua kai kauaskin...mistäpä näistä tietää.
En ole asiantuntija mutta tässä on kuvia:
Kiitos kuvista. Onkohan videon kuvaajan käsi tärissyt, koska ainakin videolla näytti pallo hyppivän sinne tänne? "Minun" palloni oli tasaisen pyöreä ja kirkas ja kulki aivan tasaisesti, joskin hitaasti.
Tarkistin vielä ja lähin ydinvoimala on yli 1000 km päässä (en asu Suomessa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena nukuin sisarukseni kanssa samassa huoneessa kerrossängyssä. Heräsin yöllä vessahätään ja huomasin, että isäni piti huoneemme ovea auki kun sisarukseni tuli vessasta ja kömpi sänkyyn. Isäni nosti katseeni minuun, elehti kädellään että mene nyt sinäkin sitten ja piti ovea auki. Kuljin hänen ohitseen käytävään ja kohti vessaa. Vessa oli vanhempieni makuuhuoneen vieressä, jonne katsoin ohikävellessä ja näin äitini ja isäni nukkuvan. Hätääntyneenä katsoin taakseni ovea auki pitävää "isääni", joka nauroi äänettömästi ja tuli itsekin käytävään ja käveli rappusista alakertaan. Aamulla puhuin sisarukselleni tästä ja hän kertoi kyllä käyneensä vessassa, mutta ei nähnyt isää.
Et pimeässä nähnyt vanhempiesi sängyssä kuin äitisi, isän paikalla oli vain peittoa ja tyynyä ihmisenmuotoisessa mytyssä. Aikuisellakin mielikuvitus luo kaikenlaisia näköharhoja hämärässä, väsyneellä lapsella ne ovat vielä voimakkaampia ja pelottavampia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena asuin äitini kanssa kahden. Eräänä yönä heräsin ja katsoin huoneeni ovea kohti (nukuin aina ovi auki) ja näin äitini kävelevän käytävällä. Ajattelin hänen menevän vessaan ja käänsin kylkeä. En kuitenkaan kuullut vessan oven ääntä, joten käännyin uudestaan katsomaan ja pelästyin kun äitini seisoi huoneen ovella tuijottaen seinää. Minut valtasi pelko ja esitin nukkuvaa. Äiti seisoi muutaman minuutin siinä, kunnes käänsi katseensa minuun. Koin tämän todella ahdistavaksi ja lopulta kuiskasin "äiti?". Hahmo vain seisoi ja tuijotti hetken aikaa, kunnes lähti laahustaen pois. Menin ovelle kurkkaamaan käytävään enkä nähnyt enää mitään.
Äitisi käveli unissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli virheellisen masennusdiagnoosin (oikeasti 2-suuntainen mielialahäiriö) saanut ihminen joka lääkitsi oloaan alkoholilla, jossain vaiheessa äiti jäi työttömäksi ja oli päivät kotona minun ollessa koulussa ja isän töissä . Tuolloin äiti alkoi väittää kuulevansa ja näkevänsä "juttuja", kotimme oli 40-luvulla rakennettu ja 80-luvulla remontoitu/laajennettu omakotitalo jossa oli sauna sekä kodinhoitohuone kellarissa, ensimmäisessä kerroksessa keittiö , olohuone , yksi makuuhuone ja käynti takapihalle sekä ylhäällä vessa ja 2 makuuhuonetta. Miun huone oli ylhäällä ja vieressä oli vierashuone, vanhemmat nukkuivat alhaalla.
Lukiossa ollessani tein sivutyötä lapsenlikkana ja eräässä luottoperheessä vahtimisaikani oli 19.00-22.00 eli tulin kotiin usein siihen aikaan kun vanhemmat jo nukkuivat. Kerran olin tekemässä kaakaota kun äidin vihainen ääni sanoi takaani " TIINA! " ja kääntyessäni näin haihtuvan varjon. Kävin kurkkaamassa vanhempia ja molemmat nukkuivat. Unohdin tapauksen nopeasti, mutta pari vuotta myöhemmin tein muuttoa omilleni ja yhtenä päivänä kun pakkasin huoneessani vanhempien ollessa asioilla, kuulin portaiden natisevan kun joku nousi niitä ylös ja oveni takaa kuului miesääni "TIINA!" ketään siellä ei ollut. Kun vanhempani möivät talon äiti totesi että "jos ei se nyt miuta ennää huutelis", kyllä kulki kylmät väreet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologisen äitini lisäksi minulla oli äitipuoli, joka tuli kuvioihin ollessani teini-ikäinen emmekä tulleet toimeen. Äitipuoli valitti meikkaamisestani, vaatteistani ja koetti laittaa minulle ihan pikkulasten kotiintuloajat, tyyliin viikonloppuisin kello 19. En ollut mikään vaikea teini, noudatin kyllä järkeviä sääntöjä mutta äitipuoleni sai minusta kunnes rebelin esiin ! Olin 25-vuotias kun äitipuoleni sitten yllättäen kuoli suihkuun, isä oli ihmetellut miksi oli niin pitkään pesulla ja murtanut lopulta oven.
Pari viikkoa äitipuolen kuoleman jälkeen olin yksin tämän ja isän yhteisessä asunnossa. Kun maleksin kahvikupin kanssa ympäriinsä, huomasin rippi ja ylioppilas-kuvieni olevan käännetty ympäri, kun kysyin tätä myöhemmin isältä kielsi koskeneensa niihin. Keittiössä ostamani pullapussi hyppäsi keskeltä pöytää lattialle kun kävin tupakalla. Kaikista hirvein juttu ja se, joka ajoi minut tukka putkella ulos asunnosta oli kun suihku meni itsekseen päälle! Soitin isälle että juodaan pullakahvit toiste, tuli migreeni.
Pari vuotta myöhemmin kovassa humalassa isä paljasti asunnossa tapahtuneen "kaikkee hulluu " hautajaisia edeltäneinä päivinä ja parina niiden jälkeenkin. Suihku oli mennyt pariinkin kertaan itsekseen päälle, valokuvia oli tippuillut ja isä oli nähnyt punahiuksisen hahmon keittiön ikkunassa. Oli kuulemma syönyt pahasti jumalaan, mutta ei kummituksiin uskovan miehen maailmankuvaa.
Jumalaan uskovien tulisi kyllä uskoa myös riivaajiin ja henkiin. Ks. Raamattu. Ei "kummituksiin", mutta siihen että henkimaailma on todellinen.
Henkivallat ovat mutta meille kristityille ollaan kerrottu ettei niillä ole lupaa eikä valtaa meihin. Ja että Kuolemassa me joudumme ensin joko Paratiisiin tai Tuonelaan ja vasta sitten nousemme viimeisenä Tuomiopäivänä vastaamaan tekosistamme ja uskostamme tai uskomattomuudestamme.
Tuonela on todellinen paikka kuten Paratiisikin- tuo taivaan esikartano. Jeesus meni kuoltuaan vapaasti molempiin paikkoihin, (tavikset eivät voi siirtyä niitten paikkojen välillä) ja ryövärille jeesus lupasi olevansa paratiisissa kanssaan koska ryöväri kääntyi. Raamattu sanoo, että Jeesus meni alas Tuonelaan ja saarnasi siellä vangittuina oleville hengille. Eli heitäkin on Tuonelassa.
Ei tiedetä miksi Jeesus meni Hengille saarnaamaan mutta ehkä siksi koska Juudas hirtti itsensä kun petti Jeesuksen, ehkä hän neuvotteli vielä sellaisten kanssa esim.
Sen sijaan kuolleilla ei ole lupa tulla elävien puolelle, en tiedä pääsevätkö he esim valeasussa tänne yhä. Kaikki on mahdollista. Jeesukseen uskova ei heidän seuraansa pyri eikä pyytele elämäänsä. Eivätkä ne voi vahingoittaa keritittyjä.
Toisaalta voihan olla että joku kääntynyt Tuonelasta käy tekemässä vaikka hyvääkin ja varoittamassa tms.
Kuollut siis kuolee ruumiillisesti ensin mutta saa erilaisen ruumiin ja menee Paratiisiin tai Tuonelaan, triippuen uskooko ylösnousemukseen.
Tuli mieleen että jos Jeesus neuvottelee Tuonelassa vangittujen Henkienkin kanssa että hän niinkuin toimisi heidän kanssaan varoittelijana tai muuta. Turvaisaa se sitten olisi, monet kertovatkin että hengen näkemisestä koitui suojelusta tai muuta hyvää. Toiset taas kertovat enemmän mustan enkelin vaikutuksesta.
Jos Jeesus meni alas Tuonelaan saarnaamaan vangittuina oleville hengille niin sielläkin on yhä taistelu sieluista joten ylläoleva jako on mahdollinen, Toiset henget tulevat hyvissä aikeissa ja toiset ei hyvissä. Riippuen onko Jeesus vaikuttamassa.
Jeesushan voi pyytää siellä Tuonelassa olevalle vangitulle hengelle vaikka että ok tupeksit mutta vapautan sinut Paratiisiin ja elämään jos käyt sovittamassa hyvällä työllä jollekin elävälle tekosesi vaikka vaan esiintymällä suojelijana vielä kerran tms. Hänhän saarnasi siellä Raamatun mukaan, ja neuvotteleminen on juuri tuollaista ....
Mutta eivätkös siinä ihmiset sitten joutuisi kosketuksiin sen henkimaailman kanssa, johon oikeastaan ei saisi olla "yhteydessä"?
Ihmisen puolelta ja tahdosta ei yhteydenotto saa tapahtua mutta varmaan Jumalan ja Jeesuksen päätöksellä kyllä, heille on kaikki mahdollista. Jeesus pääsee Paratiisin ja Tuonelan kuilunkin yli sillä hän on koko Kuolemankin herra. Emme me tiedä muuta kuin mitä Raamattu kertoo. Ja se kuitenkin kertoo mahdottoman paljon näistä asioista. Itse ei tule henkiä tavoitella vaan antaa sekin vaan Jumalan aloitteeseen kokonaan. Niin ei ne pahat henget pääse käsiksikään.
Niinkö tosiaan? Mulle on tähän mennessä jokaikinen uskova sanonut, että olen tekemisissä pahojen voimien kanssa, kun parannan ihmisiä "näkymättömillä voimilla", eli joko pitämällä käsiä kipeän paikan päällä tai siellä missä tunnen kivun syyn olevan tai sitten ihan vain pitämällä käsiä eri kohdissa ihmisen ympärillä. Tuntuu, että mun pitäisi messuta hoidon aikana Jumalasta tms., että se olisi Jumalalta. Sekään ei riitä, että sanon uskovani Jumalaan ja Jeesukseen ja että en ole itse näitä voimia itselleni kutsunut, vaan ne ovat luonnostaan mulle tulleet ja koen, että ne on mulle annettu. Ja uskon, että tällaista lahjaa ei saa jättää käyttämättä. Uskoni on ehkä erilaista kuin ns. uskovien, mutta perusta on kuitenkin sama. Onhan meillä monia herätysliikkeitäkin ja ne hyväksytään, vaikka uskossa on eroja. Minulle riittää, että hoidon aluksi ajatuksissani annan hoidon kulun Jumalan johdettavaksi, ei minulla ole parantamisen osaamista, Jumala sen tekee. Mutta näin kun sanon, niin alkaa tivaaminen miten uskon ja kun sanon, että hyvin yksinkertaisesti: Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen, Jumalan armoon ja Jeesuksen lupaukseen, niin se ei riitä. Paholaisen palvelija olen niin helluntailaisen kuin heränneen mielestä.
Jumala on ikuinen vakava ja tosi ei hän mitään höpöttelyjä tarvitse jos hän parantaa missä. Se on niin iso asia. Päinvastoin turhanhokemisesta varoitettiin. Jumala on sellainen on joko ei tai kyllä mitään lisäämättä. Siksi viestit ovat joskus huvittavan yksinkertaisia :) Mutta aina sellaisia jotka yleensä heti sekunneissa käsittää ko ihminen. Joskus kaikki aukeaa vasta kun siten tapahtuu.
No näin minäkin sen ajattelen. Mielestäni mulla on vahva usko ja uskon, että Jumala ei kaipaa mitään ihme rituaaleja ja "loitsuja", Hän parantaa jos niin katsoo parhaaksi. Minä uskon kaikesta sydämestäni Jumalaan ja kun alan hoitamaan jotain ihmistä, huokaisen mielessäni rukouksen Jumalan puoleen ja jätän lopputuloksen Hänen käsiinsä. Mitä minä muuta voisin? En minä tiedä miten parannetaan, en osaa ajatella, että jaahas, tällä ihmisellä kun on selkä kipeä, niin sehän johtuu 10 v sitten sattuneesta pyörällä kaatumisesta, jossa jalka loukkaantui ja sitä jalkaa pitääkin hoitaa eikä selkää. Hoitaessani kuitenkin joku ohjaa käteni oikeaan paikkaan ja hoidettava saa helpotusta vaivaansa.
Jos hoidettava kysyy, mistä parantava voima tulee, vastaan että minä uskon sen tulevan Jumalalta, koska ihminen ei voi parantaa, vain Jumala voi, mutta ihminen voi olla siinä välikappaleena. Ja miksi tarvitaan välikappale? Ajattelen että ensinnäkin siksi, että se apua tarvitseva ihminen ei itse pyydä apua Jumalalta ja vielä isompi syy on se, että näin Jumala tuo itsensä esille ja ehkä hänestä etäällä oleva ihminenkin löytäisi Hänet tai edes pieni siemen jäisi mieleen itämään.
Multa kysytään myös, miksi en sitten pidä parantamisesta isompaa ääntä. No minusta tuntuu, että se vain karkottaisi monet ihmiset luotani, näin hiljaisesti toimien voin tehdä enemmän hyvää. Voinko ottaa rahaa tästä? Mielestäni voin, koska tämä on osa työtäni (hieroja) ja käytän siihen työaikaani. Usein teen tätä kyllä muun hoidon jälkeen, eli ilmaiseksi. Mutta kokonaan ilmaiseksi en ainakaan vielä voi tehdä, kun täällä pätee nämä maallisen elämän lait ja elanto on tienattava perheelle. Tämänkin ajattelen niin, että Jumala antaa meille lahjoja ja tehtäviä, joita meidän on viisaasti käytettävä. Ei se raha taivaasta sada, mutta ehkä Jumala on järjestänyt mulle tällaisenkin tavan ansaita ja samalla tehdä Hänet ikäänkuin näkyväksi. Tulee mieleen se tulvahomma, jossa mies hukkui, kun ei osannut ottaa vastaan Jumalan apua.
Kyllä, ymmärrän sinua ainakin täällä hyvin. Ja työmies on palkkansa ansainnut, hyvää tehdessään. Siunattu olet, hyvällä lahjalla. Varjelkoon Jumala sinua jokaiselta kiusaajalta. Se me tiedetään jo, että aina yrittää, ja kuka on takanaan. Mutta Jumala on väkevämpi:)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirvi ryntäsi tielle ja uhrasi itsensä vuokseni. kirjoitti:
Hirvi hyppäsi tielle ja katsoi minua silmiin ja samassa vastaan tuleva auto törmäsi häneen.
Hän näytti suruliselta ja se katse oli sellainen että siinä hetkessä tajusin, hänen suojelleen minua.
Auto ei käyttänyt ajovaloja ja minulla on tapana useinkin jäädä sellaisten autojen alle, jotka eivät pidä valoja päällä.
Minusta tuntui että hän sanoi minulle varo. Varo tuli mieleeni kun katseemme kohtasi.
Vuosia myöhemminkin koko tapaus tuntuu ihan hullulta. Mieheni mielestä se oli minun suojelusenkeli. En kyllä usko enkeleihin. Luultavasti järkytyin niin kovasti että mieleni teki temput.
Mitään yliluonnollistahan tuossa ei käytännössä ollut, paitsi pääni sisällä kuulunut ääni "varo" ja se katse ja törmäys. Eläin parka meni ihan nuusaksi :(
Kylmäävää luettavaa. Otan osaa onnettomuusalttiutesi johdosta.
Näinmäsennäkisin kirjoitti:
Näitä on useita:
-Lapsena äitini sanoi, että vintissä istuu joku hattupäinen varjohahmo. Nauroin äidille, mutta ollessani olohuoneessa yhdessä paikassa, jossa en yleensä seiso ja kääntyessäni pois ko. paikalta, siihen tismalleen samaan paikkaan rysähti todella painava paksua lasia oleva lasi-puulyhty, joka irtosi katosta. Äiti kertoi jälkikäteen, että hattupäinen hahmo oli ollut vintillä juurikin sillä kohtaa. Jos lyhty olisi pudonnut päähän, olisi hengenlähtö saattanut olla lähellä
-Näin unessa samalla kylällä asuvan miehen kuolevan erään kaupungin Shellin vessaan. Aamulla herätessäni kuulin, että ko. mies oli kuollut ja jälkikäteen kuulin, että Shellin vessaan
-Olen äärimmäisen herkkä ihminen ja silloin kun minulla on kovaa stressiä, niin poksauttelen lamppuja ympärilläni
-Samoin telkkari menee itsestään päälle, jos stressi on äärimmäisen suuri
-Kaverin telkkarille kävi sama juttu, kun oli kylässä
-Kaverini sanoo näkevänsä jonkun vaalean hahmon liikkuvan eteisessä vain ja ainoastaan silloin, kun minä olen kylässä heillä
-Olen ollut lähiomaisen kuollessa kahdestaan henkilön kanssa ja tunsin, kuinka sielu jätti ruumiin jo ennenkuin ko. henkilö kuoli
-Olen nähnyt stressin aikana (tuo stressi on minulle se avainsana) ns. "valveunia", jolloin näen lyhyitä, tai pidempiäkin välähdyksiä mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan, elokuvan tapaan ja asiat tapahtuvat sitten tismalleen samalla tavalla kuin ne olen nähnyt
-Kerran kertoessani kummitusjuttuja siskojeni kanssa, vielä elossa oleva ja äärimmäisen rauhallinen koiramme hyppäsi yllättäen meidän yli, meni avoinna olevan, pimeän ja rempassa olevan rintamamiestalomme huoneen ovelle ja alkoi vihaisesti murista, niin että koiran niskakarvat olivat pystyssä
-Parikymppisenä tein siivousta yhdessä isossa toimistossa. Olin siivonnut jo ko. rakennusta koko kesän ajan, kun yhdellä kertaa tunsin tosi inhottavan fiiliksen suoraan selkäni takaa, melkein käsin kosketeltavan. Käsikarvat nousivat pystyyn ja samoin tunsin hiuksissa jännän sähköisen fiiliksen ja en saanut henkeä, se fiilis oli jotain pahaa / ilkeää. Minun oli pakko lopettaa siivous ja lähteä kesken pois, kun en vain yksinkertaisesti pystynyt olemaan siellä enää. En ole koskaan ennen, enkä jälkeen kärsinyt esim. paniikkihäiriöistä tms., eli sitä se tuskin oli, mutta kuulin, että kyseinen rakennus oli avainpaikkoja sisällissodan aikana ja ko. rakennuksessa oli säilytetty myös ruumiita
Osaatko kuvailla sitä tunnetta, minkä koit silloin kun sanoit tuntevasi sielun lähteneen ruumiista?
"Yliluonnollinen" on ihmisen kymmeniä tuhansia vuosia sitten alkuunpanema käsite, joka aikojen saatossa kehitynnyt ja täsmentynyt. Käsite sisältää eriteltynä ja seliteltynä erilaisia mukaolemassaolevia asioita ja mukatapahtuvia asioita, jotka eroavat tietyllä tavalla luonnollisesta kaikkeudesta. Esim.
- aave, räyhähenki tms.
- paha henki / pyhä henki
- jumalolento
- jokin muu olento, kuten enkeli, maahinen, lohikäärme, fauni jne...
- taivas yms. näkymättömät valtakunnat
- jne.
Eli "yliluonnollinen" on opittu käsite, joka kertoo uskovalle, mitä kaikkea muka "on olemassa", miten ne muka "ilmenee" jne. Kun ihminen kokee jotain, jota ei pysty selittämään, "yliluonnollinen" -käsite antaa hänelle "tarvittavat vastaukset". Yliluonnollisen toteaminen muinaisjäänteeksi ja nuotiotarinoiden lähteeksi ei ole vaikea hahmottaa. Tarvitaan vain tervettä maalaisjärkeä ja halu ymmärtää asia. Kaikki eivät kykene tai uskalla kyseenalaistaa "yliluonnollista", siksi se on heille yksi "normaali" asia heidän todellisuuskäsityksessään. Olen vieraillut monissa "kummittelu"paikoissa kameroineni ja ghostlolboxin kanssa ja voin kertoa, että mitään kummituksia ei ole olemassa. On vain pimeän ja jännittävän tilanteen korostamat tunteet ja aistit. Kun käyt kohteessa päiväsaikana, samat äänet yms. ei tee mitään vaikutusta, vaan toteat turhautuneena, että siinä oli meidän "kummitukset". Kyse todellakin on muinaisjäänteestä, joka on edelleen koodattuna meidän dna:hamme. "tää o iha totta mummummon kutomakerhon kaveri kerto joo'o hei!!!"
Olin lapsi ja istuin kotini lastenhuoneen lattialla vuoteeni vieressä askartelemassa tai tekemässä jotain muuta vastaavaa. Äitini laskosti vieressä pyykkejä. Hän taitteli erään suuren fleecehuovan moneen kertaan ja laski sen sängylle. Sen päälle hän nosti veljeni muovisen leikkiliskon. Lisko oli iso, varmaan puolen metrin mittainen, ja painava. Äiti poistui huoneesta ja minä jäin. Jostain syystä en saanut katsettani irti siitä liskosta. Tuntui, että se liikkuu kohta itsellään. Siinä katsellessani se sitten yhtäkkiä sitten nousikin ilmaan. Se nousi noin metrin korkeuteen ja kiertyi samalla koko ajan tavallaan kuin näkymättömän akselin ympäri eri suuntiin. Sen perässä tuli huopa, joka aukesi kuin joku olisi siihen tarttunut kankaan keskeltä ja nostanut ilmaan. Lisko ja huopa roikkuivat ilmassa parin sekunnin ajan ja laskeutuivat sitten, ensin huopa, sitten lisko. Minulla oli täysin epätodellinen olo, en kyllä jostain syystä pelännyt yhtään. Äitini palasi huoneeseen, näki huovan ja alkoi laskostamaan sitä ärtyneesti uudestaan. Kerroin mitä tapahtui. Hän uskoi minua. Niin kauan kuin muistan meillä oli tapahtunut kotona vastaavia juttuja, joten hänellä oli itselläänkin kokemusta sellaisesta.
Itselläni tapahtuu usein "paranormaaleja" juttuja, olen stressaantuneessa tilassa ja nukun tästä syystä rauhattomammin. Pari kertaa olen herännyt siihen, kun joku tökkii todella kovaa olkapäätäni tai selkääni. Avattuani silmäni huomaan kuitenkin, että olen makuuhuoneessa yksin. Tämä tökkiminen päättyy aina siihen, kun saan avattua silmäni. Uskon, että tämä on liitty jotenkin unihalvaukseen. Kerran olen kuullut myös kovaa huutoa korvani juuresta heräämisvaiheen aikana, vaikka olen ollut asunnossa yksin.
Samoin olen joskus öisin herättyäni juuri silmäni avanneenna nähnyt tumman utuisen hahmon ikkunani luona, joka nopeasti sukeltaa verhojeni taakse. Olen myös kerran nähnyt pienen tytön sänkyni vieressä seisomassa ja mumisemassa jotain siansaksaa. Nämä kaikki näköhäiriöt siis päättyvät heti kohta silmien avaamisen jälkeen, kun katsetta saa paremmin tarkennettua. Itselle ei ole jäänyt näistä erityisiä pelkoja, koska ymmärrän,että näyt perustuvat ihan luonnollisiin aivokemiallisiin tms. syihin, mutta ymmärrän, että herkemmille ihmisille uinhalvaus voi aiheuttaa ihan pelkojakin nukkumista kohtaan.
Ok. Laitan sinulle kuvia Tubelta. Hetki. tuo on mielenkiintoinen juttu. Tosin plasmapallot saattavat kulkeutua kai kauaskin...mistäpä näistä tietää.