Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Kuvittelenko vain, vai onko esim. täällä ollut joskus puhe, että Oulun Tuirassa liikkuu kaksoisolentoja, vai muistako ihan väärin?

Nimittäin miehen Tuirassa asuvalta veljeltä tuli eilen illalla WhatsApp-viesti, että mitä tämä toimittaa Tuirassa. Mies vastasi, että ei yhtään mitään, niin veli kertoi, että oli juuri nähnyt, kun mieheni oli tullut Merikoskelta päin S-Marketin tienoilla. Oli huikannut peräänkin, mutta mies ei ollut kuullut, kävellyt vain ohi.

Oltiin koko ilta illastettu kahdestaan eikä asuta Tuirassa päinkään. Mulle tuli sellainen hassu olo, että olen kuullut vastaavia juttuja Tuirasta ennenkin, mutta en ole varma kuvittelenko.

Tähän tuskin liittyy mitään yliluonnollista, mutta on jäänyt mieleeni sillä olin vielä lapsi kun tämä sattui. Asuimme vanhassa rintamamiestalossa kun olin lapsi/teini ja en tykännyt yhtään olla kotona yksin. Talo piti outoja ääniä ja etenkin alakerran suihku/saunatila oli aika ahdistava. Kerran ollessani yksin kotona laitoin yläkerran vessassa huulirasvaa peilin edessä ja huulirasvapurkin kansi tipahti lattialle ja aika lailla samaan aikaan kuulin omituisen äänen; aivan kuin ilkeä, vanha nainen olisi ivallisesti naurahtanut. Säikähdin ääntä aivan hirveästi, nappasin vain takin mukaani ja juoksin pihalle enkä tullut kotiin ennen kuin tiesin äitin tulleen kotiin. Ääni tuli luultavasti purkin kannesta, mutta ehkä 12-vuotias minä säikähdin ihan kuollakseni sitä. :D 

Minulle on ilmestynyt kuolleita henkilöitä muutaman kerran. Kesken työpäivän, kesken muiden töiden.

Heillä oli selkeää asiaa, joka  oli jäänyt hoitamatta kun kuolema tuli yllättäen.

Kuollut  rakas koirakin ilmestyi kerran, sekin kesken kirjoitustyöni. Tuli jalan viereen ja kertoi  iloisena häntää heiluttaen ettei enää olekaan jalka kipeä. Eläessään oli ontunut.

Minullakin taitaa käsissä olla jotain energiaa tai säteilyä, mutta en oikein uskalla käyttää sitä. Vähän pelottaa.

Tulee mieleen vain se tunne, kun tuntuu ettei ole yksin. Olet yksin kotona ja olet siitä varma, mutta silti tuntuu kuin siellä olisi joku muukin. Se todella vahva ja voimakas tunne jonkun toisen läsnäolosta. Joskus teininä muistan kun olin omassa huoneessani ja tunsin, että joku on takanani. Olin varma että se oli siskoni ja käännyin ympäri kysyen "mitä nyt?" mutta siinä ei ollut ketään. Tosi outo tunne jonka saan edelleen silloin tällöin.

Hirvi ryntäsi tielle ja uhrasi itsensä vuokseni. kirjoitti:

Hirvi hyppäsi tielle ja katsoi minua silmiin ja samassa vastaan tuleva auto törmäsi häneen.

Hän näytti suruliselta ja se katse oli sellainen että siinä hetkessä tajusin, hänen suojelleen minua.

Auto ei käyttänyt ajovaloja ja minulla on tapana useinkin jäädä sellaisten autojen alle, jotka eivät pidä valoja päällä.

Minusta tuntui että hän sanoi minulle varo. Varo tuli mieleeni kun katseemme kohtasi.

Vuosia myöhemminkin koko tapaus tuntuu ihan hullulta. Mieheni mielestä se oli minun suojelusenkeli. En kyllä usko enkeleihin. Luultavasti järkytyin niin kovasti että mieleni teki temput.

Mitään yliluonnollistahan tuossa ei käytännössä ollut, paitsi pääni sisällä kuulunut ääni "varo" ja se katse ja törmäys. Eläin parka meni ihan nuusaksi :(

Suojelushirvi on jotenkin vähemmän pöljä ajatus kuin suojelusenkeli. Hiton ihmispulu.

Haluan kovasti uskoa yliluonnolliseen ja siihen, että on muutakin kuin se mitä me näemme. Itselleni ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään sellaista, mitä ei järjellä voisi selittää. On vaikeaa uskoa että jotain muutakin olisi vaikka haluaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Kaverini ja minä lähetimme kerran lähes samalla sekunnilla toisillemme puhelimeen whatsappissa samanlaisen valokuvan. Molemmat olivat ottaneet lehdessä olevasta tapahtumamainoksesta kuvan ja lähettäneet sitten toiselle. Lehdet olivat erilaiset. Asiasta ei oltu etukäteen puhuttu mitään. Kaveri asuu usean sadan kilometrin päässä. Tämä oli niin käsittämätön yhteensattuma, että vaikutti suorastaan yliluonnolliselta.

Muuten en ole kokenut mitään ihmeellistä koskaan.

Muistuttaa sitä mitä lankapuhelimien kanssa tapahtui ennenvanhaan: veivaat jonkun numeron, ja tämä vastaa ennen ensimmäistäkään pirahdusta ja sanoo, että hän se oli joka soitti.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui aivan muutama päivä sitten. Asun ulkomailla ja olin illalla partsilla röökillä. Hiljainen ilta, pimeä taivas, jonne killistelin aikani kuluksi. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi kirkas valopallo, se kulki länsi-itäsuunnassa aika hitaasti ja äänettömästi. Pallo tuli talon takaa, asuntomme on siis itäänpäin. Katselin pallon kulkua, se oli täysin äänetön ja liikkui tasaisesti itää kohti, kunnes katosi taivaanrannalla oleviin pilviin.

En tiedä, mikä se oli. Ei ainakaan lentokone, drone eikä helikopteri.

Oli se. Ällistyttävän hiljaa helikopterikin kulkee. Sellainen laski ja nousi pari päivää sitten sadan metrin päässä.

Lentoalusten valot näkyvät kilometrien päästä, vaikkei ääni kuulu. Seuraan niitä tässä Helsinki-vantaan lähestymisreitin alla.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia kokemuksia. Sääli, että julkisuudessa tällaisia kokemuksia omaavia ihmisiä ivataan ja heille nauretaan. Sitten luullaan, että näitä kokemuksia on vain harvoilla, vaikka itseasiassa niitä tapahtuu hyvinkin paljon. Tarkoitan siis näitä, joita kukaan ei osaa selittää. Minullakin on ystävä, jolla on ns. parantavat kädet ja hän parantaa ihmisiä myös matkojen päähän niin ettei hoidettava edes tiedä olevansa saamassa hoitoa. Voi kun näihin suhtauduttaisiin avoimesti ja ihan oikeasti tutkittaisiin. Moni saisi mielenrauhan ja jotkut jopa apua sairauksiinsa. Joillakin on oikein elämäntehtävänä väittää, että mitään ns. yliluonnollista ei ole olemassakaan. Tavallaan se tietysti onkin niin, kaikkihan on nimenomaan luonnollista, mutta näitä kokemuksia ei saisi ivata eikä vähätellä, pitäisi ainakin tunnustaa, että voi olla olemassa vaikka mitä, josta emme vain vielä tiedä. Melkoista ylimielisyyttä väittää, että mitään muuta ei ole kuin tällä hetkellä todistettavissa olevat asiat. 

James Randi maksaa 1000 000 dollaria todistetusta ihmeestä, mutta yhtään ainutta ei ole 40 vuodessa onnistuttu tekemään. Joten ei.

Vierailija kirjoitti:

Kerran kuulin uneni läpi iloista sävelmää ja haparoin herätyskelloa, kunnes riittävästi herättyäni tajusin, että poikani leikkiauto soi ja vilkutti kalpean sinisiä lamppujaan itsekseen lelulaatikossa yön pimeydessä. Oli muuten karmiva tunne ja karmivammaksi muuttui, kun rakkine vaikeni vasta, kun poistin siitä patterit. Mikä lie kosketushäiriö.

Toista tapausta on vaikeampi selittää. Oli yö ja heräsin käydäkseni vessassa. Kun tulin takaisin ja meinasin mennä makuuhuoneeseen, huomasin, että mieheni seisoo ovella tien tukkeena. Tai siis en hämärässä erottanut kunnolla muuta kuin että makuuhuoneen oviaukossa seisoo joku suurinpiirtein mieheni mittainen tumma ihmishahmo. En pitänyt sitä millään tavalla kummallisena, koska ajattelin luonnollisesti, että mieheni on herännyt pyrkien varmaankin myös vessaan ja astuin sivuun antaen tilaa. No, "mieheni" tuli oviaukosta ja kääntyi käytävää vessan suuntaan ja minä puolestani menin makuuhuoneeseen painuakseni takaisin pehkuihin, mutta mitä näenkään!? Mies kuorsaa tyytyväisenä omalla paikallaan kuola poskella.

Minut valtasi aivan hirveän ahdistava tunne. Näin varmasti ovella jonkun, annoinhan sille tietäkin, mutta kenet? Sytytin asunnon kaikki valot (makkaria lukuun ottamatta) päälle ja istuin pitkään keittiön pöydän ääressä ja mietin ja funtsin, mitä oikein näin vai näinkö minä edes ketään. Valaistussa kämpässä ei ketään ulkopuolista joka tapauksessa enää ollut. Kuudes kerros, ulko-ovi kiinni, kuten pitikin, joten tuskin edes oli murtoveikko.

Tapahtumasta on jo aikaa, enkä tänäkään päivänä ole varma, kuka tai mikä se oli, jonka näin tai kuvittelin näkeväni. Varma olen vain siitä, että tyyppi oli niin todellinen ja käsin kosketeltava, että siinä hetkessä olin varma, että se oli mieheni.

Doppelgänger eli Tulpa. Oliko miehelläsi pissahätä aamulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia kokemuksia. Sääli, että julkisuudessa tällaisia kokemuksia omaavia ihmisiä ivataan ja heille nauretaan. Sitten luullaan, että näitä kokemuksia on vain harvoilla, vaikka itseasiassa niitä tapahtuu hyvinkin paljon. Tarkoitan siis näitä, joita kukaan ei osaa selittää. Minullakin on ystävä, jolla on ns. parantavat kädet ja hän parantaa ihmisiä myös matkojen päähän niin ettei hoidettava edes tiedä olevansa saamassa hoitoa. Voi kun näihin suhtauduttaisiin avoimesti ja ihan oikeasti tutkittaisiin. Moni saisi mielenrauhan ja jotkut jopa apua sairauksiinsa. Joillakin on oikein elämäntehtävänä väittää, että mitään ns. yliluonnollista ei ole olemassakaan. Tavallaan se tietysti onkin niin, kaikkihan on nimenomaan luonnollista, mutta näitä kokemuksia ei saisi ivata eikä vähätellä, pitäisi ainakin tunnustaa, että voi olla olemassa vaikka mitä, josta emme vain vielä tiedä. Melkoista ylimielisyyttä väittää, että mitään muuta ei ole kuin tällä hetkellä todistettavissa olevat asiat. 

James Randi maksaa 1000 000 dollaria todistetusta ihmeestä, mutta yhtään ainutta ei ole 40 vuodessa onnistuttu tekemään. Joten ei.

James Randi ei oikein ymmärrä näiden juttujen olemusta. Ei kummitukset ilmesty käskystä paikalle eikä telepaattinen yhteys ole mikään puhelinlinja. Ihminen on monissa jutuissa vain kanava eikä pysty itse säätelemään sitä mitä kokee ja milloin. 

Sitten on tietenkin näitä, jotka väittävät olevansa ennustajia tai taikureita tai mitä ikinä. Yhtä aitoa kohti on varmaan 1000 huijaria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia kokemuksia. Sääli, että julkisuudessa tällaisia kokemuksia omaavia ihmisiä ivataan ja heille nauretaan. Sitten luullaan, että näitä kokemuksia on vain harvoilla, vaikka itseasiassa niitä tapahtuu hyvinkin paljon. Tarkoitan siis näitä, joita kukaan ei osaa selittää. Minullakin on ystävä, jolla on ns. parantavat kädet ja hän parantaa ihmisiä myös matkojen päähän niin ettei hoidettava edes tiedä olevansa saamassa hoitoa. Voi kun näihin suhtauduttaisiin avoimesti ja ihan oikeasti tutkittaisiin. Moni saisi mielenrauhan ja jotkut jopa apua sairauksiinsa. Joillakin on oikein elämäntehtävänä väittää, että mitään ns. yliluonnollista ei ole olemassakaan. Tavallaan se tietysti onkin niin, kaikkihan on nimenomaan luonnollista, mutta näitä kokemuksia ei saisi ivata eikä vähätellä, pitäisi ainakin tunnustaa, että voi olla olemassa vaikka mitä, josta emme vain vielä tiedä. Melkoista ylimielisyyttä väittää, että mitään muuta ei ole kuin tällä hetkellä todistettavissa olevat asiat. 

Kyllä onneksi tiedekin on jo myöntänyt sen että kaikkia informaation siirtymisen tapoja ei vielä tunneta, ja lähestyy koko ajan mahdollisuutta että muutakin on. Se on hidasta että tämä tavoittaa kansat. Joku Valtaoja puhisee yhä omaa egoaan eikä tunnista rakkautta edes. Se se vasta voima onkin ja usko, joka voi siirtää vuoria.

Nyt puhut puppua: Valtaoja on hyvin lämmin ja rakastava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vaistoan jos joku läheinen on suuttunut minulle, vaikka esittää muuta. Vuosia luulin, että kuvittelen, mutta elämän varrella olen huomannut että nämä pitääkin paikkansa. Ikään kuin saan vahvan tunteen, että henkilö kantaa nyt minulle kaunaa. Uskomatonta kyllä, olen nykyisin huomannut, että pystyn jopa lukemaan ajatuksia. En siis selkeitä lauseita tms vaan ikään kuin näyn, jota ei silmillä nähdä vaan mielellä. Uskon, että tähän on olemassa tieteellinen selitys, jota ei vielä ole osattu todentaa vaikka viitteitähän on. Uskon myös, että ihmiset ovat pohjimmiltaan aisteiltaan eläimiä, jos annamme niille mahdollisuuden.

Olen myös pari kertaa huomannut, että pystyn käsilläni aistimaan läheisen kipukohtia, jos laitan kämmenet lähelle ihoa ko.kohtaan. En tiedä miten, mutta jotenkin saan jännän tunteen ja varmuuden, että tässä se kohta on ja niin on ollutkin. Suvussani on menneisyydessä ns.parantajia ja noitia. Olisiko tässäkin joku luonnollinen vaisto ja herkkyys olemassa, jota ei vielä pystytä todentamaan. En osaa parantaa, mutta tunnen vain että tässä se on.

Samaa settiä on kun kerran lapsena lottosivat kaverin kanssa. Mun kättä poltteli tai kutitti tiettyjen numeroiden kohdalla ja tuntui että tähän on laitettava ruksi. Kyseiset neljä numeroa oli oikein. Kaverin valitsemat eivät olleet. Saimme muistaakseni kympin tai kaksi. Aikuisena ei enää samanlaista kihelmöintiä ole lototessa tullut.

Minulla sama herkkyys ja pidän sitä välillä hyvin raskaana ja osaltaan on vaikuttanut masennuksen syntyyn josta olen päässyt ylös onneksi. Aina jotakin on oikeasti ollut, kun tunnen ja vaistoan näin. Samoin, jos johonkin ihmiseen ei kannata luottaa ja jos joku on erittäin luotettava. Kilttinä minuakin on kyllä höynäytetty, mutta silloinkin epäilyksiä on ollut. Pahoilla ihmisillä on kyky manipuloida.

Näen esimerkiksi enneunia ja välähdyksiä ihmisistä kenen kanssa on yhteys. Ja kenet on nähnyt ja tietää. Parhaiten hyvin tuttujen ja läheisten kanssa. Jos tuntee huonosti, energiat sekoittuvat ja voi tulla väärinkäsitys. Silti aavistusten takana on aina jotakin. Joskus pelko ohjaa ja mielikuvitus voi suurennella.

Hyvä esimerkki ihmisestä joka on tuttavapiirissämme. Tunsin, että tuossa on jotakin mätää. Selvisi myöhemmin ettei hänestä monikaan pidä. Puhuu pahaa ihmisistä selän takana ja tuo pahaa tuulta ja sadetta kuvainnollisesti mukanaan.

Näistä ei monienkaan ihmisten kanssa voi puhua. Jostakin syystä kuitenkin vedän puoleeni herkkiä ihmisiä joilla on samantyyppisiä vahvoja taipumuksia. Tuntosarvet pystyssä. Mitään muuta yliluonnollista en itse ole kokenut, mutta monet ovat niitä kertoneet ja joissakin tapauksissa kertojina ja näkyjen näkijöinä ovat olleet useampi kuin yksi! Ei voi olla kuvitelmaa silloin.

Pierasin ja multa lähti taju,kumma juttu en kerennyt edes haistamaan.

Esikoiseni ollessa n. 2,5 -vuotias, sukulaiseni "Erkki" kuoli lähellä olevassa sairaalassa. Lapsi ei tiennyt sairaalassaolosta. Sain äidiltäni puhelimeeni viestin kuolemasta, me aikuiset siis tiesimme kyllä, että viimeiset hetket olivat käsillä. Laskin puhelimen käsistäni ja mietin asiaa itsekseni, kun esikoinen osoitti kesken leikkiensä takaovelle (joka on sinne sairaalalle päin) ja sanoi ihan neutraaliin sävyyn minulle: "Äiti, Erkki tuli." Minä tuijotin silmät selällään lasta ja vuoroin hänen osoittamaansa kohtaa takaovella. Vähän aikaa lapsi selvästi katseli tätä "vierasta" ja jatkoi sitten tyynenä leikkiään. Toettuani kysyin, onko Erkki vielä täällä, niin kuulemma lähti jo.

Vuosia sitten kiroiltiin autossa matkalla kirpparille yhtä designtuolia, joka oli juuri mennyt huutokaupassa ohi meiltä. Päästiin kirpparille, niin siellähän sellainen tuoli oli vielä halvemmalla ostettavaksi :) Tämä on tuoli, joita ei kirppareilla juuri näe. Tai ei siis oikeastaan koskaan. Tuntui kyllä ihmeelliseltä silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia kokemuksia. Sääli, että julkisuudessa tällaisia kokemuksia omaavia ihmisiä ivataan ja heille nauretaan. Sitten luullaan, että näitä kokemuksia on vain harvoilla, vaikka itseasiassa niitä tapahtuu hyvinkin paljon. Tarkoitan siis näitä, joita kukaan ei osaa selittää. Minullakin on ystävä, jolla on ns. parantavat kädet ja hän parantaa ihmisiä myös matkojen päähän niin ettei hoidettava edes tiedä olevansa saamassa hoitoa. Voi kun näihin suhtauduttaisiin avoimesti ja ihan oikeasti tutkittaisiin. Moni saisi mielenrauhan ja jotkut jopa apua sairauksiinsa. Joillakin on oikein elämäntehtävänä väittää, että mitään ns. yliluonnollista ei ole olemassakaan. Tavallaan se tietysti onkin niin, kaikkihan on nimenomaan luonnollista, mutta näitä kokemuksia ei saisi ivata eikä vähätellä, pitäisi ainakin tunnustaa, että voi olla olemassa vaikka mitä, josta emme vain vielä tiedä. Melkoista ylimielisyyttä väittää, että mitään muuta ei ole kuin tällä hetkellä todistettavissa olevat asiat. 

Kyllä onneksi tiedekin on jo myöntänyt sen että kaikkia informaation siirtymisen tapoja ei vielä tunneta, ja lähestyy koko ajan mahdollisuutta että muutakin on. Se on hidasta että tämä tavoittaa kansat. Joku Valtaoja puhisee yhä omaa egoaan eikä tunnista rakkautta edes. Se se vasta voima onkin ja usko, joka voi siirtää vuoria.

Nyt puhut puppua: Valtaoja on hyvin lämmin ja rakastava ihminen.

Valtaoja vaikuttaa hämmästyttävän tyhmältä ja sivistymättömältä siihen nähden, että on tähtitieteen (?) professori. En ymmärrä kyseisen ukkelin hehkutusta.

Vierailija kirjoitti:

Musta on ihmeellisiä ja hiukan tyhmiä ne jotka väittää että kuvittelee näitä kokemuksia mitä on nähnyt ja kokenut. Takuulla kun omalle kohdalle sattuu niin huomaisivat että eipä kuvitella. Miksi täällä olisi vain meidän tyhmien ihmisten todellisuus?

Skitsofteenikoiden harhat ja sinunkin unesi tapahtuvat aivoissa. Mikrounessa voi elää pitkän seikkailun, mutta oikeasti aikaa kuluu 0,25 sekuntia.

Stressi, väsymys ja deja vu-ilmiö nämä selittää.

Niin, mitä ovat nämä pikkulasten ”näkymättömät kaverit”? Minullakin oli kuulemma lapsena sellainen, hänelle piti lautanenkin pöydässä kattaa. Itse en tätä muista, mutta vanhemmat kyllä.

Minulla on myös herkkyyttä (intuitio?) yliluonnolliseen, olen nähnyt (n. 11. v.->) enneunia, kokenut telepaattista yhteyttä, saanut yhteyden edesmenneisiin sukulaisiin, nähnyt visioita ihmisten tulevaisuuden tapahtumista sekä tiedostan tuntemattomien menneisyyden tapahtumia (tulee paremmin tutustuttaessa ilmi), saanut mieleeni ”varman tiedon” jostakin asiasta. Myös minun käsissäni on lämmintä, kihisevältä tuntuvaa parannusenergiaa.

Nämä tuntuu näin listattuna jotenkin älyttömiltä... 🤔 Mutta on ihana huomata, että on muitakin samanlaisia!

Olen aina ollut järkeilevä ja jalat maassa, etsinyt ensin tavallisimpia tieteellisiä syitä asioille.

Mutta kun on ensin kertonut kokemansa jollekulle ja kun asia sitten tapahtuu/varmistuu kuten on nähnyt, niin on vaikea enää pelkkään sattumaan uskoa. Ja kuten joku jo totesikin, niin jollekin Randille on paha mennä todistelemaan näitä, kun ne tulevat sattumanvaraisesti ja käskemättä. (No käsien energiaa voisi ehkä kuvata jollakin.)

Kyllä on olemassa jokin ulottuvuus, josta me ihmiset näemme vain häivähdyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ilmestynyt kuolleita henkilöitä muutaman kerran. Kesken työpäivän, kesken muiden töiden.

Heillä oli selkeää asiaa, joka  oli jäänyt hoitamatta kun kuolema tuli yllättäen.

Kuollut  rakas koirakin ilmestyi kerran, sekin kesken kirjoitustyöni. Tuli jalan viereen ja kertoi  iloisena häntää heiluttaen ettei enää olekaan jalka kipeä. Eläessään oli ontunut.

Minullakin taitaa käsissä olla jotain energiaa tai säteilyä, mutta en oikein uskalla käyttää sitä. Vähän pelottaa.

Älä pelkää sitä, meillä kaikilla on. Sitä saa ja voi käyttää. Luonnostaan me laitamme kätemme kipeän paikan päälle. Se on kaikkialla olevaa elämänenergiaa, joka on hyvää. Sitä on kasveissa, puissa, kaikessa elävässä. Kun se kuoltuamme poistuu, me huomaamme, että jäljelle jää vain kuori.