Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3910)
Vierailija kirjoitti:
Toi ufojen "näkeminen" on kyllä hassuin kuvitelmä ikinä. Ja ne jotka muka näkee udon on vielä niin tyhmiä että ne ei tajua että JOS nyt oikeesti siellä taivaalla olis ollu joku ufo niin ksi nyt herranen aika 10 tai 100 tai 1000 tai paikasta riippuen 10 000 muutakin olis nähny sen. Missään maapallolla ei ole enää sellaista paikkaa jossa vain joku 1 ihminen voisi muka nähdä jotain taivaalta tulevaa tänne kuulumatonta isoa esinettä.
Ihmiset näkee unta tai jotain hallusinaatoita tai vain mielikuvitus tai pyyke tekee kepposia ja sit luullaan et näin ufon tai jopa hänet siepattiin kun on oikeesti joku tunnin poissaolokohtaus kun aivot sanoo tilt.
Joku voi pelkkää poikkeuksellista (sairaanloista) huomionhakuisuittaan keksiä nähneensä ufon. Ja jos on mielisairas niin nehän näkeekin haikkea hasdua mitä aivot tuottaa. Mun dementoituva äitikin näkee millon helvetinportit millon enkelin, millon kuolleen veljensä ja millon ufoja. Ei käy aika pitkäks kuunnellessa noita juttuja.
Niinkö?
Vuosi oli 1997. Taivaalla oli näkynyt vuoden 1996 alkutalvesta Hyakutake ja vuosi sen jälkeen vuoden 1997 keväällä Hale-Bopp. Molemmat kirkkaita, silmillä selvästi nähtävissä olevia komeettoja. Suomen kannalta vielä niin selviä että ne molemmat näkyivät hyvin alkuillasta aina pitkälle myöhään yöhön.
Silti Suomen nuoriso, kun lukiossa kysyin että oliko kukaan nähnyt tai osaisiko kertoa missä se on, niin parista sadasta oppilaasta YKSI tiesi missä se oli ja muut oli kuin Ö Aapisen kannessa.
Kukaan vanhemmista ei tiennyt siitä mitään.
Että niin hyvin ihmiset taivasta tarkkailevat.
Sen lisäksi. On useita ufoja joita useat ovat kuvanneet eri paikoista. Kuuluisin on ehkä Phoenixin valot. Niitä on virallisesti epäilty hävittäjien soihduiksi, mutta se selitys ei ole myöskään täysin aukoton. Onko nuo valot sitten humanoidien tekosia, niin siitä saat tapella keskenäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt useamman kerran oudosti liikkuvia valoja taivaalla. Tunnistan myös satelliitit ja niistä ei ollut kyse.
Esim. silmälasien heijastumat voivat olla tällaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi ufojen "näkeminen" on kyllä hassuin kuvitelmä ikinä. Ja ne jotka muka näkee udon on vielä niin tyhmiä että ne ei tajua että JOS nyt oikeesti siellä taivaalla olis ollu joku ufo niin ksi nyt herranen aika 10 tai 100 tai 1000 tai paikasta riippuen 10 000 muutakin olis nähny sen. Missään maapallolla ei ole enää sellaista paikkaa jossa vain joku 1 ihminen voisi muka nähdä jotain taivaalta tulevaa tänne kuulumatonta isoa esinettä.
Ihmiset näkee unta tai jotain hallusinaatoita tai vain mielikuvitus tai pyyke tekee kepposia ja sit luullaan et näin ufon tai jopa hänet siepattiin kun on oikeesti joku tunnin poissaolokohtaus kun aivot sanoo tilt.
Joku voi pelkkää poikkeuksellista (sairaanloista) huomionhakuisuittaan keksiä nähneensä ufon. Ja jos on mielisairas niin nehän näkeekin haikkea hasdua mitä aivot tuottaa. Mun dementoituva äitikin näkee millon helvetinportit millon enkelin, millon kuolleen veljensä ja millon ufoja. Ei käy aika pitkäks kuunnellessa noita juttuja.
Niinkö?
Vuosi oli 1997. Taivaalla oli näkynyt vuoden 1996 alkutalvesta Hyakutake ja vuosi sen jälkeen vuoden 1997 keväällä Hale-Bopp. Molemmat kirkkaita, silmillä selvästi nähtävissä olevia komeettoja. Suomen kannalta vielä niin selviä että ne molemmat näkyivät hyvin alkuillasta aina pitkälle myöhään yöhön.
Silti Suomen nuoriso, kun lukiossa kysyin että oliko kukaan nähnyt tai osaisiko kertoa missä se on, niin parista sadasta oppilaasta YKSI tiesi missä se oli ja muut oli kuin Ö Aapisen kannessa.
Kukaan vanhemmista ei tiennyt siitä mitään.
Että niin hyvin ihmiset taivasta tarkkailevat.
Sen lisäksi. On useita ufoja joita useat ovat kuvanneet eri paikoista. Kuuluisin on ehkä Phoenixin valot. Niitä on virallisesti epäilty hävittäjien soihduiksi, mutta se selitys ei ole myöskään täysin aukoton. Onko nuo valot sitten humanoidien tekosia, niin siitä saat tapella keskenäsi.
Etkö ihan oikeasti ymmärrä ettei kaikki teinit halua vastata vaikka tietäisivät vastauksen? Tai epäröivät että oliko se nyt pohjoisessa vai koillisessa ja eivät viittaa sitten ollenkaan. Tai ehkä ne eivät vaan pitäneet sinusta ja siksi olivat hiljaa.
Itse en viitannut yhtä ainutta kertaa lukiossa. Kirjoitin kuitenkin 4 laudaturia.
Ja en usko muutenkaan tuohon höpinääsi. Hale-Bopp näkyi niin hyvin kaupungissakin että taatusti 90 % sen oli nähnyt. Itsekin muistan monet kerrat etsineeni sen taivaalta vaikkei tähtitiede minua muuten kiinnostanut. Tuosta puhuttiin paljon mediassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi ufojen "näkeminen" on kyllä hassuin kuvitelmä ikinä. Ja ne jotka muka näkee udon on vielä niin tyhmiä että ne ei tajua että JOS nyt oikeesti siellä taivaalla olis ollu joku ufo niin ksi nyt herranen aika 10 tai 100 tai 1000 tai paikasta riippuen 10 000 muutakin olis nähny sen. Missään maapallolla ei ole enää sellaista paikkaa jossa vain joku 1 ihminen voisi muka nähdä jotain taivaalta tulevaa tänne kuulumatonta isoa esinettä.
Ihmiset näkee unta tai jotain hallusinaatoita tai vain mielikuvitus tai pyyke tekee kepposia ja sit luullaan et näin ufon tai jopa hänet siepattiin kun on oikeesti joku tunnin poissaolokohtaus kun aivot sanoo tilt.
Joku voi pelkkää poikkeuksellista (sairaanloista) huomionhakuisuittaan keksiä nähneensä ufon. Ja jos on mielisairas niin nehän näkeekin haikkea hasdua mitä aivot tuottaa. Mun dementoituva äitikin näkee millon helvetinportit millon enkelin, millon kuolleen veljensä ja millon ufoja. Ei käy aika pitkäks kuunnellessa noita juttuja.
Jostain syystä ufoja nähdään runsaasti Yhdysvalloissa, varmasti joka toinen nähnyt. Uskon että nämä "alienit" lopultakin myös puhuvat amerikan englantia.
Olet täysin väärässä ja "median" uhri. Noista Yhdysvaltojen touhuista vain puhutaan eniten.
Yhdysvalloissa nähdään suhteellisen vähän ufoja kun verrataan muuhun maailmaan. Suurimpia ufopaikkoja on väliamerikka, keskieurooppa ja Kiina.
Myös Venäjältä on aikanaan tullut paljon ufoilmoituksia ja siellä on Venäjän omat "Roswellit" jne. Sinä vain kuvittelet että Yhdysvallat on joku ufojen keskuspaikka koska niistä puhutaan vain eniten.
Esimerkiksi tärkeimpiä ufohavaintoja on tehty Italiassa ja Belgiassa, sekä tietysti Ranskassa, Espanjassa, Saksassa ja Briteissä, joka on Eurooppaan verrattuna suorastaan hävyttömän suosittu "humanoidien" kulkupaikka. Tosin, tuo on vain havaintojen määrällä mitattuna, joten siitä saat sitten väitellä että mikä prosentti on ollut lentokoneita ja satelliitteja tai jotain vakoilulaitteistoa tms, ja mitkä taas ulkoavaruuden humanoidien värkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi ufojen "näkeminen" on kyllä hassuin kuvitelmä ikinä. Ja ne jotka muka näkee udon on vielä niin tyhmiä että ne ei tajua että JOS nyt oikeesti siellä taivaalla olis ollu joku ufo niin ksi nyt herranen aika 10 tai 100 tai 1000 tai paikasta riippuen 10 000 muutakin olis nähny sen. Missään maapallolla ei ole enää sellaista paikkaa jossa vain joku 1 ihminen voisi muka nähdä jotain taivaalta tulevaa tänne kuulumatonta isoa esinettä.
Ihmiset näkee unta tai jotain hallusinaatoita tai vain mielikuvitus tai pyyke tekee kepposia ja sit luullaan et näin ufon tai jopa hänet siepattiin kun on oikeesti joku tunnin poissaolokohtaus kun aivot sanoo tilt.
Joku voi pelkkää poikkeuksellista (sairaanloista) huomionhakuisuittaan keksiä nähneensä ufon. Ja jos on mielisairas niin nehän näkeekin haikkea hasdua mitä aivot tuottaa. Mun dementoituva äitikin näkee millon helvetinportit millon enkelin, millon kuolleen veljensä ja millon ufoja. Ei käy aika pitkäks kuunnellessa noita juttuja.
Niinkö?
Vuosi oli 1997. Taivaalla oli näkynyt vuoden 1996 alkutalvesta Hyakutake ja vuosi sen jälkeen vuoden 1997 keväällä Hale-Bopp. Molemmat kirkkaita, silmillä selvästi nähtävissä olevia komeettoja. Suomen kannalta vielä niin selviä että ne molemmat näkyivät hyvin alkuillasta aina pitkälle myöhään yöhön.
Silti Suomen nuoriso, kun lukiossa kysyin että oliko kukaan nähnyt tai osaisiko kertoa missä se on, niin parista sadasta oppilaasta YKSI tiesi missä se oli ja muut oli kuin Ö Aapisen kannessa.
Kukaan vanhemmista ei tiennyt siitä mitään.
Että niin hyvin ihmiset taivasta tarkkailevat.
Sen lisäksi. On useita ufoja joita useat ovat kuvanneet eri paikoista. Kuuluisin on ehkä Phoenixin valot. Niitä on virallisesti epäilty hävittäjien soihduiksi, mutta se selitys ei ole myöskään täysin aukoton. Onko nuo valot sitten humanoidien tekosia, niin siitä saat tapella keskenäsi.
Etkö ihan oikeasti ymmärrä ettei kaikki teinit halua vastata vaikka tietäisivät vastauksen? Tai epäröivät että oliko se nyt pohjoisessa vai koillisessa ja eivät viittaa sitten ollenkaan. Tai ehkä ne eivät vaan pitäneet sinusta ja siksi olivat hiljaa.
Itse en viitannut yhtä ainutta kertaa lukiossa. Kirjoitin kuitenkin 4 laudaturia.
Ja en usko muutenkaan tuohon höpinääsi. Hale-Bopp näkyi niin hyvin kaupungissakin että taatusti 90 % sen oli nähnyt. Itsekin muistan monet kerrat etsineeni sen taivaalta vaikkei tähtitiede minua muuten kiinnostanut. Tuosta puhuttiin paljon mediassa
Inise vain lisää trolli. Et vakuuta täällä enää ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitimme spiritismin ” pelaamisen” lattialla 3 henkilöä aikuisia. Kirjahyllyssä raamattu kaatui ollut siinä paikassa vuosia. Siihen loppui se peli.
Niinpä. Älkää kokeilko edes. Itse olin vasta aloittanut alakoulun tuolloin kun sisareni ja hänen kaverinsa kanssa pelasimme spiritismiä. Uhkasin kertoa vanhemmille jos en pääse mukaan. No, peli alkoi, lasi liikkui ja saimme vastauksia mutta tuon jälkeen elämä mullistui, tuli sairautta perheeseen, kuolemia, minua kiusattiin koulussa, olin äitini kanssa onnettomuudessa, riitaa, ahdistusta, pelkotiloja. Pelkäsin nukkua isompana siinä huoneessa, olemme myyneet talon vanhempien kuoleman jälkeen, en haluaisi koskaan enää siihen taloon. Jostain syystä olen liittänyt kaiken pahan tähän tapahtumaan. Rukoilen useinkin ja olenkin saanut siitä turvan tunnetta elämäni aikana, haluaisin jollain tasolla tulla uskoon, niin sanotusti hurahtaa onnellisesti mutta en ole sitä vielä saavuttanut.
Mä olen kokenut elämässä melkein pilkulleen nuo kaikki samat asiat, elämän mullistukset, vaikken ole koskaan mitään spiritismiä edes ajatellut kokeilla, saati että olisi tullut pelattua. Mutta pelaamatta jättämisellä on ollut lähes identtiset vaikutukset kuin sillä kun sinä lähdit pelaamaan. Elämäni olisi saattanut mennä jopa paremmin, jos olisin nuorena pelannut spiritismiä. Tasan ei mee onnenlahjat. Epäonninen lusii muiden tuomiot, vaikka kärsimykset tulisi hyvittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kotona eräänä talvi-iltana, kun alkoi kuulua hirveää pauketta. Selvästi portaikon ulko-ovea hakattiin lujaa. Katsoin ikkunasta siihen ulko-ovelle, kuka hitto siellä hakkaa. Ketään ei näkynyt eikä näkynyt varjoakaan, joka siihen oven eteen olisi tullut, koska oven yläpuolella paloi valo. Ikkunasta näkee siihen oven edustalle sen verran hyvin, ettei kukaan voi jäädä katveeseen. Sitten katsoin porraskäytävään, että jos joku on keksinyt mennä hakkaamaan ovea käytävän puolelle, mutta ei ollut. Ketään ei ollut hakkaamassa tuota ovea, ei ulkona eikä käytävässä, mutta kovasti hakkaamisen ääni kuului. Tätä kesti lähes puoli tuntia, kunnes loppui.
Tikka ? Lenkillä tuli kerran vastaan tikka katuvalon päällä ja takoi ihan tosissaan peltistä lampunvarjostinta. Luin jostakin tikkojen toisinaan viestittävän näin kauemmaksi kovalla metelillä asiaansa?
Meidän pihassa sähköpylväässä tikka on tehnyt tuota. Aivan järkyttävä meteli. Oli pakko mennä ulos, jotta lopetti.
Talvi-ilta. Ei mikään lintu silloin ole liikkeellä. Toiseksi, tikka ei hakkaa, vaan "koputtaa" ja harvemmin ovea.
Tää oli jotain muuta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin uap:n eli kansankielellä ufon 90-luvun alussa. Minulla ei ennen tuota tapahtumaa oikein ollut mielipidettä ilmiöstä muuten kuin ajattelin niiden olevan jotain hörhöjen juttuja. Teini-ikäisenä yksin keskellä Etelä-savolaista heinäpeltoa se oli pelottava kohtaaminen joka jäi lähtemättömästi muistiini. En ole koettanut ottaa yhteyttä fuforaan tai mihinkään muuhunkaan asiantuntijaorganisaatioon tapauksen tiimoilta, mutta kyllä siinä muutamakin asia jäi mietityttämään että mitähän minä oikeastaan kohtasinkaan. Vuosia sitten satuin muissa yhteyksissä tapaamaan kymenlaaksolaisen itsekin ufon kohdanneen ja asiaa tuntevan, jonka mukaan kyseessä saattoi olla toistaiseksi tuntemattoman elämänmuodon etäohjaama lentolaite, siis eräänlainen drone jolla oli tuntemiemme fysiikan lakien vastaisia ominaisuuksia.
Monta kertaa olen miettinyt sitä että kuinkahan moni on nähnyt ufon, mutta ei ole kertonut siitä kenellekään.
Kun noin parikymmentä vuotta sitten tein kyselyä lähipiirin osalta että ovatko he nähneet ufoja, niin sieltä tuli aika monelta, jos pikaisesti arvioin, niin noin 75% henkilöistä, tuli kommenttia että ovat nähneet jotain selittämätöntä. Yleisimmät oli jotain erivärisiä valoja (oransseja, liekehtiviä tai kiiltäviä tms) jotka liikkuivat oudosti, mutta osa oli nähnyt myös jotain kiinteää lentolaitteen tapaista, joka ei kuitenkaan lentokone ollut.
Kukaan noista ei edes tiennyt mistään Suomen ufotutkijoista ja osa, vaikka sanoi tietävänsä että Suomessa on tutkijoita, sanoi ettei heidän havainnostaan mitään tärkeää olisi saanut irti, eli itsesensuuri oli aika voimakasta.
Vajaakymmenen vuotta sitten katsoin Särkän (saari Naantalissa) grillijonossa kirkkaalle taivaalle kun silmä tavoitti taivaalta hopeanvärisen nopeasti liikkuvan kappaleen. "Kuin käsivarren etäisyydellä sormissa" koko olisi ollut 5 millimetriä enkä erottanut siinä siipiä eikä suihkumoottorin jyly kuulunut.
Itselle se on ainoa näkemäni tunnistamaton lentävä esine. Käsittääkseni päivänvalossa mikään avaruusasema tms ei näy paljain silmin maahan?
Siellä oli niin hidas palvelu siihen aikaan, että jonossa sai lämpöhalvauksen.
En yhtään ihmettele jos joku näki olemattomia.
T. Ex-paikallinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korjaus äskeiseen. Tekstinsyöttö sekoilee. Ei ollut tarkoitus kirjoittaa "ennakkoa avustuksista" vaan ennakkoaavistuksista.
Ja kyllä, minäkin olen elävä räyhähenki eli minulla on voimakas energia. Sähkölaitteet (valaisimet, tietokoneet) sammuvat itsestään jos minä olen huonolla tuulella.
Olen nähnyt tällaista myös mutta vain oikeastaan jos henkilö on ollut jossain päihteissä ja esimerkiksi todella ylirasittunut, tm. Kannattaisi varmaan huolehtia vähän paremmin hyvinvoinnistaan ja tunne-elämästään, niin pysyvät sähkölaitteet ehjinä.
Jonkun teorian mukaan poltergeistia aiheuttavat erityisesti miehet, joilla on etuotsalohkon ongelmia.
Voin melkein allekirjoittaa tämän. Vierestä olen nähnyt, mitä kaikkea on tapahtunut tällaisen ihmisen läsnäollessa.
Myös teinit saavat aikaan näitä ilmiöitä. Liittyy tiettyyn ahdistukseen ja murroskauteen. On koettu, meillä sattui ja tapahtui silloin kun lapset olivat murkkuja ja teinejä. Nykyään rauhoittunut silloiset poltergaist ilmiöt. Ovat itse kertoneet myös kaikenlaisista ilmiöistä tuolloin, oli yhteisiä kokemuksia kuin minun omiakin. Mieheni on ateisti ja kieltää tuollaiset ilmiöt.
Sama oli meillä aikoinaan. T. Tuo jolle vastasit.
Uskokoon ken tahtoo. Mitään 'yliluonnollista' ei kuitenkaan edes ole. Ihmismieli on mestari keksimään tarinoita ja näkemään ja kuulemaan olemattomia. Siihen kun otetaan vielä erilaiset lääkkeet ja päihteet. Mutta väitelkää toki, näitä on hauska lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaismies väitti puhuneensa humanoidin kans. Aamuyöstä käyny hyyskässä ja pellonreunassa seisoi "kumimies". Mahtoi olla mielenkiintonen keskustelu :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt useamman kerran oudosti liikkuvia valoja taivaalla. Tunnistan myös satelliitit ja niistä ei ollut kyse.
Esim. silmälasien heijastumat voivat olla tällaisia.
Alienien silmälaseista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ilmestyy näkökenttään usein sydämen muotoisia asioita. Esim. pilviä, kukka-asetelmia, sydämen muotoisia koloja aidassa tai vaikka miten puiden oksat ovat toisissaan kiinni ja muodostavat sydämen. Nämä on ihan satunnaisia asioita satunnaisilla hetkillä satunnaisissa paikoissa. Yleensä ne ilmestyy sellaisina hetkinä, kun kaipaan piristystä tai olen alakuloinen. Uskon, että joku edesmennyt läheiseni haluaa viestiä niinä hetkinä, että kaikki on hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sen verran rationaalisesti asioihin suhtautuva, että mitään yliluonnollista ei ole vastaan tullut puoleen vuosisataan. Toki joskus jotain hämmentävää ja säikäyttävääkin sattunut, mutta aina on selitys löytynyt melko pian. Joskus toki pimeässä mielikuvitus tehnyt tepposia ja kuvitellut näkevänsä jotain, mikä säikäyttänyt. Yleensä joku kanto/juurakko, jota luulee karhuksi tms., mutta tuo nyt ei kovin yliluonnollista ole.
Selittämättömimmät jutut niitä, kun vähän turhan usein on käynyt niin, että ajatellut pitkästä aikaa jotain kaveria/tuttua ja sitten hän on tullut pian vastaan tai ottanut pitkästä aikaa yhteyttä. Sen verran usein, että ihan ei sattuma noita selitä.
Synkronismi selittää ja antaa vastauksen.
Synkronismi voi tuottaa pahaa jälkeä. Jos huomaa, että jonkun kanssa ajoitus ja ajatukset osuvat yhteen turhan usein, sitä alkaa epäillä olevansa vakoilun kohde. Esim. kun ulkona katsoo jotain tiettyä kohdetta miettien, ottaisinko tuosta kuvan, jättää kuvan ottamatta, mutta sitten tuttu laittaa kuvan samanlaisesta kohteesta, vaikka ette ole aiheesta kertoneet toisillenne. Muutama sattumakerta vuosien varrella on ok, mutta jos vastaavaa alkaa tapahtua usein niin alkaa tuntua siltä kuin välissä olisi jokin telepaattinen yhteys. Ja sitten alkaa epäillä mielenterveyttään.
Voin lohduttaa ettei sinun tarvitse vielä tuon vuoksi mielenterveyttäsi epäillä. Tuolle oli jokin selitys, en enää muista, monimutkaisia juttuja. Käsittääkseni myös alamme vain kiinnittämään asioihin enemmän huomioita. Otan nyt vähän kaukaisenkin esimerkin vaikka kun nuorempana ihastuin, niin tuntui että kohteen etunimi tuli kaikkialta esiin, ihan säpsähdin joka kerta kun jossain lausuttiin tämän henkilön etu-tai sattuneesti sama sukunimi, muulloin en olisi kiinnittänyt mitään huomiota moiseen.
On minullakin nuorena ollut tuollaista, mutta vanhempana ihmisenä koettu kokemus oli intensiivisempi. Kyseinen henkilö esim. myös ilmestyi samoihin paikkoihin samaan aikaan, vaikka emme olleet sopineet tapaavamme eikä hänen olisi pitänyt tietää, mihin aikaan menen minnekin. Alkoi olla häiritsevää.
Lapsena maatalon piha illalla ja tunne etten ollut yksin.Myös noussut ylös parvelle missä tuoksui aivan ilmeinen pillitupakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin uap:n eli kansankielellä ufon 90-luvun alussa. Minulla ei ennen tuota tapahtumaa oikein ollut mielipidettä ilmiöstä muuten kuin ajattelin niiden olevan jotain hörhöjen juttuja. Teini-ikäisenä yksin keskellä Etelä-savolaista heinäpeltoa se oli pelottava kohtaaminen joka jäi lähtemättömästi muistiini. En ole koettanut ottaa yhteyttä fuforaan tai mihinkään muuhunkaan asiantuntijaorganisaatioon tapauksen tiimoilta, mutta kyllä siinä muutamakin asia jäi mietityttämään että mitähän minä oikeastaan kohtasinkaan. Vuosia sitten satuin muissa yhteyksissä tapaamaan kymenlaaksolaisen itsekin ufon kohdanneen ja asiaa tuntevan, jonka mukaan kyseessä saattoi olla toistaiseksi tuntemattoman elämänmuodon etäohjaama lentolaite, siis eräänlainen drone jolla oli tuntemiemme fysiikan lakien vastaisia ominaisuuksia.
Monta kertaa olen miettinyt sitä että kuinkahan moni on nähnyt ufon, mutta ei ole kertonut siitä kenellekään.
Kun noin parikymmentä vuotta sitten tein kyselyä lähipiirin osalta että ovatko he nähneet ufoja, niin sieltä tuli aika monelta, jos pikaisesti arvioin, niin noin 75% henkilöistä, tuli kommenttia että ovat nähneet jotain selittämätöntä. Yleisimmät oli jotain erivärisiä valoja (oransseja, liekehtiviä tai kiiltäviä tms) jotka liikkuivat oudosti, mutta osa oli nähnyt myös jotain kiinteää lentolaitteen tapaista, joka ei kuitenkaan lentokone ollut.
Kukaan noista ei edes tiennyt mistään Suomen ufotutkijoista ja osa, vaikka sanoi tietävänsä että Suomessa on tutkijoita, sanoi ettei heidän havainnostaan mitään tärkeää olisi saanut irti, eli itsesensuuri oli aika voimakasta.
Vajaakymmenen vuotta sitten katsoin Särkän (saari Naantalissa) grillijonossa kirkkaalle taivaalle kun silmä tavoitti taivaalta hopeanvärisen nopeasti liikkuvan kappaleen. "Kuin käsivarren etäisyydellä sormissa" koko olisi ollut 5 millimetriä enkä erottanut siinä siipiä eikä suihkumoottorin jyly kuulunut.
Itselle se on ainoa näkemäni tunnistamaton lentävä esine. Käsittääkseni päivänvalossa mikään avaruusasema tms ei näy paljain silmin maahan?
Siellä oli niin hidas palvelu siihen aikaan, että jonossa sai lämpöhalvauksen.
En yhtään ihmettele jos joku näki olemattomia.
T. Ex-paikallinen
Oli niin hidas palvelu, että jonossa seisomisen aikana ehti parit suosikkibändit hajota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain viime yönä! 43 vuotta siinä meni. Kiitos tämän palstan, en ole enää incel.
Kiitos viime yöstä ja kiitos alkoholista ja merkkivaatteista. 🤭
tyttö13v
Oksettavia pedareita palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Uskokoon ken tahtoo. Mitään 'yliluonnollista' ei kuitenkaan edes ole. Ihmismieli on mestari keksimään tarinoita ja näkemään ja kuulemaan olemattomia. Siihen kun otetaan vielä erilaiset lääkkeet ja päihteet. Mutta väitelkää toki, näitä on hauska lukea.
Lääkkeitä ja huumeita ei noin vain helposti valita hyllyiltä, hilluta tokkurassa kaiket päivät mutta silti näitä tapahtuu, yleensä niin yllättäen että mitään todistusaineistoa ei saa, mitä sitten tiedemiehet kärttää palkkiota luvaten. Eipä sitä videokamera valmiina olla. Ehei, ei se niin toimi mutta heille tiedoksi ettei niitä kokemuksia rahan persolla koetakaan. Todella mielenkiintoisia ne kokemukset kuitenkin ovat.
Minkä ikäisen näköinen se mies suunnilleen oli?
Minkälaiset vaatteet oli päällä?
Jatkoiko se senjälkeen matkaa katua pitkin vai menikö johonkin sellaiseen paikkaan johon ei olisi normaalimittaisen mahtunut?
Huomasiko kukaan muu sitä miestä?
Minkä värinen ja muotoinen se puteli oli?