Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

"Ihmismieli on mestari keksimään tarinoita ja näkemään ja kuulemaan olemattomia."

Tämän olen kokenut!

 - Elokuinen pilvinen ilta kesämökillä, jonne oltiin menty viikonlopun viettoon vaimoni ja siskoni kanssa. Joskun myöhemmin illalla noin klo 22 jälkeen sain pitkäsiiman madotettua ja lähdin systerin kanssa sitä laskekaan, vaimoni 6kk:a raskana ei vesille lähtenyt. Sinä nä pitkäsiimaa laskiessa sattui silmiin muutaman sadan metrin päässä varsin kookas hahmo järvellä, joka liikkui varsin nopeasti ja ihan täydellisesti ääntä pitämättä. Siinä illan puolipimeässä yritän tihruta, mikä se on, onko hirvi uimassa vai mitä, ei tule aaltoja, ei polsketta ja pimeässsä vaikuttaa olevan soutuvenettä suurempi. Silmät ovat näkevinään sarvet 'hirven' päässä ja monta muuta asiaa. Lopulta katkaisen pitkäsiimän ja lähdemme varovasti soutamaan kohti näkyä.   *Hirvi' paljastuu veteen pudonneeksi säähavaintopalloksi, jota kevyt tuulenvire kuljettaa hyvää vauhtia pitkin järven pintaa, itse koje ei ole enää mukana.

 - Pointti on tosiaan edellisen kirjoittajan mainitsema "ihmismieli on mestari keksimään tarinoita ja näkemään ja kuulemaan olemattomia.", että asia (tässä säähaavaintopallo) joka ei mahtunut tavalliseen ymmärrykseen sai mielen keksimään solkenaan erilaisia vaihtoehtoja ilmiölle.

Tunsin kaverin ilmavoimista ja lähetin A4 kokoisen näytteen polttoaineelta haisevasta kumikrämmäleestä.  Sain aikanaa vahvistuksen sille, että kyseessä oli venäläinen säähavaintopallo eikä edes harvinainen sellainen.

🎵Ei kannata aina uskoa sitä, mitä luulee näkevänsä🎵

Isäni veli väittää yhä nähneensä 60luvulla yöllä pellon reunassa pienen hahmon kultaisess  astronautti-asussa ja tämä oli lähtenyt seuramaan liukumalla. Setä oli juossut Hännisen navetan taa piiloon ja pysynyt siellä aamuun asti.

Ei ole muuttunut tarinaa kaikkien näiden vuosien aikana eikä myöntänyt ,että narrasi.

Isäni taas oli lomamatkalla hotellissa 80luvulla valvonut äidin,veljen ja minun jo nukkuessa kun oven läpi huoneeseen oli astellu  hieno herra puku päällä ja keppi kädessä,Isäni oli vaan käskenyt häipymään ja oli häipynytkin sama  reittiä. Isä oli mennyt sitten tutkimaan ovea,että mikäs taikatemppu tuo oli? Ja herättiin siihen kun avail  ja koputteli sitä ovea. Äiti väitti Isäni nähneen unta,isä kiisti. Myöskään isä ei ole tarinaa muuttanut.

Olin kerran lapsena kaverin kanssa puistossa leikkimässä kun kaverille tuli vessahätä. Minulla oli radiopuhelimet silloin ja sanoin hänelle että ota toinen ja käy talossasi vessassa niin voidaan pitää yhteyttä. Annoin hänelle toisen ja hän lähti juoksemaan kohti taloaan. Puisto oli syrjäinen ja aika vähän käytetty leikkipuisto kerrostaloalueella piilossa kahden pienen metsän välissä. Radiopuhelimilla olimme alueella saaneet lähes aina yhetyksiä muihin, mutta tämä oli uutta. Kun kaverini oli kulkenut vähän matkaa, alkoi radiopuhelin rätistä. Aina välillä kuului kovia kohahduksia. Yhtäkkiä kaverini sanoi minulle radiopuhelimen kautta varautuneella äänellä ”Mä kuulin äsken kovaa suhinaa ja jonku miehen äänen joka sano ”voisitko lopettaa” niin voidaanko vaihtaa kakkoselle? Kakkoskanavalle, oltiin sillon ykköskanavalla)” vaihettiin kakkoselle ja kun se kaveri pääs sen taloon sisälle se sano että sulkee sen radiopuhelimen vessassa käynnin ajaks ja sanoo sitten ku lähtee tulemaan takasin. Kuittasin ja hän ei enää vastannut, ja sitten uteliaisuuteni heräsi. Menin takasin ykköskanavalle ja kuuntelin hetken tarkkailutilassa heikoimpia signaaleja. Järkytyksekseni radiopuhelimesta kohinasalpa oli auki, mutta yhtäkkiä kohina lakkasi kokonaan. Näyttöön ilmestyi ”Rx” (eli vastaanotat jotain signaalia silloin) ja kuulin vaimean kohinan keskeltä miehen äänen (luultavasti saman) joka sanoi ”Älä kuuntele, älä kuuntele, kiitos” Mua alkoi pelottaa ja kysyin ”Haloo?” Ja vastaukseksi sain saman äänen joka sanoi ”Kuuntelen, kuuletko?” Vastasin ”Kuulen ja puhutko sinä meille” Mies vastasi pelkällä henkäyksellä ”kyllä” Siinä kohtaa minulla nousi pala kurkkuun ja menin kakkoskanavalle. Selitin ääni väristen puistoa kohti rientävälle kaverille koko jutun.  

Olin kaverin luona yökylässä ja lähettiin pimeällä ulos metsään (ne asu maalla keskellä ei mitään) Meillä oli ainoana ”elekrtoniikkana” raksavalo jossa oli täydet akut. Niillä (mun kaverilla ja sen veljellä) oli joku vanha maja siellä metsän keskellä niin mentiin sinne ja heti kun istahdettiin sinne majaan ja mä katoin sitä valoa, siinä oli enää yks palkki akkua jäljellä ja se vilkku. Kaveri sano et jos se on kauanki vilkkunu niin se voi sammua hetkenä minä hyvänsä eikä meillä ollu muuta valonlähdettä. Helvetin pimeää oli että ois ollu ku tyhjyydessä ilman valoa niin lähdettiin siitä sitten rynnimään takasin. Valo sammu kuitenki kesken matkan ja jäätiin iha pönttöpäinä sinne aprikoimaan mihin suuntaan meidän kannattas ees mennä. Alettiin siinä paniikissa ääntelemään niin sieltä meidän yläpuolella olevalta kalliolta kuulu ääni josta ei saanu selvää oliko se aikunen, lapsi vai vanhus vai naisen vai miehen ääni: ”Tytöt!” Kaveri oli ihan äimänä, sillä siellä ei asunu juuri ketään, korkeintaan vanhoja ihmisiä tontit kaukana toisistaan. Mä vaan huusin ”Juokse!” Ja me rynnistettiin metäst pois. Ei olla pimeällä käytykään sen jälkeen. Kaverin veli oli ollu koko ajan niiden talos

On monia jotka menis jo melkein yliluonnollisen puolelle mutta tässä pari arkisempaa:

Lähes aina kun puhun kuolleelle kaverilleni niin yhdet koristelehdet tippuu seiniltä, mut voi olla sattumaa :D Mut äsken tapahtu niin että huomasin mun kylppärin katolla oleva luukku oli näköjään auennut jotenkin, en tiedä miten kun täällä ei oo kukaan käyny ja ite en yltä sinne enkä edes tienny että sen voi avata kun näytti olevan ruuvattu kiinni. Ja tiiän että tapahtu tänään kun satuin just eilen peseen kylppärin seiniä ja katsatsin myös onko katossa likaa mutten sitten koskenut siihen kun oli ihan puhdas ja muistan että luukku oli kiinni, ylipäänsä koskaan se ei oo ollut auki...enkä tiedä miten tai kuka on avannu sen. Kotonakin ollut koko päivän..

Vierailija kirjoitti:

Isäni veli väittää yhä nähneensä 60luvulla yöllä pellon reunassa pienen hahmon kultaisess  astronautti-asussa ja tämä oli lähtenyt seuramaan liukumalla. Setä oli juossut Hännisen navetan taa piiloon ja pysynyt siellä aamuun asti.

Ei ole muuttunut tarinaa kaikkien näiden vuosien aikana eikä myöntänyt ,että narrasi.

 

Isäni taas oli lomamatkalla hotellissa 80luvulla valvonut äidin,veljen ja minun jo nukkuessa kun oven läpi huoneeseen oli astellu  hieno herra puku päällä ja keppi kädessä,Isäni oli vaan käskenyt häipymään ja oli häipynytkin sama  reittiä. Isä oli mennyt sitten tutkimaan ovea,että mikäs taikatemppu tuo oli? Ja herättiin siihen kun avail  ja koputteli sitä ovea. Äiti väitti Isäni nähneen unta,isä kiisti. Myöskään isä ei ole tarinaa muuttanut.

Nähneet pikku-ukkoja. Meidänkin lapsuudenkodin naapurissa sekopäinen vanha naisnaapurimme ajoi vitsalla edestakaisin lehmiä laitumella, isäni tokaisi että taitaa H**** taas nähdä pikku-ukkoja. Alkoholilla ei kuitenkaan ollut osuutta tämän rouvan sekavuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni veli väittää yhä nähneensä 60luvulla yöllä pellon reunassa pienen hahmon kultaisess  astronautti-asussa ja tämä oli lähtenyt seuramaan liukumalla. Setä oli juossut Hännisen navetan taa piiloon ja pysynyt siellä aamuun asti.

Ei ole muuttunut tarinaa kaikkien näiden vuosien aikana eikä myöntänyt ,että narrasi.

 

Isäni taas oli lomamatkalla hotellissa 80luvulla valvonut äidin,veljen ja minun jo nukkuessa kun oven läpi huoneeseen oli astellu  hieno herra puku päällä ja keppi kädessä,Isäni oli vaan käskenyt häipymään ja oli häipynytkin sama  reittiä. Isä oli mennyt sitten tutkimaan ovea,että mikäs taikatemppu tuo oli? Ja herättiin siihen kun avail  ja koputteli sitä ovea. Äiti väitti Isäni nähneen unta,isä kiisti. Myöskään isä ei ole tarinaa muuttanut.

Nähneet pikku-ukkoja. Meidänkin lapsuudenkodin naapurissa sekopäinen vanha naisnaapurimme ajoi vitsalla edestakaisin lehmiä laitumella, isäni tokaisi että taitaa H**** taas nähdä pikku-ukkoja. Alkoholilla ei kuitenkaan ollut osuutta tämän rouvan sekavuuteen.

Alkoholistit ja nimenomaan kotipollttosta kiskoneet niitä näki. Tässä kyseessä kuitenkin raittiit uskovaiset veljekset,

Riparilla saatiin idea muutaman muun nuoren kanssa mennä keskellä yötä vessaan pelaamaan spiritismiä. Ei oltu ehditty kunnolla aloittaa kun matala miehen ääni sanoi " Nukkumaan siitä!" luultiin että pappi oi yllättänyt mutta wc ja käytävä' sen ulkopuolella olivat täysin autiot ja hiljaiset. 

20 vuotiaana ajoin myöhään illalla  silloisen poikaystävän luonta kotiin ja auton vieressä alkoi kulkea noin tennispallon kokoinen, hehkuva punainen pallo joka seurasi minua useamman kilometrin välillä rinnalla,välillä takapuskurissa roikkuen. Aamulla olkapäissä ja kaulassa oli jäljet jotka näyttivät auringonpolttamilta vaikka oli syyskuu.

Vähän päälle parikymppisenä olin töissä pienessä kirjastossa ja juuri ennen sulkemisaikaa sinne tuli resuinen äijä naama täynnä' laastareita eikä uskonut kun sanoin,että suljetaan just vaan paineli hyllyjen väliin Kun lähdin ajamaan äijää ulos niin en löytänyt ketään enää mistään.

En muista olenko kertonut tästä aiemmin eri ketjussa tai samassa ketjussa. Mutta kerron nyt uudestaan, koska tuo juttu säikäytti minut pahanpäiväisesti. Sain ennakkoaavistuksen (todella erikoinen ajatus jota pidin pähkähulluna) ja se kävi toteen myöhemmin. Vähän liiankin tarkasti.  

Reilut 20 vuotta sitten olin töissä eräässä yrityksessä. Suuri firma, jolla oli suuri liikevaihto ja suuri asiakaskunta. Firma oli vuokrannut Linnanmäen huvipuiston yksityiskäyttöön. Yrityksen koko henkilökunta oli kutsuttu ja sidosryhmiin kuuluvia myös. Minä saavuin hyvissä ajoin portille, koska odotin yleisöryntäystä. Portilla olikin vain lyhyt jono. Moni kutsuvieras teki oharit siitä huolimatta, että sää oli ihanteellinen (puolipilvistä, lämmintä, ei sadetta, ei tuulta) ja työpaikalla oli annettu vapaapäivä juuri tätä tilaisuutta varten. 

Kun huvipuiston portit aukesivat, Linnanmäen henkilökunta tarkisti että jokaisella vieraalla on kutsukortti mukana. Korttia vastaan sai ilmaiset rannekkeet (2 kpl) ja ilmaiset ruoka/juomakupongit (kahdelle hengelle). Kutsu oli AVEC, mutta minulla ei ollut seuralaista mukana. Sain kaksi ranneketta (yksi kumpaankin ranteeseen) ja kahdet kupongit. 

Huvipuiston laitteet olivat valmiiksi avoinna ja käynnissä. Laitejonoissa ei näkynyt ketään, mutta laitteet pyörivät. Kutsuvieraat vaeltelivat tyhjässä huvipuistossa ja pohtivat, minne kannattaisi mennä. Jonoja ei muodostunut, koska vieraita oli niin vähän. Varsinkin ensimmäisen aukiolotunnin aikana. Pisin näkemäni jono oli kymmenkunta ihmistä saman laitteen portilla. Kun laite pysähtyi, kaikki jonossa olijat pääsivät heti kyytiin. 

Linnanmäen kioskit olivat avoinna ja osa ravintoloista myös. Asiakkaita oli niin vähän, että koko huvipuisto tuntui mukavan väljältä. Katselin maisemaa ylhäältä päin (Panorama-laitteen kyydistä) ja nautin olostani. Silloin minulle iski äkkiä pelko. Tuntui siltä, että huvipuisto on tyhjä, koska enempää ihmisiä ei ole. Joku pandemia oli tappanut 90 prosenttia Helsingin asukkaista. Minä olin selvinnyt hengissä ja sain nyt vapaasti kuljeskella Linnanmäellä, koska ruuhkat (pitkät laitejonot) olivat kadonneet lopullisesti. 

En tiedä mistä tuo tunne johtui. Minulta meni ajantaju, paikantaju ja osittain myös identiteetti. Tiesin kyllä olevani Linnanmäellä, mutta en muistanut miten olin sinne tullut ja mistä. Siis missä asun tai kenen kanssa. Tiesin vain, että minä olen nyt hengissä (täysissä sielun ja ruumiin voimissa) ja nautin tästä huvipuistopäivästä. Ulkopuolinen maailma (Linnanmäen porttien ulkopuolella) oli selvästi olemassa (näin sen) mutta tunsin, että porttien takana on apokalyptinen maailma. 

Tunne katosi nopeasti, mutta se oli niin vahva ettei sitä voi unohtaa. Vielä nytkin se kummittelee joskus takaraivossa. Varsinkin kun koronapandemia iski vuonna 2020 ja Linnanmäki tyhjeni PANDEMIAN TAKIA juuri niin kuin ennakkoaavistus sanoi. 

Tuo ennakkoaavistus oli liian tarkka. Eikä voi sanoa, että se johtui siitä että olin katsellut apokalyptisiä elokuvia. En ole koskaan pitänyt kauhuleffoista, sotaleffoista, katastrofileffoista tai muista "synkistä" elokuvista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni veli väittää yhä nähneensä 60luvulla yöllä pellon reunassa pienen hahmon kultaisess  astronautti-asussa ja tämä oli lähtenyt seuramaan liukumalla. Setä oli juossut Hännisen navetan taa piiloon ja pysynyt siellä aamuun asti.

Ei ole muuttunut tarinaa kaikkien näiden vuosien aikana eikä myöntänyt ,että narrasi.

 

Isäni taas oli lomamatkalla hotellissa 80luvulla valvonut äidin,veljen ja minun jo nukkuessa kun oven läpi huoneeseen oli astellu  hieno herra puku päällä ja keppi kädessä,Isäni oli vaan käskenyt häipymään ja oli häipynytkin sama  reittiä. Isä oli mennyt sitten tutkimaan ovea,että mikäs taikatemppu tuo oli? Ja herättiin siihen kun avail  ja koputteli sitä ovea. Äiti väitti Isäni nähneen unta,isä kiisti. Myöskään isä ei ole tarinaa muuttanut.

Nähneet pikku-ukkoja. Meidänkin lapsuudenkodin naapurissa sekopäinen vanha naisnaapurimme ajoi vitsalla edestakaisin lehmiä laitumella, isäni tokaisi että taitaa H**** taas nähdä pikku-ukkoja. Alkoholilla ei kuitenkaan ollut osuutta tämän rouvan sekavuuteen.

Alkoholistit ja nimenomaan kotipollttosta kiskoneet niitä näki. Tässä kyseessä kuitenkin raittiit uskovaiset veljekset,

Setävainaja näki pikku-ukkoja ihan valtion viinaa juomalla. Kerran hän oli noussut makuuksiltaan ylös, kävellyt piirongin viereen, aukaissut pikkukaapin, katsonut sinne lasittunein silmin ja pyysi naapurin miestä tulemaan ulos kaapista ja luvannut, että saa tämä heillä olla hänen luvallaan, ei tarvitse mennä kaappiin piiloon.