Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3910)
Vuosina 2001-2003 asuin asunnossa jossa oli jotenkin paha tunnelma,piti aina olla varuillaan ja katsoa olan yli. Nukkumaan pystyi vain tv päällä. Alkuun oli pelkkä tunne,myöhemmin alkoivat kolahdukset ja liikkuvat varjot. Toisessa kaupungissa asuva veljeni nauroi paskaiset naurut kun kuuli minun puhuvan, että kotonani kummittelee. Veljen hymy hyytyi kun tuli festareille ja yöpyi asunnossani,minä olin silloin yötä miesystäväni luona sillä en asunnossani viihtynyt. Veli ei pitkään aikaan suostunut puhumaan mitä asunnollani oli tapahtunut kun yhden yön jälkeen oli häipynyt ja päättänyt nukkua mielummin juna-aseman penkeillä. Vasta myöhemmin kertoi liian pitkästä ja laihasta punapukuisesta hahmosta jonka oli nähnyt kävelevän keittiöön eikä sieltä löytynyt ketään,itsekseen päälle menneestä vedenkeittimestä ja helvetillisestä kolinasta vaatehuoneesta mutta kaikki tavarat olivat olleet paikoillaan. Siinä vaiheessa oli ottanut reppunsa ja paennut tukka pystyssä (vertauskuvallisesti,veli kun on kalju).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sen verran rationaalisesti asioihin suhtautuva, että mitään yliluonnollista ei ole vastaan tullut puoleen vuosisataan. Toki joskus jotain hämmentävää ja säikäyttävääkin sattunut, mutta aina on selitys löytynyt melko pian. Joskus toki pimeässä mielikuvitus tehnyt tepposia ja kuvitellut näkevänsä jotain, mikä säikäyttänyt. Yleensä joku kanto/juurakko, jota luulee karhuksi tms., mutta tuo nyt ei kovin yliluonnollista ole.
Selittämättömimmät jutut niitä, kun vähän turhan usein on käynyt niin, että ajatellut pitkästä aikaa jotain kaveria/tuttua ja sitten hän on tullut pian vastaan tai ottanut pitkästä aikaa yhteyttä. Sen verran usein, että ihan ei sattuma noita selitä.
Synkronismi selittää ja antaa vastauksen.
Synkronismi voi tuottaa pahaa jälkeä. Jos huomaa, että jonkun kanssa ajoitus ja ajatukset osuvat yhteen turhan usein, sitä alkaa epäillä olevansa vakoilun kohde. Esim. kun ulkona katsoo jotain tiettyä kohdetta miettien, ottaisinko tuosta kuvan, jättää kuvan ottamatta, mutta sitten tuttu laittaa kuvan samanlaisesta kohteesta, vaikka ette ole aiheesta kertoneet toisillenne. Muutama sattumakerta vuosien varrella on ok, mutta jos vastaavaa alkaa tapahtua usein niin alkaa tuntua siltä kuin välissä olisi jokin telepaattinen yhteys. Ja sitten alkaa epäillä mielenterveyttään.
Voin lohduttaa ettei sinun tarvitse vielä tuon vuoksi mielenterveyttäsi epäillä. Tuolle oli jokin selitys, en enää muista, monimutkaisia juttuja. Käsittääkseni myös alamme vain kiinnittämään asioihin enemmän huomioita. Otan nyt vähän kaukaisenkin esimerkin vaikka kun nuorempana ihastuin, niin tuntui että kohteen etunimi tuli kaikkialta esiin, ihan säpsähdin joka kerta kun jossain lausuttiin tämän henkilön etu-tai sattuneesti sama sukunimi, muulloin en olisi kiinnittänyt mitään huomiota moiseen.
On minullakin nuorena ollut tuollaista, mutta vanhempana ihmisenä koettu kokemus oli intensiivisempi. Kyseinen henkilö esim. myös ilmestyi samoihin paikkoihin samaan aikaan, vaikka emme olleet sopineet tapaavamme eikä hänen olisi pitänyt tietää, mihin aikaan menen minnekin. Alkoi olla häiritsevää.
Minullakin tuota samaa. Näen tutun tai puolitutun ihmisen tulevan vastaan muttei olekaan hän, vaan se henkilö tulee kuitenkin vastaan ehkä seuraavassa kulmassa, tämä vaikka asuisimme toisessa kaupungissa toisistamme emmekä tuntisi toisiamme kuin hyvänpäivän tuttuina, saati että ajattelisimme toisiamme. Minulla oli myös nuorempana sellainen aistimus missä yht'äkkiä joku kaukaa menneisyydestä tuttu ihminen tuli hyvin voimakkaasti mieleen, eli tässä yhdessä tapauksessa eräs mummolan naapurin poika lapsuudesta, mietin mitähän hänelle kuuluu, ei ollut mikään kiva poika kyseessä, kivitti poikaporukalla kissamme, joka oli jouduttu luovuttamaan mummolaan, pari päivää siitä äitini kertoi että tämä ***** oli tehnyt itsemurhan pari päivää aiemmin. Myös serkkuni, jota tuskin olisin edes ulkonäöltä tuntenut, oli vuosia vanhempi emmekä tekemisissä, joskus pari kertaa nähnyt lapsuudessa, niin hänen nimi tuli mieleen yllättäen ja taas mietin mitähän hänellekin kuuluu? Taas oli parin päivän takainen ikävä uutinen äidillä, tämä *****, hänen siskonpoika oli tehnyt itsemurhan. Kun sitten kerran ei tullut itsemurhaviestiä mutta kuoleman viesti lähes ikäisestäni enosta, sitä edelsi se kun makasin sängyllä haaveillen niitä näitä niin sellainen savinen kukkopilli, joka oli jostain kumman syystä, ehkä siskon lasten jäljiltä silityslaudan päällä, hyppäsi kaaressa ilmaan ja tippui lattialle, siruakaan ei silti siitä lähtenyt vaan pysyi ehjänä. Kohta soi puhelin ja äiti sai suru-uutisen. Olin tämän enoni kanssa jutellut pitkästä aikaa viikko pari aiemmin, ehkä hän näin ilmoitti myös minulle. Tässä on vain pieni osa mitä on tapahtunut vuosikymmenten aikana. Sattumaako, tuskin. Skeptikot voivat vain miettiä ja keksiä selityksiä kaikelle, turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitimme spiritismin ” pelaamisen” lattialla 3 henkilöä aikuisia. Kirjahyllyssä raamattu kaatui ollut siinä paikassa vuosia. Siihen loppui se peli.
Niinpä. Älkää kokeilko edes. Itse olin vasta aloittanut alakoulun tuolloin kun sisareni ja hänen kaverinsa kanssa pelasimme spiritismiä. Uhkasin kertoa vanhemmille jos en pääse mukaan. No, peli alkoi, lasi liikkui ja saimme vastauksia mutta tuon jälkeen elämä mullistui, tuli sairautta perheeseen, kuolemia, minua kiusattiin koulussa, olin äitini kanssa onnettomuudessa, riitaa, ahdistusta, pelkotiloja. Pelkäsin nukkua isompana siinä huoneessa, olemme myyneet talon vanhempien kuoleman jälkeen, en haluaisi koskaan enää siihen taloon. Jostain syystä olen liittänyt kaiken pahan tähän tapahtumaan. Rukoilen useinkin ja olenkin saanut siitä turvan tunnetta elämäni aikana, haluaisin jollain tasolla tulla uskoon, niin sanotusti hurahtaa onnellisesti mutta en ole sitä vielä saavuttanut.
Mä olen kokenut elämässä melkein pilkulleen nuo kaikki samat asiat, elämän mullistukset, vaikken ole koskaan mitään spiritismiä edes ajatellut kokeilla, saati että olisi tullut pelattua. Mutta pelaamatta jättämisellä on ollut lähes identtiset vaikutukset kuin sillä kun sinä lähdit pelaamaan. Elämäni olisi saattanut mennä jopa paremmin, jos olisin nuorena pelannut spiritismiä. Tasan ei mee onnenlahjat. Epäonninen lusii muiden tuomiot, vaikka kärsimykset tulisi hyvittää.
Onpa sinulla ollut ikävä elämä, ehkä sinun olisi sittenkin pitänyt kokeilla sitä spiritismiä, ei se ole myöhäistä vieläkään. Mutta kaikkea parempaa sinulle, sanon tämän vilpittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ilmestyy näkökenttään usein sydämen muotoisia asioita. Esim. pilviä, kukka-asetelmia, sydämen muotoisia koloja aidassa tai vaikka miten puiden oksat ovat toisissaan kiinni ja muodostavat sydämen. Nämä on ihan satunnaisia asioita satunnaisilla hetkillä satunnaisissa paikoissa. Yleensä ne ilmestyy sellaisina hetkinä, kun kaipaan piristystä tai olen alakuloinen. Uskon, että joku edesmennyt läheiseni haluaa viestiä niinä hetkinä, että kaikki on hyvin.
Lapseni löytää tieltään usein sydämenmuotoisia kiviä, ei etsi niitä vaan ne osuvat hänen tielleen. Myös hauskaa on kun hän löytää joskus jopa täydellisen symmetrisen sydämenmuotoisen perunan pussista. Uskotaan, häntä rakastaa joku tuolla jossain, ehkä taivaassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokoon ken tahtoo. Mitään 'yliluonnollista' ei kuitenkaan edes ole. Ihmismieli on mestari keksimään tarinoita ja näkemään ja kuulemaan olemattomia. Siihen kun otetaan vielä erilaiset lääkkeet ja päihteet. Mutta väitelkää toki, näitä on hauska lukea.
Sano tuo isälleni joka on lääkäri,äidilleni on joka psykologi ja tädilleni joka on hammaslääkäri. MInä,tuolloin 14v tyttö ja nämä aikuiset näimme kaikki kuinka enoni kuoltua raskas liukuovi liukui auki silmiemme edessä,enon asunnossa. Kyllä isä.äiti ja täti koetti selittää sitä vaikka millä mm. maan vajoamisella :D ikäänkuin suomessa kerrostalo äkkiä vajoaisi niin että ovetkin aukeaa.
Äitini oli juristi. Koulutuksestaan huolimatta hän jossain vaiheessa kiinnostui katsomaan tulevaa korteista. Kun hänelle tuli mystisiä kipuja, joiden syy ei ensin lääkärissä selvinnyt, hän katsoi korteista ja sanoi, että ennustus oli " kakkamainen". Kipujen syy selvisi lääkäriaseman tutkimuksessa ennustuksen jälkeen, syöpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokoon ken tahtoo. Mitään 'yliluonnollista' ei kuitenkaan edes ole. Ihmismieli on mestari keksimään tarinoita ja näkemään ja kuulemaan olemattomia. Siihen kun otetaan vielä erilaiset lääkkeet ja päihteet. Mutta väitelkää toki, näitä on hauska lukea.
Sano tuo isälleni joka on lääkäri,äidilleni on joka psykologi ja tädilleni joka on hammaslääkäri. MInä,tuolloin 14v tyttö ja nämä aikuiset näimme kaikki kuinka enoni kuoltua raskas liukuovi liukui auki silmiemme edessä,enon asunnossa. Kyllä isä.äiti ja täti koetti selittää sitä vaikka millä mm. maan vajoamisella :D ikäänkuin suomessa kerrostalo äkkiä vajoaisi niin että ovetkin aukeaa.
Tuohan ei ole mitenkään yliluonnollista että akateemiset kokoomuslaiset yrittää selittää mustaa valkoiseksi, ei sitten millään, selitetään ja selitetään vaikka kaikki näkee saman totuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokoon ken tahtoo. Mitään 'yliluonnollista' ei kuitenkaan edes ole. Ihmismieli on mestari keksimään tarinoita ja näkemään ja kuulemaan olemattomia. Siihen kun otetaan vielä erilaiset lääkkeet ja päihteet. Mutta väitelkää toki, näitä on hauska lukea.
Sano tuo isälleni joka on lääkäri,äidilleni on joka psykologi ja tädilleni joka on hammaslääkäri. MInä,tuolloin 14v tyttö ja nämä aikuiset näimme kaikki kuinka enoni kuoltua raskas liukuovi liukui auki silmiemme edessä,enon asunnossa. Kyllä isä.äiti ja täti koetti selittää sitä vaikka millä mm. maan vajoamisella :D ikäänkuin suomessa kerrostalo äkkiä vajoaisi niin että ovetkin aukeaa.
Äitini oli juristi. Koulutuksestaan huolimatta hän jossain vaiheessa kiinnostui katsomaan tulevaa korteista. Kun hänelle tuli mystisiä kipuja, joiden syy ei ensin lääkärissä selvinnyt, hän katsoi korteista ja sanoi, että ennustus oli " kakkamainen". Kipujen syy selvisi lääkäriaseman tutkimuksessa ennustuksen jälkeen, syöpä.
???
Vierailija kirjoitti:
Sukulaismies väitti puhuneensa humanoidin kans. Aamuyöstä käyny hyyskässä ja pellonreunassa seisoi "kumimies". Mahtoi olla mielenkiintonen keskustelu :D
Oli sitten ihan suomen kielen taitoinen se kumimies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin jääkaapista pätkän makkaraa mutta en löytänyt sinappia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui aivan muutama päivä sitten. Asun ulkomailla ja olin illalla partsilla röökillä. Hiljainen ilta, pimeä taivas, jonne killistelin aikani kuluksi. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi kirkas valopallo, se kulki länsi-itäsuunnassa aika hitaasti ja äänettömästi. Pallo tuli talon takaa, asuntomme on siis itäänpäin. Katselin pallon kulkua, se oli täysin äänetön ja liikkui tasaisesti itää kohti, kunnes katosi taivaanrannalla oleviin pilviin.
En tiedä, mikä se oli. Ei ainakaan lentokone, drone eikä helikopteri.
Plasmapallo ydinvoimaloista karkaa noita. On Youtubellakin kuvattu, yleensä punertava.
Kiitos, tuo olisi muuten hyvä selitys, mutta kun täällä ei lähimainkaan ole ydinvoimalaa. Ja värikin oli aivan kirkas, ei punertava. Täytyy nyt kyllä vielä katsoa Youtubesta kuvia!
Minä vain 30 vuotta ajoin ydinvoimalan reaktoria kolmivuorotyössä. Ei siellä mitään plasmapalloja lentele eikä karkaile, ei minkään värisiä. Eikä kukaan muukaan ole sellaisia siellä koskaan nähnyt. Joten tuo alkuperäinen väite on ihan vain sitä itseään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitimme spiritismin ” pelaamisen” lattialla 3 henkilöä aikuisia. Kirjahyllyssä raamattu kaatui ollut siinä paikassa vuosia. Siihen loppui se peli.
Niinpä. Älkää kokeilko edes. Itse olin vasta aloittanut alakoulun tuolloin kun sisareni ja hänen kaverinsa kanssa pelasimme spiritismiä. Uhkasin kertoa vanhemmille jos en pääse mukaan. No, peli alkoi, lasi liikkui ja saimme vastauksia mutta tuon jälkeen elämä mullistui, tuli sairautta perheeseen, kuolemia, minua kiusattiin koulussa, olin äitini kanssa onnettomuudessa, riitaa, ahdistusta, pelkotiloja. Pelkäsin nukkua isompana siinä huoneessa, olemme myyneet talon vanhempien kuoleman jälkeen, en haluaisi koskaan enää siihen taloon. Jostain syystä olen liittänyt kaiken pahan tähän tapahtumaan. Rukoilen useinkin ja olenkin saanut siitä turvan tunnetta elämäni aikana, haluaisin jollain tasolla tulla uskoon, niin sanotusti hurahtaa onnellisesti mutta en ole sitä vielä saavuttanut.
Mä olen kokenut elämässä melkein pilkulleen nuo kaikki samat asiat, elämän mullistukset, vaikken ole koskaan mitään spiritismiä edes ajatellut kokeilla, saati että olisi tullut pelattua. Mutta pelaamatta jättämisellä on ollut lähes identtiset vaikutukset kuin sillä kun sinä lähdit pelaamaan. Elämäni olisi saattanut mennä jopa paremmin, jos olisin nuorena pelannut spiritismiä. Tasan ei mee onnenlahjat. Epäonninen lusii muiden tuomiot, vaikka kärsimykset tulisi hyvittää.
Onpa sinulla ollut ikävä elämä, ehkä sinun olisi sittenkin pitänyt kokeilla sitä spiritismiä, ei se ole myöhäistä vieläkään. Mutta kaikkea parempaa sinulle, sanon tämän vilpittömästi.
Jos alkaisin pelata spiritismiä, niin kysyisin ekana, että mihin ihmeeseen universumi tartti sitä kaikkea paskaa, mitä minulle oli aina ihan pakko tapahtua?
Jo edesmennyt sukulaismies kertoi jutun jatkosodan ajalta jossakin Itä-Karjalassa: He olivat saaneet (ottaneet) jostakin karjalaistalosta spirtismiin kuuluvan rihvelitaulun. Kun laittoi kiven tai liidun kahden taulun väliin, taululta saattoi kysellä kaikenlaisia asioita, joihhin taulu sitten vastasi jotakin. Yleensä nuorten miesten kysymykset koskettelivat tyttöasioita ja seuraavia lomia, mutta erään kerran yksi ryhmänsä miehistä kysyi taululta mistä nämä tiedot tulevat ? -Taulu vastasi: Paholaiselta. Sen jälkeen mies kysyi voisivatko he nähdä taulun isännän ? -Kysymystä oli tuskin saatu loppuun kun yhtäkkiä teltta romahti, kamina kaatui, hirveä rytinä, ja äijät karkuun teltan reunojen alta. Kun äijät hipsivät takaisin teltalle, he näkivät suuren männyn kaatuneen juuriltaan teltan päälle ja teltan syttyneen tuleen kaatuneen kaminan takia.
Yksi miehistä etsi rihvelitaulut teltan jäännösten keskeltä ja kävi heittämässä rihvelitaulut järveen. Sen koommin ei siinä ryhmässä leikitty spiritismin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokoon ken tahtoo. Mitään 'yliluonnollista' ei kuitenkaan edes ole. Ihmismieli on mestari keksimään tarinoita ja näkemään ja kuulemaan olemattomia. Siihen kun otetaan vielä erilaiset lääkkeet ja päihteet. Mutta väitelkää toki, näitä on hauska lukea.
Sano tuo isälleni joka on lääkäri,äidilleni on joka psykologi ja tädilleni joka on hammaslääkäri. MInä,tuolloin 14v tyttö ja nämä aikuiset näimme kaikki kuinka enoni kuoltua raskas liukuovi liukui auki silmiemme edessä,enon asunnossa. Kyllä isä.äiti ja täti koetti selittää sitä vaikka millä mm. maan vajoamisella :D ikäänkuin suomessa kerrostalo äkkiä vajoaisi niin että ovetkin aukeaa.
Tuohan ei ole mitenkään yliluonnollista että akateemiset kokoomuslaiset yrittää selittää mustaa valkoiseksi, ei sitten millään, selitetään ja selitetään vaikka kaikki näkee saman totuuden.
Ja taas saatiin politiikka sekoitettua tähänkin.
Vierailija kirjoitti:
Jo edesmennyt sukulaismies kertoi jutun jatkosodan ajalta jossakin Itä-Karjalassa: He olivat saaneet (ottaneet) jostakin karjalaistalosta spirtismiin kuuluvan rihvelitaulun. Kun laittoi kiven tai liidun kahden taulun väliin, taululta saattoi kysellä kaikenlaisia asioita, joihhin taulu sitten vastasi jotakin. Yleensä nuorten miesten kysymykset koskettelivat tyttöasioita ja seuraavia lomia, mutta erään kerran yksi ryhmänsä miehistä kysyi taululta mistä nämä tiedot tulevat ? -Taulu vastasi: Paholaiselta. Sen jälkeen mies kysyi voisivatko he nähdä taulun isännän ? -Kysymystä oli tuskin saatu loppuun kun yhtäkkiä teltta romahti, kamina kaatui, hirveä rytinä, ja äijät karkuun teltan reunojen alta. Kun äijät hipsivät takaisin teltalle, he näkivät suuren männyn kaatuneen juuriltaan teltan päälle ja teltan syttyneen tuleen kaatuneen kaminan takia.
Yksi miehistä etsi rihvelitaulut teltan jäännösten keskeltä ja kävi heittämässä rihvelitaulut järveen. Sen koommin ei siinä ryhmässä leikitty spiritismin kanssa.
Miten tämä kuulostaa joltain kansantarinalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaismies väitti puhuneensa humanoidin kans. Aamuyöstä käyny hyyskässä ja pellonreunassa seisoi "kumimies". Mahtoi olla mielenkiintonen keskustelu :D
Oli sitten ihan suomen kielen taitoinen se kumimies.
Jos se oli vaan joku, joka ei uskalla toteuttaa itseään päivänvalossa..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin uap:n eli kansankielellä ufon 90-luvun alussa. Minulla ei ennen tuota tapahtumaa oikein ollut mielipidettä ilmiöstä muuten kuin ajattelin niiden olevan jotain hörhöjen juttuja. Teini-ikäisenä yksin keskellä Etelä-savolaista heinäpeltoa se oli pelottava kohtaaminen joka jäi lähtemättömästi muistiini. En ole koettanut ottaa yhteyttä fuforaan tai mihinkään muuhunkaan asiantuntijaorganisaatioon tapauksen tiimoilta, mutta kyllä siinä muutamakin asia jäi mietityttämään että mitähän minä oikeastaan kohtasinkaan. Vuosia sitten satuin muissa yhteyksissä tapaamaan kymenlaaksolaisen itsekin ufon kohdanneen ja asiaa tuntevan, jonka mukaan kyseessä saattoi olla toistaiseksi tuntemattoman elämänmuodon etäohjaama lentolaite, siis eräänlainen drone jolla oli tuntemiemme fysiikan lakien vastaisia ominaisuuksia.
Monta kertaa olen miettinyt sitä että kuinkahan moni on nähnyt ufon, mutta ei ole kertonut siitä kenellekään.
Kun noin parikymmentä vuotta sitten tein kyselyä lähipiirin osalta että ovatko he nähneet ufoja, niin sieltä tuli aika monelta, jos pikaisesti arvioin, niin noin 75% henkilöistä, tuli kommenttia että ovat nähneet jotain selittämätöntä. Yleisimmät oli jotain erivärisiä valoja (oransseja, liekehtiviä tai kiiltäviä tms) jotka liikkuivat oudosti, mutta osa oli nähnyt myös jotain kiinteää lentolaitteen tapaista, joka ei kuitenkaan lentokone ollut.
Kukaan noista ei edes tiennyt mistään Suomen ufotutkijoista ja osa, vaikka sanoi tietävänsä että Suomessa on tutkijoita, sanoi ettei heidän havainnostaan mitään tärkeää olisi saanut irti, eli itsesensuuri oli aika voimakasta.
Vajaakymmenen vuotta sitten katsoin Särkän (saari Naantalissa) grillijonossa kirkkaalle taivaalle kun silmä tavoitti taivaalta hopeanvärisen nopeasti liikkuvan kappaleen. "Kuin käsivarren etäisyydellä sormissa" koko olisi ollut 5 millimetriä enkä erottanut siinä siipiä eikä suihkumoottorin jyly kuulunut.
Itselle se on ainoa näkemäni tunnistamaton lentävä esine. Käsittääkseni päivänvalossa mikään avaruusasema tms ei näy paljain silmin maahan?
Siellä oli niin hidas palvelu siihen aikaan, että jonossa sai lämpöhalvauksen.
En yhtään ihmettele jos joku näki olemattomia.
T. Ex-paikallinen
😎! Se ei ollut 'olematon.' Itse pidän ufoja ja alieneja 100,0% mahdottomuuksina fysiikan lakien perusteella, mutta se Särkän havaintoni olisi ehkä voinut olla suuri säähavaintopallo suihkuvirtauksessa?
AI:
"Maapallon suihkuvirtauksen (jetstream) suurin mitattu nopeus troposfäärissä on 416,5 km/h (115,7 m/s tai 225 solmua). Tämä virallinen sääpallolla mitattu ennätys rekisteröitiin Yonagossa, Japanissa 5. helmikuuta 2004 noin 10,4 kilometrin korkeudessa. Korkeammalla ilmakehässä (mesosfäärissä) tutkimusraketeilla on poikkeuksellisesti mitattu jopa 656 km/h (182 m/s) huippunopeuksia"
Vierailija kirjoitti:
Otin jääkaapista pätkän makkaraa mutta en löytänyt sinappia!
Pyydä ensi kerralta kotitonttua heti tuomaan sen takaisin tai suutut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitimme spiritismin ” pelaamisen” lattialla 3 henkilöä aikuisia. Kirjahyllyssä raamattu kaatui ollut siinä paikassa vuosia. Siihen loppui se peli.
Niinpä. Älkää kokeilko edes. Itse olin vasta aloittanut alakoulun tuolloin kun sisareni ja hänen kaverinsa kanssa pelasimme spiritismiä. Uhkasin kertoa vanhemmille jos en pääse mukaan. No, peli alkoi, lasi liikkui ja saimme vastauksia mutta tuon jälkeen elämä mullistui, tuli sairautta perheeseen, kuolemia, minua kiusattiin koulussa, olin äitini kanssa onnettomuudessa, riitaa, ahdistusta, pelkotiloja. Pelkäsin nukkua isompana siinä huoneessa, olemme myyneet talon vanhempien kuoleman jälkeen, en haluaisi koskaan enää siihen taloon. Jostain syystä olen liittänyt kaiken pahan tähän tapahtumaan. Rukoilen useinkin ja olenkin saanut siitä turvan tunnetta elämäni aikana, haluaisin jollain tasolla tulla uskoon, niin sanotusti hurahtaa onnellisesti mutta en ole sitä vielä saavuttanut.
Mä olen kokenut elämässä melkein pilkulleen nuo kaikki samat asiat, elämän mullistukset, vaikken ole koskaan mitään spiritismiä edes ajatellut kokeilla, saati että olisi tullut pelattua. Mutta pelaamatta jättämisellä on ollut lähes identtiset vaikutukset kuin sillä kun sinä lähdit pelaamaan. Elämäni olisi saattanut mennä jopa paremmin, jos olisin nuorena pelannut spiritismiä. Tasan ei mee onnenlahjat. Epäonninen lusii muiden tuomiot, vaikka kärsimykset tulisi hyvittää.
Onpa sinulla ollut ikävä elämä, ehkä sinun olisi sittenkin pitänyt kokeilla sitä spiritismiä, ei se ole myöhäistä vieläkään. Mutta kaikkea parempaa sinulle, sanon tämän vilpittömästi.
Jos alkaisin pelata spiritismiä, niin kysyisin ekana, että mihin ihmeeseen universumi tartti sitä kaikkea paskaa, mitä minulle oli aina ihan pakko tapahtua?
Niin sinä et tarvinnut spiritismiä silloin etkä nyt. Itse en enää siedä spiritismiä hupina, vaikka olen kieltämättä edelleen ollut kauhuelokuvien ystävä, niitäkin nykyään rajoitan mitä katson. Kauhuelokuvat ovat olleet tapa purkaa sisällä olevia traumoja ja pelkoja, on turvallista katsoa kauheuksia ulkoa päin turvallisessa ympäristössä.
Sano tuo isälleni joka on lääkäri,äidilleni on joka psykologi ja tädilleni joka on hammaslääkäri. MInä,tuolloin 14v tyttö ja nämä aikuiset näimme kaikki kuinka enoni kuoltua raskas liukuovi liukui auki silmiemme edessä,enon asunnossa. Kyllä isä.äiti ja täti koetti selittää sitä vaikka millä mm. maan vajoamisella :D ikäänkuin suomessa kerrostalo äkkiä vajoaisi niin että ovetkin aukeaa.