Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana sattui kaikkea kummallista ja luulen, että se energia saattoi olla jopa itsestäni lähtöisin. Olin ahdistunut ja täynnä sisälle padottua kiukkua, jota yritin tukahduttaa, koska niin kiltin lapsen pitää tehdä. Nykyään näitä kummallisuuksia ei enää satu juurikaan.

En muista enää kaikkea, mutta esim sellaista oli, että kuului koputuksia seinästä, vaikka ulkona ei ollut ketään. Kerran kirjahyllystäni lensi eräs tavara lattialle. Tuon tipahtaneen tavaran edessä oli muita kamoja, jotka eivät olleet siirtyneet paikaltaan minnekään. Kerran juomalasi liikkui pöydällä, vaikka en ollut koskenut siihen. Kun muutin ekaan omaan kotiin, niin keittön tuolit olivat aamulla kaatuneena lattialla, kun avasin makkarin oven. Samassa kodissa jääkylmä käsi kosketti yöllä nilkkaani ja heräsin joskus siihen, että joku oli sängyn vierellä ja yritti puhua mulle jotakin. Tapahtumat loppuivat, kun muutin asunnosta pois.

 

 

Hyi kauhea. Miten uskaltasit olla sen jälkeen asunnossa, kun huomasit tuolien kaatuneen yöllä??

En tiedä. Varmaan jotenkin vain suljin sen asian pois mielestäni. Välillä mietin, että oliko se edes oikeasti totta vai olenko nähnyt unta. Selkeästi kuitenkin muistan unenpöpperössä nostaneeni tuolit pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

Minulla olisi pari kysymystä niistä 'edellisistä elämistä':

Jotkut ihmiset kuulemma muistavat asioita edellisestä elämästään, mutta muistaako kukaan heistä mitä tapahtui siinä välissä eli miten hän joutui nykyiseen elämäänsä?

Onko edelliset elämät aina eletty menneisyydessä vai muistaako kukaan tulevaisuudessa elämäänsä elämää, eli onko aika sellainen muuri jonka yli sielukaan ei pääse?

Ovatko kaikki heistä eläneet sellaisessa menneisyydessä, joka on tarkalleen meidän historiankirjoituksemme mukainen, vai muistaako joku menneisyyden joka on vain melkein samanlainen kuin meidän menneisyytemme?

 

En muista, mulle mulle on näytetty vilaus siitä ikuisesta, johon sielu liittyy, kun menee "lepotilaan", eikä halua enää syntyä uudelleen heti. Olemme kaikki yhtä ja samaa energiaa. Valtava, koko maailmankaikkeuden kokoinen "energiapilvi" tai massa, jolla on tietoisuus. Olin samaan aikaan oma itseni, mutta myös kaikki, mitä on koskaan ollut olemassa tai mitä tulee koskaan olemaan. Asiaa on hyvin vaikea selittää, mutta kun liityt siihen kollektiiviseen sieluun, niin siellä ei ole mitään kysymyksiä, koska kaikki on koettu ja kaikki on tiedossa. Luulen, että sitä olotilaa nimitetään nirvanaksi.

Siellä ei voi kuitenkaan kokea mitään, koska kaikki on jo koettu kollektiivisesti. Kun sielu on nauttinut levosta ja rauhasta tarpeekseen ja haluaa taas kokea jotakin, pieni kappale energiaa irtautuu tuosta kollektiivisesta sielusta/tietoisuudesta ja etsii fyysisen olomuodon.